Oppilaiden osaamisessa on valtava ero, joka tekee opettamisesta lähes mahdotonta

Vierailija kirjoitti:

Koulukirjat ovat liian tylsiä. Lapselle opettaessani on ihan työn ja tuskan takana lukea se kappale, kun aivot huutaa, että ei huvita lukea tätä ja huutohaukotus meinaa tulla koko ajan. Eikö niitä asioita voisi kertoa mielenkiintoisemmin?

Tämä on hyvä sisäkuva nykyajan lukemisongelmalle. Koska kaikki asiat ympärillä tapahtuvat heti eivätkä vaadi keskittymistä, tulee vähänkään pidemmän tai tylsemmän tekstin lukemisesta melkein mahdotonta. Olen huomannut asian nykyisissä lasten- ja nuortenkirjoissa, joissa tapahtuu joka sivulla jotain. Ei ole enää sellaisia pitempiä kuvailujaksoja, vaan joka sivulla tai jopa joka kappaleessa on actionia. 

Oma nuoreni nikoittelee kovasti lukiessaan jotain vanhempaa koska rytmi on aivan erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Yläkouluun tullaan nykyään todella hurjilla osaamisen eroilla. Parhaimmat oppilaat pystyisivät jo seiskalla (rakenteen neuvonnan jälkeen) kirjoittamaan kokeessa esseen, jolla pärjäisi hyvin ylioppilaskirjoituksissa. Heikoimmat osaavat lukea tutkitusti keskimääräisen 2-3 luokkalaisen tasoisesti. Ilman kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa ei yläkoulussa pärjää.

Miksi yläkouluun päästetään oppilaita, jotka eivät heikon lukutaidon vuoksi siellä pärjää? Osalla heistä ei ole mitään erityistä lukivaikeutta selittävää häiriötäkään. Kunhan eivät ole tulleet opetelleiksi.

Rakas opettaja. Vilkaise putkesi ympärille ja huomaa että kaikki kollegasi eivät osaa opettaa. Luit aivan oikein, opettaja ei osaa opettaa. Tälläisen opettajan kun lapsi saa ekalla ja kolmannella vaihtuu opettaja joka osaa työnsä niin hänellä on valtava työ kiriä kasaan kahden vuoden aikana haaskattu aika ja työ. 

Ai mitä tiedän? Oma lapseni ei voittanut opelotossa ja sain tällaisen opettajan koulutuksen saaneen mutta täysin alalle sopimattoman opettajan. Seuraava ope oli rehellinen ja sanoi että tarvitsee vanhempien apua jotta saadaan kurottua kiinni se mitä lapsille ei kahdessa vuodessa ollut opetettu vaikka olisi pitänyt. 

Meillä oli onneksi väliarvonta ja tilanne saatiin korjatuksi. Mutta ajattelepa että tämä sama kansankynttilä olisi ollut lapsilla opena yläkoulun alkuun saakka. En uskalla edes ajatella mitä sinä olisit silloin ajatellut. Se olisi ollut täysi katastrofi.

Kunnassamme on alakoulussa kolme rinnakkaisluokkaa. Heikkoja tulee melkoisen tasaisesti kaikilta, samoin kuin huippujakin. Opettajan henkilöllisyys ei selitä kuin pienen osan oppilaiden osaamisen vaihtelusta. Kodin henki ja suhtautuminen kouluun selittää paljon suuremman osan!

No itse kun olin nuori, niin opettajat painostivat minut erityisopetukseen. Tappelivat kuulemma vanhempieni kanssa ja kun päättivät, että miän päätän sen ( eivät kertoneet aisasta minulle mitään ) opettaja sai minut houkuteltua erityisopetukseen. Sitten vain moni aihe muuttui erityisopetukseksi, jäin toisista jälkeen. Yläkouluun mentäessä vanhemmat itsepintaisesti tappelivat, että turhat mukautetut aineet poistettaisiin ja menisin oikeaan luokkaan opiskelemaan... Oli aika vaikeaa kun oli jäljessä muista. Yhdessä aineessa pietettiin huolta, että pysyisin varmasti jäljessä muista, vaikka kuinka yritin saada ne kiinni ja sen jälkeen inhosin sitä ainetta kokonaan. Ei se vika siis todellakaan ole oppilaassa, jos ei syystä tai toisesta pysy nopeammin oppineiden perässä.

Koulussa opetetaan liikaa ajattelemaan muiden ehdoilla, survotaan samaan kastiin eikä ainakaan minun aikana kannustettu tai keskitytty niihin asioihin missä oltiin oikeasti hyviä tai oli kiinnostuttu.

Öh, siis eikö tämän aloituksen idea ollut tuo otsikon joka-sana? Luulin, että otsikosta on kolme sivua keskustelua. Mikä pettymys...

Oppilaat ovat yksilöitä. Kaikkein pahinta on se, kun yritetään lyödä kaikki ihmiset samaan kastiin ( mikä ainakin täällä suomessa on aika yleistä. Pitää oppia mahdollisimman nopea tempoisesti ja opetetaan kaikki samalla lailla. Massasta hitaasti poikkeavia katsotaan pahasta ). Itselleni teoria on ollut aina todella hankala oppimistapa. Olen pitänyt aina enemmän esim: luotodokumenteista ja oppinut niistä paljon enemmän kuin kirjoista lukemalla, vaikka teksti olisi samasta asiasta. Vasta kun on ensin nähnyt videon ja sitten lukenut kirjan tekstin olen hahmottanut, mitä siinä yritetään opettaa.

Tämäntakia kiinostukseni on yleensä lopahtanut aika nopeasti, eikä asiaa auta se, että ryhmäpaineen saattelemalla opettaja kyselee minulta, mitä kirjassa oikein kerrottiin. Siihen päälle koulukiusaaminen niin asiahan on oikein mukava.  Itse olin hyvä kuvaamataiteessa, mutta ei koulussa sitä pahemmin opetettu kehittämään tai käyty läpi mitä sillä voisi saavuttaa. Tuntui siltä, että se taito oli yhtä tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukirjat ovat liian tylsiä. Lapselle opettaessani on ihan työn ja tuskan takana lukea se kappale, kun aivot huutaa, että ei huvita lukea tätä ja huutohaukotus meinaa tulla koko ajan. Eikö niitä asioita voisi kertoa mielenkiintoisemmin?

Tämä on hyvä sisäkuva nykyajan lukemisongelmalle. Koska kaikki asiat ympärillä tapahtuvat heti eivätkä vaadi keskittymistä, tulee vähänkään pidemmän tai tylsemmän tekstin lukemisesta melkein mahdotonta. Olen huomannut asian nykyisissä lasten- ja nuortenkirjoissa, joissa tapahtuu joka sivulla jotain. Ei ole enää sellaisia pitempiä kuvailujaksoja, vaan joka sivulla tai jopa joka kappaleessa on actionia. 

Oma nuoreni nikoittelee kovasti lukiessaan jotain vanhempaa koska rytmi on aivan erilainen. 

En voi puhua ensimmäisen mielenkiintoisuutta toivoneen henkilön puolesta, mutta luovaa kirjoittamista harrastavana henkilönä minulle "mielenkiintoisesti kirjoitettu teksti" ei todellakaan vaadi sitä, että jatkuvasti on jotain actionia ja tapahtumaa. Kyse on ihan sen tekstin rakenteesta. Onko käytetty vaihtelevasti erilaisia lauserakenteita, vai toistuuko samat rakenteet jatkuvasti? Onko lauseet välillä lyhyitä ja välillä pitkiä, vai kaikki yhtä pitkiä? Johdattaako teksti lukijan ajatusta loogisesti, muttei kuitenkaan täysin ennalta-arvattavasti?

Tylsää tekstiä saadaan sillä, että kirjoitetaan monotonisesti ja tylsästi, eikä sellaista tekstiä mikään toiminta pelasta. Kani syö ruohoa. Ruoho kasvaa maassa. Ruoho on vihreää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkouluun tullaan nykyään todella hurjilla osaamisen eroilla. Parhaimmat oppilaat pystyisivät jo seiskalla (rakenteen neuvonnan jälkeen) kirjoittamaan kokeessa esseen, jolla pärjäisi hyvin ylioppilaskirjoituksissa. Heikoimmat osaavat lukea tutkitusti keskimääräisen 2-3 luokkalaisen tasoisesti. Ilman kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa ei yläkoulussa pärjää.

Miksi yläkouluun päästetään oppilaita, jotka eivät heikon lukutaidon vuoksi siellä pärjää? Osalla heistä ei ole mitään erityistä lukivaikeutta selittävää häiriötäkään. Kunhan eivät ole tulleet opetelleiksi.

Rakas opettaja. Vilkaise putkesi ympärille ja huomaa että kaikki kollegasi eivät osaa opettaa. Luit aivan oikein, opettaja ei osaa opettaa. Tälläisen opettajan kun lapsi saa ekalla ja kolmannella vaihtuu opettaja joka osaa työnsä niin hänellä on valtava työ kiriä kasaan kahden vuoden aikana haaskattu aika ja työ. 

Ai mitä tiedän? Oma lapseni ei voittanut opelotossa ja sain tällaisen opettajan koulutuksen saaneen mutta täysin alalle sopimattoman opettajan. Seuraava ope oli rehellinen ja sanoi että tarvitsee vanhempien apua jotta saadaan kurottua kiinni se mitä lapsille ei kahdessa vuodessa ollut opetettu vaikka olisi pitänyt. 

Meillä oli onneksi väliarvonta ja tilanne saatiin korjatuksi. Mutta ajattelepa että tämä sama kansankynttilä olisi ollut lapsilla opena yläkoulun alkuun saakka. En uskalla edes ajatella mitä sinä olisit silloin ajatellut. Se olisi ollut täysi katastrofi.

Tiedän tunteen. Menin opettajan sijaiseksi luokkaan, jossa oma lapseni oli viimeistä alakouluvuotta, siis kuudennella. Kyllä minä järkytyin kun huomasin, että puolet siitä luokasta ei ymmärrä sanallisia laskutehtäviä eikä hallitse mittayksiköitä. Sääliksi kävi tulevaa yläasteen matematiikanopettajaa, vaikka yritin viimeisen kevätlukukauden aikana pelastaa mitä pelastettavissa oli. Oman lapseni kohdalla ei ollut aihetta huoleen matematiikassa vaan enemmän lukutaidossa. Se on vaikuttanut varsinkin kieliopintoihin vielä lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ennen tultiin vielä isommilla, kun varsinkaan maaseudulla ei herkästi laitettu erityisluokalle, piti olla tosi vaikea tapaus, jos laitettiin. Mun luokalla oli jo 70-luvulla seiskalla kaksi sellaista poikaa, jotka niukin naukin osasivat edes lukea. Eikä kyse ollut lukihäiriöstä, sillä se olivat huonoja ihan kaikessa. 

1970-luvulla lajiteltiin oppilaita kansakoulun 4. luokan jälkeen oppikouluun ja jatkamaan kansa- ja kansalaiskoulussa. Osaamisen lisäksi vaikutti varallisuus, eli hyviäkin köyhiä jäi kansakouluun, mutta oppikouluun oli pääsykokeet. Toki sielläkin saatiin ehtoja ja jäätiin luokalle, eli ne tipahtivat alemmille luokille, jotka eivät oppineet tarpeeksi.

Peruskoulussa kaikki olivat sitten samassa luokassa, mutta ainakin matematiikassa oli tasokurssit osaamisen mukaan.

Nykyään on todella hirmuiset erot jo alaluokilla. Olen opettanut luokkaa, jossa osa selvisi tuskin kymmenen ylittävistä yhteenlaskuista ja osa laski sujuvasti 7:n ja 8:n kertotauluja. Ensimainituille oli tarjolla tukiopetusta, mutta mitä annettavaa opettajalla voi olla tavallisessa luokassa oppilaille, jotka osaavat jo kaiken ja ovat vielä nopeita tekemään?

Mitäpä luulette niiden oppilaiden tekevät, joilla ei ole mitään haastetta opittavassa asiassa tunnilla?

Jos 10 oppilaat häiritsevät tuntia, he eivät ole niin älykkäitä kuin luulisi. Eikös oppilailla nykyään ole tabletit, päästä tekemään niillä juttuja, kun tunnin tehtävät ja kotitehtävät on jo tehty.

Uskotko ihan sinisin silmin, että edes kympin oppilaat alaluokilla käyttäisivät tablettia nimenomaan koulujuttuihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ennen tultiin vielä isommilla, kun varsinkaan maaseudulla ei herkästi laitettu erityisluokalle, piti olla tosi vaikea tapaus, jos laitettiin. Mun luokalla oli jo 70-luvulla seiskalla kaksi sellaista poikaa, jotka niukin naukin osasivat edes lukea. Eikä kyse ollut lukihäiriöstä, sillä se olivat huonoja ihan kaikessa. 

1970-luvulla lajiteltiin oppilaita kansakoulun 4. luokan jälkeen oppikouluun ja jatkamaan kansa- ja kansalaiskoulussa. Osaamisen lisäksi vaikutti varallisuus, eli hyviäkin köyhiä jäi kansakouluun, mutta oppikouluun oli pääsykokeet. Toki sielläkin saatiin ehtoja ja jäätiin luokalle, eli ne tipahtivat alemmille luokille, jotka eivät oppineet tarpeeksi.

Peruskoulussa kaikki olivat sitten samassa luokassa, mutta ainakin matematiikassa oli tasokurssit osaamisen mukaan.

Nykyään on todella hirmuiset erot jo alaluokilla. Olen opettanut luokkaa, jossa osa selvisi tuskin kymmenen ylittävistä yhteenlaskuista ja osa laski sujuvasti 7:n ja 8:n kertotauluja. Ensimainituille oli tarjolla tukiopetusta, mutta mitä annettavaa opettajalla voi olla tavallisessa luokassa oppilaille, jotka osaavat jo kaiken ja ovat vielä nopeita tekemään?

Mitäpä luulette niiden oppilaiden tekevät, joilla ei ole mitään haastetta opittavassa asiassa tunnilla?

Jos 10 oppilaat häiritsevät tuntia, he eivät ole niin älykkäitä kuin luulisi. Eikös oppilailla nykyään ole tabletit, päästä tekemään niillä juttuja, kun tunnin tehtävät ja kotitehtävät on jo tehty.

Uskotko ihan sinisin silmin, että edes kympin oppilaat alaluokilla käyttäisivät tablettia nimenomaan koulujuttuihin?

Jos pakolliset hommat on tehty, vaikka pelaamiseen. Pääasia etteivät häiritse muita.

Vierailija kirjoitti:

Öh, siis eikö tämän aloituksen idea ollut tuo otsikon joka-sana? Luulin, että otsikosta on kolme sivua keskustelua. Mikä pettymys...

Joka-sanan tilalle olisi sopinut paremmin mikä. Eli "mikä tekee opettamisesta lähes mahdotonta". Tarkkuutta opettajat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Open tehtävä on eriyttää ja ohjata jokaisen osaamista eteenpäin omalta tasolta lähtien. Se on haastavaa, mutta siitä opelle maksetaan.

Toki homma olisi helpompi, jos oppilailla olisi erinomaiset taidot ja huippumotivaatio, ei olisi riitoja, kiusaamista, murkkuikää, perhehuolia jne.

Jos yläkoulun luokassa on 25 oppilasta ja heistä 4-5 osaa juuri ja juuri lukea, perusjutut ympäröivästä maailmasta on ihan hepreaa ( ovat siis ihan suomalaisia) niin opettajan koko aika menee heidän ohjaamiseensa. Kuka on sitten se henkilö joka opettaa täysillä muita ja eriyttää lisäksi ylöspäin? Kyllä säästöjen vuoksi tehdyt erityiskoulujen alasajo on ihan katastrofi.

Mä sain tänä vuonna poikkeuksellisen heikon seiskaluokan, luokalla on SEITSEMÄN melkein lukutaidotonta oppilasta (tiedoksi: kantasuomalaisia). En tiedä mitä tästä tulee: kympin oppilaat tylsistyvät, kasin ja seiskan oppilaat jäävät totaalisesti ilman huomiota kun opettajan kaikki aika menee niiden heikkojen ohjaamiseen. Kiitos vaan Säästösuomi!  

Älä käytä aikaa heikkojen ohjaamiseen. Anna niiden touhuta omiaan kunhan ovat hiljaa ja vitosella päästät läpi. Niistä ei kuitenkaan tule mitään, vaikka miten paljon panostaisit. Käytä mieluummin resurssit hyviin oppilaisiin, jotka voivat pelastaa Suomen suosta

T. tuleva kollega

Pitäisköhän sun harkita vielä onko ala sulle ihan oikea?

Kyllä on. En voi oppilaan tasoeroille mitään enkä yksin muuttaa systeemiä, mutta voin auttaa parhaita pääsemään täyteen potentiaaliinsa

Mukautettu arvosana on toisella asteella pakko antaa ( poislukien lääkehoito ).

Todistukseen tulee merkintä mukautuksesta vaan ihan pakko on rehtorin antaa mukautettu arvosana.

Ja mikä oleellista, jos rehtori kuitenkin epää ammattikoulussa mukautetun arvosanan niin tästä epäämisestä tulee tietenkin antaa kirjallinen päätös, josta päätöksestä voi valittaa AVI:oon kahden viikon sisällä.

Aluehallintovirasto käsittelee valituksen mukautetusta arvosanasta ilmaiseksi eli valitus kannattaa aina.

Kohta laatuoppilaitoksen rehtori pyörtää päätöksensä mukautetusta arvosanasta ja taas valmistuu ammattikoulusta oppinut osaaja ja ammattikoulu saa valtionosuutensa. Opettaja on iloinen kun rahaa tulee palkkoihin.

Mukautettu arvosana todistuksessa on loistava keino työhönottajalle tunnistaa keskittymishäiriöiset, joille yhden sivun mittaisen käyttöohjeen lukeminen on ylivoimaista.

Tämäntapaista lukee mukautetún opiskelijan todistuksessa:'

M) Tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita ja osaamisen arviointia on mukautettu ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain

(630/1998, muutos 246/2015) 19 a tai 21 §:n perusteella.

M1) Tutkinnon osan osa-alueen, toinen kotimainen kieli, osaamistavoitteita ja osaamisen arviointia on mukautettu ammatillisesta peruskoulutuksesta

annetun lain (630/1998, muutos 246/2015) 19 a §:n perusteella.

M2) Opiskelija osaa peruslaskutoimitukset, käyttää mittavälineitä työssä ohjatusti, ymmärtää kemiallisten aineiden huolellisen käsittelyn merkityksen ja

osaa käyttää tietokonetta ohjatusti tiedonetsintään ja opiskeluun.

jne.

Mitäs jos nämä heikommin menestyvät ovat erityislapsia?

Näin on. Täytyy eriyttää, ja ylöspäin. Suomen koulutus on kohta kupla. Peruskouluaika hyötykäyttöön ja laiskureille vaatimukset ja sanktiot. Liikahyysäys pois.

Joku kirjoitti ketjussa, että opettajien pitäisi palata takaisin opetustyyliin, jossa opettaja kirjoittaa opeteltavan asian taululle ja oppilaat kopioivat sen vihkoon.

Ensinnä, tuo ei ole uuden opetussuunnitelman mukaista. Toiseksi, tuossa opetellaan vaan ulkoa asia 'hauki on kala'-tyyppisesti, kun pitäisi oppia itse oivaltamaan ja hoksaamaan ja päättelemään asioita. Kolmanneksi, tuolla opetustyylillä saa vanhemmat kimppuunsa.

Kotikunnassani on osassa kouluja kirjat korvattu tableteilla. Tästä on nyt noussut meteli. Digioppimateriaali ei useinkaan vielä yllä kirjojen tasolle, niissä on myös ohjelmointivirheitä, jne. Lisäksi nettiyhteydet ei aina toimi aukottomasti ja sitä rataa. Lopputuloksena osa ooettajista on alkanut kirjoituttaa oppilailla ydinasiat vihkoon. Vanhemmat ovat pillastuneet tästä.

Osa heikosti menestyneistä on erityislapsia. Heikosti menestyvien joukko on kuitenkin laajentunut edellytyksiltään normaalien lasten puolelle. Erityisesti poikien keskuudessa halveksutaan koulussa pärjäämistä, lukemista ja muita "neitimäisinä" pidettyjä hyödyllisiä taitoja. Poikana olemisen kulttuuri johtaa syrjäytymiseen!

Sitä se on, kun yritetään epätoivoisesti tasapäistää kaikkia. Meissä nyt vaan on eroja älykkyydenkin ja oppimisen suhteen. Fiksuimmat kärsivät, kun hitaimpien mukaan mennään. Yritysmaailmassa sitä kutsuttaisiin resurssien tuhlaamiseksi.

Noita ryhmäjakoja kun koulumaailmassa tehdään, ei saa vanhemmille sanoa suoraan, että nämä nyt vaan ovat etevämpiä ja oma lapsesi joutuu heikompien pariin osaamistason vuoksi. Tulee paha mieli Jani-Petterin vanhemmille ja kova valitus. Seuraavaksi uhataan soittaa keltaiselle lehdistölle suuresta vääryydestä, ettei taso vain riittänyt.

Tytöt kehittyvät poikia nopeammin. Myös älykkyyden suhteen. Tuon voisi ottaa huomioon molempien sukupuolten kannalta. Se harppaus on parin vuoden aikana iso.

Takaisin perus- ja oppikoulu. Apukoulu myös ja tarkkikset. Erityisopettajat ovat jo nääntymässä taakan alle. Lisäksi vielä kielitaidottomien pakolaislasten riippakivi.