Oikeastiko lapsenne ovat iloisia joulukalenterista, josta tulee lappuja tyyliin "tänään juodaan kaakaota"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tässä maassa mieli saadaan pahoitettua jopa toisten joulukalentereista ja ei voida uskoa, että jonkun lapsi ilahtuisi muusta kun krääsästä ja karkista. Siis aivan helvetin uskomaton ketju :D. Heti julistetaan kulissinkiillotukseksi kaikki muu kuin suklaa- ja krääsäkalenterit. Samaan syssyyn haukutaan jos joku viettää extra-aikaa lasten kanssa joulun alla, pakko olla teennäistä ja huonoa vanhemmuutta.  Kauhea syyttely, että ikään kuin väkisin yritetään saada vuoden laatuaikasaldo plussalle joulukuussa. En usko, että näissä uraperheissä tai vastaavasti ongelmaperheissä tämmöiseen edes ryhdyttäisiin, eiköhän kyse ole niistä vanhemmista, jotka muutenkin jaksavat tehdä asioita lastensa kanssa. Ja vaikka olisikin kilvenkiillotus, eikö ole kuitenkin lapsen etu, että sitten edes joulukuussa saa ylimääräistä laatuaikaa?!

Jos olisin lapsi, olisin haljeta onnesta jos joku olisi minulle tuollaisen puuhakalenterin järkännyt. Miettikää nyt niitä lapsia! En tiedä voivatko edes parempaa joululahjaa saada kuin vanhempien kanssa yhteistä kivaa ja pääosin pienellä vaivalla järkättävää jännittävää joulupuuhaa. Kyllähän niitä majoja monessa perheessä tehdään, mutta onhan se nyt lapselle ihan eri juttu jos vanhempikin osallistuu ja tulee vieläpä majaan juomaan lapsen kanssa sen kaakaon tai glögin. Niin pieni asia, mutta lapselle ehkä ikimuistoinen juttu.

Ja hurskastelijoita nyt aina riittää. "Meillä arkipäivää, mitä kivaa tuossa nyt olisi"... Rohkenen epäillä, että yhdenkään teidän kotona oikeasti joka päivä ja kyllästymiseen asti tehtäisiin eväsretkiä majaan tai lapset ja vanhemmat sekä askartelevat että uivat/muovailevat/leipovat/ompelevat/virkkaavat/tekevät pienoismallia/rakentavat legoja/tekevät kasvomaalauksen/temppuradan tms. yhdessä. Ettei lasta yhtään tippaa kiinnosta kun kaikkia näitä saa joka päivä tehdä? Tuskin. Missään kodissa ei tehdä kaikkea. Varmaan lapset usein askartelevat, muovailevat ja kyhäävät majan. Mutta harvalla ruuhkavuosia suorittavalla on mahdollisuus monena päivänä viikossa toteuttaa tuollaista osallistumalla siihen itse. Lapset toki leikkivät keskenään, mutta se idea onkin kai tehdä yhdessä vanhemman kanssa, saada äiti tai isi mukaan leikkiin/ohjelmaan ja jännittää mitä kivaa puuhaa ja jouluvalmistelua luukusta kullekin päivälle paljastuu.

Monessa perheessä joulukuu on vain yhtä helvetin pingottamista ja suorittamista, stressiä, kiirettä ja eräpäiviä. Onhan tuo nyt lapselle upea juttu, että vanhemmat ehtivät ja jaksavat kiireenkiin keskellä muistaa, että joulu on kai etupäässä lasten juhla ja ne lapsuuden joulut jäävät mieliin useimmille meistä. Kivat muistot näistä varmasti lapsille jää!

Se on kyllä ihan oma valintanne, jos olette tehneet elämästä niin kiireistä ja urastanne niin tärkeää, että ette ehdi viettää aikaa lastenne kanssa arjessa normaalisti. Kaikki eivät ole tehneet samaa valintaa, vaan ovat panneet perheen etusijalle.

Meillä? Minulla ei ole lapsia ja en usko että tuleekaan. Sen verran monella tuntuu katoavan viimeisetkin älynrippeet istukan mukana, että en ehkä uskalla ottaa riskiä sellaisesta äitiysaivovammasta. Jaksan vain ihmetellä miten isolle osalle tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma nämä joidenkin perheiden kalenterit. Ja miten te ongelman kaikesta kehittävät ette tajua, ettei ihmisten arjesta tammikuusta marraskuuhun voi vetää mitään johtopäätöksiä sen perusteella millainen joulukalenteri heillä on. Vain naiset (ja enimmäkseen kai äidit) voivat kyetä tällaiseen helvetilliseen jankuttamiseen aiheesta "meidän joulukalenteri on parempi kuin teidän".

Meillä laitetaan tänäkin vuonna pussukkakalenteri, lapset tykkää ja samoin kuin joku toinenkin äiti kirjoitti, sisältö on pelkästään suklaata. Meillä lapset kun ei syö karkkia, mutta suklaasta tykkäävät mutta vain tietystä merkistä. Suklaajoukukalenterien suklaat ei ole maistuneet, ja saman muistan jo itsekin lapsuudestani, pahoja ovat. Miksi siis en mieluummin laittaisi lasten lempisuklaita pussukoista löytymään, tyytyväisiä ovat raukat olleet, vaikka teidän mielestä kalenteri todennäköisesti onkin köyhä. Myös pientä tavaraa olen aiemmin laittanut, tämä vuonna en, koska en tykkää turhan tilpehöörin kertymisestä ja poikalapset ei niin ole pikkukaman perään, ainakaan meidän ei ole erityisesti piitanneet. Eri asia jos meillä olis tyttöjä niin jotain pinnejä olisi ihana laitella. Olen saanut laittaa tuollaisia lähinnä silloin jos esim. tyttöserkkuja on ollut viikonloppukylässä joulukuussa.

Ikinä ei tulisi mieleenkään laittaa shoppailupäiviä, kylpyläviikonloppuja (eikö tää ole muutenkin lähinnä aikuisten juttu?) tai pizzalahjakortteja joulukalenteriin, järkyttävää miten kalliiksi tuollainen tulee ja onko todella se kalenterin idea. Meillä tuon luokan jutut olis jo ihan lahjoja, tosin lapset sen ikäisiä etteivät vielä pizzalle kaipaa ilman meitä edes mennä. Olen pihi joten varmaan siksi koitan opettaa lapsille ettei kaiken kanssa tarvii liioitella, vaikkei meillä muuten taloudellisesti tartteisikaan pihistellä. Mutta arvomaailmaamme kuuluu, että joulun odotuksen ei tarvitse olla mitään kilpavarustelua naapuriperheiden kanssa.

Joku kertoi liikuntatehtäväkalenterista ja tuo olisi toimiva idea meillä, lapset nauttisi, ehdottomasti lähtee käyttöön.

Noista lapsista tulee telaketjufeministejä, rekkalesboja ja wiccanoitia. Niitä ei tarvitaa maailmaan yhtään enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Tekee, tekee, ihan muulloinkin. Se Idea on YLLÄTYS, ei niinkään se sisältö. Eli et illalla tiedä, mitä hauskaa huomenna yhdessä tehdään. Vähän niinkuin aikuisten maailmassa lähettäis spontaanisti ja etukäteen suunnittelematta leffaan. Tosi kivaa (vaikka käydään muulloinkin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Tekee, tekee, ihan muulloinkin. Se Idea on YLLÄTYS, ei niinkään se sisältö. Eli et illalla tiedä, mitä hauskaa huomenna yhdessä tehdään. Vähän niinkuin aikuisten maailmassa lähettäis spontaanisti ja etukäteen suunnittelematta leffaan. Tosi kivaa (vaikka käydään muulloinkin).

Turhaan täällä koitat vääntää selkokielellä. Eivät nämä ymmärrä, vaikka koko ilta on lukuisissa viesteissä väki koittanut. Ovat joko laiskoja kateellisia jotka eivät haluakaan ymmärtää, täysin mielikuvituksettomia joilla ei kapasiteetti riitä oman arjen ulkopuolelle menevään kuvitteluun tai todennäköisemmin kuitenkin niitä kuivakoita ja ultimaattisen tylsiä järki-ihmisiä, joille kaikki spontaani ja kaavasta poikkeava on kauhistus ja "mitä tuossa nyt on hauskaa, ei mitään järkeä tässäkään". Parasta on kun kalenterista tulee joka päivä sama ennakoitava suklaanappi. Muuten menee överiksi ja liiaksi yrittämiseksi. Kun ei niissä muissa kuin herkkukalentereissa kuulemma lastenkaan mielestä ole mitään kivaa. Ei voi olla, koska ei heidänkään lapset pitäisi.  Ehkä heillä ei ole omenat kauaksi puust pudonneet ja lapset ovat samanlaisia pikkuaikuisia, joille kaikki leikkimielisyys ja yllätyksellisyys on tylsääääää ja lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lähdössä 15. vuosi tonttupussia ja yhä vaan esikoinenkin sen haluaa. Kun on kolme lasta, niin tonttupussin yllätykset ovat vaihdelleet vuosien varrella käteisestä yhdessä tekemisen kautta sukkiin ja pikkareihin, leffalippuihin, legoihin, heijastimiin ja niihin karkkeihinkin. Karkkia on tonttupussista tullut kyllä harvakseltaan. Ja on tonttu näiden vuosien aikana aivan unohtanut tuoda yllätyksen ja se on traagista ja vaatii hyvittelyä.

Toki noi siis muuttuu vuosien varrella, pienenä oli aivan parasta kun tonttupussista tuli Disney Prinsessat pikkuhousuja tai siellä oli piparimuotit merkkinä siitä, että tänään leivotaan yhdessä piparkakkuja, nykyisin pikkarit ei varmaan enää säväyttäisi, piparimuotit toimii yhä :) 

Suklaakalenteria ei ole ollut yhdelläkään lapsella ikinä, tonttupussin ohella on aina ollut partiolaisten joulukalenteri, jonka anoppi ostaa.

Tein esikoiselle muutaman vuoden tuollaista tonttupussijuttua mutta tuli niin järkyttävän kalliiksi että en raski enää. Jos laitat vaikka euron tavaran/ päivä niin se on 24 €. Eikä järkeviä pikkutavaroita ole helppo keksiä. Krääsää en halua yhtään enempää tähän taloon. Jos vielä olisin laittanut leffalippuja ym niin hintahan nousisi satasiin. Nyt ovat lapset tyytyväisiä edullisiin suklaakalentereihinsa ja siinähän ovat!

Teilläkö ei sitten muuten käydä leffassa?

No hyvänen aika sentään...käydään leffassa. Lapsien toiveiden mukaan. Yhdessä suunnitellen. Eilen käytiin katsomassa Ihmeotukset. Leffalippuja voisin antaa isommille lapsille joululahjaksi. Mielestäni joulukalenteri on kuitenkin sellainen pienehkö jouluperinne, jonka ei tarvitse olla mikään valtava juttu. Meidän lapset ei myöskään ole koskaan hirveesti tykänneet yllätyksistä, tykkäävät siitä yhdessävsuunnitteluvaiheesta niin paljon. Ovat vissiin tulleet äitiinsä siinä.

Miten lapset voisivat edes tykätä yllätyksistä, kun sinä et niitä ilmeisesti ole koskaan lapsillesi järjestänyt? Se, että olet tosikko ja inhoan yllätyksiä ei tarkoita sitä, että lapset olisivat samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Tekee, tekee, ihan muulloinkin. Se Idea on YLLÄTYS, ei niinkään se sisältö. Eli et illalla tiedä, mitä hauskaa huomenna yhdessä tehdään. Vähän niinkuin aikuisten maailmassa lähettäis spontaanisti ja etukäteen suunnittelematta leffaan. Tosi kivaa (vaikka käydään muulloinkin).

No minä olen sitten varmaan tylsä äiti. Saatan ostaa töistä tullessa piparitaikinaa ja sanoa kotiin tullessa, että leivotaanko pipareita tänään.

Saatamme lähteä leffaan, kun lapset katsoo leffateatterin sivululta, että tänään tulee hyvä leffa. Voimme lähteä kylpylään lauantaina ex-tempore, jos tuntuu siltä. Majoja saa rakentaa juuri silloin, kun haluaa, eikä tiettynä päivänä. Serkkujen kanssa makkaranpaistoretkelle voidaan lähteä, jos sisko soittaa ja kysyy, olenko vapaalla, lähdetäänkö laavulle, kun hänelläkin on vapaapäivä. Jos lapsia ei kiinnosta tänään pulkkamäki, vaan maja ja iltapala majassa, silloin tehdään eväät ja mennään olohuoneeseen majaan eväsretkelle.

Olen sellainen ihminen, joka ei jaksa keksiä etukäteen melkein kuukauden joka päivälle tekemistä. Me saatamme maata sägyssä ja lukea satuja silloin, kun ei aina jaksa lähteä jonnekin.

Joten tyydyimme suklaakalenteriin ja teemme juttuja etukäteen suunnittelematta. Lapsemme osaavat sopeutua suunnitelmien muutoksiin, eivätkä tarvitse elämäänsä etukäteen suunniteltua struktuuria.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lapset tykkää kaakaokalentereista kun eivät tiedä paremmasta. Raukat.

Onneksi sinun lapset tietävät paremmasta ja saavat tänäkin vuonna kahden euron suklaakalenterin. Voit taas kiilottaa vuoden vanhempi haarniskaasi.. :)

Ja mitä jos niille serkuille ei sovikaan tänään se makkaranpaistoretki, vaikka se on lapsille kalenterissa luvattu. Tai vanhemmat ovat uupuneita töistä ja ei jaksaisikaan tänään lähteä sinne kauempana olevaan mäenlaskupaikkaan. Siinä sitten hampaat irvessä mennään seisomaan mäen viereen, kun on pakko, kun kalenterissa on se luvattu. Meillä myös lapset ymmärtävät sen, että joka ilta ei jaksa olla menossa jonnekkin ihmeelliseen jos on vaikka flunssaa tai migreeniä.'

Ja ne pikkuhousut. On maailma mallillaan, jos pikkuhousuja pitää tulla joulukalenterista, että lapset saa kehua nukkarissa, että mullapa on tämmöset frozen pikkarit, mitkä tuli joulukalenterista, eipä sulle tullut tänään tällaisia. 

Mun on pakko myöntää että meidän 3,5 vuotias on ihan hirveä materialisti nykyää. Aina pitäis muka jotain olla saamassa kun on tottunut siihen että on nyt tässä viimeisen vuoden aikana aika paljon saanut. Oma syymme. Mutta ei ole kuitenkaan sellainen ärsyttävä joka itkisi saamistaan "vääristä lahjoista" vaan kiitollisena ottaa kaiken vastaan.

Jos kuitenkin olisin tehnyt hänelle kalenterin josta tulisi "juodaan kaakaota yhdessä" tms.juttuja niin hän olisi aivan onnessaan. Luultavasti odottaisi näitä hetkiä enemmän kuin tavaraa mitä kalenteristaan tulee saamaan. Hätkähdin itsekkin perjantaina kun kysyin pojalta että mitä kivaa hän haluaa että ip tehdään. Luulin että hän olisi toivonut lähtöä hoploppiin, syödä karkkia, mennä jonkun kaverin luo leikkimään, mennä ostamaan lelu tms.mutta hän sanoikin että haluaa että leikitään kaikki yhdessä, hän, minä ja hänen isänsä. Kurkkua vähän kuristi kun on esikoinen jäänyt vähemmälle huomiolle vaikean vauvan vuoksi.

Mutta siis itseasiassa jos kerkeän niin voisin jonkun tuollaisen kalenterin hänelle tehdä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lähdössä 15. vuosi tonttupussia ja yhä vaan esikoinenkin sen haluaa. Kun on kolme lasta, niin tonttupussin yllätykset ovat vaihdelleet vuosien varrella käteisestä yhdessä tekemisen kautta sukkiin ja pikkareihin, leffalippuihin, legoihin, heijastimiin ja niihin karkkeihinkin. Karkkia on tonttupussista tullut kyllä harvakseltaan. Ja on tonttu näiden vuosien aikana aivan unohtanut tuoda yllätyksen ja se on traagista ja vaatii hyvittelyä.

Toki noi siis muuttuu vuosien varrella, pienenä oli aivan parasta kun tonttupussista tuli Disney Prinsessat pikkuhousuja tai siellä oli piparimuotit merkkinä siitä, että tänään leivotaan yhdessä piparkakkuja, nykyisin pikkarit ei varmaan enää säväyttäisi, piparimuotit toimii yhä :) 

Suklaakalenteria ei ole ollut yhdelläkään lapsella ikinä, tonttupussin ohella on aina ollut partiolaisten joulukalenteri, jonka anoppi ostaa.

Tein esikoiselle muutaman vuoden tuollaista tonttupussijuttua mutta tuli niin järkyttävän kalliiksi että en raski enää. Jos laitat vaikka euron tavaran/ päivä niin se on 24 €. Eikä järkeviä pikkutavaroita ole helppo keksiä. Krääsää en halua yhtään enempää tähän taloon. Jos vielä olisin laittanut leffalippuja ym niin hintahan nousisi satasiin. Nyt ovat lapset tyytyväisiä edullisiin suklaakalentereihinsa ja siinähän ovat!

Teilläkö ei sitten muuten käydä leffassa?

No hyvänen aika sentään...käydään leffassa. Lapsien toiveiden mukaan. Yhdessä suunnitellen. Eilen käytiin katsomassa Ihmeotukset. Leffalippuja voisin antaa isommille lapsille joululahjaksi. Mielestäni joulukalenteri on kuitenkin sellainen pienehkö jouluperinne, jonka ei tarvitse olla mikään valtava juttu. Meidän lapset ei myöskään ole koskaan hirveesti tykänneet yllätyksistä, tykkäävät siitä yhdessävsuunnitteluvaiheesta niin paljon. Ovat vissiin tulleet äitiinsä siinä.

Tää voi nyt olla sulle ihan järkyttävä uutinen, kun et yllätyksistä pidä, eivätkä lapsesikaan pidä. 

Mutta: Noita leffalippuja voi ja kannattaa ostaa sarjalippuina. ne on ihan avoimia ja käyttöaika on 6 kk. Nyt on esim. joululahjaliput hintaan 39,90 €/4 lippua ja tavallisetkin sarjaliput 47 €/4 lippua. Just käytiin katsomassa tämä Fantastic Beasts ja käytin jostain tarjouksesta ostamani 4 kpl lippuja, maksoi  37 €.

Siis meinaan että kyllä se yhdessä suunnittelemisen vaiva säilyisi ja yllätyksen järkyttävyys poistuisi, vaikka nyt antaisitkin leffaliput vaikka sitten ihan joululahjaksi, ei mihinkään tonttupussiin. Ihan vaan kun teillä lapset ei tykkää yllätyksistä, niin tavallaan voisit jo toukokuussa varoitella, että jouluna saattaa se littein paketti sisältää leffaliput, älkää nyt pelästykö, ihan voidaan silti yhdessä suunnitella että mihin leffaan mennään. 

Minulla oli sekä kuvakalenteri että suklaakalenteri ja rakastin molempia yli kaiken. Ei lapsia ole niin vaikea viihdyttää kuin luulet :) Ne ovat ne aikuiset jotka laskevat kaiken numeroissa eivätkä innostu pienistä jutuista koska haluavat auton, laajakuva-tvn tai jotain muuta. Lapset elävät tässä hetkessä. Ainakin jos eivät ole saaneet "tyhmä älä nyt tuosta innostu, sehän on vain" tylyytystä aikuisilta typeryydestään kun eivät verranneet ja laskelmoineet riittävästi. Tällaisia "mitä mehusta intoilet, ostan limsaa partion jälkeen" vanhempien lapsia kyllä tunsin ja heitä kävi muiden sääliksi. Kasvattivat muka lapsistaan järki-ihmisiä mutta todellisuudessa lapset eivät osanneet ratkaista ainuttakaan ongelmaa mitenkään tai viihtyä missään. Toki olisin kokenut vääryytenä jos kouluun mennessä kaikki muut olisivat puhuneet aamun joulukalenterisuklaista ja minulla olisi ollut vain kuvakalenteri, mutta tuskin olisin sitä kalenteriani tämän takia vihannut. Omalleni jos olen niin onnekas tulevaisuudessa ostan suklaakalenterin mutta en vielä taaperoiässä vaan vasta kun hän osaa sellaista kaivata ja pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä jos niille serkuille ei sovikaan tänään se makkaranpaistoretki, vaikka se on lapsille kalenterissa luvattu. Tai vanhemmat ovat uupuneita töistä ja ei jaksaisikaan tänään lähteä sinne kauempana olevaan mäenlaskupaikkaan. Siinä sitten hampaat irvessä mennään seisomaan mäen viereen, kun on pakko, kun kalenterissa on se luvattu. Meillä myös lapset ymmärtävät sen, että joka ilta ei jaksa olla menossa jonnekkin ihmeelliseen jos on vaikka flunssaa tai migreeniä.'

Ja ne pikkuhousut. On maailma mallillaan, jos pikkuhousuja pitää tulla joulukalenterista, että lapset saa kehua nukkarissa, että mullapa on tämmöset frozen pikkarit, mitkä tuli joulukalenterista, eipä sulle tullut tänään tällaisia. 

Tai mitä jos kukaan ei olekaan tehnyt piparitaikinaa valmiiksi, kun olisi tarkoitus leipoa, tai mitä jos uimahalli onkin ehtinyt jo mennä kiinni, tai ... Totta kai tuollaiset makkaranpaistoretket sovitaan serkkujen vanhempien kanssa etukäteen, ennen kuin luvataan lapsille. Ja mäenlaskua ei suunnitella sellaiselle päivälle, jolloin tietää töissä menevän pitkään, mieluummin vapaapäivälle. Eli tämä kalenterimuoto taitaa sopia niille vanhemmille, jotka osaavat suunnitella ja järjestellä asioita etukäteen.

Tästä ketjusta tulee mieleen yksi täydellinen puuhakalenterin äiti. Viime joulunakin oli täydellisen ja hienon keittiön seinälle viritetty puuhakalenteri pusseineen ja sitten kuvia joka päivä puuhaamassa pipareita ja muuta joulukivaa.

Ja tänä jouluna ei paljon kalenterit kiinnosta, kun uusi rakas on mielessä ja ainoa ongelma vanhemmilla on vain se, kumman ei tarvitse ottaa lapsia, kun kummallakin olisi uuden rakkaan kanssa jouluna puuhakkaampaa tekemistä.

Rakastakaa lapsianne, älkääkä käyttäkö heitä kilpailuun oman kuvan kiillottamisesta. Samalla pitäkää parisuhteestanne huolta, älkääkä siinäkin tuhlatko aikaa suorittamalla joulunalusaikaa kilpailemalla muiden mammojen kanssa puuhakalentereiden paremmuudesta.

Lapsi on onnellinen euron kalenterista, jos vanhemmat eivät ole stressaantuneita pakollisesta puuhasta joka päivä ja viettävät leppoisasti aikaa lapsen kanssa, eivätkä kulje kamera kädessä kuvaamassa, kuinka meillä nyt taas joulukuun viides hienosti puuhakalenterin tehtävää suoritetaan.

Onko ideoita mitä laittaa pussukkakalenteriin kahdelle teinille jotka tyttö ja poika. Innostuin ketjun myötä siitä. Olen vain aina ajatellut että se on pikkulasten juttu. Ei saisi olla kovin kallista. Lahjoja saa sitten jouluna. Stockaa ei ole lähimaillakaan. Mistä muuten saisi ostettua pussukkakalenterin.

Meillä on kolmevuotiaalla kolme kalenteria. Ihan liikaa mielestäni. Itse ostimme parin euron ryhmä hau-kalenterin, mummo teki pussukkakalenterin omilla yllätyksillään ja sitten kummitäti toi tullessaan Frozen-kalenterin. Näillä mennään, vaikka lapselle olisi varmasti kelvannut vähempikin.

Vierailija kirjoitti:

Onko ideoita mitä laittaa pussukkakalenteriin kahdelle teinille jotka tyttö ja poika. Innostuin ketjun myötä siitä. Olen vain aina ajatellut että se on pikkulasten juttu. Ei saisi olla kovin kallista. Lahjoja saa sitten jouluna. Stockaa ei ole lähimaillakaan. Mistä muuten saisi ostettua pussukkakalenterin.

Krääsää ja roinaa on jo muutenkin tarpeeksi ja sitten kerätään niitä lisää pussukoihin. Tammikuussa sitten konmareillaan muodikkaasti ja heitetään sitä krääsää roskiin.

Murkuille vain sellaista, mitä oikeasti tarvitsevat eli vaatteita, kuulokkeet, uusi puhelin (on pakko ostaa, kun nykyinen hyytyy), mummin villasukat, lahjakortti changelle yms.

Meille ei ainakaan tarvitse enää yhtään lipslips huulirasvaa nurkkiin pyörimään tai ponkkareita tai tyhjänpäiväistä krääsää.

Teen tänä vuonna lapsille itse kalenterit. Aiemmin on ollut suklaa, koru, lego, lelu, kuva ja muovailuvahakalentereita ja kaikista ovat tykänneet.

Niissä halvoissa suklaakalentereissa suklaa on pahaa ja kunnolliset maksaa 15-30 euroa ja en raaski kolmelle lapselle niitä ostaa. Toki kohta saa jo tarjouksesta.

Mulla on kaikille puiset kalenterit joissa tilavat laatikot, saa nyt nähdä mitä sinne keksin mutta jos ei muuta niin suklaa.

Jokunen vuosi sitten tuli ostettua kinderkalenteri, siinä ne suklaat oli isoja! Mua ärsytti kun lapsi aloittaa aamun suklaapatukalla tms.

Mä luulen että kalenteriin tulee pääsääntöisesti suklaata mutta miksei voisi olla uintireissu ( käydään muutenkin joskus) tai makkaranpaistoa. Äkkiäkös sitä aamulla vaihtaa kun osaa jo päivää suunnitella sään ja menojen mukaan.

Anteeksi mutta en vieläkään ymmärrä miksi se että meillä on puuhakalenteri tekee minusta

- huonon laiskan urakeskeisen äidin joka ei koskaan tee mitään lastensa kanssa.

- äidin joka haluu vaan huomiota somessa

- äidin joka vain esittää rakastavansa lapsiaan

- äidin joka ei enää eno jouluna välitä lapsistaan vaan haluaa vain panna uuden miehen kanssa

-naisen jolle tulee avoero.

-äidin jonka on sitten pakko tehdä lupaamansa asiat lasten kanssa hampaat irvessä.

Tai

-äidin joka valehtelee niissä puuhalapuissa eikä sittenkään tee niitä asioita ja lapset pettyvät

-äidin jonka lapset eivät koskaan saa mitään herkkuja ja heistä tulee tunnevammaisia läskejä jotka luulevat olevansa parempia kuin muut lapset.

Mutta suklaakalenteriäiti on täydellinen rakastava joka päivä lastensa kanssa puuhaava äiti.

tää on kyllä paras keskustelu aikoihin :)

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tulee mieleen yksi täydellinen puuhakalenterin äiti. Viime joulunakin oli täydellisen ja hienon keittiön seinälle viritetty puuhakalenteri pusseineen ja sitten kuvia joka päivä puuhaamassa pipareita ja muuta joulukivaa.

Ja tänä jouluna ei paljon kalenterit kiinnosta, kun uusi rakas on mielessä ja ainoa ongelma vanhemmilla on vain se, kumman ei tarvitse ottaa lapsia, kun kummallakin olisi uuden rakkaan kanssa jouluna puuhakkaampaa tekemistä.

Rakastakaa lapsianne, älkääkä käyttäkö heitä kilpailuun oman kuvan kiillottamisesta. Samalla pitäkää parisuhteestanne huolta, älkääkä siinäkin tuhlatko aikaa suorittamalla joulunalusaikaa kilpailemalla muiden mammojen kanssa puuhakalentereiden paremmuudesta.

Lapsi on onnellinen euron kalenterista, jos vanhemmat eivät ole stressaantuneita pakollisesta puuhasta joka päivä ja viettävät leppoisasti aikaa lapsen kanssa, eivätkä kulje kamera kädessä kuvaamassa, kuinka meillä nyt taas joulukuun viides hienosti puuhakalenterin tehtävää suoritetaan.

Mullekin tulee mieleen eräs täydellinen äiti. Oikeasti täydellinen: ei ole laittanut yhtään kuvaa lapsistaan someen, ei roiku siellä itsekään. Näkee vaivaa järjestää tapaamisia ystävien ja tuttavien kanssa. Oli 5 vuotta kotiäitinä, oli todella aktiivinen lastensa kanssa ja vaikutti olevan aidosti läsnä. Oli aina todella energinen, ja hiukan kadehdin, kun monesti sanoi ettei tunne tarvetta olla lapsistaan erossa, pari kertaa viikossa lenkkeily riitti omaksi ajaksi. En muista kuin ihan muutaman kerran, että olisi sanonut jotain pahaa miehestään, ja nekin sitä perinteistä, mitä nyt jokainen aina välillä. Vaikuttivat miehensä kanssa yhdessä rannoilta ja ihan tavallisilta ja onnellisilta. Sitten täytenä yllätyksenä muille, otti eron miehestään.

Enpä muuten nähnyt yhtenäkään jouluna puuhakalenteria heillä.