Päiväunille vaikka väkisin - 5-vuotiasta pahoinpideltiin Vantaalla

Meillä taitaa jäädä piparinleipomiset tänä vuonna väliin, rahaa on 0, värikynätkin alkaa olla kuluneita.

Mutta ehkä se on vain hyvä, josko kohta jo onnistuis sekin, että ne lapset jotka ei nuku lukis kirjaa erillään muista ja sitten leikkisivät. Useita kertoja on jo yritetty mutta aina kaatuu nähin palvereihin, koulutuksiin ja muihin, joten on ollut pakko ottaa nukkariin nekin jotka ei nuku, vaikka se on tympeää kaikille.

Mutta jospa tuo rahattomuus olisi ratkaisu kaikkeen, ei tarvitse suunnitella, kun ei ole rahaa mihinkään, ollaan sitten vaan. Tietysti henkilökuntaa silti koulutetaan ja joitakin palvereita pidetään ja vasut täytyy tehdä (niin ryhmävasut kuin henk.koht vasutkin), että jää nähtäväksi.

Tässä taas huomaa, kuinka vieraantuneita jotkut vanhemmat ovat lastensa arjesta. Uskaltaisin väittää, että jokainen n. 5-vuotiaan pojan äiti osaa kuvitella tilanteen mielessään.

Poika on ilmeisesti ollut jo niin yliväsynyt, että on ns. "käynyt kierroksilla" ja alkanut taistelemaan unta vastaan. Ehkä hän on myös kaivannut äitiään nukahtamistilanteessa ja paha olo on purkautunut vihaan ja raivoon hoitajia kohtaan.

Pahan raivokohtauksen aikana aika harvan lapsen kanssa voi neuvotella tai keskustella henkeviä, joten ensisijaisena tavoitteena on ilmeisesti ollut saada lapsi tuntemaan omat rajansa esim. pitämällä hänestä kiinni. Hoitaja on ehkä pitänyt kädestä tukevasti kiinni  ja jos poika on vielä samalla potkinut ja riuhtonut, niin riittää jo käsivarren punaisten jälkien syntyyn.

Kysymys kuuluu ennemminkin, että kuinka SINÄ itse olisit toiminut kyseisessä tilanteessa? Mikä toimintamalli olisi ollut SINUN mielestäsi oikea?

Itse en osaisi antaa oikeaa vastausta, koska olen myös 5- vuotiaan, erittäin voimakastahtoisen pojan äiti ja vaikka kuinka rakastan lastani, enkä salli väkivaltaa missään muodossa, niin silti jopa minulle voisi käydä noin.

Luuletteko tosiaan, että lapsenne ovat turvassa päiväkodeissa. No, melkein joka päivä joku meinaa kuristua vaatteidensa naruihin keinuissa ja kiipeilytelineissä, läheltä piti - tilanteita on todella paljon.

Seuraavalla kerralla kun joku lapsi heittäytyy hysteeriseksi, niin lupaan etten harjoita väkivaltaa ja ota ranteesta kiinni, vaan anna lapsen vaikka juosta ulos ovesta lumihankeen sukkasilteen tai jämähtää ruokailutilan pöydän alle karjumaan kädet korvilla ja kaatelemaan tuoleja.

Lupaan, että en kajoa siihen lapseen sormellanikaan, vaan istahdan vain viereen ja odotan niin kauan että se lapsi rauhoittuu ja suostuu itse tulemaan pois pöydän alta tai jos juoksi ulos, niin jään oven rakoon katsomaan että sinne häippäsi, ehkä soitan poliisit perään, jotka saa siihen lapseen koskea ja otta ranteesta kiinni tarvittaessa?

Lupaan että uhraan tähän yhteen lapseen niin monta tuntia kuin se rauhoittuminen kestääkään ja annan yhden työkaverini hoitaa sillä aika kaikkien loppujen 23 lapsen nukuttamisen, välipalan ja ulos pukemisen.

Vannon, että tästä hetkestä lähtien lakkaan olemasta väkivaltainen ja paha tarhantäti, joka ottaa tarvittaessa lasta ranteesta kiinni ja joskus pitää lasta väkisin sylissä rauhoittumassa.

Voin yrittää puhua työkavereillekkin, että tulisivat tähän uskoon. Jos toinenkin lapsi saa samaan aikaan raivarin, niin ei kosketa häneenkään, vaan hänkin saa oman hoitotädin viereensä odottamaan ja ne loput 22 lasta saavat itse hoitaa nukkumisensa, välipalansa ja ulospukemisensa.

Olikin vain ajankysymys milloin kajotaan päiväkodissa työskentelevienkin oikeuteen koskea lapseen. Kuouluissahan on saatu nyt hyviä tuloksia sillä, että lapset tietää ettei opettaja voi tehdä heille yhtään mitään vaikka kuinka riehuisivat.

Hyvä että lapset oppii jo tarhassa, että lapset pyörittää tätä maailmaa eikä aikuiset. Jos Irmapetteri päättää että nyt täällä ei kukaan nuku, niin silloin ei kukaan nuku, eikä lastenhoitajat voi asialle tehdä mitään.

Olikohan tuo pahoinpitely Jokiniemessä? Siellä oli ainakin muutamia vuosia sitten päiväkodissa työntekijä, joka joka päivä tiuski lapsille kiukkuisesti. Olin silloin todella tyytyväinen, ettei ollut tarpeen laittaa omaa lasta siihen päiväkotiin.

Kyllähän se lepohetki olisi hyväksi kehittyville aivoille. Jos lapsi ei nuku, voisi ainakin lepäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei menisi puurot ja vellit sekaisin, tässä jutellaan nyt kahdesta eri asiasta:

Asia 1: Saako pakottaa nukkumaan päiväkodissa, tai tehdäänkö sitä edes edelleen?

Asia 2: Kuinka riehuva; karjuva, potkiva ja lyövä lapsi rauhoitetaan?

Mielipiteeni asiaan yksi: Minusta päiväunipakkoa ei saisi 5-vuotiaalla olla, eikä sitä käsittääkseni juurikaan enää edes ole (varmasti löytyy vielä joku poikkeuksellinen päiväkoti). Päivälepo/rauhoittuminen on hyvä asia ja siihen pystyy 5-vuotiaskin; katselee/lukee hetken kirjaa tai ihan vaan rauhoittuu. Rauhoittumisen opettelu on tärkeää.

Mielipiteeni asiaan kaksi: Jos oman käytöksen tai tunne-elämän säätely ei (vielä) toimi, on riehuva lapsi ajoittain pakko ottaa kiinni rauhoittumaan - varsinkin jos riehuminen on fyysistä ja voi vahingoittaa lasta itseään, muita lapsia tai hoitajia. Todella harmillista jos siitä jää jälkiä, mutta joskus niille ei voi mitään - ne syntyvät siitä kun lapsi itse riehuu vastaan - pahempaa olisi saattanut syntyä jos ei pidetä kiinni. Oma poikani pani kerran verikokeen otossa niin pahasti vastaan, että neulan kärki vääntyi. Tämä vääntyminen tapahtui ihan puhtaasti pojan omasa voiman käytöstä, vaikka jäljen mukaan tilanteesta hyvin raflaafan kuvan olisi saanutkin. Vihamielinen kiinnipitäminen on toki sellaista, mitä ei voi hyväksyä. Lapsi jolla oman toiminnan säätely ei (vielä) pelaa saattaa hermostua mistä vaan: Leikit ei suju suunnitellusti, säännöt ei miellytä, ei huvita syödä, ei kiinnosta päivälepo, tekeminen ei miellytä. Riehumisen mukaan periksi antaminen vie tilannetta pitkällä tähtäimellä vain huonoon suuntaan, eikä opeta oman toiminnan säätelyä.

Minusta on väärin käännellä asiaa niin että lapsi pahoinpideltiin päiväunien takia. Asia on tutkittava, mutta yhtälailla kun todetaan, että lapsi ei kykene säätelemään toimintaansa ja opettelee sitä yhä, on myös todettava, että lapsi ei myöskään kykene kuvaamaan tilannetta rehellisesti ja uskottavasti. Mikäli oikeasti ao päikyssä on pakko nukkua päiväunet, siitä pitää keskustella erikseen. Ei ole sekään hyväksyttävää, että sitä vastaan riehumalla protestointi olisi tapa käsitellä asiaa. Sittenhän lapsi oppii vaan sen, että kun tulee asia, josta ei ole samaa mieltä niin silloin on oikeutettua riehua.

Ei niiden lapsien pidä joutua makoilemaan jossain helvetin sängyssä tuntia. Toi touhu on aivan sairasta

Joo. Parempi antaa niitten juosta ja riehua pää kolmantena jalkana 10 h/ päivä. 

Vai mihin vedetään raja? Ei saa pistää rauhoittumaan tunniksi sänkyyn, satuja ja musiikkia kuuntelemaan. Ei saa pistää viereiseen huoneeseen patjoille istumaan ja lukemaan kirjoja hiljaa. Ei saa istuttaa pöydän ääreen piirtelemään hiljaa? Mihin se raja vedetään, mikä susta on ok ja mikä taas sairasta? Ja kenen sairaan mukaan se määritellään, ihmisten mielestä kun eri asiat on sairaita.... 

Jos luetaan puoli tuntia satua ja puoli tuntia kuunnellaan musiikkia/ satukasettia omalla lepopaikalla hämärässä, 8-10 h hoitopäivän aikana, mielestäni siinä ei ole mitään sairasta. Kahden tunnin pakkomakuutus hiljaisessa huoneessa on jo asia erikseen. 

Jos lapsella riittää energiaa niin sen pitää antaa touhuta.

5 vuotias jaksaa helposti koko päivän liikkua.

Jokainen 5-vuotias tarvitsee sen lepohetken, kun ympärillä on koko päivän 20 muuta 3-5 vuotiasta touhutoopea. Ne jotka ei ole pk:n isoissa ryhmissä olleet töissä, eivät ymmärrä kuinka erilaista se meno on kuin esim. kotona touhutessa. Yksinkertaisesti sanottuna, yhdenkään 5-vuotiaan kehittymättömät aivot ei vielä kestä sellaista virike ja ärsyketulvaa mitä isossa päiväkotiryhmässä on, ilman sitä pientä hiljaista breikkiä. Edes moni aikuinen ei kestä!!

Ja juuri se järjetön ärsyketulva muuten saa aikaa lapsissa esim. näitä raivokohtauksia, jolloin lapsi ei itse enää kykene rauhoittumaan ja alkaa jopa väkivaltaiseksi. Tämä lapsihan on käynyt siellä täysin ylikierroksilla, jos on hakannut patjaa ja huutanut. 

Se on ihme että kasvatusalan ammattilaiset on täysin eri mieltä asiasta. Tuon pakollisetn lepohetken on keksinyt patalaiskat päiväkodin tädit jotka haluavat istua työajalla perseellään ja räkiä katttoon

Ketkä kasvatusalan ammattilaiset ovat sitä mieltä, että 5-vuotias lapsi ei suuressa ja meluisassa lapsiryhmässä tarvitse 8-10 tunnin hoitopäivän aikana yhtään ainutta rauhallista ja hiljaista hetkeä? Nimeätkö muutaman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei menisi puurot ja vellit sekaisin, tässä jutellaan nyt kahdesta eri asiasta:

Asia 1: Saako pakottaa nukkumaan päiväkodissa, tai tehdäänkö sitä edes edelleen?

Asia 2: Kuinka riehuva; karjuva, potkiva ja lyövä lapsi rauhoitetaan?

Mielipiteeni asiaan yksi: Minusta päiväunipakkoa ei saisi 5-vuotiaalla olla, eikä sitä käsittääkseni juurikaan enää edes ole (varmasti löytyy vielä joku poikkeuksellinen päiväkoti). Päivälepo/rauhoittuminen on hyvä asia ja siihen pystyy 5-vuotiaskin; katselee/lukee hetken kirjaa tai ihan vaan rauhoittuu. Rauhoittumisen opettelu on tärkeää.

Mielipiteeni asiaan kaksi: Jos oman käytöksen tai tunne-elämän säätely ei (vielä) toimi, on riehuva lapsi ajoittain pakko ottaa kiinni rauhoittumaan - varsinkin jos riehuminen on fyysistä ja voi vahingoittaa lasta itseään, muita lapsia tai hoitajia. Todella harmillista jos siitä jää jälkiä, mutta joskus niille ei voi mitään - ne syntyvät siitä kun lapsi itse riehuu vastaan - pahempaa olisi saattanut syntyä jos ei pidetä kiinni. Oma poikani pani kerran verikokeen otossa niin pahasti vastaan, että neulan kärki vääntyi. Tämä vääntyminen tapahtui ihan puhtaasti pojan omasa voiman käytöstä, vaikka jäljen mukaan tilanteesta hyvin raflaafan kuvan olisi saanutkin. Vihamielinen kiinnipitäminen on toki sellaista, mitä ei voi hyväksyä. Lapsi jolla oman toiminnan säätely ei (vielä) pelaa saattaa hermostua mistä vaan: Leikit ei suju suunnitellusti, säännöt ei miellytä, ei huvita syödä, ei kiinnosta päivälepo, tekeminen ei miellytä. Riehumisen mukaan periksi antaminen vie tilannetta pitkällä tähtäimellä vain huonoon suuntaan, eikä opeta oman toiminnan säätelyä.

Minusta on väärin käännellä asiaa niin että lapsi pahoinpideltiin päiväunien takia. Asia on tutkittava, mutta yhtälailla kun todetaan, että lapsi ei kykene säätelemään toimintaansa ja opettelee sitä yhä, on myös todettava, että lapsi ei myöskään kykene kuvaamaan tilannetta rehellisesti ja uskottavasti. Mikäli oikeasti ao päikyssä on pakko nukkua päiväunet, siitä pitää keskustella erikseen. Ei ole sekään hyväksyttävää, että sitä vastaan riehumalla protestointi olisi tapa käsitellä asiaa. Sittenhän lapsi oppii vaan sen, että kun tulee asia, josta ei ole samaa mieltä niin silloin on oikeutettua riehua.

Ei niiden lapsien pidä joutua makoilemaan jossain helvetin sängyssä tuntia. Toi touhu on aivan sairasta

Sopii hyvin mulle :)

Tuletko sinä vai joku muu vapaaehtoistöihin,  jotta tämä saadaan toteutettua? Ryhmässä on 20 lasta joista 17 nukkuu päiväunet, aikuisia tarvitaan aluksi kaikki 3 sinne, koska aina on joku jonka mielestä ei tarvitse maata sängyssä ja voi pulista jos huvittaa. Yksi lukee satua, 2 pitää järjestystä yllä. voidaan vaikka tehdä ihmiskoe, miten käy jos ollaan höllempiä ja sängyssä ei tarvitsekkaan pötköttää ja olla hiljaa, tervetuloa vaan.

N. 30 minuutin satu, sitten vielä hiukan rauhoitellaan, kunnes lopulta voi 2 hoitajista lähteä pitämään lakisääteistä kahvitaukoa (huom! Päiväkodin työntekijät eivät pidä edes lounastaukoa, joten se yksi kahvitaukoa on ainoa tauko joka heillä päivässä on), vessassa käyntiä yms. Sitten on yleensä aina jollain ryhmällä palaveri, sinunkin lapsesi asioista, yleisistä käytänteistä ryhmässä, kerran viikossa koko talon palaveri, kaikki nämä on erittäin tärkeitä, koska oikeast lasten kuullen ei saisi monsitakaan asioista puhua ja ulkona ollessa ei saa seisoa palaveeraamassa ilman että päätyy iltalehden otsikoihin.

Joten vapaaehtoinen panoksesi lasten kidutuksen päättymiseen on erittäin tervetullutta! Ota vain yhteyttä päiväkodin johtajaan ja tarjoudu, lisäkäsien tarve on valtava :)

Jos ei kykene tekemään 8 tuntia päivässä yhtämittaista työtä niin ansaitsee potkut.

Onhan se palevereissa istuminenkin lastenhoitajan/lastentarhanopettajantyötä. vai 9 minuutin kahvitaukoko nyt sitten tässä on ongelma, kun ei ole tarhantädit pitelemässä sinun lastasi kädestä kiinni sitäkin hetkeä?

Ne palaverit pidetään ihan muina aikoina kun silloin kun on lapsia hoidettavana

Eli ei saa pitää palaveria klo 6-18 välillä, ympärivuorokautisissa päiväkodeissa ei koskaan?

Eli palavereita ei saa pitää. Okei, passaa sekin minulle, palataan takaisin "seimi"aikoihin, eli aikaan ennen varhaiskasvatusta, lapset voi päiväkodissa sitten vain leikkiä, syödä ja nukkua päikkärit (jos sattuu huvittamaan mikään noista, koska pakottaa ei voi), mitään suunnitelmallista toimintaa tai yhteisiä käytäntöjä ei tarvita. Ei joulujuhlia, vasu-keskusteluja, valokuvauksia, ei retkiä minnekkään, ei Wilma-päivityksiä eskareille, ei pipareiden leipomista, askartelua tai satujumppaa, ei joulukirkkoa, ei yhtään mitään ylimääräistä mikä vaati suunnittelemista tai järjestelyä,  jotta lapset voivat tehdä tasan mitä sattuu huvittamaan.

Sen lisäksi henkilökunta ei saa käydä koulutuksissa, ei yleisissä perehdytystilaisuuksissa tai muuallakaan, eletään vaan siellä tynnyrissä ja jämähdetään just siihen hetkeen missä satutaan olemaan.

Tämähän on ihan mahdollista, jos se yleisesti on vanhempien tahto. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, eli jos haluat että lapset saavat päiväkodissa vapaan kasvatuksen ja fyysisen koskemattomuuden, niin jostakin pitää luopua.

Kaikki noi voi suunnitella yksi ihmine eikä siinä kestä kuin tunti niin kuun suunnitelmat on valmiina.

Joku pipareiden leipominen ei tarvitse yhtään mitään suunnittelua.

Voi hyvää päivää. Ne piparitaikinatkin putoaa taivaasta, samoin muut työvälineet... Joulujuhliin asut valmistuu itekseen, pyhästä voimasta opettajan aivoihin sikiää kauneimpien joululaulujen sanat ja perseellään hän säestää lapsille oikeat nuotit jotta saadaan elävää musiikkia. Teatteriretket voi varata ajatusten voimalla, vasut kirjoitetaan nanosekunnissa per lapsi, kelton voi tavata unissaan ja vanhemmille viestittelyt voi jättää talon hiiren hoidettavaksi. 

Käytännössä suunnittelu, ylös kirjaaminen, materiaalien haaliminen, sähköpostien hoitaminen, paikkojen ja tapaamisten varaaminen yms vie paljonkin aikaa. Talon palaverit näihin ei yleensä edes riitä, vaan asioita joutuu hoitamaan enempi tai vähempi juoksussa etenkin esim. joulun aikaan. 

Piparitaikinan tilauksessa nyt ei mene kuin hetki. Samoin työvälineiden.

Joulujuhlia ei nyt edes pidä olla.

Joululauluja on tuhansia ellei kymmeniä tuhansia jo olemassa. Siitä vaan käyttämään.

Eikä musiikkia tarvitse itse tehdä. Emme elä keskiajalla.

Teatteriretken varaamisessa menee max vartti.

Tekosyitä sulla riittää ainakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei menisi puurot ja vellit sekaisin, tässä jutellaan nyt kahdesta eri asiasta:

Asia 1: Saako pakottaa nukkumaan päiväkodissa, tai tehdäänkö sitä edes edelleen?

Asia 2: Kuinka riehuva; karjuva, potkiva ja lyövä lapsi rauhoitetaan?

Mielipiteeni asiaan yksi: Minusta päiväunipakkoa ei saisi 5-vuotiaalla olla, eikä sitä käsittääkseni juurikaan enää edes ole (varmasti löytyy vielä joku poikkeuksellinen päiväkoti). Päivälepo/rauhoittuminen on hyvä asia ja siihen pystyy 5-vuotiaskin; katselee/lukee hetken kirjaa tai ihan vaan rauhoittuu. Rauhoittumisen opettelu on tärkeää.

Mielipiteeni asiaan kaksi: Jos oman käytöksen tai tunne-elämän säätely ei (vielä) toimi, on riehuva lapsi ajoittain pakko ottaa kiinni rauhoittumaan - varsinkin jos riehuminen on fyysistä ja voi vahingoittaa lasta itseään, muita lapsia tai hoitajia. Todella harmillista jos siitä jää jälkiä, mutta joskus niille ei voi mitään - ne syntyvät siitä kun lapsi itse riehuu vastaan - pahempaa olisi saattanut syntyä jos ei pidetä kiinni. Oma poikani pani kerran verikokeen otossa niin pahasti vastaan, että neulan kärki vääntyi. Tämä vääntyminen tapahtui ihan puhtaasti pojan omasa voiman käytöstä, vaikka jäljen mukaan tilanteesta hyvin raflaafan kuvan olisi saanutkin. Vihamielinen kiinnipitäminen on toki sellaista, mitä ei voi hyväksyä. Lapsi jolla oman toiminnan säätely ei (vielä) pelaa saattaa hermostua mistä vaan: Leikit ei suju suunnitellusti, säännöt ei miellytä, ei huvita syödä, ei kiinnosta päivälepo, tekeminen ei miellytä. Riehumisen mukaan periksi antaminen vie tilannetta pitkällä tähtäimellä vain huonoon suuntaan, eikä opeta oman toiminnan säätelyä.

Minusta on väärin käännellä asiaa niin että lapsi pahoinpideltiin päiväunien takia. Asia on tutkittava, mutta yhtälailla kun todetaan, että lapsi ei kykene säätelemään toimintaansa ja opettelee sitä yhä, on myös todettava, että lapsi ei myöskään kykene kuvaamaan tilannetta rehellisesti ja uskottavasti. Mikäli oikeasti ao päikyssä on pakko nukkua päiväunet, siitä pitää keskustella erikseen. Ei ole sekään hyväksyttävää, että sitä vastaan riehumalla protestointi olisi tapa käsitellä asiaa. Sittenhän lapsi oppii vaan sen, että kun tulee asia, josta ei ole samaa mieltä niin silloin on oikeutettua riehua.

Ei niiden lapsien pidä joutua makoilemaan jossain helvetin sängyssä tuntia. Toi touhu on aivan sairasta

Joo. Parempi antaa niitten juosta ja riehua pää kolmantena jalkana 10 h/ päivä. 

Vai mihin vedetään raja? Ei saa pistää rauhoittumaan tunniksi sänkyyn, satuja ja musiikkia kuuntelemaan. Ei saa pistää viereiseen huoneeseen patjoille istumaan ja lukemaan kirjoja hiljaa. Ei saa istuttaa pöydän ääreen piirtelemään hiljaa? Mihin se raja vedetään, mikä susta on ok ja mikä taas sairasta? Ja kenen sairaan mukaan se määritellään, ihmisten mielestä kun eri asiat on sairaita.... 

Jos luetaan puoli tuntia satua ja puoli tuntia kuunnellaan musiikkia/ satukasettia omalla lepopaikalla hämärässä, 8-10 h hoitopäivän aikana, mielestäni siinä ei ole mitään sairasta. Kahden tunnin pakkomakuutus hiljaisessa huoneessa on jo asia erikseen. 

Jos lapsella riittää energiaa niin sen pitää antaa touhuta.

5 vuotias jaksaa helposti koko päivän liikkua.

Jokainen 5-vuotias tarvitsee sen lepohetken, kun ympärillä on koko päivän 20 muuta 3-5 vuotiasta touhutoopea. Ne jotka ei ole pk:n isoissa ryhmissä olleet töissä, eivät ymmärrä kuinka erilaista se meno on kuin esim. kotona touhutessa. Yksinkertaisesti sanottuna, yhdenkään 5-vuotiaan kehittymättömät aivot ei vielä kestä sellaista virike ja ärsyketulvaa mitä isossa päiväkotiryhmässä on, ilman sitä pientä hiljaista breikkiä. Edes moni aikuinen ei kestä!!

Ja juuri se järjetön ärsyketulva muuten saa aikaa lapsissa esim. näitä raivokohtauksia, jolloin lapsi ei itse enää kykene rauhoittumaan ja alkaa jopa väkivaltaiseksi. Tämä lapsihan on käynyt siellä täysin ylikierroksilla, jos on hakannut patjaa ja huutanut. 

Se on ihme että kasvatusalan ammattilaiset on täysin eri mieltä asiasta. Tuon pakollisetn lepohetken on keksinyt patalaiskat päiväkodin tädit jotka haluavat istua työajalla perseellään ja räkiä katttoon

Ketkä kasvatusalan ammattilaiset ovat sitä mieltä, että 5-vuotias lapsi ei suuressa ja meluisassa lapsiryhmässä tarvitse 8-10 tunnin hoitopäivän aikana yhtään ainutta rauhallista ja hiljaista hetkeä? Nimeätkö muutaman?

Ihminen kyllä itse tietää jos hän tarvitsee lepoa

Vierailija kirjoitti:

Olikin vain ajankysymys milloin kajotaan päiväkodissa työskentelevienkin oikeuteen koskea lapseen. Kuouluissahan on saatu nyt hyviä tuloksia sillä, että lapset tietää ettei opettaja voi tehdä heille yhtään mitään vaikka kuinka riehuisivat.

Hyvä että lapset oppii jo tarhassa, että lapset pyörittää tätä maailmaa eikä aikuiset. Jos Irmapetteri päättää että nyt täällä ei kukaan nuku, niin silloin ei kukaan nuku, eikä lastenhoitajat voi asialle tehdä mitään.

Lapset ei ole orjia. Se että yksi nukkuu ei tarvkoita sitä että toinen ei voi vaikka leikkiä pihalla.

Eikä niistä yksikään nukkuisi ellei niitä pakotettaisi nukkumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli asia niin tai näin niin halveksun ihmisiä, jotka soittavat iltapäivälehtiin tai tekevät 'uhri olen' -päivityksiä someen näistä asioista.

Jos tuntuu, että poliisia tarvitaan niin ilmoitus tehdään, mutta sen iltapäivälehtiin soittelun voi jättää väliin, vaikka vanhempi olisi kuinka impulssitilassa. Sitten kun on tutkittu ja tulokseen päädytty voi lehtiin soitella jos sitä ihan välttämättä haluaa.

Näissä asioissa on ihan sekin ongelma, että päiväkoti ei voi vaitiolon takia kertoa omaa kantaansa. Mistäpä me tiedetään, mitä kaikkea muuta siellä takana on suuntaan tai toiseen. Päiväkoti ei saa lapsesta tai perheestä yksityiskohtia kertoa ja toisen osapuolen yksipuoliseen tarinaankaan emme välttämättä voi luottaa. Emmekä 5-vuotiaan itsensä kuvaukseen tapauksesta.

Antaa nyt ensi tutkia ja hutkitaan vasta sitten.

Mistä tiedät, että perhe on ottanut yhteyttä ip-lehtiin? Yleensä se menee kyllä toisin päin, eli he saavat tästä vihiä, esim. poliisin kautta.

Ei ne sinne haastatteluja anna, jotka ei sinne halua. Ja noihin lehtiin tyrkytetään enemmän juttuja kun voivat vastaanottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin työharjottelussa 2 vuotta sitten päiväkodissa, siellä oli ulkomaalainen 4vuotias tyttö joka sai raivokohtauksia usein ja perhana sillä oli voimaa. Se hakkas,potki,sylki,huusi kuin riivattu ja pienemmät lapset vaa lens sen tieltä kun se satutti kaikkea mikä tuli vastaan. Mä en todellakaan uskaltanu koskea siihen vaan teki mieli juosta pakoon ja ottaa muut lapset mukaan, mutta rohkeat muut hoitajat rauhoitti pitämällä kiinni samalla kun tyttö rimpuili ja veti nyrkillä aina kun tilaisuus tuli. ihmettelen jos siitä riehumisesta ei olis tullu mustelmia. Sen jälkeen lopetin työharjottelun, en todellakaan oo niin vahva ihminen että jaksaisin muiden huonosti kasvattamia lapsia.

Mainitset, että kyseessä oli ulkomaalainen lapsi. Osasiko lapsi suomea? Jos lapsi ei nimittäin osannut suomea, eikä osaa kommunikoida, voi se purkautua aggressiona. Kuvittelepa itsesi pienen, kieltä osaamattoman lapsen asemaan. Aikuiset ja lapset, KAIKKI ympärilläsi puhuvat kieltä, josta ymmärrät ehkä 10%. 

Enkä mitenkään yritä sanoa, että lapsen käytös olisi hyväksyttävää, mutta ymmärrettävää kylläkin.

Tiedän tämän, sillä omalla erittäin tulisen temperamentin omaavalla lapsellani on myös pieniä ongelmia päiväkodissa, sillä tällä kertaa me, suomalainen perhe ja lapsi olemmekin niitä "pelottavia ulkomaalaisia", jotka varmaankin paikallisten mielestä eivät sitten osaa kasvattaa lapsia. Lapsi ei osaa paikallista kieltä, mikä purkautuu päiväkodissa aggressiivisuutena sekä lapsia että aikuisia kohtaan. Kotona käyttäytyy nätisti.

Tämä on hyvin tyypillistä käyttäytymistä kieltä ymmärtämättömille lapsille, ja tästä ovat tietoisia lähes kaikki expat-piireihin kuuluvat. Suomalaisten mielestä tietenkin kuuluu niiden "pelottavien ulkomaalaisten" kuulttuurin hakata ja potkia muut, niinpä niin. Ihan hyvä vain, ettet jatkanut työharjoittelua.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas huomaa, kuinka vieraantuneita jotkut vanhemmat ovat lastensa arjesta. Uskaltaisin väittää, että jokainen n. 5-vuotiaan pojan äiti osaa kuvitella tilanteen mielessään.

Poika on ilmeisesti ollut jo niin yliväsynyt, että on ns. "käynyt kierroksilla" ja alkanut taistelemaan unta vastaan. Ehkä hän on myös kaivannut äitiään nukahtamistilanteessa ja paha olo on purkautunut vihaan ja raivoon hoitajia kohtaan.

Pahan raivokohtauksen aikana aika harvan lapsen kanssa voi neuvotella tai keskustella henkeviä, joten ensisijaisena tavoitteena on ilmeisesti ollut saada lapsi tuntemaan omat rajansa esim. pitämällä hänestä kiinni. Hoitaja on ehkä pitänyt kädestä tukevasti kiinni  ja jos poika on vielä samalla potkinut ja riuhtonut, niin riittää jo käsivarren punaisten jälkien syntyyn.

Kysymys kuuluu ennemminkin, että kuinka SINÄ itse olisit toiminut kyseisessä tilanteessa? Mikä toimintamalli olisi ollut SINUN mielestäsi oikea?

Itse en osaisi antaa oikeaa vastausta, koska olen myös 5- vuotiaan, erittäin voimakastahtoisen pojan äiti ja vaikka kuinka rakastan lastani, enkä salli väkivaltaa missään muodossa, niin silti jopa minulle voisi käydä noin.

Otapa siihen ympärille 20 lisää noita ja mieti sitten miten toimisit. Onneksi valtaosa 5-vuotiaista on puheohjattavia käyttöliittymiä jo - ihan toist atasoa kuin 3-4 -vuotiaat raivoilijat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin työharjottelussa 2 vuotta sitten päiväkodissa, siellä oli ulkomaalainen 4vuotias tyttö joka sai raivokohtauksia usein ja perhana sillä oli voimaa. Se hakkas,potki,sylki,huusi kuin riivattu ja pienemmät lapset vaa lens sen tieltä kun se satutti kaikkea mikä tuli vastaan. Mä en todellakaan uskaltanu koskea siihen vaan teki mieli juosta pakoon ja ottaa muut lapset mukaan, mutta rohkeat muut hoitajat rauhoitti pitämällä kiinni samalla kun tyttö rimpuili ja veti nyrkillä aina kun tilaisuus tuli. ihmettelen jos siitä riehumisesta ei olis tullu mustelmia. Sen jälkeen lopetin työharjottelun, en todellakaan oo niin vahva ihminen että jaksaisin muiden huonosti kasvattamia lapsia.

Mainitset, että kyseessä oli ulkomaalainen lapsi. Osasiko lapsi suomea? Jos lapsi ei nimittäin osannut suomea, eikä osaa kommunikoida, voi se purkautua aggressiona. Kuvittelepa itsesi pienen, kieltä osaamattoman lapsen asemaan. Aikuiset ja lapset, KAIKKI ympärilläsi puhuvat kieltä, josta ymmärrät ehkä 10%. 

Enkä mitenkään yritä sanoa, että lapsen käytös olisi hyväksyttävää, mutta ymmärrettävää kylläkin.

Tiedän tämän, sillä omalla erittäin tulisen temperamentin omaavalla lapsellani on myös pieniä ongelmia päiväkodissa, sillä tällä kertaa me, suomalainen perhe ja lapsi olemmekin niitä "pelottavia ulkomaalaisia", jotka varmaankin paikallisten mielestä eivät sitten osaa kasvattaa lapsia. Lapsi ei osaa paikallista kieltä, mikä purkautuu päiväkodissa aggressiivisuutena sekä lapsia että aikuisia kohtaan. Kotona käyttäytyy nätisti.

Tämä on hyvin tyypillistä käyttäytymistä kieltä ymmärtämättömille lapsille, ja tästä ovat tietoisia lähes kaikki expat-piireihin kuuluvat. Suomalaisten mielestä tietenkin kuuluu niiden "pelottavien ulkomaalaisten" kuulttuurin hakata ja potkia muut, niinpä niin. Ihan hyvä vain, ettet jatkanut työharjoittelua.

Tämä harjoittelija lähinnä puhui siitä, että tuon 4-vuotiaan voimat olivat sitä tasoa, että siinä olisi jollekin voinut käydä huonosti. Tämä oli esimerkki siitä, että voimat voivat olla kovat ja jos ei pidellä, voi lapsi oikeasti jotain vahingoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavalla kerralla kun joku lapsi heittäytyy hysteeriseksi, niin lupaan etten harjoita väkivaltaa ja ota ranteesta kiinni, vaan anna lapsen vaikka juosta ulos ovesta lumihankeen sukkasilteen tai jämähtää ruokailutilan pöydän alle karjumaan kädet korvilla ja kaatelemaan tuoleja.

Lupaan, että en kajoa siihen lapseen sormellanikaan, vaan istahdan vain viereen ja odotan niin kauan että se lapsi rauhoittuu ja suostuu itse tulemaan pois pöydän alta tai jos juoksi ulos, niin jään oven rakoon katsomaan että sinne häippäsi, ehkä soitan poliisit perään, jotka saa siihen lapseen koskea ja otta ranteesta kiinni tarvittaessa?

Lupaan että uhraan tähän yhteen lapseen niin monta tuntia kuin se rauhoittuminen kestääkään ja annan yhden työkaverini hoitaa sillä aika kaikkien loppujen 23 lapsen nukuttamisen, välipalan ja ulos pukemisen.

Vannon, että tästä hetkestä lähtien lakkaan olemasta väkivaltainen ja paha tarhantäti, joka ottaa tarvittaessa lasta ranteesta kiinni ja joskus pitää lasta väkisin sylissä rauhoittumassa.

Voin yrittää puhua työkavereillekkin, että tulisivat tähän uskoon. Jos toinenkin lapsi saa samaan aikaan raivarin, niin ei kosketa häneenkään, vaan hänkin saa oman hoitotädin viereensä odottamaan ja ne loput 22 lasta saavat itse hoitaa nukkumisensa, välipalansa ja ulospukemisensa.

Muista myös, ettet raivoavaa autotielle  juoksevaa lasta pysäytä väkivaltaisesti häneen koskemalla. Voi tulla mustelma.

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko tosiaan, että lapsenne ovat turvassa päiväkodeissa. No, melkein joka päivä joku meinaa kuristua vaatteidensa naruihin keinuissa ja kiipeilytelineissä, läheltä piti - tilanteita on todella paljon.

Kun omat lapseni olivat päikyssä niin eniten minä turvallisuuden puolesta pelkäsin juuri noita raivokohtauksia saaneita lapsia - jos hoitajat eivät ehdikään heitä pitelemään ja raivarilapset ehtivät muita vahingoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ettei menisi puurot ja vellit sekaisin, tässä jutellaan nyt kahdesta eri asiasta:

Asia 1: Saako pakottaa nukkumaan päiväkodissa, tai tehdäänkö sitä edes edelleen?

Asia 2: Kuinka riehuva; karjuva, potkiva ja lyövä lapsi rauhoitetaan?

Mielipiteeni asiaan yksi: Minusta päiväunipakkoa ei saisi 5-vuotiaalla olla, eikä sitä käsittääkseni juurikaan enää edes ole (varmasti löytyy vielä joku poikkeuksellinen päiväkoti). Päivälepo/rauhoittuminen on hyvä asia ja siihen pystyy 5-vuotiaskin; katselee/lukee hetken kirjaa tai ihan vaan rauhoittuu. Rauhoittumisen opettelu on tärkeää.

Mielipiteeni asiaan kaksi: Jos oman käytöksen tai tunne-elämän säätely ei (vielä) toimi, on riehuva lapsi ajoittain pakko ottaa kiinni rauhoittumaan - varsinkin jos riehuminen on fyysistä ja voi vahingoittaa lasta itseään, muita lapsia tai hoitajia. Todella harmillista jos siitä jää jälkiä, mutta joskus niille ei voi mitään - ne syntyvät siitä kun lapsi itse riehuu vastaan - pahempaa olisi saattanut syntyä jos ei pidetä kiinni. Oma poikani pani kerran verikokeen otossa niin pahasti vastaan, että neulan kärki vääntyi. Tämä vääntyminen tapahtui ihan puhtaasti pojan omasa voiman käytöstä, vaikka jäljen mukaan tilanteesta hyvin raflaafan kuvan olisi saanutkin. Vihamielinen kiinnipitäminen on toki sellaista, mitä ei voi hyväksyä. Lapsi jolla oman toiminnan säätely ei (vielä) pelaa saattaa hermostua mistä vaan: Leikit ei suju suunnitellusti, säännöt ei miellytä, ei huvita syödä, ei kiinnosta päivälepo, tekeminen ei miellytä. Riehumisen mukaan periksi antaminen vie tilannetta pitkällä tähtäimellä vain huonoon suuntaan, eikä opeta oman toiminnan säätelyä.

Minusta on väärin käännellä asiaa niin että lapsi pahoinpideltiin päiväunien takia. Asia on tutkittava, mutta yhtälailla kun todetaan, että lapsi ei kykene säätelemään toimintaansa ja opettelee sitä yhä, on myös todettava, että lapsi ei myöskään kykene kuvaamaan tilannetta rehellisesti ja uskottavasti. Mikäli oikeasti ao päikyssä on pakko nukkua päiväunet, siitä pitää keskustella erikseen. Ei ole sekään hyväksyttävää, että sitä vastaan riehumalla protestointi olisi tapa käsitellä asiaa. Sittenhän lapsi oppii vaan sen, että kun tulee asia, josta ei ole samaa mieltä niin silloin on oikeutettua riehua.

Voi kyllä noita pakkonukuttamisia täällä espoossa ainakin vielä on. Jopa eskarissa on tunnin pakkolepo, vaikkei nukkua tarvitse. Se jos mikä on älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei menisi puurot ja vellit sekaisin, tässä jutellaan nyt kahdesta eri asiasta:

Asia 1: Saako pakottaa nukkumaan päiväkodissa, tai tehdäänkö sitä edes edelleen?

Asia 2: Kuinka riehuva; karjuva, potkiva ja lyövä lapsi rauhoitetaan?

Mielipiteeni asiaan yksi: Minusta päiväunipakkoa ei saisi 5-vuotiaalla olla, eikä sitä käsittääkseni juurikaan enää edes ole (varmasti löytyy vielä joku poikkeuksellinen päiväkoti). Päivälepo/rauhoittuminen on hyvä asia ja siihen pystyy 5-vuotiaskin; katselee/lukee hetken kirjaa tai ihan vaan rauhoittuu. Rauhoittumisen opettelu on tärkeää.

Mielipiteeni asiaan kaksi: Jos oman käytöksen tai tunne-elämän säätely ei (vielä) toimi, on riehuva lapsi ajoittain pakko ottaa kiinni rauhoittumaan - varsinkin jos riehuminen on fyysistä ja voi vahingoittaa lasta itseään, muita lapsia tai hoitajia. Todella harmillista jos siitä jää jälkiä, mutta joskus niille ei voi mitään - ne syntyvät siitä kun lapsi itse riehuu vastaan - pahempaa olisi saattanut syntyä jos ei pidetä kiinni. Oma poikani pani kerran verikokeen otossa niin pahasti vastaan, että neulan kärki vääntyi. Tämä vääntyminen tapahtui ihan puhtaasti pojan omasa voiman käytöstä, vaikka jäljen mukaan tilanteesta hyvin raflaafan kuvan olisi saanutkin. Vihamielinen kiinnipitäminen on toki sellaista, mitä ei voi hyväksyä. Lapsi jolla oman toiminnan säätely ei (vielä) pelaa saattaa hermostua mistä vaan: Leikit ei suju suunnitellusti, säännöt ei miellytä, ei huvita syödä, ei kiinnosta päivälepo, tekeminen ei miellytä. Riehumisen mukaan periksi antaminen vie tilannetta pitkällä tähtäimellä vain huonoon suuntaan, eikä opeta oman toiminnan säätelyä.

Minusta on väärin käännellä asiaa niin että lapsi pahoinpideltiin päiväunien takia. Asia on tutkittava, mutta yhtälailla kun todetaan, että lapsi ei kykene säätelemään toimintaansa ja opettelee sitä yhä, on myös todettava, että lapsi ei myöskään kykene kuvaamaan tilannetta rehellisesti ja uskottavasti. Mikäli oikeasti ao päikyssä on pakko nukkua päiväunet, siitä pitää keskustella erikseen. Ei ole sekään hyväksyttävää, että sitä vastaan riehumalla protestointi olisi tapa käsitellä asiaa. Sittenhän lapsi oppii vaan sen, että kun tulee asia, josta ei ole samaa mieltä niin silloin on oikeutettua riehua.

Ei niiden lapsien pidä joutua makoilemaan jossain helvetin sängyssä tuntia. Toi touhu on aivan sairasta

Joo. Parempi antaa niitten juosta ja riehua pää kolmantena jalkana 10 h/ päivä. 

Vai mihin vedetään raja? Ei saa pistää rauhoittumaan tunniksi sänkyyn, satuja ja musiikkia kuuntelemaan. Ei saa pistää viereiseen huoneeseen patjoille istumaan ja lukemaan kirjoja hiljaa. Ei saa istuttaa pöydän ääreen piirtelemään hiljaa? Mihin se raja vedetään, mikä susta on ok ja mikä taas sairasta? Ja kenen sairaan mukaan se määritellään, ihmisten mielestä kun eri asiat on sairaita.... 

Jos luetaan puoli tuntia satua ja puoli tuntia kuunnellaan musiikkia/ satukasettia omalla lepopaikalla hämärässä, 8-10 h hoitopäivän aikana, mielestäni siinä ei ole mitään sairasta. Kahden tunnin pakkomakuutus hiljaisessa huoneessa on jo asia erikseen. 

Jos lapsella riittää energiaa niin sen pitää antaa touhuta.

5 vuotias jaksaa helposti koko päivän liikkua.

Jokainen 5-vuotias tarvitsee sen lepohetken, kun ympärillä on koko päivän 20 muuta 3-5 vuotiasta touhutoopea. Ne jotka ei ole pk:n isoissa ryhmissä olleet töissä, eivät ymmärrä kuinka erilaista se meno on kuin esim. kotona touhutessa. Yksinkertaisesti sanottuna, yhdenkään 5-vuotiaan kehittymättömät aivot ei vielä kestä sellaista virike ja ärsyketulvaa mitä isossa päiväkotiryhmässä on, ilman sitä pientä hiljaista breikkiä. Edes moni aikuinen ei kestä!!

Ja juuri se järjetön ärsyketulva muuten saa aikaa lapsissa esim. näitä raivokohtauksia, jolloin lapsi ei itse enää kykene rauhoittumaan ja alkaa jopa väkivaltaiseksi. Tämä lapsihan on käynyt siellä täysin ylikierroksilla, jos on hakannut patjaa ja huutanut. 

Se on ihme että kasvatusalan ammattilaiset on täysin eri mieltä asiasta. Tuon pakollisetn lepohetken on keksinyt patalaiskat päiväkodin tädit jotka haluavat istua työajalla perseellään ja räkiä katttoon

Ketkä kasvatusalan ammattilaiset ovat sitä mieltä, että 5-vuotias lapsi ei suuressa ja meluisassa lapsiryhmässä tarvitse 8-10 tunnin hoitopäivän aikana yhtään ainutta rauhallista ja hiljaista hetkeä? Nimeätkö muutaman?

Ihminen kyllä itse tietää jos hän tarvitsee lepoa

LAPSI!

Lapsi on pieni ihminen, joka kaivaa nenäänsä ja syö rään, joka haaveilee saavansa vaahtokarkkeja aamupalaksi joka päivä ja siitä, että se vietäisiin päiväkodin sijasta hoploppiin tai tivoliin, joka päivä. Lastahan ei väsytä ikinä, kysyit sinä sitä lapselta sitten klo 15 iltapäivällä tai klo 24 yöllä, niin vastaus on "ei väsytä ikinä!". Lapsen näkökulmasta mikän ei voi häntä satuttaa, jos hän kävelee autotielle, niin autot pysähtyy, jos hän menee veteen, hän osaa uida, jos menee jäälle niin tietenkin se kestää.

Ja sinä luotat siihen, että lapsi tietää itse, milloin tarvitsee unta, ruokaa, vessassakäyntiä ja milloin ei?

Eli lapsi hakeutuu itse nukkumaan jos sitä väsyttää, pytää itse ruokaa (ja juuri sitä oikeaa terveellistä) kun sitä tarvitsee ja menee itse vessaan jos on vessahätä. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia/et ole päiväkodissa töissä.

Asioita, joita tiedän raivarilasten suomalaisissa päiväkodeissa toisille lapsille ehtineen tehdä:

- raapaisi toista silmään 

- löi haarukan kaverin rintaan ruokailussa niin että jäi kiinni

- puri verijäljet

- lyömisiä

- raapimisia

- potkaisemisia

- kaatamisia

- kiipeilytelineestä alas työntäminen

Onko muilla kokemuksia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei menisi puurot ja vellit sekaisin, tässä jutellaan nyt kahdesta eri asiasta:

Asia 1: Saako pakottaa nukkumaan päiväkodissa, tai tehdäänkö sitä edes edelleen?

Asia 2: Kuinka riehuva; karjuva, potkiva ja lyövä lapsi rauhoitetaan?

Mielipiteeni asiaan yksi: Minusta päiväunipakkoa ei saisi 5-vuotiaalla olla, eikä sitä käsittääkseni juurikaan enää edes ole (varmasti löytyy vielä joku poikkeuksellinen päiväkoti). Päivälepo/rauhoittuminen on hyvä asia ja siihen pystyy 5-vuotiaskin; katselee/lukee hetken kirjaa tai ihan vaan rauhoittuu. Rauhoittumisen opettelu on tärkeää.

Mielipiteeni asiaan kaksi: Jos oman käytöksen tai tunne-elämän säätely ei (vielä) toimi, on riehuva lapsi ajoittain pakko ottaa kiinni rauhoittumaan - varsinkin jos riehuminen on fyysistä ja voi vahingoittaa lasta itseään, muita lapsia tai hoitajia. Todella harmillista jos siitä jää jälkiä, mutta joskus niille ei voi mitään - ne syntyvät siitä kun lapsi itse riehuu vastaan - pahempaa olisi saattanut syntyä jos ei pidetä kiinni. Oma poikani pani kerran verikokeen otossa niin pahasti vastaan, että neulan kärki vääntyi. Tämä vääntyminen tapahtui ihan puhtaasti pojan omasa voiman käytöstä, vaikka jäljen mukaan tilanteesta hyvin raflaafan kuvan olisi saanutkin. Vihamielinen kiinnipitäminen on toki sellaista, mitä ei voi hyväksyä. Lapsi jolla oman toiminnan säätely ei (vielä) pelaa saattaa hermostua mistä vaan: Leikit ei suju suunnitellusti, säännöt ei miellytä, ei huvita syödä, ei kiinnosta päivälepo, tekeminen ei miellytä. Riehumisen mukaan periksi antaminen vie tilannetta pitkällä tähtäimellä vain huonoon suuntaan, eikä opeta oman toiminnan säätelyä.

Minusta on väärin käännellä asiaa niin että lapsi pahoinpideltiin päiväunien takia. Asia on tutkittava, mutta yhtälailla kun todetaan, että lapsi ei kykene säätelemään toimintaansa ja opettelee sitä yhä, on myös todettava, että lapsi ei myöskään kykene kuvaamaan tilannetta rehellisesti ja uskottavasti. Mikäli oikeasti ao päikyssä on pakko nukkua päiväunet, siitä pitää keskustella erikseen. Ei ole sekään hyväksyttävää, että sitä vastaan riehumalla protestointi olisi tapa käsitellä asiaa. Sittenhän lapsi oppii vaan sen, että kun tulee asia, josta ei ole samaa mieltä niin silloin on oikeutettua riehua.

Ei niiden lapsien pidä joutua makoilemaan jossain helvetin sängyssä tuntia. Toi touhu on aivan sairasta

Joo. Parempi antaa niitten juosta ja riehua pää kolmantena jalkana 10 h/ päivä. 

Vai mihin vedetään raja? Ei saa pistää rauhoittumaan tunniksi sänkyyn, satuja ja musiikkia kuuntelemaan. Ei saa pistää viereiseen huoneeseen patjoille istumaan ja lukemaan kirjoja hiljaa. Ei saa istuttaa pöydän ääreen piirtelemään hiljaa? Mihin se raja vedetään, mikä susta on ok ja mikä taas sairasta? Ja kenen sairaan mukaan se määritellään, ihmisten mielestä kun eri asiat on sairaita.... 

Jos luetaan puoli tuntia satua ja puoli tuntia kuunnellaan musiikkia/ satukasettia omalla lepopaikalla hämärässä, 8-10 h hoitopäivän aikana, mielestäni siinä ei ole mitään sairasta. Kahden tunnin pakkomakuutus hiljaisessa huoneessa on jo asia erikseen. 

Jos lapsella riittää energiaa niin sen pitää antaa touhuta.

5 vuotias jaksaa helposti koko päivän liikkua.

Jokainen 5-vuotias tarvitsee sen lepohetken, kun ympärillä on koko päivän 20 muuta 3-5 vuotiasta touhutoopea. Ne jotka ei ole pk:n isoissa ryhmissä olleet töissä, eivät ymmärrä kuinka erilaista se meno on kuin esim. kotona touhutessa. Yksinkertaisesti sanottuna, yhdenkään 5-vuotiaan kehittymättömät aivot ei vielä kestä sellaista virike ja ärsyketulvaa mitä isossa päiväkotiryhmässä on, ilman sitä pientä hiljaista breikkiä. Edes moni aikuinen ei kestä!!

Ja juuri se järjetön ärsyketulva muuten saa aikaa lapsissa esim. näitä raivokohtauksia, jolloin lapsi ei itse enää kykene rauhoittumaan ja alkaa jopa väkivaltaiseksi. Tämä lapsihan on käynyt siellä täysin ylikierroksilla, jos on hakannut patjaa ja huutanut. 

Se on ihme että kasvatusalan ammattilaiset on täysin eri mieltä asiasta. Tuon pakollisetn lepohetken on keksinyt patalaiskat päiväkodin tädit jotka haluavat istua työajalla perseellään ja räkiä katttoon

Ketkä kasvatusalan ammattilaiset ovat sitä mieltä, että 5-vuotias lapsi ei suuressa ja meluisassa lapsiryhmässä tarvitse 8-10 tunnin hoitopäivän aikana yhtään ainutta rauhallista ja hiljaista hetkeä? Nimeätkö muutaman?

Ihminen kyllä itse tietää jos hän tarvitsee lepoa

LAPSI!

Lapsi on pieni ihminen, joka kaivaa nenäänsä ja syö rään, joka haaveilee saavansa vaahtokarkkeja aamupalaksi joka päivä ja siitä, että se vietäisiin päiväkodin sijasta hoploppiin tai tivoliin, joka päivä. Lastahan ei väsytä ikinä, kysyit sinä sitä lapselta sitten klo 15 iltapäivällä tai klo 24 yöllä, niin vastaus on "ei väsytä ikinä!". Lapsen näkökulmasta mikän ei voi häntä satuttaa, jos hän kävelee autotielle, niin autot pysähtyy, jos hän menee veteen, hän osaa uida, jos menee jäälle niin tietenkin se kestää.

Ja sinä luotat siihen, että lapsi tietää itse, milloin tarvitsee unta, ruokaa, vessassakäyntiä ja milloin ei?

Eli lapsi hakeutuu itse nukkumaan jos sitä väsyttää, pytää itse ruokaa (ja juuri sitä oikeaa terveellistä) kun sitä tarvitsee ja menee itse vessaan jos on vessahätä. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia/et ole päiväkodissa töissä.

Juuri näin. On viisivuotisia, jotka kuvittelevat isoina tulevansa Hulkeiksi tai prinsessoiksi. Juuri nämä samatko muka tietävät tismalleen, minkä verran lepoa tarvitsevat tai mitä pitää oppia?