"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?

Eräs kärpäsen ..... ikkunassa. Todella turhaa kaikki ja koko touhu.

Eräs kärpäsen ..... ikkunassa. Todella turhaa kaikki ja koko touhu.

Lueskelin paikkurissa tätä aloitusta ja siinä sitten aloin hyräilemään hiljaa Pikku Kakkosen postia.

Se tarttui mieheenkin ja siinä sitten hymistiin keskenään. Teinit sitten vilkuili, että mitä? Tää on tuttu, mistä toi on?

Sitten me nolattiin mukulat ja laulettiin niille koko ralli "ääneen". Pohdittiin, että niin moni osaa rallin, mutta prosentuaalisesti kuinka moni on lähettänyt postia Pikku Kakkoseen.. En mä, ei mieheni, eikä lapset, eikä laina lapset.

Muistan, että kotikyläni huoltsikalla 2dl kokis maksoi 50centtiä :D

"Turvallisin paikka hississä on korin aukottomalla puolella. Vaatteiden, sormien tai hiuksien juuttumista on varottava. Leikkiminen hississä on vaarallista" näin luki meidän kotitalon hississä.

Mulla on yksi muisto, olen ollut silloin alle 3v. Meillä oli akvaario, ja olin yksin katsomassa kaloja. Akvaarion päällä ei ollut mitään suojaa, vaan sitä pääsi koskemaan veteen. Halusin kokeilla, onko vesi kylmää ja se vesi näytti tosi houkuttelevalta. Sain juuri laitettua sormen veteen, kun minulle tuli haava peukalon ja etusormen väliin. Mä en vieläkään tiedä, mistä se haava tuli. Luulin pitkään, että akvaariossa oleva moni puraisi mua siitä, vaikka monni oli akvaarion pohjalla. Muistan, miten tapahtuman jälkeen olin vihainen monnille, enkä enää uskaltanut mennä lähellekään akvaariota.

Muistan kun kävelin 6-vuotiaana paukkupakkasessa saunan jälkeen taloyhtiön saunalta takaisin kotiin. Päällä oli vain froteinen kylpytakki ja kengät, mutta ei ollut yhtään kylmä. Matkaa oli ehkä 200m. Muistan kuinka tähdet näkyivät kirkkaina tummaa taivasta vasten ja kuinka lumihanki kimmelsi, ja tiehen oli jäänyt auton renkaanjäljet. Ihmettelin, miksei edes päätä palele, vaikka hiukset olivat märät. Jostain syystä tämä on jäänyt mieleeni valokuvamaisen tarkasti, vaikkei mitään ihmeellistä tapahtunut.

Niin hyvää ettei sanotuksi saa.

Pure jenkki.

Mä maitoo juon ja muistan hetken tuon. Pistän maitoa tulemaan.

Popsi popsi porkkanaa, hampaitaa see vahvistaa.

TsäTsä Tsäärebori.

Kingis suurella sydämmellä.

K-kaupan Väiski.

Syökää Kanaaaaaaaaa.

Kahta en vaihda (turun sinappi).

Pinotexsia pintaan ja vanhakin näyttää nuoremmalta.

Tänäpäivänä mainokset ovat paljon tylsempiä eivätkä ollenkaan mieleen jääviä.

Olimme kylpylässä ja pikkuruisessa kylmävesialtaassa lillui kuollut ampiainen. Minusta oli surullista ettei se ollut hengissä.

Olin alle kouluikäinen ja söimme kesällä vesimelonia siskoni ja äitipuoleni kanssa keittiön pöydän ääressä. Söin omat palani siemenineen päivineen ja siskoni keksi pelotella, että saan siemenistä vatsasyövän ja kuolen. Biologinen äitimme oli kuollut vatsasyöpään aikaisemmin, joten otin uhkauksen tosissani ja pelkäsi sen jälkeen pitkään, että saan niistä syödyistä siemenistä syövän. Äitipuoli vain naureskeli jekulle, vaikka minä itkin kauhusta.

Isällä oli sellainen Suomen luonto ja eläimet-kirja josta olin älyttömän kiinnostunut jo taaperona. Opin lukemaan 4-vuotiaana ja pänttäsin liki kaikkien eläinten latinankieliset nimet ulkoa. Isän kaveripiirissä järjestettiin joka viikko aina jotain ohjelmaa, erään kerran se oli tietovisa meidän kotonamme. Sain olla isän joukkueessa mukana.

Viimeinen kysymys oli supikoiran latinankielinen nimi. Kukaan muu ei tiennyt ja isän kavereiden ilmeet olivat melkoiset kun kohta 5v täyttävä viittaa ja täräyttää kirkkaalla äänellä "nyctereutes procyonoides!" Sen pisteen ansiosta isän joukkue voitti pelin ja minua kehuttiin koko illan kuinka fiksu olen :D Se on jäänyt kirkkaasti mieleen.

Lumihanki poliisi ja viimeinen erhe....tähän tyyliin, olimme siis 60-luvulla lumihangessa yöllä äiti ja lapset joista minä yksi.  Äiti aina oli traaginen ja sai kaikki puolelleen tunteellisuudella, minä taas olin aina isän puolella ja tunsin kummallista iloa siinä tilanteessa vaikka sen piti olla kauhea.   Jäi mieleen.

Tarinaa kerrottiin vielä pitkään jälkikäteen, äiti ei silti koskaan saanut apua.

Vierailija kirjoitti:

Tää ei oo tylsä mutta muistan Onni ja Enni-aapisen kaikki kirjainlaulut.

ii ii iloa, viisi villakiloa, on villin nallen turkissa eiii ilos pysy purkissa

Muistan kuinka pikkuveljeni synnyttyä yritimme miettiä vauvalle nimeä. Makasimme minä, vanhempani ja mokemmat isoveljeni vanhempieni sängyllä ehdotellen erilaisia nimiä. Muistan isoveljeni ehdotelleen kaikkia mukamas hauskoja "pieru petteri" tyyppisiä nimiä.

Minä muistan 80-90-luvulta kaikkien isän autojen reksiterinumerot edelleen. Omien autojen en ainuttakaan. Ihan joudun käymään kilven lukemassa jos tietoa tarvin...

Puhelinnumeroissa sama juttu. Muistan lankapuhelinnumeron sekä vanhempien kännykkänumerot. Omaa numeroa en osaa vaikka pari vuotta ollu sama numero.

Muistan kun katsoin lapsena uutisia ja kysyin äidiltä, että näkeekö uutisten lukija minut. Ei nähnyt, ei. :D 

Muistan kun laskimme liukumäkeä päiväkodissa. 

Muistan kun veimme äidille posliinikengän jossa oli kukkasia, kun äiti oli synnyttänyt sisarukseni.

Siis tässähän kysyttiin TURHIA muistoja, mitä turhaa muistat edelleen? Oonko mä outo mutta en sanois omia varhaisimpia muistoja turhiksi.

Omia turhia muistoja on kun Seiskassa oli Tahiti Charpentierin vauvakutsut, ja jutussa luki Tahitin sanomana "Kyllä odottava äitikin voi ottaa lasillisen samppanjaa". Kuva ja teksti on jostain syystä palanut verkkokalvoilleni, enkä tiedä miksi sillä sen suurempaa intohimoa ei kyseiseen julkkikseen ole ollut ja omastakin mielestä odottava äiti voi nauttia pienen määrän shamppanjaa.

Muistan vieläkin yhden kaverini numeron, mutta uutta en. Jepjep, numero vaihtui 8v sitten

Muistan elävästi yhden päivän, olin silloin varmaan 4-5-vuotias. Yleensä olin päivät päiväkodissa, mutta tuona yhtenä päivänä sain "vapaapäivän" ja pääsin isän mukaan kaupungille asioille. Käytiin kaupoissa, kuunneltiin Leevi & The Leavingsin kasettia autossa, ja sain valita kirjakaupasta itselleni värityskirjan. Tultiin takaisin kotiin jo päivällä, ja muistan miten hassua oli olla keskellä arkipäivää isän kanssa kotona värittämässä värityskirjaa. En tiedä miksi tuo on jäänyt niin hyvin mieleen, ehkä siksi että yrittäjäperheessä vapaapäivät oli harvinaista herkkua. Lämmöllä muistelen tuota päivää, isäkin on ollut mullan alla jo melkein 20 vuotta.

Kävin naapurin ovella hakemassa kaveria ulos (en muista tän kaverin nimeä) mutta hän ei ollut kotona. Kaverin äiti käski viedä omalle äidilleni terveisiä ja ihmettelin mitä se terveisten vieminen tarkoittaa enkä kehdannut kysyä ja olin paniikissa et naapuri suuttuu  jos saa tietää etten vienyt niitä terveisiä :D Muutettiin pois tuosta asunnosta kun olin 4 et aika pieni oon ollut, tuo on varmaan ekoja muistoja mitä mulla on ja jäänyt tosi vahvasti mieleen jostain syystä.

Siirryin päiväkodissa isompien puolelle ja ryhmäni nimi oli "aurinkoiset". Olin lannistunut, koska tykkäsin vanhasta ryhmästäni ja tallustelin uuteen ryhmään naama mutrulla. Hoitaja sanoi " sinä et näytä yhtään aurinkoiselta".