Lue keskustelun säännöt.
luulin että haluan keskustelevan älykkömiehen, mutta
10.11.2016 |
...todellisuudessa olen nyt tilanteessa, että olen tapaillut jo pidempään sellaista perusjörrikkää, joka ei ole kiinnostunut esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista tms. Hän ei juurikaan puhu tunteista, mutta osoittaa teoin että välittää, on lojaali ja kiltti. On hirveän rentouttavaa, kun kotona ei tarvitse pohtia mitään erityisen syvällisiä, vaan voi ihan vaan olla ja elää arkea, harrastaa liikuntaa, kokkailla, makoilla katsomassa leffaa toisen sylissä...
Lisäksi tajusin, että olen ollut aina onnellisin tällaisissa suhteissa samantapaisten miesten kanssa. Ilmeisesti olen osin sosiaalisesta paineesta johtuen havitellut niitä ns. parempia miehiä. Muuta selitystä en keksi. Ne suhteet "älyköiden" ja menestyjien kanssa ovat olleet ei-niin-onnistuneita. Itse en ole menestynyt. :D
Pidän itseäni aika ääliönä jos ihan rehellinen olen, koska edelleen on vaikeaa kestää se, että osa kavereista tulee olemaan järkyttynyt miesvalinnastani. Olen salaillut asiaa jo kauan, lähes vuoden - osittain siksi että aluksi näimme vain seksin vuoksi, osittain siksi että hämmennyin tästä suunnasta tapailussa miehen luonteen vuoksi. On tässä muitakin syitä, mutta tässä se ydin.
Onko kukaan muu huomannut, että ei tee kuten haluaisi vaan mitä "pitäisi" tehdä ja sahaa omaa oksaansa?
Kommentit (72)
Olen saattanut treffielämässä törmätä hieman ap:n tilannetta muistuttavaan asiaan.
Itse en ole akateeminen tai kovin korkeasti koulutettu mies. Omalla alallani teen kyllä asiantuntijatehtäviä, mutta samaistun kuitenkin enemmän duunariin.Minulle ei itselle toisen ammatti merkitse paljoakaan, mutta naisen vuorovaikutukseen se omasta kokemuksestani vaikuttaa.
Olen esimerkiksi soitellut/tavannut viiden opettajan kanssa ja vain yksi tuntui ottavan minut aidosti tasavertaisena. Se, että yleistietoni on hyvä ja pystyn kyllä haastettaessa aika älykkääseenkin keskusteluun, muuttuikin keskustelun edetessä selvästi huonoksi asiaksi ja toinen jotenkin halusi pysyä väkisin siellä yläpuolella. Äärimmäisen jäätävä tunne. Korostan etten ole mikään näsäviisas mulkku, vaan ennemminkin hyvin toisen huomioonottava.
Nyt tuota lukiessa tuli mieleen, että olisiko taustalla ollut saman tyyppinen halu deitata duunaria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja miehiltä olisi mielenkiintoista kuulla vastaavasta. Oletko onnellisempi sen maanläheisen naisen kanssa vai tarvitsetko koulutetun/keskutelevan tms. naisen? Tai luulitko haluavasti muuta kuin mikä tekee sinut tyytyväiseksi?
On kokemusta molemmista, mutta naisilla tuo koulutuksen vaikutus ei näy tuossa maanläheisyydessä. Pahimmissa pilvilinnoissa tuntuvat elävän nämä vähemmän koulutetut, eli heillä on kaikenlaisia kuvitelmia, jopa enemmän kuin koulutetuilla.
Nyt on hyvä suhde koulutetun mutta maanläheisen naisen kanssa. Ei varmaan edes tarvitse kertoa, että Suomesta ei ole naiseni.
Ihan samalla tavalla teen ruokaa ja siivoan koulutettuna naisena kuin aina ennenkin. Ikä on tuonut myös lisää näkemystä asioihin, kun nuorempana oli kovin ehdoton. Hyvällä ulkonäöllä oli vielä varaa valita sieltä parhaimmasta päästä. Eipä jäänyt käteen kuin pettymyksiä ihmisluontoon sieltä. Ei se hyvä menopeli ja asunto korvaa luonnetta. Sellaisen kanssa pitäisi vielä elää.
Vierailija kirjoitti:
Olen saattanut treffielämässä törmätä hieman ap:n tilannetta muistuttavaan asiaan.
Itse en ole akateeminen tai kovin korkeasti koulutettu mies. Omalla alallani teen kyllä asiantuntijatehtäviä, mutta samaistun kuitenkin enemmän duunariin.Minulle ei itselle toisen ammatti merkitse paljoakaan, mutta naisen vuorovaikutukseen se omasta kokemuksestani vaikuttaa.
Olen esimerkiksi soitellut/tavannut viiden opettajan kanssa ja vain yksi tuntui ottavan minut aidosti tasavertaisena. Se, että yleistietoni on hyvä ja pystyn kyllä haastettaessa aika älykkääseenkin keskusteluun, muuttuikin keskustelun edetessä selvästi huonoksi asiaksi ja toinen jotenkin halusi pysyä väkisin siellä yläpuolella. Äärimmäisen jäätävä tunne. Korostan etten ole mikään näsäviisas mulkku, vaan ennemminkin hyvin toisen huomioonottava.
Nyt tuota lukiessa tuli mieleen, että olisiko taustalla ollut saman tyyppinen halu deitata duunaria?
Ööh... siis MITÄ? En ehkä nyt ymmärrö sinua oikein, niin pakko tarkistaa: tarkoitatko, että pidän itseäni miestä parempana ja että suhteessamme olisi keskeistä se, että osoitan tietäväni enemmän tms?
Siitä ei missään nimessä ole kyse. Kunnioitan miestä ja se, että häntä eivät kiinnosta samat asiat kuin minua, ei tarkoita, että omani olisivat niitä oikeita.
Mutta olisi kiva kuulla, mitä oikein tarkoitit?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin omassa lähipiirissä ja elämässä olleilta duunareilta on irronneet ne parhaat jutut ja totuudet suoraan. Ilman mitään jargonia. Ei tarvitse verhota siihen sivistykseen.
Akateemikoiksi itseään tituleeraavat on surkeinta treffiseuraa ja varsin sietämätöntä porukkaa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akateemikoiksi itseään tituleeraavat on surkeinta treffiseuraa ja varsin sietämätöntä porukkaa muutenkin.
Kuka tässä ketjussa on tituleerannut itseään akateemikoksi? :) Aloitusviestissä ei puhuta koulutuksesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet nyt vaan eivät saa naista. Evoluutio karsii, kun on varaa valita. Tai tienata oma liksa. Mitä siihen nyt pitäisi sanoa? Tarjota Nessu ja sanoa, että sori siitä? Naisilla on aina parempi mahdollisuus löytää mies halutessaan.
Miten tämä liittyi mihinkään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saattanut treffielämässä törmätä hieman ap:n tilannetta muistuttavaan asiaan.
Itse en ole akateeminen tai kovin korkeasti koulutettu mies. Omalla alallani teen kyllä asiantuntijatehtäviä, mutta samaistun kuitenkin enemmän duunariin.Minulle ei itselle toisen ammatti merkitse paljoakaan, mutta naisen vuorovaikutukseen se omasta kokemuksestani vaikuttaa.
Olen esimerkiksi soitellut/tavannut viiden opettajan kanssa ja vain yksi tuntui ottavan minut aidosti tasavertaisena. Se, että yleistietoni on hyvä ja pystyn kyllä haastettaessa aika älykkääseenkin keskusteluun, muuttuikin keskustelun edetessä selvästi huonoksi asiaksi ja toinen jotenkin halusi pysyä väkisin siellä yläpuolella. Äärimmäisen jäätävä tunne. Korostan etten ole mikään näsäviisas mulkku, vaan ennemminkin hyvin toisen huomioonottava.
Nyt tuota lukiessa tuli mieleen, että olisiko taustalla ollut saman tyyppinen halu deitata duunaria?
Ööh... siis MITÄ? En ehkä nyt ymmärrö sinua oikein, niin pakko tarkistaa: tarkoitatko, että pidän itseäni miestä parempana ja että suhteessamme olisi keskeistä se, että osoitan tietäväni enemmän tms?
Siitä ei missään nimessä ole kyse. Kunnioitan miestä ja se, että häntä eivät kiinnosta samat asiat kuin minua, ei tarkoita, että omani olisivat niitä oikeita.
Mutta olisi kiva kuulla, mitä oikein tarkoitit?
ap
Arvasin kirjoittaessa, että ton voi lukea väärin. Mutta se ei ollut sitä. Ennemmin pohdin itsekseni että ehkä turhaan tuomitsin nämä treffaajat epämiellyttäviksi ihmisinä. Ehkä heillä olikin haussa enemmän joku aivot-narikkaan tyyppinen hetken hurma, missä he halusivat olla ohjaksissa ja tuotin tavallaan pettymyksen.
Eli avauspostisi vaan pisti mut itseni miettimään omia tapahtumiani asiaa ammatillisen aseman kautta. Tarkoitus ei ollut todellakaan rinnastaa sinua näihin naisiin.
Ja pitää muistaa että se viides ope oli maailman mahtavin ihminen ja siitä kehittynyt seurustelun alku oli upeaa aikaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saattanut treffielämässä törmätä hieman ap:n tilannetta muistuttavaan asiaan.
Itse en ole akateeminen tai kovin korkeasti koulutettu mies. Omalla alallani teen kyllä asiantuntijatehtäviä, mutta samaistun kuitenkin enemmän duunariin.Minulle ei itselle toisen ammatti merkitse paljoakaan, mutta naisen vuorovaikutukseen se omasta kokemuksestani vaikuttaa.
Olen esimerkiksi soitellut/tavannut viiden opettajan kanssa ja vain yksi tuntui ottavan minut aidosti tasavertaisena. Se, että yleistietoni on hyvä ja pystyn kyllä haastettaessa aika älykkääseenkin keskusteluun, muuttuikin keskustelun edetessä selvästi huonoksi asiaksi ja toinen jotenkin halusi pysyä väkisin siellä yläpuolella. Äärimmäisen jäätävä tunne. Korostan etten ole mikään näsäviisas mulkku, vaan ennemminkin hyvin toisen huomioonottava.
Nyt tuota lukiessa tuli mieleen, että olisiko taustalla ollut saman tyyppinen halu deitata duunaria?
Ööh... siis MITÄ? En ehkä nyt ymmärrö sinua oikein, niin pakko tarkistaa: tarkoitatko, että pidän itseäni miestä parempana ja että suhteessamme olisi keskeistä se, että osoitan tietäväni enemmän tms?
Siitä ei missään nimessä ole kyse. Kunnioitan miestä ja se, että häntä eivät kiinnosta samat asiat kuin minua, ei tarkoita, että omani olisivat niitä oikeita.
Mutta olisi kiva kuulla, mitä oikein tarkoitit?
ap
Arvasin kirjoittaessa, että ton voi lukea väärin. Mutta se ei ollut sitä. Ennemmin pohdin itsekseni että ehkä turhaan tuomitsin nämä treffaajat epämiellyttäviksi ihmisinä. Ehkä heillä olikin haussa enemmän joku aivot-narikkaan tyyppinen hetken hurma, missä he halusivat olla ohjaksissa ja tuotin tavallaan pettymyksen.
Eli avauspostisi vaan pisti mut itseni miettimään omia tapahtumiani asiaa ammatillisen aseman kautta. Tarkoitus ei ollut todellakaan rinnastaa sinua näihin naisiin.
Ja pitää muistaa että se viides ope oli maailman mahtavin ihminen ja siitä kehittynyt seurustelun alku oli upeaa aikaa. :)
Tiesivätkö he etukäteen, että et ole akateeminen? Sitten tuossa voisi olla toki perää. :) Toisaalta, kukaan tuntemani oikeasti fiksu ihminen ei kuvittele, että akateemisuus = fiksuus. Toisilla on vahvempi preferenssi sellaisen ajattelin suuntaan kuin toisilla, mutta viimeistään tässä yli 30-vuotiaana jokainen järkevä ihminen tajuaa, että maailma ei ole noin mustavalkoinen. Voihan toki olla, että ne naiset eivät olleet fiksuja. :D
Omissa suhteissani akateemisuus ja se aloitusviestissä (huonosti) kuvaamani hanakkuus keskustella eivät ole menneet mitenkään yksiin, siksi en nostanut koulutusta esiin, en omaa enkä toisen. Olen käynyt treffeillä parin sellaisen akateemisen kanssa, joita pidin yksiselitteisesti urpona, eikä asia yllättänyt. Korkeakoulu ei takaa fiksuutta, välillä olen töissäkin ihmetellyt, millä lihaksilla muutamat kohtaamani ihmiset ovat edes valmistuneet.
ap
Voisitko selittää, nyt ei aukea yhtään.