Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei olla oikea pariskunta, kun ei olla naimisissa?
21.11.2016 |
Viikonloppuna ystäväni puhui eräästä toisesta, tuntemastamme pariskunnasta ja lipsautti ohimennen että "onhan se muutenkin ollut niin ihme suhde kun ei se edennyt mihinkään kihloihinkaan vuosiin".
Mielenkiintoinen mielipide. Olen omani kanssa ollut nyt 6 vuotta yhdessä, eipä kihloja meilläkään. Ei olla vaan naimisiinmenevää sorttia. Kun kummalekin se on ollut lähinnä hammaslääkäriin verrattavissa oleva ahdistava velvollisuus, niin ei olla varsinaisesti asiaa edistetty. Edelleen ollaan yhtä rakastuneita kuin aina, ja yhteinen elämä edessä. Molemmat ollaan varmistettu, että ei asia ole toiselle niin valtavan tärkeä, koska sitten sitä pitäisi tietenkin harkita vakavasti.
Kommentoinut vaimo on ollut omansa kanssa 2 vuotta, yhden seurustelua ja yhden naimisissa. Itse koen heidän suhteensa kaaren olevan herkässä alkuvaheessa, vaikka naimisiin menivätkin. Hassua, että hän itse kokee sormukset noin.. mutta ehkäpä se oli syynäkin äkkinaimiselle.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei olla mekään naimisissa, 16 v yhdessä ja kaksi lasta. Mitä juridista hyötyä avioliitosta olisi?
Esimerkiksi leskeneläke.
Ei ole mikään automaattinen, vaan tarveharkintainen. Itse en sitä saisi.
Vierailija kirjoitti:
Se ei tunnu niin pahalta kun mies käy vieraissa kun ei olla virallisesti yhdessäkään.
Olen huomannut saman. Naiset luulee, että epäluotettavan miehen saa taiottua sormuksella luotettavaksi :/ se naimisiinmeno ei suhdetta vaan mihinkään muuta omasta mielestäni. Huono on huono ja hyvä on hyvä ilmankin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei olla mekään naimisissa, 16 v yhdessä ja kaksi lasta. Mitä juridista hyötyä avioliitosta olisi?
Esimerkiksi leskeneläke.
Ei ole mikään automaattinen, vaan tarveharkintainen. Itse en sitä saisi.
Näin on vain siinä tapauksessa, että sinulla on selvästi korkeammat tulot kuin puolisollasi (Olettaen, että naimisiin on menty ja toisen kuolema tapahtunut lain määräämien ikärajojen puitteissa). Esim. anoppini saa leskeneläkettä useita satoja euroja kuukaudessa, vaikka hänellä on hyvä oma eläke, joka on parempi kuin hänen miesvainajansa eläke oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni olemme vakiintunut pariskunta vaikka emme asu yhdessä emmekä ole naimisissa tai aio mennäkään. Avioliitto on ainutlaatuinen meidän ajatusmaailmassamme ja kummankin avioliitto on päättynyt puolison kuolemaan. Kumpikin meistä asuu oman työpaikkansa lähellä ja muutenkin kaipaa omaa aikaa ja tilaa. Viikonloput ollaan yhdessä. Meidän vakiintumista ei määrittele kukaan muu kuin me itse, muiden mielipiteet ei totta vie kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiän monia jotka ei ole vuosienkaan jälkeen mennyt naimisiin koska ei koe tarvisevansa avioliittoa. Asiat on helpompi hoitaa erotessa kun ei ole paperimyrskyä. Osa heistä on silti kihloihin mennyt jotta välttäisi iskemiset baareissa muttei aikomustakaan mennä naimisiin.
Enkä siis itse miellä ettei heillä olisi oikeaa parisuhdetta. Parisuhde on se jossa kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, viettävät toistensa kanssa aikaa, ehkä jopa asuu yhdessä tai ainakin suunnittelee sitä, harrastaa seksiä ja ovat yksinkertaisesti enemmän kun ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Et näköjään ymmärrä. Olivat 31v yhdessä ja liitto loppui isän kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei olla mekään naimisissa, 16 v yhdessä ja kaksi lasta. Mitä juridista hyötyä avioliitosta olisi?
Esimerkiksi leskeneläke.
Ei ole mikään automaattinen, vaan tarveharkintainen. Itse en sitä saisi.
Eikä automaatti muutenkaan. Pitää täyttää tietyt ehdot esim 5 vuoden avioliitto jne.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, en minä kään koe täysin vakiintuneeksi pariskunnaksi jos ei olla vähintään kihloissa. Jotenkin tulee olo, että katselevat vielä... Sormus sormessa on yllättävän vahva signaali, että tuo ihminen on tosissaan varattu. Vaikea selittää :)
Muutenkaan en ymmärrä miksei joku menisi naimisiin, etenkin jos on yhteinen omistusasunto, saatika lapsia. Miksi ehdoin tahdoin hankaloittaa tilannetta jos esim. jommalle kummalle käy jotain, kuolee vaikka yllättäen? Mitä haittaa naimisiinmenosta on? Keksin lähinnä hyötyjä. Liitto on selkeästi vakiintunut kaikkien silmissä, eron ja kuoleman tilanteessa kumpikaan ei jää täysin puille paljaille ja esim. asunnon/omaisuuden jako on selkeämpää siinäkin tilanteessa, että toinen osapuoli tai vainajan omaiset keksivät alkaa sanella omia ehtoja (laki viime kädessä auttaa ja onhan virallisesti leskellä huomattavasti enemmän oikeuksia ja sanavaltaa asioiden järjestelyihin). Perheellä yhteinen sukunimi, ei isyydentunnustuksia ja muutenkin selkeämpi perhekuvio lapsenkin asioita hoidettaessa...
Naimisiin menohan ei tarkoita samaa kuin, että emme vain ole hääihmisiä ja inhoamme olla juhlissa huomion keskipisteenä. Ei niitä häitä kukaan velvoita pitämään, mutta näkisin, että avioliitto virallistaa suhteen joka taholle selkeämmäksi ja ehkä sitouttaakin hiukan vielä enemmän (?).
Olisi kiva kuulla mitä haittaa siinä näet, siis sellaista mitkä kumoaa hyödyt? Eihän siitä kai juuri vaivaakaan ole jos maistraatissa sen hoitaa?
Heips, voin itse omakohtaisesti kertoa etten ole mennyt mieheni kanssa naimisiin ainoastaan siitä syystä että mies on hiukan huithapeli raha-asioissa. En halua olla yhtäkkiä itse vastuussa jostain lainasta, josta en mahdollisesti itse edes tiedä. Näinhän kävisi, jos puoliso kuolee. Meillä on ihan hyvä elämä näinkin. Elämämme ei eroa mitenkään naimisissa olevien elämästä. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. Olin 19 kun aloimme seurustelemaan eli kyse ei olisi siitä että pitäisimme ns takaporttia auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei olla mekään naimisissa, 16 v yhdessä ja kaksi lasta. Mitä juridista hyötyä avioliitosta olisi?
Esimerkiksi leskeneläke.
Ei ole mikään automaattinen, vaan tarveharkintainen. Itse en sitä saisi.
Vain jatkoeläke on tarveharkintainen, jos ei ole yhteisiä alle 18v lapsia.
Puolen vuoden alkueläke tulee kaikille alle 65v leskeytyville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä täällä tulee pelkoargumentteja. Ilmeisesti ihmiset menevät naimisiin, koska pelkäävät. Kannattaa muistaa silti ne tilastot; puolet päättyy eroon, vaikka aviossa ollaankin. Älkää tuudittautuko jonkun paperin varaan, vaan pitäkää huolta toisistanne ja rakastakaa myös! Ja voi ei tuota, joka sanoi että suhde ei muuttunut mihinkään 2-6 vuotta tai 16 vuotta! Musta se kuulostaa surulliselta :( Meillä suhde on muuttunut ajassa jatkuvasti, ja se on ihanaa ja jännittävää. Toinen ihminen on seikkailu, ei itsestäänselvyys.
ap
Höpö höpö, taas puhuu joku, joka ei mistään mitään tiedä. Meillä oli kaukosuhde (minä ramppasin kahden kaupungin väliä, mies asui kolmannessa) puolitoista vuotta, sitten asuimme avoliitossa puolitoista vuotta, ja ensi keväänä vietämmekin sitten hopeahääpäiväämme. Koko tänä 27 ja puolen vuoden aikana meistä kumpikaan ei ole pelännyt yhtikäs mitään toistemme suhteen, ja olemme edelleen toistemme parhaat ystävät ja aviopuolisot. Jos sinulla onkin kummallisia ennakkoluuloja avioliitoista, älä yleistä niitä niissä oikeasti eläviin.
Vierailija kirjoitti:
Heips, voin itse omakohtaisesti kertoa etten ole mennyt mieheni kanssa naimisiin ainoastaan siitä syystä että mies on hiukan huithapeli raha-asioissa. En halua olla yhtäkkiä itse vastuussa jostain lainasta, josta en mahdollisesti itse edes tiedä. Näinhän kävisi, jos puoliso kuolee.
Miksi ihmeessä joutuisit vastuuseen aviopuolisosi sinun tietämättäsi ottamasta lainasta, jos puolisosi kuolee? Ihme käsityksiä ihmisillä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.
Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin
a) pelosta
b) ahneudesta
Vau.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, en minä kään koe täysin vakiintuneeksi pariskunnaksi jos ei olla vähintään kihloissa. Jotenkin tulee olo, että katselevat vielä... Sormus sormessa on yllättävän vahva signaali, että tuo ihminen on tosissaan varattu. Vaikea selittää :)
Muutenkaan en ymmärrä miksei joku menisi naimisiin, etenkin jos on yhteinen omistusasunto, saatika lapsia. Miksi ehdoin tahdoin hankaloittaa tilannetta jos esim. jommalle kummalle käy jotain, kuolee vaikka yllättäen? Mitä haittaa naimisiinmenosta on? Keksin lähinnä hyötyjä. Liitto on selkeästi vakiintunut kaikkien silmissä, eron ja kuoleman tilanteessa kumpikaan ei jää täysin puille paljaille ja esim. asunnon/omaisuuden jako on selkeämpää siinäkin tilanteessa, että toinen osapuoli tai vainajan omaiset keksivät alkaa sanella omia ehtoja (laki viime kädessä auttaa ja onhan virallisesti leskellä huomattavasti enemmän oikeuksia ja sanavaltaa asioiden järjestelyihin). Perheellä yhteinen sukunimi, ei isyydentunnustuksia ja muutenkin selkeämpi perhekuvio lapsenkin asioita hoidettaessa...
Naimisiin menohan ei tarkoita samaa kuin, että emme vain ole hääihmisiä ja inhoamme olla juhlissa huomion keskipisteenä. Ei niitä häitä kukaan velvoita pitämään, mutta näkisin, että avioliitto virallistaa suhteen joka taholle selkeämmäksi ja ehkä sitouttaakin hiukan vielä enemmän (?).
Olisi kiva kuulla mitä haittaa siinä näet, siis sellaista mitkä kumoaa hyödyt? Eihän siitä kai juuri vaivaakaan ole jos maistraatissa sen hoitaa?
Heips, voin itse omakohtaisesti kertoa etten ole mennyt mieheni kanssa naimisiin ainoastaan siitä syystä että mies on hiukan huithapeli raha-asioissa. En halua olla yhtäkkiä itse vastuussa jostain lainasta, josta en mahdollisesti itse edes tiedä. Näinhän kävisi, jos puoliso kuolee. Meillä on ihan hyvä elämä näinkin. Elämämme ei eroa mitenkään naimisissa olevien elämästä. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. Olin 19 kun aloimme seurustelemaan eli kyse ei olisi siitä että pitäisimme ns takaporttia auki.
Eikös tuo nimenomaan ole sitä takaportin auki pitämistä.
Jätä suosiolla se huithapeli sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä täällä tulee pelkoargumentteja. Ilmeisesti ihmiset menevät naimisiin, koska pelkäävät. Kannattaa muistaa silti ne tilastot; puolet päättyy eroon, vaikka aviossa ollaankin. Älkää tuudittautuko jonkun paperin varaan, vaan pitäkää huolta toisistanne ja rakastakaa myös! Ja voi ei tuota, joka sanoi että suhde ei muuttunut mihinkään 2-6 vuotta tai 16 vuotta! Musta se kuulostaa surulliselta :( Meillä suhde on muuttunut ajassa jatkuvasti, ja se on ihanaa ja jännittävää. Toinen ihminen on seikkailu, ei itsestäänselvyys.
ap
Höpö höpö, taas puhuu joku, joka ei mistään mitään tiedä. Meillä oli kaukosuhde (minä ramppasin kahden kaupungin väliä, mies asui kolmannessa) puolitoista vuotta, sitten asuimme avoliitossa puolitoista vuotta, ja ensi keväänä vietämmekin sitten hopeahääpäiväämme. Koko tänä 27 ja puolen vuoden aikana meistä kumpikaan ei ole pelännyt yhtikäs mitään toistemme suhteen, ja olemme edelleen toistemme parhaat ystävät ja aviopuolisot. Jos sinulla onkin kummallisia ennakkoluuloja avioliitoista, älä yleistä niitä niissä oikeasti eläviin.
Höpö höpö itsellesi :) Kun kysyin, että miksi se avioliitto on avoliittoa parempi, niin sain lähinnä omaisuus- ja pelkoargumentteja. Musta tää on hyvä keskustelu, koska ihmiset ei ilmeisesti ihan hirveän paljon kyseenalaista omia motiivejaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.
Muuten oikein, mutta mies kuoli.
Alue: Aihe vapaa
Tutulta kuulostaa.
Itse olen ollut mieheni kanssa jo 15 vuotta, asuttu yhdessä yli 10 vuotta ja oltu kihloissakin melkein yhtä kauan. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja teemme kaiken yhdessä. Naimisiin voitaisiin mennä ihan koska vaan, mutta emme koe asiaa niin oleelliseksi suhteessamme.
Silti mieheni vanhempien mielestä me olemme toisillemme kuin vieraita ja minä en kuulu perheeseen. Toisin kuin miehen veljen vaimo, jonka kanssa veli meni naimisiin vain kuukauden tuntemisen jälkeen ja on nyt ollut naimisissa 1,5 vuotta.
Eli 1,5 vuotta vs. 15 vuotta....