Lue keskustelun säännöt.
luulin että haluan keskustelevan älykkömiehen, mutta
10.11.2016 |
...todellisuudessa olen nyt tilanteessa, että olen tapaillut jo pidempään sellaista perusjörrikkää, joka ei ole kiinnostunut esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista tms. Hän ei juurikaan puhu tunteista, mutta osoittaa teoin että välittää, on lojaali ja kiltti. On hirveän rentouttavaa, kun kotona ei tarvitse pohtia mitään erityisen syvällisiä, vaan voi ihan vaan olla ja elää arkea, harrastaa liikuntaa, kokkailla, makoilla katsomassa leffaa toisen sylissä...
Lisäksi tajusin, että olen ollut aina onnellisin tällaisissa suhteissa samantapaisten miesten kanssa. Ilmeisesti olen osin sosiaalisesta paineesta johtuen havitellut niitä ns. parempia miehiä. Muuta selitystä en keksi. Ne suhteet "älyköiden" ja menestyjien kanssa ovat olleet ei-niin-onnistuneita. Itse en ole menestynyt. :D
Pidän itseäni aika ääliönä jos ihan rehellinen olen, koska edelleen on vaikeaa kestää se, että osa kavereista tulee olemaan järkyttynyt miesvalinnastani. Olen salaillut asiaa jo kauan, lähes vuoden - osittain siksi että aluksi näimme vain seksin vuoksi, osittain siksi että hämmennyin tästä suunnasta tapailussa miehen luonteen vuoksi. On tässä muitakin syitä, mutta tässä se ydin.
Onko kukaan muu huomannut, että ei tee kuten haluaisi vaan mitä "pitäisi" tehdä ja sahaa omaa oksaansa?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt sitten, jos tähän oli tarkoitus kommentoida vain, jos on täysin samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla ja haluaa seurustella mieluummin tomppelin kanssa. :D
Tässä tulikin se, miksi arastelen kertomista. Missään kohtaa en ole sanonut, että mies on tomppeli, vaan että hän ei ole keskustelijatyyppiä. Ne ovat kaksi eri asiaa, mitään debiiliä en ole kiinnostunut tapailemaan. Mutta varmasti sellaiset ihmiset, jotka katsovat hiljaisempaa miestä ja kuulevat hänen koulutustasonsa, ajattelevat, että mies on tomppeli, jos ovat sellaiseen ajatteluun taipuvaisia, siinä olet oikeilla jäljillä.
ap
Ylipäätään mua häiritsee hirveästi ajatus että on tyhmiä ja fiksuja. Ihmiset vain ovat kiinnostuneita eri asioista ja heitä on kannustettu eri tavoin. Jonkun hiljaisemman kutsuminen depiiliksi ja tomppeliksi on musta depiiliä ja tomppelia, jos he siis muuten ovat kunnon ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt sitten, jos tähän oli tarkoitus kommentoida vain, jos on täysin samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla ja haluaa seurustella mieluummin tomppelin kanssa. :D
Tässä tulikin se, miksi arastelen kertomista. Missään kohtaa en ole sanonut, että mies on tomppeli, vaan että hän ei ole keskustelijatyyppiä. Ne ovat kaksi eri asiaa, mitään debiiliä en ole kiinnostunut tapailemaan. Mutta varmasti sellaiset ihmiset, jotka katsovat hiljaisempaa miestä ja kuulevat hänen koulutustasonsa, ajattelevat, että mies on tomppeli, jos ovat sellaiseen ajatteluun taipuvaisia, siinä olet oikeilla jäljillä.
ap
Tarkoitin kuitenkin vähemmän älykästä miestä, "tomppeli" oli ehkä sitten turhan kärjistetty ilmaistu tästä.
Itse annoit ymmärtää aloitusviestissäsi, että mies on tyhmempi = vähemmän älykäs. Kun kerta asetit ikään kuin vastakohdiksi älykkömiehet ja deittisi kaltaiset jörrikät. Miksi nyt yhtäkkiä koet tarvetta selitellä, että mies ei olekaan tyhmempi, vaan vain hiljainen? Kun äsken vielä loit sellaisen mielikuvan, että miehesi on kaikkea muuta kuin älykkömies.
Ei minunkaan exäni mikään lapsentasoinen ollut. Mutta ei erityisen fiksukaan, vaan ihan perusjätkä. Älykköihin verrattuna hän siis on todellakin tomppeli.
Totta kai kaverit pitää miestäs tyhmänä, jos esittelet sen tyylillä "tässä on mun mies ja se ei oo kiinnostunut keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista". Sellainen yleinen monimutkaisista asioista kiinnostumattomuus kun yleensä yhdistää juurikin tyhmiä ihmisiä. Mutta jos et itse tee numeroa asiasta, ei kukaan pidä häntä millään tavalla huonompana. Tai jos pitää, niin vika ei ole sinussa tai miehessäsi, vaan siinä ylenkatsojassa.
Minä seurustelin monta vuotta itseäni alemmin koulutetun miehen kanssa, joka ei myöskään ollut mitään keskustelijatyyppiä. Kyllä hän ymmärsi asioita, kun niistä luki tai kuuli, mutta ei jaksanut perehtyä niihin syvemmin eikä pohtia niitä itsenäisesti. Ei ollut penaalin terävin kynä, mutta ei tylsinkään.
Oma kaveripiirini koostuu lähinnä korkeasti koulutetuista luonnontieteilijöistä, lääkäreistä ja yhteiskuntatieteilijöistä, ja vietimme mieheni kanssa aikaa myös minun ystävieni kanssa. Yksikään tuttuni ei koskaan ilmaissut edes vahingossa pitävänsä miestäni jotenkin typeränä.
Jos joku ystävistäni olisi joskus haukkunut miestäni tai käyttäytynyt häntä kohtaan epäkunnioittavasti ilman syytä, olisin lopettanut ystävyyden siihen. Minähän rakastin miestäni. Myöhemmin kuitenkin itse aloin kaivata erilaista suhdetta, joten erosimme. Mutta ei siihen muiden ihmisten mielipiteet vaikuttanut, vaan minun ihan omat tarpeeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt sitten, jos tähän oli tarkoitus kommentoida vain, jos on täysin samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla ja haluaa seurustella mieluummin tomppelin kanssa. :D
Tässä tulikin se, miksi arastelen kertomista. Missään kohtaa en ole sanonut, että mies on tomppeli, vaan että hän ei ole keskustelijatyyppiä. Ne ovat kaksi eri asiaa, mitään debiiliä en ole kiinnostunut tapailemaan. Mutta varmasti sellaiset ihmiset, jotka katsovat hiljaisempaa miestä ja kuulevat hänen koulutustasonsa, ajattelevat, että mies on tomppeli, jos ovat sellaiseen ajatteluun taipuvaisia, siinä olet oikeilla jäljillä.
ap
Tarkoitin kuitenkin vähemmän älykästä miestä, "tomppeli" oli ehkä sitten turhan kärjistetty ilmaistu tästä.
Itse annoit ymmärtää aloitusviestissäsi, että mies on tyhmempi = vähemmän älykäs. Kun kerta asetit ikään kuin vastakohdiksi älykkömiehet ja deittisi kaltaiset jörrikät. Miksi nyt yhtäkkiä koet tarvetta selitellä, että mies ei olekaan tyhmempi, vaan vain hiljainen? Kun äsken vielä loit sellaisen mielikuvan, että miehesi on kaikkea muuta kuin älykkömies.
Ei minunkaan exäni mikään lapsentasoinen ollut. Mutta ei erityisen fiksukaan, vaan ihan perusjätkä. Älykköihin verrattuna hän siis on todellakin tomppeli.
Ilmeisesti emme sitten vain ymmärrä toisiamme tässä asiassa. :) Mies ei ole keskustelijatyyppiä ja on hiljainen jörrikkä, mutta edelleen se ei tarkoita tomppelia. Jos tarkoittaisi, olisin kyllä kyennyt kirjoittamaan sen ihan niillä sanoin. Sinulle perusjätkä on tomppeli, se sallittakoon, eipä siitä tarvitse samaa mieltä olla.
ap
Onko kyrvällä miten kokoa ja osaa käytellä sitä taidokkaasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin ennen itteäni "tyhmemmän" miehen kanssa. Olen siis kirjaviisaampi ja matemaattisesti lahjakkaampi, myös parempi kielissä. Tän miehen kanssa mun itsetunto oli korkealla, luotin mieheen täydellisesti ja olin tyytyväinen itseeni. Ajattelin olevani miehelleni niin hyvä, ettei hän katsokaan muita naisia päin. Ja niin olikin, ainakin minun kokemukseni mukaan.
Nykyään paljon fiksumman miehen kanssa seurustellessa olenkin yhtäkkiä ihan uudenlaisten tunteiden kanssa tekemisissä. Tunnen jopa alemmuutta miestä kohtaan ja olen mustasukkainen, vaikka ennen en ollut lainkaan. Luotin kumppaniini täysin. Nykyään melkeinpä pelkään, että mies jättää mut kun tajuaa, että olen oikeasti ihan idiootti häneen verrattuna. Itsetunto on pudonnut nolliin, kun jatkuvasti joudun todistamaan omaa tyhmyyttäny, kun mies on niin älykäs.
Suoraan sanottuna mullekin sopisi varmaan paremmin vähän tyhmempi mies. Tuollainen, joka muistaa kaiken lukemansa, oppii kaiken nopeasti ja ymmärtää asiat helposti, saa mut tuntemaan itseni vaan todella huonoksi kaikessa. Toinen on kielissä luonnonlahjakkuus ja matematiikka sujuu ilman ponnisteluja, paremmin kuin minulla vaikka olen kouluja käynyt enemmän kuin hän. Mies ei kuitenkaan ole mikään suorittajatyyppi, ei ole korkeasti koulutettu edes. Vaativassa työssään hän on silti erinomainen.
Välillä kaipaan niitä aikoja, kun tunsin olevani fiksu kumppanini seurassa. Nykyään koen olevani tyhmä kuin saapas. Tämä syö itseluottamusta, koska olen aina arvostanut älykkyyttä ominaisuutena. On vaikeaa, kun itsessään ei yhtäkkiä näekään sitä ominaisuutta, jota ennen itsessään arvosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkömiehet eivät osaa nussia. Nylkyttävät "hellästi" edes takaisin. Duunarimies osaa laittaa naisen laulamaan hoosiannaa ja panna kunnolla.
Jorma41
Onko sua monikin älykkömies kairannut?
Aivot ovat tärkein sukupuolielin miehilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksitaidot ei kyl oman kokemuksen mukaan korreloi älyn kanssa mitenkään, kun joku vetosi siihen. Ihan olen saanut kaikenlaisilta miehiltä sekä huonoa että hyvää seksiä, älystä riippumatta! No otanta ei toki ole mikään jättimäinen, mutta jotain kymmenen seksikumppanin luokkaa kuitenkin. Kyllä tätä jo tieteelliseksi tutkimukseksi kutsuis, jos Iltalehteen kirjoittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Siis mulla on vähän samantyylinen kriisi; en tosin ole aivan seurustelun tasolle päässyt, mutta olen alkanut haaveilla miehistä, jotka kaikilla mittareilla toimivat ja elävät oman arvomaailmani vastaisesti. Olen esim. arvostanut miehessä hyvää aloitekykyä, liikunnallisuutta, hakeutumista älyllisiin harrastuksiin, korkeaan asemaan liittyviin työpaikkoihin jne.
Mutta mulle on tullut jokin ihmeellinen fantasia. Haaveilen isomahaisista miehistä, jotka ovat hiljaisempia ja flegmaattisia, ns. "helppoja tapauksia". Mä en käsitä, mitä mulle on tapahtumassa. Tämä on mullekin kova kriisi, koska itse siis elän täysin noiden arvojen vastaisesti, harrastan taidetta, liikun paljon ja olen ns. vaativassa työssä.
t. kaunis akateeminen nainen
Täällä yksi kaunis älykkönainen, jolla on ensimmäistä kertaa elämässä sellainen isivartaloinen perusjörrikkä poikaystävänä. Hän on mua kohtaan aivan ihana. Ja miehekkäällä tavalla seksikäs. Suosittelen siis ehdottomasti duunariäijää kumppaniksi. Kannattaa edes kokeilla :)
Äh, tulis jo kotiin niin pääsisin vällyjen väliin mun ison ja vahvan möhömahan kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös akateeminen älykkö, jonka mies ei ole edes ylioppilas.
Olen aina ihaillut älyä ja nokkeluutta. Kun erosin pitkästä liitosta vuosia sitten, eksäni oli myös akateeminen , niin eksäni sanoi läksiäissanoiksi näin: toivottavasti löydät itsellesi sen professorin. Tuo kuvasti sitä, millaisten miesten seuraan juhlissa eksyin.
Kun tapasin nykyisen mieheni, raksamiehen, niin nauroin mitä eksäni mahtaa ajatella.... Ei todellakaan proffa.... Mutta ah, niin vetovoimainen, niin seksikäs, niin rakastava, niin hyväksyvä.... hänellä ei älyllään peitä alleen intohimoa ja rakkautta.
Niin, ja mies on myös älykäs. Ainoa asia, missä hän on huonopi kuin minä, on yhdyssanat ja oikeakielisyys. Eikä häntä kiinnosta semantiikka tai filosofia, mutta ei haittaa. Kunhan rakastaa ja panee.
N48
Mulla oli pitkään niin, että halusin seurustella vain tosi hyvännäköisten miesten kanssa. Olin sinkku tosi kauan, koska pidin ulkonäkörimaa niin korkealla. En edes antanut mahdollisuutta sellaisille, jotka eivät olleet tajuttoman komeita. Ja todella harva tosi komea sitten puolestaan lämpeni minulle, kun itse olen aivan tavismuija. Yhdenkään komistuksen kanssa juttu ei edennyt yhtä tai kahta iltaa pidemmälle.
Jossain vaiheessa tajusin, että eihän näin tiukoissa kriteereissä ole mitään järkeä, kun vähemmän komeiden miesten joukkoon mahtuu niin paljon ihania tyyppejä, eikä niiden harvojen komeiden kanssa ole toiminut koskaan henkisellä puolella. Eikä mulla edes koskaan ole ollut mitään miesmakua varsinaisesti, olin aina vain tavoitellut niitä miehiä, joita tiesin muidenkin pitävän komeina. Ja kun kaiken lisäksi itse olen ihan tavallisen näköinen, enkä mikään mallikaunotar...
Nykyään ulkonäöllä on paljon vähemmän merkitystä. Totta kai mun mielestä jotkut ihmiset on paremman näköisiä kuin toiset ja jossain menee sellainen raja, että en voi edes ajatella toista seksuaalisesti / romanttisesti. Mutta miehen ei tarvitse ulkonäkönsä puolesta ns. viedä jalkoja alta, vaan ihastun ennemmin olemukseen, karismaan ja luonteenpiirteisiin. Meni monta sinkkuvuotta ennen kuin tajusin, miten lapsellista on hakea kumppania vain niiden yleisesti kaikkein parhaimman näköisinä pidettyjen miesten joukosta.
Sittemmin olenkin löytänyt ihania seurustelukumppaneita, jotka kaikki ovat olleet aivan riittävän komeita minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse akateemisenä ja hyvä palkkaisena miehenä kyllästynyt akateemisiin ja seksin suhteen vähän tylsiin naisiin. Nyt hakusessa kunnon nymfotar narttu, joka pukeutuu paljastavasti reidet ja rinnat hyvin esiintuotuna sekä jolle seksi merkitsee paljon!
m41 kirjoitti:
Itse akateemisenä ja hyvä palkkaisena miehenä kyllästynyt akateemisiin ja seksin suhteen vähän tylsiin naisiin. Nyt hakusessa kunnon nymfotar narttu, joka pukeutuu paljastavasti reidet ja rinnat hyvin esiintuotuna sekä jolle seksi merkitsee paljon!
Noo, meitä nymfottaria ja estottomia on paljonkin.... Mutta muista, että ikäkin on usein 40+...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa yhtään, että yli 40v, kunhan käyttää minimekkoja tai -hameita ja on tuhma nymfotar!😉
Pitäisi eka päättää, mitä etsii ja miten... sit jos oikeasti tunnistaa sen, millaista miestä olisi vailla, on helpompi löytää se oikea mies. Tavoite ennen toimia! Esim. http://blog.fi.happypancake.com/millainen-tavoite-sellainen-profiili-lu…
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä mun "älykkömiehen" kanssa voin katsoa hömppää telkkarista sylikkäin. Ja olla ihan hiljaa vaan, ilman paineita mistään jokailtaisesta syvällisestä debatista. Syödä tortilloja ja katsoa Youtube-videoita. Nauraa pierulle ja röyhtäistä kaljanjuonnin jälkeen.
Mutta sen lisäksi on myös mahdollisuus keskustella niistä "älyllisemmistä" asioista, vaihtaa mielipiteitä ja näkemyksiä, tutustua uusiin asioihin muutenkin kuin pintapuolisesti jne.
Aiemmin seurustelin hieman yksinkertaisemman miehen kanssa. Hän oli kuvailemasi kaltainen jörrikkä, lempeä ja luotettava, mutta ei kovin fiksu. Jaksoin tätä neljä vuotta, mutta sitten riitti. En vain jaksanut enää sitä, kun mistään ei voinut keskustella syvällisemmin, koska toinen oli täysin kykenemätön argumentoimaan.
Vaihtoehdot tilanteessa, jossa halusin keskustella jostain kunnolla:
1. Mies ei osaa kommentoida mitään, koska ei tiedä asiasta mitään.
2. Mies turhautuu ja lopulta suuttuu, koska hän on eri mieltä, mutta ei osaa perustella näkökulmaansa
Ei tuota jaksanut. Kivempaa, kun on tasavertainen kumppani kotona. Ei tarvitse hakea juttuseuraa aina muualta.
Älykköni kanssa saan kaiken, amiksen kanssa vain osan. En näe syytä, miksi haluaisin mieluummin takaisin amissuhteeseen, rakastan ja arvostan niin paljon enemmän älykköäni kuin exääni koskaan.
Nauraa pierulle ja röyhtäistä kaljanjuonnin jälkeen.
"Älykkyytenne" selvisi. Pahoittelen.
Näin miehenä kyllä sillä älykkyydellä on minulle merkitystä, mutta vain itseni takia. Kun olen parisuhteeseen päätynyt ei toisten ihmisten mielipiteillä ole ollut merkitystä, itsehän minä siinä suhteessa olen ja jos joku ei valintaani arvosta niin entä sitten? En myöskään ole koskaan kokenut tarvetta selitellä valintaani kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä mun "älykkömiehen" kanssa voin katsoa hömppää telkkarista sylikkäin. Ja olla ihan hiljaa vaan, ilman paineita mistään jokailtaisesta syvällisestä debatista. Syödä tortilloja ja katsoa Youtube-videoita. Nauraa pierulle ja röyhtäistä kaljanjuonnin jälkeen.
Mutta sen lisäksi on myös mahdollisuus keskustella niistä "älyllisemmistä" asioista, vaihtaa mielipiteitä ja näkemyksiä, tutustua uusiin asioihin muutenkin kuin pintapuolisesti jne.
Aiemmin seurustelin hieman yksinkertaisemman miehen kanssa. Hän oli kuvailemasi kaltainen jörrikkä, lempeä ja luotettava, mutta ei kovin fiksu. Jaksoin tätä neljä vuotta, mutta sitten riitti. En vain jaksanut enää sitä, kun mistään ei voinut keskustella syvällisemmin, koska toinen oli täysin kykenemätön argumentoimaan.
Vaihtoehdot tilanteessa, jossa halusin keskustella jostain kunnolla:
1. Mies ei osaa kommentoida mitään, koska ei tiedä asiasta mitään.
2. Mies turhautuu ja lopulta suuttuu, koska hän on eri mieltä, mutta ei osaa perustella näkökulmaansa
Ei tuota jaksanut. Kivempaa, kun on tasavertainen kumppani kotona. Ei tarvitse hakea juttuseuraa aina muualta.
Älykköni kanssa saan kaiken, amiksen kanssa vain osan. En näe syytä, miksi haluaisin mieluummin takaisin amissuhteeseen, rakastan ja arvostan niin paljon enemmän älykköäni kuin exääni koskaan.
Hienoa teille. :) Kun ap on onnellinen erilaisen miehen kanssa, mitä itsekin hämmästelee, kun luuli haluavansa sinun miehesi kaltaisen, niin viestisi pointti oli...? En siis ihan tavoita, miksi kirjoitit viestisi. Kukaan ei ole sanonut, että älykkiässä miehissä olisi vikaa, ap vain huomasi haluavansa muuta.
Ap itse kertoi, että "On hirveän rentouttavaa, kun kotona ei tarvitse pohtia mitään erityisen syvällisiä, vaan voi ihan vaan olla ja elää arkea, harrastaa liikuntaa, kokkailla, makoilla katsomassa leffaa toisen sylissä".
Kerroin vastaukseksi oman kokemukseni siitä, että älykkyys ei sulje mitenkään näitä asioita pois. Jos on älykäs, niin ei se tarkoita sitä, että yhtenään pitäisi olla jauhamassa yhteiskunnallisista asioista ja maailman taloustilanteen juurisyistä. Mutta jos siltä tuntuu, siihen on mahdollisuus.
Toinen kommentin pointti oli se, että ap kysyi, tekeekö muutkin asioita vain koska niin pitää tehdä. Minä en ole havitellut älykästä miestä, koska niin pitää tehdä, vaan koska sellainen kumppani sopii minulle paremmin. Toin siis toisen näkökulman keskusteluun ja vastasin samalla epäsuorasti ap:n kysymykseen.
Anteeksi nyt sitten, jos tähän oli tarkoitus kommentoida vain, jos on täysin samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla ja haluaa seurustella mieluummin tomppelin kanssa. :D
Kysehän on pitkälti muustakin kuin älystä, siis kumppania valitessa. Minulla on parikin ystävää, joilla on kouluttautunut mies, ihan fiksu sellainen. Omanikin on kouluttautunut. Kavereiden miehet lyhyitä ja hinteliä, olmin värisiä. Tästä en syty. Älykkyys on hyvä ominaisuus, mutta pitkissä suhteissa yhteiskuntapoliittiset keskustelut jäävät. Ainakin omalla kohdallani. Ulkonäkö on aika kiva ja tärkeä asia, etenkin myöhemmässä vaiheessa elämää. Siihen kaljuuntuneeseen, lyhyenläntään suomimieheen ei vain syty, vaikka olisi mitä korvien välissä. Toki joku muu voi syttyäkin. Jos ei ole kemiaa ja himoa, ei rakkauskaan kestä.
Minäkin olen intohimon kannalla. Jos sitä ei ole, on suhde kämppis- tai kaverisuhde.
ap:n pitää miettiä kumman haluaa
1) intohimoinen suhde ja syvälliset keskustelut käydään kavereiden kanssa
2) syvällusiä keslusteluita sisältävä auhde, jossa ei intohimoa.
Tietysti parasta olisi, jos molemmat, mutta..
Tässä tulikin se, miksi arastelen kertomista. Missään kohtaa en ole sanonut, että mies on tomppeli, vaan että hän ei ole keskustelijatyyppiä. Ne ovat kaksi eri asiaa, mitään debiiliä en ole kiinnostunut tapailemaan. Mutta varmasti sellaiset ihmiset, jotka katsovat hiljaisempaa miestä ja kuulevat hänen koulutustasonsa, ajattelevat, että mies on tomppeli, jos ovat sellaiseen ajatteluun taipuvaisia, siinä olet oikeilla jäljillä.
ap