Myöntääkö kukaan olevansa tosikko?

Tosikko inhoaa: lumisotaa, aikuisten ihmisten leikkimielisyyttä, hupsuttelua, naamiaisia, spontaaniutta. This is me

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nauraminen siis mielestänne turhaa? Onko paljon naurava vähän tyhjäpäinen? Millaiset asiat naurattavat? Sarkasmi, eläinvideot, stand up?

Kun ei naurata niin ei naurata. Eikä keksi mitään muidenkaan mielestä hauskaa. Amerikkalaisia "komedioita" katsoessa mietin mille tässä pitäisi nauraa. Miten voi nauraa tai olla kevyellä mielellä kun elämä painaa ja vallitseva mieliala on raskas?

Pidän hauskana tilannekomiikkaa, jotain stand up juttuja ja sarkasmia käytän, mutta en pidä sitä hauskana tai yrityksenä olla hauska vaan vain yhtenä kommunikointitapana.

Vau, tosi mielenkiintoista päästä aivan erilaisen ihmisen pään sisälle! Itse kun nauran jatkuvasti, jutun ei tarvitse olla edes mitenkään huippuhauska, mutta nautin nauramisesta itsessään niin paljon.

 Minä taas en jaksa tuollaisia jatkuvasti nauravia ihmisiä, enkä myöskään muuten jatkuvasti äänessä olevia. Töissäkin usein tauolla olen aivan hiljaa ja muut puhua pälpättävät toistensa päälle kaikenlaisia asioitaan, puhun jos on jostain järkevästä kyse. Kovin usein ei ole.

Tässähän tuleekin hyvin erot esiin. Nauravainen kertoo, kuinka mielenkiintoista ok nähdä asioita toisen kantilta, tosikko taas kertoo, ettei pidä paljoa nauravista.

Jos nauraa paljon, niin 99-prosenttisesti nauraa tyhjälle. Nämä ovat näitä, jotka ovat muutenkin aina äänessä vaikka mitään sanottavaa ei ole.

Leikkisyys vs. tosikkomaisuus

Huumorin lähtökohta lienee tietenkin mielikuvituksessa. Se on jollain tavalla yhteydessä lapsenmielisyyteen, tuohon siunattuun kykyyn olla ottamatta asioita liian vakavasti. Tosikko takertuu näennäisiin tosiasioihin, ymmärtämättä sitä, että todellisuus usein ylittää havaintokykymme ja ymmärryksemme. Kuivasta teknisyydestä puuttuu henkinen kepeys, leikkimielisyys.

Mielikuvitus ei kuitenkaan yksinään luo huumoria. Se edellyttää lisäksi tietynlaista tarkkanäköisyyttä. Huumorintaju on kykyä havaita todellisuuden paradoksaaliset puolet – ja tarvittaessa nauraa niille.

Mutta näiden lisäksi aito huumorintajuisuus rakentuu etenkin yhden suuren hyveen varaan: aito huumori edellyttää ennen kaikkea nöyryyttä.

Huumorintajuisuuden vastakohta on tosikkomaisuus. Se ei ole vain jokin neutraali luonteenpiirre. Tosikko on sellainen ihminen, joka ottaa asiat liian vakavasti. Erityisesti hän ottaa itsensä liian vakavasti, eikä osaa nauraa itselleen. Siksi voidaan sanoa, että tosikon sisimmässä piilee turhamaisuus, ylpeys.

Helppo tapa ”testata” omaa nöyryyttään on kysyä, osaanko nauraa itselleni – myös virheilleni ja heikkouksilleni – ja tarvittaessa asettaa itseni vaikka naurunalaiseksi. Esiintyminen ystävän kunniaksi valmistellussa sketsissä lienee tehokkaimpia tapoja oppia nöyryyttä – ja huumorintajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nauraminen siis mielestänne turhaa? Onko paljon naurava vähän tyhjäpäinen? Millaiset asiat naurattavat? Sarkasmi, eläinvideot, stand up?

Kun ei naurata niin ei naurata. Eikä keksi mitään muidenkaan mielestä hauskaa. Amerikkalaisia "komedioita" katsoessa mietin mille tässä pitäisi nauraa. Miten voi nauraa tai olla kevyellä mielellä kun elämä painaa ja vallitseva mieliala on raskas?

Pidän hauskana tilannekomiikkaa, jotain stand up juttuja ja sarkasmia käytän, mutta en pidä sitä hauskana tai yrityksenä olla hauska vaan vain yhtenä kommunikointitapana.

Vau, tosi mielenkiintoista päästä aivan erilaisen ihmisen pään sisälle! Itse kun nauran jatkuvasti, jutun ei tarvitse olla edes mitenkään huippuhauska, mutta nautin nauramisesta itsessään niin paljon.

 Minä taas en jaksa tuollaisia jatkuvasti nauravia ihmisiä, enkä myöskään muuten jatkuvasti äänessä olevia. Töissäkin usein tauolla olen aivan hiljaa ja muut puhua pälpättävät toistensa päälle kaikenlaisia asioitaan, puhun jos on jostain järkevästä kyse. Kovin usein ei ole.

Tässähän tuleekin hyvin erot esiin. Nauravainen kertoo, kuinka mielenkiintoista ok nähdä asioita toisen kantilta, tosikko taas kertoo, ettei pidä paljoa nauravista.

Jos nauraa paljon, niin 99-prosenttisesti nauraa tyhjälle. Nämä ovat näitä, jotka ovat muutenkin aina äänessä vaikka mitään sanottavaa ei ole.

Ai kauhea, nauraa tyhjälle! Missä ovat teloituskomppaniat kun niitä tarvitaan? Parempi olisi siis itkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nauraminen siis mielestänne turhaa? Onko paljon naurava vähän tyhjäpäinen? Millaiset asiat naurattavat? Sarkasmi, eläinvideot, stand up?

Kun ei naurata niin ei naurata. Eikä keksi mitään muidenkaan mielestä hauskaa. Amerikkalaisia "komedioita" katsoessa mietin mille tässä pitäisi nauraa. Miten voi nauraa tai olla kevyellä mielellä kun elämä painaa ja vallitseva mieliala on raskas?

Pidän hauskana tilannekomiikkaa, jotain stand up juttuja ja sarkasmia käytän, mutta en pidä sitä hauskana tai yrityksenä olla hauska vaan vain yhtenä kommunikointitapana.

Vau, tosi mielenkiintoista päästä aivan erilaisen ihmisen pään sisälle! Itse kun nauran jatkuvasti, jutun ei tarvitse olla edes mitenkään huippuhauska, mutta nautin nauramisesta itsessään niin paljon.

 Minä taas en jaksa tuollaisia jatkuvasti nauravia ihmisiä, enkä myöskään muuten jatkuvasti äänessä olevia. Töissäkin usein tauolla olen aivan hiljaa ja muut puhua pälpättävät toistensa päälle kaikenlaisia asioitaan, puhun jos on jostain järkevästä kyse. Kovin usein ei ole.

Tässähän tuleekin hyvin erot esiin. Nauravainen kertoo, kuinka mielenkiintoista ok nähdä asioita toisen kantilta, tosikko taas kertoo, ettei pidä paljoa nauravista.

Jos nauraa paljon, niin 99-prosenttisesti nauraa tyhjälle. Nämä ovat näitä, jotka ovat muutenkin aina äänessä vaikka mitään sanottavaa ei ole.

Ai kauhea, nauraa tyhjälle! Missä ovat teloituskomppaniat kun niitä tarvitaan? Parempi olisi siis itkeä?

Juu, sitten meitä muita naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nauraminen siis mielestänne turhaa? Onko paljon naurava vähän tyhjäpäinen? Millaiset asiat naurattavat? Sarkasmi, eläinvideot, stand up?

Kun ei naurata niin ei naurata. Eikä keksi mitään muidenkaan mielestä hauskaa. Amerikkalaisia "komedioita" katsoessa mietin mille tässä pitäisi nauraa. Miten voi nauraa tai olla kevyellä mielellä kun elämä painaa ja vallitseva mieliala on raskas?

Pidän hauskana tilannekomiikkaa, jotain stand up juttuja ja sarkasmia käytän, mutta en pidä sitä hauskana tai yrityksenä olla hauska vaan vain yhtenä kommunikointitapana.

Vau, tosi mielenkiintoista päästä aivan erilaisen ihmisen pään sisälle! Itse kun nauran jatkuvasti, jutun ei tarvitse olla edes mitenkään huippuhauska, mutta nautin nauramisesta itsessään niin paljon.

 Minä taas en jaksa tuollaisia jatkuvasti nauravia ihmisiä, enkä myöskään muuten jatkuvasti äänessä olevia. Töissäkin usein tauolla olen aivan hiljaa ja muut puhua pälpättävät toistensa päälle kaikenlaisia asioitaan, puhun jos on jostain järkevästä kyse. Kovin usein ei ole.

Tässähän tuleekin hyvin erot esiin. Nauravainen kertoo, kuinka mielenkiintoista ok nähdä asioita toisen kantilta, tosikko taas kertoo, ettei pidä paljoa nauravista.

Jos nauraa paljon, niin 99-prosenttisesti nauraa tyhjälle. Nämä ovat näitä, jotka ovat muutenkin aina äänessä vaikka mitään sanottavaa ei ole.

Ai kauhea, nauraa tyhjälle! Missä ovat teloituskomppaniat kun niitä tarvitaan? Parempi olisi siis itkeä?

Juu, sitten meitä muita naurattaa.

Olet varmasti hyvin yksinäinen ihminen.

Minä olen. Huumori ei ole koskaan kiinnostanut minua yhtään, olen tosikko käytännön ihminen. En muutenkaan välitä ihmisseurasta oikeastaan ollenkaan, viihdyn erakkona.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kaikille: miten miesten kanssa sujuu?

Kysyn, koska teoriani on, että pitkäaikaissinkut ovat tosikkoja.

Minusta teoriasi on tosikkomainen. Mihin sä sitä paitsi niitä miehiä niin kipeästi tarvitset?

Mä en pysty niinsanottuun läpänheittoon, koska olen vähän hiljainen ja ilmaisutyylini on pidättyväinen, rauhallinen. En ole myöskään kovin nauravainen ja hilpeä ihminen jos epätosikkoudella nyt sitä tarkoitetaan. Läpänheiton sijasta pystyn kyllä jutusteluun, joskus kevyeenkin sellaiseen ja pidän komediasta. Joku putous-huumori ei välttämättä hirveästi naurata enää mutta esim. jotkut standup -koomikot on minusta hauskoja.

Up

Vierailija kirjoitti:

Ei tosikkous ole pelkästään vitseille nauramista, vaan se on elämänasennetta, jossa kaikki on vakavaa. Ei relaamista, eikä hällä väliä asennetta.

Kaiketi poikkeus vahvistaa säännön, mä olen joidenkin mielestä huumorintajuton, äitini jaksaa aina muistella kuinka hänen piti mua opettaa ymmärtämään huumoria. No, mä kyllä ymmärrän vitsit siltä kantilta, että miksi ne naurattavat ihmisiä, mutta harvoin koen ne viihdyttäviksi. Olenkin siis opetellut kohteliaisuusnaurun, aidon nauramisen suhteen olen jotenkin pihi. Harvoin naurattaa vaikka olisin kuinka huvittunut. Mun huumori luonnostaan on aika kyynistä, ironista ja sarkastista, melko mustaa.

Mutta elämän suhteen en pingota hirveästi.

Kyllä mä myönnän olevani vähän tosikko, mikä on outoa, koska ihmiset sanovat minua esim. töissä ilopilleriksi. Olen aina hyväntuulinen, mutta hiljainen, en aina ymmärrä huumoria enkä oikeen edes naura muiden jutuille, enkä osaa vitsailla enkä ymmärrä sarkasmia useinkaan. Mun lempiohjelma on uutiset ja kaikki ajankohtaisohjelmat ja jotkut keskusteluohjelmat 😁 Nauran tilannekomiikalle, jolle muut eivät naura. Olen aika jäykkis, mutta kuitenkin keskityn täysillä ihmiseen. Hyökkään kuin psykologi aina ihmisten kimppuun ja rakastan kuunnella muiden syvimpiä ajatuksia.

Jatkan vielä, että tosikkona inhoan esim. juhlia missä on hauskaa. En osaa mennä mukaan. Menisin mieluummin katselemaan sitten niitä uutisia ja ajankohtaisohjelmia naama perusvakavana. Mutta esim. Alias on mun mielestä hurjan hauskaa, siinä nauran vedet silmissä. Mukavaa puuhaa tosikolle 😂

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kaikille: miten miesten kanssa sujuu?

Kysyn, koska teoriani on, että pitkäaikaissinkut ovat tosikkoja.

Minäkin uskon tähän teoriaan.

N50

täälä on yksi tosikko en ymmärrä huumoria eikä toisten jututut jaksa naurattaa turhan naurajat ne pellejä on

OLEN TOSIKKO EN YMMÄRRÄ HUUMORIA ENKÄ VARINKAA SITÄ ETTÄ NAURETAAN TURHANPÄIVÄISILLE ASIOILLE PELLEKSI SELLAINEN IHIMINEN TEKEE ITSENSÄ MUA EI ELÄMÄSSÄ OLE NIIN KIVAA ETTÄ NAURAISIN JONKUN TOISEN IHIMISEN TYPERILLE/LAPSELLISILLE VITSEILLE MUTTA SE EI TARKOITA ETTÄ EIKÖ MULLA OLISI YSTÄVIÄ /KAVEREITA 

mikäs siinä jos on tosikko olen tosikko itsekki en viljele huumoria tai että joku muu heittää typerää lapsellista läppää mua ei parhaatkaa vitsit naurata töissä saa kuunnella muiren olevinaan hauskaa huumoria joka saa itseni lähinnä ärsyyntymään 

TÄÄLÄ ON MYÖS TOSIKKO IHIMINEN EN VOI SIETÄÄ MITÄÄN LEIKIN LASKUA JA ÄRSYTTÄÄ TOISTEN LIIKA NAURAMINEN MULLA EI ELÄMÄSSÄ OLE NIIN KIVAA ETTÄ NAURAISIN/HYMYILISIN JOLLEKKI SEURASSANI VIIHTYY VAIN TOSIKOT JA HUUMORIN TAJUTTOMAT IHIMISET 

Minä olen. Aiemmin en ollut, mutta nykyään on aika vaikea olla iloinen. Olen niin masentunut ja moniongelmainen.  Lähinnä ahdistaa iloiset ihmiset kun en sovi seuraan. Sitä tulee todella voimakkaasti ulkopuolinen olo sen vuoksi. Mutta minkäs teet jos ei naurata?

tintta liisa kirjoitti:

OLEN TOSIKKO EN YMMÄRRÄ HUUMORIA ENKÄ VARINKAA SITÄ ETTÄ NAURETAAN TURHANPÄIVÄISILLE ASIOILLE PELLEKSI SELLAINEN IHIMINEN TEKEE ITSENSÄ MUA EI ELÄMÄSSÄ OLE NIIN KIVAA ETTÄ NAURAISIN JONKUN TOISEN IHIMISEN TYPERILLE/LAPSELLISILLE VITSEILLE MUTTA SE EI TARKOITA ETTÄ EIKÖ MULLA OLISI YSTÄVIÄ /KAVEREITA 

ootko poikalapsihullu?