Vihdoinkin! Koulukiusaaja vaihtaa koulua eikä kiusattu, jos hyvin menee

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti, kuinka naurettava lakialoite. Sinänsä idea hyvä ja törkeissä tapauksissa olisikin syytä siirtää kiusaaja, mutta kuka se tulkinnan tekee. Kuka tulkitsee, koska kyse on jatkuvasta kiusaamisesta ja koska se menee normaalin lasten käytösongelmien piikkiin? Ei me voida oikeasti lähteä siihen, että pieni lapsi laitetaan tuolla tavoin vastaamaan teoistaan, koska on harkitsematon, kehittymätön ja kasvatustyö vielä kesken. Sitä paitsi jotkut kiusatut ovat joko yliherkkiä tai sitten ovat muuttuneet sellaisiksi kiusaamisen myötä. Silloin tulee helposti myös ylitulkintoja, jos aletaan kokonaan kiusattua pelkästään kuunnella. Toisilla lapsillakin on oikeus elää ja olla normaaleita virheineen, vaikka joku olisikin vereslihalla aiemmista kiusaamiskokemuksista.

Mistä lähtien "oikeus elää" tarkoittaa oikeutta kiusata? Kusipäät on kusipäitä, vaikka ikä olisi millainen numero. Luuletko, että ne mulkut ihmiset tyhjästä ilmestyvät tähän maailmaan suoraan 18-vuotiaiksi? Vai etkö usko kusipäiden olemassaoloon? Kyllä ne vaan on mulkkuja jo lapsena, vaikka kuinka tiristelisit kyyneliäsi näille paskoille kakaroille. Nistejä niistä kiusaajista on järjestään tullut, mitä mä en olen asiaa vierestä saanut seurata. Osa onneksi jo heittänyt henkensäkin.

Rehtori voi minun puolestani sen tulkinnan tehdä, milloin on tarpeeksi näyttöä vakavasta kiusaamisesta. Tai vaikka joukolla äänestävät opehuoneessa kahvitauolla tai ihan miten vain. Se nyt vaan yksinkertaisesti on niin, että paljon mieluummin järjestetään kiusaajalle ongelmia kuin kiusatulle. "Toimimattomuus" on sekin nimittäin valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka puuttuu kiusaamiseen, jos hankala oppilas siirretään aina pois silmistä? Syntyy vain psyykkisesti sairaita nuoria ja lopulta aikuisia, joiden käytöksen syihin ei ole kukaan koskaan puuttunut.

Kyllähän siellä uudessa koulussa voidaan puuttua? Eikö ole hyvä että huono ja ilkeä käytös pyritään kitkemään pois? Eikö ole hyvä että opitaan toisen kiusaamisella olevan seurauksia?

Eikö niihin voi puuttua jo siellä vanhassa koulussa? Kuten sanottu, niin ei se varmaan koskaan ole noin mustavalkoista että yksi kiusaa ja toista kiusataan. Jostain ne kiusaajan ongelmatkin ja käytöskin johtuu.

Joo, kiusaajalla on yleensä ongelmia. Hänellä on selvästi paha olla. Siksi hän ehkä tekeekin kiusauksen kohteensa elämästä helvettiä, joten kokonaisuuden kannalta pienin paha on kiusaajan siirtäminen muualle: hänen pahasta olostaan kumpuava käytöskierre katkaistaan ja kiusattu saa vihdoin koulurauhan.

Tämä on huonoista vaihtoehdoista se paras. Uusi koulu voi olla olennainen positiivinen käänne myös kiusaajan tulevaisuuden kannalta.

Ihmeellisenä patenttiratkaisuna tätä kiusaajan koulunvaihtoa tosiaan pidetään. Harvoin asia on noin kristallinkirkas että voisi yksioikoisesti nimetä sekä kiusaajan että kiusatun. Koulua vaihtamalla ne ongelmat vain lakaistaan maton alle, eikä käsitellä. Kiusaajan vanhat kaverit muistuttavat varmasti kiusattua siitä, että "sinun takia x joutui vaihtamaan koulua, ootko nyt iloinen". Eli tilanne jatkuu edelleen. Nuorten ja lasten syrjäytyminen on jo nyt iso ongelma meillä. Tällä sitä ongelmaa vain lisätään.

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti, kuinka naurettava lakialoite. Sinänsä idea hyvä ja törkeissä tapauksissa olisikin syytä siirtää kiusaaja, mutta kuka se tulkinnan tekee. Kuka tulkitsee, koska kyse on jatkuvasta kiusaamisesta ja koska se menee normaalin lasten käytösongelmien piikkiin? Ei me voida oikeasti lähteä siihen, että pieni lapsi laitetaan tuolla tavoin vastaamaan teoistaan, koska on harkitsematon, kehittymätön ja kasvatustyö vielä kesken. Sitä paitsi jotkut kiusatut ovat joko yliherkkiä tai sitten ovat muuttuneet sellaisiksi kiusaamisen myötä. Silloin tulee helposti myös ylitulkintoja, jos aletaan kokonaan kiusattua pelkästään kuunnella. Toisilla lapsillakin on oikeus elää ja olla normaaleita virheineen, vaikka joku olisikin vereslihalla aiemmista kiusaamiskokemuksista.

Voihan kiusaajan perhe asioida sosiaalityöntekijöiden ja perheneuvolan kanssa ja saada tukea kasvatustyöhönsä sitä kautta. Nekin perheet, joissa kouluongelmat aiheutuvat jostain häiriöstä, joka vaikeuttaa käyttäytymisen säätelyä, joutuvat miettimään koulukuviot tarkkaan. Ainakin sellaisissa tapauksissa pitäisi saada kiusaaja perheineen vastuuseen, joissa kiusaamisesta on paljon näyttöä. Ei se kiusaaja nyt ihan ole "normaali virheineen", jos kiusaaminen on vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan poistaminen ei poista niin peikkoja kiusatun sängynalla, jotka liittyy ympäristöön ja niihin muihin lapsiin, jotka oli osa sitä kiusaamista. 

Lapset jotka oli osa kiusaamista rauhoittuvat kun huomaavat että pääkiusaaja vaihtoi koulua mutta ei vapaaehtoisesti, ja pelkäävät että itselle käy samoin. Voi jopa vanhemmat kotona ottaa puheeksi ja varoittaa tästä.

Näin se menisi.

Mikä tai kuka se "pääkiusaaja" on? Kiusaajaporukan äänekkäin? Kiusaajaporukan whatsapp-ryhmän ylläpitäjä? Aktiivisin nimittelijä? Kiusatun vieressä istuva ja siten eniten kiusaamista ylläpitävä oppilas?

Kiusattu saa oikeuden nimetä pääkiusaajan.

No niin ja sitten kiusaaja-Niko tukijoineen keksii että näinhän me päästään siitä kusipää-Jannesta eroon. Niko tekeytyy uhriksi jota Janne kiusaa ja kaverit vahvistaa asian. Kiusaaja-Niko nimeää pääkiusaajaksi Jannen, joka sitten joutuu vaihtamaan koulua. Jälleen siis kiusattu vaihtoi ja kiusaaja jäi.

Mun nähdäkseni koulukiusaaminen on sellainen ongelma, johon pitäisi myös sosiaaliviraston puuttua. Kiusaajan kotiolot pitäisi myös selvittää. Kyseessä voi olla myös diagnosoimaton ADHD tai muu neurologisen häiriön omaava lapsi, jolla on koulussa oppimisvaikeuksia ja ikävystyessään alkaa viihdyttää itseään muuten.

Olen itse ollut koulukiusattu, mutta minulla oli kavereita. Kiusaajia oli useita, osa eri luokalta, osa loppuvaiheessa oman luokan poikia. Joskus lapset tietävät asioita paremmin kuin koulun aikuiset. Ymmärsin jo varhain, että v-päät oli oikeastaan aika surkeita tapauksia, joita olisi pitänyt jonkun psykiatrin ja lastensuojelun auttaa. Ensimmäisen kierroksen lopetti koulun rehtori, toisen kerran raivohullu äitini soitti suoraan kiusaajalle, kolmannella kerralla äiti ja isäni kävivät koululla ja kiusaajien kotona sekä rehtorin kutsumina muutamat vanhempainneuvoston isät puuttuivat asiaan, myös vanhempani olivat paikalla.

1. kiusaajatyttö oli perheestä, jossa hän jo 13 veenä kiskoi tupakkaa. Muut lapset kertoivat, että isä ryyppää siellä ja makaa kännissä pitkin pihoja. Näin itse tytön humalassa keskellä kouluviikkoa, 14 veenä. Koulussa ei näitä näkynyt, paitsi minun kiusaaminen.

2. kiusaajapoika kuoli myöhemmin huumeisiin. Hänellä meni koulu huonosti ja myöhemmin lukiossa kuulin, että joku oli tappanut huumeveloista.

3. kiusaajapoika ystävystyi kanssani myöhemmin lukiossa, ja meistä tuli kaverit. Hänellä oli ongelmia juopottelevan isänsä kanssa, ja kiusaaminen oli tapa "siirtää" omaa huonoa oloa ja saada onnistumisen tunnetta. Häntä hävetti jälkikäteen.

Kiusaajalla on joko huono itsetunto tai vääristynyt sellainen. Tai tylsää. Yksi konsti pitää koulukiusaaminen kurissa on hajauttaa joka vuosi luokka uusiksi, kuten lasteni kouluissa tehdään. Niin hajotetaan kuppikunnat. Kun keisarilla ei ole taustataputtajia, on aika yksinäistä.

Siirtäminen ei auta kiusaajien ongelmiin, siinä OAJ on oikeassa. Mutta se jättää kiusatun ehkä hetkeksi rauhaan. Ongelmaan pitäisi puuttua sekä koulun, vanhempien että lastensuojelun keinoin. Kiusaajakin voi huonosti!

Totta kai tässä käytettäisi opettajien harkintaa ja tarkkailua ennen tällaiseen ratkaisuun päätymistä, eikä tätä sovellettaisi jokaiseen tapaukseen. Mutta joskus todella se yksi tyyppi on se ongelman ja toisen helvetillisen koulumaailman ydin.

Kaikki tosiaan nyt katsoo tätä asiaa siltä kannalta, että kiusaajasta päästään eroon siirtämällä hänet "jonnekin". Tämä "jonnekin" on kuitenkin toinen koulu, joka siis tarkoittaa myös sitä että sinne omaan kouluun tulee näitä toisten koulujen kiusaajia. Ei kiusaaja huvikseen kiusaa vaan kyllä se käytös aina kumpuaa jostain. Kiusaaja kerää ympärilleen uuden porukan uudessa koulussa ja sama homma jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tosiaan nyt katsoo tätä asiaa siltä kannalta, että kiusaajasta päästään eroon siirtämällä hänet "jonnekin". Tämä "jonnekin" on kuitenkin toinen koulu, joka siis tarkoittaa myös sitä että sinne omaan kouluun tulee näitä toisten koulujen kiusaajia. Ei kiusaaja huvikseen kiusaa vaan kyllä se käytös aina kumpuaa jostain. Kiusaaja kerää ympärilleen uuden porukan uudessa koulussa ja sama homma jatkuu.

Totta kai kiusaajaa tarkkailtaisiin uudessa koulussa, hän olisi tuen piirissä jne. Hovin kerääminen ei ole niin helppoa uusissa piireissä. Vanhassa koulussa ei ole toivoakaan uudesta dynamiikasta ja kiusaamisen loppumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tosiaan nyt katsoo tätä asiaa siltä kannalta, että kiusaajasta päästään eroon siirtämällä hänet "jonnekin". Tämä "jonnekin" on kuitenkin toinen koulu, joka siis tarkoittaa myös sitä että sinne omaan kouluun tulee näitä toisten koulujen kiusaajia. Ei kiusaaja huvikseen kiusaa vaan kyllä se käytös aina kumpuaa jostain. Kiusaaja kerää ympärilleen uuden porukan uudessa koulussa ja sama homma jatkuu.

Totta kai kiusaajaa tarkkailtaisiin uudessa koulussa, hän olisi tuen piirissä jne. Hovin kerääminen ei ole niin helppoa uusissa piireissä. Vanhassa koulussa ei ole toivoakaan uudesta dynamiikasta ja kiusaamisen loppumisesta.

Mistäpäs meinaat pieraista resurssit tähän tarkkailuun ja tukeen? Kiusaaja ei pystytä auttamaan siellä vanhassa koulussa mutta uudessa koulussa (=jonkun kiusaajan vanhassa koulussa) tähän pystyttäisiin. Uuden oppilaan silmätikuksi ottaminen ei muuten edistä oppilaiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta millään tavalla vaan päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tosiaan nyt katsoo tätä asiaa siltä kannalta, että kiusaajasta päästään eroon siirtämällä hänet "jonnekin". Tämä "jonnekin" on kuitenkin toinen koulu, joka siis tarkoittaa myös sitä että sinne omaan kouluun tulee näitä toisten koulujen kiusaajia. Ei kiusaaja huvikseen kiusaa vaan kyllä se käytös aina kumpuaa jostain. Kiusaaja kerää ympärilleen uuden porukan uudessa koulussa ja sama homma jatkuu.

Totta kai kiusaajaa tarkkailtaisiin uudessa koulussa, hän olisi tuen piirissä jne. Hovin kerääminen ei ole niin helppoa uusissa piireissä. Vanhassa koulussa ei ole toivoakaan uudesta dynamiikasta ja kiusaamisen loppumisesta.

Mistäpäs meinaat pieraista resurssit tähän tarkkailuun ja tukeen? Kiusaaja ei pystytä auttamaan siellä vanhassa koulussa mutta uudessa koulussa (=jonkun kiusaajan vanhassa koulussa) tähän pystyttäisiin. Uuden oppilaan silmätikuksi ottaminen ei muuten edistä oppilaiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta millään tavalla vaan päin vastoin.

No yhtä lailla uudessa koulussa tulisi olla resursseja kuin vanhassakin. Vai meinaatko että resurssipuutteen vuoksi kiusaajan annetaan jatkaa muiden ihmisten mielenterveyden raiskaamista? Tuen antaminen ja uuden oppilaan sopeutumisen tarkkaileminen on silmätikuksi ottamista? No sitten kannatan tätä "silmätikuksi ottamista".

Kahdestakin syystä en kannata tätä. Ensinnäkin syyttömiä voidaan sekoittaa kiusaamistapauksiin, juuri lapsen koulussa setvitään tapausta jossa näyttää olevan nimetty aivan satunnaisia lapsia jotka eivät voi edes liittyä asiaan. Ei omani, eli ei ole oma lehmä ojassa, mutta melkoista huolta ja murhetta aiheuttaa turhaan syytettyjen perheissä asian selvittely. Saatika sitten jos joutuisi syyttömänä vaihtamaan koulua.

Toiseksi se kiusaaja yleensä ihan oikeasti tarvitsee apua. Perhe myös. Lapseni koulussa ja luokalla olevat kiusaajat ovat juuri niitä ressukoita joista ei vanhemmat ole välittäneet, päiväkoti-ikäisestä on resuttu omin päin ja vähissä vaatteissa iltamyöhään ulkona ja ostarilla ties missä porukoissa. Auttaako se koulun vaihtaminen sitten, luultavasti lapsi jää vielä enemmän oman onnensa nojaan kulkiessaan kauemmas kouluun.

Ja sitten vielä se kiusaaminen jossa on suunnilleen koko koulu yhden kimpussa. Minua kiusattiin koko yläaste, ja tosiaan siinä oli mukana lähestulkoon kaikki. Olin liian ruma. Tietysti olisi ollut mukavaa jos kaikki olisi siirretty muualle ja olisin saanut olla rauhassa, mutta tuskin mahdollista.

Kiusaaja ei vaihda koulua = kiusaajalla että kiusatulla paha olla

Kiusaaja vaihtaa koulua = kiusaajalla paha olla, kiusatun paha olo helpottuu

Tämän superkärjistyksen pohjalta valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tosiaan nyt katsoo tätä asiaa siltä kannalta, että kiusaajasta päästään eroon siirtämällä hänet "jonnekin". Tämä "jonnekin" on kuitenkin toinen koulu, joka siis tarkoittaa myös sitä että sinne omaan kouluun tulee näitä toisten koulujen kiusaajia. Ei kiusaaja huvikseen kiusaa vaan kyllä se käytös aina kumpuaa jostain. Kiusaaja kerää ympärilleen uuden porukan uudessa koulussa ja sama homma jatkuu.

Totta kai kiusaajaa tarkkailtaisiin uudessa koulussa, hän olisi tuen piirissä jne. Hovin kerääminen ei ole niin helppoa uusissa piireissä. Vanhassa koulussa ei ole toivoakaan uudesta dynamiikasta ja kiusaamisen loppumisesta.

Mistäpäs meinaat pieraista resurssit tähän tarkkailuun ja tukeen? Kiusaaja ei pystytä auttamaan siellä vanhassa koulussa mutta uudessa koulussa (=jonkun kiusaajan vanhassa koulussa) tähän pystyttäisiin. Uuden oppilaan silmätikuksi ottaminen ei muuten edistä oppilaiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta millään tavalla vaan päin vastoin.

No yhtä lailla uudessa koulussa tulisi olla resursseja kuin vanhassakin. Vai meinaatko että resurssipuutteen vuoksi kiusaajan annetaan jatkaa muiden ihmisten mielenterveyden raiskaamista? Tuen antaminen ja uuden oppilaan sopeutumisen tarkkaileminen on silmätikuksi ottamista? No sitten kannatan tätä "silmätikuksi ottamista".

Tarkoitan sitä että kun niitä resursseja ei ole tällä hetkellä ollenkaan ja keinojakin todella vähän. Tämän vuoksi tuo kiusaajan siirtäminen on vain ongelmien siirtelyä eikä ratkaise mitään. Pitäisi satsata enemmän oppilashuoltoon, koulunkäynnin ja perheiden tukeen, ryhmäyttämiseen jne. Kun nämä jo ehkäisevät toimet olisivat kunnossa jo siellä edellisessä koulussa (koska nehän pitää tuossa siirtomallissakin olla kunnossa), koko koulunvaihtohomma tulee ihan turhaksi.

Kiusaaja uuteen kouluun ja kiusaajan vanhemmat tarkkailuun lastensuojelun puolelta. Näin päästään hyvään lopputulemaan.

Pitää lopettaa kiusaajan ja hänen vanhempiensa paapominen ja laittaa heidät ottamaan vastuuta omaksi parhaakseen.

OAJ:lla oli aikansa toimia mutta seisoi tumput suorana ongelman edessä tekemättä mitään. On muiden keinojen vuoro.

Täällä pohditaan tätä vain kiusaajan näkökulmasta. Miten se kiusattu? Vaikka jollain taikatempulla kiusaaja saataisiinkin joskus myöhemmin kuriin, niin hänen näkemisensä aiheuttaa kiusatulle aina ahdistusta ja mielipahaa. Koulusta tulee vastenmielinen paikka. Tuollaisiin tilanteisiin ei koskaan ole täydellisiä ratkaisuja, mutta itse asettaisin uhrin hyvinvoinnin etusijalle, jos täytyy valita. Joo, kyllä se kiusaajakin on uhri, mutta hän on vahingoittanut muita, joten koen olevan oikein, että hän oppii väärän ja oikean eron.

Vierailija kirjoitti:

Mun nähdäkseni koulukiusaaminen on sellainen ongelma, johon pitäisi myös sosiaaliviraston puuttua. Kiusaajan kotiolot pitäisi myös selvittää. Kyseessä voi olla myös diagnosoimaton ADHD tai muu neurologisen häiriön omaava lapsi, jolla on koulussa oppimisvaikeuksia ja ikävystyessään alkaa viihdyttää itseään muuten.

Olen itse ollut koulukiusattu, mutta minulla oli kavereita. Kiusaajia oli useita, osa eri luokalta, osa loppuvaiheessa oman luokan poikia. Joskus lapset tietävät asioita paremmin kuin koulun aikuiset. Ymmärsin jo varhain, että v-päät oli oikeastaan aika surkeita tapauksia, joita olisi pitänyt jonkun psykiatrin ja lastensuojelun auttaa. Ensimmäisen kierroksen lopetti koulun rehtori, toisen kerran raivohullu äitini soitti suoraan kiusaajalle, kolmannella kerralla äiti ja isäni kävivät koululla ja kiusaajien kotona sekä rehtorin kutsumina muutamat vanhempainneuvoston isät puuttuivat asiaan, myös vanhempani olivat paikalla.

1. kiusaajatyttö oli perheestä, jossa hän jo 13 veenä kiskoi tupakkaa. Muut lapset kertoivat, että isä ryyppää siellä ja makaa kännissä pitkin pihoja. Näin itse tytön humalassa keskellä kouluviikkoa, 14 veenä. Koulussa ei näitä näkynyt, paitsi minun kiusaaminen.

2. kiusaajapoika kuoli myöhemmin huumeisiin. Hänellä meni koulu huonosti ja myöhemmin lukiossa kuulin, että joku oli tappanut huumeveloista.

3. kiusaajapoika ystävystyi kanssani myöhemmin lukiossa, ja meistä tuli kaverit. Hänellä oli ongelmia juopottelevan isänsä kanssa, ja kiusaaminen oli tapa "siirtää" omaa huonoa oloa ja saada onnistumisen tunnetta. Häntä hävetti jälkikäteen.

Kiusaajalla on joko huono itsetunto tai vääristynyt sellainen. Tai tylsää. Yksi konsti pitää koulukiusaaminen kurissa on hajauttaa joka vuosi luokka uusiksi, kuten lasteni kouluissa tehdään. Niin hajotetaan kuppikunnat. Kun keisarilla ei ole taustataputtajia, on aika yksinäistä.

Siirtäminen ei auta kiusaajien ongelmiin, siinä OAJ on oikeassa. Mutta se jättää kiusatun ehkä hetkeksi rauhaan. Ongelmaan pitäisi puuttua sekä koulun, vanhempien että lastensuojelun keinoin. Kiusaajakin voi huonosti!

Ensiavuksi kiusaajat toiseen kouluun että kiusattu pääsee normaaliin päiväjärjestykseen ja koulutyöhön kiinni. Tämän jälkeen voi sossu ja OAJ pureutua ongelmaan niin paljon kuin haluaa , ellei sitten jää toimet puheiden asteelle kuten tähänkin asti.

"Ongelmat tulee ratkaista pitkäjänteisesti omassa koulussa oppilaan ongelmiin pureutuen" = Kiusaajalle sanotaan soosoo ja mitään ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tosiaan nyt katsoo tätä asiaa siltä kannalta, että kiusaajasta päästään eroon siirtämällä hänet "jonnekin". Tämä "jonnekin" on kuitenkin toinen koulu, joka siis tarkoittaa myös sitä että sinne omaan kouluun tulee näitä toisten koulujen kiusaajia. Ei kiusaaja huvikseen kiusaa vaan kyllä se käytös aina kumpuaa jostain. Kiusaaja kerää ympärilleen uuden porukan uudessa koulussa ja sama homma jatkuu.

Totta kai kiusaajaa tarkkailtaisiin uudessa koulussa, hän olisi tuen piirissä jne. Hovin kerääminen ei ole niin helppoa uusissa piireissä. Vanhassa koulussa ei ole toivoakaan uudesta dynamiikasta ja kiusaamisen loppumisesta.

Mistäpäs meinaat pieraista resurssit tähän tarkkailuun ja tukeen? Kiusaaja ei pystytä auttamaan siellä vanhassa koulussa mutta uudessa koulussa (=jonkun kiusaajan vanhassa koulussa) tähän pystyttäisiin. Uuden oppilaan silmätikuksi ottaminen ei muuten edistä oppilaiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta millään tavalla vaan päin vastoin.

No yhtä lailla uudessa koulussa tulisi olla resursseja kuin vanhassakin. Vai meinaatko että resurssipuutteen vuoksi kiusaajan annetaan jatkaa muiden ihmisten mielenterveyden raiskaamista? Tuen antaminen ja uuden oppilaan sopeutumisen tarkkaileminen on silmätikuksi ottamista? No sitten kannatan tätä "silmätikuksi ottamista".

Tarkoitan sitä että kun niitä resursseja ei ole tällä hetkellä ollenkaan ja keinojakin todella vähän. Tämän vuoksi tuo kiusaajan siirtäminen on vain ongelmien siirtelyä eikä ratkaise mitään. Pitäisi satsata enemmän oppilashuoltoon, koulunkäynnin ja perheiden tukeen, ryhmäyttämiseen jne. Kun nämä jo ehkäisevät toimet olisivat kunnossa jo siellä edellisessä koulussa (koska nehän pitää tuossa siirtomallissakin olla kunnossa), koko koulunvaihtohomma tulee ihan turhaksi.

Koululta pitää vähentää resursseja kun ei ole esittää muuta kuin kiusaamisen salailua ja piilottelua.

Kiusaaja vaihtakoon koulua ja vanhemmat tarkkailuun lastensuojelun puolelta. Kannustetaan  uuteen alkuun. Annetaan  vanhemmille mahdollisuus muutokseen ja katumukseen. Myös kiusaajalla on mahdollisuus kääntää uusi lehti elämässään.

Näin hyvä tulee.

Kiusaajahan voitaisiin vaihtoehtoisesti tai ensin kokeilla siirtää rinnakkaisluokalle. Välitunnit voisivat olla eri rinnakkaisluokilla eri aikoina. Kaipa se kiusaaja joskus kyllästyy jatkuviin ryhmän ja koulun vaihtoihin. Jos ei kyllästy, niin kerätään kaikki kiusaajat omalle luokalleen, jossa voivat kiusata toisiaan. Lopulta sitten kotiopiskeluun, tehkööt netissä tehtävät ja katselkoot tietokoneeltaan nauhoituksia oppitunneista.