Lue keskustelun säännöt.
"Miehesi maksaa aina kaupassa!" ja muut epämääräiset ja yllättävät valitukset, joita olette kuulleet.
17.11.2016 |
Mieheni täti motkotti minulle isänpäivälounaalla, että hän on huomannut, että mieheni maksaa aina, olimmepa missä tahansa, vaikka mies on työtön ja minä tienaan paljon enemmän. Hyi minua! Todellisuudessa minulla ja miehelläni on yhteinen taloustili, johon kaikki rahamme menevät, ja molemmilla on tälle tilille kortti - on siis aivan yksi ja sama, kuka sen kortin käyttää lukijassa, kun kaikki on yhteistä. En kuitenkaan ollut ikinä ajatellut, että jonkun persettä voisi kutittaa se, että "mies maksaa", yleensä mies tosiaan maksaa käytännön syistä - minä yleensä pakkaan ostoksia tai huolehdin pikkulapsesta tms.
Toinen yllättävä valituksen aihe oli paasaus siitä, kun suvun kesämökillä miehen siskon kaveri näki, että minulla oli Tikin shampoota. Isot pullot shampoota+hoitoainetta maksoi 25 euroa yhteensä (sain äidiltä lahjaksi), joten ei se halvinta ainetta ole, mutta kokonsa vuoksi ei nyt ihan älyttömän kallista verrattuna muihin shampoisiin, joita meillä useimmiten on. Tämä nainen kuitenkin otti asiakseen paasata, miten törkeää on, että jotkut käyttävät pesuaineisiin tuollaisia summia, vaikka monet kitkuttelevat vaikka miten pienillä summilla. Hölmöimmäksi asian teki sen, että tämä nainen poltti askin päivässä, ja minusta taas se jos mikä on rahan tuhlausta typeryyksiin.
Mitä yllättäviä valituksen aiheita te olette joutuneet kuulemaan?
Kommentit (160)
Ops, ei ole isovanhemmat sairaita, vaan eivät vaan vanhuuttaan usein jaksa ja sitten niiltä sairailtakin ymmärtää jotenkuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi onhan näitä. Mun anopin erikoislaji.
Aina meillä käydessään tupatarkastaa talon, että mitä uutta ostettu. Kerran iski silmänsä meidän uuteen Ikean villamattoon, pännitti hintaa ja kun yritin sanoa, että oli villamatoksi edullinen, oikein päivitteli ääneen appiukolle, että "xx tykkää että xx euroa on EDULLINEN, kuvittele!"
Meidän uudesta Artekin pöydästä: "...Siis mä en ole KOSKAAN ostanut mitään sieltä, se on sellainen RIKKAITTEN KAUPPA!" :-)
jne.
Esikoisemme ollessa pieni närkästyi, kun mieheni hoivaili taaperoa, että minä sain syödä rauhassa. Sehän on NAISTEN TYÖTÄ hoitaa lapset että miehet saavat syödä rauhassa.
Närkästyi meidän (penehköistä) häistä, koska hänestä on aina ollut naurettavaa että naiset haluavat olla prinsessoita.
Närkästyi mun vanhempien tuomasta synttärilahjasta meidän esikoiselle, koska se oli isompi ja kalliimpi kuin hänen tuomansa.
Närkästyi mun kampaajan hinnasta.
Närkästyi meidän häämatkasta, koska kallista ja turhaa.
Närkästyi siitä, että poikansa otti näin "tavallisen suomalaisen näköisen" naisen kun hänen sukunsa naiset aina olleet eksoottisia tummatukkia....
Hehee, en piinaa enempää mutta saanette kiinni ihmistyypistä.
Eräs nuorehko sukulainen päivitteli, kun pidin oman sukunimeni naimisiin mennessäni. Tämä tapahtui 2010-luvulla. Täytyy sanoa, että olin yllättynyt.
Vierailija kirjoitti:
Voi onhan näitä. Mun anopin erikoislaji.
Aina meillä käydessään tupatarkastaa talon, että mitä uutta ostettu. Kerran iski silmänsä meidän uuteen Ikean villamattoon, pännitti hintaa ja kun yritin sanoa, että oli villamatoksi edullinen, oikein päivitteli ääneen appiukolle, että "xx tykkää että xx euroa on EDULLINEN, kuvittele!"
Meidän uudesta Artekin pöydästä: "...Siis mä en ole KOSKAAN ostanut mitään sieltä, se on sellainen RIKKAITTEN KAUPPA!" :-)
jne.
Esikoisemme ollessa pieni närkästyi, kun mieheni hoivaili taaperoa, että minä sain syödä rauhassa. Sehän on NAISTEN TYÖTÄ hoitaa lapset että miehet saavat syödä rauhassa.
Närkästyi meidän (penehköistä) häistä, koska hänestä on aina ollut naurettavaa että naiset haluavat olla prinsessoita.
Närkästyi mun vanhempien tuomasta synttärilahjasta meidän esikoiselle, koska se oli isompi ja kalliimpi kuin hänen tuomansa.
Närkästyi mun kampaajan hinnasta.
Närkästyi meidän häämatkasta, koska kallista ja turhaa.
Närkästyi siitä, että poikansa otti näin "tavallisen suomalaisen näköisen" naisen kun hänen sukunsa naiset aina olleet eksoottisia tummatukkia....
Hehee, en piinaa enempää mutta saanette kiinni ihmistyypistä.
Ai kauhee, "elämäntehtävänä mielensäpahoitus" -anoppi! Ko. ihminen kuulostaa ihan joltain puskafarssin roolihenkilöltä :D
Mun kaveri ihmettelee, miksi postaan faceen poliittisia mielipiteitä. Hän ei ymmärrä, että jotakin niin henkilökohtaista voi jakaa facessa. What?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs nuorehko sukulainen päivitteli, kun pidin oman sukunimeni naimisiin mennessäni. Tämä tapahtui 2010-luvulla. Täytyy sanoa, että olin yllättynyt.
Mulla sama! Uskomaton juttu. Sanoi nyrpistäen nenäänsä, että Hennallepa ei kelvannut Samin sukunimi! Vähänkö ärsytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että asutaan miehen kanssa eri asunnoissa. Ollaan oltu yhdessä 15vuotta ja naimisissa 4vuotta. Asunnot on samassa kerrostalossa vierekkäin. Lapsiakin on kaksi. Ymmärrän, että järjestely on joidenkin mielestä omituinen, mutta useimmat kai älyävät, että näköjään kuitenkin toimiva systeemi...
Mutta miehen äiti ja siskot taas.. huh.. ei me olla oikea pariskunta, kun ei edes asuta samassa asunnossa ja lapsetkin tässä jollain logiikalla kärsii hirveästi...Kyllähän tuo on hiton outo järjestely. Ukko käy syömässä ja naimassa, muuten viettää poikamiesboksissaan aikansa?
Paremmat tuet. Asumistuki, korotettu lapsilisä ja mitä nyt "yh" sitten saa?
Tuskin noi muuten noin asuisivat?
Saako naimisissa oleva noita tukia, jos asuu erillään?
Saa jos on eri osoite
Ei muuten saa. Ainakaan asumistukea. Asuttiin miehen kanssa eri osoitteissa, ja asumistukea ei mulle herunut kun miehen tulot laskettiin mukaan.
Ja muuten ihan varmasti saa.
Kelaan vaan selvitys asiasta, johan toi selviää kelan sivuiltakin.
Epäilen. Siis jos molemmilla on omat asunnot (ei vuokrakämpät), ovat avioliitossa ja töissä niin tuskin saa. Pariskunnan asumistukeen oikeuttavien nettotulojen alaraja taitaa olla jotain 1750€/kk. Yhteensä. Eikä valtiolla ole mitään velvollisuutta tukea tuollaista asumistapaa että on 2 asuntoa käytössä. Se on oma valinta ja se maksetaan itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä anoppi on oikeassa, että omista raha-asioistaan ei pidä puhua kenellekään. Jos kertoo tulonsa niin kohta on kateellisten armeija kun juttu leviää kuitenkin. Ja joka tapauksessa on aina niitä valittajia töissä esimerkiksi miten huonosti menee ja miten on vaikeaa ja vähän rahaa. Jos käyttää rahaa huiskin haiskin niin eihän se pesää tee.
Sitäpaitsi kyllä verotus tasoittaa kummasti vaikka olisikin isot bruttotulot.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hittoa kallista shampoota? Tokmannilla maksaa tigin 750 ml shampoopullo 13,90 e.
Niin, ja Tigin shampoot on ihan paskoja muutenkin BTW. Kukaan, joka oikeasti ymmärtää näistä asioista ei brassailisi Tigin bulkkimegapulloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että asutaan miehen kanssa eri asunnoissa. Ollaan oltu yhdessä 15vuotta ja naimisissa 4vuotta. Asunnot on samassa kerrostalossa vierekkäin. Lapsiakin on kaksi. Ymmärrän, että järjestely on joidenkin mielestä omituinen, mutta useimmat kai älyävät, että näköjään kuitenkin toimiva systeemi...
Mutta miehen äiti ja siskot taas.. huh.. ei me olla oikea pariskunta, kun ei edes asuta samassa asunnossa ja lapsetkin tässä jollain logiikalla kärsii hirveästi...Kyllähän tuo on hiton outo järjestely. Ukko käy syömässä ja naimassa, muuten viettää poikamiesboksissaan aikansa?
Paremmat tuet. Asumistuki, korotettu lapsilisä ja mitä nyt "yh" sitten saa?
Tuskin noi muuten noin asuisivat?
Saako naimisissa oleva noita tukia, jos asuu erillään?
Saa jos on eri osoite
Ei muuten saa. Ainakaan asumistukea. Asuttiin miehen kanssa eri osoitteissa, ja asumistukea ei mulle herunut kun miehen tulot laskettiin mukaan.
Ja muuten ihan varmasti saa.
Kelaan vaan selvitys asiasta, johan toi selviää kelan sivuiltakin.
No voi että, väität siis että mäkin varmasti sain? Kun EN saanut. Kelaan meni hakemukset ja selvitykset mutta päätös oli EI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että asutaan miehen kanssa eri asunnoissa. Ollaan oltu yhdessä 15vuotta ja naimisissa 4vuotta. Asunnot on samassa kerrostalossa vierekkäin. Lapsiakin on kaksi. Ymmärrän, että järjestely on joidenkin mielestä omituinen, mutta useimmat kai älyävät, että näköjään kuitenkin toimiva systeemi...
Mutta miehen äiti ja siskot taas.. huh.. ei me olla oikea pariskunta, kun ei edes asuta samassa asunnossa ja lapsetkin tässä jollain logiikalla kärsii hirveästi...Kyllähän tuo on hiton outo järjestely. Ukko käy syömässä ja naimassa, muuten viettää poikamiesboksissaan aikansa?
Paremmat tuet. Asumistuki, korotettu lapsilisä ja mitä nyt "yh" sitten saa?
Tuskin noi muuten noin asuisivat?
Nämä on omistusasuntoja molemmat eikä mitään kummempia tukia saada, kun käydään molemmat töissä. Korotettua lapsilisääkään ei aviossa olevat saa, vaikka asuisi eri osoitteissa...
Alunperin asuttiin "vain" tässä isommassa kaksiossa ja ostettiin tilaisuuden tullen todella halvalla naapuriyksiö. Tarkoituksena oli yhdistää asunnot, koska perhekin kasvoi eikä kaksio ihan riittänyt.
Yhdistäminen on lykätty hamaan tulevaisuuteen, koska homma vaan toimii loistavasti näin. Molemmat vanhemmat pääsee välillä "lomailemaan" yksiöön. Ollaan kuitenkin molemmat paljon oma tilaa kaipaavia tyyppejä (ja vuorotyössä. Rauhassa nukkuminen on parasta...) .Yövieraita käy usein, jolloin he saa yksiön ja meidän perhe pakkautuu kaksioon. Ehkä joskus kyllä vielä yhdistetään nämä, varmaan sitten, kun lapset on niin isoja, että alkaa vaatimaan enemmän henkilökohtaista tilaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi onhan näitä. Mun anopin erikoislaji.
Aina meillä käydessään tupatarkastaa talon, että mitä uutta ostettu. Kerran iski silmänsä meidän uuteen Ikean villamattoon, pännitti hintaa ja kun yritin sanoa, että oli villamatoksi edullinen, oikein päivitteli ääneen appiukolle, että "xx tykkää että xx euroa on EDULLINEN, kuvittele!"
Meidän uudesta Artekin pöydästä: "...Siis mä en ole KOSKAAN ostanut mitään sieltä, se on sellainen RIKKAITTEN KAUPPA!" :-)
jne.
Esikoisemme ollessa pieni närkästyi, kun mieheni hoivaili taaperoa, että minä sain syödä rauhassa. Sehän on NAISTEN TYÖTÄ hoitaa lapset että miehet saavat syödä rauhassa.
Närkästyi meidän (penehköistä) häistä, koska hänestä on aina ollut naurettavaa että naiset haluavat olla prinsessoita.
Närkästyi mun vanhempien tuomasta synttärilahjasta meidän esikoiselle, koska se oli isompi ja kalliimpi kuin hänen tuomansa.
Närkästyi mun kampaajan hinnasta.
Närkästyi meidän häämatkasta, koska kallista ja turhaa.
Närkästyi siitä, että poikansa otti näin "tavallisen suomalaisen näköisen" naisen kun hänen sukunsa naiset aina olleet eksoottisia tummatukkia....
Hehee, en piinaa enempää mutta saanette kiinni ihmistyypistä.
Apua, lukiessani tätä tajusin, että oma mielensäpahoittaja-anoppi on närkästynyt ja antanut palautetta tasan päinvastaista asioista :D
Me ostetaan aina "roskaa" kirpputoreilta... Pitäis ostaa huonekalut uusina (eikä ikeasta, vaan just laadukkaasta rikkaiden kaupasta)
Suuttui, kun käytiin virallistamassa suhde maistraatissa ilman kummempia juhlia tms. Tämä ja häämatkan skippaaminenkin kertoi, että MINÄ en arvosta tätä liittoa, koska en halua maksaa/nähdä vaivaa ja ero tulee....
Lapselle ostellaan liian halpoja/huonoja lahjoja (esim. 5vuotiaalle pulkka, kaakaojauhepaketti, uusi eväsrasia ja keksejä. Ideana, että seuraavana päivänä mentiin pulkkamäkeen koko poppoo ja otettiin kaakaot ja keksit+leipää evääksi sinne uuteen rasiaan).
Leikkaan itse hiukseni ja muunkin perheen hiukset. Tästäkin suuttui, kun kampaajat joutuu työttömäksi ja Suomen talous romahtaa eikä vanhukset saa mun takia eläkkeitään :D
Vierailija kirjoitti:
Siinä anoppi on oikeassa, että omista raha-asioistaan ei pidä puhua kenellekään. Jos kertoo tulonsa niin kohta on kateellisten armeija kun juttu leviää kuitenkin. Ja joka tapauksessa on aina niitä valittajia töissä esimerkiksi miten huonosti menee ja miten on vaikeaa ja vähän rahaa. Jos käyttää rahaa huiskin haiskin niin eihän se pesää tee.
Sitäpaitsi kyllä verotus tasoittaa kummasti vaikka olisikin isot bruttotulot.
Jos tämä on tarkoitettu minulle, jota anoppi nuhteli raha-asioista puhelimessa puhumisesta, niin ei oikein kolahtanut. En minä kertonut tulojani vaan keskustelu oli pikemminkin " ei mullakaan nyt ole sellaiseen rahaa". Tosin silloinen palkkani tuli julkisesta työtehtävästä, jonka palkka olisi ollut helpommin selvitettävissä kuin verotiedoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ensimmäistä kertaa mieheni mummon luona kylässä. Mummo oli jälkikäteen valittanut miehelleni, että minä vain istun kahvin aikana pöydässä enkä tee mitään. Ilmeisesti mummo oli ajatellut että nyt tuli piika taloon! En olisi edes kehdannut alkaa kaivelemaan kaappeja alkaa kattaa pöytää vieraassa talossa. Nyt myöhemmin olen kyllä tehnyt sitä kun olemme tulleet tutuiksi.
Ledikynttilät. Niiden käyttäminen kiusaa äitiäni ihan hulluna. Ne voi kuulemma räjähtää ja sytyttää tulipalon, joten pitäisi käyttää aitoja tuikkuja...
Aitojen kynttilöiden kanssahan sitä tulipalon riskiä sit vissiin ei ole :D Mutta aion vastaisuudessakin elää vaarallisesti ja laittaa parvekkeelle lyhtyyn välkkymään LEDIKYNTTILÄN, hui.
Mies lähti puoleksi vuodeksi Ranskaan töihin (projekti) ja minä jäin lasten kanssa Suomeen - toinen lapsi koulussa, toinen päiväkodissa, minä töissä. Tätä ratkaisuamme ihmettelivät ääneen sekä yksi sukulaisperhe että naapurit. Naapurit olivat varmoja, että mies jää sille tielleen. Sukulaisperheen mielestä ratkaisumme oli omituinen. Jos vähänkin vinkaisin, että olen väsynyt tai jotain, mitä ihan normitilanteessakin olisin voinut sanoa, sain kuulla, että "omapa oli valintasi, mitäs suostuit, mitäs päästit miehen lähtemään". Kyseessä oli kuitenkin loistomahdollisuus miehen uran kannalta, joten ei käynyt edes mielessä estellä.
Puoli vuotta meni nopeasti. Mies kävi 4-6 viikon välein kotona ja minä lasten kanssa kerran Ranskasssa. Parisuhteemme kukoisti, kun ehdimme ikävöidä toisiamme. Minä hommasin lastenhoitoapua ja nautin siitä, että sain olla lasten nukkuessa itsekseni.
Vielä nyt vuosien kuluttua sukulaisperhe saattaa jonkun toisen ratkaisumme kohdalla muistella, että "tätä voi teiltä odottaakin, kun mies oli siellä Ranskassakin töissä yksinään".
Mun äiti on harrastajakirjoittaja ja muutama vuosi sitten kirjoitti yhden omakustanteenkin. Olin onnellinen siitä, että tällainen pitkäaikainen haave toteutui hänen kohdallaan. Mainitsin asiasta kyläillessäni anopillekin ja tarjosin omaa versiotani luettavaksikin, anoppi on innokas kirjojen lukija. No ei halunnut kuulla mitään kirjasta ja käänsi juttelun kahvipöydässä sille tasolle, että "isäsi joutuu varmaan kaikki kotityöt tekemään". En lähtenyt erittelemään enkä kommentoimaan vanhempieni suhdetta enkä työnjakoa anopille.
Kun nuorempana menin lukioon, mummoni alkoi moittia minua, kun eihän siellä opi edes kotitöitä ja naisen päätehtävä on kumminkin huushollia pyörittää.
Olen freelance-kääntäjä ja teen töitä kotona, lapset päiväkodissa. Veljeni vaimo ihmettelee vähän väliä, että lapset ovat hoidossa, vaikka olen itse kotona. Alussa yritin avata hänelle työni luonnetta mutta turhaan. Kääntäjän palkkiot eivät päätä huimaa, joten työhön on keskittyttävä täysillä ja oltava nopea, jotta työ oikeasti kannattaa. Keskeytyksen jälkeen menee aina aikaa ennen kuin saan rytmistä kiinni. Siksi pidän usein puhelinta äänettömällä, mistä käly on muutaman kerran loukkaantunut verisesti. En vastaa juuri koskaan työaikana WhatsApp-viesteihin, mikä myös herättää kälyssä närää, koska hän tietää, että pidän kyllä lounas- ja kahvitauot.
Sukulaiset sukujuhlassa (tää on varmaan aika tyypillinen tilanne): Eipä ole sinuakaan näkyny, etkö muista missä asutaan? Tule kylään, kun et ole kylässä käynyt etkä mitään yhteyttä pitänyt.
Naseva vastaus: No eipä ole sinuakaan minun luona näkynyt, tuleppas itse kylään minun luokse, etkä ole sinäkään yhteyttä pitänyt.
Tuo on MAAILMAN raivostuttavinta syyllistämistä oikeasti. Tulkaatten kaikki minun luokse kutsumatta, jos ette tule niin teidät syyllistän, vaikka itsekkään en jaksa kiinnostua niin paljoa että edes soittaisin ja kutsuisin kylään. Ymmärtää ehkä joltain isovanhemmilta/muuten sairailta jotka ei jaksa tai pysty pitämään yhteyttä, mutta kaikilta muilta, hohhoijjaa.