Lue keskustelun säännöt.
luulin että haluan keskustelevan älykkömiehen, mutta
10.11.2016 |
...todellisuudessa olen nyt tilanteessa, että olen tapaillut jo pidempään sellaista perusjörrikkää, joka ei ole kiinnostunut esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista tms. Hän ei juurikaan puhu tunteista, mutta osoittaa teoin että välittää, on lojaali ja kiltti. On hirveän rentouttavaa, kun kotona ei tarvitse pohtia mitään erityisen syvällisiä, vaan voi ihan vaan olla ja elää arkea, harrastaa liikuntaa, kokkailla, makoilla katsomassa leffaa toisen sylissä...
Lisäksi tajusin, että olen ollut aina onnellisin tällaisissa suhteissa samantapaisten miesten kanssa. Ilmeisesti olen osin sosiaalisesta paineesta johtuen havitellut niitä ns. parempia miehiä. Muuta selitystä en keksi. Ne suhteet "älyköiden" ja menestyjien kanssa ovat olleet ei-niin-onnistuneita. Itse en ole menestynyt. :D
Pidän itseäni aika ääliönä jos ihan rehellinen olen, koska edelleen on vaikeaa kestää se, että osa kavereista tulee olemaan järkyttynyt miesvalinnastani. Olen salaillut asiaa jo kauan, lähes vuoden - osittain siksi että aluksi näimme vain seksin vuoksi, osittain siksi että hämmennyin tästä suunnasta tapailussa miehen luonteen vuoksi. On tässä muitakin syitä, mutta tässä se ydin.
Onko kukaan muu huomannut, että ei tee kuten haluaisi vaan mitä "pitäisi" tehdä ja sahaa omaa oksaansa?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen intohimon kannalla. Jos sitä ei ole, on suhde kämppis- tai kaverisuhde.
ap:n pitää miettiä kumman haluaa
1) intohimoinen suhde ja syvälliset keskustelut käydään kavereiden kanssa
2) syvällusiä keslusteluita sisältävä auhde, jossa ei intohimoa.Tietysti parasta olisi, jos molemmat, mutta..
Tämä on varmaan monessa tapauksessa totta. Meidän suhteemmehan alkoi seksistä, joten intohimoa riittää, aluksi näimme vain sen vuoksi. Pikkuhiljaa aloimme viettää enemmän aikaa yhdessä ja illat venyivät aamuun, yksi yö viikonlopuksi ja muiden tapailu kuivahti jossain kohtaa.
Minulla on kyllä ollut myös suhteita, joissa on sekä keskusteluita siitä yhteiskunnan tilasta jne. että intohimoa. Jotain muuta on sitten puuttunut ja se tärkein, tavallinen elämä yhdessä, ei olekaan sujunut. Syyt ovat olleet erilaisia. En voi väittää, että olisin ehdottomasti onnellisin näin, koska en ole kokeillut suhdetta kaikkien kuviteltavien eri vaihtoehtojen kanssa. Eikä nyt kyllä edes kiinnosta, olen tässä onnellinen. ^_^
Aiemmin(kin) on ollut niin, että syväluotaavat keskustelut olen käynyt muiden kanssa silloin, kun olen ollut onnellisessa parisuhteessa. Ihanin eksäni oli juurikin jörrikkä. Korkeakoulutettu tosin eikä hänkään tyhmä, mutta ei ollut sitä "älykkötyyppiä". Noh, en ole osannut selittää sitä älykköasiaa ymmärrettävästi, ehkä pitäisi vain luovuttaa siltä osin. :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä mun "älykkömiehen" kanssa voin katsoa hömppää telkkarista sylikkäin. Ja olla ihan hiljaa vaan, ilman paineita mistään jokailtaisesta syvällisestä debatista. Syödä tortilloja ja katsoa Youtube-videoita. Nauraa pierulle ja röyhtäistä kaljanjuonnin jälkeen.
Mutta sen lisäksi on myös mahdollisuus keskustella niistä "älyllisemmistä" asioista, vaihtaa mielipiteitä ja näkemyksiä, tutustua uusiin asioihin muutenkin kuin pintapuolisesti jne.
Aiemmin seurustelin hieman yksinkertaisemman miehen kanssa. Hän oli kuvailemasi kaltainen jörrikkä, lempeä ja luotettava, mutta ei kovin fiksu. Jaksoin tätä neljä vuotta, mutta sitten riitti. En vain jaksanut enää sitä, kun mistään ei voinut keskustella syvällisemmin, koska toinen oli täysin kykenemätön argumentoimaan.
Vaihtoehdot tilanteessa, jossa halusin keskustella jostain kunnolla:
1. Mies ei osaa kommentoida mitään, koska ei tiedä asiasta mitään.
2. Mies turhautuu ja lopulta suuttuu, koska hän on eri mieltä, mutta ei osaa perustella näkökulmaansa
Ei tuota jaksanut. Kivempaa, kun on tasavertainen kumppani kotona. Ei tarvitse hakea juttuseuraa aina muualta.
Älykköni kanssa saan kaiken, amiksen kanssa vain osan. En näe syytä, miksi haluaisin mieluummin takaisin amissuhteeseen, rakastan ja arvostan niin paljon enemmän älykköäni kuin exääni koskaan.
Tämä sinun tapasi jakaa miehet amismiehiin ja älykkömiehiin kertoo paljon sinusta. Heikko itsetunto sitten kuitenkin siellä pohjilla?
Itse en ole koskaan kiinnostunut siitä, mitä mies tekee työkseen tai mikä hänen oppiarvonsa on. Kun en ole alunalkaen rajannut ketään pois, olen kohdannut miellyttäviä yllätyksiä. Ehdottomasti sivistynein oli sinun termejäsi käyttäen "amismies". Sellaista monialaista tietopohjaa en ole sitä ennen enkä sen jälkeen tavannut yhdenkään kohdalla, vaikka olen treffaillut sangen korkeastikin koulutettuja miehiä. Lisäksi hän oli huomaavainen ja huumorintajuinen ja vieläpä hyvä rakastaja.
Joo - mokasin itse tuon suhteen. En ole vieläkään antanut itselleni anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä mun "älykkömiehen" kanssa voin katsoa hömppää telkkarista sylikkäin. Ja olla ihan hiljaa vaan, ilman paineita mistään jokailtaisesta syvällisestä debatista. Syödä tortilloja ja katsoa Youtube-videoita. Nauraa pierulle ja röyhtäistä kaljanjuonnin jälkeen.
Mutta sen lisäksi on myös mahdollisuus keskustella niistä "älyllisemmistä" asioista, vaihtaa mielipiteitä ja näkemyksiä, tutustua uusiin asioihin muutenkin kuin pintapuolisesti jne.
Aiemmin seurustelin hieman yksinkertaisemman miehen kanssa. Hän oli kuvailemasi kaltainen jörrikkä, lempeä ja luotettava, mutta ei kovin fiksu. Jaksoin tätä neljä vuotta, mutta sitten riitti. En vain jaksanut enää sitä, kun mistään ei voinut keskustella syvällisemmin, koska toinen oli täysin kykenemätön argumentoimaan.
Vaihtoehdot tilanteessa, jossa halusin keskustella jostain kunnolla:
1. Mies ei osaa kommentoida mitään, koska ei tiedä asiasta mitään.
2. Mies turhautuu ja lopulta suuttuu, koska hän on eri mieltä, mutta ei osaa perustella näkökulmaansa
Ei tuota jaksanut. Kivempaa, kun on tasavertainen kumppani kotona. Ei tarvitse hakea juttuseuraa aina muualta.
Älykköni kanssa saan kaiken, amiksen kanssa vain osan. En näe syytä, miksi haluaisin mieluummin takaisin amissuhteeseen, rakastan ja arvostan niin paljon enemmän älykköäni kuin exääni koskaan.
Tämä sinun tapasi jakaa miehet amismiehiin ja älykkömiehiin kertoo paljon sinusta. Heikko itsetunto sitten kuitenkin siellä pohjilla?
Itse en ole koskaan kiinnostunut siitä, mitä mies tekee työkseen tai mikä hänen oppiarvonsa on. Kun en ole alunalkaen rajannut ketään pois, olen kohdannut miellyttäviä yllätyksiä. Ehdottomasti sivistynein oli sinun termejäsi käyttäen "amismies". Sellaista monialaista tietopohjaa en ole sitä ennen enkä sen jälkeen tavannut yhdenkään kohdalla, vaikka olen treffaillut sangen korkeastikin koulutettuja miehiä. Lisäksi hän oli huomaavainen ja huumorintajuinen ja vieläpä hyvä rakastaja.
Joo - mokasin itse tuon suhteen. En ole vieläkään antanut itselleni anteeksi.
Amismies oli tarkoitus olla tässä termi, joka kuvaa tietynlaista ihmistyyppiä. Sitä sellaista yksinkertaista, ei-niin-fiksua tyyppiä, joita yleensä löytyy jostain amiksen autopuolelta. Ei ollut tarkoitus loukata ammattikoulun käyneitä, olen vain tottunut tuon termin käyttämiseen tällaisessa yhteydessä. Juu, tämä on yhtä sivistymätöntä kuin sanan "homo" käyttäminen haukkumasanana. Pahoittelut sanavalinnasta siis.
Nykyinen älykäs mieheni on ammattikoulutaustainen myöskin. Hänkin kutsuu näitä Karjala-lippispäisiä tupakka huulessa kaljaa kittaavia stereotyyppisiä autopuolen tyyppejä muistuttavia tyyppejä amiksiksi.
Eihän pelkkä äly ketään sivistyneeksi tee, sen myönnän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä mun "älykkömiehen" kanssa voin katsoa hömppää telkkarista sylikkäin. Ja olla ihan hiljaa vaan, ilman paineita mistään jokailtaisesta syvällisestä debatista. Syödä tortilloja ja katsoa Youtube-videoita. Nauraa pierulle ja röyhtäistä kaljanjuonnin jälkeen.
Mutta sen lisäksi on myös mahdollisuus keskustella niistä "älyllisemmistä" asioista, vaihtaa mielipiteitä ja näkemyksiä, tutustua uusiin asioihin muutenkin kuin pintapuolisesti jne.
Aiemmin seurustelin hieman yksinkertaisemman miehen kanssa. Hän oli kuvailemasi kaltainen jörrikkä, lempeä ja luotettava, mutta ei kovin fiksu. Jaksoin tätä neljä vuotta, mutta sitten riitti. En vain jaksanut enää sitä, kun mistään ei voinut keskustella syvällisemmin, koska toinen oli täysin kykenemätön argumentoimaan.
Vaihtoehdot tilanteessa, jossa halusin keskustella jostain kunnolla:
1. Mies ei osaa kommentoida mitään, koska ei tiedä asiasta mitään.
2. Mies turhautuu ja lopulta suuttuu, koska hän on eri mieltä, mutta ei osaa perustella näkökulmaansa
Ei tuota jaksanut. Kivempaa, kun on tasavertainen kumppani kotona. Ei tarvitse hakea juttuseuraa aina muualta.
Älykköni kanssa saan kaiken, amiksen kanssa vain osan. En näe syytä, miksi haluaisin mieluummin takaisin amissuhteeseen, rakastan ja arvostan niin paljon enemmän älykköäni kuin exääni koskaan.
Tämä sinun tapasi jakaa miehet amismiehiin ja älykkömiehiin kertoo paljon sinusta. Heikko itsetunto sitten kuitenkin siellä pohjilla?
Itse en ole koskaan kiinnostunut siitä, mitä mies tekee työkseen tai mikä hänen oppiarvonsa on. Kun en ole alunalkaen rajannut ketään pois, olen kohdannut miellyttäviä yllätyksiä. Ehdottomasti sivistynein oli sinun termejäsi käyttäen "amismies". Sellaista monialaista tietopohjaa en ole sitä ennen enkä sen jälkeen tavannut yhdenkään kohdalla, vaikka olen treffaillut sangen korkeastikin koulutettuja miehiä. Lisäksi hän oli huomaavainen ja huumorintajuinen ja vieläpä hyvä rakastaja.
Joo - mokasin itse tuon suhteen. En ole vieläkään antanut itselleni anteeksi.
Amismies oli tarkoitus olla tässä termi, joka kuvaa tietynlaista ihmistyyppiä. Sitä sellaista yksinkertaista, ei-niin-fiksua tyyppiä, joita yleensä löytyy jostain amiksen autopuolelta. Ei ollut tarkoitus loukata ammattikoulun käyneitä, olen vain tottunut tuon termin käyttämiseen tällaisessa yhteydessä. Juu, tämä on yhtä sivistymätöntä kuin sanan "homo" käyttäminen haukkumasanana. Pahoittelut sanavalinnasta siis.
Nykyinen älykäs mieheni on ammattikoulutaustainen myöskin. Hänkin kutsuu näitä Karjala-lippispäisiä tupakka huulessa kaljaa kittaavia stereotyyppisiä autopuolen tyyppejä muistuttavia tyyppejä amiksiksi.
Eihän pelkkä äly ketään sivistyneeksi tee, sen myönnän.
Ahaa, nyt ymmärrän ehkä vähän, miksi puhuimme ristiin. Miesystäväni ei tosiaan ole karjalalippismies, vaan ulkoisesti tyylikäs/trendikäs, eikä muutenkaan tavoiltaan vastaa tuota stereotypiaa lainkaan. Todella ot, mutta tämä eri tavalla ajattelu varmaan jo johti harhaan. :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä mun "älykkömiehen" kanssa voin katsoa hömppää telkkarista sylikkäin. Ja olla ihan hiljaa vaan, ilman paineita mistään jokailtaisesta syvällisestä debatista. Syödä tortilloja ja katsoa Youtube-videoita. Nauraa pierulle ja röyhtäistä kaljanjuonnin jälkeen.
Mutta sen lisäksi on myös mahdollisuus keskustella niistä "älyllisemmistä" asioista, vaihtaa mielipiteitä ja näkemyksiä, tutustua uusiin asioihin muutenkin kuin pintapuolisesti jne.
Aiemmin seurustelin hieman yksinkertaisemman miehen kanssa. Hän oli kuvailemasi kaltainen jörrikkä, lempeä ja luotettava, mutta ei kovin fiksu. Jaksoin tätä neljä vuotta, mutta sitten riitti. En vain jaksanut enää sitä, kun mistään ei voinut keskustella syvällisemmin, koska toinen oli täysin kykenemätön argumentoimaan.
Vaihtoehdot tilanteessa, jossa halusin keskustella jostain kunnolla:
1. Mies ei osaa kommentoida mitään, koska ei tiedä asiasta mitään.
2. Mies turhautuu ja lopulta suuttuu, koska hän on eri mieltä, mutta ei osaa perustella näkökulmaansa
Ei tuota jaksanut. Kivempaa, kun on tasavertainen kumppani kotona. Ei tarvitse hakea juttuseuraa aina muualta.
Älykköni kanssa saan kaiken, amiksen kanssa vain osan. En näe syytä, miksi haluaisin mieluummin takaisin amissuhteeseen, rakastan ja arvostan niin paljon enemmän älykköäni kuin exääni koskaan.
Tämä sinun tapasi jakaa miehet amismiehiin ja älykkömiehiin kertoo paljon sinusta. Heikko itsetunto sitten kuitenkin siellä pohjilla?
Itse en ole koskaan kiinnostunut siitä, mitä mies tekee työkseen tai mikä hänen oppiarvonsa on. Kun en ole alunalkaen rajannut ketään pois, olen kohdannut miellyttäviä yllätyksiä. Ehdottomasti sivistynein oli sinun termejäsi käyttäen "amismies". Sellaista monialaista tietopohjaa en ole sitä ennen enkä sen jälkeen tavannut yhdenkään kohdalla, vaikka olen treffaillut sangen korkeastikin koulutettuja miehiä. Lisäksi hän oli huomaavainen ja huumorintajuinen ja vieläpä hyvä rakastaja.
Joo - mokasin itse tuon suhteen. En ole vieläkään antanut itselleni anteeksi.
Amismies oli tarkoitus olla tässä termi, joka kuvaa tietynlaista ihmistyyppiä. Sitä sellaista yksinkertaista, ei-niin-fiksua tyyppiä, joita yleensä löytyy jostain amiksen autopuolelta. Ei ollut tarkoitus loukata ammattikoulun käyneitä, olen vain tottunut tuon termin käyttämiseen tällaisessa yhteydessä. Juu, tämä on yhtä sivistymätöntä kuin sanan "homo" käyttäminen haukkumasanana. Pahoittelut sanavalinnasta siis.
Nykyinen älykäs mieheni on ammattikoulutaustainen myöskin. Hänkin kutsuu näitä Karjala-lippispäisiä tupakka huulessa kaljaa kittaavia stereotyyppisiä autopuolen tyyppejä muistuttavia tyyppejä amiksiksi.
Eihän pelkkä äly ketään sivistyneeksi tee, sen myönnän.
Ahaa, nyt ymmärrän ehkä vähän, miksi puhuimme ristiin. Miesystäväni ei tosiaan ole karjalalippismies, vaan ulkoisesti tyylikäs/trendikäs, eikä muutenkaan tavoiltaan vastaa tuota stereotypiaa lainkaan. Todella ot, mutta tämä eri tavalla ajattelu varmaan jo johti harhaan. :D
ap
Okei, itse vedin siis totaalisen jyrkän tulkinnan tuon aloitusviestin perusteella, kun puhuttiin "jörriköistä", verrattiin "älykköihin" jne. Ajattelin kai heti sellaista tyhmemmänpuoleista metsien miestä, jota ei kiinnosta juuri muu kuin seksi ja televisio. Ja älyköksi ajattelin ihan vain yleisesti fiksun ihmisen, joka haluaa kehittää itseään, oppia aina uutta ja myös keskustella näistä asioista muiden ihmisten kanssa.
En usko, että kukaan pitää miestäsi esim. tyhmänä tai junttina, jos hän todella ei sitä ole. Jos hänellä on hyvä maku ja järkeviä kiinnostuksenkohteita kuten kuvailit, en näe mitään syytä pitää häntä millään mittarilla huonompana ihmisenä. Jos joku todella halveksii toista vain koulutuksen perusteella tai siksi, ettei ole kiinnostunut keskustelemaan tietyistä aiheista, niin eiköhän se ole sen halveksijan häpeä.
Eri asia sitten, viihtyvätkö ystäväsi ja miehesi keskenään lainkaan, jos ystäväsi haluavat yleensä puhua lähinnä yhteiskunnallisista asioista tms. ja miestäsi ei voisi vähempää kiinnostaa. Yhteisten keskustelunaiheiden puuttuminen on yleensä aika ylitsepääsemätön este ystävystymiselle. Ja ihmisestä voi tulla hieman hankala kuva, jos hänen kanssaan ei voi keskustella mistään. Mutta tämä tuskin on ongelma, jos miehesi on yhtään järkevä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se selittääkin, 46. :) Nuorena seurustelin sosiaalisesti hyvin kömpelön mutta toisaalta ulkoisesti menestyneen miehen kanssa, ja hänen toimintaansa katsottiin läpi sormien, koska hän oli "todisteellisesti" fiksu. Tämä nykyiseni on lahjakkaampi sosiaalisesti, mutta ei ole tosiaan kiinnostunut samoista asioista kuin monet kaverit. Tästä johtuva passiivisuus yhdistettynä koulutustaustaan = oletus on täysin erilainen kuin eksän kanssa. Sanailemme keskenämme ja mies ei tosiaan jää jalkoihini siinä, hidas tai tyhmä hän ei ole vaikka ei olekaan noista asioista kiinnostunut - mutta tuleeko se sitten ilmi noissa tilanteissa, epäilen...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap lisää vielä: siis sellaisessa arkisessa sanailussa jo käy ilmi, että mies ei ole tyhmä. Mihinkään syväluotaaviin pohdintoihin hän ei ole ollut kiinnostunut lähtemään tästä huolimatta. Ja kivaa on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Siis mulla on vähän samantyylinen kriisi; en tosin ole aivan seurustelun tasolle päässyt, mutta olen alkanut haaveilla miehistä, jotka kaikilla mittareilla toimivat ja elävät oman arvomaailmani vastaisesti. Olen esim. arvostanut miehessä hyvää aloitekykyä, liikunnallisuutta, hakeutumista älyllisiin harrastuksiin, korkeaan asemaan liittyviin työpaikkoihin jne.
Mutta mulle on tullut jokin ihmeellinen fantasia. Haaveilen isomahaisista miehistä, jotka ovat hiljaisempia ja flegmaattisia, ns. "helppoja tapauksia". Mä en käsitä, mitä mulle on tapahtumassa. Tämä on mullekin kova kriisi, koska itse siis elän täysin noiden arvojen vastaisesti, harrastan taidetta, liikun paljon ja olen ns. vaativassa työssä.
t. kaunis akateeminen nainen
Samaistun sinuun. Olen tosin itse vähän päälle parinkympin eli en työelämässä vielä, mutta olen aina ollut tosi fiksu ja tavoitteelline ja arvostanut myös vastakkaisessa sukupuolessa sitä että on halu menestyä ja tehdä uraa. Nyt olen kumminkin täysin ihastunut tyyppiin jota ei itseään ole koskaan opiskelu vähääkään kiinnostunut. Mitään oikeasti syvällistä emme ole keskustelleet koskaan ja olisin oikeasti aika yllättynyt, jos joskus puheenaiheeksemme päätyisi vaikka jokin yhteiskunnallinen asia. Tiedän suoraansanottuna olevani fiksumpi kuin hän ja ehkä juuri siitä syystä mulla on todella rento olo hänen kanssaan. Ei tarvitse niinsanotusti "yrittää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on identiteettikriisi iän karttuessa. Haluatte miehen, jota on helppoa olla parempi, ja joka ihailee teitä vaikka vanhenette ja tiputte kelkasta kaikissa jutuissa.
En ollut huomannutkaan tätä kommenttia, olipa outo ajatuskulku. No, viestiketjusta ilmenee, että en pidä itseäni miestä parempana eikä hän ole tyhmä. Lisäksi hän on ikäluokassamme (n. 35v) keskivertoa paremmin kunnostaan huolehtinut ja komea. Ei oikein olisi mieltä tapailla juuri häntä, jos haluaisi jonkun, jolla ei ole vaihtoehtoja ja joka katselisi minua ylöspäin. :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kokeilin kumpaakin lajia ja totesin, että ulkomaalaisen kanssa on yllättävää kyllä helpompaa.
Tuo ylöspäin katseleminen on puolin ja toisin aina huono asia. Jalustalta on helppo tippua, kun sinne on syystä jos toisesta nostettu.
Yksi miespuolinen ystäväni säännöllisesti valittaa, kun ei löydy naista, eikä töissä pääse pikkupomoa pidemmälle. Ei ymmärrä, että se on luonnekysymys. Toisilla vaan on munaa ja toisilla ei. Hieman voi opetella, mutta vain hieman. Muut jyräävät alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi jos on huonon itsetunnon lisäksi huono vartalo ja ulkonäkö, ei sitä kompensoida kuin lompakolla.
Elät omaa elämääsi itseäsi varten. Valitse nyt herran jestas sellainen mies, josta itse pidät ja jonka seurasta nautit.
Mammanpojat ovat ikäviä tapauksia. Aina juostaan aikuisenakin parisuhdeongelmissa äidin helmoihin, joka vain hymyilee tyytyväisenä voittaessaan jälleen kerran miniän suosiossa. Niistä pitää pysyä erossa.
Vedetään ketju yksiin kansiin: Naiset vittu leikkii miehiä!
Kuinka moni tietää mistä tämä ilmiö on saanut alkunsa?
Kaikki miehet nyt vaan eivät saa naista. Evoluutio karsii, kun on varaa valita. Tai tienata oma liksa. Mitä siihen nyt pitäisi sanoa? Tarjota Nessu ja sanoa, että sori siitä? Naisilla on aina parempi mahdollisuus löytää mies halutessaan.
Minä myös, kouluni loppuun käynyt, keskustelutaitoinen hyvässä ammatissa toimiva nainen, etsin kotiini kilttiä hyvää miestä, jonka koulutus tai ammatti eivät ole se olennainen asia.
Haluan kuitenkin, että mun telkkari ei ulvo putousta tai salattuja elämiä. Eikä kaljaa. Siinä kriteerit:)
Tässä varmaan on se oman ongelmani ydin. Se, että olen tuntenut, että "pitäisi" haluta niitä, joita muut (viiteryhmäni) naiset haluavat. Mutta näiden ns. parhaiden kanssa en ole ollut onnellinen.
Tajusin myös vähän siitä, mitä pelkään muiden kommenteissa, kiitos tomppeli-keskustelunkäänteen. Pelkään sitä, että minulle tärkeää ihmistä loukataan osoittamalla, että hän ei ole tarpeeksi.