Lapseni ei saa kaverinsa luona koskaan mitään syötävää. Onko tällainen yleistäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoista pihiyttä olla tarjoamatta yhdelle lapselle ruokaa. Eihän hän edes niin paljoa saa pieneen vatsaansa syötyä. Jos nyt verrataan isoon raavaasen mieheen. :D

Missä on vieraanvaraisuus tänä päivänä?

Et selvästi ymmärrä, kuinka paljon kasvuiässä olevat lapset syövät, erityisesti pojat syövät enemmän kuin isokokoinen mies.

Ja minkähän takia lapset kokoontuvat aina yhdessä ja samassa kodissa, niin kuin ap. tapauksessa, miksi he eivät vuorottele?

Kuulostaa todella ikävältä ap. syytös vanhempien pihiydestä, kun ap. ei itse tiedosta omaa hyväksikäyttöä ja pitämistä kaverin kotia lapsensa iltapäiväkerhona, jos vierailut ovat jatkuvia ja yksipuolisia.

Meidän oli pakko laittaa stoppi kahden poikamme kaveriporukalle, jotka aina kokoontuivat koulun jälkeen meille. Jääkaappi syötiin tyhjäksi, kuraa eteinen täynnä, likaisia astioita kaikkialla.

Ja kyllä se oli myös kustannuskysymys, kun joka päivä sai käydä kaupassa ostamassa useamman leivän, leikkeleet, hedelmät ja kun tulimme töistä, jääkaappi ammotti tyhjyyttä, vaikka edellisenä iltana olimme käyneet ostamassa seuraavan päivän ruuat. Kerran hävisi jopa jauheliha jääkaapista.

Kyllä siinä vieraanvaraisuus oli koetuksella, kun se toistui joka päivä.

Ihmettelen, miksi ap. ei pyydä lapsensa kaveria kotiinsa, koulupäivän jälkeen, eihän tuo välimatka pitäisi olla este, normaali koulumatka.

Miksi keksit omiasi, ap tarkensi myöhemmin että lapsi käy n. kerran kahdessa viikossa tuolla ja tuo kaveri yhtä usein heillä. Aloitusviestissä ei mitenkään sanota  että tuota kyläilyä tapahtuisi usein.

Meillä mies kerran hermostui kun tuli töistä, eikä talosta löytynyt leivän muruakaan ja kylässä oli 7 vierasta poikaa ja 2 omaa.

Meni kauppaan ja osti korin limpsaa, 10l.maitoa, 5 leipää, juustoa, leikkeleitä jne. ja komensi pojat syömään niin paljon kun jaksavat ja katto miten paljon uppoaa sapuskaa, onneksi illallista varten jäi muutama litra maitoa ja yksi leipä, eikä tarvinnut lähteä kauppaan.

Ottaa vaikka ison näkkileipäpaketin ensi kerralla mukaan ja jättää sinne. Jos vaikka muutamana kertana saisi syödä siitä. Tai vaihtoehtoisesti maksaa vaikka 50 senttiä jokaisesta leipäviipaleesta jonka siellä syö. 

Kukaan ei opeta Suomessa lapsia, etenkin poikia, hyville tavoille. Kyläilyä ei harrasteta lapsuudessa; vierailutavat jäävät oppimatta. Vieraskoreus, itsehillintä, hienotunteisuus, jne. Toisten koteihin mennään kuin omiinsa. Suoraan jääkaapille muunmuassa. Kiitos-sana on tuntematon. Aikuista komennettaan, "anna jugurtti!", jne.

Vanhempien on keskenään sovittava välipalakäytännöt koulun jälkeen. Suoraan puhuen, ilman riitaan, toista kunnioittaen on neuvoteltava. On uskallettava sanoa, että "kodin ruokahuolto ja -suunnitelma on vaikeaa, kun päivittäin koulusta tulee yllättäen (?) kaveri kylään". Tms.

Suomessa on paljon työttömyyttä, ja siksi taloustilanne kodeissa voi olla tiukka. Säännöstelty. Tai vaikka ei olisikaan, niin moni elää kurinalaisesti ja säästäväisesti ruokakustannuksissa.

Ongelma on myös se, että jos "vierasta" lasta komentaan, saa päälleen vanhempien vihat. Pahimmassa tapauksessa lasten kaverisuhde kärsii.

Itse olen komentanut - sillä seurauksella, että minulla on maine äksynä ämmänä - muiden lapsia. Opettanut käytöstavoille. "Toisten jääkaapille ei saa mennä". "Miten sanotaan?" ojentaessani ruokaa, jne.

Lähtökohtaisesti käytännön pitää olla niin, että jokainen menee koulun jälkeen kotiinsa. Syömään välipalaa, hengähtämään hetkiseksi. Vanhempien velvollisuus on kuskata lapsia illalla kavereidensa luo, mikäli haluavat viettää aikaa yhdessä.

Olen itse lapsena ja nuorena aikuisena loisinut kavereilla, sekä myöhemmin poikaystävän kotona. Käytännössä asuin päiväkausia poikaystävän huoneessa, söin, nukuin, kävin suihkussa, elin kuin kotonani. Poikaystävän kotoa lakanat, pyyhkeet. Nyt vasta perheellisenä ymmärrän, miten paljon omavaltainen, huono käytökseni suututti boyfriendin vanhempia. Hän sai moitteita, muttei suostunut kertomaan niistä minulle. Pelkäsi, että suutun. No. Nyt aikuisena arvostan tosi paljon ex-poikaystäväni vanhempia, jotka silti sietivät minua. Kiitos siitä.

Pointti on, että lapset ja nuoret pitää opettaa tajuamaan, ettei toisten koteihin saa mennä loisimaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykyään ollaan pihejä ja ilkeitä.

Minä ainakin tarjoan kotonamme ja olen opettanut lapsellekin että tarjotaan myös vieraalle.

Meidän talous ei vieraan lapsen välipalaan kaadu.

Täällä käy sitten lämminhenkisiä ihmisiä 🙄

Se ei liity vieraanvaraisuuteen aina, jos on tarjoamatta. Aika moni on jo tässäkin keskustelussa todella hyvin perustellut miksei tarjoa vieraille ruokia ym. Silloin tällöin on eri asia ja vastavuoroisuutta jos löytyy, MUTTA kun on monta lasta ja jokaisen pari kaveria pitäisi ruokkia ja antaa välipala, alkaa se jo näkyä kauppakuitin summassa. Hieman eri asia ekaluokkalaisen pojan välipala kun kahden teini-ikäisen kavereineen.

Meillä minä olen ollut perhepäivähoitajana (tällä hetkellä äitiyslomalla, joten ei tarvitse pelätä olevani hoitolasten aikana netissä), joten omat tuloni eivät hulppeat ole. Teimme valinnan ja ostimme oman talon ja mielellämme makselemme lainaa pois, jos rupeamme nyt ruokkimaan isompien lasten kaverit joka päivä, se alkaa jo näkyä lisääntyneinä ruokakuluina aika suuresti ja lainaa pystyisimme maksamaan paljon vähemmän. Vuokralla emme halua asua siksi, että voimme maksella muiden lasten ruuat.

Toki sillointällöin voi tarjota yhdelle/parille sen välipalan, mutta sitten tulee narinaa että se ja sekin sai, miksei nyttenkin tarjota. Ja kun ne teinit ei kovin vähää syö, heille ei riitä yksi leipäpala.

Ennenkuin rupeatte haukkumaan muita vieraanvaraisuuden ym puutteesta, kannattaa muistaa, että jokainen perhe tekee tavallaan. Kenenkään tapa ei ole väärin ja aivan turha ryhtyä haukkumaan.

Niin ja meillä on lapsilla omat eväät tai ruokarahaa mukana, jos suoraan koulusta meenevät, yleensä tulevat kotiin ensin välipalalle ja läksyt tekemään. Näin ollaan toimittu ekaluokasta saakka.

Lapsillani on kaveriporukka. Yleensä ovat meillä, koska meillä on tilava talo. Yläkerta on lasten käytössä kokonaan. Silti suututtaa, että eräs ryhmän jäsen - tyttö - ei ikinä, koskaan ota tätä viiden tytön porukkaa heille. Ei koskaan, vain siksi että manipuloi ryhmää. Muut tytöt myötäilevät. Itse uskon tasapuolisuuteen, oikeudenmukaisuuteen. Tämä eräs tyttö tekee vain sitä, mitä haluaa - ja nämä muut tytöt aina joustavat. Ei hyvä.

Minäkin syötin kaikkia aikani, mutta nykyään vaan niitä joittenka kotona tarjotaan syötävää myös minun lapselleni. Ei yh:n pers..e kestä jatkuvaa toisten lasten ruokkimista.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei opeta Suomessa lapsia, etenkin poikia, hyville tavoille. Kyläilyä ei harrasteta lapsuudessa; vierailutavat jäävät oppimatta. Vieraskoreus, itsehillintä, hienotunteisuus, jne. Toisten koteihin mennään kuin omiinsa. Suoraan jääkaapille muunmuassa. Kiitos-sana on tuntematon. Aikuista komennettaan, "anna jugurtti!", jne.

Vanhempien on keskenään sovittava välipalakäytännöt koulun jälkeen. Suoraan puhuen, ilman riitaan, toista kunnioittaen on neuvoteltava. On uskallettava sanoa, että "kodin ruokahuolto ja -suunnitelma on vaikeaa, kun päivittäin koulusta tulee yllättäen (?) kaveri kylään". Tms.

Suomessa on paljon työttömyyttä, ja siksi taloustilanne kodeissa voi olla tiukka. Säännöstelty. Tai vaikka ei olisikaan, niin moni elää kurinalaisesti ja säästäväisesti ruokakustannuksissa.

Ongelma on myös se, että jos "vierasta" lasta komentaan, saa päälleen vanhempien vihat. Pahimmassa tapauksessa lasten kaverisuhde kärsii.

Itse olen komentanut - sillä seurauksella, että minulla on maine äksynä ämmänä - muiden lapsia. Opettanut käytöstavoille. "Toisten jääkaapille ei saa mennä". "Miten sanotaan?" ojentaessani ruokaa, jne.

Lähtökohtaisesti käytännön pitää olla niin, että jokainen menee koulun jälkeen kotiinsa. Syömään välipalaa, hengähtämään hetkiseksi. Vanhempien velvollisuus on kuskata lapsia illalla kavereidensa luo, mikäli haluavat viettää aikaa yhdessä.

Olen itse lapsena ja nuorena aikuisena loisinut kavereilla, sekä myöhemmin poikaystävän kotona. Käytännössä asuin päiväkausia poikaystävän huoneessa, söin, nukuin, kävin suihkussa, elin kuin kotonani. Poikaystävän kotoa lakanat, pyyhkeet. Nyt vasta perheellisenä ymmärrän, miten paljon omavaltainen, huono käytökseni suututti boyfriendin vanhempia. Hän sai moitteita, muttei suostunut kertomaan niistä minulle. Pelkäsi, että suutun. No. Nyt aikuisena arvostan tosi paljon ex-poikaystäväni vanhempia, jotka silti sietivät minua. Kiitos siitä.

Pointti on, että lapset ja nuoret pitää opettaa tajuamaan, ettei toisten koteihin saa mennä loisimaan.

Tässäkin ketjussa jo moni sanoi että illat pyhitetään omalle perheelle. Eli ei voi olettaa noinkaan että kyläilyt hoidettaisiin aina vasta illalla. Toisekseen valtaosalla lapsista on harrastuksia, useimmiten juuri iltaisin.

Minäkin olen törmännyt tuollaisiin perheisiin. Valitettavasti tuntuu että niissä ei muutenkaan toimita kovin vastuullisesti. Esim. lasten perään ei katsota vaikka olisivat varsin pieniä vielä, lapset saattavat katsoa  sopimatonta materiaalia netistä/videolta, aikuiset huutavat ja kiroilevat lapsille jne.

Mieluiten päästän lastani vain sellaisiin perheisiin jossa on suht samanlaiset kasvatustavat.

Kysy toisen lapsen äidiltä suoraan esim:"Voiko meidän Pekka syödä teillä koulun jälkeen lämpimän ruuan?".

Jos vastaus on Ei, niin annat seuraavalla kerralla eväät mukaan.

Ennen lapsia ajattelin että ei hemmetti, minä en ole mikään välipala-automaatti. No nyt kun esikoinen on ekalla ja näitä kavereita silloin tällöin (aina on vanhempien kesken sovittu kyläilyt) täällä on, niin totta kai tarjoan välipalan. Pakkasin jopa varmuuden vuoksi enemmän eväitä reppuun kun kuulin että lapsen paras kaveri on myös pidempää päivää koulussa yhtenä päivänä viikossa, että riittää tälle kaverillekin. 

Mutta jos meillä olisi joku jatkuvasti, niin ohjaisin hänet kyllä omaan kotiin syömään tai sanoisin vanhemmille että lapsi haetaan sitten kello se ja se. Tai jos sovittu kyläily kestää muutaman tunnin koulun jälkeen eikä siellä omalle tarjota välipalaa, niin pakko myöntää että olisin kettumainen eikä tämä lapsi söisi meilläkään mitään (tosin en ottaisi kylään lähellä ruoka-aikoja).

No pointti oli kuitenkin se, ettei itselleni tee tiukkaa ottaa asiaa puheeksi tai ole vaikeaa ohjata vieras lapsi kotiin ruoka-aikana. 

Minulla on 8-vuotias tytär ja on täysin itsestäänselvyys että kun meillä on tytön kavereita, he syövät meillä ja kun tyttö on kavereillaan, hän syö siellä. En kehtaisi ikimaailmassa olla ruokkimatta pieniä lapsia, ja meille on tervetulleita syömään kaikki lapsen kaverit.

Tiedostat tämän ongelman selvästi. Miksi et anna muksulle eväitä mukaan? Pullo mehua ja ometa tai vastaava. Eikä 5h ole erityisen pitkä, pitkä toki mut pienellä eväällä selviä komiasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 8-vuotias tytär ja on täysin itsestäänselvyys että kun meillä on tytön kavereita, he syövät meillä ja kun tyttö on kavereillaan, hän syö siellä. En kehtaisi ikimaailmassa olla ruokkimatta pieniä lapsia, ja meille on tervetulleita syömään kaikki lapsen kaverit.

Kai ymmärrät, että jotkut laskevat tarkkaan moneenko lapseen riittää varat? Jos varat riittävät kahteen, ei yksinkertaisesti pysty useinkaan ruokkimaan niitä kahden lapsen kahta kaveria. Eli neljää ylimääräistä lasta lisäksi, jos haluaa säästää perheen yhteisiin menoihin vielä.

Meillä on aina ollut lasten kavereiden perheiden kanssa sopimus että siellä syödään missä ollaan. Aina on välipala odottamassa koulun jälkeen ja jos ehtivät niin syövät iltaruuankin meidän kanssa. Ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei opeta Suomessa lapsia, etenkin poikia, hyville tavoille. Kyläilyä ei harrasteta lapsuudessa; vierailutavat jäävät oppimatta. Vieraskoreus, itsehillintä, hienotunteisuus, jne. Toisten koteihin mennään kuin omiinsa. Suoraan jääkaapille muunmuassa. Kiitos-sana on tuntematon. Aikuista komennettaan, "anna jugurtti!", jne.

Vanhempien on keskenään sovittava välipalakäytännöt koulun jälkeen. Suoraan puhuen, ilman riitaan, toista kunnioittaen on neuvoteltava. On uskallettava sanoa, että "kodin ruokahuolto ja -suunnitelma on vaikeaa, kun päivittäin koulusta tulee yllättäen (?) kaveri kylään". Tms.

Suomessa on paljon työttömyyttä, ja siksi taloustilanne kodeissa voi olla tiukka. Säännöstelty. Tai vaikka ei olisikaan, niin moni elää kurinalaisesti ja säästäväisesti ruokakustannuksissa.

Ongelma on myös se, että jos "vierasta" lasta komentaan, saa päälleen vanhempien vihat. Pahimmassa tapauksessa lasten kaverisuhde kärsii.

Itse olen komentanut - sillä seurauksella, että minulla on maine äksynä ämmänä - muiden lapsia. Opettanut käytöstavoille. "Toisten jääkaapille ei saa mennä". "Miten sanotaan?" ojentaessani ruokaa, jne.

Lähtökohtaisesti käytännön pitää olla niin, että jokainen menee koulun jälkeen kotiinsa. Syömään välipalaa, hengähtämään hetkiseksi. Vanhempien velvollisuus on kuskata lapsia illalla kavereidensa luo, mikäli haluavat viettää aikaa yhdessä.

Olen itse lapsena ja nuorena aikuisena loisinut kavereilla, sekä myöhemmin poikaystävän kotona. Käytännössä asuin päiväkausia poikaystävän huoneessa, söin, nukuin, kävin suihkussa, elin kuin kotonani. Poikaystävän kotoa lakanat, pyyhkeet. Nyt vasta perheellisenä ymmärrän, miten paljon omavaltainen, huono käytökseni suututti boyfriendin vanhempia. Hän sai moitteita, muttei suostunut kertomaan niistä minulle. Pelkäsi, että suutun. No. Nyt aikuisena arvostan tosi paljon ex-poikaystäväni vanhempia, jotka silti sietivät minua. Kiitos siitä.

Pointti on, että lapset ja nuoret pitää opettaa tajuamaan, ettei toisten koteihin saa mennä loisimaan.

Tässäkin ketjussa jo moni sanoi että illat pyhitetään omalle perheelle. Eli ei voi olettaa noinkaan että kyläilyt hoidettaisiin aina vasta illalla. Toisekseen valtaosalla lapsista on harrastuksia, useimmiten juuri iltaisin.

Usein kouluikäisten molemmat vanhemmat ovat töissä ja koti tyhjillään, ainakin meillä kahden pojan vanhempina on ollut ongelmia poikien kavereiden kanssa - syödään jääkaapista ja ollaan kuin kotonaan, paikkoja tutkitaan ja tavaroita siirretään ja lainaillaan jne. Kerran hävisi rahaa (meillä kolikko purkki keittiössä lapsia varten) ja joka ikinen kerta kun tulee töistä kotiin, ensimmäiseksi saa pestä vessan, kun poikien jälkeen pissaa on kaikkialla. Ei kiva.

Meille ei nykyään tule ketään kavereita koulun jälkeen ja pojat syövät keskenään välipalan ja tekevät läksyt ja rauhoittuvat koulupäivän jälkeen ja vasta sen jälkeen on kaverien vuoro. Jos tämä ei sovi jonkun kaverien vanhemmille, se on heidän ongelmansa. Ja tämä käytäntö sopii lapsellemme hyvin ja läksytkin tulevat tehtyä.

Tässäpä esim. parin iltapäivän saldo tältä viikolta. Vajaa rasiallinen pipareita, pari jäätelötuuttia, jäätelökakun jämät, paketillinen eineslihapullia, litra limsaa, paketti muumikeksejä, karkkia, melkein pussillinen sipsejä. Lisäksi ne perus leivät, viilit ym.

Tuhoajana tokaluokkalainen kavereineen. Eikä ollut ensimmäinen kerta.

Mukavaa on kun kavereita käy ja mielellään tarjoataan heillekin kaikenlaista ruokaa, etenkin välipaloja, mitä nyt milloinkin sattuu tarjolla olemaan, mutta muiden herkkujen suhteen olen hieman niuho, koska ne on yleensä tarkoitettu vierasvaraksi tai vaikkapa synttäreitä varten. Eikä niitä tarvisi muutenkaan joka päivä syödä. Oishan se kiva kuitenkin että voisi jotain ylimääräistä pitää kaapissa niitä vieraita varten.

Omalle pojalle on sata kertaa sanottu että pitää kysyä lupa saako syödä, mutta ei mene perille. Poika on aika ujo, tuskin siis itse kyläillessään syö, muuta kuin mitä tarjotaan. Eikä ehkä kotonakaan uskalla tietyille kavereille sanoa ettei saa ottaa. Mutta jos tarjotaan niin varmasti maistuu, kun on kova syömään. Ja sekä pojalla että etenkin tytöllä on sellaisia kavereita, jotka menevät kaapille katselemaan, löytyisikö mitään 😮 Toivon todellakin ettei omat lapset käyttäydy kylässä näin.

Yleensähän lapset hakeutuu koulun jälkeen sen kotiin, jossa vanhemmat eivät ole kotona ja jossa peliaikaa ei rajoiteta. Meilläkin näitä iltapäiviä on valitettavastI välillä.

Vaikuttaa siltä, että lapsesi on heillä usein.

Olisiko mahdollista, että ostaisit sinne hänelle jotain jogurtteja tms jääkaappiin? Jos heillä ei ole välipalatapaa voit sanoa, että sun lapsella veren sokeri heittelee niin että tarvitsisi jotain koulun jälkeen?

Meillä oli joskus niin että koulun jälkeen tultiin aina meille ja sai ruokaa ja esim yksi äiti toi pyytämättä joskus jotain ranskiksia ja lihapullia 'korvaukseksi' että joskus pennut söi myös heidän piikkiin.

Ehkä vanhemmat eivät tykkää, että on joka päivä heillä koulun jälkeen.  Täytyy olla realisti.  Mitä jos lapsi tulisi ihan kotiin koulusta.

Aikanaan meilläkin oli näitä lapsia jotka olivat koko päivän jos heitä ruokki.  Ja vanhemmat pitivät sitä aivan luonnollisena tavallaan päivähoitopaikkana.  Koska oma lapseni oli ainoa lapsi, en piitannut siitä, koska siten lapsellani oli leikkikavereita. 

Opettakaa tosiaan lapsellenne, että kylässä kaapeille ei saa mennä, vaikka vanhemmat eivät olisikaan kotona.  Helposti siellä kysytään että saanko ottaa leipää tai jääkaapista ruokaa.  Kohteliaaksi opetetun lapsen on vaikea kieltää.  Toinen voi siitä suuttua tms.   Ei kaikilla ole varaa eikä halua tarjota monilla euroilla päivittäin ruokaa toisten lapsille.  Ja sitten vielä valitetaan, että ei tarjota välipalaa.......