Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei olla oikea pariskunta, kun ei olla naimisissa?
21.11.2016 |
Viikonloppuna ystäväni puhui eräästä toisesta, tuntemastamme pariskunnasta ja lipsautti ohimennen että "onhan se muutenkin ollut niin ihme suhde kun ei se edennyt mihinkään kihloihinkaan vuosiin".
Mielenkiintoinen mielipide. Olen omani kanssa ollut nyt 6 vuotta yhdessä, eipä kihloja meilläkään. Ei olla vaan naimisiinmenevää sorttia. Kun kummalekin se on ollut lähinnä hammaslääkäriin verrattavissa oleva ahdistava velvollisuus, niin ei olla varsinaisesti asiaa edistetty. Edelleen ollaan yhtä rakastuneita kuin aina, ja yhteinen elämä edessä. Molemmat ollaan varmistettu, että ei asia ole toiselle niin valtavan tärkeä, koska sitten sitä pitäisi tietenkin harkita vakavasti.
Kommentoinut vaimo on ollut omansa kanssa 2 vuotta, yhden seurustelua ja yhden naimisissa. Itse koen heidän suhteensa kaaren olevan herkässä alkuvaheessa, vaikka naimisiin menivätkin. Hassua, että hän itse kokee sormukset noin.. mutta ehkäpä se oli syynäkin äkkinaimiselle.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, en minä kään koe täysin vakiintuneeksi pariskunnaksi jos ei olla vähintään kihloissa. Jotenkin tulee olo, että katselevat vielä... Sormus sormessa on yllättävän vahva signaali, että tuo ihminen on tosissaan varattu. Vaikea selittää :)
Muutenkaan en ymmärrä miksei joku menisi naimisiin, etenkin jos on yhteinen omistusasunto, saatika lapsia. Miksi ehdoin tahdoin hankaloittaa tilannetta jos esim. jommalle kummalle käy jotain, kuolee vaikka yllättäen? Mitä haittaa naimisiinmenosta on? Keksin lähinnä hyötyjä. Liitto on selkeästi vakiintunut kaikkien silmissä, eron ja kuoleman tilanteessa kumpikaan ei jää täysin puille paljaille ja esim. asunnon/omaisuuden jako on selkeämpää siinäkin tilanteessa, että toinen osapuoli tai vainajan omaiset keksivät alkaa sanella omia ehtoja (laki viime kädessä auttaa ja onhan virallisesti leskellä huomattavasti enemmän oikeuksia ja sanavaltaa asioiden järjestelyihin). Perheellä yhteinen sukunimi, ei isyydentunnustuksia ja muutenkin selkeämpi perhekuvio lapsenkin asioita hoidettaessa...
Naimisiin menohan ei tarkoita samaa kuin, että emme vain ole hääihmisiä ja inhoamme olla juhlissa huomion keskipisteenä. Ei niitä häitä kukaan velvoita pitämään, mutta näkisin, että avioliitto virallistaa suhteen joka taholle selkeämmäksi ja ehkä sitouttaakin hiukan vielä enemmän (?).
Olisi kiva kuulla mitä haittaa siinä näet, siis sellaista mitkä kumoaa hyödyt? Eihän siitä kai juuri vaivaakaan ole jos maistraatissa sen hoitaa?
Heips, voin itse omakohtaisesti kertoa etten ole mennyt mieheni kanssa naimisiin ainoastaan siitä syystä että mies on hiukan huithapeli raha-asioissa. En halua olla yhtäkkiä itse vastuussa jostain lainasta, josta en mahdollisesti itse edes tiedä. Näinhän kävisi, jos puoliso kuolee. Meillä on ihan hyvä elämä näinkin. Elämämme ei eroa mitenkään naimisissa olevien elämästä. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. Olin 19 kun aloimme seurustelemaan eli kyse ei olisi siitä että pitäisimme ns takaporttia auki.
Et ole vastuussa veloista, jos nimeäsi ei ole paperissa. Velat eivät myöskään periydy kuolemantapauksen yhteydessä. Miehesi velkojat voivat periä saataviaan vain hänen omasta omaisuudestaan/avio-osuudestaan. Avioehdolla on mahdollista suojata oma omaisuus ilman, että osituksessa menettää mitään omaa.
Mutta joo, en kyllä itsekään osaa kuvitella meneväni koskaan naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.Meidän tapauksessa se varsinainen ahneus alkoi kuoleman jälkeen ( ei siis avoero), koska naisella oli käsitys että avoliitto on pitkässä suhteessa sama kuin avioliitto. No ei ollut.
Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin
a) pelosta
b) ahneudesta
Vau.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin
a) pelosta
b) ahneudesta
Vau.
Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.Meidän tapauksessa se varsinainen ahneus alkoi kuoleman jälkeen ( ei siis avoero), koska naisella oli käsitys että avoliitto on pitkässä suhteessa sama kuin avioliitto. No ei ollut.
Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin
a) pelosta
b) ahneudesta
Vau.
Meidän tapauksessa se varsinainen ahneus alkoi kuoleman jälkeen ( ei siis avoero), koska naisella oli käsitys että avoliitto on pitkässä suhteessa sama kuin avioliitto. No ei ollut.
Lainaus meni näköjään mihin sattui.
En kyllä missään nimessä "arvioisi" suhdetta suhteen pituuden mukaan. Eihän se välttämättä kerro mitään. Ollaan oltu yhdesdä, kun muitakaan ei ole näköpiiriin ilmaantunut, ollaan oltu laiskuttaan yhdessä, ollaan yhdessä vaikka vihataan ja kohdellaan toista huonosti jne jne.
En silti arvioisi parisuhdetta aviosäädynkään mukaan. Myös syyt mennä naimisiin voivat olla monenkirjavat , joillain ehkä pelkät prinsessabileet mielessä. Mutta arvostan kyllä avioliittoa sitoutumisen merkkinä, se on jotain konkreettista ja virallista, eikä pelkkää sananhelinää. Virallisesti aviopari on toisiinsa sitoutuneempi kuin avopari. Mutta toki ihmiselämässä on muitakin tasoja kuin virallinen taso. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei. Oikeita pariskuntia ovat vain ne, jotka ovat menneet naimisiin. Avioon voi mennä maistraatissakin jos kirkkoa pelkää. *vink vink*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä täällä tulee pelkoargumentteja. Ilmeisesti ihmiset menevät naimisiin, koska pelkäävät. Kannattaa muistaa silti ne tilastot; puolet päättyy eroon, vaikka aviossa ollaankin. Älkää tuudittautuko jonkun paperin varaan, vaan pitäkää huolta toisistanne ja rakastakaa myös! Ja voi ei tuota, joka sanoi että suhde ei muuttunut mihinkään 2-6 vuotta tai 16 vuotta! Musta se kuulostaa surulliselta :( Meillä suhde on muuttunut ajassa jatkuvasti, ja se on ihanaa ja jännittävää. Toinen ihminen on seikkailu, ei itsestäänselvyys.
ap
Höpö höpö, taas puhuu joku, joka ei mistään mitään tiedä. Meillä oli kaukosuhde (minä ramppasin kahden kaupungin väliä, mies asui kolmannessa) puolitoista vuotta, sitten asuimme avoliitossa puolitoista vuotta, ja ensi keväänä vietämmekin sitten hopeahääpäiväämme. Koko tänä 27 ja puolen vuoden aikana meistä kumpikaan ei ole pelännyt yhtikäs mitään toistemme suhteen, ja olemme edelleen toistemme parhaat ystävät ja aviopuolisot. Jos sinulla onkin kummallisia ennakkoluuloja avioliitoista, älä yleistä niitä niissä oikeasti eläviin.
Höpö höpö itsellesi :) Kun kysyin, että miksi se avioliitto on avoliittoa parempi, niin sain lähinnä omaisuus- ja pelkoargumentteja. Musta tää on hyvä keskustelu, koska ihmiset ei ilmeisesti ihan hirveän paljon kyseenalaista omia motiivejaan.
Itse olen mennyt naimisiin rakkaudesta, mutta avioliitonhan yksi merkitys on turvata kuoleman varalta, joten siksi kai naimisiin mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.Muuten oikein, mutta mies kuoli.
Toisaalta jos vaimo olisi ollut varakkaampi, eikä keskinäistä testamenttia ole, vaimo menettäisi osan omasta omaisuudestaan miehen lapsille, jos olisivat olleet naimisissa. Että ei nämäkään asiat niin yksinkertaisia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin
a) pelosta
b) ahneudesta
Vau.
Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?
No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, en minä kään koe täysin vakiintuneeksi pariskunnaksi jos ei olla vähintään kihloissa. Jotenkin tulee olo, että katselevat vielä... Sormus sormessa on yllättävän vahva signaali, että tuo ihminen on tosissaan varattu. Vaikea selittää :)
Muutenkaan en ymmärrä miksei joku menisi naimisiin, etenkin jos on yhteinen omistusasunto, saatika lapsia. Miksi ehdoin tahdoin hankaloittaa tilannetta jos esim. jommalle kummalle käy jotain, kuolee vaikka yllättäen? Mitä haittaa naimisiinmenosta on? Keksin lähinnä hyötyjä. Liitto on selkeästi vakiintunut kaikkien silmissä, eron ja kuoleman tilanteessa kumpikaan ei jää täysin puille paljaille ja esim. asunnon/omaisuuden jako on selkeämpää siinäkin tilanteessa, että toinen osapuoli tai vainajan omaiset keksivät alkaa sanella omia ehtoja (laki viime kädessä auttaa ja onhan virallisesti leskellä huomattavasti enemmän oikeuksia ja sanavaltaa asioiden järjestelyihin). Perheellä yhteinen sukunimi, ei isyydentunnustuksia ja muutenkin selkeämpi perhekuvio lapsenkin asioita hoidettaessa...
Naimisiin menohan ei tarkoita samaa kuin, että emme vain ole hääihmisiä ja inhoamme olla juhlissa huomion keskipisteenä. Ei niitä häitä kukaan velvoita pitämään, mutta näkisin, että avioliitto virallistaa suhteen joka taholle selkeämmäksi ja ehkä sitouttaakin hiukan vielä enemmän (?).
Olisi kiva kuulla mitä haittaa siinä näet, siis sellaista mitkä kumoaa hyödyt? Eihän siitä kai juuri vaivaakaan ole jos maistraatissa sen hoitaa?
Heips, voin itse omakohtaisesti kertoa etten ole mennyt mieheni kanssa naimisiin ainoastaan siitä syystä että mies on hiukan huithapeli raha-asioissa. En halua olla yhtäkkiä itse vastuussa jostain lainasta, josta en mahdollisesti itse edes tiedä. Näinhän kävisi, jos puoliso kuolee. Meillä on ihan hyvä elämä näinkin. Elämämme ei eroa mitenkään naimisissa olevien elämästä. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. Olin 19 kun aloimme seurustelemaan eli kyse ei olisi siitä että pitäisimme ns takaporttia auki.
Kyllä yhteisen lainan voi ottaa vaikka ei ole naimisissa.
Jos ei ole allekirjoittanut jotakin lainaa ei siitä myöskään ole vastuussa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin
a) pelosta
b) ahneudesta
Vau.
Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?
No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)
ap
Itselle se kertoo kyllä suhteen sitovuudesta, jos ollaan valmiit menemään toisen kanssa naimisiin. Muuten siihen jää se takaportin tuntu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä missään nimessä "arvioisi" suhdetta suhteen pituuden mukaan. Eihän se välttämättä kerro mitään. Ollaan oltu yhdesdä, kun muitakaan ei ole näköpiiriin ilmaantunut, ollaan oltu laiskuttaan yhdessä, ollaan yhdessä vaikka vihataan ja kohdellaan toista huonosti jne jne.
En silti arvioisi parisuhdetta aviosäädynkään mukaan. Myös syyt mennä naimisiin voivat olla monenkirjavat , joillain ehkä pelkät prinsessabileet mielessä. Mutta arvostan kyllä avioliittoa sitoutumisen merkkinä, se on jotain konkreettista ja virallista, eikä pelkkää sananhelinää. Virallisesti aviopari on toisiinsa sitoutuneempi kuin avopari. Mutta toki ihmiselämässä on muitakin tasoja kuin virallinen taso. :)
Musta avioituneissa on näitä "laiskoja" enemmän. Avoliitossa olisi niin helppo lähteä lätkimään, että jos avoliitto on pitkä, niin koen, että siellä ollaan tosissaan.
Tai no, emmä tiedä. Minusta pitkä suhde on aina hieno, hienompi kuin just avioitunut pari. Just koska nykyään mennään naimisiin ja erotaan ihan huvikseen. Pitkissä suhteissa on jotain arvokkuutta, mitä ei enää muuten ole. Siviilisäädystä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin
a) pelosta
b) ahneudesta
Vau.
Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?
No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)
ap
Itselle se kertoo kyllä suhteen sitovuudesta, jos ollaan valmiit menemään toisen kanssa naimisiin. Muuten siihen jää se takaportin tuntu.
Palattiin siis pelkoargumenttiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi on pelkoa varautua juridisesti toisen kuolemaan? Niin kun tulee joka tapauksessa käymään. Se on järkeä, ei pelkoa. Enemmän pitäisin pelkona tilannetta, jossa pää työnnettäisiin puskaan ja asiaa ei lainkaan suunniteltaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.Muuten oikein, mutta mies kuoli.
Toisaalta jos vaimo olisi ollut varakkaampi, eikä keskinäistä testamenttia ole, vaimo menettäisi osan omasta omaisuudestaan miehen lapsille, jos olisivat olleet naimisissa. Että ei nämäkään asiat niin yksinkertaisia ole.
Vain siinä tapauksessa, että vaimo ei perunkirjoituksessa kerro, että hän ei halua maksaa tasinkoa puolisonsa perillisille. Jos leski on varakkaampi kuin vainaja, leski voi aina kieltäytyä antamasta osaa omasta omaisuudestaan vainajan perillisille. Tämä on täysin lain mukaista, kunhan leski toimii ajoissa.
Ap. Kaverisi on pösilö. Ja tilannetajuton, kun sinulle tuollaisia hölötti. Mutta on vähän outoa, että haukut naimisiinmenneitä rahanahneiksi pelkureiksi (kärjistäen), mutta itse kuitenkin aikaisemmin kerroit, että pidätte naimisiinmenon juridisia puolia järkevinä ja aiotte jossain kohtaa mennä naimisiin.
Teidän kohdallanne kyse on järjestä ja muiden kohdalla ahneudesta ja pelkuruudesta? Tuntuu, että jokin defenssi-moodi sulla on päällä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on pelkoa varautua juridisesti toisen kuolemaan? Niin kun tulee joka tapauksessa käymään. Se on järkeä, ei pelkoa. Enemmän pitäisin pelkona tilannetta, jossa pää työnnettäisiin puskaan ja asiaa ei lainkaan suunniteltaisi.
Eikun tää on se omaisuusargumentti, jota olen alusta lähtien pitänyt ihan järkevänä. Pelkoargumentteihin menee nää ajatukset, että vaihdetaan tai petetään helpommin "takaportti", jos ei olla naimisissa. Estääkö sormus sellaisen? Tämän palstan perusteella ei ainakaan. Kaikki ne eronneet parit, joita olen elämässäni tuntenut... ei se estä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että mun äitipuoleni tällä hetkellä itkee aika katkerasti, ettei mennyt naimisiin mun isäni kanssa.
Liittyykö tää jotenkin asiaan? Eikö ne siis olleet oikea pariskunta sitä aikaa kun olivat yhdessä vai mitä ajat takaa?
Mun mielestä täällä pyydettiin mielipidettä siitä kannattaako naimisiin mennä. Toki tää mun tapaus oli uusperhe, mutta olis kannattanut. Eli liittyy asiaan.
En kyllä edelleenkään ymmärrä, vaikka miten päin lukisin. Siis sinun mielestäsi kahden eronneen ihmisen olisi kannattanut olla naimisissa? What? Just tätä tarkoitan, avioliitto on nykyään joku kertakäyttörätti. Mikään ei minusta kerro selvemmin, että ei todellakaan ole ollut avioliitto heidän asiansa, jos he ovat ERONNEET :D
Siis etkö oikeasti tajua?
Todennäköisesti mies on ollut hyvätuloinen ja nainen taas ei ja avoerossa nainen on jäänyt puille paljaille.Okei. Eli ihmiset menevät naimisiin
a) pelosta
b) ahneudesta
Vau.
Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?
No en minä tätä asiaa näin yksinkertaista, mutta tosiaan alkuperäinen ihmetykseni aihe oli suhteen arvottaminen sen perustella, että onko rinkula sormessa. Kun itse arvostan sitä sen perusteella, miten ollaan yhdessä selvitty ja rakastettu. Ja nyt moni on sitä mieltä, että se rinkula on kuitenkin parempi. Halusin ihmetellä ääneen, että miksi. Olet vapaa kertomaan niitä omaisuudesta ja pelosta poikkeavia juttuja, ne ihan oikeesti kiinnostaa :)
ap
Itselle se kertoo kyllä suhteen sitovuudesta, jos ollaan valmiit menemään toisen kanssa naimisiin. Muuten siihen jää se takaportin tuntu.
Palattiin siis pelkoargumenttiin?
Pelkoa mihin?
Kun erotilastoja katsoo niin onhan se avioliitto ihan vitsi.
Alue: Aihe vapaa
Hohhoijjaa.