Lue keskustelun säännöt.
Syntyvien lasten määrä vähenee rajusti. Miksi?
20.11.2016 |
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 Suomessa syntyi 55472 lasta. Tänä vuonna 2016 tammi - lokakuussa on syntynyt 44829 lasta, joka on 1863 lasta vähemmän kuin viime vuonna. Todennäköisesti tänä vuonna syntyy siis hivenen reilu 53000 lasta. Mistä tämä lapsikato mielestäsi johtuu?
Kommentit (495)
1. Hallituksen toimista johtuen tulevaisuus tuntuu epävarmalta.
2. Ensisynnytysikä nousee ja alkaa tulla hedelmöittymisvaikeuksia.
3. Sukupuolitaudit ovat turmelleet ja tehneet naisista hedelmättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään syytä, miksi tekisin lapsen? Tai siis, mitä hyvää se lapsi toisi elämääni? Löydän lapsista vain negatiivisia asioita, joutuisin esimerkiksi luopumaan rakkaasta harrastuksestani, koska lapsen jälkeen siihen ei riittäisi aika eikä raha.
Saman voisin kirjoittaa minäkin, mutta ei tuo kaikkea selitä. Olennaisia kokonaisuuden kannalta emme ole me vapaaehtoisesti lapsettomat, vaan se, että niillä, jotka lapsia haluavat, lapsimäärä jää toivottua pienemmäksi.
Tietysti sikäli meilläkin on väliä, että aikaisemmin meillä luultavasti olisi muksu tai pari, vaikka emme niitä halunneet. Nimittäin jos heteroseksi kuitenkin on kiinnostanut, mutta ei ole ollut ehkäisyvälineitä (ainakaan kunnollisia), niin niitä tapaa tulemaan.
Se kyllä vaikuttaa, että aikaisemmin seksin aloittaminen on käytännössä tarkoittanut, että kohta lisäännytään, mikä taas on tarkoittanut avioitumista ja lisää seksiä, ja lisää lisääntymistä. Nykyään seksistä ei yhtä automaattisesti tule lasta, eikä lapsi toisaalta automaattisesti johda avioitumiseen ja sen kautta lisälapsiin. Ei niitä lapsia ennenkään aina haluttu, vaan kirottiin että joko taas on paksuna.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat kollektiivisesti aistineet, että heidän geeninsä ovat autistisia ja ahdistavia. Tämä on hallittu kansanitsemurha, ja hyvä niin. En usko, että kukaan jää kaipaamaan näitä tosikkoja, ilkeileviä pätijöitä.
Vielä katastrofaalisempi kansallinen itsemurha on käynnissä Italiassa, Espanjassa ja Saksassa. Toimiiko selityksesi myös noissa maissa?
Lähipiirini syitä:
- kaksi on ihan maksimi ei yhtään enempää, koska on niin rankkaa
-Mies ei halua lapsia ja ero tulossa
- ei vain haluta
-lapsettomuus
-oma syyni: ekan lapsen ongelmat, pelkään periytyvän seuraavallekin..jaksaisiko sitä samaa taas uudelleen kun ekastakaan ei olla vielä selvitty. Ja lisäksi kaikki on helpompaa yhden kanssa ja rahaa enemmän käytössä, työtilannekin on todella epävarma.
Vierailija kirjoitti:
Ei se talouden epävarmuudesta voi johtua. Onhan sitä lapsia ennenkin tehty. Nythän on kuitenkin asiat todella hyvin vaikka 70-lukuun verrattuna.
Mä luulen, että nykyiset 25-40 vuotiaat on sellaisella asenteella, että lapset on syvältä. Ovat suurien ikäluokkien lapsia ja jospa se on sieltä kodista periytynyt asenne ja arvomaailma. Tällainen vapaaehtoinen lapsettomuuskin on juuri tuon ikäisten heiniä. Ei sitä ollut aikaisemmin. Nuoremmat saattavat taas alkaa tehdä lapsia. Heillä voi olla erilainen arvomaailma.
70-luvulla ei ollut peikkona rakenteellista jättityöttömyyttä. Okei oli öljykriisiä yms. mitkä silloin näytti pahalta, mutta näin jälkikäteen katsottuna olivat vain kärpäsen surinaa nykyiseen tilanteeseen. Koulutus oikeasti kannatti ja duunariammatteillakin hommasi pelit ja rensselit. Toki aina tulee vahinkolapsia, mutta näissä syntyvyystilastoissa näkyy suunniteltujen raskauksien romahtaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se talouden epävarmuudesta voi johtua. Onhan sitä lapsia ennenkin tehty. Nythän on kuitenkin asiat todella hyvin vaikka 70-lukuun verrattuna.
Mä luulen, että nykyiset 25-40 vuotiaat on sellaisella asenteella, että lapset on syvältä. Ovat suurien ikäluokkien lapsia ja jospa se on sieltä kodista periytynyt asenne ja arvomaailma. Tällainen vapaaehtoinen lapsettomuuskin on juuri tuon ikäisten heiniä. Ei sitä ollut aikaisemmin. Nuoremmat saattavat taas alkaa tehdä lapsia. Heillä voi olla erilainen arvomaailma.
70-luvulla ei ollut peikkona rakenteellista jättityöttömyyttä. Okei oli öljykriisiä yms. mitkä silloin näytti pahalta, mutta näin jälkikäteen katsottuna olivat vain kärpäsen surinaa nykyiseen tilanteeseen. Koulutus oikeasti kannatti ja duunariammatteillakin hommasi pelit ja rensselit. Toki aina tulee vahinkolapsia, mutta näissä syntyvyystilastoissa näkyy suunniteltujen raskauksien romahtaminen.
Jälkikäteen asiat näyttää erilaiselta kuin silloin kun sitä hetkeä juuri eletään.
Nyt on vallalla itsekkyys ja minä itse -asenneilmapiiri. Ei lapset sovi sellaiseen elämään mitä monet nuoret aikuiset nykyään tavoittelevat. Lapsiperheille kun meillä kuitenkin on huomattavia etuja ja rattailla pääsee vähän joka paikkaan. Uusien talojen pihat rakennetaan lapsiystävällisiksi. Busseihin ja juniin pääsee rattailla. On tehty paljon lapsiperheitä suosivia muutoksia sitten 90-luvun kun mulla oli pieniä lapsia.
Omasta lapsuudestani muistan vain yhden kaverin, joka oli ainoa lapsi. Enkä nyt aikuisenakaan ole tutustunut ihmisiin, jolla ei ole sisaruksia. Mutta olen nyt aikuisena tutustunut moniin ihmisiin, jotka eivät halua ollenkaan lapsia tai haluavat vain yhden. Poliittinen ilmapiiri, ilmastonmuutos, levottomuudet maailmalla ja uudenlaiset vapaammat elämän arvot ovat saaneet meidät tilanteeseen, jossa ei enää haluta niin paljon lapsia, jos ollenkaan. Minulla on itsellänikin vain yksi lapsi. Enempää en halua tähän maailmaan edes tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se talouden epävarmuudesta voi johtua. Onhan sitä lapsia ennenkin tehty. Nythän on kuitenkin asiat todella hyvin vaikka 70-lukuun verrattuna.
Mä luulen, että nykyiset 25-40 vuotiaat on sellaisella asenteella, että lapset on syvältä. Ovat suurien ikäluokkien lapsia ja jospa se on sieltä kodista periytynyt asenne ja arvomaailma. Tällainen vapaaehtoinen lapsettomuuskin on juuri tuon ikäisten heiniä. Ei sitä ollut aikaisemmin. Nuoremmat saattavat taas alkaa tehdä lapsia. Heillä voi olla erilainen arvomaailma.
70-luvulla ei ollut peikkona rakenteellista jättityöttömyyttä. Okei oli öljykriisiä yms. mitkä silloin näytti pahalta, mutta näin jälkikäteen katsottuna olivat vain kärpäsen surinaa nykyiseen tilanteeseen. Koulutus oikeasti kannatti ja duunariammatteillakin hommasi pelit ja rensselit. Toki aina tulee vahinkolapsia, mutta näissä syntyvyystilastoissa näkyy suunniteltujen raskauksien romahtaminen.
Jälkikäteen asiat näyttää erilaiselta kuin silloin kun sitä hetkeä juuri eletään.
Nyt on vallalla itsekkyys ja minä itse -asenneilmapiiri. Ei lapset sovi sellaiseen elämään mitä monet nuoret aikuiset nykyään tavoittelevat. Lapsiperheille kun meillä kuitenkin on huomattavia etuja ja rattailla pääsee vähän joka paikkaan. Uusien talojen pihat rakennetaan lapsiystävällisiksi. Busseihin ja juniin pääsee rattailla. On tehty paljon lapsiperheitä suosivia muutoksia sitten 90-luvun kun mulla oli pieniä lapsia.
Mielestäni on vähän eri mittaluokan ongelma pääseekö rattailla rullailemaan kynnyksien yli vs. työttömyyden aiheuttama krooninen rahattomuus. Etuja on ehkä tullut lisää, mutta 90-lukuun verrattuna työelämä on raadollisempi tuoreille äideille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se talouden epävarmuudesta voi johtua. Onhan sitä lapsia ennenkin tehty. Nythän on kuitenkin asiat todella hyvin vaikka 70-lukuun verrattuna.
Mä luulen, että nykyiset 25-40 vuotiaat on sellaisella asenteella, että lapset on syvältä. Ovat suurien ikäluokkien lapsia ja jospa se on sieltä kodista periytynyt asenne ja arvomaailma. Tällainen vapaaehtoinen lapsettomuuskin on juuri tuon ikäisten heiniä. Ei sitä ollut aikaisemmin. Nuoremmat saattavat taas alkaa tehdä lapsia. Heillä voi olla erilainen arvomaailma.
70-luvulla ei ollut peikkona rakenteellista jättityöttömyyttä. Okei oli öljykriisiä yms. mitkä silloin näytti pahalta, mutta näin jälkikäteen katsottuna olivat vain kärpäsen surinaa nykyiseen tilanteeseen. Koulutus oikeasti kannatti ja duunariammatteillakin hommasi pelit ja rensselit. Toki aina tulee vahinkolapsia, mutta näissä syntyvyystilastoissa näkyy suunniteltujen raskauksien romahtaminen.
Jälkikäteen asiat näyttää erilaiselta kuin silloin kun sitä hetkeä juuri eletään.
Nyt on vallalla itsekkyys ja minä itse -asenneilmapiiri. Ei lapset sovi sellaiseen elämään mitä monet nuoret aikuiset nykyään tavoittelevat. Lapsiperheille kun meillä kuitenkin on huomattavia etuja ja rattailla pääsee vähän joka paikkaan. Uusien talojen pihat rakennetaan lapsiystävällisiksi. Busseihin ja juniin pääsee rattailla. On tehty paljon lapsiperheitä suosivia muutoksia sitten 90-luvun kun mulla oli pieniä lapsia.
Koulutuskaan ei takaa nykypäivänä töitä. Suomessa on n. 50 000 akateemista työtöntä eikä tulevaisuus näytä yhtään sen paremmalta.
Minusta se on vain fiksua jättää lapset tekemättä jos ei ole taloudellista varmuutta. Olen itse -90 -luvun laman lapsia ja se on jättänyt jälkensä minuunkin. Jos se, että haluaa tarjota lapselle parastaan on itsekästä, niin fine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se talouden epävarmuudesta voi johtua. Onhan sitä lapsia ennenkin tehty. Nythän on kuitenkin asiat todella hyvin vaikka 70-lukuun verrattuna.
Mä luulen, että nykyiset 25-40 vuotiaat on sellaisella asenteella, että lapset on syvältä. Ovat suurien ikäluokkien lapsia ja jospa se on sieltä kodista periytynyt asenne ja arvomaailma. Tällainen vapaaehtoinen lapsettomuuskin on juuri tuon ikäisten heiniä. Ei sitä ollut aikaisemmin. Nuoremmat saattavat taas alkaa tehdä lapsia. Heillä voi olla erilainen arvomaailma.
70-luvulla ei ollut peikkona rakenteellista jättityöttömyyttä. Okei oli öljykriisiä yms. mitkä silloin näytti pahalta, mutta näin jälkikäteen katsottuna olivat vain kärpäsen surinaa nykyiseen tilanteeseen. Koulutus oikeasti kannatti ja duunariammatteillakin hommasi pelit ja rensselit. Toki aina tulee vahinkolapsia, mutta näissä syntyvyystilastoissa näkyy suunniteltujen raskauksien romahtaminen.
Jälkikäteen asiat näyttää erilaiselta kuin silloin kun sitä hetkeä juuri eletään.
Nyt on vallalla itsekkyys ja minä itse -asenneilmapiiri. Ei lapset sovi sellaiseen elämään mitä monet nuoret aikuiset nykyään tavoittelevat. Lapsiperheille kun meillä kuitenkin on huomattavia etuja ja rattailla pääsee vähän joka paikkaan. Uusien talojen pihat rakennetaan lapsiystävällisiksi. Busseihin ja juniin pääsee rattailla. On tehty paljon lapsiperheitä suosivia muutoksia sitten 90-luvun kun mulla oli pieniä lapsia.
Koulutuskaan ei takaa nykypäivänä töitä. Suomessa on n. 50 000 akateemista työtöntä eikä tulevaisuus näytä yhtään sen paremmalta.
Minusta se on vain fiksua jättää lapset tekemättä jos ei ole taloudellista varmuutta. Olen itse -90 -luvun laman lapsia ja se on jättänyt jälkensä minuunkin. Jos se, että haluaa tarjota lapselle parastaan on itsekästä, niin fine.
Akateeminen työttömyys on kääntynyt laskuun, kuten muukin työttömyys.
Olin aiemmin tänä vuonna raskaana miehelle, joka varmaan palstamammojen mielestä olisi jumalan lahja lisääntymisikäiselle naiselle: komea poliisi, jolla oma asunto ja kesämökki. (Itsekin omistan omakotitalon ja asunto-osakkeen pk-seudulla, että en loisi). Ei ryyppää, käy töissä, ei hakkaa. Mutta. Alun jälkeen hänen todellinen luonteensa paljastui. Äärimmäisen ilkeä, henkinen pahoinpitelijä, joka vitsin varjolla onnistui romuttamaan koko itsetuntoni. Ystävieni mukaan henkisesti ja tunne-elämältään sairas.
Niin että aina ne vähimmäisvaatimukset; työ, ei hakkaa eikä rähjää eikä ryyppää, takaa, että mies olisi hyvä puoliso ja isä. Keskeytin raskauden, koska mieskin sitä toivoi, vaikka aiemmin oli halunnut lapsia. Hyvä niin, sillä puoli vuotta sen jälkeen jätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en yleensä päästä sisään, varmuuden vuoksi...
Omat kouluttamattomat vanhempani pystyivät parikymppisinä rakentamaan talon, oli iso piha leikkiä ja vielä kaksi sisarustakin minulle leikkikavereiksi. 80-luvulla myös ikätovereideni vanhemmat saivat uudet omakotitalot pystyyn, mikä on nykyään samanikäisille täysin utopistinen ajatus. Itse olen nyt 29 ja käynyt kouluja enemmän kuin he koskaan, eikä minulla ole ikinä ollut kuin määräaikaisia osa-aikapaskaduuneja. Parin vuoden päästä valmistun toivon mukaan ammattikorkeakoulusta ja pitäisi yrittää löytää työpaikka, mikä tuntuu jo nyt toivottomalta. Sitä ennen joudun kuitenkin pakertamaan palkatonta harjoittelua. Missä välissä ja millä rahalla tekisin lapsia?
Kiteytettynä: tiedän, että en ikinä voisi tarjota omille lapsilleni yhtä hyvää lapsuutta kuin itselläni oli. Myöskin sisarukseni ovat lapsettomia.
Ongelma on myös, että mieheni ei halua lapsia ollenkaan, kuten ei eksänikään tahtonut. Haluaisin mennä naimisiin, mutta sekin taitaa olla turha toive tässäkin parisuhteessa. Kyllähän sitä tokin ilmankin pärjää, mutta olisi se silti ihanaa. Pientä omakotitaloa ollaan katseltu, mutta ei sellaisia ole kohtuuhintaan tällä 15 000 asukkaan paikkakunnalla. Miehellä on vakityö, mutta jollain minunkin pitäisi oma puolikkaani maksaa. Uuden rakentamisesta ei voi edes haaveilla.
Yleensäkin hyvästä elintasosta huolimatta minua ja montaa ikätoveriani vaivaa tietynlainen toivottomuus, alakulo ja epävarmuus. Yhä harvemmalla on perhe ja vakituinen työpaikka. Lapsesta koituva fyysinen ja taloudellinen taakka kohdistuu käytännössä edelleen pelkästään naiseen samalla , kun tasa-arvon mukaan pitäisi pystyä maksamaan puolet kaikista kuluista. Kun ei ole toimeentulon kattavaa työtä eikä edes toivetta paremmasta taloudellisesta huomenesta, ei voi päästä elämässä oikeastaan millään tavalla eteenpäin. Turhauttaa ja masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä olin terve ja uskoa oli tulevaisuuteen. Tällöin haaveilin lapsista ja perheestä, mutta päätin käydä yliopiston ja hommata vakituisen työpaikan ensin.
Sain suoritettua tutkinnon, mutta sain vain lyhyitä määräaikaisia pestejä. Lisäksi puhkesi mahd. perinnöllinen silmäsairaus, joka vei työkyvyn, uskon tulevaisuuteen ja eipä enää lasten hankkiminenkaan tunnu järkevältä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se talouden epävarmuudesta voi johtua. Onhan sitä lapsia ennenkin tehty. Nythän on kuitenkin asiat todella hyvin vaikka 70-lukuun verrattuna.
Mä luulen, että nykyiset 25-40 vuotiaat on sellaisella asenteella, että lapset on syvältä. Ovat suurien ikäluokkien lapsia ja jospa se on sieltä kodista periytynyt asenne ja arvomaailma. Tällainen vapaaehtoinen lapsettomuuskin on juuri tuon ikäisten heiniä. Ei sitä ollut aikaisemmin. Nuoremmat saattavat taas alkaa tehdä lapsia. Heillä voi olla erilainen arvomaailma.
70-luvulla ei ollut peikkona rakenteellista jättityöttömyyttä. Okei oli öljykriisiä yms. mitkä silloin näytti pahalta, mutta näin jälkikäteen katsottuna olivat vain kärpäsen surinaa nykyiseen tilanteeseen. Koulutus oikeasti kannatti ja duunariammatteillakin hommasi pelit ja rensselit. Toki aina tulee vahinkolapsia, mutta näissä syntyvyystilastoissa näkyy suunniteltujen raskauksien romahtaminen.
Jälkikäteen asiat näyttää erilaiselta kuin silloin kun sitä hetkeä juuri eletään.
Nyt on vallalla itsekkyys ja minä itse -asenneilmapiiri. Ei lapset sovi sellaiseen elämään mitä monet nuoret aikuiset nykyään tavoittelevat. Lapsiperheille kun meillä kuitenkin on huomattavia etuja ja rattailla pääsee vähän joka paikkaan. Uusien talojen pihat rakennetaan lapsiystävällisiksi. Busseihin ja juniin pääsee rattailla. On tehty paljon lapsiperheitä suosivia muutoksia sitten 90-luvun kun mulla oli pieniä lapsia.
60-luvulla syntyneenä ja lapsuuden 70-luvulla eläneenä muistelen että ei tuolloisessa 70-luvun Suomessa mitenkään erityisesti otettu lapsia huomioon - ainakaan siinä määrin missä nykyään. Sen aikaisiin julkisiin kulkuneuvoihin ei kannattanut edes yrittää lastenvaunujen kanssa. Kerrostalomme pihaa nyt ei voinut parhaalla tahdollakaan sanoa lapsiystävälliseksi - no, olihan siellä yksi hiekkalaatikko ja naapuritalon pihassa jopa keinut. Lapsia kyllä oli lähipiirissä paljon ja sitä myötä paljon seuraa ja kavereita.
Ilmeisesti lapset eivät olleet silloin mitään projekteja, vaan kulkivat siinä muun perhetoiminnan lomassa. Omat harrastukseni (partio ja kitaransoitto) olivat ainakin nykymittapuulla tosiedullisia ja senaikaisiin harrastuksiin mentiin ja tultiin omin avuin. En muista että kenenkään vanhemmat olisivat olleet kyydittäjinä.
Vielä muutama vuosikymmen sitten oli mahdollista itse rakentaa vaikka omakotitalo. Nykyään on niin paljon sääntöjä ja määräyksiä, että pitää olla ammattilainen, että niistä selviää. Työ on lisäksi kallista, joten oma koti alkaa olla useimmille utopiaa. Se on aina iso ongelma, jos haluaisi lapsia.
Tummaihoiset hoitaa lisääntymis asiat,eikä mieti tulevaisuutta.Täällä on luxus olot heidän kotimaihinsa verrattuna,useimmiten.Valtio järjestää kaiken heille.Suomalaiset on häviävä kansakunta tätä menoa.
Me ihmiset tuhoamme maapallon ennen pitkää - tai ehkä jopa aiemmin kuin arvaammekaan. Tästä syystä kaikki (mm. minä) eivät halua tulevia sukupolvia tänne kärsimään.
Perhettä haluavia kunnollisia miehiä on hyvin harvassa. Huonon kanssa ei perhettä kannata perustaa.
Kyllä. Jokainen vastuullinen mies kokee olevansa se perheen elättäjä. Työtön mies ei hevin lähde hankkimaan lapsia tyhjän päälle tai edes parisuhdemarkkinoille. Naisilla ei tätä taakkaa ole ja he ovat tottuneempia käyttämään yhteiskunna tarjoamia palveluita joten heille työttömyys ei ole tässä mielessä iso kynnys.