Lue keskustelun säännöt.
Onko paikalla muita persoonallisuushäiriöisiä?
19.11.2016 |
Tulipa mieleen, että meitähän on tosiaan enemmän kuin kuvittelisi. Mitä kuuluu? Meneekö hyvin vai huonosti? Halutessasi kerro toki enemmän persoonallisuushäiriöstäsi ja sen vaikutuksesta elämääsi. Miltä persoonallisuushäiriöiseksi "leimaaminen" tuntuu?
Itse olen tavallaan ylpeä siitä, että ainakin myönnän sen.
Kommentit (63)
Pitkään ajattelin potevani masennusta ja se on diagnosoitukin, lisänä kakkosakselilla epävakaan persoonallisuuden piirteitä.
Nyttemmin ajattelen itse (psykiatrilla en ole asian takia käynyt), että minulla on rakenteellinen dissosiaatiohäiriö.
http://traumajadissosiaatio.fi/persoonan-rakenteellinen-dissosiaatio/
Traumatisoitumista takana elämän ensimmäiset 20 vuotta, joten edellytykset tuohon ovat kyllä täysin olemassa, oireisto samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti ei ole itsediagnosoitavissa, koska häiriön luonteeseen kuuluu, ettei itsessä ole mitään vikaa. Narsismi tulee esiin lähes ainoastaan pakkodiagnooseissa.
Minussa ei ole vikoja. Vain ominaisuuksia:)
Sanoi joku aikoinaan.
Ehkä sitä häiriintyy jos tarpeeksi häiritään?
Diagnoosit on kuin saippuapalasia.
Ihmisiä me kaikki ollaan. Kai sillekin joku diagnoosi on...
Vierailija kirjoitti:
Minussa ei ole vikoja. Vain ominaisuuksia:)
Sanoi joku aikoinaan.
Ehkä sitä häiriintyy jos tarpeeksi häiritään?
Diagnoosit on kuin saippuapalasia.
Ihmisiä me kaikki ollaan. Kai sillekin joku diagnoosi on...
:DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minussa ei ole vikoja. Vain ominaisuuksia:)
Sanoi joku aikoinaan.
Ehkä sitä häiriintyy jos tarpeeksi häiritään?
Diagnoosit on kuin saippuapalasia.
Ihmisiä me kaikki ollaan. Kai sillekin joku diagnoosi on...
Minulla on määrittelemätön persoonallisuushäiriö. Se on diagnoosi joka sopii ihan kaikille ihmisille.
Moi!
Mulla on riippuvainen persoonallisuus epävakain piirtein. Lisäksi minulla on epäileviä piirteitä, mutta diagnoosia ei laitettu vaan ne katsottiin traumaoireiksi.
Kyllähän ne vaikuttavat. Kaipaan hyväksyntää ja tukea, sillä Koen jääneeni näistä paitsi lapsena introverttiyden vuoksi. Olen ollut perheessäni musta lammas niin pitkään kuin muistan. Minulla on ollut todella traumaattinen lapsuus ja nuoruus jotka eivät ole ainakaan auttaneet..
Parisuhteen ja ihmissuhteet ovat minulle todella vaikeita. Pelkään hylkäämistä, kaipaan tukea. Olen aikuinen pikkulapsi. En saa oikein hoidettua asioita. Silti minulla on haastava työ jonka hoidan erinomaisesti. Toivoisin että tulevaisuudessa vaurastuisin sen verran että voisin ulkoistaa talousasiat ihan kokonaan.
Parisuhteen en kykene tällä hetkellä, jos koskaan. Myöskään lapsia ei ole, enkä hommaakaan mikäli vointi ei parane. Haluaisin kyllä kovasti! Haluaisin toki myös terveen parisuhteen, mutta sairaalle ihmiselle se on vaikeaa. Lääkärit ja psykiatrit sekä terapeuttini ovat kyllä korostaneet sitä että terveiden ja tasapainoisten ihmisten seurassa on mahdollista saavuttaa lähes oireeton tila. Vaan kuka täysin terve ja tasapainoinen tällaista kumppania haluaa? :D
Oli miten oli, olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen elämään häiriöstä huolimatta. Olen hyväksynyt itseni ja tiedän nykyään miksi teen mitä teen ja toistaiseksi välttelen haitallisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei ole itsediagnosoitavissa, koska häiriön luonteeseen kuuluu, ettei itsessä ole mitään vikaa. Narsismi tulee esiin lähes ainoastaan pakkodiagnooseissa.
Eikö uusimien tutkimusten mukaan narsistin löydä parhaiten kysymällä oletko narsisti ja he vastaavst kyllä koska se tekee heistä erityisiä ja omaa erityisyyttään narsismit juuri rakastavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten persoonallisuushäiriö todettiin teillä? Kerroin joskus psykiatrille (yksityinen) oireista, joita minulla on ollut. Mielestäni käytökseni ja oireeni viittaavat selvästi tunne-elämältään epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, ehkä myös riippuvaiseen ja estyneeseen. Kysyin, olisiko persoonallisuushäiriön mahdollisuutta aihetta tutkia. Saamani vastaus: "Nooo sitä on aika vaikeaa tutkia. Googlaa netistä se-ja-se lomake, katsotaan sitä sitten joskus yhdessä."
Kotona ajattelin, että antaa olla. Jos en saa hoitoa edes pyytäessäni enkä edes yksityiseltä, olkoon sitten.
Ei sitä haluta tutkia. Diagnosointi menee jotenkin muodin mukaan. Vain harva oikeasti paneutuu asiaan. Itselläni oltiin puoliväkisin tekemässä diagnooseja muun asian yhteydessä, ja puolet näistä oli selvästi potaskaa. Persoonallisuushäiriödiagnooseja lätkitään epämiellyttäville ja vaikeille henkilöille.
Nettitesteihin en luottaisi, mutta jos on tehnyt tutkimuksensa huolella ja on edelleen sitä mieltä, että itsellä on kyseisen persoonallisuushäiriön piirteitä paljon, se kannattaa ottaa huomioon. Diagnoosit on vain kuvauksia oireista ja ammattilaisetkin erehtyvät.
Hoitoa on todella vaikea saada. Miltei mahdotonta. Tavallaan olisi hyvä, jos voisimme käyttää nettiä ja muodostaa vertaistukiryhmiä niille, jotka niistä hyötyisi. Itse en tiedä, miten aihetta lähestyisi. Persoonallisuushäiriöisillä on kuitenkin tarve tuelle.
Ilmeisesti ainakin dramaattisen klusterin diagnooseja pidetään ikävinä, ihmistä leimaavina ja elämää hankaloittavina, joten ehkä ammattilaiset eivät halua sanoa mielipidettään. Tai sitten diagnosointihaluttomuus on pelkkää laiskuutta. On helpompaa hymistellä "kaikillahan jotain ongelmia on" kuin paneutua asian tutkimiseen. En tiedä.
Nettitestejä olen tehnyt joskus, mutta ne ovat kai ainoastaan suuntaa antavia. Lisäksi henkilön oma kokemus omista oireista ja käytöksestä saattaa poiketa esim. siitä, miten ympäristö hänet näkee.
Vertaistukifoorumi olisi hyvä asia, mutta siihen liittyisi varmaan joitain ongelmia. Suomessa ei edes taida olla mitään hyvää nettifoorumia mielenterveysongelmista kärsiville, ei varsinkaan persoonallisuushäiriöisille sopivia. Vuosia sitten luin yhtä palstaa (joka on sittemmin lopetettu), ja vaikka siellä oli paljon hyviä keskusteluja ja tukea antavia ihmisiä, siellä esiintyi myös kanssakeskustelijoiden mitätöintiä ja suoranaista kiusaamista. Mielestäni siellä esiintyi paljon sitä, että jotkut kylmänpuoleiset ja manipuloivat (?) henkilöt pyrkivät kiusaamaan herkemmänpuoleisia tyyppejä. Siellä kävi myös jotain "työssäkäyviä paljontienaavia veronmaksajia" vittuilemassa mielenterveysongelmaisille. Tiedän toki, että nettifoorumilla kuka tahansa voi väittää olevansa mitä tahansa eikä netistä luettuja juttuja pitäisi ottaa kovin vakavasti, mutta tuollainen voi olla tuhoisaa herkälle ihmiselle, joka ottaa helposti itseensä muiden sanomisista.
Jos nettifoorumi olisi olemassa, siellä pitäisi olla selvät säännöt ja tiukka moderointi. Ulkomaisilla palstoilla tämä on hoidettu paremmin, mutta nykyään en jaksa kirjoitella asioistani juuri minnekään.
# 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei ole itsediagnosoitavissa, koska häiriön luonteeseen kuuluu, ettei itsessä ole mitään vikaa. Narsismi tulee esiin lähes ainoastaan pakkodiagnooseissa.
Eikö uusimien tutkimusten mukaan narsistin löydä parhaiten kysymällä oletko narsisti ja he vastaavst kyllä koska se tekee heistä erityisiä ja omaa erityisyyttään narsismit juuri rakastavat.
Viihdeuutissivustoilla näkee toisinaan noita "näin tunnistat narsistin/sosiopaatin/psykopaatin/jne." -otsikoita. Kannattanee suhtautua varauksella näihin yhden kysymyksen testeihin. Toiset ovat yksinkertaisesti parempia peittämään oireitaan kuin muut. Lisäksi muutkin samanaikaiset häiriöt vaikuttavat: jos henkilöllä on narsistisen persoonallisuushäiriön lisäksi keskittymishäiriö, päihdeongelma tai psykoosi, sellainen henkilö jää helpommin "kiinni" kuin rauhallisemmat tai laskelmoivammat tyypit.
Vierailija kirjoitti:
Introvertiksi narsistiksi itsensä diagnosoinut kertoo:
"Tavalliset" narsistit kaipaavat huomiota, kunniaa ja ihailua, mutta introvertti narsisti ajattelee olevansa muita parempi oman päänsä sisällä. Hän etsii kaikesta ja kaikista virheitä ja kokee tyytyväisyyttä arvostellessaan muiden epätäydellisyyttä, mutta ei itse siedä ollenkaan itseensä kohdistuvaa arvostelua. Hän voi miettiä omaa itseään loputtomiin ja elää fantasiamaailmoissa. Hän on huono kuuntelija ja kyllästyy pian toisten ihmisten (kuviteltuun) typeryyteen. Monet introvertit narsistit uppoutuvat työhön tai johonkin kapeaan harrastukseen, peleihin, tietokoneisiin, kirjoittamiseen...
Itse ainakin tunnustan ajattelevani että olen mielettömän ihana ja kiinnostava ja on muiden tyhmyyttä, etteivät huomaa sitä. Rikoksia en tee, enkä erityisesti halua loukatakaan muita ihmisiä, paitsi joskus kostomielessä. Elättelen kostofantasioita työkaverista, joka "omi" itselleen kivan miehen jonka kanssa olisin halunnut jutella... Toisaalta empatian puutteesta on joskus hyötyäkin, pystyn olemaan esim. surevien ihmisten seurassa koska en mene mukaan heidän suruunsa vaan pystyn olemaan rauhallinen.
Haluaisitko olla toisenlainen? Kärsitkö tilanteestasi? Haluaisitko pystyä tuntemaan empatiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on estyneen persoonallisuuden piirteitä, mutta pystyn selviämään jollain lailla elämästä, työstä jne. joten en ole hakeutunut hoidon piiriin enkä näe virallisen diagnoosin hankkimisessa järkeä. Ihmissuhteet ja etenkin suhteen vastakkaiseen sukupuoleen koe äärettömän stressaavina ja repivinä, joten pidän etäisyyttä ihmisiin. Olen ihmisläheisellä alalla kuitenkin töissä, koska motivaation puute on minulle valtava ongelma ja yksinäinen itsenäinen työ ei onnistu. Pystyn tekemään ainoastaan työtä jossa on kyse muiden ihmisten asioista, eli olen suoraan tilivelvollinen paitsi työnantajalle, myös asiakkaalle. Toisaalta välillä se ihmisvilinä kuormittaa niin, että menen jotenkin epäkuntoon, ahdistun kaikista ihmisistä, sitä on aika vaikea selittää. Ratkaisen tilanteen sitten vaihtamalla työpaikkaa jos muu ei auta. Helpottaa ainakin joksikin aikaa, kun saan nollata kaiken aloittamalla ihan vieraiden ihmisten kanssa alusta.
Toisaalta haluaisin voida olla terve, etenkin suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen. Erittäin pienikin läheisyys saa minut ahdistumaan ja kokemaan että rajani on pahasti rikottu, niitä paikkaillessa voi mennä luvattoman kauan. Samoin, jos itse satun kiinnostumaan jostain miehenpuolesta, pää ei kestä tilannetta ja siitä on tavalla tai toisella saatava etäännytettyä mielensä tunteista jotta olo tulisi normaaliksi. Inhottaa olla niin hauras että itsen ymprille on pitänyt rakentaa eräänlainen vankila, josta voi turvallisesti katsella ja toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei ole itsediagnosoitavissa, koska häiriön luonteeseen kuuluu, ettei itsessä ole mitään vikaa. Narsismi tulee esiin lähes ainoastaan pakkodiagnooseissa.
Eikö uusimien tutkimusten mukaan narsistin löydä parhaiten kysymällä oletko narsisti ja he vastaavst kyllä koska se tekee heistä erityisiä ja omaa erityisyyttään narsismit juuri rakastavat.
Juu,exäni oli juuri tällainen messevä "'kun mä olen näin narsisti" -persoona, ja todella olikin. Kuvitteli mm. olevansa toiselta planeetalta koska on niin erikoinen persoona. Alkoholiongelmainen, joi firmansakin konkkaan, lapsia sinne tänne. Nämä kaikki selvisivät vasta tuon ihmeellisen ulkokuoren alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi narsistien elämästä tietää enemmän. Eli kuinka narsismi näkyy arjessa, ovatko töissä, tekevätkö rikoksia...
Vaikea sun on löytää klassisia narsisteja täältä. Luultavimmin niillä, jotka väittävät olevansa, on joku muu diagnoosi ennemmin. Narsisti ei ole narsisti jos omien ongelmien myöntäminen olisi helppoa.
Narsistilta luultavasti puuttuu sairaudentunto. Oletan, että tällaisissa ketjuissa keskustelevat lähinnä epävakaat ja eristäytyvät persoonat, joiden taudinkuvaan kuuluu tunne "minussa on jotain vialla".
Mikäli narsisti eksyy tällaiseen ketjuun, hänen häiriönsä on luultavasti lievemmästä päästä ja hän kykenee oman toimintansa kriittiseen tarkasteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introvertiksi narsistiksi itsensä diagnosoinut kertoo:
"Tavalliset" narsistit kaipaavat huomiota, kunniaa ja ihailua, mutta introvertti narsisti ajattelee olevansa muita parempi oman päänsä sisällä. Hän etsii kaikesta ja kaikista virheitä ja kokee tyytyväisyyttä arvostellessaan muiden epätäydellisyyttä, mutta ei itse siedä ollenkaan itseensä kohdistuvaa arvostelua. Hän voi miettiä omaa itseään loputtomiin ja elää fantasiamaailmoissa. Hän on huono kuuntelija ja kyllästyy pian toisten ihmisten (kuviteltuun) typeryyteen. Monet introvertit narsistit uppoutuvat työhön tai johonkin kapeaan harrastukseen, peleihin, tietokoneisiin, kirjoittamiseen...
Itse ainakin tunnustan ajattelevani että olen mielettömän ihana ja kiinnostava ja on muiden tyhmyyttä, etteivät huomaa sitä. Rikoksia en tee, enkä erityisesti halua loukatakaan muita ihmisiä, paitsi joskus kostomielessä. Elättelen kostofantasioita työkaverista, joka "omi" itselleen kivan miehen jonka kanssa olisin halunnut jutella... Toisaalta empatian puutteesta on joskus hyötyäkin, pystyn olemaan esim. surevien ihmisten seurassa koska en mene mukaan heidän suruunsa vaan pystyn olemaan rauhallinen.
Oletko siis itse diagnosoinut itsesi? Olen aina ajatellut, että narsisti ei pystt itse näkemään näitä piirteitä itsessään.
Olen itse tehnyt kaksikin eri testiä verkossa, vastannut kysymyksiin rehellisesti ja saanut erittäin korkeat pisteet. No ehkä en ole kirjaimellisesti narsisti, vaan minulla vain on paljon introvertin narsistin ominaisuuksia, esimerkiksi lähes kaikki tässä luetellut: https://blogs.scientificamerican.com/beautiful-minds/23-signs-youe28099…
Diagnoosia ei ole, mutta asosiaalista tms. havaittavissa. En juuri piittaa säännöistä. Jostain kiinnijäädessä "kaduttaa" kiinnijääminen, eikä itse rötös. Päihteitä käytän päivittäin, koska muutoin en tunne juuri mitään ja "masennun". Ihailusta toki nautin, mutta silloin kun ei mahdollista saada, niin sitten päihteet. Elän aika loismaisesti, enkä juuri hakeudu työelämään. Työelämässä ollessani tosin olen pidetty, koska osaan manipuloida ja miellyttää tarvittaessa ihmisiä. Harvoista rikoksista olen jäänyt kiinni ja silloinkin puhumalla saanut haitat minimaalisiksi. Iän karttuessa olen hieman "normalisoitunut" ja tiedostan, etten tahallani aiheuta muille ikävyyksiä toiminnallani, vaikka halutessani voisin niin helposti tehdä. Kostofantasioita toki on ja muutaman vihamieheni elämää aktiivisesti häiritsen ja haittaan. Itseäni häiritsee se, että en pysty varmaan ikinä nauttimaan "normaalista" elämästä tunteineen, koska en noita tunteita koe. Minulla siis vain päihteet kun muilla työt, perheet, harrastukset jne. elämässä sisältönä. Itse en noista saa mitään irti. Tuntuu välillä, että pershäröjen aiheuttamista ongelmista puhuttaessa ei juuri ikinä sivuta sitä, miten tyhjää, turhaa ja joutavaa pershärön oma tunne-elämä onkaan. Uskon, että suurelta osin tämä tunteettomuus juuri aiheuttaa haitan aiheuttamista muille.
Vierailija kirjoitti:
Olen äskettäin diagnosoinut itselläni introvertin narsismin. Tein pari nettitestiä, joista sain erittäin korkeat pisteet. Kenellekään ammattihenkilölle en ole tästä puhunut, mutta se selittäisi monta asiaa.
Kuulostaa hienolta, jos oikeasti pystyisit itse tämän tiedostamaan. Mutta mitä luultavammin narsistit eivät tosta noin pysty diagnsoimaan itaeään, koska eivät yksinkertaisesti pysty näkemään omassa käytöksessään mitään vikaa. Epävakaa persoonallisuushäiriö voi olla tietyiltä osin aika samanlainen narsismin kanssa, tai voivat ilmetä yhdessä.
Oletko siis itse diagnosoinut itsesi? Olen aina ajatellut, että narsisti ei pystt itse näkemään näitä piirteitä itsessään.