Oikeastiko lapsenne ovat iloisia joulukalenterista, josta tulee lappuja tyyliin "tänään juodaan kaakaota"?

Meidänkin ressukoilla joulun taika pilalla. Pussikalenteri odottaa kaapissa. Sinne mietittynä nyt (mutta ei päiviä valittu, ne katsotaan edellisenä iltana):

- käynti joulumarkkinoilla

- käynti Turun linnassa

- pulkkailemaan Hirvensalon laskettelukeskukseen (jos sää sallii)

- tarroja (ryhmä hau)

- tikkarit

- joku askartelu ja siihen jotain pientä sälää

- uimahallireissu

- piparkakkutalon leipominen ja suunnittelu yhdessä (saavat valita koristeet kaupassa)

- käydään valamassa kynttilöitä/ehkä myös jokin muu joulupaja?

- leivotaan jotain yhdessä, lapset voivat toivoa

- käydään isomummun luona (ollut toiveissa lapsilla pitkään, mutta sairastelut siirtäneet. Heti eka flunssaton päivä koko porukalla niin sitten mennään. On varmasti iloinen ylläri lapsille, vaikka täällä ajatus tottakai teilataan ja ollaan pahoillaan miten sukulointikin on ängetty kalenteriin lasten kauhuksi.)

- tehdään taikataikinasta joulukoristeita

- tehdään helmikoruja

- maalataan jättipaperille

- lähdetään seikkailupuistoon (meille ei arkipäivää kun ei asuta lähellä, vinkiksi säälijöille)

- sitten on kertynyt aleista  kaikenlaista pientä: tarroja, leimoja, pinnejä, pampuloita, piparimuotteja, kuusenkoristeita... Näitä ripotelaan kalenteriin silloin tällöin.

Täältä napsin vielä loistavat ideat "ei saa koskea lattiaan"-rataan, maja ja eväät sinne yms. Ne lisään vielä idealistaani. Listasta on helppo valita tilanteen mukaan ylläri seuraavalle päivälle.

Ja arvatkaapa mitä. Ei voisi vähempää kiinnostaa av-mammojen haukut meidän kalenterista :) Kokemuksesta tiedän, että on odotettu juttu meidän perheessä.

No joo. Meillä saa kaakaota aina muutenkin niin halutessaan, joten ei, ei semmoinen tuntuisi kalenterissa kovinkaan ihmeelliseltä.

Mutta voisin kuvitella, että jos kaakaota ei juoda aina halutessaan, niin on sekin kiva lahja.

Meillä oli tämmöisiä yhtenä vuonna kalenterissa (yleensä meillä on esim. legokalentereita ihan niiden helppouden takia ja siksi, että lapset tykkäävät legoista):

- leffakäyntejä 5 kpl

- Huimala-käynti

- jäätelöllä käyntejä 5 kpl 

- käynti biologisessa museossa

- kävelyretki Fallkullan kotieläintilalle

- uimahallikäyntejä 5 kpl

- Seaworld

- Linnanmäki

- uimarantapiknikkejä

Noi siis oli niin, että oli määritelty ajanjakso, jolloin lipun sai lunastaa. Tietenkään emme toteuttaneet kaikkia heti samassa kuussa, olisi se ollutkin talvella aika vaikeaa käydä Lintsillä ja uimarannalla ;-). Mutta samassa kuussa jo käytiin pari krt leffassa ja Huimalassa. Ja voin kertoa, että jokainen lipuke myös lunastettiin, viimeistään seuraavana kesänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin 3-vuotiaalle elämänsä ensimmäisen joulukalenterin, Muumi kirjajoulukalenterin. Lukutoukkana varmasti tykkää. Jos en tätä olisi nähnyt kaupassa, niin olisin ostanut kuvajoulukalenterin. Lapsi ei ole koskaan maistanut karkkia, niin ei osaa sitä myöskään kaivata.

Oi ihana. Mä tekisin itse noista minikirjoista kalenterin jos lapset olisivat vielä pieniä. Siitäkin huolimatta, että meillä luettiin paljon ja talo oli täynnä kirjoja ja kirjastosta haettiin lisää. Mutta kiva idea olisi löytää aina esim. iltasatu noista luukuista. Siihen aikaan vain noita minikirjoja ei ollut niin paljon kuin nyt. Tässä idea jollekin myös, olkaa hyvä. Jos osaa kirjoiottaa itse, sitten olisi kiva idea kirjoittaa aamu- tai iltasatu luukkuihin tai vaikka jatkokertomus. 

Itsekkin näin tuon muumijoulukalenterin kaupassa, mutta itse en mitenkään kaipaa meille 24 minikirjaa. Aivan älytön määrä. Esikoisen kanssa tuli kokeiltua tavarakalentereitakin, mutta lapsi kyllästyi niihin aina ennen joulua. Nykyään yritän välttää turhaa tavaraa ja jätämme nuo lelukalenterit välistä. Lapset saavat jouluna tietysti leluja, jos ovat niitä toivoneet. Kirjastossa käymme joka viikko, joten iltasatulukemista riittää sieltä lainatuissa ja kodin kirjahyllyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekemiskalenterit on menestyvien / kiireisten vanhempien tekosia. Ei ole muuten aikaa tehdä normijuttuja niin lykätään ne kalenteriin ja opetetaan lapsi siihen ettei mikään ole itsestäänselvyys.

Näiden vanhempien idea, joiden lapset ovat pitkiä päiviä päiväkodissa. Sitten joulukuussa kiillotetaan kulissia ja keksitään toimintaa joka päivälle (tai pikkuhousuja ja hiusrenksuja).

On kai ne yhteiset hetket lapselle ihmeellistä, jos niitä ei harrasteta muina aikoina. Hyvä kun nämä virikehoidetut ja mummoloissa viikonloput viettävät lapset edes kerran vuodessa saavat vanhempiensa aikaa.

Jaa-a. Mun lapset ei oo enää vuosikausiin olleet päiväkodissa, mutta aina vaan tahtovat ton kalenterin, jossa "kiillotetaan kulissia". 

Saavat joka vuosi myös partiolaisten joulukalenterin yhteiseksi (äitini ostaa) ja suklaakalenterit jokaiselle (anoppi ostaa). Silti vaan haluavat kulissinkiillotuskalenterin. Vanhin on jo 14-vuotias. Suklaakalenterin kanssa kävi pienenä niin, että joku kävi rohmuamassa kalentereiden suklaat jo etukäteen ja kauhea riita. Vähän isompana on jääneet kokonaan avaamatta ja unohtuneet huoneisiin. Heitin kesällä kuopuksen suklaakalenterin roskiin, kolma luukkua oli avattu.

Pienenä siellä kulissinkiillotuskalenterissa saattoi olla todellakin vaikka pikkuhousut ja ne oli ihania ja mieleisiä juttuja! Vaikka niitä siis olis ostettu muutenkin.

Mun 14-vuotias oli just viime viikon päiväkodissa TET-harjoittelussa ja kertoi nauraen, kun lapset oli menneet päiväunille ja pikkutytöt olivat esitelleet pikkareitaan kuin suurta aarretta. Mulla on nää Frozenit, me käytiin äitin kanssa ostamassa nää eilen kun mä olin toivonut näitä varmaan sata vuotta. Mulla on nää Elsat tänään päällä. Siis sellaiset 2-3 vuotiaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niiden pussien sisällön tarvitse mitään isoa olla. Pörrösukat ja huulirasvat ja huulikiillot ovat ainakin meidän tytölle mukavia. Vain viikonloppuisin sitten jotain spessua eli shoppailureissu kauppakeskukseen tai lahjakortti lähipizzeriaan kahdelle, jotta saa kaverinsa matkaan. 

Vaatii toki vähän vaivaa ja jos ei jaksa ja halua paneutua lasten elämään kovin, vaan haluaa päästä helpolla, niin euron suklaakalenteri on hyvä. Mutta meillä ainakin tyttö sanoo, että kaikki hänen kaverit on kateellisia hänen joulukalenteristaan. 

Tämä oli varmastikin sarkasmia, mutta edelleen ihmettelen miten joku voi pitää niitä huulikiiltoja tai jopa niitä tikkareita niin pieninä asioina että on ok saada niitä koko joulukuun joka päivä. Halvinkin tikkari on 20snt, niitä muutama niiden pörrösukkien kaveriksi niin kyllä on pussilla ihan oikeasti hintaa. Siitäkin huolimatta että jonain päivänä kalenterista tulee tekeminen joka olisi joka tapauksessa tehty.

En ole varsinaisesti köyhä, vaikka köyhempiäkin aikoja olen kokenut, mutta tuntuu vain niin hölmöltä opettaa lapselle että joulukussa joka päivä ob lahjapäivä.

Ihan mielenkiinnosta, mitä teidän (jotka tonttupusseilua harrastatte) lapset saa sitten aattona? Saako silloin vain sen yhden ison lahjan kun kaikki pienet on tulleet etukäteen, vai onko jouluaatto kaiken multihuipentuma milloin lopulta hukutaan siihen tavaraan?

Ja ihan aidosti pohdin tätä mielenkiinnolla, en paheksuen.

Meillä ei läheskään joka päivä tonttukalenterissa olekaan mitään tavaraa, vaan on myös karkkia /keksiä ja juurikin näitä paheksuttuja pikkuelämyksiä, kuten mäenlaskua, kaakaonjuontia, peliaikaa, pipareiden leipomista, leffailta kotona, uimassa käymistä. Useimmat ovat sellaisia, joita ei joka päivä tehdä eikä välttämättä edes viikottain, mutta jotka tehtäisiin ilman kalenteriakin. Eli eivät vaadi ns ylimääräistä rahaa tai juuri vaivaakaan. Viime joulukuussa tytön mielestä yksi parhaista tonttuylläreistä oli se, kun yksi ilta rakennettiin maja olkkarin lattialle ja syötiin iltapala majassa. Ja tottakai lapsen kanssa touhutaan muutenkin yhdessä kuin joulukuussa, mutta joulukuussa tällaiset jutut on helppo sitoa osaksi joulukalenteria ja joulun odotusta. Tyttö on vielä tarhaikäinen, ehkä sitten isompana haluaa toisenlaisen joulukalenterin.

Oih, mulle tulee joulumieli jo ihan näitä lukiessa ja kuvitellessa miten teidän lapset on olleet ihan innoissaan ihanista puuhakalentereista :) otan ehkä itsekin joskus tulevaisuudessa tällaisen käyttöön, nyt lapsi vielä alle vuoden niin ei paljon joulukalenteri kiinnosta. Yhteinen suklaakalenteri tälle vuodelle siis, missä äiti syö ne suklaat :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.

Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.

No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne. 

Meillä ei ainkaan leivota makeaa kuin jouluisin ja synttäreille. Muuta kyllä. Meillä ei ole ollut puuhakalenteria, mutta pipareita on leivottu joka vuosi tasan kerran ja piparkakkutalo tehty tasan kerran vuodessa. Kukaan ei niitä meillä tosin syö, pari ehkä tuoreena maistetallaan, mutta se tekeminen on se juttu. Piparit menee sitten mun poikamiesveljelle ja hänen vierailleen loput.  Ihan hyvin voi sanoa, että suklaata ei lapset sitten saa vissiin kuin joulukuussa, eikä rahaa? Sama asia ajatella noin. 

Eli perheet, joissa ei koskaan leivota, ei puuhata ulkona, ei vietetä yhdessä iltapalahetkeä ehkä sen kaakaon kanssa tekevät näitä touhukalentereita, koska kerran vuodessa yritetään luoda lapsille tunnelmaa hyvästä yhdessäolosta ja perheestä

Jos ei yhtä asiaa tehdä, se ei tarkoita, etteikö tehtäisi jotain toista. Leivottu ei ole, kun kukaan ei välitä leivonnaisista. Mutta naapuri usein sanoo vieläkin, että hän aina katseli ikkunasta, kun kyllä ne teidän lapset olivat ulkona. Meillä ei ole ollut koskaan  puuhakalentereita, mutta osa toisille arkisista puuhista ei ole niin arkisia, kuten se leivonta ei meillä ole. Miten ihmiset on ajatustasoltaan noin kamalan mustavalkoisia? Hiukan väriä nyt mukaan! Leipominen oli meillä harvinaista, sen sijaan lukemiseen ja ulkoiluun käytettiin tuntikausia joka päivä. Silti olisin voinut kuvitella lapsilleni tekeväni tuollaisen kirjakalenterin, jos olisin älynnyt, vaikka meillä luettiin joka päivä ja paljon. En vain älynnyt. Pipareita oli lasten mielestä kiva leipoa, mutta ei syödä. Eikä kenenkään muunkaan leipomat tai kaupan piparit ole kelvanneet, tai makea yleensä. Meillä siis leivottiin pipareita vain kerran vuodessa, joulukuussa. Nykyään ei sitäkään, kun kukaan ei syö ja velikin saa niitä muiltakin. Ei mitenkään saa rautalangasta, että puuhakalenterissa se juttu on se yllätys, että mikä on tämän päivän juttu. Ei meillä nyt niin paljon enää ulkoilun, syömisen  ja lukemisen lisäksi muille asioille työpäivinä edes aikaa jäänyt, kun lapset tulivat kotiin vähän ennen neljää ja nukkumaan kahdeksalta, tai yhdeksältä viimeistään. Se ulkoilu kun vei helposti sen pari tuntia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.

Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.

No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne. 

Sinulle on turha selittää mitään, kun selvästi et ymmärrä. Joulun aikana toiset vanhemmat haluavat yllättää lapsensa, tehdä joulun odotuksesta jännää ja "taianomaista", ihan vain siksi kun ovat lapsenmielisiä. Sinulle arki on samanlaista, etkä ymmärrä miksi joulukuun pitäisi olla jotenkin erityinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla.

Oi kyllä mä ymmärrän. Toiset haluavat tehdä arjen puuhastelusta luksusta joulukuussa. Ihan okei mutta miksi sitä pitää hehkuttaa. meillä lapset tietävät että pipareita leivotaan joka joulukuu, samoin haetaan joulukuusi, koristellaan koti, tehdään jouluruokaa jne. Ei ne ole yllätyksiä. Ehkä meidän arki sitten on erilaista kuin muilla ja silti meillä joulukuu on erityiskuukausi. Se erityisyys ei vain tule puuhakalenterin kaakaohetken kautta.

Oman lapsuuden joulutunnelma tuli siitä joulukalenterista (ei ollut suklaakalentereita silloin, sen verran vanha olen)

Tunnelmaa toi piparien tuoksu (niitä leivottiin isot läjät äidin omatekemästä taikinasta), lanttulaatikkojen tuoksusta ja telkkarin jouluohjelmista. Se kihelmöinti tuli ihan luonnostaan, ilman teennäistä kalenteritekemistä. Me lapset ulkoiltiin ihan normaalisti ulkona. Mentiin ulos ja haettiin kaveri mäkeen tai hiihtämään, jos oli jo niin paljon lunta. Leikittiin muuta, jos ei ollut. Tultiin kotiin posket punaisina ja nälissään ja sai kuumaa kaakaota ja leipää ja niitä pipapreita. Se oli ihan tavallista arkea.

Se joulukalenteri oli juuri se erikoinen juttu. Toinen oli anttilan joulukuvasto.

Vanhemmat eli siihen aikaan normaali elämää ja me lapset elettiin normaali lasten elämää. Oltaisiin kai ihmeissään katsottu, kun pussista olisi aamulla tullut lappu, että tänään pulkkamäkeen äidin kanssa. Oltaisiin ihmetelty, että mitä sinä äiti siellä teet. Mäkeä lasketaan me lapset keskenään.

Kaikki piparin leipomiset ja muut oli ihan normaalijuttuja vielä silloin. Koulunäytelmä oli kova juttu. Kun jumppasaliin tuotiin kuusi ja oli kenraaliharjoitukset. Ja sitten joulujuhla. Kotona odotti uusi aku ankka ja aku ankan joululehti.

Samanlaisen lapsuuden halusin antaa lapsillenikin. Sen paheksutun suklaakalenterin saivat, kun kuulivat, että kavereillakin on sellainen. Kirjeet kirjoitettiin joulupukille, kuten minäkin lapsena ja samoin tonttu toi pienen lahjan, kun kävi kirjeet hakemassa. Aivan kuin minun lapsuudessa.

Se joulutunnelma tuli ihan luonnostaan. Ei se mistään kalenterista ole kiinni.

Mun lapsuudessa oli kyllä suklaakalentereita 70-luvulla. Kamalan pahoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.

Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.

No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne. 

Sinulle on turha selittää mitään, kun selvästi et ymmärrä. Joulun aikana toiset vanhemmat haluavat yllättää lapsensa, tehdä joulun odotuksesta jännää ja "taianomaista", ihan vain siksi kun ovat lapsenmielisiä. Sinulle arki on samanlaista, etkä ymmärrä miksi joulukuun pitäisi olla jotenkin erityinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla.

Oi kyllä mä ymmärrän. Toiset haluavat tehdä arjen puuhastelusta luksusta joulukuussa. Ihan okei mutta miksi sitä pitää hehkuttaa. meillä lapset tietävät että pipareita leivotaan joka joulukuu, samoin haetaan joulukuusi, koristellaan koti, tehdään jouluruokaa jne. Ei ne ole yllätyksiä. Ehkä meidän arki sitten on erilaista kuin muilla ja silti meillä joulukuu on erityiskuukausi. Se erityisyys ei vain tule puuhakalenterin kaakaohetken kautta.

Mitä sää sitten jurputat täällä? Ja muutkin? Eihän kukaan ole teitä käskenyt tekemään puuhakalenteria, mutta täällä on nyt ihan hurja höykytys käynnissä niitä kohtaan, jotka sen tekevät, ja jotka epätoivoisesti yrittävät vääntää rautalangasta miksi sen tekevät.

Meidän ouuhakalenterius iso hitti oli myös lempiruokapäivä. Jokainen lapsi sai vuorotellen valita ruuat koko päivälle.

Noniin, mulla on 20 pussukkaa ommeltuna, neljään viimeiseen täytyy etsiä jostain lisää kangasta. Samalla mietin jo valmiiksi minkälaisia juttuja kalenteriin laitan; namuja, jotain pientä mutta tarpeellista tai kivaa ja sitten niitä puuhailuja; jouluisia, jotka valmistelee joulua ja sitten niitä ihan arkisia, kuten uimahallia, luistelua, elokuvailtaa. Lapset ovat jo vähän isompia, niin ajattelin laittaa nuo puuhat arvoituksina, jotka saavat ensin ratkoa.

Hei, tähän muuten meni 1,5h! Puuttuu enää ne neljä pussukkaa ja viimeistely, noita sisältöjä teen sitten pitkin joulukuuta.

En ymmärrä miten tässä maassa mieli saadaan pahoitettua jopa toisten joulukalentereista ja ei voida uskoa, että jonkun lapsi ilahtuisi muusta kun krääsästä ja karkista. Siis aivan helvetin uskomaton ketju :D. Heti julistetaan kulissinkiillotukseksi kaikki muu kuin suklaa- ja krääsäkalenterit. Samaan syssyyn haukutaan jos joku viettää extra-aikaa lasten kanssa joulun alla, pakko olla teennäistä ja huonoa vanhemmuutta.  Kauhea syyttely, että ikään kuin väkisin yritetään saada vuoden laatuaikasaldo plussalle joulukuussa. En usko, että näissä uraperheissä tai vastaavasti ongelmaperheissä tämmöiseen edes ryhdyttäisiin, eiköhän kyse ole niistä vanhemmista, jotka muutenkin jaksavat tehdä asioita lastensa kanssa. Ja vaikka olisikin kilvenkiillotus, eikö ole kuitenkin lapsen etu, että sitten edes joulukuussa saa ylimääräistä laatuaikaa?!

Jos olisin lapsi, olisin haljeta onnesta jos joku olisi minulle tuollaisen puuhakalenterin järkännyt. Miettikää nyt niitä lapsia! En tiedä voivatko edes parempaa joululahjaa saada kuin vanhempien kanssa yhteistä kivaa ja pääosin pienellä vaivalla järkättävää jännittävää joulupuuhaa. Kyllähän niitä majoja monessa perheessä tehdään, mutta onhan se nyt lapselle ihan eri juttu jos vanhempikin osallistuu ja tulee vieläpä majaan juomaan lapsen kanssa sen kaakaon tai glögin. Niin pieni asia, mutta lapselle ehkä ikimuistoinen juttu.

Ja hurskastelijoita nyt aina riittää. "Meillä arkipäivää, mitä kivaa tuossa nyt olisi"... Rohkenen epäillä, että yhdenkään teidän kotona oikeasti joka päivä ja kyllästymiseen asti tehtäisiin eväsretkiä majaan tai lapset ja vanhemmat sekä askartelevat että uivat/muovailevat/leipovat/ompelevat/virkkaavat/tekevät pienoismallia/rakentavat legoja/tekevät kasvomaalauksen/temppuradan tms. yhdessä. Ettei lasta yhtään tippaa kiinnosta kun kaikkia näitä saa joka päivä tehdä? Tuskin. Missään kodissa ei tehdä kaikkea. Varmaan lapset usein askartelevat, muovailevat ja kyhäävät majan. Mutta harvalla ruuhkavuosia suorittavalla on mahdollisuus monena päivänä viikossa toteuttaa tuollaista osallistumalla siihen itse. Lapset toki leikkivät keskenään, mutta se idea onkin kai tehdä yhdessä vanhemman kanssa, saada äiti tai isi mukaan leikkiin/ohjelmaan ja jännittää mitä kivaa puuhaa ja jouluvalmistelua luukusta kullekin päivälle paljastuu.

Monessa perheessä joulukuu on vain yhtä helvetin pingottamista ja suorittamista, stressiä, kiirettä ja eräpäiviä. Onhan tuo nyt lapselle upea juttu, että vanhemmat ehtivät ja jaksavat kiireenkiin keskellä muistaa, että joulu on kai etupäässä lasten juhla ja ne lapsuuden joulut jäävät mieliin useimmille meistä. Kivat muistot näistä varmasti lapsille jää!

Vierailija kirjoitti:

Meidänkin ressukoilla joulun taika pilalla. Pussikalenteri odottaa kaapissa. Sinne mietittynä nyt (mutta ei päiviä valittu, ne katsotaan edellisenä iltana):

- käynti joulumarkkinoilla

- käynti Turun linnassa

- pulkkailemaan Hirvensalon laskettelukeskukseen (jos sää sallii)

- tarroja (ryhmä hau)

- tikkarit

- joku askartelu ja siihen jotain pientä sälää

- uimahallireissu

- piparkakkutalon leipominen ja suunnittelu yhdessä (saavat valita koristeet kaupassa)

- käydään valamassa kynttilöitä/ehkä myös jokin muu joulupaja?

- leivotaan jotain yhdessä, lapset voivat toivoa

- käydään isomummun luona (ollut toiveissa lapsilla pitkään, mutta sairastelut siirtäneet. Heti eka flunssaton päivä koko porukalla niin sitten mennään. On varmasti iloinen ylläri lapsille, vaikka täällä ajatus tottakai teilataan ja ollaan pahoillaan miten sukulointikin on ängetty kalenteriin lasten kauhuksi.)

- tehdään taikataikinasta joulukoristeita

- tehdään helmikoruja

- maalataan jättipaperille

- lähdetään seikkailupuistoon (meille ei arkipäivää kun ei asuta lähellä, vinkiksi säälijöille)

- sitten on kertynyt aleista  kaikenlaista pientä: tarroja, leimoja, pinnejä, pampuloita, piparimuotteja, kuusenkoristeita... Näitä ripotelaan kalenteriin silloin tällöin.

Täältä napsin vielä loistavat ideat "ei saa koskea lattiaan"-rataan, maja ja eväät sinne yms. Ne lisään vielä idealistaani. Listasta on helppo valita tilanteen mukaan ylläri seuraavalle päivälle.

Ja arvatkaapa mitä. Ei voisi vähempää kiinnostaa av-mammojen haukut meidän kalenterista :) Kokemuksesta tiedän, että on odotettu juttu meidän perheessä.

No, se on teidän perheen joulu, toisten perheisiin kuuluu suklaakalenterit ja piparit jne yhessä tekeminen on normaalia. Eikä kaikki vanhemmat pysty järjestämään kaikenmaailman tekemisiä jokaselle päivälle. Mutta toivottavasti tise säälit lapsia joilla on varmaan tosi piittaamattomat vanhemmat jotka ostaa vaan suklaakalenterin eikä vie lapsia seikkailupuistoon.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tässä maassa mieli saadaan pahoitettua jopa toisten joulukalentereista ja ei voida uskoa, että jonkun lapsi ilahtuisi muusta kun krääsästä ja karkista. Siis aivan helvetin uskomaton ketju :D. Heti julistetaan kulissinkiillotukseksi kaikki muu kuin suklaa- ja krääsäkalenterit. Samaan syssyyn haukutaan jos joku viettää extra-aikaa lasten kanssa joulun alla, pakko olla teennäistä ja huonoa vanhemmuutta.  Kauhea syyttely, että ikään kuin väkisin yritetään saada vuoden laatuaikasaldo plussalle joulukuussa. En usko, että näissä uraperheissä tai vastaavasti ongelmaperheissä tämmöiseen edes ryhdyttäisiin, eiköhän kyse ole niistä vanhemmista, jotka muutenkin jaksavat tehdä asioita lastensa kanssa. Ja vaikka olisikin kilvenkiillotus, eikö ole kuitenkin lapsen etu, että sitten edes joulukuussa saa ylimääräistä laatuaikaa?!

Jos olisin lapsi, olisin haljeta onnesta jos joku olisi minulle tuollaisen puuhakalenterin järkännyt. Miettikää nyt niitä lapsia! En tiedä voivatko edes parempaa joululahjaa saada kuin vanhempien kanssa yhteistä kivaa ja pääosin pienellä vaivalla järkättävää jännittävää joulupuuhaa. Kyllähän niitä majoja monessa perheessä tehdään, mutta onhan se nyt lapselle ihan eri juttu jos vanhempikin osallistuu ja tulee vieläpä majaan juomaan lapsen kanssa sen kaakaon tai glögin. Niin pieni asia, mutta lapselle ehkä ikimuistoinen juttu.

Ja hurskastelijoita nyt aina riittää. "Meillä arkipäivää, mitä kivaa tuossa nyt olisi"... Rohkenen epäillä, että yhdenkään teidän kotona oikeasti joka päivä ja kyllästymiseen asti tehtäisiin eväsretkiä majaan tai lapset ja vanhemmat sekä askartelevat että uivat/muovailevat/leipovat/ompelevat/virkkaavat/tekevät pienoismallia/rakentavat legoja/tekevät kasvomaalauksen/temppuradan tms. yhdessä. Ettei lasta yhtään tippaa kiinnosta kun kaikkia näitä saa joka päivä tehdä? Tuskin. Missään kodissa ei tehdä kaikkea. Varmaan lapset usein askartelevat, muovailevat ja kyhäävät majan. Mutta harvalla ruuhkavuosia suorittavalla on mahdollisuus monena päivänä viikossa toteuttaa tuollaista osallistumalla siihen itse. Lapset toki leikkivät keskenään, mutta se idea onkin kai tehdä yhdessä vanhemman kanssa, saada äiti tai isi mukaan leikkiin/ohjelmaan ja jännittää mitä kivaa puuhaa ja jouluvalmistelua luukusta kullekin päivälle paljastuu.

Monessa perheessä joulukuu on vain yhtä helvetin pingottamista ja suorittamista, stressiä, kiirettä ja eräpäiviä. Onhan tuo nyt lapselle upea juttu, että vanhemmat ehtivät ja jaksavat kiireenkiin keskellä muistaa, että joulu on kai etupäässä lasten juhla ja ne lapsuuden joulut jäävät mieliin useimmille meistä. Kivat muistot näistä varmasti lapsille jää!

Aamen!

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tässä maassa mieli saadaan pahoitettua jopa toisten joulukalentereista ja ei voida uskoa, että jonkun lapsi ilahtuisi muusta kun krääsästä ja karkista. Siis aivan helvetin uskomaton ketju :D. Heti julistetaan kulissinkiillotukseksi kaikki muu kuin suklaa- ja krääsäkalenterit. Samaan syssyyn haukutaan jos joku viettää extra-aikaa lasten kanssa joulun alla, pakko olla teennäistä ja huonoa vanhemmuutta.  Kauhea syyttely, että ikään kuin väkisin yritetään saada vuoden laatuaikasaldo plussalle joulukuussa. En usko, että näissä uraperheissä tai vastaavasti ongelmaperheissä tämmöiseen edes ryhdyttäisiin, eiköhän kyse ole niistä vanhemmista, jotka muutenkin jaksavat tehdä asioita lastensa kanssa. Ja vaikka olisikin kilvenkiillotus, eikö ole kuitenkin lapsen etu, että sitten edes joulukuussa saa ylimääräistä laatuaikaa?!

Jos olisin lapsi, olisin haljeta onnesta jos joku olisi minulle tuollaisen puuhakalenterin järkännyt. Miettikää nyt niitä lapsia! En tiedä voivatko edes parempaa joululahjaa saada kuin vanhempien kanssa yhteistä kivaa ja pääosin pienellä vaivalla järkättävää jännittävää joulupuuhaa. Kyllähän niitä majoja monessa perheessä tehdään, mutta onhan se nyt lapselle ihan eri juttu jos vanhempikin osallistuu ja tulee vieläpä majaan juomaan lapsen kanssa sen kaakaon tai glögin. Niin pieni asia, mutta lapselle ehkä ikimuistoinen juttu.

Ja hurskastelijoita nyt aina riittää. "Meillä arkipäivää, mitä kivaa tuossa nyt olisi"... Rohkenen epäillä, että yhdenkään teidän kotona oikeasti joka päivä ja kyllästymiseen asti tehtäisiin eväsretkiä majaan tai lapset ja vanhemmat sekä askartelevat että uivat/muovailevat/leipovat/ompelevat/virkkaavat/tekevät pienoismallia/rakentavat legoja/tekevät kasvomaalauksen/temppuradan tms. yhdessä. Ettei lasta yhtään tippaa kiinnosta kun kaikkia näitä saa joka päivä tehdä? Tuskin. Missään kodissa ei tehdä kaikkea. Varmaan lapset usein askartelevat, muovailevat ja kyhäävät majan. Mutta harvalla ruuhkavuosia suorittavalla on mahdollisuus monena päivänä viikossa toteuttaa tuollaista osallistumalla siihen itse. Lapset toki leikkivät keskenään, mutta se idea onkin kai tehdä yhdessä vanhemman kanssa, saada äiti tai isi mukaan leikkiin/ohjelmaan ja jännittää mitä kivaa puuhaa ja jouluvalmistelua luukusta kullekin päivälle paljastuu.

Monessa perheessä joulukuu on vain yhtä helvetin pingottamista ja suorittamista, stressiä, kiirettä ja eräpäiviä. Onhan tuo nyt lapselle upea juttu, että vanhemmat ehtivät ja jaksavat kiireenkiin keskellä muistaa, että joulu on kai etupäässä lasten juhla ja ne lapsuuden joulut jäävät mieliin useimmille meistä. Kivat muistot näistä varmasti lapsille jää!

Kyllähän jokainen voi tehdä kalenteristaan millaisen haluaa. Mut onhan se ihme ylpeilyä kuinka "minun lapseni eivät syö karkkia!".  Ihme et pitää koko joulu olla täynnä kokoajan jotain spesiaali tekemistä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidänkin ressukoilla joulun taika pilalla. Pussikalenteri odottaa kaapissa. Sinne mietittynä nyt (mutta ei päiviä valittu, ne katsotaan edellisenä iltana):

- käynti joulumarkkinoilla

- käynti Turun linnassa

- pulkkailemaan Hirvensalon laskettelukeskukseen (jos sää sallii)

- tarroja (ryhmä hau)

- tikkarit

- joku askartelu ja siihen jotain pientä sälää

- uimahallireissu

- piparkakkutalon leipominen ja suunnittelu yhdessä (saavat valita koristeet kaupassa)

- käydään valamassa kynttilöitä/ehkä myös jokin muu joulupaja?

- leivotaan jotain yhdessä, lapset voivat toivoa

- käydään isomummun luona (ollut toiveissa lapsilla pitkään, mutta sairastelut siirtäneet. Heti eka flunssaton päivä koko porukalla niin sitten mennään. On varmasti iloinen ylläri lapsille, vaikka täällä ajatus tottakai teilataan ja ollaan pahoillaan miten sukulointikin on ängetty kalenteriin lasten kauhuksi.)

- tehdään taikataikinasta joulukoristeita

- tehdään helmikoruja

- maalataan jättipaperille

- lähdetään seikkailupuistoon (meille ei arkipäivää kun ei asuta lähellä, vinkiksi säälijöille)

- sitten on kertynyt aleista  kaikenlaista pientä: tarroja, leimoja, pinnejä, pampuloita, piparimuotteja, kuusenkoristeita... Näitä ripotelaan kalenteriin silloin tällöin.

Täältä napsin vielä loistavat ideat "ei saa koskea lattiaan"-rataan, maja ja eväät sinne yms. Ne lisään vielä idealistaani. Listasta on helppo valita tilanteen mukaan ylläri seuraavalle päivälle.

Ja arvatkaapa mitä. Ei voisi vähempää kiinnostaa av-mammojen haukut meidän kalenterista :) Kokemuksesta tiedän, että on odotettu juttu meidän perheessä.

No, se on teidän perheen joulu, toisten perheisiin kuuluu suklaakalenterit ja piparit jne yhessä tekeminen on normaalia. Eikä kaikki vanhemmat pysty järjestämään kaikenmaailman tekemisiä jokaselle päivälle. Mutta toivottavasti tise säälit lapsia joilla on varmaan tosi piittaamattomat vanhemmat jotka ostaa vaan suklaakalenterin eikä vie lapsia seikkailupuistoon.

Ja vieläkään joku tampio ei tajua. Uskomatonta. "toisten perheisiin kuuluu suklaakalenterit ja piparit jne yhessä tekeminen on normaalia." Kuka on väittänyt ettei näissä puuhakalenteriperheissä se yhdessä tekeminen olisi muutenkin normaalia?? Mutta sinä se vaan et tajua, vaikka kuinka täällä on liki tavuttaen selitetty. Se jännitys ei tule vain yhdessä tekemisestä, vaan erityisesti siitä mitä ohjelmaa tai pientä ylläriä (tavaraa, syötävää, ihan kuten muissakin kalentereissa) luukusta paljastuu sille päivälle. Lapsihan jännittää jo mikä loru lorupussista nousee. Saatika sitten mitä tonttu on tuonut kalenteriin. Mutta turha tätä on kai enempää SE-LIT-TÄÄ. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

Iloitkaa te kaikessa rauhassa niistä kuva-, lelu- ja suklaakalentereista ja olkaa tyytyväisiä niistä, ovat varmasti aivan yhtä hyviä ja kelvollisia joulun odotukseen. Kukaan ei käsittääkseni ole niitä missään kohtaa haukkunutkaan? Moni on vain yrittänyt vastata ap:n kysymykseen, että miten voi lasta kiinnostaa muunlaiset kalenterit, niitä häpeällisiä ja lapsen joulun odotuksen lätsäyttäviä puuhakalentereita kun on viestitolkulla ivattu. Ei täällä ole piittaamattomiksi vanhemmiksi haukuttu kuin kilvenkiillottajia, eli pahamaineisten puuhakalentereiden järjestäjiä ja säälitty näitä lapsiressuja. Joten voit odottaa joulua ihan levollisin mielin, kuulut kalenteriluokituksessa  viestisi perusteella "hyvä äiti"-kategoriaan. Onnea, varmaan hieno tunne!

T. Säälittävä puuhakalenterimutsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tässä maassa mieli saadaan pahoitettua jopa toisten joulukalentereista ja ei voida uskoa, että jonkun lapsi ilahtuisi muusta kun krääsästä ja karkista. Siis aivan helvetin uskomaton ketju :D. Heti julistetaan kulissinkiillotukseksi kaikki muu kuin suklaa- ja krääsäkalenterit. Samaan syssyyn haukutaan jos joku viettää extra-aikaa lasten kanssa joulun alla, pakko olla teennäistä ja huonoa vanhemmuutta.  Kauhea syyttely, että ikään kuin väkisin yritetään saada vuoden laatuaikasaldo plussalle joulukuussa. En usko, että näissä uraperheissä tai vastaavasti ongelmaperheissä tämmöiseen edes ryhdyttäisiin, eiköhän kyse ole niistä vanhemmista, jotka muutenkin jaksavat tehdä asioita lastensa kanssa. Ja vaikka olisikin kilvenkiillotus, eikö ole kuitenkin lapsen etu, että sitten edes joulukuussa saa ylimääräistä laatuaikaa?!

Jos olisin lapsi, olisin haljeta onnesta jos joku olisi minulle tuollaisen puuhakalenterin järkännyt. Miettikää nyt niitä lapsia! En tiedä voivatko edes parempaa joululahjaa saada kuin vanhempien kanssa yhteistä kivaa ja pääosin pienellä vaivalla järkättävää jännittävää joulupuuhaa. Kyllähän niitä majoja monessa perheessä tehdään, mutta onhan se nyt lapselle ihan eri juttu jos vanhempikin osallistuu ja tulee vieläpä majaan juomaan lapsen kanssa sen kaakaon tai glögin. Niin pieni asia, mutta lapselle ehkä ikimuistoinen juttu.

Ja hurskastelijoita nyt aina riittää. "Meillä arkipäivää, mitä kivaa tuossa nyt olisi"... Rohkenen epäillä, että yhdenkään teidän kotona oikeasti joka päivä ja kyllästymiseen asti tehtäisiin eväsretkiä majaan tai lapset ja vanhemmat sekä askartelevat että uivat/muovailevat/leipovat/ompelevat/virkkaavat/tekevät pienoismallia/rakentavat legoja/tekevät kasvomaalauksen/temppuradan tms. yhdessä. Ettei lasta yhtään tippaa kiinnosta kun kaikkia näitä saa joka päivä tehdä? Tuskin. Missään kodissa ei tehdä kaikkea. Varmaan lapset usein askartelevat, muovailevat ja kyhäävät majan. Mutta harvalla ruuhkavuosia suorittavalla on mahdollisuus monena päivänä viikossa toteuttaa tuollaista osallistumalla siihen itse. Lapset toki leikkivät keskenään, mutta se idea onkin kai tehdä yhdessä vanhemman kanssa, saada äiti tai isi mukaan leikkiin/ohjelmaan ja jännittää mitä kivaa puuhaa ja jouluvalmistelua luukusta kullekin päivälle paljastuu.

Monessa perheessä joulukuu on vain yhtä helvetin pingottamista ja suorittamista, stressiä, kiirettä ja eräpäiviä. Onhan tuo nyt lapselle upea juttu, että vanhemmat ehtivät ja jaksavat kiireenkiin keskellä muistaa, että joulu on kai etupäässä lasten juhla ja ne lapsuuden joulut jäävät mieliin useimmille meistä. Kivat muistot näistä varmasti lapsille jää!

Kyllähän jokainen voi tehdä kalenteristaan millaisen haluaa. Mut onhan se ihme ylpeilyä kuinka "minun lapseni eivät syö karkkia!".  Ihme et pitää koko joulu olla täynnä kokoajan jotain spesiaali tekemistä.  

Mikä siinä on ylpeilyä? Eivät kaikki pidä makeasta. Ei minunkaan lapseni, ja siksi hänelle ei suklaakalenteriakaan hankita. Hänen herkkuaan on popcornit ja ihan hyvillä mielin voisin hänelle popcorn-kalenterin hankkia, jos sellaisia olisi olemassa. Koska en ole sellaiseen törmännyt, olen päätynyt laittamaan itsetehtyyn kalenteriin muutaman jyvän merkiksi, että sinä päivänä tehdään poppareita. Ja koska en jaksa joka ilta tehdä hänelle kourallista seuraavaksi päiväksi kalenteriin, löytyy muutakin sisältöä, josta lapsi on myös innoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut perinteiset joulukalenterit, ilman lupauksia tai karkkeja. Ja lapset ovat ne itse valinneet.

Eikä karkit tai suklaat ole heidän elämässään mitään erikoisia tai haluttuja, koska ne eivät ole "kielettyjä".

Meillä on aina saatavilla ruokailutilassa makeisia ja suklaata, joita silloin tällöin otetaan ja saa ottaa jopa ilman lupaa, mutta rauhassa ovat saaneet olla, kun ovat tottuneet pienestä pitäen.

Tästä asiasta pakko olla samaa mieltä. Meilläkin on aina ollut saatavilla herkkuja jos niitä on. Ikinä ei ole tarvinut kieltää, koska niitä vain ei ole syöty. Lapseni ei ole koskaan varastanut, itkenyt, marissut tai tapellut karkin tai muiden herkkujen perään. Itseasiassa tämä on muokannut syömiset niin, että suhde herkkuihin on yhtä neutraali kuin muihinkin syömisiin ja monta muuta syötävää menee ns. herkkujen edelle.

Olen vahvasti sitä mieltä että hysteerinen kieltäminen, itse salaa syöminen ja herkkujen mystifiointi aiheuttaa ongelmia.

Oma lapseni ei myöskään ilahtuisi kaakaosta sen enempää kuin lasillisesta jotain muuta juotavaa ja itseasiassa valitsisi vesilasin mieluummin kuin mitään muuta. Kaakaota ei ole ikinä juonut mielellään.

Pidämme kuitenkin omatekemistä kalentereista joka taisi olla tämän jutun juoni. Palkkiohan voi olla mikä tahansa, kaakao sivuseikka. Meillä ei makeat tms. toimi mutta touhut ja muut kyllä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tässä maassa mieli saadaan pahoitettua jopa toisten joulukalentereista ja ei voida uskoa, että jonkun lapsi ilahtuisi muusta kun krääsästä ja karkista. Siis aivan helvetin uskomaton ketju :D. Heti julistetaan kulissinkiillotukseksi kaikki muu kuin suklaa- ja krääsäkalenterit. Samaan syssyyn haukutaan jos joku viettää extra-aikaa lasten kanssa joulun alla, pakko olla teennäistä ja huonoa vanhemmuutta.  Kauhea syyttely, että ikään kuin väkisin yritetään saada vuoden laatuaikasaldo plussalle joulukuussa. En usko, että näissä uraperheissä tai vastaavasti ongelmaperheissä tämmöiseen edes ryhdyttäisiin, eiköhän kyse ole niistä vanhemmista, jotka muutenkin jaksavat tehdä asioita lastensa kanssa. Ja vaikka olisikin kilvenkiillotus, eikö ole kuitenkin lapsen etu, että sitten edes joulukuussa saa ylimääräistä laatuaikaa?!

Jos olisin lapsi, olisin haljeta onnesta jos joku olisi minulle tuollaisen puuhakalenterin järkännyt. Miettikää nyt niitä lapsia! En tiedä voivatko edes parempaa joululahjaa saada kuin vanhempien kanssa yhteistä kivaa ja pääosin pienellä vaivalla järkättävää jännittävää joulupuuhaa. Kyllähän niitä majoja monessa perheessä tehdään, mutta onhan se nyt lapselle ihan eri juttu jos vanhempikin osallistuu ja tulee vieläpä majaan juomaan lapsen kanssa sen kaakaon tai glögin. Niin pieni asia, mutta lapselle ehkä ikimuistoinen juttu.

Ja hurskastelijoita nyt aina riittää. "Meillä arkipäivää, mitä kivaa tuossa nyt olisi"... Rohkenen epäillä, että yhdenkään teidän kotona oikeasti joka päivä ja kyllästymiseen asti tehtäisiin eväsretkiä majaan tai lapset ja vanhemmat sekä askartelevat että uivat/muovailevat/leipovat/ompelevat/virkkaavat/tekevät pienoismallia/rakentavat legoja/tekevät kasvomaalauksen/temppuradan tms. yhdessä. Ettei lasta yhtään tippaa kiinnosta kun kaikkia näitä saa joka päivä tehdä? Tuskin. Missään kodissa ei tehdä kaikkea. Varmaan lapset usein askartelevat, muovailevat ja kyhäävät majan. Mutta harvalla ruuhkavuosia suorittavalla on mahdollisuus monena päivänä viikossa toteuttaa tuollaista osallistumalla siihen itse. Lapset toki leikkivät keskenään, mutta se idea onkin kai tehdä yhdessä vanhemman kanssa, saada äiti tai isi mukaan leikkiin/ohjelmaan ja jännittää mitä kivaa puuhaa ja jouluvalmistelua luukusta kullekin päivälle paljastuu.

Monessa perheessä joulukuu on vain yhtä helvetin pingottamista ja suorittamista, stressiä, kiirettä ja eräpäiviä. Onhan tuo nyt lapselle upea juttu, että vanhemmat ehtivät ja jaksavat kiireenkiin keskellä muistaa, että joulu on kai etupäässä lasten juhla ja ne lapsuuden joulut jäävät mieliin useimmille meistä. Kivat muistot näistä varmasti lapsille jää!

Se on kyllä ihan oma valintanne, jos olette tehneet elämästä niin kiireistä ja urastanne niin tärkeää, että ette ehdi viettää aikaa lastenne kanssa arjessa normaalisti. Kaikki eivät ole tehneet samaa valintaa, vaan ovat panneet perheen etusijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.

Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.

No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne. 

Sinulle on turha selittää mitään, kun selvästi et ymmärrä. Joulun aikana toiset vanhemmat haluavat yllättää lapsensa, tehdä joulun odotuksesta jännää ja "taianomaista", ihan vain siksi kun ovat lapsenmielisiä. Sinulle arki on samanlaista, etkä ymmärrä miksi joulukuun pitäisi olla jotenkin erityinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla.

Oi kyllä mä ymmärrän. Toiset haluavat tehdä arjen puuhastelusta luksusta joulukuussa. Ihan okei mutta miksi sitä pitää hehkuttaa. meillä lapset tietävät että pipareita leivotaan joka joulukuu, samoin haetaan joulukuusi, koristellaan koti, tehdään jouluruokaa jne. Ei ne ole yllätyksiä. Ehkä meidän arki sitten on erilaista kuin muilla ja silti meillä joulukuu on erityiskuukausi. Se erityisyys ei vain tule puuhakalenterin kaakaohetken kautta.

Oman lapsuuden joulutunnelma tuli siitä joulukalenterista (ei ollut suklaakalentereita silloin, sen verran vanha olen)

Tunnelmaa toi piparien tuoksu (niitä leivottiin isot läjät äidin omatekemästä taikinasta), lanttulaatikkojen tuoksusta ja telkkarin jouluohjelmista. Se kihelmöinti tuli ihan luonnostaan, ilman teennäistä kalenteritekemistä. Me lapset ulkoiltiin ihan normaalisti ulkona. Mentiin ulos ja haettiin kaveri mäkeen tai hiihtämään, jos oli jo niin paljon lunta. Leikittiin muuta, jos ei ollut. Tultiin kotiin posket punaisina ja nälissään ja sai kuumaa kaakaota ja leipää ja niitä pipapreita. Se oli ihan tavallista arkea.

Se joulukalenteri oli juuri se erikoinen juttu. Toinen oli anttilan joulukuvasto.

Vanhemmat eli siihen aikaan normaali elämää ja me lapset elettiin normaali lasten elämää. Oltaisiin kai ihmeissään katsottu, kun pussista olisi aamulla tullut lappu, että tänään pulkkamäkeen äidin kanssa. Oltaisiin ihmetelty, että mitä sinä äiti siellä teet. Mäkeä lasketaan me lapset keskenään.

Kaikki piparin leipomiset ja muut oli ihan normaalijuttuja vielä silloin. Koulunäytelmä oli kova juttu. Kun jumppasaliin tuotiin kuusi ja oli kenraaliharjoitukset. Ja sitten joulujuhla. Kotona odotti uusi aku ankka ja aku ankan joululehti.

Samanlaisen lapsuuden halusin antaa lapsillenikin. Sen paheksutun suklaakalenterin saivat, kun kuulivat, että kavereillakin on sellainen. Kirjeet kirjoitettiin joulupukille, kuten minäkin lapsena ja samoin tonttu toi pienen lahjan, kun kävi kirjeet hakemassa. Aivan kuin minun lapsuudessa.

Se joulutunnelma tuli ihan luonnostaan. Ei se mistään kalenterista ole kiinni.

Mun lapsuudessa oli kyllä suklaakalentereita 70-luvulla. Kamalan pahoja. 

Minä olin 70-luvulla jo siinä vaiheessa kun kauppaamme tuli suklaakalenterit niin vanha, etten joulukalentereista enää välittänyt :)

Mutta ei tainnut aikoinaan omille lapsillekaan se suklaa siellä olla tärkeää. Tärkeää oli se kalenteri itsessään ja se, että sai laskea päiviä jouluaattoon. Näin itsekin muistan kuvakalenterista.

Ja ehkä sekin, että silloin ei ollut niin paljoa kaikkea tarjolla, joten se jännitys ja tunnelma tuli niin paljon muusta. Siitäkin, kun näki vanhempien supisevan ja tiesi, että se on jotain jännää ja liittyy joulupukkiin ja tonttuihin ja jouluaattoon.

Mutta maailma toki muuttuu. En aina tiedä muuttuuko parempaan suuntaan. Osaltaan paranee, osaltaan ei. Onnellisen lapsuuden kuitenkin sain elää