Teini ja koulustressi

Ja mitään ns tavoitteellisia harrastuksia ei ole ollut koskaan. Liikuntaharrastuksia joissa on tarkoitus relata ja pitää ihan vaan hauskaa.

Eniten ärsyttää kun hän ei anna auttaa. Eilen tuli kello 23 sanomaan ettei selviä kielen läksystä. Eli menee ihan nyt siinä hilkulla että saa seuraavam päivän läksyt kasaan. Tuonkin olisin voinut hänelle auttaa vähän aiakisemmin, jos vaan olisi kertonut. Mutta kun ei.

Sitten kokee huutamiseksi kaiken kun yritän sanoa että tulee vaan ajoissa sanomaan, jos tuntuu vaikealta. Että autetaan kyllä. Eikä usko mitään järkeviä neuvoja. Ylipäätään ei ota minulta mitään vastaan. Ja sen stressinsä purkaa haukkumalla, nälvimällä ja solvaamalla minua. Huoh.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä on jo liikaa niin en suosittele lapsellesi lukiota. Sielä on vielä tiukempi aikataulu ja helposti 5 tai 6 koetta viikossa.

En usko. Tällä on viikossa kolme koetta ja hemmetinmoisia historian esseitä ja päälle ranskan kirjoitelmia jne.

Päivät aina kello 8 - jopa 16.

Ap

Kuulostaa samalta kun lukiossa sillä erolla että niitä kokeita koeviikolla on jopa 6 riippuen monta kurssia otat ja sielä tieto on paljon vaikeampaa.

Joo mutta se on sitten se koeviikko. Niitä ei ole joka viikko.

Hän ei roiku somessa.

Ap

No ei kyllä yläkolussakaan ole useita kokeita joka viikko, haloo!

On. Koko syksy on menty niin että joka viikko on vähintään kaksi koetta, yleensä kolme. Lisäksi hervottomia historian esseitä, tyyliin pohdi analysoiden sosialismin ja kommunismin eroa.

Ja lukuaineet on pakattu niin että kemia, fysiikka, matikka, hissa, bilsa, pitkät kielet jne. on kaikki samassa jaksossa. Osa arvosanoista jää päättötodistykseen. Keväällä näyttäis olevam yksi jalso pelkkiä taideaineita. Jos sinne asti selviää hengissä.

Jouluun asti jatkuu sama tahti. Onneksi kolmosjaksossa on yksi aamu joka alkaa vasta 11.30.

Ja koealue on kokonaiset 30 sivua, vai?

Ja tuo historian tehtävähän on ihan normaali läksy.

Siellä taitaa ylireagoida joku muukin kuin 15-vuotias tytöntyllerö.

Suuri kiitos tuestasi. Arvostan todella. Nälvintäähän juuri kaipasinkin. Aah, ihanaa.

Ap

Juuh, meidän 13-vuotias poika ei kyllä stressaa... Läksyihin menee viis minuuttia ja kokeisiin lukemiseen nolla minuuttia. Ihme kyllä koetulokset on vielä olleet kohtuullisia vaan eivät ehkä ole kauaa...

Tätä linjaa en suosittele kenellekään, mutta voisiko lapsesi olla syytä ottaa vähän rennommin?

Siis miten on mahdollista, että tehtävää on noin paljon? Poikani on seiskaluokalla ja kyllähän hänelläkin voi ajoittain olla vaikka kolme koetta viikossa ja päivät ovat tietysti pidempiä kuin alakoulussa, mutta ei todellakaan tee mitään läksyjä enää klo 23. Vaihtelevatko jaksot kuinka paljon keskenään? Oletko vaihtanut kokemuksia muiden vanhempien kanssa?

Ap:n tapauksesta en tiedä, mutta tässä aukeaa kaksi hyvin erilaista näkökulmaa: lapsi on joko ylisuorittaja tai sitten ei ole tottunut ponnistelemaan eli ihan vastakkaiset vaihtoehdot. Ylisuorittaja tekee kaiken täydellisesti ja hitaasti puurtaen ja oppiminen voi olla vaikeaa, koska siitä puuttuu kaikki rentous. Toinen vaihtoehto on se, mitä Keijo Tahkokallio on nostanut esiin eli lapsi ei ole ikinä tottunut näkemään vaivaa vaan valittaa heti yletöntä vaatimustasoa, jos pitää tehdä vaikka läksyjä. Voin sanoa, että tuo oma 13-v. poikani on kuulunut tähän jälkimmäiseen ryhmään. Hän on aina oppinut nopeasti (mistä on siis etua nytkin, koska kokeisiin lukee n. vartin ja saa ihan hyvän arvosanan), mutta senpä takia kun joskus harvoin alakoulussa tuli kotiin asti läksyä (yleensä sai tehdä ne koulussa), se olikin hirveän älämölön paikka. Olin aika järkyttynyt siitä, miten laiska hän suoraan sanoen oli, mutta kyllä vaan ponnisteluunkin täytyy tottua, ei sitä ilmaiseksi opi. Sitä en kyllä väitä, etteikö nykylasten ja -nuorten elämä olisi kuormittavaa, mutta se kuormitus tulee paljolti VIIHTEESTÄ eli koneet piippaavat koko ajan uutta viestiä ja on pysyttävä kaikin tavoin menossa mukana... tosi viihdyttävää?

Ap:n tapauksessa on sitten tietysti mahdollista, että lapsella on joku oppimisen ongelma. Eli näkee vaivaa ja yrittää, mutta jokin vaan tökkii, eikä opi. Silloin täytyy hakea apua, jotta lapsi ei ala pitää itseään huonona.

Meillä myös kasiluokkalainen ja on kyllä väsynyt, mutta ei se koulutehtävistä johdu. Ihan hyvin pärjää koulussa, numerot 9-10. Läksyt tekee heti kun tulee koulusta (kulkee bussilla, joten on siinä jo vähän aikaa mennyt koulun loppumisesta), siihen menee aikaa n. puolisen tuntia, suurimman osan tehtävistä on ehtinyt tehdä jo koulussa tunnilla. Joskus jonkun kirjoitelman tekemiseen menee tuntikin, mutta harvoinhan niitä on ja aikaa kirjoitelman tekemiseen monta päivää, usein tekee viikonloppuna tuollaiset työt. Kokeisiin lukee parina iltana ja jos on useammat viikolla (tällä viikolla oli 3 koetta), niin sitten lukee jo edellisenä viikonloppuna.

Väsymyksen aiheuttaa se, että ei saa illalla unta, ihan sama mihin aikaan menee nukkumaan. Ja joo, puhelin ja kone menee kiinni hyvissä ajoin, kotiin tulee aikanaan, liikkuu, ulkoilee ja syö terveellisesti. Nuorella hormonitoiminta aiheuttaa sen, että unirytmi siirtyy myöhemmäksi, sille ei vaan aina voi mitään. Itselläni oli sama ongelma teininä, kesti muutaman vuoden. Tätä ei meidän koulusysteemi ota huomioon, mitään ei tapahdu, vaikka kuinka asiantuntijat esittää, että koulun alkua pitäisi vähän myöhentää.

Lukiossa niitä tehtäviä on sitten oikeasti paljon ja ne myös kannattaa tehdä, jos haluaa menestyä myöhemmissä opinnoissa. Meillä lukiolainen, joka lukee pitkää matikkaa ja fysiikkaa tekee helposti 3-4 tuntia läksyjä 7-8 tunnin koulupäivän päälle. Ei tietysti onneksi ihan joka jakso ole noin rankka, mutta aika monta tuollaista on. Käy kyllä jo ihan työstä.

AP, tuo ei ole normaalia.

Joko lapsesi vaatii itseltään liikoja omaan tasoonsa nähden (tai häneltä vaaditaan) TAI sitten hänellä on jotain oppimisen ongelmaa, mikä tekee kaikesta niin työlästä.

Ei ole normaalia, että tuossa vaiheessa kaikki aika menee koulusta suoriutumiseen. Peruskoulu kun on tarkoitettu kaikenkarvaisille oppilaille. Lukioon tulee jo tasoeroa, siellä vaaditaan enemmän, parempaa stressinsietokykyä, priorisointitaitoja, nopeutta. Puhumattakaan sitten siitä eteenpäin.

Jos lapsi jo tuossa vaiheessa on ihan suossa läksyjen ja koulun kanssa, niin se ei ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä on tuollainen meno? Omani kun kävivät yläkoulu, niin ikinä ei tuntunut olevan läksyjä ja kokeita aina parina ryppäänä lukukaudessa, kuukausia meni ettei ollut mitään. Nyt lukiossa on vähän enemmän, mutta yllättävän vähän edelleen...

Mun lapsen mukaan lukiossa on kyllä paljon lukemista, mutta vähemmän kotitehtäviä ja töitä. Toisaalta ihan hyvä, että yläkoulussa oli jo paljon, niin lukios alku on sujunut hyvin, ei yllättänyt.

Lukiossa tulee reilusti enemmän kotitehtäviä jne. Eri asia sitten tekeekö niitä. Niitä kun ei valvota muuten kuin että pääset kokeista läpi

Toki on ollut kotitehtäviä, esim kirjallisuusblogin pitämistä, esitelmiä yms. Mutta kyllä hänellä oli enemmän niitä yläkoulussa, jossa tehtäviä oli todella paljon koko ajan. Kävi englanninkielistä koulua Suomessa.

Enkkuluokilla tulee kyllä todella paljon läksyä verrattuna "tavalliseen". Ihan alakoulussakin. Esimerkkinä nyt vaikka lukudiplomi, joka ainakin lapseni luokalla on pakko suorittaa, vaikuttaa suomenkielen numeroon, eli ne kuusi kirjaa pitää lukea ja tehdä raportit. Mutta lisäksi pitää lukea lukuvuoden aikana kahdeksan englanninkielistä kirjaa ja tehdä niistä raportit. Meillä on yksi suomenkielisellä luokalla nyt 9. luokalla ja saa paljon vähemmän läksyä kuin siskonsa 8. luokalla. En tiedä mistä johtuu.

Kokeet tuntuvat yläkoulussa tulevan molemmissa systeemeissä ryppäänä juuri ennen jakson vaihtumista, jolloin saattaa olla joka päivä koe, parhaimpina kaksi. Mutta tämä on tiedossa ajoissa.

En osaa sua kauheasti auttaa ap, meilläkin 9.luokkalainen stressaa ja lukee, vaikka pärjäisi vähemmälläkin. Se on joillain ihmisillä ihan luonne. Isänsä on samanlainen. En usko horoskooppeihin, mutta joku tässä kyllä pistää uskomaan - molempien horoskooppimerkki on neitsyt (uskomuksen mukaan pikkutarkka ja äärimmäisen perfektionisti).

Vierailija kirjoitti:

Siis miten on mahdollista, että tehtävää on noin paljon? Poikani on seiskaluokalla ja kyllähän hänelläkin voi ajoittain olla vaikka kolme koetta viikossa ja päivät ovat tietysti pidempiä kuin alakoulussa, mutta ei todellakaan tee mitään läksyjä enää klo 23. Vaihtelevatko jaksot kuinka paljon keskenään? Oletko vaihtanut kokemuksia muiden vanhempien kanssa?

Ap:n tapauksesta en tiedä, mutta tässä aukeaa kaksi hyvin erilaista näkökulmaa: lapsi on joko ylisuorittaja tai sitten ei ole tottunut ponnistelemaan eli ihan vastakkaiset vaihtoehdot. Ylisuorittaja tekee kaiken täydellisesti ja hitaasti puurtaen ja oppiminen voi olla vaikeaa, koska siitä puuttuu kaikki rentous. Toinen vaihtoehto on se, mitä Keijo Tahkokallio on nostanut esiin eli lapsi ei ole ikinä tottunut näkemään vaivaa vaan valittaa heti yletöntä vaatimustasoa, jos pitää tehdä vaikka läksyjä. Voin sanoa, että tuo oma 13-v. poikani on kuulunut tähän jälkimmäiseen ryhmään. Hän on aina oppinut nopeasti (mistä on siis etua nytkin, koska kokeisiin lukee n. vartin ja saa ihan hyvän arvosanan), mutta senpä takia kun joskus harvoin alakoulussa tuli kotiin asti läksyä (yleensä sai tehdä ne koulussa), se olikin hirveän älämölön paikka. Olin aika järkyttynyt siitä, miten laiska hän suoraan sanoen oli, mutta kyllä vaan ponnisteluunkin täytyy tottua, ei sitä ilmaiseksi opi. Sitä en kyllä väitä, etteikö nykylasten ja -nuorten elämä olisi kuormittavaa, mutta se kuormitus tulee paljolti VIIHTEESTÄ eli koneet piippaavat koko ajan uutta viestiä ja on pysyttävä kaikin tavoin menossa mukana... tosi viihdyttävää?

Ap:n tapauksessa on sitten tietysti mahdollista, että lapsella on joku oppimisen ongelma. Eli näkee vaivaa ja yrittää, mutta jokin vaan tökkii, eikä opi. Silloin täytyy hakea apua, jotta lapsi ei ala pitää itseään huonona.

Ei ole oppimisen ongelmaa, ei sitä etteikö olisi tottunut tekemään.

Tiedän että sielläon muutama luokkakaveri luopunut jo joistakin kielistä koska tekemistä on paljon.

Itse koen että jaksojen lukkarit on laadittu todella huonosti. Esim nyt hissaa valtavasti, arvosana jää päättötodistukseen eli paine on kova. Ja sitten sen päälle ihan kaikki muut reaalit, elämänkatsomus, bilsa, kemia, lisäksi matikka ja kolmea kieltä.

Ap

Koulustressiä pystyy lievittämään asioiden organisoinnilla. Kalenteriin tai vihkoon merkkaamalla koepäivät ja lukusuunnitelman. Varaamalla aikaa tehtävien tekoon ja lukemiseen. Kun yhden asian suorittaa kerralla loppuun, se vie vähemmän aikaa kuin sen jakaminen usealle päivälle. Tärkeää on, että motivaatio on kunnossa, ilman sitä on vaikee saada tehtävien tekoa aloitetuksi. Uurastus palkitaan aina jossakin vaiheessa. Tsemppiä!

Kommentoin nyt useammalla yläkoululla työskennelleenä:

Kokeiden määrä on koulukohtaista. Joissain paikoissa on järki päässä ja kokeita on suunnilleen sitä tahtia, jota oli omana kouluaikanani. Joskus aiemmin oli vielä vähemmän. Äitini muistelee, että oppikoulussa oli monista aineista vain yksi koe vuodessa, toisista kaksi. Sitten on joitain kouluja, joissa on opettajilla oikein tappelu koepäivistä ja pusketaan lapset aivan uuvuksiin kauhealla koerumballa. Aivan järjetöntä touhua, pysähtyisivät joskus vähän miettimään. Ei tosiaan ole kohtuullista, että yhdestä aineesta voi olla neljäkin koetta syyslukukaudella pelkästään. Eikä kyse ole välttämättä edes eliittikouluista vaan tavallisista yläkouluista.

Ja kyllä, kokeet aiheuttaa tolkutonta stressiä lapsille. Hyvät stressaa, huonot masentuu ja stressaa. Huonot tosin jossain vaiheessa keksii "ihan sama" -asenteen. Ei se siitä tule, ettei se nelosenkin oppilas haluaisi olla parempi, mutta ei vaan enää jaksa yrittää ja helpompi suojata itseään heittäytymällä toisenlaiseen alakulttuuriin. Kyllä he ovat aidosti iloisia jo seiskasta, moni armovitosilla peruskoulua taablaava sanoo suoraan, että "olis kiva, kun sais edes seiskoja..."

Sitten vielä se, että alakoulussa luokanope säätelee oppilaan työmäärää. Esim. iso koe -> ei muuta läksyä. Sen sijaan yläkoulussa voi olla neljänäkin päivänä viikosta koe ja vielä joka päivä hirveät läksymäärät päälle. Aineenopettajat on vaan niin itsekkäitä omien aineidensa kanssa ja yleensä vähän pinkoja luonteita, joten kuvitellaan koe- ja läksymäärän olevan joku hyvän työntekemisen merkki.

Vielä palaan tuohon heikkojen kokeiden tekemiseen, niin onko siinä mitään järkeä edes. Eräs oppilas kerran puuskahti mulle pitkän pätkän tästä, että "vittu, vittu, aina vaan, yritä, yritä, yritä, mä olen yrittänyt kahdeksan vuotta ja aina vaan saan vitosen...". Mitä siihe voi sanoa? Eikös sen vitosen voisi antaa ilman koettakin tai yhdellä kokeella? Se on kiusaamista teettää jatkuvia kokeita ja lytätä kerta toisensa jälkeen.

Uusi ops korostaa muitankin arviointitapoja kuin kokeet. Ei vaan tunnu opettajia hetkauttavan. Nykyiset seiskat painaa kokeita vanhaan malliin, mikään ei ole muuttunut.

t. ope itsekin