Lue keskustelun säännöt.
Kohta eronnut työtön :(
Työtön
21.11.2016 |
Aamu alkaa ennen seitsemää. Mies lähtee töihin ja minä jään lasten kanss aamupalalle.
Katson että lapsilla on koulutavarat pakattu ja lähetän kouluun.
Sitten se työni alkaa eli työn haku. Käytän päiväni hakemuksia lähetellen ja selaten uudestaan ja uudestaan työpaikkailmoituksia.
Jätän avoimia hakemuksia nykyään lähes kaikkialle. Jos edes jotenkin löytäisin paikkani.
Mistään ei kuulu mitään.
Lapset tulevat koulusta, teen välipalat ja autan läksyissä.
Pesen pyykkiä, siistin paikkoja ja valmistan ruuan.
Mies tulee töistä ja valitus alkaa heti. Miksi se työn saaminen on niin vaikeeta? Miksen ole ahkerampi kun koko päivä olisi aikaa etsiä niitä töitä? Miksi pitää lusmuilla ja istua päivät pitkät perse homeessa sohvalla?
Tätä on kestänyt useamman viikon jo. Ihan samalla tavalla. Arkipäivät ei riitä vaan pitää hämmästellä työttömyyttäni viikonloppuisinkin.
Illat itken pahaa oloani. En halua olla se työtön joka istuu perse homeessa sohvalla! Haluaisin saada töitä. Päästä pois kotoa.
Viikonloppuna oli mieheni syntymäpäivät jota kävimme juhlistamassa.
Mieheni ystävä kysyi onko vielä töitä löytynyt.
Pahalla ei sitä kysynyt mutta silloin petti minun kontrolli. Romahdin täysin.
Siihen loppui minun ilta.
Se että työn saaminen on niin vaikeaa niin miksi en saa tukea siltä keneltä sitä eniten tarvitsisin?
Olen romahtanut täysin. En jaksa!
Tänä aamuna en etsinyt töitä. Tulin tänne itkemään.
Pohdin eroa ja tulevaa. En saa enää ajatuksista kiinni :(
Kommentit (125)
Meillä vaimo jäi työttömäksi. Lapset olivat 5h osapäivähoidossa että rouvalla olisi aikaa työnhakuun. Ei siinä mitään.
Mutta se mikä sai minut pahalle mielelle oli se että kun työpäivän jälkeen tulin kotiin niin alkoi valitus että voisin osallistua kotitöihin enemmän. Työnhakuun rouva käytti ehkä puoli tuntia per päivä ja loppuaika meni Netflixin kanssa. Minä vein lapset aamulla tarhaan, jotta vaimon ei turhaan tarvitsisi ulos lähteä kun minähän olin joka tapauksessa menossa töihin.
Ja sitten valitettiin kun kotona on tylsää ja minä olen "aina" töissä (ihan normaali 7,5h/pv) työ. Harmitti kun sai vain haukkuja siitä kun elätin perheen.
Tilanne olisi saattanut pitkään kestäessään johtaa eroon. Onneksi töitä löytyi. Minä en syyttänyt koskaan että töitä ei meinannut löytyä, kyse oli vaimon asenteesta. Taisi se työttömyys sitäkin stressata.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt rehellisesti, kuinka moni teistä jaksaisi päivästä toiseen näitä aloituksia, kun työpäivän jälkeen tulee töistä kotiin? Siihen turtuu aika äkkiä varsinkin, kun ympärillä ihmisiä työllistyy, mutta se oma puoliso ei.
T. työttömän vaimo
Sä luulet, että sulla on vaikeaa. Mutta tiedätkö mitä, miehelläsi on moninkertaisesti vaikeampaa. On todella henkisesti lannistavaa jäädä työttömäksi. Ja sitten vielä oma puoliso, jonka pitäisi kannustaa ja hyväksyä sinut juuri omana itsenäsi, lyttää vielä lisää. Olet itsekäs ja ikävä ihminen.
AP, oletko saanut TE-toimistosta apua työnhakuun? Sieltä löytyy ammatinvalintapsykologejakin, jos haluat harkita alan/ammatinvaihtoa...
Itse olen opiskelija ja vailla tulevaa työpaikkaa. Meillä mies kannustaa ja kehuu miten jaksan hoitaa lasta ja pyörittää arkea. Ei koskaan haukkuisi "homeperseeksi." Jumaliste kyllä siinä miehessäkin puutteita on, anna takaisin. Sanoppa että vaihdetaan, minä tulen tekemään sinun hommasi ja pyöritä sinä kotia. Katsotaan miten homma sujuu. Puolison kuuluu tukea ei haukkua!
Vierailija kirjoitti:
Ero ei poista omaa hyödyttömyyden tunnettasi. Ehkä mies ei tarkoita pahalla, mutta tuo hyödöttömyyden tunne saa sinut ottamaan kaiken lähes henkilökohtaisena loukkauksena.
Kyllähän noiden kommenttien sävy on selvästi tarkoitettu pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Ei varmasti ole mutta aina on mahdollisuus erota ja jäädä yh.ksi. En minä eikä varmaan muutkaan ole huvin vuoksi kotona työttömänä. Kyllä me heti töihin menisimme jos töitä vain olisi.t. nro2
Laitetaan lapset kokemaan eron järkyttävimmät seuraukset vain siksi, että aikuisia nyt vähän turhauttaa? Kyllä minä olen tehnyt kaikkeni asettumalla puolisoni asemaan, mutta se on työttömälle mahdoton ponnistus asettua sen asemaan, joka yksin vastaa perheen kuluista?
Mitä helvettiä? :D kyllä on erikoinen tämä työllisten asenne nykyään. Aika paljon karumpi ja juurikin se UHRIUTUVAMPI, kun työttömillä. Minä vastaisin hyvin mielellään perheen kuluista, jos töitä vain saisin. Minulle olisi ilo, että voisin huolehtia perheestäni. Samoin maksaisin mukisematta veroja. Olisin enemmän kuin kiitollinen kun vaan olisi työ, jolla pärjään ja voin perheeni elättää.
Oletko miettinyt vaikka oman yrityksen perustamista? Tai että lähtisit aikuisopiskelijaksi? Otappa vaikka niistä selvää..
Täällä huutelee ihminen joka jää kohta työttömäksi, ja vaihtoehdot ovat joko opiskelu tai nettifirman perustaminen. Oman alan töyöt tulevat minulta loppumaan kuin seinään, koska vuoden vaihteessa eteen tuleva lääkärintarkastus ei tule menemään enää läpi, joka taas johtaa siihen että menetän ammattini. (rakkaudesta ilmailuun, jos ihmettelet tuota lääkärintarkastus hommaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Ei varmasti ole mutta aina on mahdollisuus erota ja jäädä yh.ksi. En minä eikä varmaan muutkaan ole huvin vuoksi kotona työttömänä. Kyllä me heti töihin menisimme jos töitä vain olisi.t. nro2
Laitetaan lapset kokemaan eron järkyttävimmät seuraukset vain siksi, että aikuisia nyt vähän turhauttaa? Kyllä minä olen tehnyt kaikkeni asettumalla puolisoni asemaan, mutta se on työttömälle mahdoton ponnistus asettua sen asemaan, joka yksin vastaa perheen kuluista?
Mitä helvettiä? :D kyllä on erikoinen tämä työllisten asenne nykyään. Aika paljon karumpi ja juurikin se UHRIUTUVAMPI, kun työttömillä. Minä vastaisin hyvin mielellään perheen kuluista, jos töitä vain saisin. Minulle olisi ilo, että voisin huolehtia perheestäni. Samoin maksaisin mukisematta veroja. Olisin enemmän kuin kiitollinen kun vaan olisi työ, jolla pärjään ja voin perheeni elättää.
Joo kyllä näistä joistakin kommenteista huokuu se miten ei pystytä asettumaan siihen työttömän osapuolen asemaan. Työttömyys masentaa ja pudottaa niin helposti pohjalle. Sä et työttömänä ole monen silmissä edes ihmisarvon ansaitseva tyyppi. Sä syrjäydyt. Sä tunnet loputonta syyllisyyttä siitä et sä "loisit". Usein työttömyys ei ole omaa syytä, mutta sosiaalisen paineen vuoksi sä joudut nöyristelemään ja häpeämään.
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Ei, mutta ei ole myöskään kusipään kanssa kiva elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, oletko saanut TE-toimistosta apua työnhakuun? Sieltä löytyy ammatinvalintapsykologejakin, jos haluat harkita alan/ammatinvaihtoa...
Sen päivän kun näkis,että sieltä joku sais _apua_.
Täysin hyödytön paperinpyörittämö se on työttömän näkökulmasta.
Asenne työttömiä kohtaan todella kova ja siihen hallitus luottaa poistaessaan työmarkkinatuen koska ajatellaan että sille putoaminen on vaan ja ainoastaan työhaluttomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa edelleen, minne menevät työttömän puolison rahat näillä, kenellä työssä käyvä puoliso joutuu yksin kaikesta vastaamaan? Vai onko heillä niin isot menot ja töistä niin isot tulot, että työttömän puolison rahat on pieru tuulessa?
Meillä on se tilanne, että toinen on töissä ja toinen vielä työtön. Talouden menot menee silti aikalailla puoliksi plus molemmilla omat autot, puhelinlaskut, joista vastataan tietenkin itse. Tietenkin minun työttömyyteni on siinä mielessä rasite, ettemme voi ihan tuosta noin vaan matkustella, ostella sitä sun tätä, tai ostaa omistusasuntoa juuri nyt, mutta normaalielämiseen rahat riittää oikein hyvin.
Tunnutte olevan hiukan paremmassa asemassa kuin sellaiset joiden puoliso on peruspäivärahalla ja toinen minimipalkalla töissä. Siitä peruspäivärahasta ei todellakaan hoidella puoliksi kaikkia kuluja. Meillä ei todellakaan olisi varaa pitää kahta autoa, meillä on toki asuntolainaa vielä jäljellä. Puhelinlaskun, nettilaskun yms. omat menot mies maksaa peruspäivärahastaan ja käy silloin tällöin ruokakaupassa, ei se n. 600 € oikein muutun riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Ei varmasti ole mutta aina on mahdollisuus erota ja jäädä yh.ksi. En minä eikä varmaan muutkaan ole huvin vuoksi kotona työttömänä. Kyllä me heti töihin menisimme jos töitä vain olisi.t. nro2
Laitetaan lapset kokemaan eron järkyttävimmät seuraukset vain siksi, että aikuisia nyt vähän turhauttaa? Kyllä minä olen tehnyt kaikkeni asettumalla puolisoni asemaan, mutta se on työttömälle mahdoton ponnistus asettua sen asemaan, joka yksin vastaa perheen kuluista?
Mitä helvettiä? :D kyllä on erikoinen tämä työllisten asenne nykyään. Aika paljon karumpi ja juurikin se UHRIUTUVAMPI, kun työttömillä. Minä vastaisin hyvin mielellään perheen kuluista, jos töitä vain saisin. Minulle olisi ilo, että voisin huolehtia perheestäni. Samoin maksaisin mukisematta veroja. Olisin enemmän kuin kiitollinen kun vaan olisi työ, jolla pärjään ja voin perheeni elättää.
Joo kyllä näistä joistakin kommenteista huokuu se miten ei pystytä asettumaan siihen työttömän osapuolen asemaan. Työttömyys masentaa ja pudottaa niin helposti pohjalle. Sä et työttömänä ole monen silmissä edes ihmisarvon ansaitseva tyyppi. Sä syrjäydyt. Sä tunnet loputonta syyllisyyttä siitä et sä "loisit". Usein työttömyys ei ole omaa syytä, mutta sosiaalisen paineen vuoksi sä joudut nöyristelemään ja häpeämään.
Työttömiä pitäisi paapoa kuin toisena päivätyönä? Työssä käyvän asemaan ei pidä asettua, kun heille kaikki on niin paljon helpompaa? Työelämässä ei ole sosiaalisia paineita, joiden edessä joudut nöyristelemään? Miten vieraantuneita te oikein olette siitä työelämästä, joka on yhtäläisesti kamppailua ja nöyristelyä, joustamista yms, että saat pitää sen työpaikasi. Siihen päälle vielä se huoli siitä työttömästä puolisosta ja perheen toimeentulosta. Eihän ap miehen käytöstä voi mitenkään puolustaa, mutta tässä on asiat esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, mutta mistä sitä tietää miten ap käyttäytyy miestään kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Ei, mutta ei ole myöskään kusipään kanssa kiva elää.
Ap saattaa huutaa miehelleen, mies saattaa joutua popsimaan psyykelääkkeitä ja ap saattaa käyttää häneen henkistävakivaltaa, mutta eihän hän sitä meille kerro, eihän? Sehän saisi hänet näyttämään huonolta, eikä ajaisi hänen asiaansa ja motiiviaan.
Suomen työllisyystilanne on sellainen, että miehesi voi jonakin päivänä olla itse se työtön. Siinähän ihmettelee sitten, onko se mukavaa ja "perse homeessa istumista". Sanoisin että jätä noin empatiakyvytön mies. Ymmärrän miehen paineet, koska perheenne toimeentulo on hänen vastuullaan, mutta sinun syyllistäminen ei auta pätkääkään.
Niin joo, ja sanopa miehellesi, että jos niitä töitä on kerran niin helppo löytää, niin hän varmaa osaa hankkia sinulle töitä sormia napsauttamalla.
Olemme avokkini kanssa olleet molemmat vuorotellen työttömänä, emmekä todellakaan ole haukkuneet ja syyllistäneet toisiamme. Molemmat tietävät, miten stressaavaa ja lannistavaa työttömyys on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Ei varmasti ole mutta aina on mahdollisuus erota ja jäädä yh.ksi. En minä eikä varmaan muutkaan ole huvin vuoksi kotona työttömänä. Kyllä me heti töihin menisimme jos töitä vain olisi.t. nro2
Laitetaan lapset kokemaan eron järkyttävimmät seuraukset vain siksi, että aikuisia nyt vähän turhauttaa? Kyllä minä olen tehnyt kaikkeni asettumalla puolisoni asemaan, mutta se on työttömälle mahdoton ponnistus asettua sen asemaan, joka yksin vastaa perheen kuluista?
Mitä helvettiä? :D kyllä on erikoinen tämä työllisten asenne nykyään. Aika paljon karumpi ja juurikin se UHRIUTUVAMPI, kun työttömillä. Minä vastaisin hyvin mielellään perheen kuluista, jos töitä vain saisin. Minulle olisi ilo, että voisin huolehtia perheestäni. Samoin maksaisin mukisematta veroja. Olisin enemmän kuin kiitollinen kun vaan olisi työ, jolla pärjään ja voin perheeni elättää.
Joo kyllä näistä joistakin kommenteista huokuu se miten ei pystytä asettumaan siihen työttömän osapuolen asemaan. Työttömyys masentaa ja pudottaa niin helposti pohjalle. Sä et työttömänä ole monen silmissä edes ihmisarvon ansaitseva tyyppi. Sä syrjäydyt. Sä tunnet loputonta syyllisyyttä siitä et sä "loisit". Usein työttömyys ei ole omaa syytä, mutta sosiaalisen paineen vuoksi sä joudut nöyristelemään ja häpeämään.
Voiko meitä moittia? Itselläni, eikä tuttavapiirilläni ole koskaan ollut vaikeuksia löytää työpaikkaa.
Niin, että pidä turpasi kiinni, kun et mistään mitään tiedä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole yksin vastata perheen kuluista. Ei mulla muuta.
T. työttömän vaimo
Ei varmasti ole mutta aina on mahdollisuus erota ja jäädä yh.ksi. En minä eikä varmaan muutkaan ole huvin vuoksi kotona työttömänä. Kyllä me heti töihin menisimme jos töitä vain olisi.t. nro2
Laitetaan lapset kokemaan eron järkyttävimmät seuraukset vain siksi, että aikuisia nyt vähän turhauttaa? Kyllä minä olen tehnyt kaikkeni asettumalla puolisoni asemaan, mutta se on työttömälle mahdoton ponnistus asettua sen asemaan, joka yksin vastaa perheen kuluista?
Mitä helvettiä? :D kyllä on erikoinen tämä työllisten asenne nykyään. Aika paljon karumpi ja juurikin se UHRIUTUVAMPI, kun työttömillä. Minä vastaisin hyvin mielellään perheen kuluista, jos töitä vain saisin. Minulle olisi ilo, että voisin huolehtia perheestäni. Samoin maksaisin mukisematta veroja. Olisin enemmän kuin kiitollinen kun vaan olisi työ, jolla pärjään ja voin perheeni elättää.
Joo kyllä näistä joistakin kommenteista huokuu se miten ei pystytä asettumaan siihen työttömän osapuolen asemaan. Työttömyys masentaa ja pudottaa niin helposti pohjalle. Sä et työttömänä ole monen silmissä edes ihmisarvon ansaitseva tyyppi. Sä syrjäydyt. Sä tunnet loputonta syyllisyyttä siitä et sä "loisit". Usein työttömyys ei ole omaa syytä, mutta sosiaalisen paineen vuoksi sä joudut nöyristelemään ja häpeämään.
Työttömiä pitäisi paapoa kuin toisena päivätyönä? Työssä käyvän asemaan ei pidä asettua, kun heille kaikki on niin paljon helpompaa? Työelämässä ei ole sosiaalisia paineita, joiden edessä joudut nöyristelemään? Miten vieraantuneita te oikein olette siitä työelämästä, joka on yhtäläisesti kamppailua ja nöyristelyä, joustamista yms, että saat pitää sen työpaikasi. Siihen päälle vielä se huoli siitä työttömästä puolisosta ja perheen toimeentulosta. Eihän ap miehen käytöstä voi mitenkään puolustaa, mutta tässä on asiat esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, mutta mistä sitä tietää miten ap käyttäytyy miestään kohtaan.
Olen kyllä itse ihan työelämässä. Teen itseasiassa kahta työtä tällä hetkellä, josta toisesta en edes nosta palkkaa. Älä sinä tule mulle paasaamaan työelämän kurjista puolista :D.
Vierailija kirjoitti:
Suomen työllisyystilanne on sellainen, että miehesi voi jonakin päivänä olla itse se työtön. Siinähän ihmettelee sitten, onko se mukavaa ja "perse homeessa istumista". Sanoisin että jätä noin empatiakyvytön mies. Ymmärrän miehen paineet, koska perheenne toimeentulo on hänen vastuullaan, mutta sinun syyllistäminen ei auta pätkääkään.
Niin joo, ja sanopa miehellesi, että jos niitä töitä on kerran niin helppo löytää, niin hän varmaa osaa hankkia sinulle töitä sormia napsauttamalla.
Olemme avokkini kanssa olleet molemmat vuorotellen työttömänä, emmekä todellakaan ole haukkuneet ja syyllistäneet toisiamme. Molemmat tietävät, miten stressaavaa ja lannistavaa työttömyys on.
Lässyn lässyn. Ei se työ tekevältä lopu ja elämä on elpymässä.
Velkoja, jotka jokainen kuvittelee voivansa maksaa kun käy töissä ja sitten työttömyyden tullessa vastaa kuvitellaan, että esim. auto tai asunto on helppo muuttaa rahaksi. Mutta monelle jää molemmista käteen pelkkää velkaa.