Oikeastiko lapsenne ovat iloisia joulukalenterista, josta tulee lappuja tyyliin "tänään juodaan kaakaota"?

Minusta tuntuu, että meidän lapset innostuisi tuostakin. En kyllä ole kokeillut, mutta pienistä asioista iloitsevat ja eivät kyllä todellakaan elä missään puutteessa. En tiedä miten se on pysynytkin noin hyvin. Hehkuttavat välillä ihan hassun pieniä asioita, helpottaa ainakin yllättämistä :D

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko jotenkin jälkeenjäänyt sitten mutta minun mielestä olisi ihanaa saada tuollainen puuhakalenteri mieheltä. Tyyliin tänään juodaan vaahtokarkkikaakaota, leffapäivä, museopäivä, käydään pitkällä kävelyllä, ostetaan donitseja tms. :D ei sitä vuoden pimeimpään aikaan usein 12 tunnin työpäivän jälkeen ole keksimässä hauskaa tekemistä yhdessä, vaan lösähtää sohvalle netflixin kanssa ja menee nukkumaan.

Ihana idea! Tykkäisin myös! Harmi ettei mun mies kyllä ole yhtään sen tyyppinen, että noin tekisi edes mun hurjimmissa kuvitelmissa. :D

Pin kirjoitti:

Minusta tuntuu, että meidän lapset innostuisi tuostakin. En kyllä ole kokeillut, mutta pienistä asioista iloitsevat ja eivät kyllä todellakaan elä missään puutteessa. En tiedä miten se on pysynytkin noin hyvin. Hehkuttavat välillä ihan hassun pieniä asioita, helpottaa ainakin yllättämistä :D

Näinhän sen pitääkin olla. Ovat silloin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin äsken tytölleni tästä ketjusta ja kysyin, että mitä olisi tykännyt tällaisesta kalenterista: pulkkamäkeä ja kaakaota ja piparien leivontaa.

Vastasi (16v), että olisi ollut ihmeissään, koska mehän käytiin talvella muutenkin joka ilta laskemassa mäkeä ja pipareita leivottiin jo marraskuussa ja kaakaota juotiin aina aamupalalla.

Muisteli, että paras kalenteri oli ollut fazerin kalenteri, kun siinä oli hyvät suklaat.

No sinähän se superäiti olet! Onneksi olkoon.

Mistäs minä superäidin tittelin sain. Kirjoitin vain lapsen mielipiteen tällaisesta kalenterista. Hän kertoi, että olisi ollut ihmeissään, koska mäkeähän käytiin laskemassa joka ilta ja kaakaota sai joka aamu. Jos se tekee minusta superäidin, niin aika vähällä sen tittelin nähtävästi saa :)

AI 16vuotta joka ilta laskemassa pulkkamäkeä marraskuusta maaliskuuhun.... just just ja kaakaota monta mukia päivässä.

No katos kun siihen kalenteriin voi laittaa sellai asioita joita ei joka päivä tehdä. jos vaikka sitten uimahalli reissu. Paitsi että tehän kävitte sielläkin joka päivä ennen sitä pulkkamäkeä. Eikö niin ja kesälläkin joka päivä askarteltte joulukoristeita ja kortteja.

Tekemiskalenterit on menestyvien / kiireisten vanhempien tekosia. Ei ole muuten aikaa tehdä normijuttuja niin lykätään ne kalenteriin ja opetetaan lapsi siihen ettei mikään ole itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Tiiättekö, oon aatellut, että en välttämättä halua lapsia, mutta tää ketju sai mut osittain haluamaan sen oman jälkeläisen. Olisi meinaan tosi mukavaa jos olisi pikku tyyppi jonka kanssa vaikka nyt ekana adventtina leipoisi pipareita. :)

Varmaan voisin myös toteuttaa tuollaisen pussukkakalenterin. Tuo on siitä hyvä, että sen voi kuitenkin jokainen toteuttaa omalla budjetillaan. Pussukat on ehkä kallein hankinta, mutta nekin saa halvalla jos hankkii vaikka kirpputorilta jonkin jouluisan verhon tai pöytäliinan ja siitä sitten itse ompelee (tai jos ei itse osaa niin ehkä joku kaveri/puolituttu/isovanhempi voi auttaa?) pussukat. Itse varmaan myös pyytäisin isovanhempia/kummeja tai muita lapselle tärkeitä aikuisia osallistumaan kalenteriin myös. Riippuu tietysti siitä kenen kanssa lapsi viihtyy. Minä ainakin koen, että lapselle olisi kiva elämys jos vaikka oma suosikkitäti vie vaikka Hesburgeriin hampparille tai lapsi pääsee mummulaan katsomaan jonkin piirretyn elokuvan mummon kanssa. Ja varmasti se lapsi ilahtuu yhtä paljon siitä muumitikkarista, joka pussukasta löytyisi tai siitä kun mentäisiin vaikka joulutorille tai ostoskeskukseen katsomaan joulupukkia. Lapsi ei kuitenkaan tiedä milloin joulutapahtumia on kaupoissa tms, joten se on kiva yllätys kun lapussa lukee, että tänään mennään kattomaan joulupukkia! Ehkä olen vaan tosi naivi. 

Ei vaan sinä ihan ilman lapsiakin ymmärrät tän kalenterin pointin. :) se että joulukuussa puuhataan yhdessä EI tarkoita että muuten ei tehdä mitään. Ja kalenteriin voi valita sellai asioita joita ei muuten tehdä JOULUUN liittyviä.

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Minusta tuntuu, että meidän lapset innostuisi tuostakin. En kyllä ole kokeillut, mutta pienistä asioista iloitsevat ja eivät kyllä todellakaan elä missään puutteessa. En tiedä miten se on pysynytkin noin hyvin. Hehkuttavat välillä ihan hassun pieniä asioita, helpottaa ainakin yllättämistä :D

Näinhän sen pitääkin olla. Ovat silloin lapsia.

Ja lapset on siitä ihania, että ihan tavallisetkin asiat alkaa heistä tuntua juhlalta kun niitä kuorruttaa vähän. Joku aiemmin täössä ketjussa kertoi, kuinka päiväkodissa ne ihan tavalliset aamupiirin leikit onkin tosi jännittäviä kun ne tulee tontun pussukasta lappuina.

Meillä ainakin lasten ollessa pieniä sai ihan tavallisista puuhista erikoisia kun niistä sellaisia teki.

Esim. tämä yksi tyyppi, jonka perhe kävi joka ikinen ilta pulkkamäessä. Eipä silloin pulkkamäki varmaan olekaan soveltuva tuollaiseen puuhakalenteriin ja ehkä heillä koko puuhakalenterin idea on turha, heillä tykätään Fazerin suklaasta ja se tekee heille joulun ja hyvä niin.

Minä muistan kun meillä lapset olivat pieniä ja meillä tuollainen pussukkakalenteri oli, niin juuri pulkkamäkipäivä saattoi olla yhden lauantain juttu. Silloin mentiin autolla läheiseen hiihtokeskukseen, jossa oli iso pulkkamäki. Termarissa oli kaakot ja tehtiin nuotipaikalle nuotio ja paistettiin makkaraa ja tikkupullaa tai vaahtokarkkeja. Me ei valitettavasti ehditä tekemään tuollaisia juttuja joka ilta, ei edes joka viikko, vaikka saatettiin käydäkin lähimäessä laskemassa pulkalla ja luistelemassa. Lisäksi näillä seuduilla lumi tulee yleensä niin, että ennen joulukuuta ei pulkkamäkeen ole juuri mahdollisuuttakaan mennä. Eli se eka kerta on spesiaali.

Ihan joulukalenteriin liittymätön juttu on mun ja kuopuksemme vuosittainen sieniretki. Tämä perinne sai alkunsa pojan ollessa jotain 4-vuotias. Kiukutteli jotain ja houkuttelin hänet lähtemään mun kanssa sienimetsään. Otettiin vähän evästä ja mentiin. Käydään siis muutenkin poimimassa marjoja ja sieniä, siinä ei ole yhtään mitään ihmeellistä. Mutta tästä tulikin sitten se juttu, että juuri vain me kaksi menemme. Joka vuosi. Nyt jo viisi vuotta menty.Hän oikein suunnittelee mitä eväitä otetaan ja missä paikoissa käydään ja leuhkii isälle kuinka paljon me tuodaankaan äidin kanssa sieniä Meidän Sieniretkeltä.

Nää pienet jutut jää lasten mieliin. Jollain se on puuhakalenteri, jollain se on Fazerin suklaakalenteri. Eipä sitä voi aikuinen tietää etukäteen. Meillä esim. kerran oli varattu hienot joululahjat ja muut, oli joku Muumitalo ja Nukkekoti. Kaikki lahjat kalpenivat vaarin ostaman kylpynukkesetin (maksoi muistaakseni jotain 5 euroa) rinnalla, se oli ihan paras lahja sinä jouluna ja muut jutut jäi sivuun. Muistan kun mies kasasi sitä nukkekotia ja lapsi vaan leikki sillä kylpynukellaan.

Vierailija kirjoitti:

Tekemiskalenterit on menestyvien / kiireisten vanhempien tekosia. Ei ole muuten aikaa tehdä normijuttuja niin lykätään ne kalenteriin ja opetetaan lapsi siihen ettei mikään ole itsestäänselvyys.

Höpöhöpö. Sä et nyt vaan tajua. Tarkoitus on pitää hauskaa. Lapset jännittää mitä sieltä seuraavasta pussukasta tukee, joko tänään paistetaan ne piparit. Voihan sitä toki sanoa ilman kalenteriakin että tänään paistetaan piparit, mutta se sama sieltä kalenterista saatuna on vain jännempää. Tai ei välttämättä, mutta jännää se on silti. Ei tässä ole yhtään mistään sen kummemmasta kyse.

T. Kotiäiti.

Välillä on vaan kiva tehdä arkea eritavalla. Joulu on siihen hyvä syy.

Meillä lapset tykkäis vaikka siitä kaakaosta. Eivät nimittäin saa sitä kovin usein. Lapsilla on suklaakalenterit, mutta meillä syödään suklaata muutenkin vain jouluna. Lapset saa kukin valita jouluksi itselleen yhden oman suklaarasian ja syödä mun yhteiseksi ostamista miten tahtovat ja saavat limsaakin jos tahtovat. Muuten eletään terveellisesti, mut jouluna saa herkutella vapaasti.

Tässä on vähän sama juttu kuin itsensä palkitsemisessa. Mitä järkeä on palkita itseään kahvikupillisella tai uudella puserolla, kun kahviahan nyt juo muutenkin joka päivä ja vaatteita ostetaan joka tapauksessa. Saunomisellakaan ei voi palkita, samasta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Tekemiskalenterit on menestyvien / kiireisten vanhempien tekosia. Ei ole muuten aikaa tehdä normijuttuja niin lykätään ne kalenteriin ja opetetaan lapsi siihen ettei mikään ole itsestäänselvyys.

Näiden vanhempien idea, joiden lapset ovat pitkiä päiviä päiväkodissa. Sitten joulukuussa kiillotetaan kulissia ja keksitään toimintaa joka päivälle (tai pikkuhousuja ja hiusrenksuja).

On kai ne yhteiset hetket lapselle ihmeellistä, jos niitä ei harrasteta muina aikoina. Hyvä kun nämä virikehoidetut ja mummoloissa viikonloput viettävät lapset edes kerran vuodessa saavat vanhempiensa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Mä olen jotenkin ajatellut että kalenterissa olis sellaista mitä ei normisti tehdä. Me kun tehdään ihan normisti arkena majoja, käydään uimahallissa, paistetaan lettuja, juodaan kaakaota, pelataan lautapelejä jne. Kalenteri on mun lapsille jotain ylimääräistä kivaa. Ei meillä tyssää tekeminen jouluaattoon kun kalenteri päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kankaasta tehty kalenteri missä on ne pussukat johon voi laittaa jotain, niin olis tosi kiva. Mutta koska olen vähän laiska ja ihan onneton käsitöissä ja muissa, niin on helpompi ostaa valmis kalenteri. Yleensä lapsilla on ollu ihan perus halvat suklaakalenterit, mutta tänä vuonna ostettiin vähän paremmat. 8v. tyttö sai isomman suklaakalenterin ja 7v. poika lego-kalenterin, joka onneksi löytyi alesta..

Tigerissa myytiin tyhjiä pahvisia joulukalentereita, joihin sai itse laittaa yllätykset sisään. Niitä pussukkakalentereitakin on varmasti saatavana jossakin kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.

Äh, tuli jotenkin paha mieli. Olen siis se kirjoittaja, joka kertoi kalenterin piparin leivonnoista, pulkkamäestä jne. (lapset 6,4 ja 2).

En kyllä kirjoittanut kehuskellakseni itseäni äitinä tms. , vaan vastasin vain ihan ap:n ihmettelyyn tykkääkö jonkun lapset muka näistä puuhakalentereista. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että lapsia ja perheitä on erilaisia? Meillä lapsilla on olut viime vuonna myös suklaakalenterit. No eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita. Puuhakalenterin jutuista oliva haljeta jännityksestä ja odotuksesta, että mitä seuraavaksi. Tänä vuonna mennään samalla idealla ja lisäksi saivat partiolaisten kalenterit sukulaisilta. Sitten kun oma-aloitteisesti osaavat jotain tiettyä kalenteria toivoa, voivat sellaisen saada.

Olen siis ollut viime vuoden joulukuun kotona hoitovapaalla, samaten tänä vuonna. Lapset ovat kotona, vanhin käy eskarissa. Että ihan varmasti sitä aikaa lasten kanssa on vietetty yllin kyllin muutenkin ja tekemistä keksitty, johan täällä hulluksi tulisi muuten kaikki. Että ei tarvitse olla surullinen perheemme ja lastemme puolesta. Useampikin kun tuntui surevan ja säälivän lapsiamme.

Mutta ei se näemmä rautalangastakaan vääntämällä aukene nyt monille, tämän puuhakalenterin jännitys ja sen tuoma ilo :( Ettekö muista omasta lapsuudestanne mitään joulun valmisteluun liittyvää odotusta, kihelmöintiä ja malttamattomuutta? Meillä ainakin lapsuudessa oli suuri juttu, että tehdään pipareita tai vaikka se piparkakkutalo. Niitä kärtettiin ja jankutettiin, koska, koska, joko tänään, onko vielä pitkä aika siihen kun saadaan tehdä sitä ja tätä, laitetaan koristeita/haetaan kuusi...?! Meillä tehtäisiin ne muutenkin, mutta lapsille se kalenterin juttu onkin se jännitys,että mitä kivaa tänään tapahtuu, miten jouluasiat etenee tai onko tonttu tuonut jotain. Ja voi sitä iloa, kiljumista ja pomppimista, että tänään tonttu on tuonut piparitaikinaa ja päästään leipomaan!

Pulkkamäet kuumine mehuineen, luistelemaan menot, glögin juominen majassa, pikkujoulukuusen koristelu yms. (aikuisesta varmaan sitten ihan älyttömät ilonaiheet) tuntuvat lapsista jostain syystä hirmuisen spesiaaleilta jutuilta kun ne tulevat kalenterista. Eivät 6v., 4v. ja 2v. tunnu tajuavan tai sitten vaan välittävän, että niitä tai vastaavia on tehty tai tehtäisiin muutenkin.

Eikä tuo ole aikuiselle raskas tai työläs kun miettii edellisenä iltana mitä seuraavana päivänä ehtii, jaksaa tai voi tehdä. Lumipäivinä ulkojuttuja, sadepäivinä muuta puuhaa. Ja jos haluaa ottaa iisimmin, niin niiden päivien varalle pinnejä, tarroja, joskus karkkia, värityskuvia jne.

Tuntuu hassulta, että teet niin tai näin niin huonosti hoidit muiden äitien mielestä joulunalusajan ja traumatisoit lapsesi :D Pitäisi olla vähintään suklaakalenteri jos haluaa kasvattaa onnelliset lapset, välttää säälin ja et halua pilata lastesi lapsuutta. Ja jos et vietä lastesi kanssa aikaa, olet hirviö. Jos taas puuhaatte etenkin  joulukuussa yhdessä tontun ehdotuksesta, siinä on jotain epäilyttävää ja ei ole sekään hyvä juttu. Se on vain surullista, koska tietenkään et muulloin tee niin ja siksi sekin tekeminen olisi hyvä vaihtaa suklaakalenteriin.

Huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.

Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.

No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne. 

Vierailija kirjoitti:

Tekemiskalenterit on menestyvien / kiireisten vanhempien tekosia. Ei ole muuten aikaa tehdä normijuttuja niin lykätään ne kalenteriin ja opetetaan lapsi siihen ettei mikään ole itsestäänselvyys.

Voi kuule, kyllä ne kiireiset vanhemmat varmasti ostavat sen suklaakalenterin, kun aikaa ei ole askarrella mitään ja pääsee helpommalla. Nuo tekemiskalenterit tuntuvat olevan niiden vanhempien juttu, jotka muutenkin jaksavat puuhastella perheensä parissa. En edes viitsi kysyä, kumpaan porukkaan sinä kuulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.

Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.

No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne. 

Meillä ei ainkaan leivota makeaa kuin jouluisin ja synttäreille. Muuta kyllä. Meillä ei ole ollut puuhakalenteria, mutta pipareita on leivottu joka vuosi tasan kerran ja piparkakkutalo tehty tasan kerran vuodessa. Kukaan ei niitä meillä tosin syö, pari ehkä tuoreena maistetallaan, mutta se tekeminen on se juttu. Piparit menee sitten mun poikamiesveljelle ja hänen vierailleen loput.  Ihan hyvin voi sanoa, että suklaata ei lapset sitten saa vissiin kuin joulukuussa, eikä rahaa? Sama asia ajatella noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lähdössä 15. vuosi tonttupussia ja yhä vaan esikoinenkin sen haluaa. Kun on kolme lasta, niin tonttupussin yllätykset ovat vaihdelleet vuosien varrella käteisestä yhdessä tekemisen kautta sukkiin ja pikkareihin, leffalippuihin, legoihin, heijastimiin ja niihin karkkeihinkin. Karkkia on tonttupussista tullut kyllä harvakseltaan. Ja on tonttu näiden vuosien aikana aivan unohtanut tuoda yllätyksen ja se on traagista ja vaatii hyvittelyä.

Toki noi siis muuttuu vuosien varrella, pienenä oli aivan parasta kun tonttupussista tuli Disney Prinsessat pikkuhousuja tai siellä oli piparimuotit merkkinä siitä, että tänään leivotaan yhdessä piparkakkuja, nykyisin pikkarit ei varmaan enää säväyttäisi, piparimuotit toimii yhä :) 

Suklaakalenteria ei ole ollut yhdelläkään lapsella ikinä, tonttupussin ohella on aina ollut partiolaisten joulukalenteri, jonka anoppi ostaa.

Tein esikoiselle muutaman vuoden tuollaista tonttupussijuttua mutta tuli niin järkyttävän kalliiksi että en raski enää. Jos laitat vaikka euron tavaran/ päivä niin se on 24 €. Eikä järkeviä pikkutavaroita ole helppo keksiä. Krääsää en halua yhtään enempää tähän taloon. Jos vielä olisin laittanut leffalippuja ym niin hintahan nousisi satasiin. Nyt ovat lapset tyytyväisiä edullisiin suklaakalentereihinsa ja siinähän ovat!

Teilläkö ei sitten muuten käydä leffassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.

Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.

No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne. 

Meillä ei ainkaan leivota makeaa kuin jouluisin ja synttäreille. Muuta kyllä. Meillä ei ole ollut puuhakalenteria, mutta pipareita on leivottu joka vuosi tasan kerran ja piparkakkutalo tehty tasan kerran vuodessa. Kukaan ei niitä meillä tosin syö, pari ehkä tuoreena maistetallaan, mutta se tekeminen on se juttu. Piparit menee sitten mun poikamiesveljelle ja hänen vierailleen loput.  Ihan hyvin voi sanoa, että suklaata ei lapset sitten saa vissiin kuin joulukuussa, eikä rahaa? Sama asia ajatella noin. 

Joo, meillä lapset eivät saa rahaa tosta noin vaan. Siis sellaista rahaa mitä ei laiteta tilille jonne menee kaikki lahjaksi saadut rahat (lasten omille tileille). Kalenterirahoilla saivat tehdä mitä halusivat. Pipareita meillä leivotaan joulun aikaan 3-4 kertaa. Pipariastelmia tehdään useampi. Makeaa leivotaan muutenkin etenkin viikonloppuisin jälkiruuaksi, pullaa teen parin viikon välein.