Lue keskustelun säännöt.
Kohta eronnut työtön :(
Työtön
21.11.2016 |
Aamu alkaa ennen seitsemää. Mies lähtee töihin ja minä jään lasten kanss aamupalalle.
Katson että lapsilla on koulutavarat pakattu ja lähetän kouluun.
Sitten se työni alkaa eli työn haku. Käytän päiväni hakemuksia lähetellen ja selaten uudestaan ja uudestaan työpaikkailmoituksia.
Jätän avoimia hakemuksia nykyään lähes kaikkialle. Jos edes jotenkin löytäisin paikkani.
Mistään ei kuulu mitään.
Lapset tulevat koulusta, teen välipalat ja autan läksyissä.
Pesen pyykkiä, siistin paikkoja ja valmistan ruuan.
Mies tulee töistä ja valitus alkaa heti. Miksi se työn saaminen on niin vaikeeta? Miksen ole ahkerampi kun koko päivä olisi aikaa etsiä niitä töitä? Miksi pitää lusmuilla ja istua päivät pitkät perse homeessa sohvalla?
Tätä on kestänyt useamman viikon jo. Ihan samalla tavalla. Arkipäivät ei riitä vaan pitää hämmästellä työttömyyttäni viikonloppuisinkin.
Illat itken pahaa oloani. En halua olla se työtön joka istuu perse homeessa sohvalla! Haluaisin saada töitä. Päästä pois kotoa.
Viikonloppuna oli mieheni syntymäpäivät jota kävimme juhlistamassa.
Mieheni ystävä kysyi onko vielä töitä löytynyt.
Pahalla ei sitä kysynyt mutta silloin petti minun kontrolli. Romahdin täysin.
Siihen loppui minun ilta.
Se että työn saaminen on niin vaikeaa niin miksi en saa tukea siltä keneltä sitä eniten tarvitsisin?
Olen romahtanut täysin. En jaksa!
Tänä aamuna en etsinyt töitä. Tulin tänne itkemään.
Pohdin eroa ja tulevaa. En saa enää ajatuksista kiinni :(
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Ei varmasti ole mutta aina on mahdollisuus erota ja jäädä yh.ksi. En minä eikä varmaan muutkaan ole huvin vuoksi kotona työttömänä. Kyllä me heti töihin menisimme jos töitä vain olisi.t. nro2
Laitetaan lapset kokemaan eron järkyttävimmät seuraukset vain siksi, että aikuisia nyt vähän turhauttaa? Kyllä minä olen tehnyt kaikkeni asettumalla puolisoni asemaan, mutta se on työttömälle mahdoton ponnistus asettua sen asemaan, joka yksin vastaa perheen kuluista?
Mitä helvettiä? :D kyllä on erikoinen tämä työllisten asenne nykyään. Aika paljon karumpi ja juurikin se UHRIUTUVAMPI, kun työttömillä. Minä vastaisin hyvin mielellään perheen kuluista, jos töitä vain saisin. Minulle olisi ilo, että voisin huolehtia perheestäni. Samoin maksaisin mukisematta veroja. Olisin enemmän kuin kiitollinen kun vaan olisi työ, jolla pärjään ja voin perheeni elättää.
Joo kyllä näistä joistakin kommenteista huokuu se miten ei pystytä asettumaan siihen työttömän osapuolen asemaan. Työttömyys masentaa ja pudottaa niin helposti pohjalle. Sä et työttömänä ole monen silmissä edes ihmisarvon ansaitseva tyyppi. Sä syrjäydyt. Sä tunnet loputonta syyllisyyttä siitä et sä "loisit". Usein työttömyys ei ole omaa syytä, mutta sosiaalisen paineen vuoksi sä joudut nöyristelemään ja häpeämään.
Työttömiä pitäisi paapoa kuin toisena päivätyönä? Työssä käyvän asemaan ei pidä asettua, kun heille kaikki on niin paljon helpompaa? Työelämässä ei ole sosiaalisia paineita, joiden edessä joudut nöyristelemään? Miten vieraantuneita te oikein olette siitä työelämästä, joka on yhtäläisesti kamppailua ja nöyristelyä, joustamista yms, että saat pitää sen työpaikasi. Siihen päälle vielä se huoli siitä työttömästä puolisosta ja perheen toimeentulosta. Eihän ap miehen käytöstä voi mitenkään puolustaa, mutta tässä on asiat esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, mutta mistä sitä tietää miten ap käyttäytyy miestään kohtaan.
Olen kyllä itse ihan työelämässä. Teen itseasiassa kahta työtä tällä hetkellä, josta toisesta en edes nosta palkkaa. Älä sinä tule mulle paasaamaan työelämän kurjista puolista :D.
Voisiko se toisen työpaikan antaa jollekin tarvitsevalle?
Tämä ei ollut osoitettu henkilökohtaisesti SINULLE vaan ihan yleistä mielipiteen testausta, johon et osannut tuoda mitään uutta vaan huusit ihan silkasta huutamisen ilosta. Hymiöitä.
Kasvatan yritystä nostamatta palkkaa, jotta voisin joskus työllistää muitakin itseni lisäksi? Jollakin se on munkin elettävä, siksi teen osa-aikatyötä ja elän köyhyysrajalla :D :D :D. Mitä sä teet parantaaksesi suomen työllisyystilannetta?
Oleppa nyt rehellinen itsellesi! Suomi onkin täynnä näitä ketään hyödyttömiä pienyrityksiä, jotka ei tule yrittäjän lisään työllistämään ketään. :D
Paremmat mahdollisuudet mulla on menestyä kuin sulla näiden viestien perusteella :D.
Kumpi meistä siellä köyhyys rajalla elää? :D
Meinaatko, että mun kannattais nyt nostaa palkkaa ja hidastaa yrityksen kasvu sen sijaan, että sijoitan kaiken takaisin sisään ja investoin? Moni yrittäjä on lähtenyt nollista ja elänyt kädestä suuhun ennen menestystä. Sä et oikein taida olla kartalla siitä mitä yrittäminen on :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut omassa tuttavapiirissäni mielenkiintoisen ilmiön. Miksi se on kerta toisensa jälkeen samoilla ihmisillä vaikeuksia löytää niitä töitä?
Taidat olla tyhmä. Samoilla ihmisillä on niitä vaikeuksia löytää töitä koska voi olla työnantajien mielestä epäilyttävää kun ei ole ollut pitkäaikaista työsuhdetta vaan monta lyhyttä ja työttömyyttä ja sille ei voi mitään. Koulutus on joskus syy ja sille voisi tehdä mitään mutta esim perheellisten on vaikea heittäytyä opiskelijaksi. Ja perheellisten vasta vaikea onkin koska minulta joka kerta kysytään että kuka lapset hoitaa ja olenko se minä joka lähtee töistä kun lapsella korvatulehdus tai jotain. Ainakin äitejä syrjitään ihan loputtomasti työelämässä.
Eli tämä jotuu yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta?
Outoa keskustelu sikäli että puolisoiden keskenhän pitäis olla niin että sun hyvä on mun hyvää ja huolikin yhteinen...ei omaa rakasta vastaan saa käydä edes työttömyyden kiristäessä arkea. Ehkä te ette kuulu yhteen ettekä ansaitse parisuhdetta. Missä rakkaus myötä ja vastoinkäymisissä. Erotkaa kiittämättömät moukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Ei varmasti ole mutta aina on mahdollisuus erota ja jäädä yh.ksi. En minä eikä varmaan muutkaan ole huvin vuoksi kotona työttömänä. Kyllä me heti töihin menisimme jos töitä vain olisi.t. nro2
Laitetaan lapset kokemaan eron järkyttävimmät seuraukset vain siksi, että aikuisia nyt vähän turhauttaa? Kyllä minä olen tehnyt kaikkeni asettumalla puolisoni asemaan, mutta se on työttömälle mahdoton ponnistus asettua sen asemaan, joka yksin vastaa perheen kuluista?
Mitä helvettiä? :D kyllä on erikoinen tämä työllisten asenne nykyään. Aika paljon karumpi ja juurikin se UHRIUTUVAMPI, kun työttömillä. Minä vastaisin hyvin mielellään perheen kuluista, jos töitä vain saisin. Minulle olisi ilo, että voisin huolehtia perheestäni. Samoin maksaisin mukisematta veroja. Olisin enemmän kuin kiitollinen kun vaan olisi työ, jolla pärjään ja voin perheeni elättää.
Joo kyllä näistä joistakin kommenteista huokuu se miten ei pystytä asettumaan siihen työttömän osapuolen asemaan. Työttömyys masentaa ja pudottaa niin helposti pohjalle. Sä et työttömänä ole monen silmissä edes ihmisarvon ansaitseva tyyppi. Sä syrjäydyt. Sä tunnet loputonta syyllisyyttä siitä et sä "loisit". Usein työttömyys ei ole omaa syytä, mutta sosiaalisen paineen vuoksi sä joudut nöyristelemään ja häpeämään.
Työttömiä pitäisi paapoa kuin toisena päivätyönä? Työssä käyvän asemaan ei pidä asettua, kun heille kaikki on niin paljon helpompaa? Työelämässä ei ole sosiaalisia paineita, joiden edessä joudut nöyristelemään? Miten vieraantuneita te oikein olette siitä työelämästä, joka on yhtäläisesti kamppailua ja nöyristelyä, joustamista yms, että saat pitää sen työpaikasi. Siihen päälle vielä se huoli siitä työttömästä puolisosta ja perheen toimeentulosta. Eihän ap miehen käytöstä voi mitenkään puolustaa, mutta tässä on asiat esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, mutta mistä sitä tietää miten ap käyttäytyy miestään kohtaan.
Olen kyllä itse ihan työelämässä. Teen itseasiassa kahta työtä tällä hetkellä, josta toisesta en edes nosta palkkaa. Älä sinä tule mulle paasaamaan työelämän kurjista puolista :D.
Voisiko se toisen työpaikan antaa jollekin tarvitsevalle?
Tämä ei ollut osoitettu henkilökohtaisesti SINULLE vaan ihan yleistä mielipiteen testausta, johon et osannut tuoda mitään uutta vaan huusit ihan silkasta huutamisen ilosta. Hymiöitä.
Kasvatan yritystä nostamatta palkkaa, jotta voisin joskus työllistää muitakin itseni lisäksi? Jollakin se on munkin elettävä, siksi teen osa-aikatyötä ja elän köyhyysrajalla :D :D :D. Mitä sä teet parantaaksesi suomen työllisyystilannetta?
Oleppa nyt rehellinen itsellesi! Suomi onkin täynnä näitä ketään hyödyttömiä pienyrityksiä, jotka ei tule yrittäjän lisään työllistämään ketään. :D
Paremmat mahdollisuudet mulla on menestyä kuin sulla näiden viestien perusteella :D.
Kumpi meistä siellä köyhyys rajalla elää? :D
Meinaatko, että mun kannattais nyt nostaa palkkaa ja hidastaa yrityksen kasvu sen sijaan, että sijoitan kaiken takaisin sisään ja investoin? Moni yrittäjä on lähtenyt nollista ja elänyt kädestä suuhun ennen menestystä. Sä et oikein taida olla kartalla siitä mitä yrittäminen on :D.
Mä todellakin toivon, että sinä opit mitä yrittäminen on. Pien- ja yksinyritykset ole tie talouden kasvuun, koska ne ovat seurausta talouden romahduskausista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtön kirjoitti:
Aamu alkaa ennen seitsemää. Mies lähtee töihin ja minä jään lasten kanss aamupalalle.
Katson että lapsilla on koulutavarat pakattu ja lähetän kouluun.
Sitten se työni alkaa eli työn haku. Käytän päiväni hakemuksia lähetellen ja selaten uudestaan ja uudestaan työpaikkailmoituksia.
Jätän avoimia hakemuksia nykyään lähes kaikkialle. Jos edes jotenkin löytäisin paikkani.
Mistään ei kuulu mitään.
Lapset tulevat koulusta, teen välipalat ja autan läksyissä.
Pesen pyykkiä, siistin paikkoja ja valmistan ruuan.
Mies tulee töistä ja valitus alkaa heti. Miksi se työn saaminen on niin vaikeeta? Miksen ole ahkerampi kun koko päivä olisi aikaa etsiä niitä töitä? Miksi pitää lusmuilla ja istua päivät pitkät perse homeessa sohvalla?Tätä on kestänyt useamman viikon jo. Ihan samalla tavalla. Arkipäivät ei riitä vaan pitää hämmästellä työttömyyttäni viikonloppuisinkin.
Illat itken pahaa oloani. En halua olla se työtön joka istuu perse homeessa sohvalla! Haluaisin saada töitä. Päästä pois kotoa.
Viikonloppuna oli mieheni syntymäpäivät jota kävimme juhlistamassa.
Mieheni ystävä kysyi onko vielä töitä löytynyt.
Pahalla ei sitä kysynyt mutta silloin petti minun kontrolli. Romahdin täysin.
Siihen loppui minun ilta.Se että työn saaminen on niin vaikeaa niin miksi en saa tukea siltä keneltä sitä eniten tarvitsisin?
Olen romahtanut täysin. En jaksa!
Tänä aamuna en etsinyt töitä. Tulin tänne itkemään.
Pohdin eroa ja tulevaa. En saa enää ajatuksista kiinni :(
On varmaan stressaantunut omassa työssään tai jostain, mutta silti odottaisi jonkinlaista empatiakykyä toista kohtaan:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Ei varmasti ole mutta aina on mahdollisuus erota ja jäädä yh.ksi. En minä eikä varmaan muutkaan ole huvin vuoksi kotona työttömänä. Kyllä me heti töihin menisimme jos töitä vain olisi.t. nro2
Laitetaan lapset kokemaan eron järkyttävimmät seuraukset vain siksi, että aikuisia nyt vähän turhauttaa? Kyllä minä olen tehnyt kaikkeni asettumalla puolisoni asemaan, mutta se on työttömälle mahdoton ponnistus asettua sen asemaan, joka yksin vastaa perheen kuluista?
Mitä helvettiä? :D kyllä on erikoinen tämä työllisten asenne nykyään. Aika paljon karumpi ja juurikin se UHRIUTUVAMPI, kun työttömillä. Minä vastaisin hyvin mielellään perheen kuluista, jos töitä vain saisin. Minulle olisi ilo, että voisin huolehtia perheestäni. Samoin maksaisin mukisematta veroja. Olisin enemmän kuin kiitollinen kun vaan olisi työ, jolla pärjään ja voin perheeni elättää.
Joo kyllä näistä joistakin kommenteista huokuu se miten ei pystytä asettumaan siihen työttömän osapuolen asemaan. Työttömyys masentaa ja pudottaa niin helposti pohjalle. Sä et työttömänä ole monen silmissä edes ihmisarvon ansaitseva tyyppi. Sä syrjäydyt. Sä tunnet loputonta syyllisyyttä siitä et sä "loisit". Usein työttömyys ei ole omaa syytä, mutta sosiaalisen paineen vuoksi sä joudut nöyristelemään ja häpeämään.
Työttömiä pitäisi paapoa kuin toisena päivätyönä? Työssä käyvän asemaan ei pidä asettua, kun heille kaikki on niin paljon helpompaa? Työelämässä ei ole sosiaalisia paineita, joiden edessä joudut nöyristelemään? Miten vieraantuneita te oikein olette siitä työelämästä, joka on yhtäläisesti kamppailua ja nöyristelyä, joustamista yms, että saat pitää sen työpaikasi. Siihen päälle vielä se huoli siitä työttömästä puolisosta ja perheen toimeentulosta. Eihän ap miehen käytöstä voi mitenkään puolustaa, mutta tässä on asiat esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, mutta mistä sitä tietää miten ap käyttäytyy miestään kohtaan.
Olen kyllä itse ihan työelämässä. Teen itseasiassa kahta työtä tällä hetkellä, josta toisesta en edes nosta palkkaa. Älä sinä tule mulle paasaamaan työelämän kurjista puolista :D.
Voisiko se toisen työpaikan antaa jollekin tarvitsevalle?
Tämä ei ollut osoitettu henkilökohtaisesti SINULLE vaan ihan yleistä mielipiteen testausta, johon et osannut tuoda mitään uutta vaan huusit ihan silkasta huutamisen ilosta. Hymiöitä.
Kasvatan yritystä nostamatta palkkaa, jotta voisin joskus työllistää muitakin itseni lisäksi? Jollakin se on munkin elettävä, siksi teen osa-aikatyötä ja elän köyhyysrajalla :D :D :D. Mitä sä teet parantaaksesi suomen työllisyystilannetta?
Oleppa nyt rehellinen itsellesi! Suomi onkin täynnä näitä ketään hyödyttömiä pienyrityksiä, jotka ei tule yrittäjän lisään työllistämään ketään. :D
Paremmat mahdollisuudet mulla on menestyä kuin sulla näiden viestien perusteella :D.
Kumpi meistä siellä köyhyys rajalla elää? :D
Meinaatko, että mun kannattais nyt nostaa palkkaa ja hidastaa yrityksen kasvu sen sijaan, että sijoitan kaiken takaisin sisään ja investoin? Moni yrittäjä on lähtenyt nollista ja elänyt kädestä suuhun ennen menestystä. Sä et oikein taida olla kartalla siitä mitä yrittäminen on :D.
Mä todellakin toivon, että sinä opit mitä yrittäminen on. Pien- ja yksinyritykset ole tie talouden kasvuun, koska ne ovat seurausta talouden romahduskausista.
Tää kommentti varmisti sen, että sä olet aikas pihalla asioista. Ihan jo googlettamalla ja seuraamalla uutisia voi lukea menestystarinoita. Juurikin niitä, missä jopa (apua!) työtön ihminen on lähtenyt yrittämään ja onnistunut kasvattamaan hyvän bisneksen. Alota lukemalla vaikka Varustelekan perustajan tarina. Kouluta ittees ennenkun tuut tänne pätemään ja esittämään jotain asiantuntijaa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömiä kohdellaan kuin paskaa, sitten ihmetellään kun porukka syrjäytyy.
Hyväksy se, että olet työtön nyt. Kiitä terveydestä ja lapsistani. EI TYÖTTÖMYYS OLE SINUN VIKA.
Vika on siinä, että olet valinnut väärän ammatin. Lue sellainen ammatti vaikka hitaasti, jotta varmasti saat
työtä. esim. laitoshoitaja, farmaseutti..... apteekkiteknikko. On ammatteja, joilla saa töitä...
ÄLÄ surkeile! Lopeta tuollainen turha hakeminen... josta ei ole mitään hyötyä.
Ota rennosti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa, toki muissakin ihmissuhteissa, monet tekevät sen virheen, että haukkuvat/huomauttelevat/sättivät toista JATKUVASTI jostain yhdestä ominaisuudesta tai asiasta. Kun se toinen on kuullut tarpeeksi monta kertaa olevansa loinen, pihtari, rupsahtanut, tyhmä tai jotain muuta epämukavaa, niin hän alkaa ajatella olevansa pelkästään tuota yhtä ominaisuutta kumppaninsa silmissä. Eikä se auta yhtään mitään, että sitä haukkumista ja naljailua pyytelee aina välillä anteeksi tai sanoo sen olleen vitsailua, jos se aina vain jatkuu. Kukaan ei ansaitse tuollaista käytöstä, jatkuvaa ilkeilyä, ei vaikka hän olisikin oikeasti vähän vaikka laiska.
vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa edelleen, minne menevät työttömän puolison rahat näillä, kenellä työssä käyvä puoliso joutuu yksin kaikesta vastaamaan? Vai onko heillä niin isot menot ja töistä niin isot tulot, että työttömän puolison rahat on pieru tuulessa.
Meillä on niin, että minä olen ollut koko ajan reilusti pienituloisempi. Naimisiin mennessä oltiin kumpikin töissä, mutta tulin pian raskaaksi ja jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle, joka muuttui sitten pitkittyneeksi työttömyydeksi/opiskeluksi/pätkätöiksi. Ei mitään puhettakaan, että olisi saanut olla töissä ja rakentaa uraa, mikä olisi näkynyt myös nousevana palkkana, kuten miehellä. Pärjäämme ihan ok, mutta totta kai mies hyväpalkkaisena haluaa ostaa kaupasta hyvää ruokaa ja matkustella. Koska omat tuloni ovat pienet, niin hän ei pääse elämään ihan sellaista elämää, mitä oma tulotaso mahdollistaisi, jos puoliso tienaisi edes säällisesti. Meillä on nyt suurin piirtein niin, että minä tienaan nettona 1700€ ja mies 5100€. Kyllä miehen näkökulmasta nämä minun tienestit on pikkurahoja, vaikka itse taas koen, että ne on hyvä lisä tuohon miehen palkkaan, jolla pystyy peruselämisen maksamaan.
Meillä minun palkat ja työttömyyspäivärahat menee ihan perheen yhteisiin laskuihin, ei niistä oikein ole mitään näkyvää iloa. Tuo 1700€ kattaa ehkä noin kolmasosan kuukausittaisista menoista, joten kyllä mies kantaa suurimman taakan. Ja kun välillä on ollut aikoja, jolloin omat tuloni ovat 1300€/kk tai 800€/kk tai jopa 0€/kk niin en yhtään ihmettele jos miehellä on vieläkin sellainen olo, että hän maksaa kaiken, vaikka juuri nyt pystyn edes jollain tavalla osallistumaan yhteisiin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Kuulostaa siltä että miehesi joko vihaa sinua ja on padonnut muita valituksen aiheita, tai sitten hän luulee että lokaamalla itsetuntosi hänestä tulee jotenkin mahtavampi ja suhde paranee hänen itsensä kannalta. Monet miehet ovat itsekkäitä: jos hän on vailla jotain mitä haluaa tai ei saa tahtoaan jossain läpi, nujertamisesi näyttäytyy hänelle kätevänä keinona saada se mitä hän haluaa, eikä hän ajattele sitä nujertamisena vaan oman ongelmansa korjaamisena. Se on sitä miesten ratkaisukeskeisyyttä. Hänestä ei tunnu/vaikuta siltä että kärsit kovinkaan pahasti kuitenkaan, ja hänestä tuntuu että kaikki muuttuu kätevämmäksi ja helpommaksi kun tahtosi on lannistettu. Tätä tekevät myös ne miehet joilla ei ole luonnehäiriötä ja joilla on jopa empatiakyky tallella, koska miehet näkevät asiat työkaluina joihin he tarttuvat maalitaulu mielessä - tässä syy miksi naisvihamielisten kulttuurien miehet kokevat kulttuurinsa parisuhdemyönteisinä. Hän tajuaa intuitiivisesti että mitä surkeampi olet sitä todennäköisemmin ennenpitkää annat kaikessa periksi. Tunteesi ovat hänen näkökulmastaan olemassa vain jos hän näkee ne, ja itkemisesi näyttäytyy hänelle poistettavana ongelmana eikä hänen mielessään liiku paljonko sinuun sattuu koska hän on ratkaisemassa ongelmaa.
Olen kerran eronnut romanttisesta suhteesta tällaisen kanssa, hänen tapauksessaan syy alistamiseen oli se että hän tunsi siten lujittavansa suhdetta koska mitä epäkunnioittavampi suhteemme oli sitä enemmän hänestä vain tuntui etten lähde, ilman että hän tiedosti mitä teki muuten kuin että se auttoi hänen omiin ongelmiinsa ja siten hänestä tuntui että suhde toimi paremmin. Joko saat miehesi puhumalla ottamaan tunteesi tosissaan, tai sitten lähdet, tai sitten vain kuuntelet tuota kunnes hän on maalissaan eli et uskalla enää päästään inaustakaan ja itsetuntosi on niin huono että teet kaiken kuten hän haluaa. Minun tapauksessani mies ei ajatellut mitä teki ennenkuin ero sai hänet ottamaan tunteeni tosissaan ja tajuamaan että minulla oli paha olla eivätkä valitukseni olleet vain vaikeuksia hänen elämässään. Sitä ennen kaikki valitukset menivät "valittava nainen" kategoriaan joka oli suunnilleen sama kuin "rikkinäinen ovi" jolla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa miten hän "järkeili" asioiden olevan ja katsoi parhaaksi toimia jotta "asiat toimisivat".
Tässä malliesimerkki siitä miten oma huono miesvalinta johtaa miesvihaan.
Ei, vaan turhautumiseen "asiat toimimaan" perusjannuihin jotka ovat harmillisen yleisiä ja jollaiseen en enää koske. Apn mies ei huomauttelisi jos vaimon tunteenilmaisut eivät menisi hänellä "vinkuva nainen/rikkonainen ovi" kategoriaan eli elämän pikku häiriötekijöihin joiden ulkopuolella hän itse "päättelee" miten asiat ovat ja puskee niitä parhaaksi kokemaansa suuntaan. Joka tässä tapauksessa on ihan selvästi ap:n henkinen alistaminen koska mitään muuta ei ihminen saa irti lähimpiensä musertamisesta kuin valtaa jota tuo mies tietoisesti tai tiedostamattaan hakee, kuten monet miehet joista vain tuntuu paremmalta ja turvallisemmalta olla parisuhteessa jollain lailla päällepäsmärinä. Minusta nuo tyypit ovat ok ihmisinä ja osa on hyviä ystäviä mutta siinä vaiheessa kun mies yrittää parannella parisuhdetta ja on tuota ns. käytännöllistä omasta mielestään objektiivista ja rationaalista tyyppiä joka "keskittyy siihen että asiat toimivat", naisella ei ole kivaa koska se asioiden toimimistunne usein liittyy tunteeseen jonkinlaisesta kontrollista "omaan" naiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Ei varmasti ole mutta aina on mahdollisuus erota ja jäädä yh.ksi. En minä eikä varmaan muutkaan ole huvin vuoksi kotona työttömänä. Kyllä me heti töihin menisimme jos töitä vain olisi.t. nro2
Laitetaan lapset kokemaan eron järkyttävimmät seuraukset vain siksi, että aikuisia nyt vähän turhauttaa? Kyllä minä olen tehnyt kaikkeni asettumalla puolisoni asemaan, mutta se on työttömälle mahdoton ponnistus asettua sen asemaan, joka yksin vastaa perheen kuluista?
Mitä helvettiä? :D kyllä on erikoinen tämä työllisten asenne nykyään. Aika paljon karumpi ja juurikin se UHRIUTUVAMPI, kun työttömillä. Minä vastaisin hyvin mielellään perheen kuluista, jos töitä vain saisin. Minulle olisi ilo, että voisin huolehtia perheestäni. Samoin maksaisin mukisematta veroja. Olisin enemmän kuin kiitollinen kun vaan olisi työ, jolla pärjään ja voin perheeni elättää.
Joo kyllä näistä joistakin kommenteista huokuu se miten ei pystytä asettumaan siihen työttömän osapuolen asemaan. Työttömyys masentaa ja pudottaa niin helposti pohjalle. Sä et työttömänä ole monen silmissä edes ihmisarvon ansaitseva tyyppi. Sä syrjäydyt. Sä tunnet loputonta syyllisyyttä siitä et sä "loisit". Usein työttömyys ei ole omaa syytä, mutta sosiaalisen paineen vuoksi sä joudut nöyristelemään ja häpeämään.
Työttömiä pitäisi paapoa kuin toisena päivätyönä? Työssä käyvän asemaan ei pidä asettua, kun heille kaikki on niin paljon helpompaa? Työelämässä ei ole sosiaalisia paineita, joiden edessä joudut nöyristelemään? Miten vieraantuneita te oikein olette siitä työelämästä, joka on yhtäläisesti kamppailua ja nöyristelyä, joustamista yms, että saat pitää sen työpaikasi. Siihen päälle vielä se huoli siitä työttömästä puolisosta ja perheen toimeentulosta. Eihän ap miehen käytöstä voi mitenkään puolustaa, mutta tässä on asiat esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, mutta mistä sitä tietää miten ap käyttäytyy miestään kohtaan.
Olen kyllä itse ihan työelämässä. Teen itseasiassa kahta työtä tällä hetkellä, josta toisesta en edes nosta palkkaa. Älä sinä tule mulle paasaamaan työelämän kurjista puolista :D.
Voisiko se toisen työpaikan antaa jollekin tarvitsevalle?
Tämä ei ollut osoitettu henkilökohtaisesti SINULLE vaan ihan yleistä mielipiteen testausta, johon et osannut tuoda mitään uutta vaan huusit ihan silkasta huutamisen ilosta. Hymiöitä.
Kasvatan yritystä nostamatta palkkaa, jotta voisin joskus työllistää muitakin itseni lisäksi? Jollakin se on munkin elettävä, siksi teen osa-aikatyötä ja elän köyhyysrajalla :D :D :D. Mitä sä teet parantaaksesi suomen työllisyystilannetta?
Oleppa nyt rehellinen itsellesi! Suomi onkin täynnä näitä ketään hyödyttömiä pienyrityksiä, jotka ei tule yrittäjän lisään työllistämään ketään. :D
Paremmat mahdollisuudet mulla on menestyä kuin sulla näiden viestien perusteella :D.
Kumpi meistä siellä köyhyys rajalla elää? :D
Meinaatko, että mun kannattais nyt nostaa palkkaa ja hidastaa yrityksen kasvu sen sijaan, että sijoitan kaiken takaisin sisään ja investoin? Moni yrittäjä on lähtenyt nollista ja elänyt kädestä suuhun ennen menestystä. Sä et oikein taida olla kartalla siitä mitä yrittäminen on :D.
Mä todellakin toivon, että sinä opit mitä yrittäminen on. Pien- ja yksinyritykset ole tie talouden kasvuun, koska ne ovat seurausta talouden romahduskausista.
Tää kommentti varmisti sen, että sä olet aikas pihalla asioista. Ihan jo googlettamalla ja seuraamalla uutisia voi lukea menestystarinoita. Juurikin niitä, missä jopa (apua!) työtön ihminen on lähtenyt yrittämään ja onnistunut kasvattamaan hyvän bisneksen. Alota lukemalla vaikka Varustelekan perustajan tarina. Kouluta ittees ennenkun tuut tänne pätemään ja esittämään jotain asiantuntijaa :).
Sisäistitkö yhtään lukemaasi? Pien- ja yksinyritykset ole tie talouden kasvuun. Sitä kautta toki tulee yksittäisiä menestystarinoita, mutta yrittäjyys työsuhteen vaihtoehtona on siis lähes aina huono signaali missä markkinataloudessa mennää. Olet varmaa lukenut aika kylmääviä tarinoita siitä, millä koko perheen uhrauksilla näitä yrityksiä pyöritetään? Yleensä on helpompaa sanoa miten asiat ovat moraalisesti oikein kuin sanoa miten ne ovat oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa, toki muissakin ihmissuhteissa, monet tekevät sen virheen, että haukkuvat/huomauttelevat/sättivät toista JATKUVASTI jostain yhdestä ominaisuudesta tai asiasta. Kun se toinen on kuullut tarpeeksi monta kertaa olevansa loinen, pihtari, rupsahtanut, tyhmä tai jotain muuta epämukavaa, niin hän alkaa ajatella olevansa pelkästään tuota yhtä ominaisuutta kumppaninsa silmissä. Eikä se auta yhtään mitään, että sitä haukkumista ja naljailua pyytelee aina välillä anteeksi tai sanoo sen olleen vitsailua, jos se aina vain jatkuu. Kukaan ei ansaitse tuollaista käytöstä, jatkuvaa ilkeilyä, ei vaikka hän olisikin oikeasti vähän vaikka laiska.
Niin kun mieheni naljaili kun lihoin vaivaiset viisi kiloa raskauden aikana, niin en laihduttanut vaan lihoin lisää. Koska en halua tehdä enää mitään hänen ilokseen. Laihdutan sitten eron jälkeen ja hän voi sitten ihmetellä miksen avioliiton aikana viitsinyt. Ehkä koska hän rupesi naljailevaksi, omahyväiseksi kusipääksi.
Ap, eroa tuollaisesta miehestä ennenkuin hän vie viimeisetkin itsetuntosi rippeet. Älä syytä itseäsi työttömyydestä.
Älä palvele enää miestäsi millään tavalla, näytä mitä käy kun oikeasti makaat vain sohvalla. Älä laita hänelle ruokaa, älä pyykkää äläkä siivoa hänen jälkiään. Näytä mitä käy kun pidetään itsestäänselvyytenä. Tilanne ei voi jatkua noin, menetät vain mielenterveytesi. Voisit myös ottaa omaa lomaa muutaman päivän, majoittua vaikka kaverille tai sukulaiselle. Avaisi miehen sillmät sille, kuinka rankkaa kodinhoito voi olla.
Paljon voimia sinulle, toivon että työllistyisit!
Silloin, kun töitä ei ole tarjoilla, on aikaa kouluttautua. Oletko varmaa, että haluat tehdä ainoastaan vain sitä, mitä osaat nyt? Mieti vaihtoehtoja. Pitää vain ajatella realistisesti ammattia. Kyllä joillakin aloilla työtä löytyy. Jotkut kääntävät harrastustaan ammatiksi ja rahaksi. Mieluummin käyvisin paikan päällä kysymässä, että minua nähtäisiin. Sesonkki- ja sijaisuustyötä ensin ehkä. Minä menisin opiskelemaan ehkä, joko vaihtaisin ammatin tai kasvaisin siinä ammatissa, jossa olen nyt hyvä.
Näinhän siinä sitten kävi. Kuten myös viimekerralla kun asiasta mainitsin.
Mies lähti ovesta ulos lenkille eikä vastannut mitään kun ehdotin alas istumista ja puhumista. Ei kuulemma kerkeä puhumaan.
Taidan oikeasti olla ilkeä ja hoitaa huomenna vain lasten asiat. En tee kotona yhtään mitään. Menen vaikka kaupungille kahville.
Sohvalla perse homeessa istuminenkaan ei houkuttele.
Oppisopimuspaikkoja olen myös hakenut ja firmoihin soitellut. Ei ole onnistanut siinäkään. Aikuisopinnotkin alkavat usein syksyisin joten ajoitus on väärä.
Työttömyyttä takana 3 kuukautta ja nyt viimeiset 2viikkoa olen kuunnellut tätä valitusta.
Usein ruokapöydän ääressä kysyn miten työpäivä on mennyt ja siihen jaksaa kyllä hyvillä mielin vastata. On aina kuin mitään ei olisikaan ,kunnes puheeksi tulee minun päiväni kulku. Sitä ei enää edes kysy kun jo kertoo minulle miten minä olen hänen mielestään päiväni viettänyt.
Kaikki kannustukset teiltä otan lämmöllä vastaan. Kiitos niistä ja niitä tarvitsin. Tänään oli todella vaikea päivä.
Ap
Olin jäämässä työttömäksi viisikymppisenä ja aloin heti hakemaan töitä, kun firman tilanne selvisi. Hain kaikkia mahdollisia töitä, joita ikinä keksin. Koulutusta minulla ei ole muuta kuin lukio, mutta kokemusta yli 30 vuoden ajalta. Yllätyin itsekin, kuinka hyvin pääsin haastatteluihin ja töitäkin tarjottiin useasta paikasta. Valitsin lopulta oman alan työpaikan(sen mistä eniten työkokemusta löytyy ) ja harmitti vastata niin monelle työntarjoajalle ei, kun olin kuitenkin ihan tosissani työtä heiltäkin hakenut. Erinomaiset työtodistukset kaikista työpaikoistani, varmasti auttoivat paljon ja tiedän myös, että entisille työnantajilleni on soitettu ja kysytty suosituksia. Onneksi ei ole yhdestäkään työpaikasta tarvinnut lähteä hammasta purren, vaan ihan lämpimissä väleissä on aina erottu ja vieläkin pidän yhteyttä useisiin entisiin työnantajiin.
Ite nuijin pomoa pikkujouluissa, tuli kenkää ja nyt vaimo meinas lähteä. Hyvin meni vuosi 2016.
Mistä muuten tiedät mitä kyseinen henkilö tekee?