Oikeastiko lapsenne ovat iloisia joulukalenterista, josta tulee lappuja tyyliin "tänään juodaan kaakaota"?

Meillä onkin lapsille kierrätysmateriaalista ja hamppukuidusta tehdyt ergonomiset ja lapsen aivoja kehittävät ja motivoivat joulukalenterit. Luukuista tulee joka päivä vihanneksen palanen paitsi jouluaattona sieltä tulee kortti että ostettiin lapsen nimessä vuohi Afrikkaan. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niiden pussien sisällön tarvitse mitään isoa olla. Pörrösukat ja huulirasvat ja huulikiillot ovat ainakin meidän tytölle mukavia. Vain viikonloppuisin sitten jotain spessua eli shoppailureissu kauppakeskukseen tai lahjakortti lähipizzeriaan kahdelle, jotta saa kaverinsa matkaan. 

Vaatii toki vähän vaivaa ja jos ei jaksa ja halua paneutua lasten elämään kovin, vaan haluaa päästä helpolla, niin euron suklaakalenteri on hyvä. Mutta meillä ainakin tyttö sanoo, että kaikki hänen kaverit on kateellisia hänen joulukalenteristaan. 

Tämä oli varmastikin sarkasmia, mutta edelleen ihmettelen miten joku voi pitää niitä huulikiiltoja tai jopa niitä tikkareita niin pieninä asioina että on ok saada niitä koko joulukuun joka päivä. Halvinkin tikkari on 20snt, niitä muutama niiden pörrösukkien kaveriksi niin kyllä on pussilla ihan oikeasti hintaa. Siitäkin huolimatta että jonain päivänä kalenterista tulee tekeminen joka olisi joka tapauksessa tehty.

En ole varsinaisesti köyhä, vaikka köyhempiäkin aikoja olen kokenut, mutta tuntuu vain niin hölmöltä opettaa lapselle että joulukussa joka päivä ob lahjapäivä.

Ihan mielenkiinnosta, mitä teidän (jotka tonttupusseilua harrastatte) lapset saa sitten aattona? Saako silloin vain sen yhden ison lahjan kun kaikki pienet on tulleet etukäteen, vai onko jouluaatto kaiken multihuipentuma milloin lopulta hukutaan siihen tavaraan?

Ja ihan aidosti pohdin tätä mielenkiinnolla, en paheksuen.

Mä oon laskenut, että tonttupussin hinnaksi kolmella lapsella tulee n. 100-150 €. Siis yhteensä. Muista en osaa sanoa, mutta meillä siellä on sellaisia asioita, joita ostettaisiin muutenkin ja lapsetkin tietävät tämän. Kuten vaikka sukkia, jotain kyniä, hiusjuttuja jne. Muistaakseni jonain vuonna meillä on tonttupussista löytynyt jopa uudet hammasharjat ja muistan että se oli lapsista oikeasti tosi hauska juttu. Ei se nyt tietty mitään riemusta tasajalkaa hyppimistä aiheuta, että jee, mahtavaa, sain tänään sukat, mutta se on ollut aina pelin henki ja ihan oikeasti tärkeää ei ole se, mitä siellä pussissa on vaan se juttu, että joka aamu se avataan ja siellä on jotain. Ja oikeasti ne sukatkin on ihan mieleisiä juttuja, varsinkin isommille. Miten tämän nyt selittäisi…lapset ovat joulusta yksi tienneet, että tonttupussissa voi olla mitä tahansa, ihan jotain hullunkuristakin, kuten vaikka hammasharja. Sitten tasapainoillaan vähän, että jos yhtenä päivänä on joku hyötyjuttu, seuraavana voi olla jotain erikoisempaa.

Ei se suklaakalenterikaan nyt oikeasti mikään yllätys ole, tokan aamun jälkeen tietää, että sieltä tulee se sama suklaa.

Paljonkos se Lego-kalenteri maksaa? Jotain 20-25 € Ehkä tuolla rahalla tai vähän enemmällä meillä lapset saavat sieltä tonttupussista jotain ihan hömppää ja ekstraa, kuten karkkia tai jonkun huulirasvan (tyyliin Babylips), sen yhden leffalipun (10€). Sitten on tikkaria, pienempänä oli tarroja, kiiltokuvia jne. Kaakaota tai siivousta en ole vielä keksinyt tonttupussiin laittaa, mutta jouluvalmisteluja kyllä muuten. Siis niitä hauskoja, kuten leipomista.

Joululahjat tulevat siihen päälle. Ei mitään jätti-isoa, mutta kunnolliset oikeat lahjat.Esim. kuopukselle joku iso lego (100 €). Arvioisin, että me käytämme lasten lahjoihin jotain 200-300 €/lapsi, lapsia on kolme. Välillä lahjana on joku isompi juttu yhteiseksi, kuten esim. tietokone tain padi. Lahjoja on valtavasti kuusen alla, koska isovanhemmat ja kummitkin ostavat lahjat. 

Hmm... siis 150 e menee pelkkiin tonttupusseihin, siihen päälle itse joululahjat pelkästään vanhemmilta 300e/ lapsi eli 900 e. Reippaan tonnin tulee siis maksamaan teillä lasten lahjominen joulukuussa. Siihen vielä sukulaisten runsaat lahjat päälle.

No, ei kai siinä mitään, jos rahaa riittää. Tähän vielä notkuvat joulupöydät kaikilla herkuilla plus mahdolliset sukulaisille hankittavat lahjat ym. Onnea teille. Kaikilla ei ole yhtä hulppeaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Lapset on iloisia ilman joulukalenreitakin.

Mulla oli lapsena aina tarrakalentereita, joita rakastin. En ole koskaan tykännyt mitenkään erityisesti karkista. Kerran sain suklaakalenterin ja olivat niin makeita, että jäivät syömättä. Nyt oma 3-vuotias on samanlainen. Harmi vaan, ettei tarrakalentereita enää saa mistään valmiina. Pitää itse tehdä. Karkki ei tyttöä kiinnosta yhtään, vaikka saisi meidän puolesta syödä sitä (ei olla rajoitettu). Muumikeksit maistuu paremmin.

Hui kauheeta!

En mä pystyis vaan. Mitä jos yhtenäkin päivänä pitäis leipoa pipareita ja mä en vaan jaksais?

On se ihme miten kaikesta pitää kilpailla kuka on olevinaan parempi äiti koska tekee asiat tavalla x.

Tämä kilpajuoksu alkaa heti kun kaksi viivaa testiin pärähtää.

Onko taustalla joku epävarmuus vai miksi pitää palstalla vetää itseään korkeammalle jalustalle jopa helkkari joulukalenterin vuoksi?

Ei ne lapset ole,

Mutta äidit sitäkin enemmän, varsinkin kun laittavat kuvia ja sepustuksia someen. Ennen ajateltiin ennen kaikkea lapsen iloa. Nykyään pitää ajatella äidin some-mainetta. Lapset sopeutukoon äidin pikku-elämäntapa-astioiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama kuin tekisi itselleen yllätyskalenterin: tänään siivotaan kaapit, pestään sauna, käydään ruokakaupassa ostamassa kinkku. Jee!

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Meillä tehdään noita muutenkin ympäri vuotta. No ehkä ei käydä pulkkamäessä kesäkuussa, mutta ymmärtänet pointin. Emme tarvitse joulukalenteria siihen, että vietämme lastemme kanssa aikaa.

No, onhan se silti kiva noille lapsille, että edes 24 päivänä vuodessa tehdään jotain lasten kanssa. Onhan se speciaalia lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Ei niiden pussien sisällön tarvitse mitään isoa olla. Pörrösukat ja huulirasvat ja huulikiillot ovat ainakin meidän tytölle mukavia. Vain viikonloppuisin sitten jotain spessua eli shoppailureissu kauppakeskukseen tai lahjakortti lähipizzeriaan kahdelle, jotta saa kaverinsa matkaan. 

Vaatii toki vähän vaivaa ja jos ei jaksa ja halua paneutua lasten elämään kovin, vaan haluaa päästä helpolla, niin euron suklaakalenteri on hyvä. Mutta meillä ainakin tyttö sanoo, että kaikki hänen kaverit on kateellisia hänen joulukalenteristaan. 

Provohan tämä oli, mutta pörrösukat, huulikiillot, shoppailureissut ja pizzalahjakortit nyt ei kovin pieniä saati halpojakaan yllätyksiä ole.

Meillä oli itse tehty kalenteri muutamana vuonna 3-4 vuotiaalla, yllätykset oli tyyliin pikkuauto/superpallo/hiuspompula/pinni-juttuja. Meni hienosti tuon ikäisellä. On saanut sittemmin valita kalenterinsa ja lähes poikkeuksetta on halunnut suklaakalenterin. Ei noi itse tehdyt jaksa kovin vanhaa lasta enää innostaa. Plus että joka paikka on muutenkin täynnä ärsyttävää pikkukrääsää, niin ei huvita senkään puolesta hankkia kalenteriin tavaraa joita ei tarvitse. Syököön suklaapalan joulukuun joka päivä, ei ole painonhallinta siitä kiinni.

Työttömän av-mamman joulukalenteri Nico-Petterille:

1. Nico saa siivota huoneensa, jonka jälkeen Nico saa juoda kaakaon, äiti saa omenasidukan.

2. Käydään kaupassa katsomassa joulukoristeita.

3. Siivotaan sauna ja jouodaan pillimehu. Äiti juo omat mehunsa.

4. Nico pääsee isän luokse viikonlopuksi, jos iskä ei ole kännissä.

5. Nico pääsee viikoksi sijaisperheeseen.

Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Kerropa sinä sitten, mitä laittaisit tämän tyyppiseen kalenteriin?

Mut tekee surulliseksi, jos alle 8-9 -vuotias lapsi ei enää ilahdu tuon tyyppisistä arkisista asioista. Esimerkiksi meillä peliaikaa on vain viikonloppuisin ja yhtenä arki-iltana. Lapset todellakin ilahtuu ylimääräisestä peliajasta. Joulukoristeet, piparit, kuusen haku. Kaikki nuo tehtäisiin muutenkin, mutta miksi sitä ei voisi yhdistää hauskasti joulukalenteriin? Arki-iltaisin ei ole aikaa mennä kotipihaa kauemmaksi pulkkamäkeen, lapset todellakin halkeaisi onnesta, kun viikonloppuaamuna tulisi lupaus päästä sinne kauemmas isompaan ja hienompaa mäkeen. Tämänkin toki voi toteuttaa ilman kalenteria, mutta... kuten niin moni on jo tätä yrittänyt selittää... Kaiken tuon, askartelun ym voi tehdä myös jouluteemalla, joten se ei enää olekaan niin arkista. Voi vaikka askarrella joulukoristeita, jotka ripustetaan kuuseen tai annetaan kummeille ja mummuille joulutervehdykseksi.

Itse en tykkää ihan periaatteesta että joka päivä annetaan jotain pikku hilpeetöriä, vaikka ne olisi sukkia tai muuta käytännöllistä, mieluummin siis tuollaista puuhaa, jota kyllä tehtäisiin ilman kalenteriakin. Meidän lapsille on ollut joka vuosi tärkeintä se päivien laskeminen aattoon, ei niinkään se, mitä kalenterista tulee. Joka päivä se tarkistetaan, että kuinka monta päivää vielä jäljellä. Jouluksi matkustetaan mummolaan, jossa nähdään serkut ja muut sukulaiset. Tarjolla on herkkuja ja lahjojen avaamista odotetaan kovasti.

Ja kun jotkut tuolla naureskeli että jos pulkkamäkipäivänä sataakin vettä. Mut eihän tuollaista kalenteria ole tarkoitus täyttää kokonaan etukäteen, vaan pikkuhiljaa joulukuun edetessä! Silloin voi säätää tilanteen mukaan. Jos porukka makaakin yrjötaudissa, kalenterista voi tulla leffapäivä jne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Mulla ei vaan riitä mielikuvitus.. Tosin kuulin tällaisesta joulukalenterista vasta nyt. Toki olisi ihanaa ilahduttaa lasta jollain kivalla yhteisellä tekemisellä. Mutta luulempa että tämä on monelle juurikin se ongelma kun pitää laittaa itsensä likoon. Onhan se helpompaa antaa se suklaakalenteri.

Mun kaveri avasi joka vuosi saman kuvakalenterin, sinitarralla laitettiin luukut kiinni takaisin. Meiltä löytyy itsetehty kalenteri, pääasiassa sisältö karkkia. Lahjat tulee sitten jouluna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhien perheiden kakarat joutuvat tyytymään aina vähempään, kun äiti ei jaksa mennä töihin ja isän rahat menevät kaljaan ja tupakkaan. Sitten on muka vähän hienompaa ja kekseliäämpää kirjoittaa jotain lappuja lapsille. Mutta kun eivät tiedä paremmasta, niin eivät osaa edes sitä vaatia. Naapurin vuokrakasarmeissa kun ei naapurinkaan kakaroilla ole sen kummoisempaa.

onneksi voi aina vetää vuokrakakarakortin esiin :D

Menes vuokra-asuntoäiti laittamaan krapulaiselle miehelle mätöt ja kirjoittamaan lapsille lappuja tyyliin "saat hieroa äidin niskaa kymmenen min.".

Ehkä menisin jos minulla olisi mies tai lapsia. Mitä enemmän palstaa luen, sitä varmempi olen omista valinnoistani.

Itse tehty kalenteri houkutteli itseänikin mutta minulla on surkea mielikuvitus ja viitseliäisyyskin on vähän siinä ja siinä, joten tänä(kin) vuonna se jää väliin.

Mutta lapset ovat aina saaneet valita itse kalenterin itselleen. Ja joka vuosi se on ollut erilainen. Viime vuonna kumpikin halusi lego-kalenterit, sitä edellisenä vuonna esikoinen valitsi ihan tavallisen suklaakalenterin ja kuopus kuvakalenterin. Tänä vuonna valitsivat Dumle-kalenterin sekä Play Doh-kalenterin.

Vierailija kirjoitti:

Ei niiden pussien sisällön tarvitse mitään isoa olla. Pörrösukat ja huulirasvat ja huulikiillot ovat ainakin meidän tytölle mukavia. Vain viikonloppuisin sitten jotain spessua eli shoppailureissu kauppakeskukseen tai lahjakortti lähipizzeriaan kahdelle, jotta saa kaverinsa matkaan. 

Vaatii toki vähän vaivaa ja jos ei jaksa ja halua paneutua lasten elämään kovin, vaan haluaa päästä helpolla, niin euron suklaakalenteri on hyvä. Mutta meillä ainakin tyttö sanoo, että kaikki hänen kaverit on kateellisia hänen joulukalenteristaan. 

Mistähän oikeista asioista tuokaan tytär pystyy sitten aikuisena nauttimaan.

Voi itku ja vittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole noita puuhakalentereita koskaan ollut, mutta ymmärrän idean. Jos lapset pienestä pitäen tottuvat siihen, että se kuusen haku tai piparin leivonta on jonain päivänä kalenterissa, he odottavat sitä kovasti. Vaikka se tehtäisiin muutenkin, niin se on jännitys, minä päivänä se kalenterista tulee. Eikä lapsen muisti ole pitkä, eivät he muista, että kuusi haetaan joka vuosi 22. päivä aatonaattona, kuin vasta sitten isompana. Ehkä olen tarpeeksi vanha, että osaan asettua lapsen tasolle ja ymmärrän sen jännityksen. Lapset osaavat iloita hyvinkin arkisista asioista, jos se naamioidaan kivaksi tekemiseksi. Jopa siitä siivouksesta. 

Nämä perheen puuhakalenterit varmaan sopivatkin hyvin joillekin 3-6-vuotiaille, mutta en usko että 8-10-vuotias enää hirveästi ilahtuu "Tänään juodaan kaakaota"-lappusesta tai ulkoilupäivästä. Sen ikäiset ovat jo vierottuneet siitä vanhempien symbioosista sen verran että ovat muodostaneet oman elämänsä.

No meidän 12-vuotias on ilmeisesti jotenkin taantunut, sillä kuulema odottaa minun tekemääni kalenteria eniten. Koitin ehdottaa josko 8-vuotiaan siskonsa kanssa haluaisivat tänä jouluna mieluummin ottaa jonkun tavarakalenterin (tuolle 12-vuotiaalle ajattelin Glitterin tms kalenteria ja nuoremmalle Legon). Ei halunnut vaan kuulema pitää olla se vuosia sitten tekemäni kalenteri ja tehtävät on parhaita. Helpommallahan siinä itse pääsisin jos noilla olisi vain ne suklaa- tai tavarakalenterit. Joka vuosi tuossa omassa kalenterissa on pieni karkki tai suklaa ja sen lisäksi jollekin päivälle pieni tavara (heijastin, hieno kynä, kirpparilta ostettu akkari, alesta ostettu kynsilakka jne) tai jokin tekeminen. Juurikin noita mainittuja eli pulkkamäkeen+eväsretki, katsomaan jouluikkunaa+kahvilaan, leivotaan ja koristellaan pipareita, uimahalliin jne. Tavarat yleensä painottuvat arkipäiville ja tekemiset viikonloppuun. Ihan ehtimisen mukaan, laitan yllärit kalenteriin aina edellisenä iltana kun tiedän seuraavan päivän kulun.

Tytöt eivät myöskään halua, että ostettaisiin / tehtäisiin parempi kalenteri. Nyt meillä on käytössä vuosia sitten pikaisesti kasaan räpeltämäni kalenteri. Omasta mielestäni aika kamala, mutta vanhempi tyttö on kieltänyt sen vaihtamisen :D Pitää olla just se. Varmasti jos tuon kalenterin antaisi jollekin lapselle, joka on tottunut suklaa yms kalentereihin, niin lapsi pitäisi sitä ihan hirveänä. Meillä nuo kuitenkin näkyvät pitävän siitä. Ei meidän vanhempien kuuluisi kiistellä näistä, vaan mennä ihan sen mukaan mistä lapsi tykkää.

Mä oon sitten varmaan näiden kahden kalenteriäidin risteytys. Olen itse askarellut pussukkakalenterin. Mutta ostan sinne aina suklaata. Koska olen laiska. Ruokailun päätteeksi saa koko perhe yhden karkin. Ei se minusta niin paha ole. Rahaa ja aikaa menis ihan tolkuttomasti, jos kolmelle lapselle ostasin/tekisin jotkut yllätykset. Ihan tyytyväisiä nuo on olleet. Eivätkä ole lihavia, koska kaikki harrastaa liikuntaa eikä karkkia muutenkaan vedetä tolkuttomasti.  Siinä ei joku parin gramman suklaa paljon paina.