Miksi niin moni selittelee lihomistaan lasten saannilla?
"Minäkin olen pyöreä, ja häpeän sitä hieman. Pienten lasten äitinä olen nyt vain sattunut lihomaan ja karistelen kiloja hiljakseen pois"
http://www.hs.fi/m/mielipide/a1480131754493?ref=hs-mob-etusivu-popular-…
Tämä on aika yleinen kommentti, että selitellään omaa lihomistaan lapsilla. Kertokaa mullekin, että miten se äitiys lihottaa? Aika paljon on kuitenkin hoikkiakin äitejä.
Kommentit (95)
Yleinen selitys näyttää olevan: Olin stressaantunut enkä välittänyt mitä söin. Ehkä pitäis hiukan välittää...
imetysmaratonit napsien samalla miehen kiikuttamia karjanlanpiirakoita ym. ja myöhemmin suklaan ja energiajuoman avulla valvotut yöt kun vauvaa vaa itketti.. ennen raskautta olin 168cm/60kg, tytön 1v-synttäreiden aikoihin 168cm/90 kg :(
Olen lihonut (ja laihtunut) monissa eri elämänvaiheissa. Kaikkein eniten olen lihonut aikoina, kun on ollut sekä paljon töitä että vauva hoidettavana. (Olen yrittäjä.) Kun ei ole mahdollisuutta lepoon, ainoa helposti nautintoa tuova asia on hyvä ruoka. Olen huomannut, että tilanteissa, joissa pääsen rauhassa pötköttelemään, ruoka ei ole ollenkaan siinä määrin mielessä kuin se on silloin, kun menen suuna päänä ja väsyneenä edestakaisin tai kyhjötän koneellani töitä tehden.
Työkaveri on 61v ja hänen lapset ovat jo aikuisia ja heillä on omia lapsia. Tämä työkaveria "syyttää" yhä kilojaan lapsen saannista johtuvaksi 😶
Ei tarvitse itse ottaa vastuuta...
Vierailija kirjoitti:
Yleinen selitys näyttää olevan: Olin stressaantunut enkä välittänyt mitä söin. Ehkä pitäis hiukan välittää...
Univaje tutkitusti muuttaa aineenvaihduntaa sekä ruokahalua. Eli elimistö haluaa nopeaa energiaa, siinä sitten kaiken kiireen keskellä pitäisi vielä joka tunti taistella omaa kehoaan vastaan? Joltain luonnistuu, joltain ei.
Jos elämä olisi teoreettinen suoritus, ei lihomista tapahtuisi. Käytännössä taas tuo "ota omaa aikaa ja mene salille" on vakea toteuttaa, kun pitää imettää ja jos ei imetä, mies hermostuu kun lapsi vain huutaa kotona ja toivoo, ettei nainen menisi minnekään.
Jatkuvien 4-5h yöunien vuoksi ei myöskään jaksa kuntoilla, eikä edes kiinnosta lihominen. Elämä on vain selviytymistä perustarpeiden ja lapsen tarpeiden tyydyttämistä. Moni äiti joilla on pieni vauva haaveilee suihkusta, ateriasta ilman keskeytyksiä ja kokonaisen tv-sarjan katsomisesta. Ei edes ehdi murehtia läskejä, joita stressihormoni ja unettomuus + hotkittu ruoka ja herkut tuonut.
Sitten joku lapseton, hoikka ap tulee ja huomauttaa kiloista. Kun itse ajatteli vain, että koska ehtisi katsoa Kauniit ja Rohkeat ja vetää sen Fazerin sinisen, jotta elämässä olisi edes jotain hohtoa.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on 61v ja hänen lapset ovat jo aikuisia ja heillä on omia lapsia. Tämä työkaveria "syyttää" yhä kilojaan lapsen saannista johtuvaksi 😶
Ei tarvitse itse ottaa vastuuta...
Tuskin hän lapsia syyttää, mutta ehkä sanoo että lastensaannin myötä sai kiloja. Näin käy monelle ja lastensaanti on elämässä käännekohta, joka voi altistaa pysyvään lihomiseen, elintapaan, josta on enää koskaan vaikea irrottautua. Tätä kaverisi varmaan tarkoittaa. Vaikutat aika ikävältä ystävältä, joka ei oikeasti osaa kuunnella ja tulkita ihmistä läskivihan vuoksi.
Kyllä ' syytän' lapsia lihomisestani. Ennen lapsia olen ollut hoikka. Odottaessa kiloja kertyi eka lapsi 13,5 kg. Eivät jääneet laitokselle, eikä imettäessä. Imetin 7 kk. Lapselle tuli maitoallergia, joka rajoitti myös omaa syömistäni, paljon. Oli myös koliikki. Ulkoiltiin päivittäin.
Elämä muuttui monella tapaa. Olen aina nukkunut paljon, nyt hyvin katkonaista unta pienissä pätkissä.
Liikuin ennen paljon. Esim saatoin lähteä melontaretkelle pe iltana ja tulla su iltana takaisin. Valitettavasti en keksinyt ;-) miten otan vauvan kajakkiin mukaan... enkä kyllä väsymykseltäni olisi uskaltanut merelle lähteäkään... toki liikun nykyäänkin, mutta kovin eri tavoin ja huomattavasti vähemmän.
Onneksi elämäni ei ole kiloista kiinni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lihonut liikkumattomuuden takia. Ihmetttelen näitä äitiyden aiheuttamia lihomisia.
Ai, etkö ole osannut päätellä, että se äitiys voi rajoittaa sitä liikkumattomuutta? No nyt sinun ei tarvitse enää ihmetellä.
Mua se ei rajoittanut. Kaikki raskauskilot lähti pois. Lihominen on tapahtunut vuosia myöhemmin.
Niin? Sinua ei rajoittanut, entä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Yleinen selitys näyttää olevan: Olin stressaantunut enkä välittänyt mitä söin. Ehkä pitäis hiukan välittää...
Miksi pitäisi? Eiköhän siinä kohtaa ole se stressaantumisen väheneminen ole tärkeämpää kuin se, mitä muut kiloista ajattelevat. Hirveitä ulkonäköpaineita kasataan pienen lapsen äidille ja sitten ihmetellään, mistä se stressi oikein tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleinen selitys näyttää olevan: Olin stressaantunut enkä välittänyt mitä söin. Ehkä pitäis hiukan välittää...
Miksi pitäisi? Eiköhän siinä kohtaa ole se stressaantumisen väheneminen ole tärkeämpää kuin se, mitä muut kiloista ajattelevat. Hirveitä ulkonäköpaineita kasataan pienen lapsen äidille ja sitten ihmetellään, mistä se stressi oikein tulee.
Jospa se stressi vain lisääntyy kun syö huonosti. Liikakilot ei ole vain ulkonäköseikka.
kai ne raskauskilot on vaikea karistaa jos vauva valvottaa kovasti ja äiti univelkainen. Ruokaa ei aina kerkeä tekemään jos vauva oikeasti vaatii syliä 24/7 ja sortuu helposti eineksiin ja naposteluun niin eihän tuo ihme oikeasti ole.
En kyllä ymmärrä miten voi jäädä raskaudesta +20kg. Ymmärrän nämä, jotka ovat vuodelevossa sairaalassa, että liikkuminen on vähäistä tai ne, joilla on sairauksia tms. Mutta että normaalin terveyden omaava nainen kasvattaa raskaudessa sen +20kg niin en ymmärrä. Meitä naisia on erilaisia ja raskaus vaikuttaa jokaiseen omalla tavalla. Minun ei tarvitse ymmärtää tätä, mutta ymmärrän erilaisuutemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään! Mulla ainakin on ollut "ruuhkavuosina" niin kiire etten ole ehtinyt syömään mitään turhia välipaloja (miten edes lapsilta salaa pystytään?). Samaa itsetehtyä kotiruokaa on syöty kuin lapsetkin (ja samaan aikaan), ulkona oltu paljon ja perässä juostu. Ehkä oli hyvä ettei siihen aikaan ollut älypuhelimia ja netflixiä....?
Raskaudet on tuoneet 3,5-10 kiloa painoa, eli vain sen verran mitä normisyömisellä kuuluukin. Tuo pienin määrä johtuu siitä kun viimeisen kanssa oli niin kova närästys etten viimeisinä viikkoina syönyt juuri mitään. Ja kaikki on lähtenyt pois viimeistään 2kk synnytyksestä.
normipainoinen 4:n äiti
Raskaudessa KUULUU tulla n 10 kg painoa. Se kertyy mm. vauvasta, lapsivedestä, istukasta, lisäverestä. Jos sinulle on tullut vain vauvan paino (3,5kg), olet laihtunut omasta painostasi rajusti, mikä voi olla sikiölle haitallista. En ainakaan kehuskelisi asialla. Kannattaa ehkä tarkistaa omaa kehonkuvaa.
Raskauden aikana ei tarvitse tulla kuin max 8-10 kg. Näin ainakin opetettiin siihen aikaan kun nuo lapseni tein. Kuten kerroin 4. kerralla olin sairas enkä pystynyt syömään. Siis laihduin omasta painostani, en laihduttanut lasta. Hän oli normaalin kokoinen. Lapsi ottaa kyllä sen mitä tarvitsee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleinen selitys näyttää olevan: Olin stressaantunut enkä välittänyt mitä söin. Ehkä pitäis hiukan välittää...
Miksi pitäisi? Eiköhän siinä kohtaa ole se stressaantumisen väheneminen ole tärkeämpää kuin se, mitä muut kiloista ajattelevat. Hirveitä ulkonäköpaineita kasataan pienen lapsen äidille ja sitten ihmetellään, mistä se stressi oikein tulee.
Jospa se stressi vain lisääntyy kun syö huonosti. Liikakilot ei ole vain ulkonäköseikka.
Ei olekaan, mutta niille, jotka täällä jaksavat toisten kiloja ihmetellä, se ei kyllä ole mitään muuta kuin ulkonäköseikka.
Tunnesyöminen....tunteitten käsittelyn sijaan paetaan ruoan pariin. Lapsen saaminen tuo paljon uutta ajateltavaa.
Olin ennen lapsia 177/60 (laihanlaiha) ja nyt 6 vuotta ja kolme lasta myöhemmin 177/67. Ihan ok. Aivan lasten vauva-aikana energiaa on minulla kulunut ok (vaunulenkit jne. touhuaminen). Mutta nyt, toimistotyössä ja kahden sukupolven välissä taiteillessa liikuntaan ei jää samalla lailla aikaa. Minuuttipeliä. Välillä töissä palaverien välissä nostan kahvakuulaa ja lasten kanssa toki käydään uimassa ja ulkoilemassa. Mutta elämäntapa on vaan eri. Ennen lapsia pari kertaa viikossa jumpissa oli ihan normi, nyt on todella koordinoinnin takana saada 20 minuutin lenkki. Lastenhoitajiakin käytetään suht paljon, mutta ne menee eri tarkoitukseen (ylityöt, kipeät lapset jne.). Valintoja kai.
Ehkä se oma kroppa ei ole pääasia muutenkaan kun on juuri saanut lapsen. Siihen päälle elimistön toimintaa tutkitusti haittaava univaje, raskauden muuttama hormonitoiminta ja kiire, stressi ja huoli jne. On kyllä arvot vinksallaan, jos painon vahtiminen olisi tärkeämpää kuin vastasyntynyt. Vauvavuosi on varmasti sellainen maratoni, ettei kaikki siitä hetkessä toivu eikä tarvitsekaan. Ei elämä ole mikään suorituskilpailu. T: vela N26
Mulla on kaksi lasta ja molemmissa raskauksissa paikoa tuli n. 20kg, kummallakin kerralla jälkitarkastuksessa vauvan ollessa n. Kuukauden ikäinen ylimääräistä on ollut jäljellä n. 5kiloa ja nämä ovat sulaneet pois imetyksen myötä melko nopeasti. Mulla kehoon kertyi nestettä ihan julmetusti raskauksissa, se selittää tuon hurjan painonnousun osittain.
Mä totisesti ymmärrän niitäkin, jotka kerryttävät painoa äitiyden myötä. Jos lapset valvottaa ja on stressiä, niin ei se mikään ihme ole, jos paino nousee. Univelka ja stressi aiheuttavat aineenvaihdunnan häiriöitå ja kiireinen elämä ja väsymys sekoittavat ruokailurytmiä, eikä tule tarkkailtua, mitä suuhunsa pistää.
Minä lihoin 7 kiloa, kun pienten lasten äitinä lähdin opiskelemaan yliopistoon. Työn, opiskeluiden ja perhe-elämän sovittaminen yhteen oli ensialkuun hyvin haastavan tuntuista ja lisäksi mies alkoi ottamaan enemmän vastuuta ruoanlaitosta. Miehen tekemät ruoat saattavat olla hyvinkin energiapitoisia verrattuna siihen ruokaan, mitä itse olin tottunut valmistamaan ja syömään, mutta se kelpasi hyvin väsyneenä ja kiireisen päivän jälkeen.
Jossain vaiheessa havahduin, että hupsista, mun kroppa ei kestä tätä ja paino nousee. Mun oli pakko alkaa keskittyä tarkkailemaan myös syömisiä, kun liikuntakin oli uuden kiireisemmän elämä myötä jäänyt huomattavasti vähemmälle. Nyt olen saanut karistettua nuo kilot pois, mutta ei se helppoa ollut ja vaatii mielenlujuutta, ettei väsyneenä turvaudu energiapitoisiin välipaloihin ja pikaruokaan.
Olen ollut aina hoikka, bmi 19-20 koko aikuisikäni, kunnes 31v pamahdin esikoisesta raskaaksi. Ensimmäisestä raskaudesta kiloja tuli 27kg vaikka söin ihan normaalisti kuten aiemminkin, tosin sain liikuntakiellon puolivälissä raskautta. Sitten tulikin 4 lasta lisää ja kaikki pienillä ikäeroilla.
Ihanat lapset, mutta joka raskaudessa kiloja vaan tulee. Kiloja on vaikea saada pois, arvatkaa lähteekö mulla kilot pois imettämällä, no ei lähde :D Olen kokeillut dieettejä ja elämänmuutoksia, personaltraineriä.. varmaan pitäis lähtee Rakas sinusta on tullut pullukka seuraavalle kaudelle tai jollekin Jutan ohjelmalle :)
Kyllä mulle on lapsista tulleet ne kilot. Ja ne on myös jämähtäneet paikoilleen. Olen aina ollut hyvin liikunnallinen ja syönyt terveellisesti, mutta mutta silti olen pullukka.
Mä olen normaalipainoinen neljän äiti myös, sillä erolla että olen jokaisessa raskaudessa vetänyt painoa päälle +20kg. Loppuraskaudessa näytin aina plussapallolta. Kilot lähtivät imetyksen myötä aina 6kk-1v raskauden jälkeen. Nyt nuorin on 1v ja painan 52kg. Mutta kyllä syytän raskauksia kiloista, sillä mikään elintavoissa ei muuten muuttunut, ei lihomis- eikä laihtumisvaiheessa. Kas kummaa kun meitä ihmisiä onkin erilaisia![/quote]
Onnellinen sinä! Multa lähti ensimmäisen lapsen jälkeen -8 kiloa lähtöpainosta mutta 2. ja 3. lapsen jälkeen en saanut enää kiloja pois. Että joku juttu kai tässäkin piilee :( . Toki voisi asialle jotain yrittää tehdä mutta vaikeea on - en silti jaksa valittaa koska oma vika.