Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oikeastiko lapsenne ovat iloisia joulukalenterista, josta tulee lappuja tyyliin "tänään juodaan kaakaota"?
27.11.2016 |
Vaikea uskoa! Eikö kalenterista pitäisi vähintään tulla se yksi karkki?
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.
Tyyliin:- leivotaan pipareita
- mennään pulkkamäkeen
- haetaan kuusi
- muovaillaan yhdessä
- askarrellaan
- laitetaan joulukoristeita
- peliaikaa 30min
- tehdään maja
Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....
Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?
Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.
Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.
No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne.
Sinulle on turha selittää mitään, kun selvästi et ymmärrä. Joulun aikana toiset vanhemmat haluavat yllättää lapsensa, tehdä joulun odotuksesta jännää ja "taianomaista", ihan vain siksi kun ovat lapsenmielisiä. Sinulle arki on samanlaista, etkä ymmärrä miksi joulukuun pitäisi olla jotenkin erityinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla.
Oi kyllä mä ymmärrän. Toiset haluavat tehdä arjen puuhastelusta luksusta joulukuussa. Ihan okei mutta miksi sitä pitää hehkuttaa. meillä lapset tietävät että pipareita leivotaan joka joulukuu, samoin haetaan joulukuusi, koristellaan koti, tehdään jouluruokaa jne. Ei ne ole yllätyksiä. Ehkä meidän arki sitten on erilaista kuin muilla ja silti meillä joulukuu on erityiskuukausi. Se erityisyys ei vain tule puuhakalenterin kaakaohetken kautta.
No kerropa, miten se teillä on erityinen? Jos nuo piparin leipomiset sun muut on ihan tuttua ja tavallista, ei yllätyksellistä, eikä kalentereissa oo yllätyksiä, mitä kivaa te keksitte, että joulukuusta tulee taianomainen?
En ole tuo jolta kysyit, mutta haluaisin kertoa oman kokemukseni. Äitini on koko elämänsä etsinyt taianomaista joulua, sitä täydellistä idylliä jonka ytimessä ovat lumoutuneet lapset. Elikkä meillä leivottiin, askarreltiin, tehtiin itse lahjoja ja imellettiin perunalaatikkoa. Otettiin valokuvia lapsista itse tehdyissä tonttuasuissa. Lopputuloksena äiti oli aivan puhki aattoon mennessä ja itse joulu meni nopeasti ohitse, usein ärtyisissä ja jotenkin pettyneissä fiiliksissä. Minä haluan luottaa siihen että joulun taianomaisuus tulee jos on tullakseen, rauhoittumisesta ja yhdessäolosta. Jouluvalot ollaan viritetty ja tehty torttuja jonkin kerran. Kyllä se joulu lapsille tulee ihan tässä pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömän av-mamman joulukalenteri Nico-Petterille:
1. Nico saa siivota huoneensa, jonka jälkeen Nico saa juoda kaakaon, äiti saa omenasidukan.
2. Käydään kaupassa katsomassa joulukoristeita.
3. Siivotaan sauna ja jouodaan pillimehu. Äiti juo omat mehunsa.
4. Nico pääsee isän luokse viikonlopuksi, jos iskä ei ole kännissä.
5. Nico pääsee viikoksi sijaisperheeseen.
Jne.Jotenkin minua ei naurata, vaikka viesti yrittää olla vitsikäs. Liian moni lapsi joutuu jännittämään joulussa eniten sitä, ovatko vanhemmat selvin päin.
Yritän itsekin olla vitsikäs ja totean, että positiivista viestissä oli se, että kirjoittaja olettaa, että muuten köyhäksi kuvatulla perheellä on oma sauna.
Joissain noissa ns. kaupungin asunnoissa, mitä nykyään asiaan erikoistuneet osakeyhtiöt vuokraa, on kyllä oma saunakin uudemmissa. Mm. tässä tämmöinen esimerkki: http://www.pikipruukki.com/asunnon-tiedot?357411
Hanki 24 pullon/tölkin juomakori. Osta saajan lempioluita/siidereitä/limuja 24 kpl. Askartele pahvista kansi koriin avattavine luukkuineen. Tämä kalenteri on rentouttavaa avata aina illalla, työpäivän jälkeen.
Varmaan lapset tykkää kaakaokalentereista kun eivät tiedä paremmasta. Raukat.
Mä Aion siitä huolimatta tehdä lapselleen joulupussukkakallenterin, että saankin sillä av-leiman köyhä ja huono äiti. Ja lapseni ressukan tittelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä pienenä äiti teki kalenterin missä oli arvoituksia. Niiden perusteella sitten etsittiin aarteita. Aina löytyi jotain kivaa pientä. Välillä namia välillä jotain muuta :) ja kyllä tykättiin!
Kuulostaa aivan ihanalta ja pienelle lapselle varmasti tosi elämykselliseltä :)
Tämän mukaan kukaan lapsi ei halua suklaakalentereita, kun aaveemammojen lapset haluaa vain juoda kaakaota ja laskea pulkkamäkeä joulukuussa :)
Kummasti vain, kun kävin tänään prismassa oli joulukalenterihyllyllä kuhinaa ja lapset siellä innoissaan valitsivat suklaakalentereita.
En kyllä nähnyt ketään mammaa siellä komentelemassa, että MEILLÄ ei syödä suklaata, vaan saatte kaakaota ja laskea pulkkamäkeä koko joulukuun äidin kanssa.
Kassajonoissakin näkyi pikkuiset innoissaan kantelevan kalentereita kainaloissaan. Kummaa, kun kenenkään lapsi ei niistä välitä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän mukaan kukaan lapsi ei halua suklaakalentereita, kun aaveemammojen lapset haluaa vain juoda kaakaota ja laskea pulkkamäkeä joulukuussa :)
Kummasti vain, kun kävin tänään prismassa oli joulukalenterihyllyllä kuhinaa ja lapset siellä innoissaan valitsivat suklaakalentereita.
En kyllä nähnyt ketään mammaa siellä komentelemassa, että MEILLÄ ei syödä suklaata, vaan saatte kaakaota ja laskea pulkkamäkeä koko joulukuun äidin kanssa.
Kassajonoissakin näkyi pikkuiset innoissaan kantelevan kalentereita kainaloissaan. Kummaa, kun kenenkään lapsi ei niistä välitä....
taisit lukea vähän harppoen :)
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempana eivät koskaan ostaneet suklaakalentereita, ja aina olin niistä iloinen.
Olipa sitten kuvakalenteri, tarrakalenteri, tavarakalenteri jne.
Lapset yleensä kyllä kovasti nauttivat yhteisestä tekemisestä vanhemman kanssa ja huomiosta.
Nykyään on myös paljon vanhempia, jotka eivät halua antaa lapsille karkkia ollenkaan.
Ei näitä karkittomia vanhempia ainakaan näy enää kouluikäisillä lapsilla. Meillä ainakin koululainen haluaa karkin, sopii minulle. On paljon helpompaa hankkia hieman karkkeja ja laittaa niitä lapsille joulukalenteriin 1 per nuppi päivittäin. Paljon halvempaa kuin ostetut kalenterit. Mutta esimerkiksi pipareiden leipomis lappukin voisi olla jonain päivänä kiva. Minä en vaan näe terveysmielessä kovinkaan suurta eroa siinä juoko lapsi kaakota, syö leipomiaan pipareita tai saa yhden suklaakarkin. Kannattaa ennemmin kiinnittää huomiota arkipäivän sokerin kulutukseen mehujen, jugurttejen ja murojen muodossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki 24 pullon/tölkin juomakori. Osta saajan lempioluita/siidereitä/limuja 24 kpl. Askartele pahvista kansi koriin avattavine luukkuineen. Tämä kalenteri on rentouttavaa avata aina illalla, työpäivän jälkeen.
Olen itse asiassa antanut tällaisen lahjan kaverille. Hänellä on synttärit 1.12. Täytti varmaan 20 vuotta tms. kun tällainen todella hassunhauska lahjakeksittiin kaveriporukalla antaa. Oi niitä aikoja, siitä on jo 25 vuotta :)
Ostin 3-vuotiaalle elämänsä ensimmäisen joulukalenterin, Muumi kirjajoulukalenterin. Lukutoukkana varmasti tykkää. Jos en tätä olisi nähnyt kaupassa, niin olisin ostanut kuvajoulukalenterin. Lapsi ei ole koskaan maistanut karkkia, niin ei osaa sitä myöskään kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiiättekö, oon aatellut, että en välttämättä halua lapsia, mutta tää ketju sai mut osittain haluamaan sen oman jälkeläisen. Olisi meinaan tosi mukavaa jos olisi pikku tyyppi jonka kanssa vaikka nyt ekana adventtina leipoisi pipareita. :)
Varmaan voisin myös toteuttaa tuollaisen pussukkakalenterin. Tuo on siitä hyvä, että sen voi kuitenkin jokainen toteuttaa omalla budjetillaan. Pussukat on ehkä kallein hankinta, mutta nekin saa halvalla jos hankkii vaikka kirpputorilta jonkin jouluisan verhon tai pöytäliinan ja siitä sitten itse ompelee (tai jos ei itse osaa niin ehkä joku kaveri/puolituttu/isovanhempi voi auttaa?) pussukat. Itse varmaan myös pyytäisin isovanhempia/kummeja tai muita lapselle tärkeitä aikuisia osallistumaan kalenteriin myös. Riippuu tietysti siitä kenen kanssa lapsi viihtyy. Minä ainakin koen, että lapselle olisi kiva elämys jos vaikka oma suosikkitäti vie vaikka Hesburgeriin hampparille tai lapsi pääsee mummulaan katsomaan jonkin piirretyn elokuvan mummon kanssa. Ja varmasti se lapsi ilahtuu yhtä paljon siitä muumitikkarista, joka pussukasta löytyisi tai siitä kun mentäisiin vaikka joulutorille tai ostoskeskukseen katsomaan joulupukkia. Lapsi ei kuitenkaan tiedä milloin joulutapahtumia on kaupoissa tms, joten se on kiva yllätys kun lapussa lukee, että tänään mennään kattomaan joulupukkia! Ehkä olen vaan tosi naivi.
Eihän sitä kalenteria ole pakko tehdä kankaasta. Itse varmaan ostaisin vihreää kartonkia ja jouluisia paperipusseja/lahjapaperia ja lahjanauhaa. Sitten leikkaisin kartongin kuusen muotoiseksi ja nitoisin siihen joulukoristeiksi kevyillä pikkulahjoilla täytetyt ostetut tai itse lahjapaperista tehdyt paperipussit, joiden suulla olisi koristeena lahjanauhaa. Kaikkia pusseja ei olisi pakko kiinnittää kerralla, koska pieni kuusi tulisi siten ehkä liian täyteen. Voisi sen kuusen myös korvata isolla tontun kuvalla tai ripustaa lahjapussit rouheaan naruun puisilla pyykkipojilla. Kirppiksiltä voisi löytää kivoja halpoja lahjoja. Perjantaina löysin pari hienoa huopatonttua 60 sentillä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän mukaan kukaan lapsi ei halua suklaakalentereita, kun aaveemammojen lapset haluaa vain juoda kaakaota ja laskea pulkkamäkeä joulukuussa :)
Kummasti vain, kun kävin tänään prismassa oli joulukalenterihyllyllä kuhinaa ja lapset siellä innoissaan valitsivat suklaakalentereita.
En kyllä nähnyt ketään mammaa siellä komentelemassa, että MEILLÄ ei syödä suklaata, vaan saatte kaakaota ja laskea pulkkamäkeä koko joulukuun äidin kanssa.
Kassajonoissakin näkyi pikkuiset innoissaan kantelevan kalentereita kainaloissaan. Kummaa, kun kenenkään lapsi ei niistä välitä....
Juu ja eikö kaakaossa ole hyvin samanlaisia aineksia kuin suklaassakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostin 3-vuotiaalle elämänsä ensimmäisen joulukalenterin, Muumi kirjajoulukalenterin. Lukutoukkana varmasti tykkää. Jos en tätä olisi nähnyt kaupassa, niin olisin ostanut kuvajoulukalenterin. Lapsi ei ole koskaan maistanut karkkia, niin ei osaa sitä myöskään kaivata.
Oi ihana. Mä tekisin itse noista minikirjoista kalenterin jos lapset olisivat vielä pieniä. Siitäkin huolimatta, että meillä luettiin paljon ja talo oli täynnä kirjoja ja kirjastosta haettiin lisää. Mutta kiva idea olisi löytää aina esim. iltasatu noista luukuista. Siihen aikaan vain noita minikirjoja ei ollut niin paljon kuin nyt. Tässä idea jollekin myös, olkaa hyvä. Jos osaa kirjoiottaa itse, sitten olisi kiva idea kirjoittaa aamu- tai iltasatu luukkuihin tai vaikka jatkokertomus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.
Tyyliin:- leivotaan pipareita
- mennään pulkkamäkeen
- haetaan kuusi
- muovaillaan yhdessä
- askarrellaan
- laitetaan joulukoristeita
- peliaikaa 30min
- tehdään maja
Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....
Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?
Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.
Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.
No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne.
Sinulle on turha selittää mitään, kun selvästi et ymmärrä. Joulun aikana toiset vanhemmat haluavat yllättää lapsensa, tehdä joulun odotuksesta jännää ja "taianomaista", ihan vain siksi kun ovat lapsenmielisiä. Sinulle arki on samanlaista, etkä ymmärrä miksi joulukuun pitäisi olla jotenkin erityinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla.
Oi kyllä mä ymmärrän. Toiset haluavat tehdä arjen puuhastelusta luksusta joulukuussa. Ihan okei mutta miksi sitä pitää hehkuttaa. meillä lapset tietävät että pipareita leivotaan joka joulukuu, samoin haetaan joulukuusi, koristellaan koti, tehdään jouluruokaa jne. Ei ne ole yllätyksiä. Ehkä meidän arki sitten on erilaista kuin muilla ja silti meillä joulukuu on erityiskuukausi. Se erityisyys ei vain tule puuhakalenterin kaakaohetken kautta.
Oman lapsuuden joulutunnelma tuli siitä joulukalenterista (ei ollut suklaakalentereita silloin, sen verran vanha olen)
Tunnelmaa toi piparien tuoksu (niitä leivottiin isot läjät äidin omatekemästä taikinasta), lanttulaatikkojen tuoksusta ja telkkarin jouluohjelmista. Se kihelmöinti tuli ihan luonnostaan, ilman teennäistä kalenteritekemistä. Me lapset ulkoiltiin ihan normaalisti ulkona. Mentiin ulos ja haettiin kaveri mäkeen tai hiihtämään, jos oli jo niin paljon lunta. Leikittiin muuta, jos ei ollut. Tultiin kotiin posket punaisina ja nälissään ja sai kuumaa kaakaota ja leipää ja niitä pipapreita. Se oli ihan tavallista arkea.
Se joulukalenteri oli juuri se erikoinen juttu. Toinen oli anttilan joulukuvasto.
Vanhemmat eli siihen aikaan normaali elämää ja me lapset elettiin normaali lasten elämää. Oltaisiin kai ihmeissään katsottu, kun pussista olisi aamulla tullut lappu, että tänään pulkkamäkeen äidin kanssa. Oltaisiin ihmetelty, että mitä sinä äiti siellä teet. Mäkeä lasketaan me lapset keskenään.
Kaikki piparin leipomiset ja muut oli ihan normaalijuttuja vielä silloin. Koulunäytelmä oli kova juttu. Kun jumppasaliin tuotiin kuusi ja oli kenraaliharjoitukset. Ja sitten joulujuhla. Kotona odotti uusi aku ankka ja aku ankan joululehti.
Samanlaisen lapsuuden halusin antaa lapsillenikin. Sen paheksutun suklaakalenterin saivat, kun kuulivat, että kavereillakin on sellainen. Kirjeet kirjoitettiin joulupukille, kuten minäkin lapsena ja samoin tonttu toi pienen lahjan, kun kävi kirjeet hakemassa. Aivan kuin minun lapsuudessa.
Se joulutunnelma tuli ihan luonnostaan. Ei se mistään kalenterista ole kiinni.
Joo. Meillä tosin kaikissa lapuissa lukee, että "tänään vedetään piriä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempana eivät koskaan ostaneet suklaakalentereita, ja aina olin niistä iloinen.
Olipa sitten kuvakalenteri, tarrakalenteri, tavarakalenteri jne.
Lapset yleensä kyllä kovasti nauttivat yhteisestä tekemisestä vanhemman kanssa ja huomiosta.
Nykyään on myös paljon vanhempia, jotka eivät halua antaa lapsille karkkia ollenkaan.Ei näitä karkittomia vanhempia ainakaan näy enää kouluikäisillä lapsilla. Meillä ainakin koululainen haluaa karkin, sopii minulle. On paljon helpompaa hankkia hieman karkkeja ja laittaa niitä lapsille joulukalenteriin 1 per nuppi päivittäin. Paljon halvempaa kuin ostetut kalenterit. Mutta esimerkiksi pipareiden leipomis lappukin voisi olla jonain päivänä kiva. Minä en vaan näe terveysmielessä kovinkaan suurta eroa siinä juoko lapsi kaakota, syö leipomiaan pipareita tai saa yhden suklaakarkin. Kannattaa ennemmin kiinnittää huomiota arkipäivän sokerin kulutukseen mehujen, jugurttejen ja murojen muodossa!
Niin, tämä karkittomuus oli kokemukseni päiväkotimaailmasta missä Työskentelen. Vanhemmat ottavat karamelli- ja sokeriasian yleensä esiin vanhempainilloissa. Halutaan juuri mieluummin antaa itse tehdyt herkut kuin teollisia. Meillä on hoidossa monta lasta, jotka eivät saa karkkeja ja vanhempainilloissa vanhemmat tekivät yhteistuumin päätöksen, ettei syntymäpäivätarjoamisina tuoda karkkeja. Myöskin keittiömme kuuli toiveen vähäsokerisuudesta välipaloissa.
En ole itse ollut noin tarkka omien lasteni kanssa, mutta asiakastyytyväisyys on meille tärkeää ja toiveiden kuuntelu. Siksipä myös kalenterissamme on liikuntatehtäviä , rusinoita ja tarroja.
Hmmmm mikäs tässä nyt oikein hiertää, joku syy nyt väkisinkin taustalla :D
Me ollaan touhuttu jo joulujuttuja, mutta ostin vaan lelukalenterit lapsille kun oli helpompaa kuin alkaa joka päivälle kirjoittelemaan kaikille lapsille puuhaa. Eli sekös tässä mahtaa ärsyttää? Joku muu näki vähän vaivaa ja itse ei jaksanut? Syyllisyyttään kun oma lapsi saa jo arkena liikaa sokerijuomia ettei se edes ilahduttaisi enää? Kertokaahan? Jotain tässä nyt on?! :D
Ihana idea kyllä tuollainen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.
Tyyliin:- leivotaan pipareita
- mennään pulkkamäkeen
- haetaan kuusi
- muovaillaan yhdessä
- askarrellaan
- laitetaan joulukoristeita
- peliaikaa 30min
- tehdään maja
Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....
Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?
Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.
Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.
No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne.
Meillä ei ainkaan leivota makeaa kuin jouluisin ja synttäreille. Muuta kyllä. Meillä ei ole ollut puuhakalenteria, mutta pipareita on leivottu joka vuosi tasan kerran ja piparkakkutalo tehty tasan kerran vuodessa. Kukaan ei niitä meillä tosin syö, pari ehkä tuoreena maistetallaan, mutta se tekeminen on se juttu. Piparit menee sitten mun poikamiesveljelle ja hänen vierailleen loput. Ihan hyvin voi sanoa, että suklaata ei lapset sitten saa vissiin kuin joulukuussa, eikä rahaa? Sama asia ajatella noin.
Eli perheet, joissa ei koskaan leivota, ei puuhata ulkona, ei vietetä yhdessä iltapalahetkeä ehkä sen kaakaon kanssa tekevät näitä touhukalentereita, koska kerran vuodessa yritetään luoda lapsille tunnelmaa hyvästä yhdessäolosta ja perheestä
Alue: Aihe vapaa
byhyy yhyy
oma faija kuoli viinaan mutta kyllä nauratti. Tätä se arki on kaiken glitterin alla.