Ei olla oikea pariskunta, kun ei olla naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaverisi on pösilö. Ja tilannetajuton, kun sinulle tuollaisia hölötti. Mutta on vähän outoa, että haukut naimisiinmenneitä rahanahneiksi pelkureiksi (kärjistäen), mutta itse kuitenkin aikaisemmin kerroit, että pidätte naimisiinmenon juridisia puolia järkevinä ja aiotte jossain kohtaa mennä naimisiin.

Teidän kohdallanne kyse on järjestä ja muiden kohdalla ahneudesta ja pelkuruudesta? Tuntuu, että jokin defenssi-moodi sulla on päällä.

Hei, anteeksi jos on jäänyt tällainen kuva! Minä en ole kirjoittanut noita kaikkia pahiten kärjistäviä viestejä, täällä on muitakin. Mutta osan olen, ja juuri siksi, kun olen yrittänyt saada vahvistusta oletukselleni. Eli että omaisuusasiat on ne isoimmat syyt, joiden vuoksi mennään naimisiin. Eikä se ole ahneutta, vaan järkeä, olen täysin sitä mieltä!

Mutta kun minusta tuntuu, että muut on niissä defensseissä. Että ajatellaan, että se avioliitto on nyt jotain niin valtavan maagista, joka on ainoan oikean parisuhteen ilmenemismuoto. Mutta kun yritän kysyä, että miksi näin olisi, niin palaudutaan vaan niihin omaisuus- ja pelkojuttuihin :) Selvensikö? Anteeksi vielä, monesti nämä keskustelut ei vaan etene ilman kärjistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Juu ei. Oikeita pariskuntia ovat vain ne, jotka ovat menneet naimisiin. Avioon voi mennä maistraatissakin jos kirkkoa pelkää. *vink vink*

Järjettömän kummallisia juttuja on Suomessa tapahtunnut, kun avoliitossa toinen sairastuu vakavasti ja varsinkin kuin kuolee.

Avopuoliso ei ennen ollut sairaaloiden kirjoissassa edes omainen.

Vakavasti loukkaantuneen puolison letkuista irrottamisen päättävät vain omaiset ei puoliso, vaikka ei eivät olisi olleet yhteydessä vuosikymmeniin.

On Suomessa riidelty oikeudessa avopuolison hautaamisesta vuosien ajankin korkeinta oikeutta myöten.

Eli avokilla on on yhtä paljon sananvaltaa kuolleen puolison varallisuuden ja hautaamisen suhteen kuin kelltä tahansa muulla ihmisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin

a) pelosta

b) ahneudesta

Vau.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?

No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)

ap

Itselle se kertoo kyllä suhteen sitovuudesta, jos ollaan valmiit menemään toisen kanssa naimisiin. Muuten siihen jää se takaportin tuntu.

Palattiin siis pelkoargumenttiin?

Pelkoa mihin?

mies/nainen pettää/ei ole tosissaan jos ei olla naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Kun erotilastoja katsoo niin onhan se avioliitto ihan vitsi. 

No jos tilastoista puhutaan, niin tiedät varmasti kummassa säädyssä erotaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin

a) pelosta

b) ahneudesta

Vau.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?

No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)

ap

Itselle se kertoo kyllä suhteen sitovuudesta, jos ollaan valmiit menemään toisen kanssa naimisiin. Muuten siihen jää se takaportin tuntu.

Palattiin siis pelkoargumenttiin?

Pelkoa mihin?

mies/nainen pettää/ei ole tosissaan jos ei olla naimisissa.

Eli pelkoa siihen, että toinen osapuoli tekee noin? Eli toinen ei halua mennä naimisiin, kun pelkää, että toinen pettää? Jotenkin nyt aika kaukaa haettua, koska avioliittokaan ei estä mitään pettämisiä. Vai onko tää siis sun oma pelko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaverisi on pösilö. Ja tilannetajuton, kun sinulle tuollaisia hölötti. Mutta on vähän outoa, että haukut naimisiinmenneitä rahanahneiksi pelkureiksi (kärjistäen), mutta itse kuitenkin aikaisemmin kerroit, että pidätte naimisiinmenon juridisia puolia järkevinä ja aiotte jossain kohtaa mennä naimisiin.

Teidän kohdallanne kyse on järjestä ja muiden kohdalla ahneudesta ja pelkuruudesta? Tuntuu, että jokin defenssi-moodi sulla on päällä.

Hei, anteeksi jos on jäänyt tällainen kuva! Minä en ole kirjoittanut noita kaikkia pahiten kärjistäviä viestejä, täällä on muitakin. Mutta osan olen, ja juuri siksi, kun olen yrittänyt saada vahvistusta oletukselleni. Eli että omaisuusasiat on ne isoimmat syyt, joiden vuoksi mennään naimisiin. Eikä se ole ahneutta, vaan järkeä, olen täysin sitä mieltä!

Mutta kun minusta tuntuu, että muut on niissä defensseissä. Että ajatellaan, että se avioliitto on nyt jotain niin valtavan maagista, joka on ainoan oikean parisuhteen ilmenemismuoto. Mutta kun yritän kysyä, että miksi näin olisi, niin palaudutaan vaan niihin omaisuus- ja pelkojuttuihin :) Selvensikö? Anteeksi vielä, monesti nämä keskustelut ei vaan etene ilman kärjistämistä.

Puhuiko peloista joku vastaaja vai onko tää nyt sun oma pakkomielteesi? En jaksa aloittaa lukemista alusta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin

a) pelosta

b) ahneudesta

Vau.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?

No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)

ap

Itselle se kertoo kyllä suhteen sitovuudesta, jos ollaan valmiit menemään toisen kanssa naimisiin. Muuten siihen jää se takaportin tuntu.

Palattiin siis pelkoargumenttiin?

Pelkoa mihin?

mies/nainen pettää/ei ole tosissaan jos ei olla naimisissa.

Eli pelkoa siihen, että toinen osapuoli tekee noin? Eli toinen ei halua mennä naimisiin, kun pelkää, että toinen pettää? Jotenkin nyt aika kaukaa haettua, koska avioliittokaan ei estä mitään pettämisiä. Vai onko tää siis sun oma pelko?

Täällä nää  pro-avioihmiset puhuu takaportista, mustakin se on kaukaa haettua mutta kai se on sitten se pelko mikä puhuu. Avioliitto ei asiaa muuta. Joten edelleen ap:n lailla kiinnostaisi kuulla miksi sitten se avioliitto olisi parempi, kuin avosuhde? Ei ole oikein muita argumentteja nähnyt, kun nää takaportti-omaisuus jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaverisi on pösilö. Ja tilannetajuton, kun sinulle tuollaisia hölötti. Mutta on vähän outoa, että haukut naimisiinmenneitä rahanahneiksi pelkureiksi (kärjistäen), mutta itse kuitenkin aikaisemmin kerroit, että pidätte naimisiinmenon juridisia puolia järkevinä ja aiotte jossain kohtaa mennä naimisiin.

Teidän kohdallanne kyse on järjestä ja muiden kohdalla ahneudesta ja pelkuruudesta? Tuntuu, että jokin defenssi-moodi sulla on päällä.

Hei, anteeksi jos on jäänyt tällainen kuva! Minä en ole kirjoittanut noita kaikkia pahiten kärjistäviä viestejä, täällä on muitakin. Mutta osan olen, ja juuri siksi, kun olen yrittänyt saada vahvistusta oletukselleni. Eli että omaisuusasiat on ne isoimmat syyt, joiden vuoksi mennään naimisiin. Eikä se ole ahneutta, vaan järkeä, olen täysin sitä mieltä!

Mutta kun minusta tuntuu, että muut on niissä defensseissä. Että ajatellaan, että se avioliitto on nyt jotain niin valtavan maagista, joka on ainoan oikean parisuhteen ilmenemismuoto. Mutta kun yritän kysyä, että miksi näin olisi, niin palaudutaan vaan niihin omaisuus- ja pelkojuttuihin :) Selvensikö? Anteeksi vielä, monesti nämä keskustelut ei vaan etene ilman kärjistämistä.

Puhuiko peloista joku vastaaja vai onko tää nyt sun oma pakkomielteesi? En jaksa aloittaa lukemista alusta...

Takaporteista, sivuilleen katselusta ja pettämisen mahdollisuudesta on puhuttu. Mitä muuta se on kuin pelkoa? Ei minun tarvitse mennä naimisiin tuon selvittämiseksi. Kysyn mieheltäni, että haluatko olla mun kanssa aina vai onko sulla muiden katseluvaihe päällä? Kun hän vastaa että ei ja joo, niin siinä se. Naimisiinmenevät ei sitten luota, että puhutaan totta, vaan pitää mennä yleisön edessä laittamaan tiukka pallo jalkaan, ennen kuin uskalletaan hengittää.

Voi voi, se metallirinkula ja paperi eivät tuossa asiassa vaikuta. Ihmiset pysyvät yhdessä tai eroavat ihan muista syistä. On hienoja ja elinikäisiä liittoja, joissa ei ikinä mennä edes kihloihin ja toisaalta avioliittoja, jotka ovat todellisen liiton irvikuvia kaikessa pahoinvoinnissaan, kaltoinkohtelussaan ja rakkaudettomuudessaan.

Mikä on "oikea" pariskunta, sen määrittelevät kuitenkin parit itse, ei kukaan ulkopuolinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaverisi on pösilö. Ja tilannetajuton, kun sinulle tuollaisia hölötti. Mutta on vähän outoa, että haukut naimisiinmenneitä rahanahneiksi pelkureiksi (kärjistäen), mutta itse kuitenkin aikaisemmin kerroit, että pidätte naimisiinmenon juridisia puolia järkevinä ja aiotte jossain kohtaa mennä naimisiin.

Teidän kohdallanne kyse on järjestä ja muiden kohdalla ahneudesta ja pelkuruudesta? Tuntuu, että jokin defenssi-moodi sulla on päällä.

Hei, anteeksi jos on jäänyt tällainen kuva! Minä en ole kirjoittanut noita kaikkia pahiten kärjistäviä viestejä, täällä on muitakin. Mutta osan olen, ja juuri siksi, kun olen yrittänyt saada vahvistusta oletukselleni. Eli että omaisuusasiat on ne isoimmat syyt, joiden vuoksi mennään naimisiin. Eikä se ole ahneutta, vaan järkeä, olen täysin sitä mieltä!

Mutta kun minusta tuntuu, että muut on niissä defensseissä. Että ajatellaan, että se avioliitto on nyt jotain niin valtavan maagista, joka on ainoan oikean parisuhteen ilmenemismuoto. Mutta kun yritän kysyä, että miksi näin olisi, niin palaudutaan vaan niihin omaisuus- ja pelkojuttuihin :) Selvensikö? Anteeksi vielä, monesti nämä keskustelut ei vaan etene ilman kärjistämistä.

Ok, kiitos selvennyksestä! Ehkä vähän hämää, kun et käytä ap-loppuliitettä. ;)

Mä itse annan isoa arvoa juuri noille omaisuusasioille, ja sille että toinen on valmis tekemään virallisen diilin kanssani. Voihan sitä ilmankin olla, eikä se ole mikään suhteen mitta, mutta arvostan ja pidän viehättävänä, että toinen haluaa sitoutua myös virallisesti. Voit kutsua sitä sitten vaikka peloksi, jos haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaverisi on pösilö. Ja tilannetajuton, kun sinulle tuollaisia hölötti. Mutta on vähän outoa, että haukut naimisiinmenneitä rahanahneiksi pelkureiksi (kärjistäen), mutta itse kuitenkin aikaisemmin kerroit, että pidätte naimisiinmenon juridisia puolia järkevinä ja aiotte jossain kohtaa mennä naimisiin.

Teidän kohdallanne kyse on järjestä ja muiden kohdalla ahneudesta ja pelkuruudesta? Tuntuu, että jokin defenssi-moodi sulla on päällä.

Hei, anteeksi jos on jäänyt tällainen kuva! Minä en ole kirjoittanut noita kaikkia pahiten kärjistäviä viestejä, täällä on muitakin. Mutta osan olen, ja juuri siksi, kun olen yrittänyt saada vahvistusta oletukselleni. Eli että omaisuusasiat on ne isoimmat syyt, joiden vuoksi mennään naimisiin. Eikä se ole ahneutta, vaan järkeä, olen täysin sitä mieltä!

Mutta kun minusta tuntuu, että muut on niissä defensseissä. Että ajatellaan, että se avioliitto on nyt jotain niin valtavan maagista, joka on ainoan oikean parisuhteen ilmenemismuoto. Mutta kun yritän kysyä, että miksi näin olisi, niin palaudutaan vaan niihin omaisuus- ja pelkojuttuihin :) Selvensikö? Anteeksi vielä, monesti nämä keskustelut ei vaan etene ilman kärjistämistä.

Puhuiko peloista joku vastaaja vai onko tää nyt sun oma pakkomielteesi? En jaksa aloittaa lukemista alusta...

Takaporteista, sivuilleen katselusta ja pettämisen mahdollisuudesta on puhuttu. Mitä muuta se on kuin pelkoa? Ei minun tarvitse mennä naimisiin tuon selvittämiseksi. Kysyn mieheltäni, että haluatko olla mun kanssa aina vai onko sulla muiden katseluvaihe päällä? Kun hän vastaa että ei ja joo, niin siinä se. Naimisiinmenevät ei sitten luota, että puhutaan totta, vaan pitää mennä yleisön edessä laittamaan tiukka pallo jalkaan, ennen kuin uskalletaan hengittää.

Kun itse puhun takaportista, niin olen puhunut miltä muiden liitto omaan silmiin vaikuttaa. Se mitä oma liitto on, on taas ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaverisi on pösilö. Ja tilannetajuton, kun sinulle tuollaisia hölötti. Mutta on vähän outoa, että haukut naimisiinmenneitä rahanahneiksi pelkureiksi (kärjistäen), mutta itse kuitenkin aikaisemmin kerroit, että pidätte naimisiinmenon juridisia puolia järkevinä ja aiotte jossain kohtaa mennä naimisiin.

Teidän kohdallanne kyse on järjestä ja muiden kohdalla ahneudesta ja pelkuruudesta? Tuntuu, että jokin defenssi-moodi sulla on päällä.

Hei, anteeksi jos on jäänyt tällainen kuva! Minä en ole kirjoittanut noita kaikkia pahiten kärjistäviä viestejä, täällä on muitakin. Mutta osan olen, ja juuri siksi, kun olen yrittänyt saada vahvistusta oletukselleni. Eli että omaisuusasiat on ne isoimmat syyt, joiden vuoksi mennään naimisiin. Eikä se ole ahneutta, vaan järkeä, olen täysin sitä mieltä!

Mutta kun minusta tuntuu, että muut on niissä defensseissä. Että ajatellaan, että se avioliitto on nyt jotain niin valtavan maagista, joka on ainoan oikean parisuhteen ilmenemismuoto. Mutta kun yritän kysyä, että miksi näin olisi, niin palaudutaan vaan niihin omaisuus- ja pelkojuttuihin :) Selvensikö? Anteeksi vielä, monesti nämä keskustelut ei vaan etene ilman kärjistämistä.

Ok, kiitos selvennyksestä! Ehkä vähän hämää, kun et käytä ap-loppuliitettä. ;)

Mä itse annan isoa arvoa juuri noille omaisuusasioille, ja sille että toinen on valmis tekemään virallisen diilin kanssani. Voihan sitä ilmankin olla, eikä se ole mikään suhteen mitta, mutta arvostan ja pidän viehättävänä, että toinen haluaa sitoutua myös virallisesti. Voit kutsua sitä sitten vaikka peloksi, jos haluat.

Joo, yritän muistaa lisätä sen nyt jos tämä keskustelu vielä jatkuu! Itse olen ajatellut, että avoliitossa voi kaksi ihmistä sitoutua toisiinsa avioliiton tavoin, jos ollaan rehellisiä, rakastavia ja motivoituneita suhteeseen. Ja miksi edes olla missään suhteessa, jos näin ei ole? Ainakaan pitkään.

Olen itse ajatellut avioliittoa omaisuusasiana, joka hoidetaan. Jos ei ole ole hääihmisiä siis. Jotkut tykkää isoista kemuista ja kivojahan ne onkin. Mulle tuli ihan aidosti uutena asiana, että joku arvottaa oman muutaman vuoden suhteensa jotenkin paremmaksi sen avioliiton takia, kun pitkän suhteen. Yritin kaivella niitä syitä täällä sitten, enemmän ja vähemmän provosoiden.

Pystyn ymmärtämään, että kokee omassa elämässään ja suhteessaan muutoksen parempaan, jos ajattelee kuten ystäväni. Mutta en pysty ymmärtämään, että pistää itsensä muiden yläpuolelle tuosta syystä. Ei muiden suhteet muutu huonommaksi, vaikka kokisi että oma muuttui paremmaksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaverisi on pösilö. Ja tilannetajuton, kun sinulle tuollaisia hölötti. Mutta on vähän outoa, että haukut naimisiinmenneitä rahanahneiksi pelkureiksi (kärjistäen), mutta itse kuitenkin aikaisemmin kerroit, että pidätte naimisiinmenon juridisia puolia järkevinä ja aiotte jossain kohtaa mennä naimisiin.

Teidän kohdallanne kyse on järjestä ja muiden kohdalla ahneudesta ja pelkuruudesta? Tuntuu, että jokin defenssi-moodi sulla on päällä.

Hei, anteeksi jos on jäänyt tällainen kuva! Minä en ole kirjoittanut noita kaikkia pahiten kärjistäviä viestejä, täällä on muitakin. Mutta osan olen, ja juuri siksi, kun olen yrittänyt saada vahvistusta oletukselleni. Eli että omaisuusasiat on ne isoimmat syyt, joiden vuoksi mennään naimisiin. Eikä se ole ahneutta, vaan järkeä, olen täysin sitä mieltä!

Mutta kun minusta tuntuu, että muut on niissä defensseissä. Että ajatellaan, että se avioliitto on nyt jotain niin valtavan maagista, joka on ainoan oikean parisuhteen ilmenemismuoto. Mutta kun yritän kysyä, että miksi näin olisi, niin palaudutaan vaan niihin omaisuus- ja pelkojuttuihin :) Selvensikö? Anteeksi vielä, monesti nämä keskustelut ei vaan etene ilman kärjistämistä.

Ok, kiitos selvennyksestä! Ehkä vähän hämää, kun et käytä ap-loppuliitettä. ;)

Mä itse annan isoa arvoa juuri noille omaisuusasioille, ja sille että toinen on valmis tekemään virallisen diilin kanssani. Voihan sitä ilmankin olla, eikä se ole mikään suhteen mitta, mutta arvostan ja pidän viehättävänä, että toinen haluaa sitoutua myös virallisesti. Voit kutsua sitä sitten vaikka peloksi, jos haluat.

Joo, yritän muistaa lisätä sen nyt jos tämä keskustelu vielä jatkuu! Itse olen ajatellut, että avoliitossa voi kaksi ihmistä sitoutua toisiinsa avioliiton tavoin, jos ollaan rehellisiä, rakastavia ja motivoituneita suhteeseen. Ja miksi edes olla missään suhteessa, jos näin ei ole? Ainakaan pitkään.

Olen itse ajatellut avioliittoa omaisuusasiana, joka hoidetaan. Jos ei ole ole hääihmisiä siis. Jotkut tykkää isoista kemuista ja kivojahan ne onkin. Mulle tuli ihan aidosti uutena asiana, että joku arvottaa oman muutaman vuoden suhteensa jotenkin paremmaksi sen avioliiton takia, kun pitkän suhteen. Yritin kaivella niitä syitä täällä sitten, enemmän ja vähemmän provosoiden.

Pystyn ymmärtämään, että kokee omassa elämässään ja suhteessaan muutoksen parempaan, jos ajattelee kuten ystäväni. Mutta en pysty ymmärtämään, että pistää itsensä muiden yläpuolelle tuosta syystä. Ei muiden suhteet muutu huonommaksi, vaikka kokisi että oma muuttui paremmaksi :)

äh! ap oli tämä :D

Kyllä avoliitossakin vellominen voi olla pelkoa, ei uskalleta ottaa sitä askelta, pelätään että sitten ollaan loukussa, ero ei ole niin helppo, sitten muija vie rahat ja alkaa pihtaamaan, ja mitä kaikkea sitä onkaan kuullut. Että kyllä sitä ihan samoin voisi pitää avoliittoa pelkoratkaisuna, jos avioliitonkin haluaa sellaisena nähdä.

Eivätköhän kaikki sisimmässään tiedä oman suhteensa tilan, oli sääty mikä oli. Kannattaa keskittyä siihen, eikä muiden vähättelyyn ja mollaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä avoliitossakin vellominen voi olla pelkoa, ei uskalleta ottaa sitä askelta, pelätään että sitten ollaan loukussa, ero ei ole niin helppo, sitten muija vie rahat ja alkaa pihtaamaan, ja mitä kaikkea sitä onkaan kuullut. Että kyllä sitä ihan samoin voisi pitää avoliittoa pelkoratkaisuna, jos avioliitonkin haluaa sellaisena nähdä.

Eivätköhän kaikki sisimmässään tiedä oman suhteensa tilan, oli sääty mikä oli. Kannattaa keskittyä siihen, eikä muiden vähättelyyn ja mollaamiseen.

Joo, toki! Eri syistä pelkoa vaan :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.

Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne  siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?

Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D

Siis etkö oikeasti tajua?

Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.

Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin

a) pelosta

b) ahneudesta

Vau.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?

No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)

ap

Itselle se kertoo kyllä suhteen sitovuudesta, jos ollaan valmiit menemään toisen kanssa naimisiin. Muuten siihen jää se takaportin tuntu.

Palattiin siis pelkoargumenttiin?

Pelkoa mihin?

mies/nainen pettää/ei ole tosissaan jos ei olla naimisissa.

Eli pelkoa siihen, että toinen osapuoli tekee noin? Eli toinen ei halua mennä naimisiin, kun pelkää, että toinen pettää? Jotenkin nyt aika kaukaa haettua, koska avioliittokaan ei estä mitään pettämisiä. Vai onko tää siis sun oma pelko?

Täällä nää  pro-avioihmiset puhuu takaportista, mustakin se on kaukaa haettua mutta kai se on sitten se pelko mikä puhuu. Avioliitto ei asiaa muuta. Joten edelleen ap:n lailla kiinnostaisi kuulla miksi sitten se avioliitto olisi parempi, kuin avosuhde? Ei ole oikein muita argumentteja nähnyt, kun nää takaportti-omaisuus jne.

Ai ei ole muita argumentteja näkynyt? Siis nämä omaisuus-, perintö-, leskeneläke-asiat juuri ovat ne pääsyyt mennä naimisiin! Ja ne ovat todella merkityksellisiä toisen kuollessa. En todellakaan lähtisi näitä vähättelemään.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä täällä tulee pelkoargumentteja. Ilmeisesti ihmiset menevät naimisiin, koska pelkäävät. Kannattaa muistaa silti ne tilastot; puolet päättyy eroon, vaikka aviossa ollaankin. Älkää tuudittautuko jonkun paperin varaan, vaan pitäkää huolta toisistanne ja rakastakaa myös! Ja voi ei tuota, joka sanoi että suhde ei muuttunut mihinkään 2-6 vuotta tai 16 vuotta! Musta se kuulostaa surulliselta :( Meillä suhde on muuttunut ajassa jatkuvasti, ja se on ihanaa ja jännittävää. Toinen ihminen on seikkailu, ei itsestäänselvyys.

ap

Outo kommentti ja jotenkin sun viesteistä paistaa sellainen "meidän parisuhde on se oikea ja me ollaan oikea voimapari ja naimisissa olevat ne luulee, että paperinpala suojelee kaikelta" -asenne. Kukaan ei voi sanoa toisen parisuhteesta, millainen se on, jos ei elä itse siinä parisuhteessa. Mun ja miehen parisuhde ei muuttunut miksikään, kun mentiin naimisiin, eikä ajatus ollutkaan, että se muuttuisi. Naimisiin mentiin, kun oltiin asuttu yhdessä viisi vuotta ja alettiin haaveilla perheestä. Se paperinpala ei suojele erolta, eikä kolhuilta, ei riidoilta tai pettämiseltä. Mutta se paperinpala on juridinen suoja, se antaa oikeuksia, jos puoliso joutuu onnettomuuteen ja esim. halvaantuu. Se suojelee, jos puoliso kuolee. Se helpottaa asiointia, kun lapset syntyvät. Voihan sitä tehdä testamentinkin ja vaikka mitä muitakin sopimuksia, mutta eikö se nyt ole aika helppoa hankkia esteettömyystodistus ja varata aika maistraattiin ja seistä siellä sen 10 minuuttia, sanoa tahdon ja allekirjoittaa 1 lappu?

Mulle sitoutumisen määrää ei todellakaan kerro elääkö joku avo- vai avioliitossa tai ovatko olleet yhdessä 2 vai 10 vuotta. Muutenkin toisten parisuhteeseen ei pitäisi puuttua, kuin hätätilanteissa (väkivalta yms).

Ihmeellinen käsitys täällä, että avioliitto on ainut juttu mikä takaa kuoleman sattuessa leskelle taloudellisen turvan. Siis eikö kukaan ole kuullut testamentista, henkivakuutuksesta ja edunsaajista mitään? 

Mä olen ollut poikaystäväni kanssa kimpassa jo 20 vuotta, eli parikymppisistä saakka.

Meillä on yhteinen talo (erilliset lainat kuitenkin), yhteinen lapsi, yhteiset vakuutukset ja s-bonustili :D

Kaikissa on meidän molempien nimet alla, joten jos jompikumpi kuolee niin lesken nimi on paperilla joko tilinomistajan tai edunsaajan kohdalla. Ja kaikki nämä pitäisi olla muuten myös aviopareilla, eli ei tämä lisää paperityötä avioliitossa oleviin verrattuna. Mun puolisoni on hyvin varakas, joten testamentissa minut on mainittu. Loputhan meneekin meidän yhteiselle lapsellemme joka taas on ainut perijä jos minä kuolen ensin. Jos me erotaan, niin sitten tulee vastaan se sama paperityö, jonka myös avioliitossa olevat juotuisivat tekemään eron sattuessa, poislukien avioerohakemus. Ja siinä tapauksessa on ihan selvä, että miehelle jää hänen itse ansaitsemansa omaisuus, yhteistä ositettavaa olisi vain talo joka siis yhdessä omistetaan. Tämä on siis ihan vastaava kuin avioehto.

Ja mitä tulee tuohon tunnepuoleen, niin siitä ollaan monesti puolisoni kanssa puhuttu. Avoliitossa tosiaan voi ajatella että takaportti on jatkuvasti ja helposti auki ja käytettävissä, jos niin haluaa. Kumpikaan ei ole vielä halunnut sitä käyttää, mutta eikös olekin suuri luottamuksen osoitus, että antaa toiselle mahdollisuuden lähteä helposti? Voisi verrata, että ollaan kuin lampaat laitumella ja veräjä olisi auki, mutta sieltä ei lähdetäkään vihreämmän ruohon perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kaverisi on pösilö. Ja tilannetajuton, kun sinulle tuollaisia hölötti. Mutta on vähän outoa, että haukut naimisiinmenneitä rahanahneiksi pelkureiksi (kärjistäen), mutta itse kuitenkin aikaisemmin kerroit, että pidätte naimisiinmenon juridisia puolia järkevinä ja aiotte jossain kohtaa mennä naimisiin.

Teidän kohdallanne kyse on järjestä ja muiden kohdalla ahneudesta ja pelkuruudesta? Tuntuu, että jokin defenssi-moodi sulla on päällä.

Hei, anteeksi jos on jäänyt tällainen kuva! Minä en ole kirjoittanut noita kaikkia pahiten kärjistäviä viestejä, täällä on muitakin. Mutta osan olen, ja juuri siksi, kun olen yrittänyt saada vahvistusta oletukselleni. Eli että omaisuusasiat on ne isoimmat syyt, joiden vuoksi mennään naimisiin. Eikä se ole ahneutta, vaan järkeä, olen täysin sitä mieltä!

Mutta kun minusta tuntuu, että muut on niissä defensseissä. Että ajatellaan, että se avioliitto on nyt jotain niin valtavan maagista, joka on ainoan oikean parisuhteen ilmenemismuoto. Mutta kun yritän kysyä, että miksi näin olisi, niin palaudutaan vaan niihin omaisuus- ja pelkojuttuihin :) Selvensikö? Anteeksi vielä, monesti nämä keskustelut ei vaan etene ilman kärjistämistä.

Puhuiko peloista joku vastaaja vai onko tää nyt sun oma pakkomielteesi? En jaksa aloittaa lukemista alusta...

Takaporteista, sivuilleen katselusta ja pettämisen mahdollisuudesta on puhuttu. Mitä muuta se on kuin pelkoa? Ei minun tarvitse mennä naimisiin tuon selvittämiseksi. Kysyn mieheltäni, että haluatko olla mun kanssa aina vai onko sulla muiden katseluvaihe päällä? Kun hän vastaa että ei ja joo, niin siinä se. Naimisiinmenevät ei sitten luota, että puhutaan totta, vaan pitää mennä yleisön edessä laittamaan tiukka pallo jalkaan, ennen kuin uskalletaan hengittää.

Kovin moni mies ei myönnä suoraan kattelevansa muitakin jos kattelevat, olivat nämä aviossa-tai avoliitossa, kumppanilleen.

Minä ja mies ollaan ollaan oltu pian 8 vuotta yhdessä, ja kihloihin mentiin 6 vuotta sitten kun oltiin varmoja, että tässä se nyt on, kuten ollaan edelleenkin. Ollaan tässä kuitenkin opiskeltu vielä aikuisiällä, joten kekkereihin ei oo ollu oikein varaa ja ei niistä isoja koskaan tulekaan. Sinänsä avioliitto ei meille muuta mitään ja pidetään sitä monin paikoin vanhetuneena instituutiona. Mutta naimisiin silti mennään lähinnä sen tuoman turvien takia viimeistään siinä vaiheessa, kun ostetaan taloa tai ollaan saamassa lapsi.