Lue keskustelun säännöt.
Mitä lajia inhosit koulussa?
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Telinevoimisteluun ja uimiseen ei riittänyt uskallus. Uimisen tosin opin ja telinevoimistelukin jossain määrin alkoi onnistumaan. Myös suunnistus oli nuorempana aika pelottavaa, koska pelkäsin eksyväni.
Pesäpallo. Taisin oppia säännöt kunnolla vasta ala-asteen vikoilla luokilla, olin liian ujo kysymään ketään selittämään idiootille. En melkein ikinä osunut palloon, ja jos osuin niin se lensi liian sivuun tai töksähti kolmen metrin päähän lähtöpisteestä. Ja kaikki lähti aina juoksemaan liian ajoissa tms, aina oli jokin huonosti.
Uimista ei koulussani harrastettu, mutta en edes osaa uida + teini minä ei todellakaan olisi halunnut esiintyä koko luokalle missään uikkareissa.
Olen myös erittäin huono luistelemisessa ja hiihtämisessä, kotona ei ikinä ollut ketään joka olisi opettanut ja koulussa oli niin tuskallista edes yrittää kunnolla kun aina oli heti joku nauramassa vieressä.
Mutta kyllä se pesäpallo oli kaikkein hirveintä.
Telinevoimistelu ja sitä oli muuten usein. Opettajana vanha sadistinen kääkkä (entinen voimistelija), joka suosi ja lelli notkeimpia tyttöjä, joilta tuo laji sujui hyvin. Olin todella kateellinen pojille, sillä heillä oli mukavia lajeja sekä pelejä vaihtelevasti eikä AINA voimistelua :(
Hiihtämisestä tehtiin koulussa myös vastenmielistä, koska sitä suoritettiin veren maku suussa kilpaillen (yksilökisoja ja viestejä). Kaikkien oli pakko osallistua. Meni maku hiihtämisestä vuosiksi, mutta nykyään tykkään tehdä rauhallisia hiihtolenkkejä luontoa ihaillen ja ulkoilmasta nauttien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pesäpallo. Aivan idioottimaista oli käydä kerran lyömässä, kerran juoksemassa (varsinkin kun palo heti) ja loppu tunnin sit seiso odottamassa jos se pallo sattus tuleen lähelle
Tämä aihe on puitu jo miljoona kertaa, keksi jotain uutta. Ei se nyt niin kamalaa ollut vaikka melkein kaikissa olinkin huono. Kyllä sellaisetkin traumat normaali ihmisellä unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uinti ja koripallo. Siinä ryhmässä oli viisi tyttöä jotka pelasivat koripalloa vapaa-ajallaan ihan joukkueessa ja kävivät peleissä yms. Sitten kun tunneilla saatiin äänestää että mitä tehdään niin aina koripalloa. Ja siellä he sitten innoissaan pelasivat ja muut juoksivat ympäriinsä kuin päättömät kanat, koska enää ei pelattu koulun säännöillä sillä "ei niitä kukaan osaa." Monikin kyllä olisi osannut koulun säännöt paljon paremmin kuin oikeat säännöt. Sitten sinne tuli viisi tyttöä piirittämään ja suurin piirtein lyömään kunnolla käsille että saavat pallon, josta johtuen oli yleensä aina liikuntatuntien jälkeen käsivarret mustelmilla. Ja sitten ne ainaiset huutamiset "noin saa tehdä" kun vie toiselta pallon väkivalloin mutta sitten kun joku tekee saman heille niin heti tulee suurin piirtein itkupotkuraivarit "ei noin saa tehdä kyllä minä tiedän paremmin kuin te koska pelaan koripalloa joukkueessa!!!" Sitten opettaja tietenkin antoi meille muille kaikki rangaistukset koska tehtiin kuulemma aina jotain sääntöjen vastaisesti. Lopulta se meni sitten siihen että me kaverin kanssa juteltiin ja seisoskeltiin tai tahallaan rikottiin sääntöjä (kampattiin heitä jne) että päästiin pois pelistä. Koripallo oli ensin kivaa mutta tuon takia siihen meni maku.
Ja sitten joku perus uinti luokan ainoana läskinä tyttönä. Saatiin sentään yläasteella mun sairaudesta johtuneen lääkityksen ja siitä johtuneiden venymäarpien takia mulle uintitunnit kävelyiksi.
Kaikkia urheiluksi nimettyä typerää leikkimistä, olisi senkin ajan voinut käyttää vaikkapa matikan opiskeluun, mitä vielä jotain vitun pallon potkimista mitä siitä opimme, emne yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uinti ja lentopallo molemmat. Lentopallo on ärsyttävää ja ahdistavaa, koulu-uinti myös ja sieltä aina lintsasin. Muuhun liikuntaan kyllä osallistuin ihan innolla. Liikunta on lähellä sydäntäni.
En tykännyt kun kokoajan oli pallopelejä, koripalloa, sählyä, pesistä, jalkapalloa, lentopalloa.... on tottakai loogista, koska pallopelit on helppoja isolle liikuntaryhmälle. Sulkapallo oli ainoa poikkeus pallopeleissä, sitä oli ihanaa pelata!
Kuntopiiri oli lempparini. Samoin tuo sulkapallo ja myös erilaiset tanssit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihasin yleisurheilua, koska se ei ollut hauskaa yhdessä tekemistä, vaan testattiin kuka on paras missäkin. En ollut kovin hyvä ja jäin kaikessa melkein aina viimeiseksi. Itku kurkussa lähdin aina niiltä liikuntatunneilta tietäen että olin huono :( pidin kyllä muista liikuntatunneista mut toi oli hirveää
Kyllähän pesäpallo on kaikista järjettömin lajina harrastaa, siinä kun pelaajia on kentällä monta yhtä aikaa, mutta pallolliseen peliin osallistuu vain pari pelaajaa (syöttäjä/lyöjä) kerrallaan. Muut seisoskelevat ulkokentällä tai lyöntivuoroa odotellen tylsistyneinä. Pelinä ihan mielenkiintoinen, jos kaikki pelaamassa olevat sitä osaavat ja tietävät mitä tehdä, mutta koululaisille typeristä typerin laji liikunnallisuuden opettamiseen.
Muuten sitä tuskin edes pelattaisiin, mutta kansallislaji. Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pesäpallo, hyi. Kaikki sitä inhosi.
Kaikki joukkuelajit. Yksilölajeissa sai olla rauhassa kiusaajilta.
Pesäpallo! Asuin koulun lähellä ja muistan, miten kerran kuumeessa katselin keittiön ikkunasta luokkatovereita jotka pelasivat pesistä ja olin iloinen flunssasta .
Vierailija kirjoitti:
Uinti oli ylivoimainen inhokki. Minusta on suorastaan sadistista pakottaa herkässä iässä olevat lapset/esiteinit olemaan alasti luokkakavereiden kanssa. Se oli ihan hirveää ja nöyryyttävää.
Eikö teidän siis tarvinnut muuten liikuntatuntien jälkeen käydä suihkussa?
En saa lainattua nyt puhelimella, mutta sen legendaarisen ALAPESUN muistan minäkin. Oltiin aivan varmasti samassa koulussa :-)