Onko paikalla muita persoonallisuushäiriöisiä?

Jatkan vielä:

Mielestäni apua on vaikea saada, sillä en ilmeisesti ole tarpeeksi "hullu" muihin kuin madennusdiagnoosiin. En kuitenkaan koe olevani masentunut kuin osan ajasta, tunteeni enemmänkin heittelivät ja päällimmäinen tunne on häpeä ja ahdistus. Masennuslääkkeet ovat joko lamauttaneet minut, tai pahentaneet impulsiivisuuttani. Olen siis kokeillut useita.

Mikä teillä on helpottanut oloa? Saako diagnoosin myötä jotenkin parempaa hoitoa?

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä:

Mielestäni apua on vaikea saada, sillä en ilmeisesti ole tarpeeksi "hullu" muihin kuin madennusdiagnoosiin. En kuitenkaan koe olevani masentunut kuin osan ajasta, tunteeni enemmänkin heittelivät ja päällimmäinen tunne on häpeä ja ahdistus. Masennuslääkkeet ovat joko lamauttaneet minut, tai pahentaneet impulsiivisuuttani. Olen siis kokeillut useita.

Mikä teillä on helpottanut oloa? Saako diagnoosin myötä jotenkin parempaa hoitoa?

Minulla on hyvin paljon samaa. On diagnosoitu keskivaikea toistuva masennus, pakko-oireinen häiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta mielestäni minulla on jotain muutakin. Tuntuu, etten hallitse tunteitani. Oloni saattaa vaihdella lyhyen ajan sisällä siedettävästä itsetuhoiseen, ja pienikin asia voi laukaista mielialamuutoksen. Jos joku katsoo minua pahasti tai arvostelee minua (tai siis jos minusta tuntuu siltä), haluan "kuolla".

Juuri nyt minun on vaikea kirjoittaa asiasta enempää. Mutta siis halusin sanoa, että joku muu kokee samoin.

T: Itsellään epävakaata epäilevä

Kuulemma on epävakaa persoonallisuus. Vaikea tunteita tuoda esiin puhumalla ja räkjähtelen herkästi huutaen jos minuu ei kuunnella tai aihe on liian arka kohta mistä en voi kertoa, mikä voi olla muille mitätön mutta musta se tuntuu epämukavalta. Mä itken herkästi tai itkenyt 2 vuotta putkeen mistä tahansa herkistä asioista tai muista asioista joita kadun tai en löydä syytä mikä tuntuu pahalle.

Mä olen kovapäinen en kuuntele muiden neuvoja jos päätän vaikka nyt mennä, niin mä menen siihen ei kukaan tule estelee...

Suutuspäissäni en rauhoitu jos olen hyvin hyvin hyvin vihainen kontrolloimaton käyttäytyminen en ehdi tajuamaan mitä olen tekemässä voin lyödä tai rikkoa tavaroita, no sanon huutaen toisen painuvan sinne mistä on tullutkin.

Teon ja sanojeni jälkeen en kadu heti, mutta rauhallisena ja ajattelut rauhassa ymmärränkin että tein väärin. Sitten en voi muuta kun loppu illat itkeä.

Parisuhteissa on minua ei määräillä tai manipuloida turhaan, kun vihaan sitä niin paljon että itsepäisenä ihmisenä voin näyttää ei kannata yrittää.

Mä olen herkkäkin ja suojelen itseäni muilta herkästä suuttumuksestani ja vaihtelevasta mielialasta olen läheisille rasite myös itsellenikin.

Mulla muuttuu muista ihmisistä mielipide mun mielialojen mukaan herkästi. Yksi voi olla ihana suojeleva ja huomenna onkin hirviö määräilevä... (Esimerkiksi)

Mulla ei ole käsitystä miten tunnistan toisista ihmisistä sitä hyvää ja huonoa, mutta tunnistan äänen sävystä mitä ihmiset ovat minusta mieltä ja olen pikkutarkka herkille konflikteille siksi olen varautunut riitoihin ja huutoihin milloin vain ja missä vain.

Ja en paljoo kerro itsestäni edes vanhemmille, mutta isäni on ainut kenelle puhun ja poikaystävälle, ja isovanhemmille.

Kaverit jäävät ja tuntemattomat viimiseksi kenelle avaudun.