Että näin :( Hyvää joulua vaan...

lol

Kannattaisko huoltaa säännöllisesti niitä putkia niin ei pääsis tuollasta tapahtumaan. Että LOL vaan teillekin.

Mä olen ollut  vähissä varoissa jo vuosia. Aina kun vähänkin saan rahaa kasaan, tulee joku aivan outo kulu puun takaa. Aina ollaan selvitty, mutta erityisesti jos erehdyn ostamaan itselleni jotain kivaa, kyllä taas laskuilla muistetaan.

Jos ei mitään muuta, niin kollega, joka meni äärettömän rikkaan ja hyväpalkkaisen miehen kanssa naimisiin, menee ostamaan jonkun kimppalahjan jollekin harjoittelijalle, jonka nimeä en edes tunne ja pyytää kaikilta 20 euroa. Tai kollegan poika kirjoitti ylioppilaaksi ja hänelle kerätään lahja, olen nähnyt tämän kerran n 10 v sitten enkä tuntisi jos vastaan tulisi.

Tänään sain keskustella tämän hyvin varakkaan ihmisen kanssa ainakin viidennen kerran aiheesta ja hän päätti myös nolata minut kesken kk palaverin, miten hän hoitaa nämä muistamiset, mutta joillain on varmaan niin paljon taas muita menoja ettei voi osallistua yhteiseen hyvään.

Kaikki meillä töissä tietää minun tilanteeni. Olen vuosien aikana laihtunut koska ei ole ollut varaa syödä kuin puuroa ja sitten minun pitäisi antaa summa, joka vastaa minun ruokarahaani keräyksiin, joiden kohteita en edes tunne, eivätkä he minua.

Olen sanonut tästä esimiehelleni ja hän on sanonut työkaverilleni. Me olemme yhdessä kk palaverissa sopineet kukaan ei mene ominpäin ostamaan mitään vaan lahjat ostetaan niin että ensiksi kerätään rahaa ja sitten vasta sillä rahalla ostetaan. Mutta kun tämä rikas nainen löytää jotain todella mukavaa ja ihanaa, kuten esim Balmuirin huivin ja siihen sopivan kynttilän ja jotain muuta, pakkohan se oli ostaa ja eihän hän näitä itse maksa. Otin kuitin käteen, soitin liikkeeseen ja kerroin mi ten asia on, he lupasivat että rahat voidaan palauttaa ( kiitos Stocka ! ). Mutta ei, ei niitä voi palauttaa, kun ne sopivat niin täydellisesti tälle harjoittelijalle, joka on syönyt välillä jopa töissä näkkileipää. Taatusti olisi iloisempi lahjakortista läpikauppaan.

Tiedän, tämä on pientä syöpähoitojen kanssa, mutta sen hetken kun kuvittelet rahat riittää ja saadaan kunnon joulu, eiköhän näitä pieniä juttuja ala taas tulemaan.

Tässä on kyse vähän siitä, että ihminen kuvittelee vieläkin vastoinkäymisten tullessa hallitsevansa elämää.

Että nytkun on ollut vaikeuksia,niin nyt ei enää varmasti tule mitään ongelmia ja ansaitsen ongelmattoman elämän.

Eihän se elämä niin mene.

Joku oli edellä hyvin sanonut, että vastoinkäymisten jälkeen kerätään voimia jotta jaksaa seuraavan vastoinkäymisen.

Koska niitä tulee kyllä.

Et voi saada ongelmatonta elämää, mutta ihan itsesi ja läheistesi takia kannattaa muuttaa asennettasi.

Hetken on ihan normaalia pyöriä itsesäälivit*tuksessa, kunhan sitten osaa rauhoittua ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Kukaan ei kuollut, et ole menettänyt lapsiasi.

Loppupeleissä materia on vaan materiaa.

Ei oikein kannata ajatella,että tämän vielä kestän ja jos sitä ja tätä niin sitten romahdan, kun sitä ei tiedä mitä tulee vielä vastaan.

Kannattaa ottaa vastaan se mitä tulee,muuttaa asennetta ja hyödyntää mustaa huumoria.

Onneksi taloyhtiö ja vakuutus!

Tsemppiä!

No kannattiko volista

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää myydä talo silti ja sit vaan vuokralle. Vähenee huolet murto-osaan.

Kuka osaa juuri vesivahingon kärsineen talon?

Vierailija kirjoitti:

- äidin menetys, kuolema, on tosi iso asia. Voit kyllä ihan hyvin varata ajan tavalliselle terv.keskuslääkärille, ja kertoa ylirasituksesta, stressistä, huolesta. Todennäköisesti sinulla määrätään nukahtamislääkkeitä sekä mahdollisesti lieviä mielialalääkkeitä.

Hyviä ohjeita muuten, mutta surureaktiota ei kyllä hoideta mielialalääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Pakko oli yläpeukuttaa ulinaulisijaa, tavallaanhan se oli oikeassa. Asiat on nyt hyvin, olette uimassa selville vesille, ja viimeiset ulpukanvarret vielä tarttuivat nilkkaan. Kun odottaa huojennusta ja se viivästyy, siinä tahtoo hermo mennä ja tuntuu ettei jaksa. Mutta elämä on estejuoksua, jossa viimeisen kierroksen kello ei vieläkään soi.

En nyt viisastele, vaan huomaan että omassa monen vuoden helvetissä voimat meni niin vähiin, että jokainen vastoinkäyminen kaatoi maidon. On mennyt vuosi keräillessä voimia, ja kaikki uudet ongelmat on ollut raskasta sietää, koska sitä uskottelee, että nyt on kärsinyt tarpeeksi joten enää ei saa kärsiä yhtään. Sehän on lopulta vain uupuneen itsesääliä. Kun siitä alkaa parantua, jaksaa taas loikkiakin. Ei olisi uskonut, tuntui ettei enää ikinä pysty muuhun kuin raahustamaan.

Opettelin priorisoimaan, joidenkin asioiden annoin jäädä rempalleen toistaiseksi. Ei se maailma siihen kaatunut. Enkä minä enää suostunut tuntemaan itseäni huonoksi vain sen takia, että kriisissä ei kaikkeen repeä. Itke, syö suklaata, tee jotain turhaa, jossa unohtaa koko maailman hetkeksi. Ja sitten takaisin taistoon.

Tämä oli NIIN hieno kommentti.

Oot tosi coooollll,