Elämäntilanteeni takia mulla ei ole enää kaveripiiriä

Oletko sä vankilassa tai jossain laitoksessa jos et pääse näkemään milloinkaan muita ihmisiä mihinkään? Harvalla on sellainen elämäntilanne, että joutuu johonkin korpeen ilman autoa yksinään muuttamaan...

Ymmärrän! Mulla tosin ei oo paljon kavereita koskaan ollutkaan :/

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä vankilassa tai jossain laitoksessa jos et pääse näkemään milloinkaan muita ihmisiä mihinkään? Harvalla on sellainen elämäntilanne, että joutuu johonkin korpeen ilman autoa yksinään muuttamaan...

Voin ehkä sen sanoa ilman et mua ei tunnisteta et vankilassa en oo, korvessa ilman autoa on lähempänä totuutta.

Joku mielenterveysosasto tuli mullakin mieleen. Sillä jos on vapaana, eikä vankilassa tai suljetulla osastolla, niin silloin omiin asioihin pystyy vaikuttamaan. Ja silloin on kyse omista valinnoista, jolloin on typerää ruikuttaa.

Sinulla on puoliso ja oman valintasi takia et pääse baariin tm ja ruikutat siitä? Jo on ihmisillä ongelmat......

Kyllä muutos on tulossa jossain vuoden sisään. Mutta sitä ennen en paljoa pysty tekemään. En ole fyysisesti sidottu mihinkään, mutta mulla on muita velvollisuuksia, joista irtisanoutuminen vaatisi tosi isoja toimenpiteitä ja radikaaleja muutoksia jotka vaikuttaa myös muihin kuin muhun.

Pääpointti tässä keskustelussa oli se, että tämä päänsisäinen tilannne yllätti mut todella. Miten iso merkitys kaveriporukalla on, ja miten yksinäiseksi tunteminen aiheuttaa mustasukkaisuuden ja jopa kateuden tunteita poikaystävää kohtaan :/

Vierailija kirjoitti:

Joku mielenterveysosasto tuli mullakin mieleen. Sillä jos on vapaana, eikä vankilassa tai suljetulla osastolla, niin silloin omiin asioihin pystyy vaikuttamaan. Ja silloin on kyse omista valinnoista, jolloin on typerää ruikuttaa.

Vankilassa tai suljetulla osastolla ei ole yksin, onhan siellä muitakin.

Ala täyttää pääsi siältöä muilla asioilla. Mieleen mahtuu yksi asia kerrallaan ja nyt tuo yksi asia on poikaystävä ja häneen liittämäsi mielikuvat, joista syntyy musasukkaisuutta. Kyse ei ole siis poikaystäväsi reelikäyttäytymisestä vaan sinun päässäsi tapahtuvasta prosessoinnista.

Miten sitten muuttaa tilannetta? Tarjoamalla mieleesi muutakin purtavaa. Ohjaa itsesi jonkin toisen haasteen eteen jollain alueella, esim. tavoitteenani on juosta puolimaratoni  ensi kesänä. Hankin siis tietoa juoksemisesta ja kunnon asteittaisesta nostamisesta. Sitten suoritat treenit suunnitelman mukaan, seuraat omaa kehitystäsi asiassa, keskustelet aiheeseen liivillä keskustelupalstoilla, katsot missä ovat ensi kesän kilpailut. Harjoitusreittejä löytyy maaseudulta yllin kyllin, on maantiet ja polut, ehkä kunnan oma urheilukenttä. Talvella on hankala juosta, silloin hiihdetään ja nostetaan siten kuntoa.

Tai tavoitteenani on harjoittaa espanjan kielen taitoa. Menet paikalliseen työväenopistoon, osallistut kurssille, teet kotitehtävät, verkostoidut muiden kanssa.

Tai tavoitteenani on oppia kirjoittamaan proosaa. Haet netistä kursseja ja ohjeita, osallistut paikallisen kirjaston kursseihin.

Näin joudut miettimään muita asioita, kantamaan huolta edistymisestäsi ja samalla et koko ajan kehitä mitä ihmeellisempiä tarinoita täyttääksesi aivojen kapasiteettia poikaystäväsi käyttäytymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Ala täyttää pääsi siältöä muilla asioilla. Mieleen mahtuu yksi asia kerrallaan ja nyt tuo yksi asia on poikaystävä ja häneen liittämäsi mielikuvat, joista syntyy musasukkaisuutta. Kyse ei ole siis poikaystäväsi reelikäyttäytymisestä vaan sinun päässäsi tapahtuvasta prosessoinnista.

Miten sitten muuttaa tilannetta? Tarjoamalla mieleesi muutakin purtavaa. Ohjaa itsesi jonkin toisen haasteen eteen jollain alueella, esim. tavoitteenani on juosta puolimaratoni  ensi kesänä. Hankin siis tietoa juoksemisesta ja kunnon asteittaisesta nostamisesta. Sitten suoritat treenit suunnitelman mukaan, seuraat omaa kehitystäsi asiassa, keskustelet aiheeseen liivillä keskustelupalstoilla, katsot missä ovat ensi kesän kilpailut. Harjoitusreittejä löytyy maaseudulta yllin kyllin, on maantiet ja polut, ehkä kunnan oma urheilukenttä. Talvella on hankala juosta, silloin hiihdetään ja nostetaan siten kuntoa.

Tai tavoitteenani on harjoittaa espanjan kielen taitoa. Menet paikalliseen työväenopistoon, osallistut kurssille, teet kotitehtävät, verkostoidut muiden kanssa.

Tai tavoitteenani on oppia kirjoittamaan proosaa. Haet netistä kursseja ja ohjeita, osallistut paikallisen kirjaston kursseihin.

Näin joudut miettimään muita asioita, kantamaan huolta edistymisestäsi ja samalla et koko ajan kehitä mitä ihmeellisempiä tarinoita täyttääksesi aivojen kapasiteettia poikaystäväsi käyttäytymisestä.

Kiitos, tämä oli ihana kommentti! Onko sinulla kokemusta yksin asumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Jouduin muuttamaan erään seikan takia tällaiseen paikkaan, jossa mulla ei ole kavereita, eikä pääse esim. baariin tuulettumaan ja tapaamaan/juttelemaan ihmisiä.

Poikaystäväni sen sijaan tapaa paljon uusia ihmisiä jatkuvasti, ja on osa kahtakin isoa kaveriporukkaa. Olosuhteiden pakosta olemme etäsuhteessa vielä jopa vuoden, ja tämä oma tilanne(ei kavereita ja sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuus lähinnä netissä) jatkuu siis vielä melko pitkään.

Tuntuu että aiemmin luottavaisesta ihmisestä(minä) onkin tullut mustasukkainen kotona katkeruutta itkevä masenteleva ihmisraunio. En ole ikinä ennen tajunnut miten paljon kaveriporukka merkitsee mielenterveydelle! Enkä tässä suhteessa aiemmin ole tuntenut mustasukkaisuutta oikeastaan ollenkaan.

Olen miettinyt eroa, koska tämä päänsisäinen taistelu on hirveää. Mutta sitten olisin vielä yksinäisempi. Oma elämäntilanteeni(en voi tarkemmin selittää, etten olisi liian tunnistettava) vain on kertakaikkiaan tällainen ja vaatisi erittäin radikaaleja ratkaisuja jotta pääsisin muuttamaan esimerkiksi kaupunkiin, jossa olisi baareja ja illanviettomahdollisuuksia.

Haluan jatkaa parisuhdetta mutta tuntuu etten kestä näitä mustasukkaisia ahdistavia ajatuksia, sekä tätä kateutta kun poikaystäväni elää paljon enemmän sellaista elämää, millaista itsekin haluaisin! Huh, aivan sietämätön tilanne.

Mustasukkaisuuteen ei yleensä vaikuta omien kavereiden määrä, vaan kyse on jostakin muusta. Olet epävarma poikaystäväsi tunteista itseäsi kohtaan. Se on ilmennyt jollakin tavalla vuorovaikutuksessanne. Hän taas ei ole saanut epäluottamusta herättäviä singnaaleja sinun taholtasi. Oli sinulla kavereita ja menoja tai ei. Niitäkin voi aina kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin muuttamaan erään seikan takia tällaiseen paikkaan, jossa mulla ei ole kavereita, eikä pääse esim. baariin tuulettumaan ja tapaamaan/juttelemaan ihmisiä.

Poikaystäväni sen sijaan tapaa paljon uusia ihmisiä jatkuvasti, ja on osa kahtakin isoa kaveriporukkaa. Olosuhteiden pakosta olemme etäsuhteessa vielä jopa vuoden, ja tämä oma tilanne(ei kavereita ja sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuus lähinnä netissä) jatkuu siis vielä melko pitkään.

Tuntuu että aiemmin luottavaisesta ihmisestä(minä) onkin tullut mustasukkainen kotona katkeruutta itkevä masenteleva ihmisraunio. En ole ikinä ennen tajunnut miten paljon kaveriporukka merkitsee mielenterveydelle! Enkä tässä suhteessa aiemmin ole tuntenut mustasukkaisuutta oikeastaan ollenkaan.

Olen miettinyt eroa, koska tämä päänsisäinen taistelu on hirveää. Mutta sitten olisin vielä yksinäisempi. Oma elämäntilanteeni(en voi tarkemmin selittää, etten olisi liian tunnistettava) vain on kertakaikkiaan tällainen ja vaatisi erittäin radikaaleja ratkaisuja jotta pääsisin muuttamaan esimerkiksi kaupunkiin, jossa olisi baareja ja illanviettomahdollisuuksia.

Haluan jatkaa parisuhdetta mutta tuntuu etten kestä näitä mustasukkaisia ahdistavia ajatuksia, sekä tätä kateutta kun poikaystäväni elää paljon enemmän sellaista elämää, millaista itsekin haluaisin! Huh, aivan sietämätön tilanne.

Mustasukkaisuuteen ei yleensä vaikuta omien kavereiden määrä, vaan kyse on jostakin muusta. Olet epävarma poikaystäväsi tunteista itseäsi kohtaan. Se on ilmennyt jollakin tavalla vuorovaikutuksessanne. Hän taas ei ole saanut epäluottamusta herättäviä singnaaleja sinun taholtasi. Oli sinulla kavereita ja menoja tai ei. Niitäkin voi aina kuvitella.

Hmm. On tossa ehkä vähän perää. Sanallisesti poikaystävä ei tunteitaan kovin usein ilmaise, mikä ehkä tällaisessa etäsuhteessa tuntuisi kivalta. Olen sanonutkin asiasta. Et olisi mukavampi viestitellä esimerkiksi enemmän. Mutta poikaystävä on sanonut et hänelle ei ole luonnollista viestitellä paljoa, ja ne omat menot vie sitä aikaa et ei edes kerkeä viestailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin muuttamaan erään seikan takia tällaiseen paikkaan, jossa mulla ei ole kavereita, eikä pääse esim. baariin tuulettumaan ja tapaamaan/juttelemaan ihmisiä.

Poikaystäväni sen sijaan tapaa paljon uusia ihmisiä jatkuvasti, ja on osa kahtakin isoa kaveriporukkaa. Olosuhteiden pakosta olemme etäsuhteessa vielä jopa vuoden, ja tämä oma tilanne(ei kavereita ja sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuus lähinnä netissä) jatkuu siis vielä melko pitkään.

Tuntuu että aiemmin luottavaisesta ihmisestä(minä) onkin tullut mustasukkainen kotona katkeruutta itkevä masenteleva ihmisraunio. En ole ikinä ennen tajunnut miten paljon kaveriporukka merkitsee mielenterveydelle! Enkä tässä suhteessa aiemmin ole tuntenut mustasukkaisuutta oikeastaan ollenkaan.

Olen miettinyt eroa, koska tämä päänsisäinen taistelu on hirveää. Mutta sitten olisin vielä yksinäisempi. Oma elämäntilanteeni(en voi tarkemmin selittää, etten olisi liian tunnistettava) vain on kertakaikkiaan tällainen ja vaatisi erittäin radikaaleja ratkaisuja jotta pääsisin muuttamaan esimerkiksi kaupunkiin, jossa olisi baareja ja illanviettomahdollisuuksia.

Haluan jatkaa parisuhdetta mutta tuntuu etten kestä näitä mustasukkaisia ahdistavia ajatuksia, sekä tätä kateutta kun poikaystäväni elää paljon enemmän sellaista elämää, millaista itsekin haluaisin! Huh, aivan sietämätön tilanne.

Mustasukkaisuuteen ei yleensä vaikuta omien kavereiden määrä, vaan kyse on jostakin muusta. Olet epävarma poikaystäväsi tunteista itseäsi kohtaan. Se on ilmennyt jollakin tavalla vuorovaikutuksessanne. Hän taas ei ole saanut epäluottamusta herättäviä singnaaleja sinun taholtasi. Oli sinulla kavereita ja menoja tai ei. Niitäkin voi aina kuvitella.

Hmm. On tossa ehkä vähän perää. Sanallisesti poikaystävä ei tunteitaan kovin usein ilmaise, mikä ehkä tällaisessa etäsuhteessa tuntuisi kivalta. Olen sanonutkin asiasta. Et olisi mukavampi viestitellä esimerkiksi enemmän. Mutta poikaystävä on sanonut et hänelle ei ole luonnollista viestitellä paljoa, ja ne omat menot vie sitä aikaa et ei edes kerkeä viestailla.

Tosiaan tämä viesti aloittajalta eli minulta. Olen ajatellut, et mulla ei olis aikaa miettiä mustasukkaisena ja kateellisena poikaystävän menoja jos mulla olis se oma kaveripiiri ja paljon omia menoja. Koska aiemmin en ole ollut mustasukkainen, toki poikaystävän kanssa oltiin lähes kokoajan yhdessä.