Oikeastiko lapsenne ovat iloisia joulukalenterista, josta tulee lappuja tyyliin "tänään juodaan kaakaota"?

Mulle ostettiin lapsena joulusuklaakalenteri.

Nyt olen ylipainoinen. Et kiitti siitä.

Äiti yritti aluksi sitä puuhakalenteria, mutta ei tosiaan jaksanut ylläpitää.

Myös aina kun tuli töistä, laittoi meidät lapset lähikauppaan ostamaan maitoa ja itselle sai ostaa karkkia. Eli siis tuli syötyä jotain hyväskää joka päivä.

Ja niin elän edelleenkin.

Tänään tullut vedettyä kokista, kääretorttua ja suklaata. Pitää varmaan käydä ostamassa vielä lisää, kun käyvät vähiin.

Rutiinit on rutiineja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsella suklaakalenteri kuuluu olla ja piste! En käsitä, miten joku haluaa pilata lapsensa joulun jollain tylsällä kuvakalenterilla kyllä meidän muksut tontun kuvia näkee lehdistäkin...

Minkä takia? Minulla oli lapsena joka joulu suklaakalenteri ja usein meni monta päivää, etten muistanut edes avata luukkuja. En vielä tänä päivänäkään välitä suklaasta ja esikoisemme näyttää olevan samanlainen. Tänä vuonna hänelle tulee "liikuntajoulukalenteri". Ei siksi, ettemmekö liikkuisi muutenkin päivittäin, vaan siksi, että se on asia, josta lapsi nauttii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole noita puuhakalentereita koskaan ollut, mutta ymmärrän idean. Jos lapset pienestä pitäen tottuvat siihen, että se kuusen haku tai piparin leivonta on jonain päivänä kalenterissa, he odottavat sitä kovasti. Vaikka se tehtäisiin muutenkin, niin se on jännitys, minä päivänä se kalenterista tulee. Eikä lapsen muisti ole pitkä, eivät he muista, että kuusi haetaan joka vuosi 22. päivä aatonaattona, kuin vasta sitten isompana. Ehkä olen tarpeeksi vanha, että osaan asettua lapsen tasolle ja ymmärrän sen jännityksen. Lapset osaavat iloita hyvinkin arkisista asioista, jos se naamioidaan kivaksi tekemiseksi. Jopa siitä siivouksesta. 

Nämä perheen puuhakalenterit varmaan sopivatkin hyvin joillekin 3-6-vuotiaille, mutta en usko että 8-10-vuotias enää hirveästi ilahtuu "Tänään juodaan kaakaota"-lappusesta tai ulkoilupäivästä. Sen ikäiset ovat jo vierottuneet siitä vanhempien symbioosista sen verran että ovat muodostaneet oman elämänsä.

No meillä tuon ikäiset ovat ilahtuneet puuhasta, johon voi pyytää kaverin/kavereita mukaan. On ollut "kaakaokestejä" kavereille, makkaranpaistoa serkkujen kanssa, viime vuonna sai ensimmäistä kertaa pyytää kaverin yökylään, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niiden pussien sisällön tarvitse mitään isoa olla. Pörrösukat ja huulirasvat ja huulikiillot ovat ainakin meidän tytölle mukavia. Vain viikonloppuisin sitten jotain spessua eli shoppailureissu kauppakeskukseen tai lahjakortti lähipizzeriaan kahdelle, jotta saa kaverinsa matkaan. 

Vaatii toki vähän vaivaa ja jos ei jaksa ja halua paneutua lasten elämään kovin, vaan haluaa päästä helpolla, niin euron suklaakalenteri on hyvä. Mutta meillä ainakin tyttö sanoo, että kaikki hänen kaverit on kateellisia hänen joulukalenteristaan. 

Provohan tämä oli, mutta pörrösukat, huulikiillot, shoppailureissut ja pizzalahjakortit nyt ei kovin pieniä saati halpojakaan yllätyksiä ole.

Meillä oli itse tehty kalenteri muutamana vuonna 3-4 vuotiaalla, yllätykset oli tyyliin pikkuauto/superpallo/hiuspompula/pinni-juttuja. Meni hienosti tuon ikäisellä. On saanut sittemmin valita kalenterinsa ja lähes poikkeuksetta on halunnut suklaakalenterin. Ei noi itse tehdyt jaksa kovin vanhaa lasta enää innostaa. Plus että joka paikka on muutenkin täynnä ärsyttävää pikkukrääsää, niin ei huvita senkään puolesta hankkia kalenteriin tavaraa joita ei tarvitse. Syököön suklaapalan joulukuun joka päivä, ei ole painonhallinta siitä kiinni.

Tuossahan sanottiinkin, että shoppailureissut ja pizzeriakäynnit ovat jotain spesiaalimpaa. Ja jos kerran lapsi ollaan joka tapauksessa viemässä shoppailureissulle tai pizzalle kuukauden aikana, niin ei se reissu sen kalliimmaksi tule, jos siitä kerrotaan lapselle joulukalenterin muodossa.

Kerroin äsken tytölleni tästä ketjusta ja kysyin, että mitä olisi tykännyt tällaisesta kalenterista: pulkkamäkeä ja kaakaota ja piparien leivontaa.

Vastasi (16v), että olisi ollut ihmeissään, koska mehän käytiin talvella muutenkin joka ilta laskemassa mäkeä ja pipareita leivottiin jo marraskuussa ja kaakaota juotiin aina aamupalalla.

Muisteli, että paras kalenteri oli ollut fazerin kalenteri, kun siinä oli hyvät suklaat.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsen iästäkin. Tuollaiset varmasti toimii alle kouluikäisellä kivasti, kouluikäisellä alkaa jo olla nippanappa innostaako pulkkamäki äitin kanssa.

Ainakin meillä sisältö vaihtuu vuosittain ja tietysti lasten ikätason ja kiinnostustenkohteiden mukaan. Ei kouluikäistä kiinnosta ne uudet pikkuhousutkaan, vaikka 2,5-vuotias kuivaksiopetteleva on niistä haltioissaan. Siinä missä 3-vuotiasta ei voisi jotkut leffaliput vähempää kiinnostaa, kouluikäiselle ne ovat todella kiva yllätys. Tänä vuonna 4-vuotias tulee saamaan uudet tossut päiväkotiin, kun entiset alkavat olla liian pienet. Koululaiselle en luonnollisestikaan sellaisia antaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin äsken tytölleni tästä ketjusta ja kysyin, että mitä olisi tykännyt tällaisesta kalenterista: pulkkamäkeä ja kaakaota ja piparien leivontaa.

Vastasi (16v), että olisi ollut ihmeissään, koska mehän käytiin talvella muutenkin joka ilta laskemassa mäkeä ja pipareita leivottiin jo marraskuussa ja kaakaota juotiin aina aamupalalla.

Muisteli, että paras kalenteri oli ollut fazerin kalenteri, kun siinä oli hyvät suklaat.

No sinähän se superäiti olet! Onneksi olkoon.

Tää on tosi huvittava ketju. Joidenkin mielestä lapsi ei opi aikuisena nauttimaan mistään jos saa joulukuussa tonttukalenterista sukat/huulirasvan/pulkkamäkiretken/kaakaota iltapalalla jne. Ja toisten mielestä on maailman nolointa viedä lapsi katsomaan jotakin Stokkan jouluikkunaa. Ei kai siitä nyt kukaan nauti?!?!

Eikös tuo jouluikkuna ole varsin hyvä pienen lapsen elämys? Mä olen 30v ja mun mielestä on vieläkin ihan kivaa nähdä kauppojen jouluikkunoita! Ja muistelisin, että mun mielestä oli kiva nähdä jouluikkuna lapsenakin, vaikkei sitä varta vasten mentykään katsomaan.  Meidän lähikaupungissa paras ikkuna taisi olla Sokoksella, kun Stokkaa ei kaupungissa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin äsken tytölleni tästä ketjusta ja kysyin, että mitä olisi tykännyt tällaisesta kalenterista: pulkkamäkeä ja kaakaota ja piparien leivontaa.

Vastasi (16v), että olisi ollut ihmeissään, koska mehän käytiin talvella muutenkin joka ilta laskemassa mäkeä ja pipareita leivottiin jo marraskuussa ja kaakaota juotiin aina aamupalalla.

Muisteli, että paras kalenteri oli ollut fazerin kalenteri, kun siinä oli hyvät suklaat.

No sinähän se superäiti olet! Onneksi olkoon.

Mistäs minä superäidin tittelin sain. Kirjoitin vain lapsen mielipiteen tällaisesta kalenterista. Hän kertoi, että olisi ollut ihmeissään, koska mäkeähän käytiin laskemassa joka ilta ja kaakaota sai joka aamu. Jos se tekee minusta superäidin, niin aika vähällä sen tittelin nähtävästi saa :)

Kiitos muuten tästä keskustelusta. Aloin kaivella kankaanpalasia ja ommella pussukoita. 😊 Siitä onkin 4 vuotta aikaa kun meillä oli viimeksi tuollainen kalenteri. Lapset on nyt 7 ja 8v ja pienin 3. Hyvin ehtii vielä valmistella ja tulee kyllä ihan yllärinä lapsille, ovat varmasti jo unohtaneet että joskus tällainen kalenteri oli.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin äsken tytölleni tästä ketjusta ja kysyin, että mitä olisi tykännyt tällaisesta kalenterista: pulkkamäkeä ja kaakaota ja piparien leivontaa.

Vastasi (16v), että olisi ollut ihmeissään, koska mehän käytiin talvella muutenkin joka ilta laskemassa mäkeä ja pipareita leivottiin jo marraskuussa ja kaakaota juotiin aina aamupalalla.

Muisteli, että paras kalenteri oli ollut fazerin kalenteri, kun siinä oli hyvät suklaat.

Ajatella miten onnekas tyttäresi onkaan, kun et ole näin ihmetyttävää kalenteria hänelle järkännyt vaan hän sai Fazrin kalenterin. 

Kurjin lapsuusmuisto jouluista on juurikin tuommoinen kuvakalenteri! Jos ei ole edes sitä halvinta suklaakalenteria niin ei sitten tarvi mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin äsken tytölleni tästä ketjusta ja kysyin, että mitä olisi tykännyt tällaisesta kalenterista: pulkkamäkeä ja kaakaota ja piparien leivontaa.

Vastasi (16v), että olisi ollut ihmeissään, koska mehän käytiin talvella muutenkin joka ilta laskemassa mäkeä ja pipareita leivottiin jo marraskuussa ja kaakaota juotiin aina aamupalalla.

Muisteli, että paras kalenteri oli ollut fazerin kalenteri, kun siinä oli hyvät suklaat.

No sinähän se superäiti olet! Onneksi olkoon.

Mistäs minä superäidin tittelin sain. Kirjoitin vain lapsen mielipiteen tällaisesta kalenterista. Hän kertoi, että olisi ollut ihmeissään, koska mäkeähän käytiin laskemassa joka ilta ja kaakaota sai joka aamu. Jos se tekee minusta superäidin, niin aika vähällä sen tittelin nähtävästi saa :)

Onnea! Teillä täytyy olla hallussanne mäen laskemisen maailmanennätys.

Ajattele, lapsesi olisi voinut ilahtua, jos kalenteri olisikin luvannut yhdeksi illaksi jotain muuta kuin mäen laskua! Mikä piristävä poikkeus jokailtaiseen mäenlaskuun verrattuna. Tai jonain aamuna olisikin kalenteri kertonut, että tänä aamuna ei olekaan kaakaota vaan mansikkapirtelöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin äsken tytölleni tästä ketjusta ja kysyin, että mitä olisi tykännyt tällaisesta kalenterista: pulkkamäkeä ja kaakaota ja piparien leivontaa.

Vastasi (16v), että olisi ollut ihmeissään, koska mehän käytiin talvella muutenkin joka ilta laskemassa mäkeä ja pipareita leivottiin jo marraskuussa ja kaakaota juotiin aina aamupalalla.

Muisteli, että paras kalenteri oli ollut fazerin kalenteri, kun siinä oli hyvät suklaat.

Ajatella miten onnekas tyttäresi onkaan, kun et ole näin ihmetyttävää kalenteria hänelle järkännyt vaan hän sai Fazrin kalenterin. 

Niin, ajatella. Että ihan tykkäsi fazerin suklaasta eniten, kun tuli puhetta suklaakalentereista :)

Kyllä tuntuu ihmeen paljon herättävän närää, kun mäenlasku ja kaakao ei ole mitään ihmeellistä kaikissa perheissä. Nyt alan yhä enemmän ymmärtää nykyajan lapsia, miksi heille ihan tavallisetkin asiat ovat elämyksiä, kun lukee näitä kommentteja.

Hyvähän se on, että lapsi saa edes tässä muodossa tehdä asioita, jotka ennen olivat ihan tavallista lasten kanssa puuhaamista. 11 kuukautta sitten kai ollaan vain niin, että haetaan päiväkodista ja illat isi ja äiti istuu tabletin ääressä huomioimatta lapsiaan. Joulukuussa sitten skarpataan ja pannaan kalenteriin juttuja, että muistetaan puuhailla yhdessä lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lähdössä 15. vuosi tonttupussia ja yhä vaan esikoinenkin sen haluaa. Kun on kolme lasta, niin tonttupussin yllätykset ovat vaihdelleet vuosien varrella käteisestä yhdessä tekemisen kautta sukkiin ja pikkareihin, leffalippuihin, legoihin, heijastimiin ja niihin karkkeihinkin. Karkkia on tonttupussista tullut kyllä harvakseltaan. Ja on tonttu näiden vuosien aikana aivan unohtanut tuoda yllätyksen ja se on traagista ja vaatii hyvittelyä.

Toki noi siis muuttuu vuosien varrella, pienenä oli aivan parasta kun tonttupussista tuli Disney Prinsessat pikkuhousuja tai siellä oli piparimuotit merkkinä siitä, että tänään leivotaan yhdessä piparkakkuja, nykyisin pikkarit ei varmaan enää säväyttäisi, piparimuotit toimii yhä :) 

Suklaakalenteria ei ole ollut yhdelläkään lapsella ikinä, tonttupussin ohella on aina ollut partiolaisten joulukalenteri, jonka anoppi ostaa.

Tein esikoiselle muutaman vuoden tuollaista tonttupussijuttua mutta tuli niin järkyttävän kalliiksi että en raski enää. Jos laitat vaikka euron tavaran/ päivä niin se on 24 €. Eikä järkeviä pikkutavaroita ole helppo keksiä. Krääsää en halua yhtään enempää tähän taloon. Jos vielä olisin laittanut leffalippuja ym niin hintahan nousisi satasiin. Nyt ovat lapset tyytyväisiä edullisiin suklaakalentereihinsa ja siinähän ovat!

Tiiättekö, oon aatellut, että en välttämättä halua lapsia, mutta tää ketju sai mut osittain haluamaan sen oman jälkeläisen. Olisi meinaan tosi mukavaa jos olisi pikku tyyppi jonka kanssa vaikka nyt ekana adventtina leipoisi pipareita. :)

Varmaan voisin myös toteuttaa tuollaisen pussukkakalenterin. Tuo on siitä hyvä, että sen voi kuitenkin jokainen toteuttaa omalla budjetillaan. Pussukat on ehkä kallein hankinta, mutta nekin saa halvalla jos hankkii vaikka kirpputorilta jonkin jouluisan verhon tai pöytäliinan ja siitä sitten itse ompelee (tai jos ei itse osaa niin ehkä joku kaveri/puolituttu/isovanhempi voi auttaa?) pussukat. Itse varmaan myös pyytäisin isovanhempia/kummeja tai muita lapselle tärkeitä aikuisia osallistumaan kalenteriin myös. Riippuu tietysti siitä kenen kanssa lapsi viihtyy. Minä ainakin koen, että lapselle olisi kiva elämys jos vaikka oma suosikkitäti vie vaikka Hesburgeriin hampparille tai lapsi pääsee mummulaan katsomaan jonkin piirretyn elokuvan mummon kanssa. Ja varmasti se lapsi ilahtuu yhtä paljon siitä muumitikkarista, joka pussukasta löytyisi tai siitä kun mentäisiin vaikka joulutorille tai ostoskeskukseen katsomaan joulupukkia. Lapsi ei kuitenkaan tiedä milloin joulutapahtumia on kaupoissa tms, joten se on kiva yllätys kun lapussa lukee, että tänään mennään kattomaan joulupukkia! Ehkä olen vaan tosi naivi. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle ostettiin lapsena joulusuklaakalenteri.

Nyt olen ylipainoinen. Et kiitti siitä.

Äiti yritti aluksi sitä puuhakalenteria, mutta ei tosiaan jaksanut ylläpitää.

Myös aina kun tuli töistä, laittoi meidät lapset lähikauppaan ostamaan maitoa ja itselle sai ostaa karkkia. Eli siis tuli syötyä jotain hyväskää joka päivä.

Ja niin elän edelleenkin.

Tänään tullut vedettyä kokista, kääretorttua ja suklaata. Pitää varmaan käydä ostamassa vielä lisää, kun käyvät vähiin.

Rutiinit on rutiineja.

Mä taas en koskaan saanut suklaakalenteria. Ja arvaa mitä? Olen ylipainoinen. Varmaan siksi kun herkut oli meillä sellaisia kiellettyjä, niin niihin liittyy voimakas hemmottelun tunne. Tai sitten pitäis ottaa itse vastuu syömisistään eikä syyttää enää äitiä.

Meidän lapsi ei syö karkkia ja varmasti tuolainen tekemiskalenteri olisi hänen mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin äsken tytölleni tästä ketjusta ja kysyin, että mitä olisi tykännyt tällaisesta kalenterista: pulkkamäkeä ja kaakaota ja piparien leivontaa.

Vastasi (16v), että olisi ollut ihmeissään, koska mehän käytiin talvella muutenkin joka ilta laskemassa mäkeä ja pipareita leivottiin jo marraskuussa ja kaakaota juotiin aina aamupalalla.

Muisteli, että paras kalenteri oli ollut fazerin kalenteri, kun siinä oli hyvät suklaat.

Ajatella miten onnekas tyttäresi onkaan, kun et ole näin ihmetyttävää kalenteria hänelle järkännyt vaan hän sai Fazrin kalenterin. 

Niin, ajatella. Että ihan tykkäsi fazerin suklaasta eniten, kun tuli puhetta suklaakalentereista :)

Kyllä tuntuu ihmeen paljon herättävän närää, kun mäenlasku ja kaakao ei ole mitään ihmeellistä kaikissa perheissä. Nyt alan yhä enemmän ymmärtää nykyajan lapsia, miksi heille ihan tavallisetkin asiat ovat elämyksiä, kun lukee näitä kommentteja.

Hyvähän se on, että lapsi saa edes tässä muodossa tehdä asioita, jotka ennen olivat ihan tavallista lasten kanssa puuhaamista. 11 kuukautta sitten kai ollaan vain niin, että haetaan päiväkodista ja illat isi ja äiti istuu tabletin ääressä huomioimatta lapsiaan. Joulukuussa sitten skarpataan ja pannaan kalenteriin juttuja, että muistetaan puuhailla yhdessä lapsen kanssa.

Mä en taas voi ymmärtää miten joku suklaa tai karkki on niin monessa perheessä joku ylellisyys tai elämys. Jotenkin säälittävän vanhanaikaista.

En tiedä olenko jotenkin jälkeenjäänyt sitten mutta minun mielestä olisi ihanaa saada tuollainen puuhakalenteri mieheltä. Tyyliin tänään juodaan vaahtokarkkikaakaota, leffapäivä, museopäivä, käydään pitkällä kävelyllä, ostetaan donitseja tms. :D ei sitä vuoden pimeimpään aikaan usein 12 tunnin työpäivän jälkeen ole keksimässä hauskaa tekemistä yhdessä, vaan lösähtää sohvalle netflixin kanssa ja menee nukkumaan.