Sain eilen tietää, että isäni on aivoverenvuodon takia sairaalassa. Paras isänpäivä ikinä.
Oikeasti paras isänpäivä ikinä. Vaikutan ehkä hirveältä ihmiseltä, mutta toivon isälleni vain kipua ja pahaa, koska isä tuhosi äitini, sisarusteni ja minun elämän.
Isäni on alkoholisti ja lapsuuteni oli aivan kamala. Aina sai pelätä, että tuleeko isä kotiin ja jos tulee, niin onko isä kännissä ja ainahan se oli. Sitten sai pelätä, että saako äiti tänään turpaan, vai saanko minä, tai joku sisaruksistani.
Ikinä ei kotiin mennessä tiennyt, että onko sinne turvallista mennä, vai onko isä kotona. Ihan päiväkoti-ikäisenä muistan viivytelleeni kotimatkaa, koska minua pelotti niin paljon mennä kotiin. Ei tiennyt, että onko koti ehjä, vai onko kaikki tavarat ja muut hajoitettu, onko ruokaa, vai onko isä vienyt kaikki rahat ostaakseen alkoholia, tai onko äiti edes elossa. Isä hakkasi äidin joskus niin pahasti, että äiti piti elvyttää. Jos me lapset emme olisi olleet silloin kotona, niin isä tuskin edes olisi soittanut äidille apua.
Elämäni oli tuollaista siitä asti, mitä muistan, siihen, kunnes yläasteelle mennessäni isäni sai meihin lähestymiskiellon ja elämä rauhottui - vähän. Paljonpa yksi lappu pidättelee sairasta ihmistä, mutta muutimme pois isän luolta ja elämä rauhottui hieman.
Pitkä tarina. En jaksa edes avautua kaikesta. Isälle on diagnisoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. En syytä äitiäni mistään, koska isäni oli sairas ihminen.
Koin valtavaa helpotusta, kun siskoni ilmoitti eilen, että isä on sairaalassa aivoverenvuodon takia. Toivon koko sydämeni pohjasta, että isäni ei selviäisi ja kuolisi kauheissa kivuissa, vaikka sekään ei olisi mitään sen rinnalla, mitä me olemme saaneet kestää. Minä vihaan isääni, enkä tule ikinä koskaan milloinkaan antamaan hänelle anteeksi.
Tälläisiä ajatuksia täällä, mites teidän muiden isänpäivät menivät?
17N
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä syyttäisin äitiäkin tuossa tapauksessa, että on pitänyt lapset tuollaisen hirviön luona.
t: alkoholistiäidin lapsi
Helppo se on sieltä sanoa. Isäni oli sairas ihminen.
ap
No just siksi ne lapset pitää viedä pois!
Mies voi onnistua vakuuttamaan naisen vaikka siitä, että hän tappaa koko perheen, jos nainen yrittää jotain. Sellaisessa tilanteessa on aika hankala toimia mihinkään suuntaan. Kaikki uhkaukset on pakko ottaa tosissaan, jos taustalla on jo jotain elvytystoimia vaatineita pahoinpitelyitä.
Ja turvallisempaa on jäädä vuosiksi sen potentiaalisen tappajan luo? Ei.
No ei voi luottaa saavansa suojelua keltään, niin ehkä joo. Kun ei ole aikaa mennä minnekään kung fu mestarin temppelikouluunkaan hankkimaan niitä survivaltaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä syyttäisin äitiäkin tuossa tapauksessa, että on pitänyt lapset tuollaisen hirviön luona.
t: alkoholistiäidin lapsi
Helppo se on sieltä sanoa. Isäni oli sairas ihminen.
ap
No just siksi ne lapset pitää viedä pois!
Sinulla ei selvästikkään ole ollut narsisti parisuhdekumppanina. Se ei ole niin helppoa.
ap
Se ei varmasti ole helppoa, mutta pakkohan se on yrittää. Ei ole tehnyt sullekaan hyvää kasvaa siinä ilmapiirissä. Kyllä jotkut naiset onnistuu lähtemään vaikka uhkaillaan. En vois tehdä tuota mun omille lapsille. Laittaisin sit ne jonnekin turvaan ja jäisin yksin sitten asumaan pelon keskelle.
Vitun paskoja elämäm_ohjeita ja kulahtaneita aforismeja tässä ketjussa. Ette taitaneet sisäistää sitä, että ap on 17-vuotias?
Minkä ikäinen isäsi on?
Runsas alkoholinkäyttö on haitallista aivo- ja sydänterveydelle. Ja jos se vielä on jatkunut pitkään.
Pieni osa toipuu aivoverenkiertohäiriöstä suurinpiirtein ennalleen, mutta osalle jää haittoja.
Hyvä, että olette päässeet toipumisen alkuun.
Toivottavasti isä saa apua myös persoonallisuushäiriöönsä.
Tsemppiä :)
Aihe on vakava ja siitä on syytä puhua. Mutta, jos ihminen pitää elvyttää pahoinpitelyn jälkeen, kyseessä on jo tapon yritys eikä mikään asianomistajarikos enää.
Minusta on hyvä, että tunnet nyt vihaa. Se, että patoaisit kaiken sen sisällesi, olisi sinulle itsellesi vahingollisempaa ja purkautuisi ehkä itsetuhoisena käytöksenä tmv. vihalla itseäsi kohtaan. Toivottavasti sinulla on hyviä ihmissuhteita ja terapiasi jatkuu. Olet arvokas ihminen, vaikka lapsuutesi olisi saanut sinut tuntemaan toisin. Ehkä tiedät sen jo nyt, vihan tunteminen vaatii voimaa. Toivottavasti en kuulosta alentuvalta. Minullakin on alkoholisti-isä, hän tosin raitistui. Minä en ehtinyt kokemaan vihaa, ja siksi olenkin tyrinyt monia ihmissuhteitani. Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja armollisuutta itseäsi kohtaan. Tunteet tulevat varmasti vaihtelemaan, toivotan siis voimia niiden läpikäymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä syyttäisin äitiäkin tuossa tapauksessa, että on pitänyt lapset tuollaisen hirviön luona.
t: alkoholistiäidin lapsi
Helppo se on sieltä sanoa. Isäni oli sairas ihminen.
ap
No just siksi ne lapset pitää viedä pois!
Mies voi onnistua vakuuttamaan naisen vaikka siitä, että hän tappaa koko perheen, jos nainen yrittää jotain. Sellaisessa tilanteessa on aika hankala toimia mihinkään suuntaan. Kaikki uhkaukset on pakko ottaa tosissaan, jos taustalla on jo jotain elvytystoimia vaatineita pahoinpitelyitä.
Siksi pitäisi lähteä paljon ennen elvytystä vaativia pahoinpitelyjä. Väkivalta pahenee yleensä asteittain, siksi annetaan neuvoja että pitää lähteä jo ensimmäisen lyönnin jälkeen.
Ap, rakas ihminen, lämmin halaus sinulle vaikkei se mitään autakaan.<3 Vihasi on selvästi sinulle vielä tarpeen, enkä todellakaan ihmettele syytä. Isäsi on ollut pahasti sairas, mieleltään kieroutunut. Minä en valitettavasti osaa luokitella tuollaista ihmiseksi ollenkaan, vaan pidän vastaavia lähes petoeläimien tasolla. Olet oikeassa siinä, että tapahtunut ei ole ollut äitisi vika: Narsisti osaa puhua vaikka mustan valkoiseksi ja saa alistamisella/ uhkailulla vahvemmankin ihmisen taipumaan.
Sinua tämä ei välttämättä juuri nyt lohduta, mutta kerron silti: Karma on olemassa. Isäsi joutuu maksamaan vielä kalliin hinnan teoistaan, joten kostoajatuksista voit luopua. Elämä opettaa kyllä tekojen seuraukset ihan jokaiselle.
Toivon sinulle paranemista ja sinnikkyyttä terapiaan, ja tietysti parempaa loppuelämää!
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet nuori joten näet vielä mustavalkoisesti asiat.
Itsekin vihasin isääni ja äitiäni pitkään, mutta jossain vaiheessa tajusin että vihani ei tee mitään isälleni ja äidilleni, koska se on tunne mun sisimmässäni, se on mun todellisuutta.
Viha aiheutti sen, että lopulta koko elämäni oli vihan sävyttämään. Jos vihaat jotain ihmistä hirveästi, et pysty samaan aikaan rakastamaan toista ihmistä...viha syö sinut sisältä.
Vaikka ajattelisit, että pidät vihan vain isässäsi niin viha pikkuhiljaa leviää kaikkialle.
Tämän mä opin kantapään kautta. Älä anna vielä anteeksi isällesi jos et pysty, mutta opettele olemaan vihaamatta...ihan itsesi vuoksi. Se vahingoittaa vain sua ja olet niin kauan kiinni isäsi hirviömäisyydessä kun vihaat häntä aktiivisesti, isäsi vaikuttaa siis suhun vieläkin negatiivisella tavalla.
Täyttä paskapuhetta. Minä olen vihannut isääni 20 vuotta, mutta ei minulla ole sen vihan takia ollut vaikeuksia kiintyä muihin. Ei siis sen jälkeen, kun pääsin pois lapsuudenkodistani. Viha on ollut pelkästään hyvä ja positiivinen asia. Se auttoi minut repimään itseni irti vanhempieni vaikutuksesta ja aloin muuttua normaaliksi ihmiseksi.
Ja mistä ihmeestä sait päähäsi väitteen, että ei voi samaan aikaan vihata jotain ihmistä ja rakastaa jotain toista? Jostain jääkaappimagneetista?
En ole asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että jos eläisi hullun väkivaltaisen puolison kanssa, joka on hakannut kaiken itsetunnon ja aloitekyvyn pihalle, niin kaikki energia menee päivästä toiseen selviämiseen. Ei siinä ehdi ajatella muuta. Edes lasten tulevaisuutta. On aika rankkaa syyllistää uhria. Syyllinen on kuitenkin se hakkaaja, ei hakattu.