Miksi niin moni selittelee lihomistaan lasten saannilla?
"Minäkin olen pyöreä, ja häpeän sitä hieman. Pienten lasten äitinä olen nyt vain sattunut lihomaan ja karistelen kiloja hiljakseen pois"
http://www.hs.fi/m/mielipide/a1480131754493?ref=hs-mob-etusivu-popular-…
Tämä on aika yleinen kommentti, että selitellään omaa lihomistaan lapsilla. Kertokaa mullekin, että miten se äitiys lihottaa? Aika paljon on kuitenkin hoikkiakin äitejä.
Kommentit (95)
Minä lihoin vasta töihin palattuani kun esikoinen oli vuoden vanha. Työaikani on epäsäännöllistä ja nukun vuorokaudessa 4-6h, jostain kumman syystä makea maittaa ja liikkua ei jaksa. Kyllä tämä tästä taas helpottaa, kun saa työt järjestettyä fiksummin ja opiskelun loppuun. Tähän mennessä on tullut 18kg vuoden aikana, onneksi sentään olen edelleen normaalipainoinen vaikkakin melko ylärajoilla mennään. Kyllähän tuo harmittaa, mutta mieluummin vietän vähäisen vapaa-aikani lapseni kanssa kun lenkillä...
Tämmöset alotukset vois kivittää pois täältä. Ihmisiä ja raskauksia on erilaisia. Vittu te ämmät ootte julmia toisia kohtaan.
Miksi lihomiselle pitää vaatia selittelyjä, eikä sitä voi vain hyväksyä että näin nyt on käynyt, so what?
Puhutaan raskauskiloista, joita ei syystä tai toisesta ole saanut pois.
Miksi se sinua ap niin liikuttaa? Toisten lihomisen syy?
Tiedän monta äitiä, joilla on pieniä lapsia ja valtava väsymys, ei ole energiaa ja aikaa liikkua ja syödä terveellisesti. Helppo se on sivusta ilkkua, kun toinen vetelee jo valmiiksi jaksamisen äärirajoilla eikä ole voimia mihinkään ylimääräiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se lihominen tapahtui siinä lasten saannin yhteydessä?
T. Lapseton
Niin siinä käy mutta ne kilot saa pois aika helposti.
Jos vaikka 60 prosenttia saa ne pois helposti ja 40 prosentista puolet taistelee ne pois, jää edelleen 20 prosenttia lihoneita. Kivitetäänkö heidät yhdessä?
Sopii se ja kuulostaa hyvältä :)
Kuka mätisäkkejä jäisi suremaan ? Ei kukaan :D
Vierailija kirjoitti:
Tämmöset alotukset vois kivittää pois täältä. Ihmisiä ja raskauksia on erilaisia. Vittu te ämmät ootte julmia toisia kohtaan.
Todellakin. Ilmeisesti joillekin naisille hoikkuus on heidän ainoa pääomansa, joten se nostetaan kaiken muun yläpuolelle. Ja sitten nokitaan niitä, jotka eivät ole asiassa onnistuneet yhtä hyvin. Eivät kuitenkaan tajua, että sillä ei niin hoikalla se hoikkuus ei ole yhtä tärkeässä asemassa elämässä kuin tällä arvostelijalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lihomiselle pitää vaatia selittelyjä, eikä sitä voi vain hyväksyä että näin nyt on käynyt, so what?
Monet hoikat ihmiset vaativat tälle selittelyjä. Olen itse itseni kanssa sinut enkä koe tarvetta selitellä, jos joku kysyy ja olen hyvällä tuulella voin sanoa, että liikaa ruokaa. Kysyjillä on usein itsellään sosiaalisia ongelmia ja ne tuntuvat sitten siedettävämmiltä kun voi kokea olevansa ylipainoisen yläpuolella ja parempi häntä edes jossain.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lihomiselle pitää vaatia selittelyjä, eikä sitä voi vain hyväksyä että näin nyt on käynyt, so what?
Koska yleensä sille lihomiselle on joku syy, ja kun sen syyn löytää ja ymmärtää, niin on asia helpompi hyväksyä / tehdä sille jotain. Esim. Jos ruokailutavat ovat muuttuneet, niin yleensä siihenkin löytää syyn, miksi näin on käynyt tai jos entinen superliikkuja huomaa muuttuvansa sohvaperunaksi, niin siihenkin löytyy yleensä joku syy. Kiire, stressi ja väsymys ovat melko yleisiä syitä, ja mun mielestä ei todellakaan tekosyitä, vaan ihan oikeita syitä, miksi ei vaan jaksa. Sitten kun vielä ymmärtää, miksi on väsynyt, niin saattaa olla, että löytää ratkaisunkin ja painon tarkkailu helpottaa. Mutta aina sille väsymykselle ei voi tehdä mitään ja sitten on myös aivan turhaa antaa itselleen lisää stressattavaa.
Fäti on jäte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se lihominen tapahtui siinä lasten saannin yhteydessä?
T. Lapseton
Niin siinä käy mutta ne kilot saa pois aika helposti.
Jos vaikka 60 prosenttia saa ne pois helposti ja 40 prosentista puolet taistelee ne pois, jää edelleen 20 prosenttia lihoneita. Kivitetäänkö heidät yhdessä?
Sopii se ja kuulostaa hyvältä :)
Kuka mätisäkkejä jäisi suremaan ? Ei kukaan :D
Harmi kun olet syntynyt 70 vuotta liian myöhään. Kaltaisellasi olisi ollut oiva työ keskitysleirillä. Siellä olisit sheivaillut naisien ja itkevien lapsien päät kaljuiksi ennen kaasutukseen menoa. Vääränlaisia kun olivat he eikä heitäkään kukaan kaipaa, olisit sanonut.
Hyi, toivottavasti tämä herätti.
Minulla on pieni lapsi, mutta muutama ylimääräinen kilo ei ole hänestä johtuvaa. Stressaava ja kiireinen elämäntilanne on tehnyt sen, ettei aikaa jää kuntosalille ja joudun tyytymään pikaiseen lenkkeilyyn, jonka vedän läpi vaikka rintakehää repisi. Välillä kyllä pohdin, että nesteestä kertynyttä turvotustakin voi olla aika paljon, sillä en saa välillä edes varpaita kipristettyä, kun ovat niin turvoksissa.
Olo on aika tuskainen ja silti pitäisi keskittyä kaiken muun ohessa itsestä huolehtimiseen. Hiuksia ei kohta ole jäljellä, eikä oikein mitään muutakaan. Olen kuin haamu parin vuoden takaiseen verrattuna.
Kun oikeasti me ollaan erilaisia. On siinä vähän tuuritekijöitäkin. Toinen laihtuu pienellä vaivalla, toiselta ei karise kilot millään isollakaan työllä.
Mulla on ollut tuuria aineenvaihdunnassa, kilot lähtenyt ilman minkäänlaista vaivaa vaikka sain neljässä vuodessa kolme lasta. Oonkin miettinyt että entä jos ei olisi niin. Olisinko jaksanut ees lähteä rehkimään sen takia että muilla ihmisillä olis parempi mieli? Tuskin. Se on helppo osoittaa syyllistävällä sormella jos niitä ylimääräisiä kiloja ei ole.
Monet ajattelevat että kun on lapsi tai muutama niin on ihan ok bröhistyä muumimammaksi mitä väliä .
Se kerran hankittu kumppani pysyy kyllä eikä sitä häiritse että painoa tuli +70kg pysyvästi lisää
Voinko minä sitten jäädä kivittämättä, kun lihoin vasta lasten tullessa murrosikään. Oli kaikenlaista huolta ja murhetta ja vastoinköymistä ja elämä oli pari vuotta pelkkää mustaa ja usvaa. Siinä tuli mätettyä ja liikunta jäi. Joten kiloja tuli aika lailla lisää.
Vai onko sallitumpaa siis lihoa, kun lapset on jo isoja. Vai onko jopa niin, että lapsettomana saat olla rauhassa lihava, mutta jos on lapsia, niin jokaista kiloa vahditaan, kun tuokin on nyt tuossa jättänyt välittämättä itsestään ja antanut lasten lihottaa itsensä.
Mun 2 ensimmäistä raskautta sujui hyvin, ei tullut kiloja eikä läskiä, laihduin jopa imetyksien aikaan.
Mutta kolmas raskaus. Siinä ei ollut muuta kuin ongelmia. Tottakai lihoin kun olin täysin kykenemätön liikkumaan ja raskauspahoinvointiin auttoi jatkuva välipalojen syöminen. Jos pääsin liikkeelle, kävelin sauvojen kanssa. Kroppa oli niin stressitilassa vielä synnytyksen jälkeenkin että vasta vuodessa oli ne 15 kertynyttä kiloa karistettu.
Monta vuotta tuon jälkeen sairastuin erääseen reumasairauteen joka oireineen jä lääkityksineen on nostaneet painoa taas sen 15 kiloa.
Mä taidan vaan olla sitä tyyppiä joka ei osaa syödä suhteutettuna aktiivisuuteen. Jos olen kykenemätön toimimaan normaalisti niin paino nousee. Terveenä paino pysyy normaalina ihan itsekseen.
Eli ei se taas auta kuin lisätä vähän liikettä ja siivota ruokavaliota. Kunhan terveys on kohdillaan.
Lapsia en syytä, heidän ansiostaan olen vauva-ajat olllut superhoikka imetyksen ansiosta, 30 kg lähtenyt aina 2 kk sisällä synnytyksestä. Mut ihan omien syömisten takia olen tällainen kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lihonut liikkumattomuuden takia. Ihmetttelen näitä äitiyden aiheuttamia lihomisia.
Ai, etkö ole osannut päätellä, että se äitiys voi rajoittaa sitä liikkumattomuutta? No nyt sinun ei tarvitse enää ihmetellä.
Kyllä äitikin voi liikkua, etenkin jos on eka lapsi kyseessä.
Vanhempainvapaalla oli niin tylsää, että vaunulenkkeilin 10-20km lenkkejä useita kertoja viikossa.
Ei sen vauvan kanssa ole pakko istua vain kotona mättäämässä ruokaa naamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsit aloituksen väärin. Nyt ei puhuttu raskauskiloista vaan niistä mitkä jää pysyvästi raskauksien jälkeen ja joita pidetään "hyväksyttynä" syynä olla lihava. 52 kiloinen ei ole.
Näin minä ymmärisin tämän. Muut vastaajista eivät ymmärtäneet.
No nimenomaan ne raskauskilot suurimmalle osalle jää, eli niistä on vaikea päästä eroon. Elintavoissa ei ole sattunut välttämättä mitään muutosta, raskaus nyt vain lihottaa. Minun painoni nousi 25kg, enkä ole koskaan ollut lihava saati että olisin syönyt 25 kilon edestä raskaana. Hormonit.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pieni lapsi, mutta muutama ylimääräinen kilo ei ole hänestä johtuvaa. Stressaava ja kiireinen elämäntilanne on tehnyt sen, ettei aikaa jää kuntosalille ja joudun tyytymään pikaiseen lenkkeilyyn, jonka vedän läpi vaikka rintakehää repisi. Välillä kyllä pohdin, että nesteestä kertynyttä turvotustakin voi olla aika paljon, sillä en saa välillä edes varpaita kipristettyä, kun ovat niin turvoksissa.
Olo on aika tuskainen ja silti pitäisi keskittyä kaiken muun ohessa itsestä huolehtimiseen. Hiuksia ei kohta ole jäljellä, eikä oikein mitään muutakaan. Olen kuin haamu parin vuoden takaiseen verrattuna.
Älä hyvä ihminen huolla kuntoasi noin! Minullakin on ongelmaa, että lievästi vajaatoimintainen munuainen ja pitkät päivät istumatyötä kerryttävät nesteet jalkoihin. Olen saanut ne pois lempeällä liikunnalla, jossa ei synny kortisolia eikä maitohappoa. Eli kävelyä (joskus toki intervalleja) ja salilla ihan minimaaliset painot, joilla tekee liikettä noin 5 - 10 min putkeen. Kuona ja nesteet lähtevät liikkeelle sen sijaan, että paikalle pakkautuisi lisää uutta maitohappoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lihonut liikkumattomuuden takia. Ihmetttelen näitä äitiyden aiheuttamia lihomisia.
Ai, etkö ole osannut päätellä, että se äitiys voi rajoittaa sitä liikkumattomuutta? No nyt sinun ei tarvitse enää ihmetellä.
Kyllä äitikin voi liikkua, etenkin jos on eka lapsi kyseessä.
Vanhempainvapaalla oli niin tylsää, että vaunulenkkeilin 10-20km lenkkejä useita kertoja viikossa.
Ei sen vauvan kanssa ole pakko istua vain kotona mättäämässä ruokaa naamaan.
No ei kyllä todellakaan aina voi saati jaksa. Minä valvoin vauvan kanssa joka yö klo 2-7 huudon kera, ja isompi vauva ei viihtynyt vaunuissa. Eivät kaikki todellakaan jaksa urheilla silloin. Itse olen aina ollut normaalipainoinen ja nytkin laihdutin kilot 3v raskauden jälkeen, kun aloin jaksamaan. Miksi äidin pitäisi saada kilot heti pois tai olla hoikka? Ei se ole mikään ykkösprioriteetti, vaan vauvan kanssa jaksaminen.
Sitähän aloittaja sanoi, että n 10 kiloa, joten miksi intän vastaan vaikka olet samaa mieltä? Hauska tyyppi olet. :D Olen itse terkka ja voin kyllä sanoa, että tuo 8-10 kg on minimimäärä, ei maksimi. Jokainen voi todeta asian laskemalla lisääntyväb veren määrän, istukan painon, lapsivedenn määrän, lapsen painon jne.
Jos tuota määrää ei tule, on äiti laihtunut. Näitäkin naisia valitettavasti näkee, joille painontarkkailu on siinä määrin sairaalloista, että 3 kiloa merkitsee enemmän kuin oma lapsi. Se tekee itselleni aina pahaa.. :/
Toivon, että tulevat äidit ymmärtäisivät että raskausaikana laihduttaminen on vauvalle vaarallista, ei niinkään energian vuoksi, kuten ylläkin sanotaan, että "vauva ottaa omansa", vaan laihtumisen detox-vaikutuksen ja myrkkyjen sekä metallien liukenemisen vuoksi.
Lisäksi laihduttaja ei välttämättä syö monipuolisesti. Sikiöllekin laaturavinto tekee hyvää. Alkoholi muuten menee lapselle samaten kuin syömäsi perunalaatikko, joten jos et anna vastasyntyneelle puolta lasia viiniä tuttipullossa, niin älä myöskään napanuoran kautta.