Tutkimus: päivähoitoon viimeistään kaksivuotiaana

En tiedä miten tulevat jatko-opinnot menevät, mutta meillä vanhin lapsista meni hoitoon 5-vuotisaana ja on ysin oppilas, keskimmäinen kolmivuotiaana ja on kasin oppilas, nuorin meni 1,5 vuotiaana ja on seiskan oppilas...nämä siis lukiosta ja yläkoulusta.

Johan oli vedetty mutkat suoriksi. Eikö yhtään hävetä tehdä tälläisiä "tutkimuksia". Ilmeisesti nämä veijarit eivät ole päiväkotia nähneetkään lapsena, ei varmaan imetettykään... mitä näitä nyt on mistä voi päätellä lapsen koko tulevaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Kenen kannalta paras, että lapsi menee 2 vuotiaana hoitoon? No tietenkin talouden kannalta, ei ihmisen oman halun tai parhaan kannalta. Jos ei olis talouspaineita maailmassa, eikä maailma perustuisi talouden ehdoille, niin kukaan ei menisi hoitoon 2-vuotiaana.

No meillä ainakin oli lapsen kannalta paras, että meni 2-vuotiaana päiväkotiin, koska hän sai siellä paljon kavereita. Kotona olisi vain nyhjännyt jaloissa äidin "apuna" kotitöissä. Vaikka jokainen teistä huutelee olevansa täydellisen virikkeellinen kasvattaja, niin tosiasiassa teidän kotihoitomukulanne nyhräävät nurkassa, tappelevat keskenään, tuijottavat telkkua kaiket päivät eivätkä osaa käyttäytyä vieraiden kanssa.

Tutkimuksessa puhuttiin päivähoidosta, joka monien 1-3- vuotiaiden kohdalla tarkoittaa perhepäivähoitoa, ei päiväkotia. Ainakin vielä 20 vuotta sitten myös pääkaupunkiseudulla. Perhepäivähoidossa ryhmässä on 4 lasta, ja siis 4 lasta perhepäivähoitajan kodissa samoissa tiloissa. Päiväkodissa samassa neliömäärässä voi nykyään olla 28 lasta ja 6 aikuista - voi kuvitella, että melutaso ja sosiaalisten kohtaktien määrä kasvaa huimasti, samoin kuin stressaavien tekijöiden määrä. Kyllä minä ainakin miettisin, kuinka vertailukelpoista on tarkastella näin erilaisia olosuhteita keskenään. Nykyisin myös esim. päiväkodeissa henkilömitoitus on muuttunut samoin kuin koulutusvaatimukset - enää ei kouluteta lastenhoitajia, vaan lähihoitajia. Toimintaan ei ole enää läheskään yhtä paljon suunnitteluaikaa, ja muutenkin lapsiryhmän ulkopuolella tehtävän työn määrä on lisääntynyt - eli aikuisia voi olla ryhmässä vähemmän kuin aiemmin, ja huomiota siis enemmän. Lasten levottomuus on lisääntynyt. 20 vuodessa on tapahtunut muutoksia.  

23, ihan samanlaista se on päiväkodissakin, paitsi ettei siellä ole telkkaria. 

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on, että lapselle rakentuu hyvä perusturvallisuus eikä se tapahdu satapäisessä lapsilaumassa, jossa hoitajat vaihtuu eikä aikaa ole muuhun kuin hoitaa ne fyysiset perustarpeet.

Lapsi tarvitsee jatkuvasti uutta opittavaa, eikä sitä saa siellä olkkarin matolla duploautoa ajaessa.

Päiväkodissa ei ole satapäistä lapsilaumaa. Peruskoulussa on.

Kyllä lapselle voi rakentua päiväkodissakin hyvä perusturvallisuus - tai ainakaan se ei siellä mihinkään katoa, jos hoito on sensitiivistä ja huom: hoitopäivät eivät ole kovin pitkiä! Asiasta on tutkimustietoa. Muistelen nähneeni myös  tutkimuksen, missä päiväkotihoito ei myöskään kohentanut äidin ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta, vaan siihen tarvittiin terapiaa ja äidin ja lapsen riittävää läsnäoloaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on, että lapselle rakentuu hyvä perusturvallisuus eikä se tapahdu satapäisessä lapsilaumassa, jossa hoitajat vaihtuu eikä aikaa ole muuhun kuin hoitaa ne fyysiset perustarpeet.

Lapsi tarvitsee jatkuvasti uutta opittavaa, eikä sitä saa siellä olkkarin matolla duploautoa ajaessa.

Päiväkodissa ei ole satapäistä lapsilaumaa. Peruskoulussa on.

Niin, siellä päiväkodissako sitä uutta opitaan? Itse näin päivähoidon lähinnä lapsen välttämättömänä säilytyspaikkana. Kyllähän nuo nykyiset ryhmäkoot ovat jotain aivan järjetöntä. Samoin hoitajien mitoitus. Ei siellä ole aikaa millään tavalla huomioida lapsen tarpeita (muita kun ne pakolliset).

Kotihoito antaa mitä parhaimmat mahdollisuudet keskittyä lapseen yksilöinä. Eri asia sitten on, onko vanhemmilla halua todella panostaa tarjoamalla virikkeitä. Jos on niin en näe mitään syytä miksi päiväkoti olisi lapselle parempi kasvuympäristö. 

Nimenomaan, jos kodissa jaksetaan puuhailla lapsen kanssa ja lapsi tapaa kerhossa, muskarissa, leikkipuistossa, sukulaissa tms. muita lapsia ja saa muitakin ihmiskohtakteja kodin lisäksi, niin se riittää mainiosti oppimiseen alle kolmivuotiaalle. Läheskään kaikissa perheissä ei tällaista jaksavaa ja läsnäolevaa vanhempaa tai huoltajaa kuitenkaan ole - siis ihan sellaista keskimääräistä ihmistä, ei mitään yli-ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on, että lapselle rakentuu hyvä perusturvallisuus eikä se tapahdu satapäisessä lapsilaumassa, jossa hoitajat vaihtuu eikä aikaa ole muuhun kuin hoitaa ne fyysiset perustarpeet.

Lapsi tarvitsee jatkuvasti uutta opittavaa, eikä sitä saa siellä olkkarin matolla duploautoa ajaessa.

Päiväkodissa ei ole satapäistä lapsilaumaa. Peruskoulussa on.

Miten niin ei ole? Päiväkodin lapsiryhmät ovat suurempia kuin peruskoulun luokat.

En klikannut uutista mutta oliko tutkijoiden sukunimet Sipilä, Orpo ja Soini?

Pitäisi lukea tuo tutkimus kokonaisuudessaan, mutta uutisesta pisti ensimmäisenä silmään se, että eihän tuo ole millään tavalla verrattavissa nykylapsiin ja nykyiseen päivähoitoon. Tutkimuksen aikaan päivähoidossa ei ollut näitä virikelapsia, vaan työttömien ja kotiäitien lapset hoidettiin kotona, päivähoito oli tarkoitettu vain työssäkäyvien vanhempien lapsille. Lisäksi päiväkotien ryhmäkoot olivat tuohon aikaan pienempiä ja perhepäivähoito paljon yleisempää, ne tuon ajan 2-vuotiaat eivät siis joutuneet olemaan 24 lapsen lapsiryhmissä päivähoidossa.

Toinen, mikä pisti silmään, oli se, että tutkittavia oli seurattu 22-vuotiaaksi asti. Miten tuon ikäisten koulutustasosta voidaan tehdä päätelmiä suuntaan tai toiseen, kun korkein mahdollinen tutkinto tuon ikäisellä on alempi korkeakoulututkinto? Osa jättää opiskelut tuohon, osa jatkaa maisteriksi ja heistä osa vielä pidemmälle. Osa vaihtaa alaa/pääainetta, osa vasta aloittaa korkeakouluopiskelun (harva pääsee esim. lääkikseen suoraan lukiosta).

Oman empiirisen tutkimukseni valossa olen nähnyt että huonoin keskittymiskyky ja sosiaaliset taidot on varhain päiväkotiin laitetuilla lapsilla. Syyt on itsestäänselvät. Vastaavasti suht pitkään kotona hoitaneet ovat usein tiedostavia ja fiksuja vanhempia ja lapset sitä myös, tasapainoisuutta unohtamatta.

Tähän ei tarvita tutkimuksia, kyllä äiti normaalisti tietää missä lapsi voi parhaiten.

Hmm. Päivähoitoon menevät nuorempina sellaiset, joiden (yleensä koulutetuille) vanhemmilla kokopäivätyö. Jännä juttu, että sellaisilla taustoilla kouluttautuminen on vähän yleisempää.

Olisin luullut, että ero olisi isompikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne, jotka ovat aloittaneet päivähoidon parivuotiaana, ovat sosiaalisempia kuin vanhempana aloittaneet. Samoin ihmeellisiä tapoja in vähemmän kuin pitkään kotona olleilla, esim. oikuttelua ruuan kanssa, vanhempien vedätystä 10-0.

Kuka pitää mitäkin tapaa omituisena. Itse olen joskus käynyt päiväkodissa tuntemattomien lasten ryhmässä, ja aina tuntuu yhtä oudolta, kun yksivuotiaat kipuavat hetkeäkään miettimättä uppo-oudon aikuisen syliin.

Totta. Jos olisi salaliittoteoreetikko, ajattelisi tällaisen varhaiseen vieraiden hoitoon kannustamisen satavan suoraan eliitin pedofiliarinkien laariin.

Mutta muutenkin voi terveellä järjellä pohtia, miksi on niin kiire repiä lapset kodeistaan ja tehdä heistä mahdollisimman varhain ulkoapäin ohjailtavia. Ei kaikista, mutta niistä, joilla ei ole varaa muihin ratkaisuihin kuin yhteiskunnan järjestämiin.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksessa on ilmeisesti unohdettu sellainen pikkuseikka, että subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli Suomeen vasta 1996, eli tutkittavien ollessa 6-7-vuotiaita. Niillä 89-90-luvulla syntyneillä, jotka ovat aloittaneet päivähoidon alle 3-vuotiaana, on ollut työssäkäyvät vanhemmat.

Paitsi että subjektiivinen oikeus päivähoitoon alle 3v lapsille tuli jo 1990. Tässä on siis tutkittu niitä ikäpolvia, jotka olivat ensimmäisiä oikeuden käyttäjiä, joskin silloin oli vielä vallalla käsitys, että äiti tai isä voi varsin hyvin hoitaa omaa lastaan kotona ilman, että lapsi tästä vahingoittuu. Nyt on sitten todistettu, että kotihoidetuilla on ollut iso riski syrjäytyä, koska päivähoidossa olleista on 5 % enemmän jatkanut opintoja peruskoulun jälkeen. Mitään merkitystä ei luonnollisesti ole sillä, että jotkut lapset eivät olleet päivähoidossa vakavan sairauden tai vammaisuuden takia tai että osa lapsista oli päivähoidossa vaikka vain muutaman kuukauden ajan  (ja tuli silti kirjatuksi "menestyjiin")

Vaikka omaa tilannetta ei saisi ottaa vertailukohdaksi, niin on pakko todeta, että ainakin omassa perheessä vanhempien asenne vaikutti paljon enemmän kuin lasten päivähoito. Olemme akateemisia, asumme taajama-alueen ulkopuolella (mutta emme varsinaisesti maalla), toinen on yrittäjä, toinen kodin ulkopuolella töissä. Lapset saatiin vanhoina eli olin jo yli 35v kun esikoinen syntyi. Perhevapailla olen ollut kahteen otteeseen vähän yli 2 vuotta, päivähoitoon lapset ovat menneet noin 3v iässä (vähän sen mukaan, missä iässä ovat olleet elokuussa, kun olen palannut töihin). Tästä voi päätellä, että meillä on ollut jotain muitakin hoitojärjestelyjä kuin äiti kotona.

Kaikki lapset ovat yliopistossa opiskelemassa. En katso, että vanhempien päivähoitomyönteisyydellä tai -kielteisyydellä olisi asian kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan katson (toisin kuin tuon tutkimuksen tekijät), että vanhempien tilanne vaikuttaa paljon siihen, missä iässä lapsi päivähoitoon lähtee. Jos vanhemmilla on töitä, lapsi menee todennäköisemmin päivähoitoon alle 3v iässä kuin jos töitä ei ole. Perheen sosioekonominen asema voi olla todella hyvä, vaikka toinen vanhemmista on työtön, joten tutkimuksessa vedetyt johtopäätökset ovat lähinnä tarkoitushakuisia ja kapeita.

En ainakaan omakohtaisesti usko tähän tulokseen, koska omassa perheessämme asiat ovat juuri toisinpäin. Fksuin ja yhteiskuntakriittisin nuoristamme oli todella pitkään kotihoidossa.

Se on jännä miten nämä "tutkimukset" aina myötäilevät sitä, mikä milloinkin on trendikästä. Viimeksi paasattiin suu vaahdossa, että ketään alle 3-vuotiasta lasta ei saisi laittaa päivähoitoon, kun traumatisoituvat siellä. Nyt taas äitejä ajetaan työelämään ja yhtäkkiä onkin tosi luuserismia hoitaa pienet lapset kotona. 

"Erolan mukaan Suomessa vallitsee ajattelu, jonka mukaan vanhempi on lapselleen paras kasvattaja. Tutkimuskirjallisuus ei tue väitettä."

Tämä pisti silmään tekstistä. Eikä mitenkään positiivisella tavalla.