Lue keskustelun säännöt.
"Miehesi maksaa aina kaupassa!" ja muut epämääräiset ja yllättävät valitukset, joita olette kuulleet.
17.11.2016 |
Mieheni täti motkotti minulle isänpäivälounaalla, että hän on huomannut, että mieheni maksaa aina, olimmepa missä tahansa, vaikka mies on työtön ja minä tienaan paljon enemmän. Hyi minua! Todellisuudessa minulla ja miehelläni on yhteinen taloustili, johon kaikki rahamme menevät, ja molemmilla on tälle tilille kortti - on siis aivan yksi ja sama, kuka sen kortin käyttää lukijassa, kun kaikki on yhteistä. En kuitenkaan ollut ikinä ajatellut, että jonkun persettä voisi kutittaa se, että "mies maksaa", yleensä mies tosiaan maksaa käytännön syistä - minä yleensä pakkaan ostoksia tai huolehdin pikkulapsesta tms.
Toinen yllättävä valituksen aihe oli paasaus siitä, kun suvun kesämökillä miehen siskon kaveri näki, että minulla oli Tikin shampoota. Isot pullot shampoota+hoitoainetta maksoi 25 euroa yhteensä (sain äidiltä lahjaksi), joten ei se halvinta ainetta ole, mutta kokonsa vuoksi ei nyt ihan älyttömän kallista verrattuna muihin shampoisiin, joita meillä useimmiten on. Tämä nainen kuitenkin otti asiakseen paasata, miten törkeää on, että jotkut käyttävät pesuaineisiin tuollaisia summia, vaikka monet kitkuttelevat vaikka miten pienillä summilla. Hölmöimmäksi asian teki sen, että tämä nainen poltti askin päivässä, ja minusta taas se jos mikä on rahan tuhlausta typeryyksiin.
Mitä yllättäviä valituksen aiheita te olette joutuneet kuulemaan?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehdään toisinaan ravintolassa niin, että minä maksan oman ja neljän lapsen syömiset ja mies omansa. Ihan naimisissa ollaan ja lapsetkin on yhteisiä. Siinä on varmaan tarjoilijoilla ihmettelemistä.
Voi hyvä tavaton, miksi ihmeessä toimit noin? Sen lisäksi, että tarjoilija joutuu erittelemään laskun, hän samalla kuvittelee, että olet jostain syystä ottanut exäsi tai jonkun satunnaisen hoidon mukaasi ravintolaan, kun et viitsi maksaa hänen ruokaansa. Joutaakin ihmetellä moista käytöstä.
Tiedoksi: Jos on tärkeää eritellä sun ja mun rahat noin räikeästi, sen voi tehdä jälkeenpäin, eli mies maksaa sulle oman osuutensa tilille tai käteisenä.
Aijjai, mua naurattaa nyt ihan hillittömästi tämä vanhanaikaisuus! Tarjoilija kuvittelee! Miksi ihmeessä tarjoilija jaksaisi alkaa kuvitella jotain ja miksi ihmeessä sillä olisi asiakkaalle mitään merkitystä. :D
Ja miksi mies joka maksaa itse olisi vaihtoehtoisesti juuri exä tai satunnainen hoito? Miksei se voi olla kaveri, lasten kummisetä tai eno?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni vanhempia ja siskoa ärsyttää se, että meillä ei ole koiraa. Ovat kaikki itse koiraihmisiä. Minä olen itse allerginen. En onneksi niin pahasti, että en pystyisi allergialääkkeiden voimin yhtään kyläillä, mutta esim. yöpyminen on aika tuskaa lääkkeistä huolimatta. Ovat kuitenkin, kuin minulla ei mitään allergiaa olisikaan, ja hössöttävät usein omista kullanmussuistaan minulle: "eikö olisi ihanaa, jos teilläkin olisi tällainen?" Meitä pidetään myös nipoina kusipäinä siksi, koska emme voi ottaa eläimiä kylään kotiimme. Välillä saa kuulla vihjailua, että koiran omistamattomuus on laiskuutta. Luulevat ilmeisesti että mukavuudenhaluisuuttani olen kieltänyt miestäni hankkimasta koiraa (on se varmaan mukavuudenhalua, jos ei halua kärsiä ikuisesta nuhasta ja hengenahdistuksesta, katkenneista verisuonista tulehtuneissa silmissä, tulehtuneesta ihottumasta jne).
Kaiken kruunaa se, että miehenikin saa nykyään allergiaoireita koirista. Hän oli lapsena jo allerginen, mutta hänet laitettiin siedätyshoitoihin, jotta perhe ei joutuisi luopumaan koirasta. Nyt, kun hän on ollut niin kauan pois lapsuudenkodistaan, on siedätyksen teho mennyt ja allergia palannut.
Nyt, kun olemme saaneet vauvan, ovat koiranhankintavaatimukset vain yltyneet, koska lapsiperheessä PITÄÄ olla koira. Siitä on niin paljon iloa lapsille. Meidän pitäisi siksikin ottaa koira, jotta lapsemme ei perisi koira-allergiaamme. Minusta koirat ovat ihan suloisia, mutta vaikka emme olisi allergisia, niin mielestäni kenelläkään ei olisi oikeutta valittaa koirattomuudestamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä opetti poikansa vaihtamaan auton renkaat.
Isoäiti nyreissään - mitä tuommosia kun pojalla selvästi on lukupäätä, kannustakaa nyt että opiskelisi vaikka lääkäriksi (ajaako ne lääkärit sittten kesät talvet samoilla renkailla? -kysyin häneltä, mutta kuulemma voi poika 'hurahtaa' tollaisiin amishommiin 😱)
Nyt sitten jokaiselle tiedoksi nämä kyseiset hetket ovat TÄRKEITÄ isälle, pojalle ja pojan kehitykselle. Jos todella tällaista joku ikinä ajattelee olette todella väärässä.
Saisivat olla tärkeitä isälle ja TYTTÄRELLEKIN.
T. nainen 40v joka ei osaa vaihtaa renkaita mutta veljet osaavat
öö..? vatsatauti voi todella iskeä äkillisesti, miten muutoin kukaan menisi tautisena kauppaan??
Tuossahan sanottiin, että se iski siellä kaupassa.
Ex-anoppini soitti mulle vähän sen jälkeen kun olin eronnut hänen pojastaan. Huusi ja raivosi hullun lailla kun oli poika perskeles alkanut tupakkaa polttamaan eron jälkeen. Se oli mun syytä, luonnollisesti. Olinhan julmasti hänen poikansa jättänyt ja sitä kautta elämän pilannut.
Samaisesta erosta kuuli tottakai isänikin. Hän lähetti vaimonsa kautta mulle viestiä että "Xxx on vielä niin järkyttynyt erosta ettei pysty keskustelemaan kanssasi. Hän soittelee kun on sulatellut asiaa vähän." Mä olen odotellut tuota puhelua nyt kahdeksan vuotta. :D Pitkä on sulattelu. (Joo, olen yrittänyt ottaa yhteyttä tänä aikana tuloksetta.) Jotenkin on hieman yllättävää että tyyppi dumppaa tyttärensä sen vuoksi että tytär jättää miehensä. No, hänen menetyksensä. Samalla menetti lapsenlapsensa...
Ero voi tuoda tuttavapiiristä aika jännää käytöstä esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni valitti, etten voi ottaa rottweileria, koska pelkäävät sen tyyppisiä koiria ja se rajoittaisi heidän ja lastensa kyläilyä meillä. Vierailevat about 2 kertaa vuodessa meillä. :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän, että joku pariskunta haluaa ruokalaskunsa eritellä. Joku 50 kg nainen saattaa syödä 60 euron edestä kuukaudessa ja urheileva 100 kg äijä 600 €/kk sisäfileineen ja kaljoineen. Vaikka söisivät samaa ruokaa ja olisivat absolutisteja, niin hepun kulutus voi olla 4000 kcal ja naisen 1500.
Tämän minäkin ymmärtäisin, mutta raivostuttaa, kun oma mies haluaa vieläkin välillä tehdä niin, että hän maksaa vain selvästi omat juttunsa, Sitten minä maksan omani, meidän yhteiset (kuten ruuat) ja vielä lemmikkienkin. Vituttaa alkaa siinä kassalla jakaa niitä ostoksia (koska hän saa tämän päähänsä vasta siinä kassajonossa). Olen tästä sanonut jo monta kertaa ja onneksi nykyään pääosin tehdäänkin niin, että maksetaan vuorotellen kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi onhan näitä. Mun anopin erikoislaji.
Aina meillä käydessään tupatarkastaa talon, että mitä uutta ostettu. Kerran iski silmänsä meidän uuteen Ikean villamattoon, pännitti hintaa ja kun yritin sanoa, että oli villamatoksi edullinen, oikein päivitteli ääneen appiukolle, että "xx tykkää että xx euroa on EDULLINEN, kuvittele!"
Meidän uudesta Artekin pöydästä: "...Siis mä en ole KOSKAAN ostanut mitään sieltä, se on sellainen RIKKAITTEN KAUPPA!" :-)
jne.
Esikoisemme ollessa pieni närkästyi, kun mieheni hoivaili taaperoa, että minä sain syödä rauhassa. Sehän on NAISTEN TYÖTÄ hoitaa lapset että miehet saavat syödä rauhassa.
Närkästyi meidän (penehköistä) häistä, koska hänestä on aina ollut naurettavaa että naiset haluavat olla prinsessoita.
Närkästyi mun vanhempien tuomasta synttärilahjasta meidän esikoiselle, koska se oli isompi ja kalliimpi kuin hänen tuomansa.
Närkästyi mun kampaajan hinnasta.
Närkästyi meidän häämatkasta, koska kallista ja turhaa.
Närkästyi siitä, että poikansa otti näin "tavallisen suomalaisen näköisen" naisen kun hänen sukunsa naiset aina olleet eksoottisia tummatukkia....
Hehee, en piinaa enempää mutta saanette kiinni ihmistyypistä.
Sinun elämäsi on selvästi parempaa kuin hänen. Hän on ilmeisesti aina tehnyt kaiken miehensä eteen, saamatta koskaan itse mitään, joten hän on katkera. Älä välitä.
Miehen sisko suuttui, kun en imettänyt lastamme.
Istukka repesi synnytyksessä ja sektion jälkeen iski vielä tulehdus. Vauva oli pitkään liian heikko imemään enkä itsekään ihan parhaassa kunnossa ollut, kuten kuvitella saattaa. Olis kuulemma pitänyt vaan VIITSIÄ pumpata, että maidoneritys lähtee käyntiin -eihän mulla sen siskon mielestä siellä sairaalassa muutakaan tekemistä ollut, kun vauvakin oli muiden hoidettavana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin ulkomaille opiskelemaan ja mies jäi Suomeen. Tämä oli ensimmäinen kynnyskysymys useille tuttavillemme: nythän teille tulee ero. Kun sanoimme että emme ajatelleet erota, mutta tietysti ajan saatossa asia voi muuttua, tosin erohan voi tulla vaikka molemmat on samassa maassa. Ymmärrän ihmettelyn alkuun, mutta että nuori ihminen ei voi lähteä opiskelemaan ulkomaille vain siksi että on parisuhteessa? Alkoi käydä ihmettely vähän mauttomaksi kolmannen vuoden aikana, jonka jälkeen palasinkin kotiin. Olemme edelleen yhdessä ja tästä on aikaa muutamia vuosia. Kummankaan vanhemmat eivät asiaa voivotelleet, mutta sukulaisilta ja ystäviltä sain kuulla jos jonkunlaista syyllistämistä miten kehtaan 'jättää' miehen yksin ("mitenköhän se nyt pärjää kun et ole hoitamassa kotia ja nyt se lastensaantikin sitten lykkääntyy aiaiai").
Samasta aiheesta löytyi myös toinen suunnaton ihmettelyn aihe: miksi en mennyt Lontooseen, vaan toiseen, huomattavasti pienempään englantilaiseen kaupunkiin? Tätäkin asiaa vatvottiin ja valitettiin aivan mauttoman pitkään vaikka mielestäni tarjosin varsin päteviä syitä kuten hintataso, pienemmän kaupungin yliopiston paremmuus, kaupungin massiivisuus (itse pikkukaupungista), turistit ja se että vaikka pidän Lontoosta kaupunkina en ikimaailmassa haluaisi asua siellä. Nyt kuitenkin kun muutimme Helsinkiin työn perässä samat ihmiset kailottavat etteivät koskaan ikinä voisi asua "niin hirveän isossa kaupungissa". Luulen että vuosia jatkunut valitusvirsi kuinka valitsin pikkukaupungin Lontoon sijasta juonsi juurensa siihen että olisi ollut kiva tulla viikonloppulomalle Lontooseen ja asua tässä megakalliissa kaupungissa ilmaiseksi.
Ehdottomasti oudoin oli se kun sukulaistäti alkoi kesällä serkun häissä sitä, että en koskaan käytä korkokenkiä.
Siis kesken juhlien tuli luokseni ja aloitti tyyliin "Mikäs tyttösellä on kun ei voi korkokenkiä käyttää? Katos nyt kun kaikilla muillakin naisilla on nätit korkokengät! Miehetkin tykkää! En muista sinulla koskaan olleen korkokenkiä, mikäs siinä on? Kyllä hieman omituista ettei aikuinen nainen voi häihin korkokenkiä laittaa!"
Seisoin siinä vähän ihmeissäni kun täti jatkoi paasaamista useamman minuutin ennen kuin sain suunvuoron ja totesin että en osaa kävellä korkkareilla niin ei tule käytettyä. Käski opetella ennen kun meni matkoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tikin shampoo??
Se on tiki-talk tikkasen nimikkoshamppoota jonka seurauksena saat pälvikaljun.
Hölkkäsin tien laidassa ja siinä kohdalla teki joku nainen äkkijarrutuksen autolla.
"Mikä täällä on hätänä? Onko joku onnettomuus? Mitä? Pääseekö tästä autolla läpi?"
"Öööö? Mä vaan lenkkeilen tässä. En tiiä mistään onnettomuuksista mitään."
"Miks sulla sitten on tollanen liivi?! Älä helvetissä käytä tollasta turhaan, kun ihmiset pelästyy!"
Mulla oli siis ihan tavallinen keltainen huomioliivi päällä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoin viime kuussa ajokortin ja päätettiin sitten ostaa minulle oma auto, koska mies tekee usein pitkää päivää ja kulkee autolla töihin, eli en pääse harjoittelemaan ajamista tarpeeksi usein (esim. omat työmatkat). Appiukko hermostui tästä kun toisen auton hommaamme "ihan turhaan" ja sanoi vielä että voinhan minä vuokrata auton aina välillä jos tarvitsee vaikka käydä kaupassa tai muualla ajelemassa. Tai ajaa vaikka taksilla! Joo...
Mulla lähes samoja kokemuksia kuin 155:llä. Olin seurustellut poikaystäväni kanssa reilun vuoden, kun jouduin muuttamaan töiden perässä reilun 100 km päähän. Emme edes tuolloin vielä asuneet yhdessä, samassa kaupungissa kyllä ja oltiin vasta päälle 20-vuotiaita. Voi jumalauta sitä paskanpuhumisen määrää mikä muutostani seurasi! Mieheni sai kuulla että "Etsä tajua, sun naises muutti pois siksi koska se pettää sua!" "Ei epäilystäkään: ei se missään töissä käy, tekosyy! Panee siellä ristiin rastiin!!" Ehkä pahin oli kuitenkin yhden poikkiksen naispuoleisen luokkakaverin kommentti: "On kyllä julma tuo sun tyttis ku sut jättää yksin, mä en muuttais mun poikkiksen luota pois vaikka saisin töitä. Miehen työ ja opiskelut on tärkeämpiä"
Kolme vuotta myöhemmin ollaan yhä yhdessä: ollaan myös kihloissa ja ollaan asuttu samassa osoitteessa jo yli vuosi. Mies siis muutti perässäni :D
Minä ja mieheni taidetaan kuulua tuohon kategoriaan. Ollaan oltu yhdessä jo melkein 7 vuotta (joista 5 yhdessä asuessa) ja maksetaan edelleen aina kaupassa omat ostoksemme. En voisi koskaan kuvitellakkaan tekeväni yhteistä tiliä mieheni kanssa, etenkin kun itse tienaan vielä huomattavasti miestäni vähemmän, enkä hänen rahoillaan halua elää. Toinen syy lieneen että syömme täysin eri ruokia (itse kasvissyöjä, mies ei), niin vaan parempi ettei toinen maksa molempien ostoksia jos toinen syö viikossa sen +100e edestä ja toinen vain 50e edestä.
Emme kyllä erittele kotona ruokia niin että toinen ei saa missään nimessä koskea siihen ja siihen ruokaan, mutta pääsääntöisesti molemmat syövät mitä ovat ostaneet. (Poikkeuksena tietysti mausteet, levitteet, wc-paperit, roskapussit tai muut sellaiset ostetaan vuoronperään, koska molemmat kuitenkin niitä käyttää.)
Luultavasti tullaan näin jatkamaan aina.
N25
Viestin 157 kirjoittaja
Lainasin tuohon viestin missä sanottiin jotain "ärsyttää kun pariskunnat maksavat ostoksensa erikseen" luokkaa, mutta ei jonkun kumman syystä nyt tullut tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppini soitti mulle vähän sen jälkeen kun olin eronnut hänen pojastaan. Huusi ja raivosi hullun lailla kun oli poika perskeles alkanut tupakkaa polttamaan eron jälkeen. Se oli mun syytä, luonnollisesti. Olinhan julmasti hänen poikansa jättänyt ja sitä kautta elämän pilannut.
Samaisesta erosta kuuli tottakai isänikin. Hän lähetti vaimonsa kautta mulle viestiä että "Xxx on vielä niin järkyttynyt erosta ettei pysty keskustelemaan kanssasi. Hän soittelee kun on sulatellut asiaa vähän." Mä olen odotellut tuota puhelua nyt kahdeksan vuotta. :D Pitkä on sulattelu. (Joo, olen yrittänyt ottaa yhteyttä tänä aikana tuloksetta.) Jotenkin on hieman yllättävää että tyyppi dumppaa tyttärensä sen vuoksi että tytär jättää miehensä. No, hänen menetyksensä. Samalla menetti lapsenlapsensa...
Ero voi tuoda tuttavapiiristä aika jännää käytöstä esiin.
Toi anoppijuttu oli lähinnä huvittava, ei mitään vakavaa, mutta toi isäjuttu on kyllä surullinen. Millaiset välit teillä oli sitten ennen tuota eroa?
Nyt sitten jokaiselle tiedoksi nämä kyseiset hetket ovat TÄRKEITÄ isälle, pojalle ja pojan kehitykselle. Jos todella tällaista joku ikinä ajattelee olette todella väärässä.