Lue keskustelun säännöt.
Mitä lajia inhosit koulussa?
Kommentit (82)
Lätkää. Kauheeta kohellusta ja tikkujen sohimista. Samoin sähly. Ja Cooperin helvetin helvettitesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mistään tykännyt erityisesti, etenkin kaikki joukkuelajit oli inhottavia. Mutta kaikkein eniten inhosin uintia, johon en tosin osallistunut kuin muutamia kertoja ala-asteella. Yläasteella en kertaakaan suostunut uimaan.
Pallopeleissä on kouluissa käytössä vähän eri säännöt kuin virallisissa peleissä.
Omana yläaste- ja lukioaikana meillä oli liikunnanopettaja, jolle piti kertoa jos oli menkat, jotta pääsi pari minuuttia aiemmin suihkuun. Ei siinä mitään, mutta hän piti oppilaiden menkoista KIRJAA, ja kommentoi sitten kaikkien kuullen, jos ei ollut säännölliset. Eihän monellakaan nuorella ole. Kuvitelkaa mikä meteli tällaisesta nykyään nousisi.
Ja kaikkien piti tosiaankin käydä joka kerta suihkussa, ope valvoi sen tarkkaan. Open kopista oli ikkuna suihkuhuoneeseen.
Vastasin vahingossa pesäpallo vaikka koripallo oli kyllä vielä enemmän perseestä. Ei mulle sitä palloa kukaan heittäny ja jos heitti kun opettaja käski, niin en osunu mihinkään ja sitte varsinkaan ei enää heittäny. Kaikki kaveriporukat keskenään pelas sitä ja mä vaan kävelin siinä ympyrää ku en muutakaan osannu.
Mut niin se meni kaikessa muussakin. Joukkuelajit on kyllä perkeleen keksintö kouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihasin liikuntatunteja ja kaikkia lajeja tasapuolisesti. Huono itsetuntoni on varmasti osittain seurausta liikuntatunneilla koetusta nöyryytyksestä ja häpeästä. Sadistista opettaa lapsi tuntemaan itsensä surkeaksi epäonnistujaksi kun ei ole liikunnallisesti lahjakas.
Aina kadehdin kaupunkilaiskaveriani kun ne pääsi liikuntatunneilla uimaan. Nyt nämä luettuani olen iloinen ettei pienellä maalaiskunnan koululla ollut mahdollista tarjota tätä mahdollisuutta.
Itse vihasin hiihtoa. Varmaankin johtuu siitä ettei koskaan ollut sopivia varusteita. Sukset ostettiin kaupasta ja sitten niillä lykittiin eteenpäin loppu käyttöikä. Vasta aikuisena löysin lajin uudelleen ja tajusin kuinka paljon kivempaa hiihtäminen on kun VOITELEE sukset säännöllisesti. Muutenkin kaikki välineitä vaativa urheilu on kyseenalaista sillä huonot varusteet tekevät hommasta ikävää.
Luistelu oli toinen inhokki. Johtuen siitä, että koko ala-asteen tytöt luisteli kaunoilla piruetteja ja makkarakuvioita samalla kun pojat pelasi jääpalloa ja lätkää. Sitten yhtäkkiä yläasteella pakka sekoitetaan ja tytöt laitetaan myös pelaamaan lätkää poikien kanssa. Tosi kivaa kun osa porukasta on pelannut sitä jo 6v ja itse vasta opettelet luistelemaan hokkareilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhosin kaikkea muuta paitsi uintia. Aina oli liikuntanumero seiska, paitsi lukion viimeisellä kurssilla kasi, kun liikunnanope oli ollut seuraamssa meidän kuoron jouluoratorio-esitystä.
Vaihdoin koulua 4 ja 5 luokan välissä. Siinä toisessa koulussa opeteltiin vasta pompottelemaan palloa, kun 5. luokalla pelasivat jo täysillä koripalloa. Minulla ei koskaan ole ollut koripallon säännöistä mitään käsitystä.
Vierailija kirjoitti:
Pesäpallo. Joka kevät ja syksy sitä pelattiin, mutta kukaan ei koskaan kertonut sääntöjä!?!?? Tosi hauskaa.
En muistanutkaan sitä, mutta nyt tajusin että minäkään en tosiaan tuntenut sääntöjä kunnolla. Niinkuin en muidenkaan pallopelien. Mutta ei se niin paljon haitannut vaan se että se kova pallo sattui aika kovaa kun se osui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstiilityöt, eli rättikässä! Edelleen ei kiinnosta ommella, kutoa, neuloa yms. Ja puukäsitöihin ei päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Pesäpallo. Joka kevät ja syksy sitä pelattiin, mutta kukaan ei koskaan kertonut sääntöjä!?!?? Tosi hauskaa.
Huvittaa kyllä katsoa telkusta pesäpallo-otteluita, joissa on sääntöjä, joista en ole ikinä kuullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä liikunta paljoa kiinnostanut missään muodossa kun joka joukkuelajissa valittiin aina viimeisenä kun saivat yleensä valita joukkueensa eikä menty ikinä numerovalinnalla. Kukaan ei tsempannut tai kannustanut, ei edes opettaja. Motivaatio kaikeen liikunnanjälkeiseen oli nollissa.
Nyt kiinnostaa liikunta paljon enemmän, tosin yksin piti se motivaatio hankkia. Yllättävän paljon sivustaseuraajana näin kolmekymppisenkin ikäluokassa huomaan toisille ivallisesti nauravia liikuntasuorituksissa (tuttavallisesti toiselle kettuilu asia erikseen), joten eipä ihmekään että jotkut eivät halua harrastaa liikuntaa kun tsemppaamisen taso on näin korkealla. Ei haluta toisen menestyvän.
Mä oon aina kans kuvitellut, että olin jotenkin tyhmä kun en osannut pesiksen sääntöjä. Muut tuntu tajuavan ne automaattisesti ja mä olin aina ihan hoo moilasena, että mitä nyt pitäis tehdä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lentopallo.
Se kävi aina kipeää käsiin, vaikka miten olisi yrittänyt oikealla tekniikalla sitä lyödä/torjua.
Kaikkea liikuntaan liittyvä. Olen kömpelö ja lihava, ollut aina.
En edelleenkään tykkää liikunnasta. Siitä tulee vaan huono olo.
Hiihto ja luistelu. Vastasin kuitenkin hiihto, koska oli todella ärsyttävää kuljettaa suksia, sauvoja ja monoja edestakaisin. Mutta lajina molemmat inhokkeja.
Lentopallo ja koripallo. Koko porukan lyhimpänä kyseiset lajit eivät oikein napanneet. On kiva olla lentopallossa verkolla, kun yletät juuri ja juuri verkon alareunaan, kun verkko on säädetty pisimpien pelaajien mukaan.