Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oikeastiko lapsenne ovat iloisia joulukalenterista, josta tulee lappuja tyyliin "tänään juodaan kaakaota"?
27.11.2016 |
Vaikea uskoa! Eikö kalenterista pitäisi vähintään tulla se yksi karkki?
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lähdössä 15. vuosi tonttupussia ja yhä vaan esikoinenkin sen haluaa. Kun on kolme lasta, niin tonttupussin yllätykset ovat vaihdelleet vuosien varrella käteisestä yhdessä tekemisen kautta sukkiin ja pikkareihin, leffalippuihin, legoihin, heijastimiin ja niihin karkkeihinkin. Karkkia on tonttupussista tullut kyllä harvakseltaan. Ja on tonttu näiden vuosien aikana aivan unohtanut tuoda yllätyksen ja se on traagista ja vaatii hyvittelyä.
Toki noi siis muuttuu vuosien varrella, pienenä oli aivan parasta kun tonttupussista tuli Disney Prinsessat pikkuhousuja tai siellä oli piparimuotit merkkinä siitä, että tänään leivotaan yhdessä piparkakkuja, nykyisin pikkarit ei varmaan enää säväyttäisi, piparimuotit toimii yhä :)
Suklaakalenteria ei ole ollut yhdelläkään lapsella ikinä, tonttupussin ohella on aina ollut partiolaisten joulukalenteri, jonka anoppi ostaa.
Tein esikoiselle muutaman vuoden tuollaista tonttupussijuttua mutta tuli niin järkyttävän kalliiksi että en raski enää. Jos laitat vaikka euron tavaran/ päivä niin se on 24 €. Eikä järkeviä pikkutavaroita ole helppo keksiä. Krääsää en halua yhtään enempää tähän taloon. Jos vielä olisin laittanut leffalippuja ym niin hintahan nousisi satasiin. Nyt ovat lapset tyytyväisiä edullisiin suklaakalentereihinsa ja siinähän ovat!
Teilläkö ei sitten muuten käydä leffassa?
Ei kaikki kovin usein käy. Meidän lapset eivät ole erikoisemmin välittäneet, mutta joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.
Tyyliin:- leivotaan pipareita
- mennään pulkkamäkeen
- haetaan kuusi
- muovaillaan yhdessä
- askarrellaan
- laitetaan joulukoristeita
- peliaikaa 30min
- tehdään maja
Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....
Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?
Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.
Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.
No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne.
Sinulle on turha selittää mitään, kun selvästi et ymmärrä. Joulun aikana toiset vanhemmat haluavat yllättää lapsensa, tehdä joulun odotuksesta jännää ja "taianomaista", ihan vain siksi kun ovat lapsenmielisiä. Sinulle arki on samanlaista, etkä ymmärrä miksi joulukuun pitäisi olla jotenkin erityinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Äh, tuli jotenkin paha mieli. Olen siis se kirjoittaja, joka kertoi kalenterin piparin leivonnoista, pulkkamäestä jne. (lapset 6,4 ja 2).
En kyllä kirjoittanut kehuskellakseni itseäni äitinä tms. , vaan vastasin vain ihan ap:n ihmettelyyn tykkääkö jonkun lapset muka näistä puuhakalentereista. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että lapsia ja perheitä on erilaisia? Meillä lapsilla on olut viime vuonna myös suklaakalenterit. No eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita. Puuhakalenterin jutuista oliva haljeta jännityksestä ja odotuksesta, että mitä seuraavaksi. Tänä vuonna mennään samalla idealla ja lisäksi saivat partiolaisten kalenterit sukulaisilta. Sitten kun oma-aloitteisesti osaavat jotain tiettyä kalenteria toivoa, voivat sellaisen saada.
Olen siis ollut viime vuoden joulukuun kotona hoitovapaalla, samaten tänä vuonna. Lapset ovat kotona, vanhin käy eskarissa. Että ihan varmasti sitä aikaa lasten kanssa on vietetty yllin kyllin muutenkin ja tekemistä keksitty, johan täällä hulluksi tulisi muuten kaikki. Että ei tarvitse olla surullinen perheemme ja lastemme puolesta. Useampikin kun tuntui surevan ja säälivän lapsiamme.
Mutta ei se näemmä rautalangastakaan vääntämällä aukene nyt monille, tämän puuhakalenterin jännitys ja sen tuoma ilo :( Ettekö muista omasta lapsuudestanne mitään joulun valmisteluun liittyvää odotusta, kihelmöintiä ja malttamattomuutta? Meillä ainakin lapsuudessa oli suuri juttu, että tehdään pipareita tai vaikka se piparkakkutalo. Niitä kärtettiin ja jankutettiin, koska, koska, joko tänään, onko vielä pitkä aika siihen kun saadaan tehdä sitä ja tätä, laitetaan koristeita/haetaan kuusi...?! Meillä tehtäisiin ne muutenkin, mutta lapsille se kalenterin juttu onkin se jännitys,että mitä kivaa tänään tapahtuu, miten jouluasiat etenee tai onko tonttu tuonut jotain. Ja voi sitä iloa, kiljumista ja pomppimista, että tänään tonttu on tuonut piparitaikinaa ja päästään leipomaan!
Pulkkamäet kuumine mehuineen, luistelemaan menot, glögin juominen majassa, pikkujoulukuusen koristelu yms. (aikuisesta varmaan sitten ihan älyttömät ilonaiheet) tuntuvat lapsista jostain syystä hirmuisen spesiaaleilta jutuilta kun ne tulevat kalenterista. Eivät 6v., 4v. ja 2v. tunnu tajuavan tai sitten vaan välittävän, että niitä tai vastaavia on tehty tai tehtäisiin muutenkin.
Eikä tuo ole aikuiselle raskas tai työläs kun miettii edellisenä iltana mitä seuraavana päivänä ehtii, jaksaa tai voi tehdä. Lumipäivinä ulkojuttuja, sadepäivinä muuta puuhaa. Ja jos haluaa ottaa iisimmin, niin niiden päivien varalle pinnejä, tarroja, joskus karkkia, värityskuvia jne.
Tuntuu hassulta, että teet niin tai näin niin huonosti hoidit muiden äitien mielestä joulunalusajan ja traumatisoit lapsesi :D Pitäisi olla vähintään suklaakalenteri jos haluaa kasvattaa onnelliset lapset, välttää säälin ja et halua pilata lastesi lapsuutta. Ja jos et vietä lastesi kanssa aikaa, olet hirviö. Jos taas puuhaatte etenkin joulukuussa yhdessä tontun ehdotuksesta, siinä on jotain epäilyttävää ja ei ole sekään hyvä juttu. Se on vain surullista, koska tietenkään et muulloin tee niin ja siksi sekin tekeminen olisi hyvä vaihtaa suklaakalenteriin.
Huokaus.
Idea on kiva ja lapset varmasti nauttivat enemmän kuin tavallisesta suklaakalenterista. Kotiäidille ihana idea.
Pienenä rakastin yli kaiken istua autossa, katsoa maisemia ja kuunnella radiota. Cittariin oli kaikista pisin matka, joten se oli suosikkini. Ja siellä oli leluosasto. Voin kuvitella että "tänään mennään cittariin" olisi ollut paljon parempi kuin postimerkinkokoinen suklaanpala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekemiskalenterit on menestyvien / kiireisten vanhempien tekosia. Ei ole muuten aikaa tehdä normijuttuja niin lykätään ne kalenteriin ja opetetaan lapsi siihen ettei mikään ole itsestäänselvyys.
Voi kuule, kyllä ne kiireiset vanhemmat varmasti ostavat sen suklaakalenterin, kun aikaa ei ole askarrella mitään ja pääsee helpommalla. Nuo tekemiskalenterit tuntuvat olevan niiden vanhempien juttu, jotka muutenkin jaksavat puuhastella perheensä parissa. En edes viitsi kysyä, kumpaan porukkaan sinä kuulut.
En kumpaankaan, sillä en tee lapsia ennenkuin voin sitoutua muksuihin täyspäiväisesti. Omassa lapsuudessani pipareiden leipomiset yms. olivat normaalia joulunalusarkea, jota osasi odottaa. Joulukalenteri oli täynnä _yllätyksiä_.
Millä tavalla joku suklaakalenteri on täynnä yllätyksiä? Joka päivä yllätyksenä on pala suklaata. Hurjan jännää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.
Tyyliin:- leivotaan pipareita
- mennään pulkkamäkeen
- haetaan kuusi
- muovaillaan yhdessä
- askarrellaan
- laitetaan joulukoristeita
- peliaikaa 30min
- tehdään maja
Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....
Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?
Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.
Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.
No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne.
Meillä ei ainkaan leivota makeaa kuin jouluisin ja synttäreille. Muuta kyllä. Meillä ei ole ollut puuhakalenteria, mutta pipareita on leivottu joka vuosi tasan kerran ja piparkakkutalo tehty tasan kerran vuodessa. Kukaan ei niitä meillä tosin syö, pari ehkä tuoreena maistetallaan, mutta se tekeminen on se juttu. Piparit menee sitten mun poikamiesveljelle ja hänen vierailleen loput. Ihan hyvin voi sanoa, että suklaata ei lapset sitten saa vissiin kuin joulukuussa, eikä rahaa? Sama asia ajatella noin.
Joo, meillä lapset eivät saa rahaa tosta noin vaan. Siis sellaista rahaa mitä ei laiteta tilille jonne menee kaikki lahjaksi saadut rahat (lasten omille tileille). Kalenterirahoilla saivat tehdä mitä halusivat. Pipareita meillä leivotaan joulun aikaan 3-4 kertaa. Pipariastelmia tehdään useampi. Makeaa leivotaan muutenkin etenkin viikonloppuisin jälkiruuaksi, pullaa teen parin viikon välein.
Ihmiset on erilaisia. Meillä ei leivota kuin se yksi satsi mun veljelle meneviä pipareita, kun meistä kukaan ei syö, yksi ei edes voi syödä, eikä pullaakaan kukaan meistä gluteenia sietävistä syö tai ylipäätään makea ei uppoa kellekään. Sämpylöitä ja toisen lapsen gluteenittomia leipiä sitten eri päivänä kuin muita leivotaan kyllä paljon. Meillä taas saivat viikkorahan, jolla saivat tehdä mitä halusivat. Säästivät kukkaroonsa tai johonkin kohteeseen ja veivät sitten pankkiin, kun rahaa oli kertynyt. Ei sitä saa rautalangasta väännettyä, että arkisetkin asiat on kivoja kun niiden järjestystä ei tiedä. Ei meillä ainakaan ehditty kaikkia asioita joka päivä tehdä. Mennään joulusta toiseen aikaan. Meidän lapsille oli elämys se, että äitienpäivänä mentiin nuotiolle paistamaan makkaraa. Tämä oli kesäisin hyvin arkinen asia luontoon tottuneille lapsille, mutta se, että se tapahtui juuri äitienpäivänä, oli kauden avajainen ja heille tärkeä. Se oli suru, kun joskus ei keli ollut kovin hyvä siihen ja mentiin syömään ravintolaan. Se ei ollut heistä yhtään kivaa.
Meidän lapset (6 ja 8) saa joka joulukalenteripäivänä vähintään 20-50€ maksavan lelun. Joukossa on myös vuosien 2017 ja 2018 suosituimpia leluja. Me ollaan niin hyviä vanhempia, että ollaan nähty nimittäin vähän vaivaa eikä säästellä kuluissa. Ei tarvitse kitistä jonkun suklaakalenterin perään, joka on aivan älyttömän tylsä joulunodotusjuttu lapsille.'
Ja jos ihmettelette lelujen paljoutta, niin kyllä tähän kartanoon mahtuu. Lisäksi olen opettanut lapset hyväntekeväisyyteen: viime vuoden joulukalenterilelut annetaan hyväntekeväisyyteen lapsille, jotka eivät muka saa edes joululahjoja muuten.
Ohhoh, piti käydä saunassa välillä, nyt voi taas röllätä kun pimpsaloora tuoksuu vähemmän hiivalle kuin tavallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.
Tyyliin:- leivotaan pipareita
- mennään pulkkamäkeen
- haetaan kuusi
- muovaillaan yhdessä
- askarrellaan
- laitetaan joulukoristeita
- peliaikaa 30min
- tehdään maja
Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....
Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?
Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.
Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.
No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne.
Sinulle on turha selittää mitään, kun selvästi et ymmärrä. Joulun aikana toiset vanhemmat haluavat yllättää lapsensa, tehdä joulun odotuksesta jännää ja "taianomaista", ihan vain siksi kun ovat lapsenmielisiä. Sinulle arki on samanlaista, etkä ymmärrä miksi joulukuun pitäisi olla jotenkin erityinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla.
Oi kyllä mä ymmärrän. Toiset haluavat tehdä arjen puuhastelusta luksusta joulukuussa. Ihan okei mutta miksi sitä pitää hehkuttaa. meillä lapset tietävät että pipareita leivotaan joka joulukuu, samoin haetaan joulukuusi, koristellaan koti, tehdään jouluruokaa jne. Ei ne ole yllätyksiä. Ehkä meidän arki sitten on erilaista kuin muilla ja silti meillä joulukuu on erityiskuukausi. Se erityisyys ei vain tule puuhakalenterin kaakaohetken kautta.
Mä tein itselleni tämän ketjun yllärikalenterin. Saa nähdä minä päivänä saan siivota saunan ja joku päivä on nyt sitten pakko laittaa nuo paperivalokuvat järjestykseen, siihen laitoin kolme lappua, kun on aika iso homma. Tää on oikeasti kivaa! Laitoin sitten sinne muutaman kivankin yllärin sekaan, mm. luvan laiskotella koko päivä, lupa pitää herkkupäivä ja pyysin miestä laittamaan muutaman. Tosin miehen laittamat voi olla vähän härskejä, mutta olkoot. Itse teen miehelle, siihen tulee kalastusjuttuja, joku arpa ja sitten vähän puuhaa hänellekin. Nyt pitäisi keksiä hyvä piilo miehen erikoisoluelle, jonka joku päivä saa, en kyllä ole ostanutkaan vielä. Kelpaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äh, tuli jotenkin paha mieli. Olen siis se kirjoittaja, joka kertoi kalenterin piparin leivonnoista, pulkkamäestä jne. (lapset 6,4 ja 2).
En kyllä kirjoittanut kehuskellakseni itseäni äitinä tms. , vaan vastasin vain ihan ap:n ihmettelyyn tykkääkö jonkun lapset muka näistä puuhakalentereista. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että lapsia ja perheitä on erilaisia? Meillä lapsilla on olut viime vuonna myös suklaakalenterit. No eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita. Puuhakalenterin jutuista oliva haljeta jännityksestä ja odotuksesta, että mitä seuraavaksi. Tänä vuonna mennään samalla idealla ja lisäksi saivat partiolaisten kalenterit sukulaisilta. Sitten kun oma-aloitteisesti osaavat jotain tiettyä kalenteria toivoa, voivat sellaisen saada.
Olen siis ollut viime vuoden joulukuun kotona hoitovapaalla, samaten tänä vuonna. Lapset ovat kotona, vanhin käy eskarissa. Että ihan varmasti sitä aikaa lasten kanssa on vietetty yllin kyllin muutenkin ja tekemistä keksitty, johan täällä hulluksi tulisi muuten kaikki. Että ei tarvitse olla surullinen perheemme ja lastemme puolesta. Useampikin kun tuntui surevan ja säälivän lapsiamme.
Mutta ei se näemmä rautalangastakaan vääntämällä aukene nyt monille, tämän puuhakalenterin jännitys ja sen tuoma ilo :( Ettekö muista omasta lapsuudestanne mitään joulun valmisteluun liittyvää odotusta, kihelmöintiä ja malttamattomuutta? Meillä ainakin lapsuudessa oli suuri juttu, että tehdään pipareita tai vaikka se piparkakkutalo. Niitä kärtettiin ja jankutettiin, koska, koska, joko tänään, onko vielä pitkä aika siihen kun saadaan tehdä sitä ja tätä, laitetaan koristeita/haetaan kuusi...?! Meillä tehtäisiin ne muutenkin, mutta lapsille se kalenterin juttu onkin se jännitys,että mitä kivaa tänään tapahtuu, miten jouluasiat etenee tai onko tonttu tuonut jotain. Ja voi sitä iloa, kiljumista ja pomppimista, että tänään tonttu on tuonut piparitaikinaa ja päästään leipomaan!
Pulkkamäet kuumine mehuineen, luistelemaan menot, glögin juominen majassa, pikkujoulukuusen koristelu yms. (aikuisesta varmaan sitten ihan älyttömät ilonaiheet) tuntuvat lapsista jostain syystä hirmuisen spesiaaleilta jutuilta kun ne tulevat kalenterista. Eivät 6v., 4v. ja 2v. tunnu tajuavan tai sitten vaan välittävän, että niitä tai vastaavia on tehty tai tehtäisiin muutenkin.
Eikä tuo ole aikuiselle raskas tai työläs kun miettii edellisenä iltana mitä seuraavana päivänä ehtii, jaksaa tai voi tehdä. Lumipäivinä ulkojuttuja, sadepäivinä muuta puuhaa. Ja jos haluaa ottaa iisimmin, niin niiden päivien varalle pinnejä, tarroja, joskus karkkia, värityskuvia jne.
Tuntuu hassulta, että teet niin tai näin niin huonosti hoidit muiden äitien mielestä joulunalusajan ja traumatisoit lapsesi :D Pitäisi olla vähintään suklaakalenteri jos haluaa kasvattaa onnelliset lapset, välttää säälin ja et halua pilata lastesi lapsuutta. Ja jos et vietä lastesi kanssa aikaa, olet hirviö. Jos taas puuhaatte etenkin joulukuussa yhdessä tontun ehdotuksesta, siinä on jotain epäilyttävää ja ei ole sekään hyvä juttu. Se on vain surullista, koska tietenkään et muulloin tee niin ja siksi sekin tekeminen olisi hyvä vaihtaa suklaakalenteriin.
Huokaus.
Älä suotta pahoita mieltäsi. Minusta kalenterinne kuulosti tosi kivalta! Aivan varmasti lapset nauttivat. Itse ainakin olisin lapsena tykännyt. Joidenkin nyt vain on aina pakko päästä nälvimään ja osalla ei yksinkertaisesti kapasiteetti riittä asettumaan lapsen ajatusmaailman tasolle. Ovat niitä kuivakoita "järjen ääniä", tylsiä tosikkoja mitä aina joka työpaikallakin on pilaamassa muiden tunnelmaa ja ihmettelemässä mitä hauskaa milloin missäkin asiassa muka on. Taikka omat lapsensa on totutettu nauttimaan vain materiasta ja herkuista ja siksi eivät ilahdu enää mistään muusta. Ilo on lapset, jotka vielä nykyaikana ovat ja saavat olla lapsia ja ilahtuvat muustakin kuin sokerista tai tavarasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.
Tyyliin:- leivotaan pipareita
- mennään pulkkamäkeen
- haetaan kuusi
- muovaillaan yhdessä
- askarrellaan
- laitetaan joulukoristeita
- peliaikaa 30min
- tehdään maja
Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....
Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?
Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.
Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.
No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne.
Sinulle on turha selittää mitään, kun selvästi et ymmärrä. Joulun aikana toiset vanhemmat haluavat yllättää lapsensa, tehdä joulun odotuksesta jännää ja "taianomaista", ihan vain siksi kun ovat lapsenmielisiä. Sinulle arki on samanlaista, etkä ymmärrä miksi joulukuun pitäisi olla jotenkin erityinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla.
Oi kyllä mä ymmärrän. Toiset haluavat tehdä arjen puuhastelusta luksusta joulukuussa. Ihan okei mutta miksi sitä pitää hehkuttaa. meillä lapset tietävät että pipareita leivotaan joka joulukuu, samoin haetaan joulukuusi, koristellaan koti, tehdään jouluruokaa jne. Ei ne ole yllätyksiä. Ehkä meidän arki sitten on erilaista kuin muilla ja silti meillä joulukuu on erityiskuukausi. Se erityisyys ei vain tule puuhakalenterin kaakaohetken kautta.
No kerropa, miten se teillä on erityinen? Jos nuo piparin leipomiset sun muut on ihan tuttua ja tavallista, ei yllätyksellistä, eikä kalentereissa oo yllätyksiä, mitä kivaa te keksitte, että joulukuusta tulee taianomainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lähdössä 15. vuosi tonttupussia ja yhä vaan esikoinenkin sen haluaa. Kun on kolme lasta, niin tonttupussin yllätykset ovat vaihdelleet vuosien varrella käteisestä yhdessä tekemisen kautta sukkiin ja pikkareihin, leffalippuihin, legoihin, heijastimiin ja niihin karkkeihinkin. Karkkia on tonttupussista tullut kyllä harvakseltaan. Ja on tonttu näiden vuosien aikana aivan unohtanut tuoda yllätyksen ja se on traagista ja vaatii hyvittelyä.
Toki noi siis muuttuu vuosien varrella, pienenä oli aivan parasta kun tonttupussista tuli Disney Prinsessat pikkuhousuja tai siellä oli piparimuotit merkkinä siitä, että tänään leivotaan yhdessä piparkakkuja, nykyisin pikkarit ei varmaan enää säväyttäisi, piparimuotit toimii yhä :)
Suklaakalenteria ei ole ollut yhdelläkään lapsella ikinä, tonttupussin ohella on aina ollut partiolaisten joulukalenteri, jonka anoppi ostaa.
Tein esikoiselle muutaman vuoden tuollaista tonttupussijuttua mutta tuli niin järkyttävän kalliiksi että en raski enää. Jos laitat vaikka euron tavaran/ päivä niin se on 24 €. Eikä järkeviä pikkutavaroita ole helppo keksiä. Krääsää en halua yhtään enempää tähän taloon. Jos vielä olisin laittanut leffalippuja ym niin hintahan nousisi satasiin. Nyt ovat lapset tyytyväisiä edullisiin suklaakalentereihinsa ja siinähän ovat!
Teilläkö ei sitten muuten käydä leffassa?
No hyvänen aika sentään...käydään leffassa. Lapsien toiveiden mukaan. Yhdessä suunnitellen. Eilen käytiin katsomassa Ihmeotukset. Leffalippuja voisin antaa isommille lapsille joululahjaksi. Mielestäni joulukalenteri on kuitenkin sellainen pienehkö jouluperinne, jonka ei tarvitse olla mikään valtava juttu. Meidän lapset ei myöskään ole koskaan hirveesti tykänneet yllätyksistä, tykkäävät siitä yhdessävsuunnitteluvaiheesta niin paljon. Ovat vissiin tulleet äitiinsä siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekemiskalenterit on menestyvien / kiireisten vanhempien tekosia. Ei ole muuten aikaa tehdä normijuttuja niin lykätään ne kalenteriin ja opetetaan lapsi siihen ettei mikään ole itsestäänselvyys.
Voi kuule, kyllä ne kiireiset vanhemmat varmasti ostavat sen suklaakalenterin, kun aikaa ei ole askarrella mitään ja pääsee helpommalla. Nuo tekemiskalenterit tuntuvat olevan niiden vanhempien juttu, jotka muutenkin jaksavat puuhastella perheensä parissa. En edes viitsi kysyä, kumpaan porukkaan sinä kuulut.
En kumpaankaan, sillä en tee lapsia ennenkuin voin sitoutua muksuihin täyspäiväisesti. Omassa lapsuudessani pipareiden leipomiset yms. olivat normaalia joulunalusarkea, jota osasi odottaa. Joulukalenteri oli täynnä _yllätyksiä_.
Millä tavalla joku suklaakalenteri on täynnä yllätyksiä? Joka päivä yllätyksenä on pala suklaata. Hurjan jännää.
Kerroppa kohta jossa olen puhunut suklaakalenterista:D Tästä voit kysyä suklaakalenterin puolustelijoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.
Tyyliin:- leivotaan pipareita
- mennään pulkkamäkeen
- haetaan kuusi
- muovaillaan yhdessä
- askarrellaan
- laitetaan joulukoristeita
- peliaikaa 30min
- tehdään maja
Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....
Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?
Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.
Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.
No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne.
Sinulle on turha selittää mitään, kun selvästi et ymmärrä. Joulun aikana toiset vanhemmat haluavat yllättää lapsensa, tehdä joulun odotuksesta jännää ja "taianomaista", ihan vain siksi kun ovat lapsenmielisiä. Sinulle arki on samanlaista, etkä ymmärrä miksi joulukuun pitäisi olla jotenkin erityinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla.
Oi kyllä mä ymmärrän. Toiset haluavat tehdä arjen puuhastelusta luksusta joulukuussa. Ihan okei mutta miksi sitä pitää hehkuttaa. meillä lapset tietävät että pipareita leivotaan joka joulukuu, samoin haetaan joulukuusi, koristellaan koti, tehdään jouluruokaa jne. Ei ne ole yllätyksiä. Ehkä meidän arki sitten on erilaista kuin muilla ja silti meillä joulukuu on erityiskuukausi. Se erityisyys ei vain tule puuhakalenterin kaakaohetken kautta.
No kerropa, miten se teillä on erityinen? Jos nuo piparin leipomiset sun muut on ihan tuttua ja tavallista, ei yllätyksellistä, eikä kalentereissa oo yllätyksiä, mitä kivaa te keksitte, että joulukuusta tulee taianomainen?
Meillä itsessään joulukuu on taianomainen. Se on joulukuu. Odotellaan joululomaa ja pientä reissua, lapset saavat valita itse kalenterit. Ei mikään joulupuuha ole heille yllätys mutta silti niistä juuri koostuu joulun taika. toisaalta joulu ei ole meille koskaan mikään vuoden suurin juttu. Se on yksi juhla muiden juhlien kanssa. Ehkä lapsille suurin asia on joulussa serkut joita nähdään vain silloin kun tulevat Suomeen.
Meillä on myös tuommoinen yhdessä tekemisen kalenteri ja jokin pieni lahja, esim. hiuskoristeita, pompuloita tai kyniä ja niin oli viime vuonnakin. Tyttö (nyt 5v) nousi sinnikkäästi aina klo 5 avaamaan luukun kun oli niin innoissaan mikä tekeminen sieltä paljastuu :D Ehkä tänä vuonna malttaisi nukkua pari tuntia pidempään, toivotaan...
Kyllä mulla oli lapsena suklaakalenteri ja erikseen karkkipäivät eikä opetettu haluamaan karkkia joka päivä. Tai vaikka olis halunnu niin ei ostettu. Ei tarvinnu kalenteireihin kirjotella piparin teko juttuja kun niitä tehtiin muutenkin ja kaakota juotiin silloin tällöin. Normaaleja yhdessa tekemisiä eikä mitään kalenteri ylläreitä. Onneks ei ollu kaikki niin totaali kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Työttömän av-mamman joulukalenteri Nico-Petterille:
1. Nico saa siivota huoneensa, jonka jälkeen Nico saa juoda kaakaon, äiti saa omenasidukan.
2. Käydään kaupassa katsomassa joulukoristeita.
3. Siivotaan sauna ja jouodaan pillimehu. Äiti juo omat mehunsa.
4. Nico pääsee isän luokse viikonlopuksi, jos iskä ei ole kännissä.
5. Nico pääsee viikoksi sijaisperheeseen.
Jne.
Jotenkin minua ei naurata, vaikka viesti yrittää olla vitsikäs. Liian moni lapsi joutuu jännittämään joulussa eniten sitä, ovatko vanhemmat selvin päin.
Yritän itsekin olla vitsikäs ja totean, että positiivista viestissä oli se, että kirjoittaja olettaa, että muuten köyhäksi kuvatulla perheellä on oma sauna.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös tuommoinen yhdessä tekemisen kalenteri ja jokin pieni lahja, esim. hiuskoristeita, pompuloita tai kyniä ja niin oli viime vuonnakin. Tyttö (nyt 5v) nousi sinnikkäästi aina klo 5 avaamaan luukun kun oli niin innoissaan mikä tekeminen sieltä paljastuu :D Ehkä tänä vuonna malttaisi nukkua pari tuntia pidempään, toivotaan...
Sun täytyy sanoa tontulle, että tulee pari tuntia myöhemmin :)
Mitä hittoa, synnyittekö suoraan vanhuksiksi, vai oletteko vaan ryypänneet muistinne?
Se on se suljetun luukun mysteeri. Siihen kun lisätään lapsen mielikuvitus, niin muuta ei tarvita.
Alue: Aihe vapaa
En kumpaankaan, sillä en tee lapsia ennenkuin voin sitoutua muksuihin täyspäiväisesti. Omassa lapsuudessani pipareiden leipomiset yms. olivat normaalia joulunalusarkea, jota osasi odottaa. Joulukalenteri oli täynnä _yllätyksiä_.