Oikeastiko lapsenne ovat iloisia joulukalenterista, josta tulee lappuja tyyliin "tänään juodaan kaakaota"?

Tästä ketjusta tulee vähän äitini mieleen... Rakas ihminen toki, mutta vasta aikuisena olen tajunnut, kuinka vihamielisesti ja katkerasti hän suhtautuu moneen asiaan. Hän oli muinoin perhepäivähoitaja ja varmaan ihan hyvä sellainen (tosin silloin nyt vaadittiin lähinnä se perushoiva, ei mitään lauluhetkiä). Muistan, kuinka hän selän takana ärisi, kun joku lapsi oli kertonut moneen kertaan menevänsä mummolle syömään "naminamipuuroa" mitä se sitten olikaan. Siis juuri tämä ilmiö, että jostain melko arkisesta asiasta tehtiin lapselle juhlava, raivostutti häntä. Olen itse saanut äitinä taistella tätä ankeutusta vastaan ja sen puolesta, että voin hehkuttaa jotain asiaa ja tehdä siitä sen kuuluisan numeron ilman, että kuulen mielessäni äitini tuhahtelun. Jos lapsen kanssa riemuitsee siitä, että kohta leivotaan pipareita, niin mitä pahaa siinä on? Joillekin se pipareiden tekeminenkin on vain ikävä kotityö.

Mies30 kirjoitti:

Kurjin lapsuusmuisto jouluista on juurikin tuommoinen kuvakalenteri! Jos ei ole edes sitä halvinta suklaakalenteria niin ei sitten tarvi mitään!

Minun mielestäni kuvakalenteri oli kiva. Ostan sen joinakin vuosina vielä aikuisenakin itselleni.

Suklaakalenteria en halua. En pidä suklaasta.

Nainen 33v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.

Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.

No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne. 

Sinulle on turha selittää mitään, kun selvästi et ymmärrä. Joulun aikana toiset vanhemmat haluavat yllättää lapsensa, tehdä joulun odotuksesta jännää ja "taianomaista", ihan vain siksi kun ovat lapsenmielisiä. Sinulle arki on samanlaista, etkä ymmärrä miksi joulukuun pitäisi olla jotenkin erityinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla.

Oi kyllä mä ymmärrän. Toiset haluavat tehdä arjen puuhastelusta luksusta joulukuussa. Ihan okei mutta miksi sitä pitää hehkuttaa. meillä lapset tietävät että pipareita leivotaan joka joulukuu, samoin haetaan joulukuusi, koristellaan koti, tehdään jouluruokaa jne. Ei ne ole yllätyksiä. Ehkä meidän arki sitten on erilaista kuin muilla ja silti meillä joulukuu on erityiskuukausi. Se erityisyys ei vain tule puuhakalenterin kaakaohetken kautta.

Siksi, että aloitusviestissä kysyttiin, ilahtuuko jotkut lapset tällaisista kalentereista? Ja vastaus, oli että kyllä, ja ilmeisesti ilahtuvat kovasti. Ja sitten ketju hyvin tyypilliseen tapaan eskaloitui joukoksi katkeria kommentteja siitä, että ei meillä ole varaa, ei lapset tykkää, ei siinä ole mitään spesiaalia, meillä tehään näitä joka päivä, eikä siinä siksi ole mitään yllätystä... Ja toiset yrittää selittää, että meillä vaan mieluummin nyt tehään näin ja lapsetkin tykkää.

Ja oikeesti. Tarviiko lapset kokonaisen kuukauden ajan joka päivä jotain spesiaalia ja erityistä? Eikö se riitä, että niistä arjen hetkistä tehdään vähän taianomaisempia vaikka nyt sen joulun kunniaksi? Itse, kun en ole jouluihminen, voisin kysyä, että miksi lapsille pitäisi edes keksiä jotain spesiaalia jouluna/joulukuussa?  Mutta en kysy, koska ymmärrän sen verran, että joulu on osalle ihmisistä tärkeää aikaa. Ja lapsille etenkin.

Yläpeukku viestisi alkuosasta. Juuri näin. Aloitusviesti oli jo kysymyksenasettelultaan olettava, negatiivissävytteinen ja arvosteleva. Ilahtuuko muka ja plaa plaa. Sitten kun vastataan, että kyllä ilahtuvat, niin ei kelpaa. Eivät voi ilahtua kun en minäkään ilahtuisi, tai meidän lapset. MINUN lapset haluavat sitä ja tätä, joten tottakai kaikkien muidenkin lapset silloin haluavat. Toki tuollainen itse kyhätty kalenteri ei alunpitäenkään sovi ahdasmielisille ja mielikuvituksettomille, joten on kai liikaa olettaa heidän ymmärtävän, vaikka ratakiskosta vääntäisi.

Mutta jos olet oikeasti lukenut näitä "pussikalenteri/puuhakalenteri"-viestejä, huomaisit ettei kai yhdessäkään viestissä sanota, että joka päivä on jotain ohjelmaa järjestetty lapsille. Vaan aikuinen keksii jokaiselle päivälle jotain ylläriä ja se yllätys on monena päivänä juurikin jotain aivan pientä: karkki, pipari, tarra, pinni yms., ihan samaa mitä muistakin kalentereista tulee. Mutta itse tehdystä pussikalenterista saatuna sekin on av-mammojen mielestä ilmeisesti huono juttu? Sitten kivana lisänä kalenterissa on perheen ehtimisen ja jaksamisen mukaan siellä täällä näitä yhteisiä puuhasteluja, monet jouluun liittyviä. Ne laitetaan kalenteriin niille päiville kun toteutus ei aiheuta stressiä, edellisenä iltana useimmiten.

Ei kukaan ole sanonut ramppaavansa joka ilta joulukuun ajan pulkkamäessä, majaa tekemässä jne.

On tässä keskustelussa ollu monta mammaa jotka joka päivä käyvät pulkkamäessä ja lapset juo kaakaota aamuin illoin :) lapsetkin niin älykkäitä että olivat pyytäneet oikein faxerin suklaa kalenterin ja ihmetelleet oikein ääneen et miksi joku joka päiväisen juttu kuten pulkkamäki voi olla kivaa :)

Kertokaa, mitä taianomaista on tässä ketjussa tulleilla esimerkeillä

-juoda kaakaota

-laskea mäkeä

-käydä leffassa

-saada pikkuhousut

-saada hiuspompuloita

-leipoa pipareita

Nämä on ihan tavallisia asioita, kivoja kylläkin, mutta ei todellakaan mitään taianomaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Tää tekee mut surulliseksi, että yhtäkkiä arkisesta yhdessäolosta tehdään lahja - yllätys. Vai eikö ihmiset tee lastensa kanssa, kun tämmöisiä laitetaan joulukalenteriin?

Onko sinulla omia lapsia vai oletko jotenkin vain niin tosikko, ettet ymmärrä tätä ideaa? Tottakai normaalit aikuiset ovat lastensa kanssa ja tekevät yhdessä asioita. Lapset ja lapsenmieliset tykkäävät yllätyksistä, lapsella on jännää avata päivän luukku/pussukka ja lukea, mitä siellä on. Majoja, askarteluja, leivontaa ei joka päivä kuitenkaan tehdä ja onhan se tosi kivaa lapselle, kun aamulla kerrotaan etukäteen mitä tänään on ohjelmassa. On jotain, mitä odottaa. Itse en ole älynnyt näitä kalentereita tehdä, vaan olen pussukoihin ostanut tavaraa, mutta hyvänä ideana otan vastaan. Meillä lapsi tykkää maalaamisesta, askartelusta, leipomisesta ja tehdään niitä kyllä niin usein kuin arjen keskellä vain ehditään, mutta ei tosiaan joka päivä eli lapsi varmaan nauttisi. Yritä sinäkin vähän saada itseesi lapsenmielisyyttä ja jouluhenkeä, tottakai saat omalle lapsellesi ostaa sen perinteisen parin euron joulukalenterin, mutta ei se sinulta ole pois, jos muut tekevät puuhakalenterita. Tietysti hatun nosto siitä, jos olet niin täydellinen vanhempi, että jaksat joka päivä askarrella, leipoa, tehdä majoja, käydä pulkkamäessä tai tehdä lapsesi päivästä täydellinen.

Mun lapset saavat vapaasti tehdä majoja joka päivä. Miksi ihmeessä minä niitä tekisin? Niillä on iso laatikko materiaalia josta saavat askarrella aina kun haluavat. Isompi osaa googlettaa jo ohjeitakin. Pulkkamäkeen on hiton hankala mennä kun ei ole lunta. Meillä leivotaan joka viikko. Miksi ihmeessa arkinen puuhastelu täytyy korottaa johonkin asemaan että "nyt kun on joulukuu niin äiti ihan leipoo teidän kanssa". Museossakin käydään n. 10 kertaa vuodessa.

No ehkä toi toimii just niissä perheissä missä arkisin ei tehdä mitään. Tai luullaan että toimintaa pitää olla joka ilta ja päivä ja viikonloput. Meillä kalenteripussista tuli aikoinaan karkki tai kolikko, toimi parhaiten. Nyt halusivat legokalenterit ja vanhin kinder-kalenterin. Ostin suosiolla. Eilen leivottiin ekat piparit, huomenna mennään uimaan jne. 

Sinulle on turha selittää mitään, kun selvästi et ymmärrä. Joulun aikana toiset vanhemmat haluavat yllättää lapsensa, tehdä joulun odotuksesta jännää ja "taianomaista", ihan vain siksi kun ovat lapsenmielisiä. Sinulle arki on samanlaista, etkä ymmärrä miksi joulukuun pitäisi olla jotenkin erityinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla.

Oi kyllä mä ymmärrän. Toiset haluavat tehdä arjen puuhastelusta luksusta joulukuussa. Ihan okei mutta miksi sitä pitää hehkuttaa. meillä lapset tietävät että pipareita leivotaan joka joulukuu, samoin haetaan joulukuusi, koristellaan koti, tehdään jouluruokaa jne. Ei ne ole yllätyksiä. Ehkä meidän arki sitten on erilaista kuin muilla ja silti meillä joulukuu on erityiskuukausi. Se erityisyys ei vain tule puuhakalenterin kaakaohetken kautta.

Siksi, että aloitusviestissä kysyttiin, ilahtuuko jotkut lapset tällaisista kalentereista? Ja vastaus, oli että kyllä, ja ilmeisesti ilahtuvat kovasti. Ja sitten ketju hyvin tyypilliseen tapaan eskaloitui joukoksi katkeria kommentteja siitä, että ei meillä ole varaa, ei lapset tykkää, ei siinä ole mitään spesiaalia, meillä tehään näitä joka päivä, eikä siinä siksi ole mitään yllätystä... Ja toiset yrittää selittää, että meillä vaan mieluummin nyt tehään näin ja lapsetkin tykkää.

Ja oikeesti. Tarviiko lapset kokonaisen kuukauden ajan joka päivä jotain spesiaalia ja erityistä? Eikö se riitä, että niistä arjen hetkistä tehdään vähän taianomaisempia vaikka nyt sen joulun kunniaksi? Itse, kun en ole jouluihminen, voisin kysyä, että miksi lapsille pitäisi edes keksiä jotain spesiaalia jouluna/joulukuussa?  Mutta en kysy, koska ymmärrän sen verran, että joulu on osalle ihmisistä tärkeää aikaa. Ja lapsille etenkin.

Yläpeukku viestisi alkuosasta. Juuri näin. Aloitusviesti oli jo kysymyksenasettelultaan olettava, negatiivissävytteinen ja arvosteleva. Ilahtuuko muka ja plaa plaa. Sitten kun vastataan, että kyllä ilahtuvat, niin ei kelpaa. Eivät voi ilahtua kun en minäkään ilahtuisi, tai meidän lapset. MINUN lapset haluavat sitä ja tätä, joten tottakai kaikkien muidenkin lapset silloin haluavat. Toki tuollainen itse kyhätty kalenteri ei alunpitäenkään sovi ahdasmielisille ja mielikuvituksettomille, joten on kai liikaa olettaa heidän ymmärtävän, vaikka ratakiskosta vääntäisi.

Mutta jos olet oikeasti lukenut näitä "pussikalenteri/puuhakalenteri"-viestejä, huomaisit ettei kai yhdessäkään viestissä sanota, että joka päivä on jotain ohjelmaa järjestetty lapsille. Vaan aikuinen keksii jokaiselle päivälle jotain ylläriä ja se yllätys on monena päivänä juurikin jotain aivan pientä: karkki, pipari, tarra, pinni yms., ihan samaa mitä muistakin kalentereista tulee. Mutta itse tehdystä pussikalenterista saatuna sekin on av-mammojen mielestä ilmeisesti huono juttu? Sitten kivana lisänä kalenterissa on perheen ehtimisen ja jaksamisen mukaan siellä täällä näitä yhteisiä puuhasteluja, monet jouluun liittyviä. Ne laitetaan kalenteriin niille päiville kun toteutus ei aiheuta stressiä, edellisenä iltana useimmiten.

Ei kukaan ole sanonut ramppaavansa joka ilta joulukuun ajan pulkkamäessä, majaa tekemässä jne.

On tässä keskustelussa ollu monta mammaa jotka joka päivä käyvät pulkkamäessä ja lapset juo kaakaota aamuin illoin :) lapsetkin niin älykkäitä että olivat pyytäneet oikein faxerin suklaa kalenterin ja ihmetelleet oikein ääneen et miksi joku joka päiväisen juttu kuten pulkkamäki voi olla kivaa :)

Niin, sehän voi toki harmittaa, jos itse ei viitsi lasten kanssa käydä pulkkamäessä ja ei viitsi kuunnella lapsen toivetta, että haluaakin suklaakalenterin, eikä mitään tonttupussia.

No se riippuu siitä mihin on totuttu. Meillä ei ikinä ole karkkikalenteria ollut koska en halua, että karkkia syödään 24 päivää putkeen ja siihen päälle sitten joulun karkit.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lähdössä 15. vuosi tonttupussia ja yhä vaan esikoinenkin sen haluaa. Kun on kolme lasta, niin tonttupussin yllätykset ovat vaihdelleet vuosien varrella käteisestä yhdessä tekemisen kautta sukkiin ja pikkareihin, leffalippuihin, legoihin, heijastimiin ja niihin karkkeihinkin. Karkkia on tonttupussista tullut kyllä harvakseltaan. Ja on tonttu näiden vuosien aikana aivan unohtanut tuoda yllätyksen ja se on traagista ja vaatii hyvittelyä.

Toki noi siis muuttuu vuosien varrella, pienenä oli aivan parasta kun tonttupussista tuli Disney Prinsessat pikkuhousuja tai siellä oli piparimuotit merkkinä siitä, että tänään leivotaan yhdessä piparkakkuja, nykyisin pikkarit ei varmaan enää säväyttäisi, piparimuotit toimii yhä :) 

Suklaakalenteria ei ole ollut yhdelläkään lapsella ikinä, tonttupussin ohella on aina ollut partiolaisten joulukalenteri, jonka anoppi ostaa.

Kuulostaa super ihanalta! - Voi, kun itsellänikin olisi joku vuosi antaa noin paljon aikaa lapselle! 

- Kinder kalenterilla siis mennään tänäkin vuonna..

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa, mitä taianomaista on tässä ketjussa tulleilla esimerkeillä

-juoda kaakaota

-laskea mäkeä

-käydä leffassa

-saada pikkuhousut

-saada hiuspompuloita

-leipoa pipareita

Nämä on ihan tavallisia asioita, kivoja kylläkin, mutta ei todellakaan mitään taianomaista.

Itselläni kaikki aika menee töitä tehdessä, jolloin ei ole mahdollista lähteä pulkkamäkeen, käydä leffassa, leipoa pipareita yms. - Juhlaa nuo olisivat meillä! - Ajan puutetta kompensoidaan valmiilla tavaralla, herkulla yms. mitä kauppareissulla keksii kärryyn hamstrata. 

- Eilen vietin ensimmäisen vapaapäivän yli kuukauteen ja se meni käytännössä nukkuessa, siirryin vain päiväksi sohvalle torkkumaan, kunnes menin takaisin sänkyyn illalla.. 

Tuollainen elämä olisi minulle taianomaista! Olisi mahtavaa leipoa pipareita lapsen kanssa tai lähteä yhdessä pulkkamäkeen yms. - Olisi varmaan pitänyt valita rikkaampi mies..

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa, mitä taianomaista on tässä ketjussa tulleilla esimerkeillä

-juoda kaakaota

-laskea mäkeä

-käydä leffassa

-saada pikkuhousut

-saada hiuspompuloita

-leipoa pipareita

Nämä on ihan tavallisia asioita, kivoja kylläkin, mutta ei todellakaan mitään taianomaista.

Mikä on taianomaista? Niinpä. Ei mikään.

Taianomaisuus tulee siitä yllätyksestä, kun luukusta/pussista tulee jotain, ja miten se luukussa ilmaistaan. Vaikka lorumuodossa tai muuten mielenkiintoisesti. Asia on moneen kertaan yritetty selittää, mutta jos lapsenmielisyyttä ei ole sen vertaa tallella, ei voi ratakiskoista vääntää.

Tietenkään luukkuun ei laiteta sellaista, mikä muutenkin toistuu monta kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

No se riippuu siitä mihin on totuttu. Meillä ei ikinä ole karkkikalenteria ollut koska en halua, että karkkia syödään 24 päivää putkeen ja siihen päälle sitten joulun karkit.

Hyvänen aika se lapsihan saa diabeteksen ja ties mietä sairauksia, kun syö sellaisen parin gramman kokoisen suklaapalan jokapäivä ja 24 päivän ajan!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa, mitä taianomaista on tässä ketjussa tulleilla esimerkeillä

-juoda kaakaota

-laskea mäkeä

-käydä leffassa

-saada pikkuhousut

-saada hiuspompuloita

-leipoa pipareita

Nämä on ihan tavallisia asioita, kivoja kylläkin, mutta ei todellakaan mitään taianomaista.

Mikä on taianomaista? Niinpä. Ei mikään.

Lapsenmieliset pystyy keksimään mäenlaskuunkin jotain taianomaista. Mennään vaikka tonttulakki päässä. Juodaan kaakaota vaahtokarkeilla jouluisesta mukista. Te ette pysty? No se on voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa, mitä taianomaista on tässä ketjussa tulleilla esimerkeillä

-juoda kaakaota

-laskea mäkeä

-käydä leffassa

-saada pikkuhousut

-saada hiuspompuloita

-leipoa pipareita

Nämä on ihan tavallisia asioita, kivoja kylläkin, mutta ei todellakaan mitään taianomaista.

Mikä on taianomaista? Niinpä. Ei mikään.

Lapsenmieliset pystyy keksimään mäenlaskuunkin jotain taianomaista. Mennään vaikka tonttulakki päässä. Juodaan kaakaota vaahtokarkeilla jouluisesta mukista. Te ette pysty? No se on voi voi.

Voisin tehdä mun kolmevuotiaalle kalenterin, jossa kiertäisi päivästä toiseen tiskaaminen, perunoiden kuoriminen ja sukkien ripustaminen kuivumaan. Se hihkuisi joka kerta jeeeeetä ja varmaan näkisi samalla sateenkaaria, tähtisumua ja taikasauvan heilautuksia. :D

Tämä ketju alkaa nyt riittää mulle. En aio polttaa lasteni puuhakalenteria, enkä lyödä otsaani paskaäiti -leimasimella. En myöskään aio käydä stressaamaan meidän joulunaluspuuhista, koska en ole sitä tehnyt koskaan ennenkään. Mutta opin taas iloitsemaan uudesta asiasta: Minun ei tarvitse olla tekemisissä kenenkään teidän kanssa. Kukaan teistä väheksyjistä ja paheksujista ei ole pilaamassa meidän lasten jouluiloa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös tuommoinen yhdessä tekemisen kalenteri ja jokin pieni lahja, esim. hiuskoristeita, pompuloita tai kyniä ja niin oli viime vuonnakin. Tyttö (nyt 5v) nousi sinnikkäästi aina klo 5 avaamaan luukun kun oli niin innoissaan mikä tekeminen sieltä paljastuu :D Ehkä tänä vuonna malttaisi nukkua pari tuntia pidempään, toivotaan...

Sun täytyy sanoa tontulle, että tulee pari tuntia myöhemmin :)

Haha :D Täytyisi joo, tuo pikku pallopää on vaan niin ovela että pelkään tontun jäävän kiinni kalenterin täyttämisestä. En halua että tuon ikäisen kalenterista ja joulusta vielä katoaa taika :(

Mun poitsu on jo 11v, mutta halusi vielä joulukalenterin. Valitsi itse kaupassa Dumle suklaakalenterin. En järkyty jos yhden kuukauden ajan saa pienen suklaan. Reikiä hampaissa ei pojalla ole koskaan ollut.

Meillä ei tuon iän vuoksikaan mikään puuhakalenteri kyllä toimi " tänään juodaan kaakaota" lappu. Tiedän minkä kommentin pojalta saisin! Ja se ei kyllä olisi mitään ylistävää.

Olette kaikesta ruikuttajat kyllä varmaan hohdokasta seuraa työpaikoilla, kotona ja parisuhteessa. En kestäisi päivääkään teidänlaistenne ihme tosikkojen ja nipottajien kanssa ja säälittää lapsennekin kun tuossa ilmapiirissä varttuvat. Opetatte tuon nuivan asenteen kaikkea kohtaan ihan huomaamattanne lapsillekin. Ei ole kyllä tosiaan mikään ihme jos eivät ilahtuisi juuri mistään kun kaikessa on aina pakko pienestä asti olla niin asiallinen, järkevä ja totinen.

En tajua miten hemmetissä on mahdollista suivaantua toisten erilaisista kalentereista niin kovin, että on pakko nälviä ja ilkkua sitä mitä toiset ovat lapsilleen keksineet. Teidänhän ei ole pakko vastaavaan ryhtyä, joten mikä hiertää? Se, että joku muu haluaa niin tehdä? Miksei se mene jakeluun millään, että monessa perheessä on tämmöinen itse tehdyn kalenterin perinne ja lapset sitä odottavat kovasti? Jos teidän alpsenne eivät siitä nauttisi, niin älkää tehkö sellaista, ostakaa valmis kalenteri! Aika simppeliä.

Kukaan ei täällä arvostele valmiita kalentereita, kunhan on kertonut että omassa perheessä on erilainen tapa. Valmiskalentereja hankkivat nyt jostain syystä ottavat tämän jonain henkilökohtaisena loukkauksena ettei joku halua esim. suklaakalenteria, miksi ihmeessä? Vähän sama kun fanaattiset alatiesynnyttäjät eivät kestä ja voi mitenkään hyväksyä ajatusta, että joku muu haluaisi sektion :D Kun minulla meni synnytys näin, niin pitää muidenkin tehdä samalla tavalla ja eri mieltä ei voi olla. Ja kun se muiden kalenteri ja synnytys ei ole millään tapaa teiltä tai teidän lapsiltanne pois, niin miksi vaivata päätään sillä :D

Missä on aikuisille tarkoitetut rohkeat kalenterit? Olisi se komeaa, kun jouluaaton luukusta paljastuisi vihdoin se joulumuorin römpsä :)

Mun erilaisilla itse tehdyillä kalentereilla pilattu teinini naureskeli tälle kalenteriraivolle eilispäivän.

Vierailija kirjoitti:

Onko ideoita mitä laittaa pussukkakalenteriin kahdelle teinille jotka tyttö ja poika. Innostuin ketjun myötä siitä. Olen vain aina ajatellut että se on pikkulasten juttu. Ei saisi olla kovin kallista. Lahjoja saa sitten jouluna. Stockaa ei ole lähimaillakaan. Mistä muuten saisi ostettua pussukkakalenterin.

Pussukkakalenterita myydään nykyään lähes missä tahansa, tavallisissa supermarketeissa, Tokmannilla, Tigerissä (on pussukkaa ja lokerokalenteria), Lidlissä (täytyy itse askarrella pakkauksesta) ym. Hinnat vaihtelevat 5-20 euron välillä, mikä ei mielestäni ole paljoa, kun kalenteria voi käyttää vuodesta toiseen.

Tässä jotain lahjaideoita teineille: huulirasva, kynsilakka, huulikiilto, hiuslenkki, kynsiviila, hieno lyijykynä, hieno kuulakärkikynä, terotin, viivoitin, pyyhekumi, 1 euron arpa, sukulaku tai jokin muu pieni suklaapatukka, heijastin, leffalippu ym.