Taidan vihata lastani... Taas meni pinna

Saan varmaan raivarin jos yrittäisinkään puhua aiheesta lapselle enää. Jos minua on loukattu, homma menee niin. Halusitkin loukata, sait mitä halusit, mitä asiaa enää puimaan. Nih.

Mitäs jos te vaan yritätte aivan liikaa ja menette liiaksi siihen lapsen kiukutteluun/vinoiluun mukaan.

Jos lapsi kiukuttelee ja viisastelee, niin antakaa olla. Sanotte vaan, että äiti ei lähde tähän typeryyteen mukaan ja menette vaikka sohvalle lukemaan kirjaa. Yleensä lapset rauhoittuvat kun tajuavat, että mitään huomiota ei saavuteta.

Omakin poikani oli 7-8.v välillä todella rasittava ja mahdoton, mutta purin hammasta ja en suostunut provosoitumaan. Eipä tuo jaksanut kauan yksikseen mesota/ärsyttää. Lehmän hermot tämä lastenkasvatus vaatii, mutta jos itse lähtee siihen lapsien showhun mukaan on peli pitkälti menetetty.

Rauhallisesti vaan ja puhukaa niille kun älykkäille ihmisille - äiti ei nyt lähde Janipetteri tuohon sinun idiotismiin mukaan.Piste.

Kyse oli vielä Good Morning -merkkisestä Orange 100% Squeezed fruit -mehusta, jossa hedelmäliha on hakattu todella pieneksi, eli ei todellakaan isokokoista. Miksei 7-vuotias välitä mitään siitä, mitä äiti tahtoo??? Kiittämätön pee.

Vierailija kirjoitti:

Siinäs näette, etten ole ainoa, joka kokee vihaavansa lastaan.

Tuossa ei ole mitään aihetta ähäkutti-henkeen. Huono äiti olet ja huono ihminen.

En jaksa enää kivikissaäidin samana toistuvia mielipiteitä, mutta kirjoitan kuitenkin, jos tätä lukisi joku muukin. Omien kokemuksieni mukaan on ihan normaalia, että lapselle suuttuu, turhaantuu yms. Mutta jos lapsen vaativuus ahdistaa, taustalla voi olla oman lapsuuden traumoja. Jos minun tarpeisiini ei ole vastattu riittävän hyvin lapsena, silloin tietty osa aikuiseksi kasvamisesta on jäänyt kesken ja lapsen tarpeet koetaan jopa uhkaavana ja ihon alle menevinä. Tällöin katse kannattaa kääntää omaan lapsuuteensa ja yrittää sen verran eheytyä ihmisenä, että jaksaa paremmin myös lapsen vaatimukset.

Aikuisella pitäisi olla henkinen pesäpalloräpylä. Lapsen vaatimus otetaan kiinni, sitä voidaan tarkastella, pompotella, se voidaan palauttaa... Mutta vaatimus ei satuta aikuista, se ei määrittele aikuista, se ei vaadi mitään aikuisen persoonalta, se ei aiheuta arvovaltakiistaa. Se on vain - no - vaatimus.

Sama ajatus pätee vaikka huonoon asiakaspalautteeseen. Jos palaute menee liikaa ihon alle, kannattaa kysyä itseltään, yrittääkö alitajuisesti hakea asiakkailta hyväksyntää (ei voittajan taktiikka...).  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäs näette, etten ole ainoa, joka kokee vihaavansa lastaan.

Tuossa ei ole mitään aihetta ähäkutti-henkeen. Huono äiti olet ja huono ihminen.

Puhu ihan itsestäsi vaan. Minä en huomauttanut asiaa ähäkutti-hengessä, vaan toteavasti, faktana.

Ottaa voimaakkaasti päähän välillä, kun 10v ei tunnu saavan aikaiseksi yhtään mitään; Läksyt, kokeisiin valmistautuminen jne, mitä nyt voisi jo odottaa 10v ymmärtävän tehdä. Kun ei niitä läksyjä kukaan muukaan voi tehdä tai kokeisiin valmistautua.

Silti vihaaminen ja inhoaminen on aika voimakkaasti sanottu. Joskus on parempia hetkiä, joskus taas erittäin paljon huonompia.

M-yh

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää kivikissaäidin samana toistuvia mielipiteitä, mutta kirjoitan kuitenkin, jos tätä lukisi joku muukin. Omien kokemuksieni mukaan on ihan normaalia, että lapselle suuttuu, turhaantuu yms. Mutta jos lapsen vaativuus ahdistaa, taustalla voi olla oman lapsuuden traumoja. Jos minun tarpeisiini ei ole vastattu riittävän hyvin lapsena, silloin tietty osa aikuiseksi kasvamisesta on jäänyt kesken ja lapsen tarpeet koetaan jopa uhkaavana ja ihon alle menevinä. Tällöin katse kannattaa kääntää omaan lapsuuteensa ja yrittää sen verran eheytyä ihmisenä, että jaksaa paremmin myös lapsen vaatimukset.

Aikuisella pitäisi olla henkinen pesäpalloräpylä. Lapsen vaatimus otetaan kiinni, sitä voidaan tarkastella, pompotella, se voidaan palauttaa... Mutta vaatimus ei satuta aikuista, se ei määrittele aikuista, se ei vaadi mitään aikuisen persoonalta, se ei aiheuta arvovaltakiistaa. Se on vain - no - vaatimus.

Sama ajatus pätee vaikka huonoon asiakaspalautteeseen. Jos palaute menee liikaa ihon alle, kannattaa kysyä itseltään, yrittääkö alitajuisesti hakea asiakkailta hyväksyntää (ei voittajan taktiikka...).  

Vielä kun tajuaisi, miten tuollainen pesäpalloräpylä itsellä saataisiin päälle. Kellään ei olisi lasten kasvatuksessa ongelmia jos vain lukemalla tuon voisi alkaa käyttää jotain pesäpalloräpylää. Et edes tajua mistä kaltaiseni(?) ihminen on jäänyt paitsi. Ei siinä mitään pesäpalloräpylää rakennella käyttöön.

Saa nähdä miten 7-vuotiaani lepyttää minut. Itse leppyisin varmaan lähtemällä valtameren taa.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos te vaan yritätte aivan liikaa ja menette liiaksi siihen lapsen kiukutteluun/vinoiluun mukaan.

Jos lapsi kiukuttelee ja viisastelee, niin antakaa olla. Sanotte vaan, että äiti ei lähde tähän typeryyteen mukaan ja menette vaikka sohvalle lukemaan kirjaa. Yleensä lapset rauhoittuvat kun tajuavat, että mitään huomiota ei saavuteta.

Omakin poikani oli 7-8.v välillä todella rasittava ja mahdoton, mutta purin hammasta ja en suostunut provosoitumaan. Eipä tuo jaksanut kauan yksikseen mesota/ärsyttää. Lehmän hermot tämä lastenkasvatus vaatii, mutta jos itse lähtee siihen lapsien showhun mukaan on peli pitkälti menetetty.

Rauhallisesti vaan ja puhukaa niille kun älykkäille ihmisille - äiti ei nyt lähde Janipetteri tuohon sinun idiotismiin mukaan.Piste.

Kyllä varmasti näin on osittain.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää kivikissaäidin samana toistuvia mielipiteitä, mutta kirjoitan kuitenkin, jos tätä lukisi joku muukin. Omien kokemuksieni mukaan on ihan normaalia, että lapselle suuttuu, turhaantuu yms. Mutta jos lapsen vaativuus ahdistaa, taustalla voi olla oman lapsuuden traumoja. Jos minun tarpeisiini ei ole vastattu riittävän hyvin lapsena, silloin tietty osa aikuiseksi kasvamisesta on jäänyt kesken ja lapsen tarpeet koetaan jopa uhkaavana ja ihon alle menevinä. Tällöin katse kannattaa kääntää omaan lapsuuteensa ja yrittää sen verran eheytyä ihmisenä, että jaksaa paremmin myös lapsen vaatimukset.

Aikuisella pitäisi olla henkinen pesäpalloräpylä. Lapsen vaatimus otetaan kiinni, sitä voidaan tarkastella, pompotella, se voidaan palauttaa... Mutta vaatimus ei satuta aikuista, se ei määrittele aikuista, se ei vaadi mitään aikuisen persoonalta, se ei aiheuta arvovaltakiistaa. Se on vain - no - vaatimus.

Sama ajatus pätee vaikka huonoon asiakaspalautteeseen. Jos palaute menee liikaa ihon alle, kannattaa kysyä itseltään, yrittääkö alitajuisesti hakea asiakkailta hyväksyntää (ei voittajan taktiikka...).  

Vielä kun tajuaisi, miten tuollainen pesäpalloräpylä itsellä saataisiin päälle. Kellään ei olisi lasten kasvatuksessa ongelmia jos vain lukemalla tuon voisi alkaa käyttää jotain pesäpalloräpylää. Et edes tajua mistä kaltaiseni(?) ihminen on jäänyt paitsi. Ei siinä mitään pesäpalloräpylää rakennella käyttöön.

Saa nähdä miten 7-vuotiaani lepyttää minut. Itse leppyisin varmaan lähtemällä valtameren taa.

Tietenkään sen 7-vuotiaan ei tarvitse lepyttää sinua, se ei ole tehnyt mitään väärää, eikä sen tarvitse välittää äidin loukkaantumisista koska se on herranjumala lapsi!

Miksi tämänkaltaiset kusipäät yleensä lisääntyy? Sanoisin, että menisit mieluummin valtamereen ja ottaisit mahdollisimman ison kiven mukaan ettet nousisi enää, mutta sitten saisi taas viaton lapsi traumoja. Tosin voisi olla pienempi paha yksi iso trauma kuin miljoona pienempää...

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni pinna 7-vuotiaaseeni eilen. En ole vielä ohi tilanteen. En vain pysty ymmärtämään, miksei lapseni voinut joustaa ja juoda hedelmälihamehua. Nyt lapsi kyselee mitä tehdään sunnuntaina. Ei kiinnosta tehdä mitään hänen kanssaan.

t.kivikissaäiti

Kivikissaäiti kirjoitti:

Kyse oli vielä Good Morning -merkkisestä Orange 100% Squeezed fruit -mehusta, jossa hedelmäliha on hakattu todella pieneksi, eli ei todellakaan isokokoista. Miksei 7-vuotias välitä mitään siitä, mitä äiti tahtoo??? Kiittämätön pee.

Oletko Porvoosta vai narsissi? Seitsenvuotiaan duuni ei todellakaan ole miettiä, mitä äiti tahtoo, eikä palvoa myöskään äitiään jokaisesta satunnaisesta mehutilkasta. Se on lapsi, ja lapset kiukuttelee, ne hakee rajojaan, joskus ne ei ole ihan täysin järkeenkäypiä toiminnassaan - mikä on lapsilta normaalia. Ja on täysin normaalia että vanhemman tunteet joskus loukkaantuvat lapsen sanoista ja teoista ja sitten harmittaa ja turhauttaa ja jopa vituttaa. Sen sijaan on hyvin epänormaalia toimintaa vanhemmalta jumittaa jotain juomatonta mehua monta päivää, pyöritellä päässään omaa uhriutta, ja sitten hautoa pikkumaista kostoa että hehhe nytpä ei tehdä viikonloppunakaan mitään kun et kerran juonut sitä mehua.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää kivikissaäidin samana toistuvia mielipiteitä, mutta kirjoitan kuitenkin, jos tätä lukisi joku muukin. Omien kokemuksieni mukaan on ihan normaalia, että lapselle suuttuu, turhaantuu yms. Mutta jos lapsen vaativuus ahdistaa, taustalla voi olla oman lapsuuden traumoja. Jos minun tarpeisiini ei ole vastattu riittävän hyvin lapsena, silloin tietty osa aikuiseksi kasvamisesta on jäänyt kesken ja lapsen tarpeet koetaan jopa uhkaavana ja ihon alle menevinä. Tällöin katse kannattaa kääntää omaan lapsuuteensa ja yrittää sen verran eheytyä ihmisenä, että jaksaa paremmin myös lapsen vaatimukset.

Aikuisella pitäisi olla henkinen pesäpalloräpylä. Lapsen vaatimus otetaan kiinni, sitä voidaan tarkastella, pompotella, se voidaan palauttaa... Mutta vaatimus ei satuta aikuista, se ei määrittele aikuista, se ei vaadi mitään aikuisen persoonalta, se ei aiheuta arvovaltakiistaa. Se on vain - no - vaatimus.

Sama ajatus pätee vaikka huonoon asiakaspalautteeseen. Jos palaute menee liikaa ihon alle, kannattaa kysyä itseltään, yrittääkö alitajuisesti hakea asiakkailta hyväksyntää (ei voittajan taktiikka...).  

Vielä kun tajuaisi, miten tuollainen pesäpalloräpylä itsellä saataisiin päälle. Kellään ei olisi lasten kasvatuksessa ongelmia jos vain lukemalla tuon voisi alkaa käyttää jotain pesäpalloräpylää. Et edes tajua mistä kaltaiseni(?) ihminen on jäänyt paitsi. Ei siinä mitään pesäpalloräpylää rakennella käyttöön.

Saa nähdä miten 7-vuotiaani lepyttää minut. Itse leppyisin varmaan lähtemällä valtameren taa.

Tietenkään sen 7-vuotiaan ei tarvitse lepyttää sinua, se ei ole tehnyt mitään väärää, eikä sen tarvitse välittää äidin loukkaantumisista koska se on herranjumala lapsi!

Miksi tämänkaltaiset kusipäät yleensä lisääntyy? Sanoisin, että menisit mieluummin valtamereen ja ottaisit mahdollisimman ison kiven mukaan ettet nousisi enää, mutta sitten saisi taas viaton lapsi traumoja. Tosin voisi olla pienempi paha yksi iso trauma kuin miljoona pienempää...

Ai ei mitään väärää? Luuletko sinä pärjääväsi elämässä tuolla asenteella muita kohtaan? Ettei lapsi tehnyt mitään väärää? Äitinä laitoin hänelle probioottiannoksen mehuun, ja pyysin juomaan ja hänelle ei kelvannut, koska hedelmäliha. On se väärin, tuhlaantui probioottiannos (lapselta) ja mehu. Lisäksi lapsi halveksui arvovaltaani.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Kyse oli vielä Good Morning -merkkisestä Orange 100% Squeezed fruit -mehusta, jossa hedelmäliha on hakattu todella pieneksi, eli ei todellakaan isokokoista. Miksei 7-vuotias välitä mitään siitä, mitä äiti tahtoo??? Kiittämätön pee.

No, jo nyt on perhana! Miksi lapsen tarvii juoda, jos ei halua? Anna olla juomatta. Ei se siihen kuole! Inhoan tuputtamista yli kaiken. Omalla adhd-lapsella on aistiyliherkkyys, ja jos ääneenkin lausuu inhokkiruoan nimen, niin häneltä meinaa oksennus tulla. En tee numeroa, jos lapselle jokin ruoka ei maistu...okei, tänään se ei paljon syöny, niin annetaan ruisleipää...

Se sinun lapsesi on kuule susta erillinen persoona. Jos sä tykkäät hedelmälihamehusta, niin hän välttämättä ei. Mitä enemmän sille raivoat, sitä enemmän se ehdollistuu ruoan välttelyyn. Ruoka maistuu nimittäin paljon paremmalta, kun on rennolla ja hyvällä mielellä.

Y kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni pinna 7-vuotiaaseeni eilen. En ole vielä ohi tilanteen. En vain pysty ymmärtämään, miksei lapseni voinut joustaa ja juoda hedelmälihamehua. Nyt lapsi kyselee mitä tehdään sunnuntaina. Ei kiinnosta tehdä mitään hänen kanssaan.

t.kivikissaäiti

Kivikissaäiti kirjoitti:

Kyse oli vielä Good Morning -merkkisestä Orange 100% Squeezed fruit -mehusta, jossa hedelmäliha on hakattu todella pieneksi, eli ei todellakaan isokokoista. Miksei 7-vuotias välitä mitään siitä, mitä äiti tahtoo??? Kiittämätön pee.

Oletko Porvoosta vai narsissi? Seitsenvuotiaan duuni ei todellakaan ole miettiä, mitä äiti tahtoo, eikä palvoa myöskään äitiään jokaisesta satunnaisesta mehutilkasta. Se on lapsi, ja lapset kiukuttelee, ne hakee rajojaan, joskus ne ei ole ihan täysin järkeenkäypiä toiminnassaan - mikä on lapsilta normaalia. Ja on täysin normaalia että vanhemman tunteet joskus loukkaantuvat lapsen sanoista ja teoista ja sitten harmittaa ja turhauttaa ja jopa vituttaa. Sen sijaan on hyvin epänormaalia toimintaa vanhemmalta jumittaa jotain juomatonta mehua monta päivää, pyöritellä päässään omaa uhriutta, ja sitten hautoa pikkumaista kostoa että hehhe nytpä ei tehdä viikonloppunakaan mitään kun et kerran juonut sitä mehua.

Ei ole kysymys mistään palvomisesta! Apua :D Vaan lääkeannoksen kanssa probiootin ottamisesta. Lapsi ei rakasta minua, koska kronglaa siitä, sillä kronglaamiselle oli NOLLA oikeaa syytä. Mitään rajoja ei tuolla lailla saavuteta eikä tartte täällä hakea!!!!

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää kivikissaäidin samana toistuvia mielipiteitä, mutta kirjoitan kuitenkin, jos tätä lukisi joku muukin. Omien kokemuksieni mukaan on ihan normaalia, että lapselle suuttuu, turhaantuu yms. Mutta jos lapsen vaativuus ahdistaa, taustalla voi olla oman lapsuuden traumoja. Jos minun tarpeisiini ei ole vastattu riittävän hyvin lapsena, silloin tietty osa aikuiseksi kasvamisesta on jäänyt kesken ja lapsen tarpeet koetaan jopa uhkaavana ja ihon alle menevinä. Tällöin katse kannattaa kääntää omaan lapsuuteensa ja yrittää sen verran eheytyä ihmisenä, että jaksaa paremmin myös lapsen vaatimukset.

Aikuisella pitäisi olla henkinen pesäpalloräpylä. Lapsen vaatimus otetaan kiinni, sitä voidaan tarkastella, pompotella, se voidaan palauttaa... Mutta vaatimus ei satuta aikuista, se ei määrittele aikuista, se ei vaadi mitään aikuisen persoonalta, se ei aiheuta arvovaltakiistaa. Se on vain - no - vaatimus.

Sama ajatus pätee vaikka huonoon asiakaspalautteeseen. Jos palaute menee liikaa ihon alle, kannattaa kysyä itseltään, yrittääkö alitajuisesti hakea asiakkailta hyväksyntää (ei voittajan taktiikka...).  

Vielä kun tajuaisi, miten tuollainen pesäpalloräpylä itsellä saataisiin päälle. Kellään ei olisi lasten kasvatuksessa ongelmia jos vain lukemalla tuon voisi alkaa käyttää jotain pesäpalloräpylää. Et edes tajua mistä kaltaiseni(?) ihminen on jäänyt paitsi. Ei siinä mitään pesäpalloräpylää rakennella käyttöön.

Saa nähdä miten 7-vuotiaani lepyttää minut. Itse leppyisin varmaan lähtemällä valtameren taa.

Tietenkään sen 7-vuotiaan ei tarvitse lepyttää sinua, se ei ole tehnyt mitään väärää, eikä sen tarvitse välittää äidin loukkaantumisista koska se on herranjumala lapsi!

Miksi tämänkaltaiset kusipäät yleensä lisääntyy? Sanoisin, että menisit mieluummin valtamereen ja ottaisit mahdollisimman ison kiven mukaan ettet nousisi enää, mutta sitten saisi taas viaton lapsi traumoja. Tosin voisi olla pienempi paha yksi iso trauma kuin miljoona pienempää...

Ai ei mitään väärää? Luuletko sinä pärjääväsi elämässä tuolla asenteella muita kohtaan? Ettei lapsi tehnyt mitään väärää? Äitinä laitoin hänelle probioottiannoksen mehuun, ja pyysin juomaan ja hänelle ei kelvannut, koska hedelmäliha. On se väärin, tuhlaantui probioottiannos (lapselta) ja mehu. Lisäksi lapsi halveksui arvovaltaani.

Meille kävi joskus noin. Pistin mehun siivilästä läpi. Lapsi oli hyvin kiitollinen, että ymmärsin häntä ja autoin.

On eri asia vihata omaa elämäänsä ja itseään ja kääntää se vihaksi lasta kohtaan. Rakasta lastasi ja käsittele tunteesi. Hanki jokin henkireikä.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Kyse oli vielä Good Morning -merkkisestä Orange 100% Squeezed fruit -mehusta, jossa hedelmäliha on hakattu todella pieneksi, eli ei todellakaan isokokoista. Miksei 7-vuotias välitä mitään siitä, mitä äiti tahtoo??? Kiittämätön pee.

No, jo nyt on perhana! Miksi lapsen tarvii juoda, jos ei halua? Anna olla juomatta. Ei se siihen kuole! Inhoan tuputtamista yli kaiken. Omalla adhd-lapsella on aistiyliherkkyys, ja jos ääneenkin lausuu inhokkiruoan nimen, niin häneltä meinaa oksennus tulla. En tee numeroa, jos lapselle jokin ruoka ei maistu...okei, tänään se ei paljon syöny, niin annetaan ruisleipää...

Se sinun lapsesi on kuule susta erillinen persoona. Jos sä tykkäät hedelmälihamehusta, niin hän välttämättä ei. Mitä enemmän sille raivoat, sitä enemmän se ehdollistuu ruoan välttelyyn. Ruoka maistuu nimittäin paljon paremmalta, kun on rennolla ja hyvällä mielellä.

Sekoitin siihen maitohappobakteerin, koska lapsella on menossa antibioottikuuri. Se meni siihen mehuun vahingossa, koska siinä on hedelmälihaa niin pieninä hileinä etten edes mieltänyt sitä hedelmälihamehuksi. Lapsi kronglaai turhasta.

Kuule kivikissaäiti, miksei sun lapsesi saisi tehdä ihan mitä huvittaa lepyttelemättä koska niinhän teet sinäkin. Ei lapsesi kasva aikuiseen käytökseen koska sinä et osaa opettaa mitä aikuinen on. Eli taas kerran sanon että KASVA AIKUISEKSI!

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Kyse oli vielä Good Morning -merkkisestä Orange 100% Squeezed fruit -mehusta, jossa hedelmäliha on hakattu todella pieneksi, eli ei todellakaan isokokoista. Miksei 7-vuotias välitä mitään siitä, mitä äiti tahtoo??? Kiittämätön pee.

No, jo nyt on perhana! Miksi lapsen tarvii juoda, jos ei halua? Anna olla juomatta. Ei se siihen kuole! Inhoan tuputtamista yli kaiken. Omalla adhd-lapsella on aistiyliherkkyys, ja jos ääneenkin lausuu inhokkiruoan nimen, niin häneltä meinaa oksennus tulla. En tee numeroa, jos lapselle jokin ruoka ei maistu...okei, tänään se ei paljon syöny, niin annetaan ruisleipää...

Se sinun lapsesi on kuule susta erillinen persoona. Jos sä tykkäät hedelmälihamehusta, niin hän välttämättä ei. Mitä enemmän sille raivoat, sitä enemmän se ehdollistuu ruoan välttelyyn. Ruoka maistuu nimittäin paljon paremmalta, kun on rennolla ja hyvällä mielellä.

Sekoitin siihen maitohappobakteerin, koska lapsella on menossa antibioottikuuri. Se meni siihen mehuun vahingossa, koska siinä on hedelmälihaa niin pieninä hileinä etten edes mieltänyt sitä hedelmälihamehuksi. Lapsi kronglaai turhasta.

Ja sinä jaksat jo toista päivää jauhaa ja mököttää siitä saatanan mehusta?!? Kuinka vitun köyhiä te olette, kun tarvii lasta syyllistää jostain juomattomasta mehutilkasta "kun se meni hukkaan"??? Olet käsittämätön idiootti!

Meillä 7 ja 8v. lapset ja kyllä välillä niin keittää. Itsekseen ovat aivan ihania, mutta yhdessä.. Lähes jatkuvaa kinastelua ja tappelua, huutoa ja mekastusta. Välillä kyllä leikkivät ihan kiltistikin, mutta yleensä se katkeaa jonkun ajan päästä taas riitaan. Kyllähän se varmaan on ihan normaalia että sisarukset riitelee, mutta välillä kyllä menee niin hermo itseltäkin. Ja sitten ne tietysti alkaa molemmat räkättää mulle kun hermo menee.. AArgh... Mutta on ne silti rakkaita vaikka välillä tuntuu siltä etä tekis mieli lahjottaa molemmat ensimmäiselle vastaantulijalle :)