Tutkimus: päivähoitoon viimeistään kaksivuotiaana
Mielipiteitä?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Silloin lapsella on 5% paremmat mahdollisuudet keskiasteen opintoihin kuin sillä, joka ei mene päivähoitoon.
Siis todellakin 5%!
Mistä tämä 5 % tulee?
Tuosta uutisesta ei oikein käynyt ilmi, kuinka vanhempien sosioekonomisen aseman ja työllisyystilanteen vaikutus oltiin onnistuttu sulkemaan pois tuloksista. Koska Suomesta on kyse, tuskin mitenkään.
Meiltä esimerkiksi tuskin löytyy niin suurta määrää päivähoitosysteemin ulkopuolella olevia lapsia, joiden molemmat vanhemmat ovat kokopäivätöissä, että oikeasti voisi vertailla heidän menestystään isoilla aineistoilla. Niinpä päädytään vertaamaan niitä, joile on annettu kauhalla niihin, joille on annettu lusikalla.
Ylläripylläri,
sopivasti sopii tuo tutkimustulos sen kanssa yksiin, että kotihoidontukea suunnitellaan lyhennettävän kolmesta vuodesta kahteen...
Kuitenkin hyvin monet kasvatusalan ammattilaiset suosittelevat, että ensimmäiset kolme vuotta lapsi viettää kotona. Esim. lapsen persoonallisuuden ja oppimiskyvyn perusta rakentuu noiden kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin lapsella on 5% paremmat mahdollisuudet keskiasteen opintoihin kuin sillä, joka ei mene päivähoitoon.
Siis todellakin 5%!
Mistä tämä 5 % tulee?
Siitä tutkimuksesta. Tosin katsoin väärin, 5% oli 3v iässä päivähoitoon menneillä, 6 % on 2v iässä saman tehneillä. Harmi, että ei kerrota, mikä se % olisi, jos meni vasta 4v iässä.
Vierailija kirjoitti:
Ylläripylläri,
sopivasti sopii tuo tutkimustulos sen kanssa yksiin, että kotihoidontukea suunnitellaan lyhennettävän kolmesta vuodesta kahteen...
Kuitenkin hyvin monet kasvatusalan ammattilaiset suosittelevat, että ensimmäiset kolme vuotta lapsi viettää kotona. Esim. lapsen persoonallisuuden ja oppimiskyvyn perusta rakentuu noiden kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana.
Lisäksi olisi ollut ihan kiva, jos olisivat samantien katsoneet, miten lapsen koulumenestys näkyy siinä, hakeutuuko opiskelemaan. Eli kumpi on opiskeluhalujen kannalta olennaisempi asia: varhainen päivähoito (ja missä muodossa) vai opintomenestys.
Tuo päiväkotien tilanne ei myöskään ole tällä hetkellä sama mitä oli tähän tutkimuksiin osallistuneilla 22-vuotiailla. Nyt esim ryhmäkoot ovat isompia.
Vierailija kirjoitti:
Ylläripylläri,
sopivasti sopii tuo tutkimustulos sen kanssa yksiin, että kotihoidontukea suunnitellaan lyhennettävän kolmesta vuodesta kahteen...
Kuitenkin hyvin monet kasvatusalan ammattilaiset suosittelevat, että ensimmäiset kolme vuotta lapsi viettää kotona. Esim. lapsen persoonallisuuden ja oppimiskyvyn perusta rakentuu noiden kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana.
En tiedä missä piireissä liikut, mutta minä en tunne kuin yhden varakkaamman perheen jossa lapset olivat kolmivuotiaiksi kotona. Muilla ei yksinkertaisesti ole varaa.
Oma lapsi aloitti päiväkodin 2-vuotiaana, ja tällä otannalla suosittelisin samaa muillekin: vaivaton aloitus ainakin meillä siinä iässä.
Kyllä ne, jotka ovat aloittaneet päivähoidon parivuotiaana, ovat sosiaalisempia kuin vanhempana aloittaneet. Samoin ihmeellisiä tapoja in vähemmän kuin pitkään kotona olleilla, esim. oikuttelua ruuan kanssa, vanhempien vedätystä 10-0.
Suomessa usko mediaan on huippu tasolla.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201611172200028937_uu.shtml
Poliitikot käyttää härskisti hyväksi tätä idiotismia.
Avauksen tutkimuksen voi vetää vessanpöntöstä alas, ei mitään totuuspohjaa.
No voi pahus! Ilmankos tienaankin vain noin 150 000 € vuodessa, kun olen kotiäidin kasvattama enkä ollut ikinä päivähoidossa!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne, jotka ovat aloittaneet päivähoidon parivuotiaana, ovat sosiaalisempia kuin vanhempana aloittaneet. Samoin ihmeellisiä tapoja in vähemmän kuin pitkään kotona olleilla, esim. oikuttelua ruuan kanssa, vanhempien vedätystä 10-0.
Kuka pitää mitäkin tapaa omituisena. Itse olen joskus käynyt päiväkodissa tuntemattomien lasten ryhmässä, ja aina tuntuu yhtä oudolta, kun yksivuotiaat kipuavat hetkeäkään miettimättä uppo-oudon aikuisen syliin.
Tutkimuksella on vain viihdearvo.
Johtopäätökset vääriä, valitettavasti.
Politiikkaa, politiikkaa, ei hyvä, menee luotto.hyh hyh.
Menisi nämäkin tutkijat oikeisiin töihin.
Uutenkaupunkiin rekrytoidaan tekijöitä autotehtaaseen. Voisi sitten kertoa lapsille että on tehnyt jotan hyödyllistä.
Tieteellinen tutkimus myös osoittaa, että mitä aikaisemmin päiväkoti on aloitettu, keskimäärin sitä enemmän lapsissa esiintyy aggressiivista käyttäytymistä kun lapsi siirtyy kouluun. Toisaalta taas on tutkimuksia, että etenkin keskimääräistä enemmän kehityksellistä tukea tarvitseville lapsille varhaiskasvatus on erityisen suositeltavaa, sillä se tukee itsesäätelyn kehittymistä. Varhaiskasvatuksesta on tehty monenlapsia tutkimuksia. Myös sellainen, että osalla lapsia (lapsia joilla tietynlainen temperamentti) päiväkotihoito lisää merkityksellisen määrän stessihormonieritystä. On ihan lapsi- perhe ja päiväkotikohtaista, millainen vaikutus varhaiskasvatuksella on tiettyyn lapseen ja tämän kehitykseen, sillä kaikkia edellämainittuja - lapsia, perheitä ja päiväkoteja - on hyvin monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne, jotka ovat aloittaneet päivähoidon parivuotiaana, ovat sosiaalisempia kuin vanhempana aloittaneet. Samoin ihmeellisiä tapoja in vähemmän kuin pitkään kotona olleilla, esim. oikuttelua ruuan kanssa, vanhempien vedätystä 10-0.
Pienelle lapselle riittää varsin hyvin omat vanhemmat ja muu lähipiiri ensimmäisten vuosien ajan.
Ei pieni lapsi osaa edes kaivata kavereita, niiden aika tulee vasta myöhemmin. Tärkeintä on, että lapselle rakentuu hyvä perusturvallisuus eikä se tapahdu satapäisessä lapsilaumassa, jossa hoitajat vaihtuu eikä aikaa ole muuhun kuin hoitaa ne fyysiset perustarpeet.
Kenen kannalta paras, että lapsi menee 2 vuotiaana hoitoon? No tietenkin talouden kannalta, ei ihmisen oman halun tai parhaan kannalta. Jos ei olis talouspaineita maailmassa, eikä maailma perustuisi talouden ehdoille, niin kukaan ei menisi hoitoon 2-vuotiaana.
Kehtanen väittää, että suurimalla osalla olisi taloudellisesti mahdollista hoitaa lastaan/lapsiaan kotona, jos vain tahtoa löytyy.
Pitkälti lapseton ihminen on tottunut tiettyyn elintasoon ja siitä onkin sitten vaikea luopua vaikka lapsia olisi siunaantunutkin.
Kotona oleminen on myös rankkaa (sanoisin että rankempaa kuin työelämä) joten yksinkertaisesti monikaan ei jaksa olla lasten kanssa kotona.
Kuinkakohan moni on lasten aikuistuttua harmitellut sitä, että tulipa oltua liikaa lasten kanssa kun olivat pieniä... Veikkaan ettei kovinkaan moni.
Nämä on lähinnä arvovalintoja.
Minun mielestä rankempaa kuin lasten kotona hoitaminen on yhdistää töissä käynti ja lapset. Kotona oli helppo saada aika riittämään kaikkeen mihin sitä halusi ja tarvitse käyttää, pystyi ottamaan itselle paremmin aikaa ja löytämään rauhallisia, kiirettömiä hetkiä. Nyt elämä on enemmän suorittamista.
Tutkimuksessa on ilmeisesti unohdettu sellainen pikkuseikka, että subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli Suomeen vasta 1996, eli tutkittavien ollessa 6-7-vuotiaita. Niillä 89-90-luvulla syntyneillä, jotka ovat aloittaneet päivähoidon alle 3-vuotiaana, on ollut työssäkäyvät vanhemmat.
Silloin lapsella on 5% paremmat mahdollisuudet keskiasteen opintoihin kuin sillä, joka ei mene päivähoitoon.
Siis todellakin 5%!