Lapseni ei saa kaverinsa luona koskaan mitään syötävää. Onko tällainen yleistäkin?

Pistä lapsellesi rahaa mukaan, että voi käydä ostamassa itselleen kaupasta jotain syötävää, kun menee sinne kaverilleen.

En tajua aikuisia jotka pystyvät vierestä katsomaan lapsen nälkää:( jos rahat on tiukalla niin tarjoaa sitten halvinta mahdollista, mutta kaikille. Jos lapselle opettaa että on ok ensin kutsua joku kylään ja sitten jättää sivuun odottamaan kun hän itse ruokailee, millaisia aikuisia näistä mukuloista kasvaa? Ja on tosiaan suomalainen ilmiö, ei tapahtuisi vastaavaa monissa, paljon köyhemmissä maissa. Jos ei ole varaa pitää huolta vieraista niin älä kutsu vieraita! Tai kutsu harvemmin. (sisältää myös kyläilypyyntöön vastaamisen).

Nämä samantyyppiset lapsen nälkiinnyttäjät ovat juuri niitä jotka kutsuvat lahjojen toivossa paljon vieraita ja sitten tarjoilut ovat luokkaa sekamehu ja marie-keksit. Tai jättävät syntymäpäiville pari-muutaman oppilaan kutsumatta. Aivan helvetin epäkohteliasta toimintaa.

Meillä saa omat ja vieraat saman, melko yksinkertaisen ruoan tai välipalan. Sama koskee niin aikuisia kuin keskenkasvuisiakin kavereita.

Jos joku lapsi menee joka päivä toisen kotiin koulun jälkeen, tuskin se on kutsumista vanhempien taholta.  Siedetään vain.  Mutta leipäpala ei vie ketään konkurssiin, on eri asia jos namivarastot tyhjennetään yms.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku lapsi menee joka päivä toisen kotiin koulun jälkeen, tuskin se on kutsumista vanhempien taholta.  Siedetään vain.  Mutta leipäpala ei vie ketään konkurssiin, on eri asia jos namivarastot tyhjennetään yms.

Kannattaa lopettaa se sietäminen.Aikuiset päättää perheessä tällaiset asiat.

Mun kutosluokkalainen poika käy paljon kaverin luona jolla laitteita filmijuttujen tekoon. Siellä paljon poikia aina. Ei välipalaa tarjolla, mutta en ole edes ajatellut että pitäisi olla monelle pojalle. Pojalla on hyviä välipalakeksejä repussa. Ei ongelmaa!

Lapsuudesta muistan miten kaveri söi jätskiä ja sanoi äidin sanoneen, ettei muille saa antaa. Mielestäni pitäisi opettaa päinvastoin, että herkkua ei saa mussutella toisten edessä.

En tiedä normaaliudesta mutta itse ainakaan ei ole tullut mieleenkään alkaa syöttää joidenkin toisten tenavia. En myöskään odota että minun lapselleni annetaan ruokaa kylässä. Oikeastaan en sitä edes sallisi jos joku niistä kysyisi.

Kyllä meillä tarjotaan aina lapsen kavereille, jos ovat syömisen aikaan paikalla. Joko välipalaa tai päivällistä. Niin pihi ei saa olla, etteikö voisi tarjota. Huono olohan siitä tulee jos lapsi ei saa ruokaa. Yhden kaverin luona poikamme ei saa juuri ikinä syötävää, vaikka muu perhe söisikin. Eikä tätä oikein voi ennakoida mitenkään, kun kyläilyt menee sattuman mukaan.

Mitä jos juttelisit kaverin vanhemman kanssa ?

Muistan että tälläinen käytäntö oli yleinen vielä 70- luvulla kun minä elin lapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä esim. parin iltapäivän saldo tältä viikolta. Vajaa rasiallinen pipareita, pari jäätelötuuttia, jäätelökakun jämät, paketillinen eineslihapullia, litra limsaa, paketti muumikeksejä, karkkia, melkein pussillinen sipsejä. Lisäksi ne perus leivät, viilit ym.

Tuhoajana tokaluokkalainen kavereineen. Eikä ollut ensimmäinen kerta.

Mukavaa on kun kavereita käy ja mielellään tarjoataan heillekin kaikenlaista ruokaa, etenkin välipaloja, mitä nyt milloinkin sattuu tarjolla olemaan, mutta muiden herkkujen suhteen olen hieman niuho, koska ne on yleensä tarkoitettu vierasvaraksi tai vaikkapa synttäreitä varten. Eikä niitä tarvisi muutenkaan joka päivä syödä. Oishan se kiva kuitenkin että voisi jotain ylimääräistä pitää kaapissa niitä vieraita varten.

Omalle pojalle on sata kertaa sanottu että pitää kysyä lupa saako syödä, mutta ei mene perille. Poika on aika ujo, tuskin siis itse kyläillessään syö, muuta kuin mitä tarjotaan. Eikä ehkä kotonakaan uskalla tietyille kavereille sanoa ettei saa ottaa. Mutta jos tarjotaan niin varmasti maistuu, kun on kova syömään. Ja sekä pojalla että etenkin tytöllä on sellaisia kavereita, jotka menevät kaapille katselemaan, löytyisikö mitään 😮 Toivon todellakin ettei omat lapset käyttäydy kylässä näin.

Yleensähän lapset hakeutuu koulun jälkeen sen kotiin, jossa vanhemmat eivät ole kotona ja jossa peliaikaa ei rajoiteta. Meilläkin näitä iltapäiviä on valitettavastI välillä.

No varmasti uppoaa jos on tuollaisia herkkuja kaapit täynnä...

kannattaisi ehkä näyttää lapselle, että syökää tuosta viiliä ja voileipää mutta muuta ei sitten kavereitten kanssa oteta kaapeista.

Ihme kitinää taas, pistäkööt eväät mukaan tai puhuisit kaverin vanhemmille.

Omassa nuoruudessani mulle ei tarjottu ruokaa kylässä ollessani muuta kuin yhden kaverin tykönä jonka luona kävin ehkä 2 kertaa vuoden aikana, taikka jos yökylässä olin jonkun luona niin sillon tarjottiin kyllä.

Jos nälkä tuli niin sillon mentiin kotiin tai lähdin vasta ruuan jälkeen kylälle.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menee suoraan koulusta tuon kaverin luo (meiltä heille on yli 4 km) ja haen hänet kotiin kun pääsen töistä neljältä. Yleensä on ollut vähintään 5 h syömättä ja nälkä on tietysti kova. Itse en kehtaisi olla tarjoamatta mitään jos joku on meillä kylässä monta tuntia. Myös kyseiselle kaverille olen aina tarjonnut välipalaa, joskus ihan kunnon ruoankin jos on ollut pidempään meillä.

Siis kauanko lapsi on kaverilla eli mihin aikaan koulu loppuu? Eikö iltapäiväkerhoja enää ole? Yritäs miettiä joitain muitakin vaihtoehtoja, ehkä lapsen kaverin kotona ollaan kyllästytty jatkuvaan vierailijaan?

Itse ainakin aloin nähdä punaista, kun naapurin pentu oli jo valmiina ovemme takana odottamassa, kun hain lasta hoidosta. Oli vielä villi kuin mikä, hyppi sohvilla ja oli suu pyöreänä, kun sanoin, että alas sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä esim. parin iltapäivän saldo tältä viikolta. Vajaa rasiallinen pipareita, pari jäätelötuuttia, jäätelökakun jämät, paketillinen eineslihapullia, litra limsaa, paketti muumikeksejä, karkkia, melkein pussillinen sipsejä. Lisäksi ne perus leivät, viilit ym.

Tuhoajana tokaluokkalainen kavereineen. Eikä ollut ensimmäinen kerta.

Mukavaa on kun kavereita käy ja mielellään tarjoataan heillekin kaikenlaista ruokaa, etenkin välipaloja, mitä nyt milloinkin sattuu tarjolla olemaan, mutta muiden herkkujen suhteen olen hieman niuho, koska ne on yleensä tarkoitettu vierasvaraksi tai vaikkapa synttäreitä varten. Eikä niitä tarvisi muutenkaan joka päivä syödä. Oishan se kiva kuitenkin että voisi jotain ylimääräistä pitää kaapissa niitä vieraita varten.

Omalle pojalle on sata kertaa sanottu että pitää kysyä lupa saako syödä, mutta ei mene perille. Poika on aika ujo, tuskin siis itse kyläillessään syö, muuta kuin mitä tarjotaan. Eikä ehkä kotonakaan uskalla tietyille kavereille sanoa ettei saa ottaa. Mutta jos tarjotaan niin varmasti maistuu, kun on kova syömään. Ja sekä pojalla että etenkin tytöllä on sellaisia kavereita, jotka menevät kaapille katselemaan, löytyisikö mitään 😮 Toivon todellakin ettei omat lapset käyttäydy kylässä näin.

Yleensähän lapset hakeutuu koulun jälkeen sen kotiin, jossa vanhemmat eivät ole kotona ja jossa peliaikaa ei rajoiteta. Meilläkin näitä iltapäiviä on valitettavastI välillä.

No varmasti uppoaa jos on tuollaisia herkkuja kaapit täynnä...

kannattaisi ehkä näyttää lapselle, että syökää tuosta viiliä ja voileipää mutta muuta ei sitten kavereitten kanssa oteta kaapeista.

Monet koululaisen vanhemmat ovat päivät töissä, eikä vahtimassa lapsia.

Onhan se vähän koomista kun pitää omassa kodissaan piilotella vierailta ruokia ja herkkuja, jotteivat pistäisi poskeensa, kun perheen lapsetkaan ei saa herkkuja kuin luvan kanssa, mutta vieraat ottavat luvatta, jos ne sattuu jäämään kaappiin tai näkyvälle paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä esim. parin iltapäivän saldo tältä viikolta. Vajaa rasiallinen pipareita, pari jäätelötuuttia, jäätelökakun jämät, paketillinen eineslihapullia, litra limsaa, paketti muumikeksejä, karkkia, melkein pussillinen sipsejä. Lisäksi ne perus leivät, viilit ym.

Tuhoajana tokaluokkalainen kavereineen. Eikä ollut ensimmäinen kerta.

Mukavaa on kun kavereita käy ja mielellään tarjoataan heillekin kaikenlaista ruokaa, etenkin välipaloja, mitä nyt milloinkin sattuu tarjolla olemaan, mutta muiden herkkujen suhteen olen hieman niuho, koska ne on yleensä tarkoitettu vierasvaraksi tai vaikkapa synttäreitä varten. Eikä niitä tarvisi muutenkaan joka päivä syödä. Oishan se kiva kuitenkin että voisi jotain ylimääräistä pitää kaapissa niitä vieraita varten.

Omalle pojalle on sata kertaa sanottu että pitää kysyä lupa saako syödä, mutta ei mene perille. Poika on aika ujo, tuskin siis itse kyläillessään syö, muuta kuin mitä tarjotaan. Eikä ehkä kotonakaan uskalla tietyille kavereille sanoa ettei saa ottaa. Mutta jos tarjotaan niin varmasti maistuu, kun on kova syömään. Ja sekä pojalla että etenkin tytöllä on sellaisia kavereita, jotka menevät kaapille katselemaan, löytyisikö mitään 😮 Toivon todellakin ettei omat lapset käyttäydy kylässä näin.

Yleensähän lapset hakeutuu koulun jälkeen sen kotiin, jossa vanhemmat eivät ole kotona ja jossa peliaikaa ei rajoiteta. Meilläkin näitä iltapäiviä on valitettavastI välillä.

No varmasti uppoaa jos on tuollaisia herkkuja kaapit täynnä...

kannattaisi ehkä näyttää lapselle, että syökää tuosta viiliä ja voileipää mutta muuta ei sitten kavereitten kanssa oteta kaapeista.

Eikö kannattaisi opettaa lapselle edes alkeelliset käytöstavat, ettei kylässä olla kuin kotona ja toisten jääkaappeja ja elintarv.kaappeja ei näprätä. Ja ollaan syömättä, jos ei tarjota ruokaa. Ei lapsi nyt muutaman tunnin syömättömyyteen kuole.

Lapseni kaveri on aina ensimmäisenä menossa jääkaapille ja kuivakaapille, pällistelee mitä voisi syödä. Tietysti tämä ei ole lapsen vika, vaan vanhempien.

Mun lapselle ei tarjottu iltapalaa yökylässä eli noin klo 17 00 jälkeen ei mitään. Hänen oli pakko käydä yöllä jääkaapilla, koska oli jo huono olo. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menee suoraan koulusta tuon kaverin luo (meiltä heille on yli 4 km) ja haen hänet kotiin kun pääsen töistä neljältä. Yleensä on ollut vähintään 5 h syömättä ja nälkä on tietysti kova. Itse en kehtaisi olla tarjoamatta mitään jos joku on meillä kylässä monta tuntia. Myös kyseiselle kaverille olen aina tarjonnut välipalaa, joskus ihan kunnon ruoankin jos on ollut pidempään meillä.

He siis vahtivat lastasi ilmaiseksi monen tunnin ajan ja sinä ahneuttasi haluaisit heidän vielä ruokkivankin hänet?

Musta on ihanaa tarjota lapseni kavereille syötävää. Rakastan lapsia, en pelkästään pidä huolta omistani. 💕 Toivoisin, että niille lapsille jäisi lämmin muisto minusta niin kuin minullekin jäi lämmin muisto muutamien ystävieni lämminsydämisistä ja vieraanvaraisista vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin suomalaista toimintaa. Minun lapseni, minun ruokani, minun rahat. On ihan totta, että päävastuu lapsen ruokkimisesta on tietenkin vanhemmalla. Mutta onko se ihan oikeesti (teille, joilla olisi varaa) niin helvetin vaikeaa olla kohtelias tai vaikka jopa mukava toisen vanhemman lapselle ja kutsua syömään joku välipala. Banaani ja leipä vaikka edes jos toinen on tunteja kylässä. Montako senttiä siinä "menettikään"?

Minun mielestä tuossa on paljon muustakin kuin nälän karkottamisesta kyse, kyse on yleensäkin kasvatuksesta. Onko tuo sitä parasta esimerkkiä mitä omalle lapsellenne opetatte, kun jätätte yhden lapsen yksin lapsenne huoneeseen kököttämään kun itse ruokailette? Tuo on moukkamaista ja oikeastaan aika ilkeää. Joo joo joo on teidän koti ja ei ole velvollisuutta siihen ja tähän. Mutta ihan oikeesti, miksi ei? Miksi ei tarjoaisi lapsen kaverillekin jotakin syömistä? Tuntuisiko liian vieraalta olla vaihteeksi mukava toiselle? Mutkun mutkun meidän koti ja meidän säännöt ja minähän en vieraan pentuja ruoki... 

Ankeita ja moukkamaisia ihmisiä pullollaan tämä maa, onneksi uudemmat sukupolvet ovat piiikkuhiljaa toinen toistaan avoimempia, toki onneksi vanhemmissakin polvissa on toivoa antavia poikkeuksia. Ja ennen kuin joku alkaa huutelemaan, niin ei en ole mamumatto tms. Reissuilta kun palaa niin kyllähän tämä ihmisten ankeus pläjähtää silmille joka kerta. Ei harmaa sää haittaa vaan nimenomaan junttikansa.

Meni vähän ohi aiheen, anteeksi vaan. Pitää taas alkaa kasvattaa kuori ja pistää ilme ja ääni peruslukemille..

Niin mutta katsos jos se on melkein jokapäiväistä että tullaan toisen kotiin ja syödään jääkaapista kaikki ja jätetään sotku, niin se ei vaan ota päähän vaan myös ihan oikeasti kukkarolle. Silloin tällöin ei tietenkään tunnu missään, mutta jos tulee tavaksi niin todellakin tuntuu. Meillä on kolme poikaa jotka syövät jo keskenään aika reippaasti, ei minulla ole sitten aikaa, varaa eikä halua kantaa tarpeeksi ruokaa kaikille kavereille. Eikä muuten mahdu edes jääkaappiin. Lisäksi ei todellakaan kelpaa juurekset, vihannekset eikä edes hedelmät, vaan leipä, juusto ja leikkeleet on vetäisty parempiin suihin. Ja kaikki missä on sokeria. Ihanko oikeasti minun pitäisi ostaa kolminkertainen määrä että kaveritkin saisivat? Ei onnistu. Olen siis sanonut lapsilleni että jos on useampi kaveri niin välipalaksi saa vain palan leipää ja hedelmän. Natsi tai ei, haluan että se ruoka riittää omalle perheelle. Ja kyllä tuollaisella muutaman tunnin pärjää.

Ja edelleen, olen saanut palautetta siitä että ruokahalu on pilattu kun olen antanut välipalaa, NicoElmerille ei olisikaan saanut antaa banaania kun ei sitten ruoka maistunut.

Kyllä se alkaisi Ulkomaan vanhempiakin tympimään jos jääkaapissa olisi aina vain valo kun tulet kotiin, usko pois.

Mulla on vähän jäänyt huono fiilis lapsuudesta, kun vanhemmat olivat niin tiukkoja siitä, että vieraille lapsille ei ruokaa oikein tarjottu. Enkä toki itsekään saanut syödä kylässä. Köyhiä kyllä oltiin. Omille lapsille haluan opettaa hieman kultaisempaa keskitietä ja onneksi taloustilannekin tämän paremmin sallii.

Ei toisten perheiden velvollisuus ole ruokkia jotain ap:n äpärää päivästä toiseen.