Kaataisiko 750 e lisälasku sun taloutesi?

Ei tietenkään. Semmoinenhan tulee heti, jos vaikka tietokone, telkkari tai muu isompi laite sattuu hajoamaan. En jaksaisi sellaista kuumotusta

Ei mun talous kaadu. Ei mulla noin paljon ylimääräistä ole, mutta luottotili on. Sieltä saa hätätilassa rahaa. Toki se pitää maksaa pois korkoineen.

Meillä saattaisikin kaataa. Sen verta pienet on palkat ja mieheltä loppuivat juuri työtkin. Olen lastenhoitaja ammatiltani päiväkodissa.

Tuollaisessa tilanteessa joutuisimme miettimään lainojen maksut aivan uusiksi sekä pyytämään lisäaikaa muihin laskuihin.

Jos NYT pitäisi maksaa 750e niin kyllä tulisi suru puseroon. Säästötilillä nyt 450e, loppukuusta tulee veronpalautukset (1100e) ja tammikuussa palaan takaisin töihin hoitovapailta. Sanotaanko siis, että normaalitilanteessa 750e lisälasku ei kaataisi mitään.

Lapsia vain yksi, tietystä syystä.

Ei kaataisi vaikka olen ollut kohta kaksi vuotta työttömänä. Olen säästänyt "pahan päivän varalle" n. 10 000 eur. Töissäollessa laitoin aina sivuun muutamasta kympistä sataseen.

Tällä hetkellä säästöt on aika tapissa eli maksaisin tuon luottokortilla ja sen luottokorttilaskun sitten pikku hiljaa viimeistään kesään mennessä (lomarahoista loput).

Juuri nyt kaataisi, kun on muutenkin kasaantunut laskuja, mm. auton korjauksesta. Muutama eräpäivä on jo siirretty ja veronpalautukset (onneksi niitä tulee) on budjetoitu jo etukäteen.

Me ainakin on hankittu lapset ja eläimet silloin kun meni vielä hyvin. Olisko silloin pitänyt miettiä, että ei me voida koskaan tehdä lapsia tai hankkia lemmikkejä, kun voidaan joskus ehkä jäädä työttömäksi tai työkyvyttömäksi ja joutua köyhyyteen. Ehk olis pitänyt miettiä juu, mutta millä hitolla saadaan veronmaksajia jos kaikki jättää lapset tekemättä työttömyyden ja köyhyyden pelossa. Lemmikkien ympärillä pyörii miljoonabisnekset, jos kukaan ei hankkisi lemmikkejä olis monta lemmikkialalla työskentelevää vailla työtä ja toimeentuloa ja kansantaloudessa suuren suuri aukko.

Ja kyllä 750e yllärilasku katkaisisi kamelinselän, meidän perheessä.

No ei tällä hetkellä. Jos eläisin yksin niin sitten kyllä, koska opiskelen tällä hetkellä. Mies tienaa kuitenkin niin hyvin, että hänen palkastaan jää joka kuukausi yli 2000e säästöön. Itseasiassa olen joutunut maksamaan molempien vanhempieni hautajaiskulut muutaman viime vuoden sisällä. Perinnöksi ei jäänyt yhtikäs mitään. No, rahaa en tarvitsekaan tämän enempää, mutta olisin antanut mitä vaan että äitini olisi saanut elää pidempään kuin viisikymppiseksi :(

No ei tuo tuntuisi missään.

Olen aina säästänyt pienistä tuloistani 10% kuukaudessa pahan päivän varalle. Vielä ei niin pahaa päivää ole tullut, että säästöihin pitäisi kajota.

Ei kaataisi ainakaan tällä hetkellä. Ollaan pienituloisia, mutta olen saanut perintöä.

Elin 40 vuotta tilanteessa, jossa olisin naiivina voinut päivitellä ap:n tapaan, miten 750 euron lasku olisi voinut kaataa kenenkään talouden. En päivittele enää, mutta olen oppinut elämästä paljon sen jälkeen. Toivottavasti teille ei tapahdu koskaan mitään yllättävää. 

Ei. Mutta kyllä meillä miehen kanssa säästöt hupenivat aika vauhdilla, kun mä sain vakavan sairauskohtauksen ja jouduin sairaalaan, miehelle laitettiin purentakiskot sekä miehen äiti kuoli ja minun isäni kuoli, kaikki tänä vuonna, eikä tässä vielä kaikki. Sekä isän että anopin varat riittivät kyllä hautajaisiin, mutta tulihan siitä väkisinkin muita kuluja, mitkä eivät ole perunkirjoituksessä vähennyskelpoisia, kuten matkat yms. Anoppi vielä haudattiin talvella ja isä kesähelteellä, joten vain osa vaatteista oli käyttökelpoista molempiin tilaisuuksiin. Onneksi perheen miesväellä oli puvut jo valmiina. 

Ei. Tottakai se ärsyttäisi, mutta ei muuta.

Todellakin. Kaikki menee mikä tulee

-opiskelija

Kyllä se kirpaisisi, mutta ei kaataisi. Olen hyvin pienituloinen, mutta laitan jokaisesta palkasta 50-200€ säästötilille juurikin pahan päivän varalle.

Ei kaataisi onneksi enää, mutta muistan hyvin ajat jolloin piti sumplia kovasti että sai rahat bussin kuukausilippuun vaikka olinkin aikuinen. Olin tuolloin pätkätyöläinen ja pätkäopiskelija, tuilla pärjäsi ylimenokausien ajan mutta käytännössä esim. kevään viimeisen opintotuen ja ensimmäisen kesätyöpalkan väliin jäi kaksi kuukautta ilman tuloja ja tukia. Vuokraa piti silti maksaa ja jotain syödäkin.

Moneen otteeseen meillä oli lapsuudenkodissakin aika tiukka tilanne jolloin isompi yllätyslasku olisi kaatanut tilanteen pahasti, normi yllärilaskuista selvittiin tosiaan muutamalla hernesoppa- kaaliruokakuukaudella. (Yksinhuoltajaperhe kasarilla, tulot juuri toimeentulotuen ylärajan yli niin että yhdellä palkalla elettiin me mamma ja kaksi teiniä)

Raha ei kuulemma tuo onnea, mutta minulle se ainakin tuo turvaa, vakauttaa elämää ja antaa vapautta. Nyt olen keskipalkkaisessa duunissa, säästötileillä on kahden vuoden palkka jota en raaski sijoittaa minnekään koska ajatus siitä "pahasta päivästä" vaanii edelleen aivoissani. En enää koskaan halua tilanteeseen, jossa jokainen penni on venytettävä ja mikä tahansa yllättävä lasku on iso isku ja huolen aihe. 

Ja oikeastaan tämä on 3rdworldproblem, monella ihmisellä ei ole yhtään mitään ja haaveilisivat elämästä joka minusta oli "rahattomana" ahdistavaa. Minulla on kuitenkin aina ollut katto pään päällä, mahdollisuus terveydenhoitoon ja riittävästi ruokaa niin ettei puutostiloja ole tullut vaikka joskus nälkäkausia ja laihuutta olikin. 

Ei kaataisi, aina on sen verran jemmassa ettei koirat kuse kintuille.

Ei. Eihän sitä pakko ole maksaa.