Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset eivät kaipaa työttömän miehen rakkautta?
10.11.2016 |
Ovat mieluummin kissansa kanssa kaksin kuin antavat työttömän miehen rakastaa heitä. Miksi työttömän miehen sylin lämpö ei sulata naisten jääsydämiä?
Kommentit (661)
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Oikeastaan kaipaankin hetkittäin. Mutta vasta sen jälkeen, kun olin jo tutustunut tuohon henkilöön enkä edes aluksi tiennyt hänen olevan työtön. Korkeasti koulutettu joka tapauksessa.
Jos olisit tiennyt hänen työttömyydestään etukäteen, niin et olisi vaivautunut häneen edes tutustumaan.
Se voi olla mahdollista. En olisi ehkä harkinnut edes lähteväni treffeille. Ja jos hän ei pidä minusta, eikä halua tavata minua, niin saan oloni paremmaksi jos ajattelen hänen työttömyyttään. Karua mutta totta. Nyt kuitenkin, kun tunnen hänet niin en välitä työttömyydestä tällä hetkellä.
Voit menettää vaikka mitä tuolla asenteellasi. Nyt työtön voi olla kuuden vuoden päästä lääkäri tai lakimies.
Mutta pienituloinen / työtön ei vain valitettavasti sytytä materiaalisella tasolla lainkaan, kun en saa sellaisesta taloudellista hyötyä. En ahneudelleni ja pinnallisuudelleni voi mitään.
Suomeksi.
Lol! Ei ole kyse materiasta! Minulle riittää ihan perustaso! Mutta jotenkin sellainen ihminen, joka ei ole viitsinyt kouluttautua ja on työttömänä vielä tässä kolmekymppisenä, vaikuttaa minusta saamattomalta ja ehkä vähän hölmöltä. Pidän kunnianhimoisista ja osaavista ihmisistä. Toki jos joku on työtön mutta vaikka käyttää joka päivä aikaa johonkin taiteeseen, jolla on potentiaalia muuttua ammatiksi, voi tilanne olla aivan toinen.
Pääasia on siis , että tavalla tai toisella alkaa tienaamaan sen verran rahaa, että se riittää sun ostamiseen. Miksi et sitten kerro suoraan hintaasi, vaan yrtität piilottaa sen tekosyiden taakse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä,
Luuseri = et alistu porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen.
Ei-luuseri = alistut porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen.
Sulla on jäänyt levy päälle.
Palstat akathan näin koko ajan väittävät.
"se ei ole mies eikä mikään, jos ei mene töihin tienaamaan naiselle rahaa".
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Oikeastaan kaipaankin hetkittäin. Mutta vasta sen jälkeen, kun olin jo tutustunut tuohon henkilöön enkä edes aluksi tiennyt hänen olevan työtön. Korkeasti koulutettu joka tapauksessa.
Jos olisit tiennyt hänen työttömyydestään etukäteen, niin et olisi vaivautunut häneen edes tutustumaan.
Se voi olla mahdollista. En olisi ehkä harkinnut edes lähteväni treffeille. Ja jos hän ei pidä minusta, eikä halua tavata minua, niin saan oloni paremmaksi jos ajattelen hänen työttömyyttään. Karua mutta totta. Nyt kuitenkin, kun tunnen hänet niin en välitä työttömyydestä tällä hetkellä.
Voit menettää vaikka mitä tuolla asenteellasi. Nyt työtön voi olla kuuden vuoden päästä lääkäri tai lakimies.
Juu teoriassa voi. Ja tottakai hyvä koulutus vaikuttaa jos on jostain syystä työtön määräaikaisesti. Mutta kouluttamaton / matalasti koulutettu työtön ei vain valitettavasti sytytä ajatuksen tasolla lainkaan lähtökohtaisesti. Ei sille voi mitään.
Ja minä menetän kaiken jatkuvasti. Nytkin juuri kun alan tykästyä työttömään niin menen hänen hylkylistalleen ilmiselvästi :D tää sama kaava jatkuu kokoajan.
Johtuisikohan tuosta asenteestasi? Aina sanot, että olisihan järkevää toimia toisin, mutta minä nyt vain toimin näin, eikä sille voi mitään. Ehkäpä sille voisi jotain ja ehkäpä silloin voisit löytää jotain?
Sitä minä kokoajan teenkin! Menen tapaamaan ihmistä uudestaan, joka on tosi hyvä tyyppin, mutta josta en ole viehättynyt. Siksi koska niin aina kehotetaan tekemään. Välttelen "jännämiehiä" ja tapailen kilttejä ja kunnollisia. Ja sitten kun menen itsenikin yllätykseksi ihastumaan, niin mies muuttaa mieltään!
Nytkin olen tapaillut TYÖTÖNTÄ ja heti kun alan pohtia, että ehkäpä oikeastikin tykkään hänestä, niin hän muuttuu tylyksi ja etäiseksi. Aion tavata tyypin, josta en ole esim. koulutuksen tmv. syistä yhtään kiinnostunut, mutta aion silti antaa mahdollisuuden. Teen tässä kyllä kaikkeni..
Olen aloitteellinen, olen hillitympi. Olen suorapuheinen, olen pidättyvämpi...
Eli mitä mun pitäisi alkaa tehdä? En tiedä.
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Oikeastaan kaipaankin hetkittäin. Mutta vasta sen jälkeen, kun olin jo tutustunut tuohon henkilöön enkä edes aluksi tiennyt hänen olevan työtön. Korkeasti koulutettu joka tapauksessa.
Jos olisit tiennyt hänen työttömyydestään etukäteen, niin et olisi vaivautunut häneen edes tutustumaan.
Se voi olla mahdollista. En olisi ehkä harkinnut edes lähteväni treffeille. Ja jos hän ei pidä minusta, eikä halua tavata minua, niin saan oloni paremmaksi jos ajattelen hänen työttömyyttään. Karua mutta totta. Nyt kuitenkin, kun tunnen hänet niin en välitä työttömyydestä tällä hetkellä.
Voit menettää vaikka mitä tuolla asenteellasi. Nyt työtön voi olla kuuden vuoden päästä lääkäri tai lakimies.
Mutta pienituloinen / työtön ei vain valitettavasti sytytä materiaalisella tasolla lainkaan, kun en saa sellaisesta taloudellista hyötyä. En ahneudelleni ja pinnallisuudelleni voi mitään.
Suomeksi.
Lol! Ei ole kyse materiasta! Minulle riittää ihan perustaso! Mutta jotenkin sellainen ihminen, joka ei ole viitsinyt kouluttautua ja on työttömänä vielä tässä kolmekymppisenä, vaikuttaa minusta saamattomalta ja ehkä vähän hölmöltä. Pidän kunnianhimoisista ja osaavista ihmisistä. Toki jos joku on työtön mutta vaikka käyttää joka päivä aikaa johonkin taiteeseen, jolla on potentiaalia muuttua ammatiksi, voi tilanne olla aivan toinen.
Itse olen lähellä kolmeakymppiä ja olen työttömänä. En ole kunnianhimoinen työn suhteen, mutta haluan kyllä löytää töitä, mutta ainoastaan sellaista työtä, josta tykkään. En näe nykyisessä tilanteessani mitään järkeä ottaa vastaan työtä, josta en pidä ja josta en rahallisestikaan hyödy kuin pari satasta kuukaudessa.
Suoritin yhden tutkinnon, jonka suorittaminen venyi, koska en meinannut millään löytää harjoittelupaikkaa, jotta pystyin suorittamaan pakolliset harjoittelut. Vaihdoin myös paikkakuntaa kesken opintojen, joten jouduin käymään vähän ylimääräisiä kursseja, koska kaikkea ei saanut hyväksiluettua edellisestä koulusta.
Valmistuin ja olen ollut siitä asti työttömänä. Minä myös erosin pitkästä parisuhteesta, jonka jälkeen tuli jakso, jolloin en jaksanut edes hakea töitä. Minulla on niin huono työkokemus ja tässä työttömänä ollessa osaaminenkin on pääsyt heikoksi, joten en näe työllistymismahdollisuuksiani hyvänä. Olen ajatellut lähteä opiskelemaan toista tutkintoa, joka kiinnostaa minua enemmän ja jossa on parempi työllisyystilanne.
En näe itseäni erityisen ahkerana työn suhteen, mutta toisaalta en näe itseäni myöskään vetelyksenä, koska pystyn kyllä panostamaan asioihin paljon jos vain haluan ja olen pärjännyt töissä ja koulussa aina hyvin ilman, että minun on tarvinut ponnistella. Minulla on myös keskimääräistä enemmän harrastuksia, enkä todellakaan ole porukassa se, joka laittaa kapuloita rattaisiin kun jotain ehdotetaan.
En usko olevani nykypäivänä mitenkään poikkeuksellinen työtön. En usko, että läheskään kaikki työttömät ovat alkoholisoituneita luusereita, joista ei ole koskaan mihinkään. Mielestäni on ärsyttävää, että tällainen yleistys tehdään automaattisesti nytkin, vaikka työttömien määrä on todella suuri. Meitä tavallisia ihmisiä löytyy todellakin työttömistä.
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Oikeastaan kaipaankin hetkittäin. Mutta vasta sen jälkeen, kun olin jo tutustunut tuohon henkilöön enkä edes aluksi tiennyt hänen olevan työtön. Korkeasti koulutettu joka tapauksessa.
Jos olisit tiennyt hänen työttömyydestään etukäteen, niin et olisi vaivautunut häneen edes tutustumaan.
Se voi olla mahdollista. En olisi ehkä harkinnut edes lähteväni treffeille. Ja jos hän ei pidä minusta, eikä halua tavata minua, niin saan oloni paremmaksi jos ajattelen hänen työttömyyttään. Karua mutta totta. Nyt kuitenkin, kun tunnen hänet niin en välitä työttömyydestä tällä hetkellä.
Voit menettää vaikka mitä tuolla asenteellasi. Nyt työtön voi olla kuuden vuoden päästä lääkäri tai lakimies.
Mutta pienituloinen / työtön ei vain valitettavasti sytytä materiaalisella tasolla lainkaan, kun en saa sellaisesta taloudellista hyötyä. En ahneudelleni ja pinnallisuudelleni voi mitään.
Suomeksi.
Lol! Ei ole kyse materiasta! Minulle riittää ihan perustaso! Mutta jotenkin sellainen ihminen, joka ei ole viitsinyt kouluttautua ja on työttömänä vielä tässä kolmekymppisenä, vaikuttaa minusta saamattomalta ja ehkä vähän hölmöltä. Pidän kunnianhimoisista ja osaavista ihmisistä. Toki jos joku on työtön mutta vaikka käyttää joka päivä aikaa johonkin taiteeseen, jolla on potentiaalia muuttua ammatiksi, voi tilanne olla aivan toinen.
Pääasia on siis , että tavalla tai toisella alkaa tienaamaan sen verran rahaa, että se riittää sun ostamiseen. Miksi et sitten kerro suoraan hintaasi, vaan yrtität piilottaa sen tekosyiden taakse?
Lähtökohtaisesti kriteerinäni on se, että mahdollisessa parisuhteessa voi elää normaalia elämää: saada esim. asuntolainaa yhdessä, matkustella, nauttia aktiviteeteista. Ei sen kummempaa. Eikö lähes jokainen sellaista toivo? Mutta se on kiellettyä jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sossurotta taas itkee kun kukaan nainen ei huoli sitä elätettäväkseen.
Finderella kirjoitti:
sellaista toivo? Mutta se on kiellettyä jostain syystä.
Ei. Kyse on siitä, että käytät tekosyitä ahneudellesi ja pinnallisuudellesi, vaikka oikeasti juokset vain rahan perässä ja haluat miehen ostavan sulle autot, omakotitalot, kesämökit ja muuta kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Oikeastaan kaipaankin hetkittäin. Mutta vasta sen jälkeen, kun olin jo tutustunut tuohon henkilöön enkä edes aluksi tiennyt hänen olevan työtön. Korkeasti koulutettu joka tapauksessa.
Jos olisit tiennyt hänen työttömyydestään etukäteen, niin et olisi vaivautunut häneen edes tutustumaan.
Se voi olla mahdollista. En olisi ehkä harkinnut edes lähteväni treffeille. Ja jos hän ei pidä minusta, eikä halua tavata minua, niin saan oloni paremmaksi jos ajattelen hänen työttömyyttään. Karua mutta totta. Nyt kuitenkin, kun tunnen hänet niin en välitä työttömyydestä tällä hetkellä.
Voit menettää vaikka mitä tuolla asenteellasi. Nyt työtön voi olla kuuden vuoden päästä lääkäri tai lakimies.
Juu teoriassa voi. Ja tottakai hyvä koulutus vaikuttaa jos on jostain syystä työtön määräaikaisesti. Mutta kouluttamaton / matalasti koulutettu työtön ei vain valitettavasti sytytä ajatuksen tasolla lainkaan lähtökohtaisesti. Ei sille voi mitään.
Ja minä menetän kaiken jatkuvasti. Nytkin juuri kun alan tykästyä työttömään niin menen hänen hylkylistalleen ilmiselvästi :D tää sama kaava jatkuu kokoajan.
Johtuisikohan tuosta asenteestasi? Aina sanot, että olisihan järkevää toimia toisin, mutta minä nyt vain toimin näin, eikä sille voi mitään. Ehkäpä sille voisi jotain ja ehkäpä silloin voisit löytää jotain?
Sitä minä kokoajan teenkin! Menen tapaamaan ihmistä uudestaan, joka on tosi hyvä tyyppin, mutta josta en ole viehättynyt. Siksi koska niin aina kehotetaan tekemään. Välttelen "jännämiehiä" ja tapailen kilttejä ja kunnollisia. Ja sitten kun menen itsenikin yllätykseksi ihastumaan, niin mies muuttaa mieltään!
Nytkin olen tapaillut TYÖTÖNTÄ ja heti kun alan pohtia, että ehkäpä oikeastikin tykkään hänestä, niin hän muuttuu tylyksi ja etäiseksi. Aion tavata tyypin, josta en ole esim. koulutuksen tmv. syistä yhtään kiinnostunut, mutta aion silti antaa mahdollisuuden. Teen tässä kyllä kaikkeni..
Olen aloitteellinen, olen hillitympi. Olen suorapuheinen, olen pidättyvämpi...
Eli mitä mun pitäisi alkaa tehdä? En tiedä.
Aika mahdotonta sanoa, koska sinusta ei saa merkittävästi irti. Saan sinusta irti vain sen, että vastaat viesteihin aina niin, että sinussa näyttäisi olevan mahdollisimman vähän vikaa. Toki se on tavallista nettikirjoittelussa, mutta luistatko yhtä paljon totuudesta myös todellisuudessa? Vaikuttaa myös siltä, että analysoit vähän turhan paljon ihmisiä sen sijaan, että keskittyisit oikeasti pitämään hauskaa heidän kanssaan. Uusien ihmisten kanssa tulee nimenomaan pitää hauskaa, eikä ensisijaisesti etsiä parisuhdetta. Järki otetaan mukaan vasta siinä vaiheessa kun aletaan miettimään seurustelua.
Mietityttää myös, että millä perustein rankkaat miehet jännämiehiin ja kiltteihin miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Oikeastaan kaipaankin hetkittäin. Mutta vasta sen jälkeen, kun olin jo tutustunut tuohon henkilöön enkä edes aluksi tiennyt hänen olevan työtön. Korkeasti koulutettu joka tapauksessa.
Jos olisit tiennyt hänen työttömyydestään etukäteen, niin et olisi vaivautunut häneen edes tutustumaan.
Se voi olla mahdollista. En olisi ehkä harkinnut edes lähteväni treffeille. Ja jos hän ei pidä minusta, eikä halua tavata minua, niin saan oloni paremmaksi jos ajattelen hänen työttömyyttään. Karua mutta totta. Nyt kuitenkin, kun tunnen hänet niin en välitä työttömyydestä tällä hetkellä.
Voit menettää vaikka mitä tuolla asenteellasi. Nyt työtön voi olla kuuden vuoden päästä lääkäri tai lakimies.
Mutta pienituloinen / työtön ei vain valitettavasti sytytä materiaalisella tasolla lainkaan, kun en saa sellaisesta taloudellista hyötyä. En ahneudelleni ja pinnallisuudelleni voi mitään.
Suomeksi.
Lol! Ei ole kyse materiasta! Minulle riittää ihan perustaso! Mutta jotenkin sellainen ihminen, joka ei ole viitsinyt kouluttautua ja on työttömänä vielä tässä kolmekymppisenä, vaikuttaa minusta saamattomalta ja ehkä vähän hölmöltä. Pidän kunnianhimoisista ja osaavista ihmisistä. Toki jos joku on työtön mutta vaikka käyttää joka päivä aikaa johonkin taiteeseen, jolla on potentiaalia muuttua ammatiksi, voi tilanne olla aivan toinen.
Itse olen lähellä kolmeakymppiä ja olen työttömänä. En ole kunnianhimoinen työn suhteen, mutta haluan kyllä löytää töitä, mutta ainoastaan sellaista työtä, josta tykkään. En näe nykyisessä tilanteessani mitään järkeä ottaa vastaan työtä, josta en pidä ja josta en rahallisestikaan hyödy kuin pari satasta kuukaudessa.
Suoritin yhden tutkinnon, jonka suorittaminen venyi, koska en meinannut millään löytää harjoittelupaikkaa, jotta pystyin suorittamaan pakolliset harjoittelut. Vaihdoin myös paikkakuntaa kesken opintojen, joten jouduin käymään vähän ylimääräisiä kursseja, koska kaikkea ei saanut hyväksiluettua edellisestä koulusta.
Valmistuin ja olen ollut siitä asti työttömänä. Minä myös erosin pitkästä parisuhteesta, jonka jälkeen tuli jakso, jolloin en jaksanut edes hakea töitä. Minulla on niin huono työkokemus ja tässä työttömänä ollessa osaaminenkin on pääsyt heikoksi, joten en näe työllistymismahdollisuuksiani hyvänä. Olen ajatellut lähteä opiskelemaan toista tutkintoa, joka kiinnostaa minua enemmän ja jossa on parempi työllisyystilanne.
En näe itseäni erityisen ahkerana työn suhteen, mutta toisaalta en näe itseäni myöskään vetelyksenä, koska pystyn kyllä panostamaan asioihin paljon jos vain haluan ja olen pärjännyt töissä ja koulussa aina hyvin ilman, että minun on tarvinut ponnistella. Minulla on myös keskimääräistä enemmän harrastuksia, enkä todellakaan ole porukassa se, joka laittaa kapuloita rattaisiin kun jotain ehdotetaan.
En usko olevani nykypäivänä mitenkään poikkeuksellinen työtön. En usko, että läheskään kaikki työttömät ovat alkoholisoituneita luusereita, joista ei ole koskaan mihinkään. Mielestäni on ärsyttävää, että tällainen yleistys tehdään automaattisesti nytkin, vaikka työttömien määrä on todella suuri. Meitä tavallisia ihmisiä löytyy todellakin työttömistä.
En ole sanonut ketään alkoholisoituneeksi luuseriksi. Ja tekstissäsi edelleen särähtää, ettei ole järkeä mennä töihin jos siitä hyötyy vain muutaman satasen enemmän kuin työttömänä. Minäkin menin aikanaan töihin, josta hyödyin vain sen parisen sataa rahallisesti. Mutta kappas, nyt tilanne onkin toinen.
Mutta hienoa jos aiot mennä jatko-opiskelemaan. Toivottavasti aikeesi ei jää ajatuksen tasolle, tai olet pahimmassa tapauksessa samassa jamassa nelikymppisenä. Ja usko pois, minä kyllä tiedän tämän yhteiskunnan työttömyystilanteesta ja työttömistä aivan riittävästi ollakseni tekemättä yleistyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sossurotta taas itkee kun kukaan nainen ei huoli sitä elätettäväkseen.
Elätettäväkseen? En vaadi naiselta työssäkäyntiä, vaan työttömänäkin kelpaa.
Ja en aloittanut tätä(kään) topikkia.
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Oikeastaan kaipaankin hetkittäin. Mutta vasta sen jälkeen, kun olin jo tutustunut tuohon henkilöön enkä edes aluksi tiennyt hänen olevan työtön. Korkeasti koulutettu joka tapauksessa.
Jos olisit tiennyt hänen työttömyydestään etukäteen, niin et olisi vaivautunut häneen edes tutustumaan.
Se voi olla mahdollista. En olisi ehkä harkinnut edes lähteväni treffeille. Ja jos hän ei pidä minusta, eikä halua tavata minua, niin saan oloni paremmaksi jos ajattelen hänen työttömyyttään. Karua mutta totta. Nyt kuitenkin, kun tunnen hänet niin en välitä työttömyydestä tällä hetkellä.
Voit menettää vaikka mitä tuolla asenteellasi. Nyt työtön voi olla kuuden vuoden päästä lääkäri tai lakimies.
Mutta pienituloinen / työtön ei vain valitettavasti sytytä materiaalisella tasolla lainkaan, kun en saa sellaisesta taloudellista hyötyä. En ahneudelleni ja pinnallisuudelleni voi mitään.
Suomeksi.
Lol! Ei ole kyse materiasta! Minulle riittää ihan perustaso! Mutta jotenkin sellainen ihminen, joka ei ole viitsinyt kouluttautua ja on työttömänä vielä tässä kolmekymppisenä, vaikuttaa minusta saamattomalta ja ehkä vähän hölmöltä. Pidän kunnianhimoisista ja osaavista ihmisistä. Toki jos joku on työtön mutta vaikka käyttää joka päivä aikaa johonkin taiteeseen, jolla on potentiaalia muuttua ammatiksi, voi tilanne olla aivan toinen.
Itse olen lähellä kolmeakymppiä ja olen työttömänä. En ole kunnianhimoinen työn suhteen, mutta haluan kyllä löytää töitä, mutta ainoastaan sellaista työtä, josta tykkään. En näe nykyisessä tilanteessani mitään järkeä ottaa vastaan työtä, josta en pidä ja josta en rahallisestikaan hyödy kuin pari satasta kuukaudessa.
Suoritin yhden tutkinnon, jonka suorittaminen venyi, koska en meinannut millään löytää harjoittelupaikkaa, jotta pystyin suorittamaan pakolliset harjoittelut. Vaihdoin myös paikkakuntaa kesken opintojen, joten jouduin käymään vähän ylimääräisiä kursseja, koska kaikkea ei saanut hyväksiluettua edellisestä koulusta.
Valmistuin ja olen ollut siitä asti työttömänä. Minä myös erosin pitkästä parisuhteesta, jonka jälkeen tuli jakso, jolloin en jaksanut edes hakea töitä. Minulla on niin huono työkokemus ja tässä työttömänä ollessa osaaminenkin on pääsyt heikoksi, joten en näe työllistymismahdollisuuksiani hyvänä. Olen ajatellut lähteä opiskelemaan toista tutkintoa, joka kiinnostaa minua enemmän ja jossa on parempi työllisyystilanne.
En näe itseäni erityisen ahkerana työn suhteen, mutta toisaalta en näe itseäni myöskään vetelyksenä, koska pystyn kyllä panostamaan asioihin paljon jos vain haluan ja olen pärjännyt töissä ja koulussa aina hyvin ilman, että minun on tarvinut ponnistella. Minulla on myös keskimääräistä enemmän harrastuksia, enkä todellakaan ole porukassa se, joka laittaa kapuloita rattaisiin kun jotain ehdotetaan.
En usko olevani nykypäivänä mitenkään poikkeuksellinen työtön. En usko, että läheskään kaikki työttömät ovat alkoholisoituneita luusereita, joista ei ole koskaan mihinkään. Mielestäni on ärsyttävää, että tällainen yleistys tehdään automaattisesti nytkin, vaikka työttömien määrä on todella suuri. Meitä tavallisia ihmisiä löytyy todellakin työttömistä.
Ja tekstissäsi edelleen särähtää, ettei ole järkeä mennä töihin jos siitä hyötyy vain muutaman satasen enemmän kuin työttömänä.
Kerro nyt vaan rohkeasti kuinka iso sun hintalappusi oikein on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Oikeastaan kaipaankin hetkittäin. Mutta vasta sen jälkeen, kun olin jo tutustunut tuohon henkilöön enkä edes aluksi tiennyt hänen olevan työtön. Korkeasti koulutettu joka tapauksessa.
Jos olisit tiennyt hänen työttömyydestään etukäteen, niin et olisi vaivautunut häneen edes tutustumaan.
Se voi olla mahdollista. En olisi ehkä harkinnut edes lähteväni treffeille. Ja jos hän ei pidä minusta, eikä halua tavata minua, niin saan oloni paremmaksi jos ajattelen hänen työttömyyttään. Karua mutta totta. Nyt kuitenkin, kun tunnen hänet niin en välitä työttömyydestä tällä hetkellä.
Voit menettää vaikka mitä tuolla asenteellasi. Nyt työtön voi olla kuuden vuoden päästä lääkäri tai lakimies.
Juu teoriassa voi. Ja tottakai hyvä koulutus vaikuttaa jos on jostain syystä työtön määräaikaisesti. Mutta kouluttamaton / matalasti koulutettu työtön ei vain valitettavasti sytytä ajatuksen tasolla lainkaan lähtökohtaisesti. Ei sille voi mitään.
Ja minä menetän kaiken jatkuvasti. Nytkin juuri kun alan tykästyä työttömään niin menen hänen hylkylistalleen ilmiselvästi :D tää sama kaava jatkuu kokoajan.
Johtuisikohan tuosta asenteestasi? Aina sanot, että olisihan järkevää toimia toisin, mutta minä nyt vain toimin näin, eikä sille voi mitään. Ehkäpä sille voisi jotain ja ehkäpä silloin voisit löytää jotain?
Sitä minä kokoajan teenkin! Menen tapaamaan ihmistä uudestaan, joka on tosi hyvä tyyppin, mutta josta en ole viehättynyt. Siksi koska niin aina kehotetaan tekemään. Välttelen "jännämiehiä" ja tapailen kilttejä ja kunnollisia. Ja sitten kun menen itsenikin yllätykseksi ihastumaan, niin mies muuttaa mieltään!
Nytkin olen tapaillut TYÖTÖNTÄ ja heti kun alan pohtia, että ehkäpä oikeastikin tykkään hänestä, niin hän muuttuu tylyksi ja etäiseksi. Aion tavata tyypin, josta en ole esim. koulutuksen tmv. syistä yhtään kiinnostunut, mutta aion silti antaa mahdollisuuden. Teen tässä kyllä kaikkeni..
Olen aloitteellinen, olen hillitympi. Olen suorapuheinen, olen pidättyvämpi...
Eli mitä mun pitäisi alkaa tehdä? En tiedä.
Aika mahdotonta sanoa, koska sinusta ei saa merkittävästi irti. Saan sinusta irti vain sen, että vastaat viesteihin aina niin, että sinussa näyttäisi olevan mahdollisimman vähän vikaa. Toki se on tavallista nettikirjoittelussa, mutta luistatko yhtä paljon totuudesta myös todellisuudessa? Vaikuttaa myös siltä, että analysoit vähän turhan paljon ihmisiä sen sijaan, että keskittyisit oikeasti pitämään hauskaa heidän kanssaan. Uusien ihmisten kanssa tulee nimenomaan pitää hauskaa, eikä ensisijaisesti etsiä parisuhdetta. Järki otetaan mukaan vasta siinä vaiheessa kun aletaan miettimään seurustelua.
Mietityttää myös, että millä perustein rankkaat miehet jännämiehiin ja kiltteihin miehiin.
No nuo kyseiset kategoriat olen oppinut täältä! Jännämiehiin rankkaan tyypin, joka on todella flirttaileva ja tietoinen omasta komeudestaan, mutta osaa silti käyttäytyä niin miellyttävästi että häneen ihastuu helposti (Dim). Kilttinä pidän miestä joka on ehkä ulkoisilta avuiltaan vaatimattomampi, mutta todella kohtelias ja ihana ihminen (Ryan). Ja kyllä minä osaan pitää hauskaa (blogiini olen hauskanpitojani koonnut), enkä tosiaankaan ota parisuhdetta puheeksi tapaillessani jotakuta.
Ap, ole rehellinen itsellesi. Sinun kannattaa kehittää itseäsi ja ajattelumalliasi. Naiset huomaavat todella nopeasti, oletko muna vai kana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossurotta taas itkee kun kukaan nainen ei huoli sitä elätettäväkseen.
Elätettäväkseen? En vaadi naiselta työssäkäyntiä, vaan työttömänäkin kelpaa.
Ja en aloittanut tätä(kään) topikkia.
Jos nainen käy töissä ja muutatte yhteen, niin sinusta tulee hänen elätti. Sano yksikin hyvä syy miksi yhdenkään naisen pitäisi alkaa elättää sua tai jättäytyä sun takia työttömäksi tai hyväksyä sun tukihuijaukset.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ole rehellinen itsellesi. Sinun kannattaa kehittää itseäsi ja ajattelumalliasi. Naiset huomaavat todella nopeasti, oletko muna vai kana.
Ajattelumallin muuttaminen = mene töihin tienaamaan rahaa ja suostu käytännössä ostamaan nainen.
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Oikeastaan kaipaankin hetkittäin. Mutta vasta sen jälkeen, kun olin jo tutustunut tuohon henkilöön enkä edes aluksi tiennyt hänen olevan työtön. Korkeasti koulutettu joka tapauksessa.
Jos olisit tiennyt hänen työttömyydestään etukäteen, niin et olisi vaivautunut häneen edes tutustumaan.
Se voi olla mahdollista. En olisi ehkä harkinnut edes lähteväni treffeille. Ja jos hän ei pidä minusta, eikä halua tavata minua, niin saan oloni paremmaksi jos ajattelen hänen työttömyyttään. Karua mutta totta. Nyt kuitenkin, kun tunnen hänet niin en välitä työttömyydestä tällä hetkellä.
Voit menettää vaikka mitä tuolla asenteellasi. Nyt työtön voi olla kuuden vuoden päästä lääkäri tai lakimies.
Mutta pienituloinen / työtön ei vain valitettavasti sytytä materiaalisella tasolla lainkaan, kun en saa sellaisesta taloudellista hyötyä. En ahneudelleni ja pinnallisuudelleni voi mitään.
Suomeksi.
Lol! Ei ole kyse materiasta! Minulle riittää ihan perustaso! Mutta jotenkin sellainen ihminen, joka ei ole viitsinyt kouluttautua ja on työttömänä vielä tässä kolmekymppisenä, vaikuttaa minusta saamattomalta ja ehkä vähän hölmöltä. Pidän kunnianhimoisista ja osaavista ihmisistä. Toki jos joku on työtön mutta vaikka käyttää joka päivä aikaa johonkin taiteeseen, jolla on potentiaalia muuttua ammatiksi, voi tilanne olla aivan toinen.
Itse olen lähellä kolmeakymppiä ja olen työttömänä. En ole kunnianhimoinen työn suhteen, mutta haluan kyllä löytää töitä, mutta ainoastaan sellaista työtä, josta tykkään. En näe nykyisessä tilanteessani mitään järkeä ottaa vastaan työtä, josta en pidä ja josta en rahallisestikaan hyödy kuin pari satasta kuukaudessa.
Suoritin yhden tutkinnon, jonka suorittaminen venyi, koska en meinannut millään löytää harjoittelupaikkaa, jotta pystyin suorittamaan pakolliset harjoittelut. Vaihdoin myös paikkakuntaa kesken opintojen, joten jouduin käymään vähän ylimääräisiä kursseja, koska kaikkea ei saanut hyväksiluettua edellisestä koulusta.
Valmistuin ja olen ollut siitä asti työttömänä. Minä myös erosin pitkästä parisuhteesta, jonka jälkeen tuli jakso, jolloin en jaksanut edes hakea töitä. Minulla on niin huono työkokemus ja tässä työttömänä ollessa osaaminenkin on pääsyt heikoksi, joten en näe työllistymismahdollisuuksiani hyvänä. Olen ajatellut lähteä opiskelemaan toista tutkintoa, joka kiinnostaa minua enemmän ja jossa on parempi työllisyystilanne.
En näe itseäni erityisen ahkerana työn suhteen, mutta toisaalta en näe itseäni myöskään vetelyksenä, koska pystyn kyllä panostamaan asioihin paljon jos vain haluan ja olen pärjännyt töissä ja koulussa aina hyvin ilman, että minun on tarvinut ponnistella. Minulla on myös keskimääräistä enemmän harrastuksia, enkä todellakaan ole porukassa se, joka laittaa kapuloita rattaisiin kun jotain ehdotetaan.
En usko olevani nykypäivänä mitenkään poikkeuksellinen työtön. En usko, että läheskään kaikki työttömät ovat alkoholisoituneita luusereita, joista ei ole koskaan mihinkään. Mielestäni on ärsyttävää, että tällainen yleistys tehdään automaattisesti nytkin, vaikka työttömien määrä on todella suuri. Meitä tavallisia ihmisiä löytyy todellakin työttömistä.
En ole sanonut ketään alkoholisoituneeksi luuseriksi. Ja tekstissäsi edelleen särähtää, ettei ole järkeä mennä töihin jos siitä hyötyy vain muutaman satasen enemmän kuin työttömänä. Minäkin menin aikanaan töihin, josta hyödyin vain sen parisen sataa rahallisesti. Mutta kappas, nyt tilanne onkin toinen.
Mutta hienoa jos aiot mennä jatko-opiskelemaan. Toivottavasti aikeesi ei jää ajatuksen tasolle, tai olet pahimmassa tapauksessa samassa jamassa nelikymppisenä. Ja usko pois, minä kyllä tiedän tämän yhteiskunnan työttömyystilanteesta ja työttömistä aivan riittävästi ollakseni tekemättä yleistyksiä.
Tarjolla olevat työpaikat ovat sellaisia, jotka eivät minua kiinnosta, eikä myöskään etenemismahdollisuudet. Ammattiani vastaavat työt voisivat kiinnostaa tai ainakin niitä haen, mutta niitä paikkoja en saa. Palkkakin olisi tuolloin paljon parempi. En ole kuitenkaan enää kiinnostunut lähtemään oikein mihinkään työhön, koska kohteena on nyt tuo uusi koulutuspaikka, jonka eteen teen tällä hetkellä töitä. En ole ajatellut mennä lainkaan töihin ennen kuin pääsen pääsykokeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossurotta taas itkee kun kukaan nainen ei huoli sitä elätettäväkseen.
Elätettäväkseen? En vaadi naiselta työssäkäyntiä, vaan työttömänäkin kelpaa.
Ja en aloittanut tätä(kään) topikkia.
Jos nainen käy töissä ja muutatte yhteen, niin sinusta tulee hänen elätti. Sano yksikin hyvä syy miksi yhdenkään naisen pitäisi alkaa elättää sua tai jättäytyä sun takia työttömäksi tai hyväksyä sun tukihuijaukset.
1. Haluan, että naistaa ajaa suhteeseen muut asiat kuin raha ja taloudellinen hyöty. Tämä ei toteudu, jos nainen alkaa ahneukissaan vaatimaan töihin menoa.
2. Aina voi pitää kulissina vuokrayksiönä. Ei siis asuta virallisesti yhdessä, jolloin tuet juoksee.
3. Nainenkin saa olla työtön, jos se 50/50 on niin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossurotta taas itkee kun kukaan nainen ei huoli sitä elätettäväkseen.
Elätettäväkseen? En vaadi naiselta työssäkäyntiä, vaan työttömänäkin kelpaa.
Ja en aloittanut tätä(kään) topikkia.
Jos nainen käy töissä ja muutatte yhteen, niin sinusta tulee hänen elätti. Sano yksikin hyvä syy miksi yhdenkään naisen pitäisi alkaa elättää sua tai jättäytyä sun takia työttömäksi tai hyväksyä sun tukihuijaukset.
1. Haluan, että naistaa ajaa suhteeseen muut asiat kuin raha ja taloudellinen hyöty. Tämä ei toteudu, jos nainen alkaa ahneukissaan vaatimaan töihin menoa.
2. Aina voi pitää kulissina vuokrayksiönä. Ei siis asuta virallisesti yhdessä, jolloin tuet juoksee.
3. Nainenkin saa olla työtön, jos se 50/50 on niin tärkeää.
Sulle tuntuu olevan ehdottoman tärkeää 0/100 jako, jossa joko yhteiskunta tai nainen kustantaa sun elämisen ja sä et laita tikkua ristiin. Se on se ongelma ja se elefantti sun olohuoneessa jota et suostu myöntämään. Ahne tässä kuviossa olet sinä. Tunteista on edes turha puhua niin kauan kuin oma lähtökohta on pohjimmiltaan noin äärettömän itsekeskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossurotta taas itkee kun kukaan nainen ei huoli sitä elätettäväkseen.
Elätettäväkseen? En vaadi naiselta työssäkäyntiä, vaan työttömänäkin kelpaa.
Ja en aloittanut tätä(kään) topikkia.
Jos nainen käy töissä ja muutatte yhteen, niin sinusta tulee hänen elätti. Sano yksikin hyvä syy miksi yhdenkään naisen pitäisi alkaa elättää sua tai jättäytyä sun takia työttömäksi tai hyväksyä sun tukihuijaukset.
1. Haluan, että naistaa ajaa suhteeseen muut asiat kuin raha ja taloudellinen hyöty. Tämä ei toteudu, jos nainen alkaa ahneukissaan vaatimaan töihin menoa.
2. Aina voi pitää kulissina vuokrayksiönä. Ei siis asuta virallisesti yhdessä, jolloin tuet juoksee.
3. Nainenkin saa olla työtön, jos se 50/50 on niin tärkeää.
Sulle tuntuu olevan ehdottoman tärkeää 0/100 jako, jossa joko yhteiskunta tai nainen kustantaa sun elämisen ja sä et laita tikkua ristiin. Se on se ongelma ja se elefantti sun olohuoneessa jota et suostu myöntämään. Ahne tässä kuviossa olet sinä. Tunteista on edes turha puhua niin kauan kuin oma lähtökohta on pohjimmiltaan noin äärettömän itsekeskeinen.
Ei tuo pälli tajua rakastamisesta mitään, miettii vaan kokoajan että enhän nyt vahingossakaan tee kenenkään, edes itseni eteen mitään ettei kukaan vaan vahingossakaan hyötyisi musta. Miten tuollaisesta lähtökohdasta voisi pystyä tasa-arvoiseen ja rakastavaan parisuhteeseen?
Johtuisikohan tuosta asenteestasi? Aina sanot, että olisihan järkevää toimia toisin, mutta minä nyt vain toimin näin, eikä sille voi mitään. Ehkäpä sille voisi jotain ja ehkäpä silloin voisit löytää jotain?