Lue keskustelun säännöt.
Kohta eronnut työtön :(
Työtön
21.11.2016 |
Aamu alkaa ennen seitsemää. Mies lähtee töihin ja minä jään lasten kanss aamupalalle.
Katson että lapsilla on koulutavarat pakattu ja lähetän kouluun.
Sitten se työni alkaa eli työn haku. Käytän päiväni hakemuksia lähetellen ja selaten uudestaan ja uudestaan työpaikkailmoituksia.
Jätän avoimia hakemuksia nykyään lähes kaikkialle. Jos edes jotenkin löytäisin paikkani.
Mistään ei kuulu mitään.
Lapset tulevat koulusta, teen välipalat ja autan läksyissä.
Pesen pyykkiä, siistin paikkoja ja valmistan ruuan.
Mies tulee töistä ja valitus alkaa heti. Miksi se työn saaminen on niin vaikeeta? Miksen ole ahkerampi kun koko päivä olisi aikaa etsiä niitä töitä? Miksi pitää lusmuilla ja istua päivät pitkät perse homeessa sohvalla?
Tätä on kestänyt useamman viikon jo. Ihan samalla tavalla. Arkipäivät ei riitä vaan pitää hämmästellä työttömyyttäni viikonloppuisinkin.
Illat itken pahaa oloani. En halua olla se työtön joka istuu perse homeessa sohvalla! Haluaisin saada töitä. Päästä pois kotoa.
Viikonloppuna oli mieheni syntymäpäivät jota kävimme juhlistamassa.
Mieheni ystävä kysyi onko vielä töitä löytynyt.
Pahalla ei sitä kysynyt mutta silloin petti minun kontrolli. Romahdin täysin.
Siihen loppui minun ilta.
Se että työn saaminen on niin vaikeaa niin miksi en saa tukea siltä keneltä sitä eniten tarvitsisin?
Olen romahtanut täysin. En jaksa!
Tänä aamuna en etsinyt töitä. Tulin tänne itkemään.
Pohdin eroa ja tulevaa. En saa enää ajatuksista kiinni :(
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ollessa olen hoitanut kaikki kodin työt, käynyt kaupassa ja hoitanut lasten koulu keskustelut yms. Mieheni ei ole tarvinnut tänä aikana hoitaa mitään muuta.
Meillä aina oli niin että se hoitaa kumpi kerkeää.
Työttömyys on henkisesti raskasta ja miehen asenne ei todellakaan sitä helpota.
Miehen töissä oli aikoinaan yt neuvottelut ja se stressisi sitä.
Minä tuin ja kannustin koko sen ajan.
Miehessäni rakastuin häneen itseensä. En ulkonäön, omaisuuden tai työn takia.Olen yrittänyt kertoa miehelleni rehellisesti missä menään ja mihin kaikkialle olen hakenut. Kahdesta haastattelupaikastakin olin innoissani kertomassa heti kun sain niihin kutsut.
Haastattelujen jälkeenkin olin innoissani kuinka hyvin oli mennyt ja jos nyt saisin sen työn.
"Ikävä kyllä valinta ei osunut sinuun" oli lopputulos niissäkin.
Itsetunto horjui mutta aina yritin uudestaan ja uudestaan.Sitten alkoi tämä valituksen tulva ja tässä nyt ollaan.
Hermorauniona.
Olen puhunut vanhemmilleni ja ne jaksavat aina kannustaa.
Jos he eivät asuisi niin pitkällä niin lähtisin päivisin sinne.
Ahdistaa ajatuskin miehen kotiin tulosta. Varasin tänään pyykkivuoron sille ajalle jotta hänen ei tarvitse heti valittaa. Kerkeää syödä ensin.
Lapset ovat minulle tärkeitä ja heitä en jätä.
Tarvittaessa aikuinen mies kyllä pärjää mutta lapset ei.Ap
Ja miehen pitäisi vahvana kestää kaikki? Sinun työttömyys, pelko oman työnsä menettämisestä? Lapset eivät ole miehelle tärkeitä, eikä isä lapsille? Kaikki ei mene sinun tahtomalla tavalla lasten pärjättävä ilman isäänsä?
Kirjoitinkin aikoinaan yt neuvottelut.
Työpaikka säilyi joten sitä ei stressaa enää.
En sano etteikö lapset tarvitse isää ja isä lapsiaan. Myös minä tarvitsen lapsiani ja tarvitsisin miestänikin.
En haluaisi erota mutta en vain enää jaksa. Olen liian väsynyt tähän kaikkeen.
Täytyy tänään koittaa saada mies puhumaan tästä tilanteesta.
Näin tämä ei vaan voi jatkua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää oikeasti miten käyttäydytte työtöntä puolisoa kohtaan. Hän on varmasti tosi rikki kun ei töitä löydä ja itsemurhakin voi olla mielessä. Sitäkö sinä kolmivuorotyössä oleva haet että puolisosi tappaisi itsensä? T.nro2
Vierailija kirjoitti:
Kotona ollessa olen hoitanut kaikki kodin työt, käynyt kaupassa ja hoitanut lasten koulu keskustelut yms. Mieheni ei ole tarvinnut tänä aikana hoitaa mitään muuta.
Meillä aina oli niin että se hoitaa kumpi kerkeää.
Työttömyys on henkisesti raskasta ja miehen asenne ei todellakaan sitä helpota.
Miehen töissä oli aikoinaan yt neuvottelut ja se stressisi sitä.
Minä tuin ja kannustin koko sen ajan.
Miehessäni rakastuin häneen itseensä. En ulkonäön, omaisuuden tai työn takia.Olen yrittänyt kertoa miehelleni rehellisesti missä menään ja mihin kaikkialle olen hakenut. Kahdesta haastattelupaikastakin olin innoissani kertomassa heti kun sain niihin kutsut.
Haastattelujen jälkeenkin olin innoissani kuinka hyvin oli mennyt ja jos nyt saisin sen työn.
"Ikävä kyllä valinta ei osunut sinuun" oli lopputulos niissäkin.
Itsetunto horjui mutta aina yritin uudestaan ja uudestaan.Sitten alkoi tämä valituksen tulva ja tässä nyt ollaan.
Hermorauniona.
Olen puhunut vanhemmilleni ja ne jaksavat aina kannustaa.
Jos he eivät asuisi niin pitkällä niin lähtisin päivisin sinne.
Ahdistaa ajatuskin miehen kotiin tulosta. Varasin tänään pyykkivuoron sille ajalle jotta hänen ei tarvitse heti valittaa. Kerkeää syödä ensin.
Lapset ovat minulle tärkeitä ja heitä en jätä.
Tarvittaessa aikuinen mies kyllä pärjää mutta lapset ei.Ap
Häntä pystyy nyt. Arvosta itseäsi. Sinä pyörität teidän kotiarkea varmasti todella hyvin, mikä mahdollistaa miehen keskittymisen vain työssäkäyntiin. Onhan se kiva tulla siistiin kotiin, jossa jääkaappi täynnä ruokaa, vaatteet pesty ja silitetty, lasten asiat ja koululäksyt tehty jne. Miehesi on todella mäntti jos ei sinua osaa arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Minä myöskin olen työttömän vaimo, mutta ei tulisi mieleenikään lytätä miestäni joka alkaa olla jo epätoivoinen kun ei saa töitä vaikka mitä yrittää, hänellä alkaa ikä tulla vastaan.
Kyllä ne työttömät miehet tietävät sen, että vaimosta ei ole kiva vastata perheen kuluista yksin, mutta se tekee miehen vielä sata kertaa surullisemmaksi!
*reps*
Sanoin ajanvietteenä käyttettävällä palstalla aloittajalle, että ei ole helppoa sillä puolisollakaan olen ja turhautunut = mieheni lyttäävää puoliso, jonka perheessä ei tehdä muuta kuin riidellään. Loistavaa viihdettä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ollessa olen hoitanut kaikki kodin työt, käynyt kaupassa ja hoitanut lasten koulu keskustelut yms. Mieheni ei ole tarvinnut tänä aikana hoitaa mitään muuta.
Meillä aina oli niin että se hoitaa kumpi kerkeää.
Työttömyys on henkisesti raskasta ja miehen asenne ei todellakaan sitä helpota.
Miehen töissä oli aikoinaan yt neuvottelut ja se stressisi sitä.
Minä tuin ja kannustin koko sen ajan.
Miehessäni rakastuin häneen itseensä. En ulkonäön, omaisuuden tai työn takia.Olen yrittänyt kertoa miehelleni rehellisesti missä menään ja mihin kaikkialle olen hakenut. Kahdesta haastattelupaikastakin olin innoissani kertomassa heti kun sain niihin kutsut.
Haastattelujen jälkeenkin olin innoissani kuinka hyvin oli mennyt ja jos nyt saisin sen työn.
"Ikävä kyllä valinta ei osunut sinuun" oli lopputulos niissäkin.
Itsetunto horjui mutta aina yritin uudestaan ja uudestaan.Sitten alkoi tämä valituksen tulva ja tässä nyt ollaan.
Hermorauniona.
Olen puhunut vanhemmilleni ja ne jaksavat aina kannustaa.
Jos he eivät asuisi niin pitkällä niin lähtisin päivisin sinne.
Ahdistaa ajatuskin miehen kotiin tulosta. Varasin tänään pyykkivuoron sille ajalle jotta hänen ei tarvitse heti valittaa. Kerkeää syödä ensin.
Lapset ovat minulle tärkeitä ja heitä en jätä.
Tarvittaessa aikuinen mies kyllä pärjää mutta lapset ei.Ap
Häntä pystyy nyt. Arvosta itseäsi. Sinä pyörität teidän kotiarkea varmasti todella hyvin, mikä mahdollistaa miehen keskittymisen vain työssäkäyntiin. Onhan se kiva tulla siistiin kotiin, jossa jääkaappi täynnä ruokaa, vaatteet pesty ja silitetty, lasten asiat ja koululäksyt tehty jne. Miehesi on todella mäntti jos ei sinua osaa arvostaa.
Arvostaako ap miestään ja sitä mitä hän tekee perheen eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan ap:n mies unohtanut mistä avioliitossa on kyse? Avioliitto on kuin perheyritys. Se tekee joka kerkeää ja se maksaa jolla on varaa. Koskaan ei voi etukäteen tietää kuka jää ja millon jää työttömäksi. Tällaisina aikoina jos millon on pidettävä siitä omasta rakkaasta perheestä kiinni!
Keskustelkaa ja kerro huolistasi. Kyllä sun mies ymmärtää kunhan muistat sanoa myös sille miten arvokas sen panos on teidän elämässä.
Tsemppiä ap <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ollessa olen hoitanut kaikki kodin työt, käynyt kaupassa ja hoitanut lasten koulu keskustelut yms. Mieheni ei ole tarvinnut tänä aikana hoitaa mitään muuta.
Meillä aina oli niin että se hoitaa kumpi kerkeää.
Työttömyys on henkisesti raskasta ja miehen asenne ei todellakaan sitä helpota.
Miehen töissä oli aikoinaan yt neuvottelut ja se stressisi sitä.
Minä tuin ja kannustin koko sen ajan.
Miehessäni rakastuin häneen itseensä. En ulkonäön, omaisuuden tai työn takia.Olen yrittänyt kertoa miehelleni rehellisesti missä menään ja mihin kaikkialle olen hakenut. Kahdesta haastattelupaikastakin olin innoissani kertomassa heti kun sain niihin kutsut.
Haastattelujen jälkeenkin olin innoissani kuinka hyvin oli mennyt ja jos nyt saisin sen työn.
"Ikävä kyllä valinta ei osunut sinuun" oli lopputulos niissäkin.
Itsetunto horjui mutta aina yritin uudestaan ja uudestaan.Sitten alkoi tämä valituksen tulva ja tässä nyt ollaan.
Hermorauniona.
Olen puhunut vanhemmilleni ja ne jaksavat aina kannustaa.
Jos he eivät asuisi niin pitkällä niin lähtisin päivisin sinne.
Ahdistaa ajatuskin miehen kotiin tulosta. Varasin tänään pyykkivuoron sille ajalle jotta hänen ei tarvitse heti valittaa. Kerkeää syödä ensin.
Lapset ovat minulle tärkeitä ja heitä en jätä.
Tarvittaessa aikuinen mies kyllä pärjää mutta lapset ei.Ap
Ja miehen pitäisi vahvana kestää kaikki? Sinun työttömyys, pelko oman työnsä menettämisestä? Lapset eivät ole miehelle tärkeitä, eikä isä lapsille? Kaikki ei mene sinun tahtomalla tavalla lasten pärjättävä ilman isäänsä?
Kirjoitinkin aikoinaan yt neuvottelut.
Työpaikka säilyi joten sitä ei stressaa enää.
En sano etteikö lapset tarvitse isää ja isä lapsiaan. Myös minä tarvitsen lapsiani ja tarvitsisin miestänikin.
En haluaisi erota mutta en vain enää jaksa. Olen liian väsynyt tähän kaikkeen.
Täytyy tänään koittaa saada mies puhumaan tästä tilanteesta.
Näin tämä ei vaan voi jatkua.Ap
Ja ero on ratksaisu, jolla kaikki paha menee pois? Mitä mies on sanonut, kun asiasta on keskusteltu? Luulet, että arki yksin lasten kanssa on helppoa? Pystytkö turvaamaan lasten peruselätyksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ollessa olen hoitanut kaikki kodin työt, käynyt kaupassa ja hoitanut lasten koulu keskustelut yms. Mieheni ei ole tarvinnut tänä aikana hoitaa mitään muuta.
Meillä aina oli niin että se hoitaa kumpi kerkeää.
Työttömyys on henkisesti raskasta ja miehen asenne ei todellakaan sitä helpota.
Miehen töissä oli aikoinaan yt neuvottelut ja se stressisi sitä.
Minä tuin ja kannustin koko sen ajan.
Miehessäni rakastuin häneen itseensä. En ulkonäön, omaisuuden tai työn takia.Olen yrittänyt kertoa miehelleni rehellisesti missä menään ja mihin kaikkialle olen hakenut. Kahdesta haastattelupaikastakin olin innoissani kertomassa heti kun sain niihin kutsut.
Haastattelujen jälkeenkin olin innoissani kuinka hyvin oli mennyt ja jos nyt saisin sen työn.
"Ikävä kyllä valinta ei osunut sinuun" oli lopputulos niissäkin.
Itsetunto horjui mutta aina yritin uudestaan ja uudestaan.Sitten alkoi tämä valituksen tulva ja tässä nyt ollaan.
Hermorauniona.
Olen puhunut vanhemmilleni ja ne jaksavat aina kannustaa.
Jos he eivät asuisi niin pitkällä niin lähtisin päivisin sinne.
Ahdistaa ajatuskin miehen kotiin tulosta. Varasin tänään pyykkivuoron sille ajalle jotta hänen ei tarvitse heti valittaa. Kerkeää syödä ensin.
Lapset ovat minulle tärkeitä ja heitä en jätä.
Tarvittaessa aikuinen mies kyllä pärjää mutta lapset ei.Ap
Häntä pystyy nyt. Arvosta itseäsi. Sinä pyörität teidän kotiarkea varmasti todella hyvin, mikä mahdollistaa miehen keskittymisen vain työssäkäyntiin. Onhan se kiva tulla siistiin kotiin, jossa jääkaappi täynnä ruokaa, vaatteet pesty ja silitetty, lasten asiat ja koululäksyt tehty jne. Miehesi on todella mäntti jos ei sinua osaa arvostaa.
Arvostaako ap miestään ja sitä mitä hän tekee perheen eteen?
Tuollahan edellä kirjoitti, että on kovasti kiitollinen. Mutta antaako miehen vahvempi taloudellinen asema oikeuden lytätä vaimoa henkisesti. Kuulostaa enemmän siltä, että mies ottaa naisen tekemän kotityön itsestäänselvyyteenä.
Moni mies ilman naista onkin sitten ihan tuuliajolla. Ensin on äiti passannut kaiken kotona, myöhemmin vaimo. Sitten kun vaimo lähtee, yksinäisen miehen kotona on kaaos ja sekasorto. Mikroaterian ehkä oppii tekemään kun tulee väsyneenä töistä kaupan kautta tyhjään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Minnes ne puolison rahat menee? Meillä on vissiin niin huonot tulot, ettei tuo mies valita yhtään että yksin pitää kaikki maksaa. Opiskelijanakin osallistuin talouden menoihin ja työttömänä saan lähemmäs 1000€/kk lapsilisän kanssa, kyllä tuolla makselee jo omat laskut, vakuutukset, netin, sähkön ja kuukauden ruuat.
Pahvilaatikossako asutte?
Mitäpä luulet, ihan rehellisesti? Jos vuokra on esimerkiksi susta kaikki, niin mikäs siinä. En maksa vuokraa, koska meistä olisi idioottia maksaa kahdelta eri tililtä sitä, maksan muita talouden kuluja, kuten jo tuossa yllä kerroin. Lainaamani vastaaja kertoo maksavansa yksin kaiken ja ihmettelen miksi hänen puolisonsa ei osallistu, ja sinä russutat siitä, että en kertonut maksavani vuokraakin...?
Siitä oli kyse, että talouden suurin meno on asuminen. Laina, sähkö, vesi, verot, jäte, yms vie suurimman osan tuloista. Työssä käyvän on myös päästävä sinne töihin ja toiseksi suurin talouden meno erä on auto. Siihenkin ne puolison tulot menee.
En ole ap mutta: mikä laina? Ei oo velkaa. Sähkö ja vesi sisältyy vuokraan. Verot ja jätteet maksaa asunnon omistaja. Autoa en omista,joten... ei ne suuret tulot,vaan ne pienet menot.
Kulut menee aika tasan,jos mies maksaa vuokran ja osan laskuista ja minä ruoat,osan laskuista ja lasten harrastukset. Ei kaikki elä niinkuin sinä velkoinesi ja työläine omistusomakotitaloinesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ollessa olen hoitanut kaikki kodin työt, käynyt kaupassa ja hoitanut lasten koulu keskustelut yms. Mieheni ei ole tarvinnut tänä aikana hoitaa mitään muuta.
Meillä aina oli niin että se hoitaa kumpi kerkeää.
Työttömyys on henkisesti raskasta ja miehen asenne ei todellakaan sitä helpota.
Miehen töissä oli aikoinaan yt neuvottelut ja se stressisi sitä.
Minä tuin ja kannustin koko sen ajan.
Miehessäni rakastuin häneen itseensä. En ulkonäön, omaisuuden tai työn takia.Olen yrittänyt kertoa miehelleni rehellisesti missä menään ja mihin kaikkialle olen hakenut. Kahdesta haastattelupaikastakin olin innoissani kertomassa heti kun sain niihin kutsut.
Haastattelujen jälkeenkin olin innoissani kuinka hyvin oli mennyt ja jos nyt saisin sen työn.
"Ikävä kyllä valinta ei osunut sinuun" oli lopputulos niissäkin.
Itsetunto horjui mutta aina yritin uudestaan ja uudestaan.Sitten alkoi tämä valituksen tulva ja tässä nyt ollaan.
Hermorauniona.
Olen puhunut vanhemmilleni ja ne jaksavat aina kannustaa.
Jos he eivät asuisi niin pitkällä niin lähtisin päivisin sinne.
Ahdistaa ajatuskin miehen kotiin tulosta. Varasin tänään pyykkivuoron sille ajalle jotta hänen ei tarvitse heti valittaa. Kerkeää syödä ensin.
Lapset ovat minulle tärkeitä ja heitä en jätä.
Tarvittaessa aikuinen mies kyllä pärjää mutta lapset ei.Ap
Häntä pystyy nyt. Arvosta itseäsi. Sinä pyörität teidän kotiarkea varmasti todella hyvin, mikä mahdollistaa miehen keskittymisen vain työssäkäyntiin. Onhan se kiva tulla siistiin kotiin, jossa jääkaappi täynnä ruokaa, vaatteet pesty ja silitetty, lasten asiat ja koululäksyt tehty jne. Miehesi on todella mäntti jos ei sinua osaa arvostaa.
Arvostaako ap miestään ja sitä mitä hän tekee perheen eteen?
Itse en ainakaan apn kirjoittaman mukaan pysty tulkitsemaan, että ei arvostaisi.
Ap on tottunut siihen, että se joka ehtii ja pystyy tekee. Ap hakee töitä ja hoitaa kotia. Mies tekee töitä. Ap ei arvostele sitä, että mies ei tee kotitöitä. Mies arvostelee apta, vaikka hän hakee töitä ja tekee kaikki kotityöt.
Minua kiinnostaa edelleen, minne menevät työttömän puolison rahat näillä, kenellä työssä käyvä puoliso joutuu yksin kaikesta vastaamaan? Vai onko heillä niin isot menot ja töistä niin isot tulot, että työttömän puolison rahat on pieru tuulessa?
Meillä on se tilanne, että toinen on töissä ja toinen vielä työtön. Talouden menot menee silti aikalailla puoliksi plus molemmilla omat autot, puhelinlaskut, joista vastataan tietenkin itse. Tietenkin minun työttömyyteni on siinä mielessä rasite, ettemme voi ihan tuosta noin vaan matkustella, ostella sitä sun tätä, tai ostaa omistusasuntoa juuri nyt, mutta normaalielämiseen rahat riittää oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ap:n mies on vaan vaimoonsa kyllästynyt ihan yleusesti, työttömyydestä riippumatta.
Kuulostaa siltä että miehesi joko vihaa sinua ja on padonnut muita valituksen aiheita, tai sitten hän luulee että lokaamalla itsetuntosi hänestä tulee jotenkin mahtavampi ja suhde paranee hänen itsensä kannalta. Monet miehet ovat itsekkäitä: jos hän on vailla jotain mitä haluaa tai ei saa tahtoaan jossain läpi, nujertamisesi näyttäytyy hänelle kätevänä keinona saada se mitä hän haluaa, eikä hän ajattele sitä nujertamisena vaan oman ongelmansa korjaamisena. Se on sitä miesten ratkaisukeskeisyyttä. Hänestä ei tunnu/vaikuta siltä että kärsit kovinkaan pahasti kuitenkaan, ja hänestä tuntuu että kaikki muuttuu kätevämmäksi ja helpommaksi kun tahtosi on lannistettu. Tätä tekevät myös ne miehet joilla ei ole luonnehäiriötä ja joilla on jopa empatiakyky tallella, koska miehet näkevät asiat työkaluina joihin he tarttuvat maalitaulu mielessä - tässä syy miksi naisvihamielisten kulttuurien miehet kokevat kulttuurinsa parisuhdemyönteisinä. Hän tajuaa intuitiivisesti että mitä surkeampi olet sitä todennäköisemmin ennenpitkää annat kaikessa periksi. Tunteesi ovat hänen näkökulmastaan olemassa vain jos hän näkee ne, ja itkemisesi näyttäytyy hänelle poistettavana ongelmana eikä hänen mielessään liiku paljonko sinuun sattuu koska hän on ratkaisemassa ongelmaa.
Olen kerran eronnut romanttisesta suhteesta tällaisen kanssa, hänen tapauksessaan syy alistamiseen oli se että hän tunsi siten lujittavansa suhdetta koska mitä epäkunnioittavampi suhteemme oli sitä enemmän hänestä vain tuntui etten lähde, ilman että hän tiedosti mitä teki muuten kuin että se auttoi hänen omiin ongelmiinsa ja siten hänestä tuntui että suhde toimi paremmin. Joko saat miehesi puhumalla ottamaan tunteesi tosissaan, tai sitten lähdet, tai sitten vain kuuntelet tuota kunnes hän on maalissaan eli et uskalla enää päästään inaustakaan ja itsetuntosi on niin huono että teet kaiken kuten hän haluaa. Minun tapauksessani mies ei ajatellut mitä teki ennenkuin ero sai hänet ottamaan tunteeni tosissaan ja tajuamaan että minulla oli paha olla eivätkä valitukseni olleet vain vaikeuksia hänen elämässään. Sitä ennen kaikki valitukset menivät "valittava nainen" kategoriaan joka oli suunnilleen sama kuin "rikkinäinen ovi" jolla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa miten hän "järkeili" asioiden olevan ja katsoi parhaaksi toimia jotta "asiat toimisivat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä keskustella tunteistasi tai kirjoita vaikka kirjeenä. Vaikka saisit nyt töitä, niin pystytkö jatkossa elämään sen tosiasian kanssa, että miehesi ei tukenut sinua työttömyyden aikana. Sen sijaan hän on loukannut sinua eikä tunnu arvostavan jokapäiväistä panostasi, vaikka ilmeisesti olet hoitanut kotonakin kaiken yksin. Työttömyys ei ole sinun syy. Toivottavasti löydät työpaikan ja saat asiat järjestymään.
Otat mieheltä poskeen ja palvelet häntä.
Entinen avovaimoni oli täysin samanlainen. Aina jaksoi valittaa työttömyydestäni. Olin välillä töissä ja silloin hän käyttäytyä asiallisemmin, mutta sitten kun jouduin taas työttömäksi, niin valitus alkoi. Onneksi ei tarvitse enää kuunnella.
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Kuulostaa siltä että miehesi joko vihaa sinua ja on padonnut muita valituksen aiheita, tai sitten hän luulee että lokaamalla itsetuntosi hänestä tulee jotenkin mahtavampi ja suhde paranee hänen itsensä kannalta. Monet miehet ovat itsekkäitä: jos hän on vailla jotain mitä haluaa tai ei saa tahtoaan jossain läpi, nujertamisesi näyttäytyy hänelle kätevänä keinona saada se mitä hän haluaa, eikä hän ajattele sitä nujertamisena vaan oman ongelmansa korjaamisena. Se on sitä miesten ratkaisukeskeisyyttä. Hänestä ei tunnu/vaikuta siltä että kärsit kovinkaan pahasti kuitenkaan, ja hänestä tuntuu että kaikki muuttuu kätevämmäksi ja helpommaksi kun tahtosi on lannistettu. Tätä tekevät myös ne miehet joilla ei ole luonnehäiriötä ja joilla on jopa empatiakyky tallella, koska miehet näkevät asiat työkaluina joihin he tarttuvat maalitaulu mielessä - tässä syy miksi naisvihamielisten kulttuurien miehet kokevat kulttuurinsa parisuhdemyönteisinä. Hän tajuaa intuitiivisesti että mitä surkeampi olet sitä todennäköisemmin ennenpitkää annat kaikessa periksi. Tunteesi ovat hänen näkökulmastaan olemassa vain jos hän näkee ne, ja itkemisesi näyttäytyy hänelle poistettavana ongelmana eikä hänen mielessään liiku paljonko sinuun sattuu koska hän on ratkaisemassa ongelmaa.
Olen kerran eronnut romanttisesta suhteesta tällaisen kanssa, hänen tapauksessaan syy alistamiseen oli se että hän tunsi siten lujittavansa suhdetta koska mitä epäkunnioittavampi suhteemme oli sitä enemmän hänestä vain tuntui etten lähde, ilman että hän tiedosti mitä teki muuten kuin että se auttoi hänen omiin ongelmiinsa ja siten hänestä tuntui että suhde toimi paremmin. Joko saat miehesi puhumalla ottamaan tunteesi tosissaan, tai sitten lähdet, tai sitten vain kuuntelet tuota kunnes hän on maalissaan eli et uskalla enää päästään inaustakaan ja itsetuntosi on niin huono että teet kaiken kuten hän haluaa. Minun tapauksessani mies ei ajatellut mitä teki ennenkuin ero sai hänet ottamaan tunteeni tosissaan ja tajuamaan että minulla oli paha olla eivätkä valitukseni olleet vain vaikeuksia hänen elämässään. Sitä ennen kaikki valitukset menivät "valittava nainen" kategoriaan joka oli suunnilleen sama kuin "rikkinäinen ovi" jolla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa miten hän "järkeili" asioiden olevan ja katsoi parhaaksi toimia jotta "asiat toimisivat".
Tässä malliesimerkki siitä miten oma huono miesvalinta johtaa miesvihaan.
vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa edelleen, minne menevät työttömän puolison rahat näillä, kenellä työssä käyvä puoliso joutuu yksin kaikesta vastaamaan? Vai onko heillä niin isot menot ja töistä niin isot tulot, että työttömän puolison rahat on pieru tuulessa?
Meillä on se tilanne, että toinen on töissä ja toinen vielä työtön. Talouden menot menee silti aikalailla puoliksi plus molemmilla omat autot, puhelinlaskut, joista vastataan tietenkin itse. Tietenkin minun työttömyyteni on siinä mielessä rasite, ettemme voi ihan tuosta noin vaan matkustella, ostella sitä sun tätä, tai ostaa omistusasuntoa juuri nyt, mutta normaalielämiseen rahat riittää oikein hyvin.
Meillä miehellä jäi velkaa autosta, jonka myi. Sekä hänellä on vakuutuksia autoon, jotka jäi rästiin. Miehellä on osamaksuvelkoja puhelimeen, joka meni rikki. Eli miehellä on henkilökohtaisia perhettä hyödyttömiä vel-ko-ja.
Ero ei poista omaa hyödyttömyyden tunnettasi. Ehkä mies ei tarkoita pahalla, mutta tuo hyödöttömyyden tunne saa sinut ottamaan kaiken lähes henkilökohtaisena loukkauksena.
Sinulla ei ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsia automaattisesti itsellesi. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa.