Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Myöntääkö kukaan olevansa tosikko?
24.11.2016 |
Eihän nyt kukaan huumorintajuton ole, mutta on ihmisiä, joilla sitä on enemmän.
On ihmisiä, jotka on kireitä, eikä paljoa läppä lennä. Myöntääkö kukaan olevansa tällainen?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Myönnän. Mielestäni huumori on turhaa läpsyttämistä, ei sillä saa maitoa pöytään!
miten miesten kanssa sujuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Olen helposti murehtiva ja neuroottinen niin en ole oikein koskaan sellaisessa läpänheitto-moodissa. Oikeastaan vain hiprakassa olen nauravainen ihan rasittavuuteenkin asti muiden mukaan. On mulla huumorintajua ja nauran asioille, mutta aika harvoin enkä usein pidä muiden huumoria kovin hyvänäkään.
Lapsena muistan olleeni jo vakavaluonteinen, jota vain vahvisti kuittailut kun nauroin ja pidin hauskaa. Kaipa vakavoiduin liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän. Mielestäni huumori on turhaa läpsyttämistä, ei sillä saa maitoa pöytään!
miten miesten kanssa sujuu?
Tässä malliesimerkki siitä turhasta läpsyttämisestä! Koska en ole huumorintajuinen, olen tietenkin homo!
Myönnän. Ei se läpän heitosta kiinni ole, vaan että ottaa asiat vakavasti.
Kysymys kaikille: miten miesten kanssa sujuu?
Kysyn, koska teoriani on, että pitkäaikaissinkut ovat tosikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kaikille: miten miesten kanssa sujuu?
Kysyn, koska teoriani on, että pitkäaikaissinkut ovat tosikkoja.
3 kirjoittaja, en ole koskaan seurustellut. Olen tosikkouden lisäksi ujo, mikä hankaloittaa tuplasti miehiin tutustumista ja johtaa useimmiten vain huonoihin kokemuksiin, mikä edelleen lisää ujoutta ja vakavoitumista...
Pisimpään olen tapaillut pari kk jotain miestä, mutta en sen kummempaa.
Olen varmaan tosikko, koska mun mielestä hyvin harvat vitsit on nauramisen arvoisia, eikä mua juuri koskaan naurata ääneen, enkä pidä läpänheittoa mitenkään erityisen huvittavana. Tosi harvoin tapaa sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti ovat hauskoja, tai näkee leffoja, jotka oikeasti naurattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosikkous ole pelkästään vitseille nauramista, vaan se on elämänasennetta, jossa kaikki on vakavaa. Ei relaamista, eikä hällä väliä asennetta.
Mitä myöntämistä siinä on? Eihän se ole noloa, että on huumorintajuton. Tajuton huumorintaju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ihan hirveä tosikko. Olen kyllä hirveä koomikkokin. Ja murehtija ja syvällinen pohtijakin.
Onko nauraminen siis mielestänne turhaa? Onko paljon naurava vähän tyhjäpäinen? Millaiset asiat naurattavat? Sarkasmi, eläinvideot, stand up?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vain yksi on kommentoinut, miten miesten kanssa sujuu? Tuletteko helposti vai vaikeasti juttuun?
Vierailija kirjoitti:
Onko nauraminen siis mielestänne turhaa? Onko paljon naurava vähän tyhjäpäinen? Millaiset asiat naurattavat? Sarkasmi, eläinvideot, stand up?
Kun ei naurata niin ei naurata. Eikä keksi mitään muidenkaan mielestä hauskaa. Amerikkalaisia "komedioita" katsoessa mietin mille tässä pitäisi nauraa. Miten voi nauraa tai olla kevyellä mielellä kun elämä painaa ja vallitseva mieliala on raskas?
Pidän hauskana tilannekomiikkaa, jotain stand up juttuja ja sarkasmia käytän, mutta en pidä sitä hauskana tai yrityksenä olla hauska vaan vain yhtenä kommunikointitapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain yksi on kommentoinut, miten miesten kanssa sujuu? Tuletteko helposti vai vaikeasti juttuun?
Jos kaikki muutkin tosikot on miehiä. t. nro 5
Vierailija kirjoitti:
Jotkut syntyvät keski-ikäisinä.
Ai, keski-ikäisilläkö ei sitten enää ole huumorintajua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nauraminen siis mielestänne turhaa? Onko paljon naurava vähän tyhjäpäinen? Millaiset asiat naurattavat? Sarkasmi, eläinvideot, stand up?
Kun ei naurata niin ei naurata. Eikä keksi mitään muidenkaan mielestä hauskaa. Amerikkalaisia "komedioita" katsoessa mietin mille tässä pitäisi nauraa. Miten voi nauraa tai olla kevyellä mielellä kun elämä painaa ja vallitseva mieliala on raskas?
Pidän hauskana tilannekomiikkaa, jotain stand up juttuja ja sarkasmia käytän, mutta en pidä sitä hauskana tai yrityksenä olla hauska vaan vain yhtenä kommunikointitapana.
Vau, tosi mielenkiintoista päästä aivan erilaisen ihmisen pään sisälle! Itse kun nauran jatkuvasti, jutun ei tarvitse olla edes mitenkään huippuhauska, mutta nautin nauramisesta itsessään niin paljon.
Minä olen ainakin tosikko.
Tykkään mustasta huumorista ja olen sanallisesti erittäin nopea ja nokkela. Mutta näen elämän pääsääntöisesti vakavana asiana. Kauneus ja merkityksellisyys tulevat elämään juuri siitä pohjimmaisesta vakavuudesta.
Inhoan kepeyttä, merkityksettömyyttä, juoruja, hälläväliä-asennetta. Inhoan esimerkiksi sitä, kun elokuvaan tai näytelmään pitää kirjoittaa joku tyhjänpäiväinen sidekick keventämään raskasta aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ainakin tosikko.
Tykkään mustasta huumorista ja olen sanallisesti erittäin nopea ja nokkela. Mutta näen elämän pääsääntöisesti vakavana asiana. Kauneus ja merkityksellisyys tulevat elämään juuri siitä pohjimmaisesta vakavuudesta.
Inhoan kepeyttä, merkityksettömyyttä, juoruja, hälläväliä-asennetta. Inhoan esimerkiksi sitä, kun elokuvaan tai näytelmään pitää kirjoittaa joku tyhjänpäiväinen sidekick keventämään raskasta aihetta.
Tosiaan, todella mielenkiintoista! Itse olen nähnyt nopean ja yllättävän kuoleman hyvin läheltä useampaan otteeseen ja tiedostan jotenkin hyvin voimakkaasti, että kuolla voin huomenna. En koe, että elämällä on merkitystä. Ja jostain tänä asenne saa minut suhtautumaan elämään hyvin kepeästi.
Side-kickejä kyllä inhoan. Sarkasmia ja verbaalista ilotulitusta rakastan.
Alue: Aihe vapaa
Myönnän. Mielestäni huumori on turhaa läpsyttämistä, ei sillä saa maitoa pöytään!