Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan irtisanoutunut töistä ilman tietoa uudesta työstä?
24.11.2016 |
Tarkoitan lähinnä sen aikaa että löytää paremman työn. Kannattaako tuollaista riskiä ottaa?
Saako työttömyyspäivärahaa? Toimeentulotukea? Kun on loppu niin on loppu! Voisin olla sen aikaa lapsen kanssa kotona että löytäisin uuden työn. Sellaisen joka ei kuluttaisi viimeisiäkin rippeitä minusta ihmisenä ja voimavarojani.. En ole masentunut. Olen kyllästynyt työhöni.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä enää ihmettele Suomen työttömyyslukuja, kun näitä lukee. Jengi ylpeänä kertoo, miten sanovat itsensä irti kun ei vain huvita. Liekö sama jengi, joka tulee sitten raivoamaan, ettei työttömyys ole työttömien oma vika. Usein ehkä ei - mutta tuntuu näitä vapaaehtoisia työttömiäkin aika tavalla riittävän.
Irtisanoutuneen tilalle palkataan yleensä uusi. Silloin työn voi saada joku työtön, joten työttömien määrä pysyy silti vakiona. Eli mikä oli ongelmasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, ja en voi suositella kenellekään, paitsi pahimmalle vihamiehelleni.
Olen tehnyt, mutta käytännössä oli pakko työpaikkakiusaamisen takia. Kiusaaminen jätti sen verran pahat jäljet, etten ollut parhaimmillani yhdessäkään haastattelussa. Sain jatkuvasti kielteisiä vastauksia. Kierre on valmis. Hain työttömyyden aikana jatkuvasti alan töitä ja elin säästöillä kunnes oli taloudellisesti pakko laajentaa hakua ns. paska duuneihin. Sain paikan. Olin oikeastaan todella yllättynyt ja äärimmäisen kiitollinen siitä paikasta. (Paska duuneihin ei vaan niin päästä, koska olin ylikouluttautunut.) Tätä tein määräaikaisena jonkin aikaa kunnes sain oman arvontunnon takaisin ja nyt alan töissä.
Mitä sossuun ja muihin tukeihin tulee, olin henkisesti silloin niin näivettynyt, ettei ollut voimia hakea yhteiskunnalta tukea.
Irtisanouduin työpaikkakiusaamisen ja monen muun asian yhteissummana. Nukkuminen tapahtui enää pillereillä, töissä en pystynyt käymään ilman rauhoittavia, lopulta mielenterveys alkoi horjua todella pahasti. Pienestä palkasta ei ollut kummoisiakaan säästöjä. Karenssin vältin sillä paljon parjatulla työkokeilulla, jonne jatkoin heti irtisanoutumisajan jälkeen. Valitsin kolme alana minua kiinnostavaa paikkaa joissa olin kuukauden kaikissa. Tämä osoittautuikin kullanarvoiseksi ratkaisuksi sikälikin, että en jäänyt ilman rahaa kokonaan enkä joutunut jäämään kotiin masentumaan vaan pääsin keräämään itsetuntoni rippeitä normaaleihin työyhteisöihin, normaalien ihmisten keskelle. Toipuminen henkisesti tuosta helvetistä vei vuosia. Uuden työn löysin kuitenkin puolen kuluttua irtisanoutumisesta ja täällä ollaan edelleen. En usko, että mua olisi mikään sairasloma auttanut, kun olisin aina joutunut kuitenkin siihen hullujenhuoneeseen palaamaan. Voimat oli niin loppu että työnhaku ohella ei enää onnistunut. Mä sain ainakin työkkäristä ihan hyvää palvelua ja ohjausta, ei todellakaan syyllistetty tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies irtisanoutui aikoinaan vakipaikastaan ja muutti luokseni pääkaupunkiseudulle. Pääsi kahden viikon kuluttua vuokratyöfirman kautta määräaikaiseksi työpaikkaansa ja vakinaistettiin siihen hommaan pestin loputtua. Jälkeenpäin ajateltuna ihan hillitön munkki, mutta mies oli kyllä myös merkittävä parannus nykyisen työpaikkansa tehtävään. Duunarihommista kyse ja ihan eri alalta kuin aikaisempi työpaikkansa.
MIKSI työpaikkakiusaaminen on niin yleistä ja miksi siihen ei voida tehokkaasti puuttua? Kuvitteleeko joku, että kahden viikon sairasloma ratkaisee sairaan työpaikan ongelmat? Tai pomon puhuttelu muuttaa asenteet ja sen jälkeen kaikki ovat ystäviä? Miksi tässäkin asiassa kiusattu on se joka johtuu asiasta vastuuseen ja yleensä lähtemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MIKSI työpaikkakiusaaminen on niin yleistä ja miksi siihen ei voida tehokkaasti puuttua? Kuvitteleeko joku, että kahden viikon sairasloma ratkaisee sairaan työpaikan ongelmat? Tai pomon puhuttelu muuttaa asenteet ja sen jälkeen kaikki ovat ystäviä? Miksi tässäkin asiassa kiusattu on se joka johtuu asiasta vastuuseen ja yleensä lähtemään?
Tämä on hyvä kysymys. Itsekin lähdin työpaikasta ja yhtenä syynä oli työpaikkakiusaaminen. Sitä oli vain yhden henkilön taholta, mutta tämän henkilön asema työyhteisössä oli sellainen, että tilanne ei olisi koskaan muuttunut. Oman työni tekeminen alkoi olla lähes mahdotonta kun toinen tahallisesti esti sen tekemistä tai pilasi tekemiäni töitä, joten en nähnyt enää mitään järkeä pysyä siellä. Pomoja ei kiinnostanut ihmisten hyvinvointi eikä työpaikan ilmapiiri ollenkaan, joten mitään ei olisi tälle tehty. Ko. paikassa oli muitakin asioita vialla, mutta tuo oli pahin.
Järkyttävää mutta huomasin juuri että paikkaan etsittiin taas uusia työntekijöitä ja kehuttiin, että "mukavat työkaverit" ja "kiva tehdä töitä" ja "viihdytään yhdessä vapaa-ajallakin". No, kai tuo jollekin voi mennä läpi. Säälin vain niitä, jotka sinne sinisilmäisinä menevät. Itsekin luulin jo nähneeni paljon, mutta enpä tiennyt vielä mistään mitään ennen tuota kauhukammiota.
Todistustaakka kiusaamisesta on kiusatulla, henkistä väkivaltaa voi olla vaikea todistaa varsinkin siinä tapauksessa että suunnilleen koko työyhteisö on jo käännetty kiusattua vastaan. Yleensä kiusatun kannalta paras vaihtoehto on lähteä, oman terveytensä vuoksi, ongelma vaan on se että karenssi tulee yleensä aina vielä lisärangaistuksena tähän päälle. Toisaalta jos jää, mielenterveyden pettäessä seurauksena voi olla ikuinen työkyvyttömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI työpaikkakiusaaminen on niin yleistä ja miksi siihen ei voida tehokkaasti puuttua? Kuvitteleeko joku, että kahden viikon sairasloma ratkaisee sairaan työpaikan ongelmat? Tai pomon puhuttelu muuttaa asenteet ja sen jälkeen kaikki ovat ystäviä? Miksi tässäkin asiassa kiusattu on se joka johtuu asiasta vastuuseen ja yleensä lähtemään?
Tämä on hyvä kysymys. Itsekin lähdin työpaikasta ja yhtenä syynä oli työpaikkakiusaaminen. Sitä oli vain yhden henkilön taholta, mutta tämän henkilön asema työyhteisössä oli sellainen, että tilanne ei olisi koskaan muuttunut. Oman työni tekeminen alkoi olla lähes mahdotonta kun toinen tahallisesti esti sen tekemistä tai pilasi tekemiäni töitä, joten en nähnyt enää mitään järkeä pysyä siellä. Pomoja ei kiinnostanut ihmisten hyvinvointi eikä työpaikan ilmapiiri ollenkaan, joten mitään ei olisi tälle tehty. Ko. paikassa oli muitakin asioita vialla, mutta tuo oli pahin.
Järkyttävää mutta huomasin juuri että paikkaan etsittiin taas uusia työntekijöitä ja kehuttiin, että "mukavat työkaverit" ja "kiva tehdä töitä" ja "viihdytään yhdessä vapaa-ajallakin". No, kai tuo jollekin voi mennä läpi. Säälin vain niitä, jotka sinne sinisilmäisinä menevät. Itsekin luulin jo nähneeni paljon, mutta enpä tiennyt vielä mistään mitään ennen tuota kauhukammiota.
Mulle tuo "mukavat työtoverit" on punainen vaate työpaikkailmoituksesta, en taatusti hae tuollaiseen työpaikkaan, haisee kilometrin päähän että se kenen tilalle haetaan työntekijää on lähtenyt huonon työilmapiirin vuoksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi vanha ketju, löysin googlesta.
Onko täällä (hurjan pieni mahdollisuus) ketään kommentoinneista?
Miten teillä menee nyt?
Internetaikana ei voi irtisanoutua töistä ilman, että on jo toinen työ. Työnantajat ei palkkaa työttömiä ja suosivat erityisesti henkilöitä, jotka hakevat uutta työpaikka, vaikka on nykyinenkin, ja palkka voi silloin olla parempi - ainakin voi pyytää enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijana olen. Mutta ei kyllä oikein kiinnosta enää mikään. Jotain pätkää saa jos saa.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt kahdesti.... parikymppisenä laman jälkimainingeissa v 97 olin tehtaassa töissä ja vihasin sitä työtä sydämeni pohjasta. Vierestä moni työkaveri pääsi toimistopuolelle mutta itse en, vaikka yritys kasvoi ja palkkasi koko ajan toimiston puolelle väkeäja olin lukenut itseni yo-merkonomiksi. Otin lopputilin ja jäin tyhjän päälle kunnes sain 3 kk päästä töitä toimistosihteerinä eli sain alaani vastaavaa hommaa. Stressaavaa aikaa se oli, varsinkin kun poikaystävä jätti samaan syssyyn ja lensin pois yhteisestä asunnostamme.
Toinen kerta oli kun lähdin menolippu taskussani Espanjaan ... käytännössä lähdin tyhjän päälle vaikka töihin sinne meninkin ( surkealla palkalla ) Molemmat ratkaisuja joita en kadu pätkääkään.
Mulla ihan sama. Taisi olla vuotta aikaisemmin. Pääsin tehtaalle töihin, työ oli aivan kamalaa, esimies huuti. Työ oli vakituinen. Pääsin kesätöihin, omalle alalle.
Olin puoli vuotta työttömänä, jonka jälkeen pääsin kunnon töihin.
Työpaikkani myytiin yllättäen ja meiltä vain muutama sai jatkaa, vanhassa paikassa.
Ex työkaveri oli avannut baarin Espanjaan.
Olin siellä 2 v. Nukuin baarin takahuoneessa, en maksanut vuokraa. Palkka huono, viina halpaa, bileitä jatkuvasti. Sain säästettyä lähes koko palkkani.
Tulin Suomeen, sain töitä, ostin asunnon jne. Tuli mallikelpoinen
Olen kyllä nuorena kun menoni olivat pienet ja myöhemmin keksin vaihtaa mieluummin kotiäidiksi/rouvaksi miehen turvin.
Olen monta kertaa. Hoitoala on siitä hyvä, että jos et viihdy tietyssä paikassa, saat heti uuden työn, jos haluat. 😂
Olen ja olin n. 1,5 kuukautta työttömänä (karenssi olisi kestänyt 3kk). Sen jälkeen sain saman alan hommia, mutta huomattavasti paremmasta paikasta. Eli en katunut päivääkään tuota riskin ottamista.
Olen kerran irtisanoutunut ja muutamankin kerran en ole ottanut vastaan tarjottua määräaikaisuuden jatkoa tai vakinaistamista. Irtisanoutuminen tapahtuo organisaatiomuutoksen ja työn/työmatkan muuttumisen vuoksi, nuo määräaikaisuuspaikat työn sisällön vuoksi. Yhdessä määräaikaisessa, jossa tarjottiin vakkaripaikkaa, olisi ollut edessä toimiston muutto itselleni hankalaan sijaintiin.
Välillä joku lähipiiristä tätä ihmettelee, mutta en välitä - mun elämähän se on. Enkä nyt niin kovin kauaa ole ilman töitä kuitenkaan ollut. Määräaikaiselle tämä on myös joskus ainoa keino saada pitää "lomaa", kun ei ota pätkää nro. 745 vastaan.
Irtisanouduin koska en jaksanut enää vuorotyötä, kyllä saa toimeentulotukea kun ensin ilmoittautuu työvoimaan, esittää lääkärintodistukset terveydentilasta. Aina ei voi ajatella pelkästään rahaa, olin onnellisempi huonommin palkatussa työssä.