Lue keskustelun säännöt.
Kävin juuri tyttären kanssa kenkäostoksilla. Maksoin yli kaksisataa haluamistaan kengistä. Itse kuljen rääsyissä
08.11.2016 |
Saa haukkua!
Saa myös antaa vertaistukea onnettomalle, työttömälle yksinhuoltajalle.
Kommentit (190)
Noi kalliit vaatteet on oikeesti joskus tosi hyviä hankintoja. Minä hairahduin jonain heikkona hetkenä ostamaan tytölle 160€ maksavan Tom Hilfigerin toppatakin ja ruoskin siitä itseäni pitkään. Mutta se takkihan on osoittautunut sitkeäksi sissiksi! Se on ollut ahkerassa käytössä jo kuusi talvea ja vieläkin tosi siistissä kunnossa. Tytön kanssa ehdittiin jo sopia, että nyt voidaan ostaa uusi. Mutta sitten kun vähän juteltiin, millaisen hän haluaa, niin hän halusi saman tyyppisen. Ja pienen mietinnän jälkeen tajusi itsekin, ettei oikeasti tarvitse uutta. Nyt on siis startannut tuon takin seitsemäs talvi.
Omasta nuoruudestani muistan yhden popliinitakin, johon rakastuin ensisilmäyksellä, mutta joka maksoi aivan sairaasti. Olin nuori ja rahoissani kesätöiden jälkeen ja ehdin jo lähteä pois takin luota, mutta palasin alemmasta kerroksesta takaisin ja ostin sen. Se takki palveli minua kahdeksan vuotta ja tunsin itseni siinä aina jotenkin vähän fiksummaksi ja tyylikkääksi, ikään kuin olisin parempaa väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset kengät maksoivat yli 200€? Minkä ikäinen tytär?
Timberlandit, tyttö 16-vuotias.
Kengät eivät kummoisen näköiset, mutta ne nyt oli oltava. Köyhänä tulee kummaakin joustavuutta loppujen lopuksi raha-asioissa. Kaurapuurolla eteenpäin nyt kuukausi. Sitten tuleekin joulumenot.
Niitä samoja voi saada alesta tai nettikaupasta. Kurkkaa ensi kerralla, kun olet löytänyt hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Piti oikein googlata millaiset nämä ihmekengät on. No eikös ne olleet juuri ankanräpylän väriset massakengät joita olen nähnyt jokaisella. Olisin todella pettynyt jos lapseni olisi tuollaista lammaslaumaa vailla omaa persoonallisuutta. Ensi vuonna nuo räpyläkengät ovat niin last season, vaikka kuinka olisi 10v kestävät, satavarmasti lojuvat kaapin pohjalla.Taas joku uusi hullutus seuraavaksi, joka maksaa taas tuon parisataa jos ei enemmän. Ja jengi ostaa. Typerykset.
Mielensäpahoittajan sanoin (ei suora sitaatti): Amerikassa myyntimiehet korkeissa pilvenpiirtäjissä miettivät päivät pääksytysten millä uudella hullutuksella saataisiin typeryksiltä rahat pois. Ja ei mene kauaa kun ne tavarat ovat täällä meilläkin kaupoissa ja naiset sekä itseään peilailevat miehet ostavat.
Osuvasti sanottu ja tulee aina mieleeni kun puhe sen hetken timberländeistä eli tavaroista, joista voidaan pyytää älyttömiä hintoja vain merkin takia.
Vierailija kirjoitti:
Ei suomea tarvitse tukea. Se on niin rikas maa. Ottihan se nytkin yli 30.000 uutta suuta ruokittavaksi. Kannattaa tilata sellaisista maista josta myyjällä on rahasta jotain hyötyä
Urpo trolli. ALV, sekä yrittäjän verot ja työntekijän verot menevät just niiden suiden ruokkimiseen. Ulkomaillekin menee, siellä ne tehdään ja on välikäsiä
Täyttä puppua, sori vaan. Omat vanhempani eivät ole rikkaita mutta hyvätuloisia, eikä meiltä lapsilta ikinä puuttunut yhtikäs mitään. Silti en olisi ikinä kehdannut pyytää 200e kenkiä. Tai jos olisin, niin olisi ollut selvää että uusia talvikenkiä ei sitten osteta pariin vuoteen. MITÄÄN ei tarvitse ostaa koska "kaikilla muillakin on".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auts, minäkin ostin tyttärelle Timberlandit, eikä kyllä kumpikaan tiedetty, että ovat trendikkäät! Mun tytär mielellään kulkee kaikissa ryysyissä. Kengät ovat kuitenkin tärkeät terveydenkin vuoksi, hyvä että halusi kunnolliset.
Kyllähän lapset haluaa sitä sun tätä. Todella tyhmää ostaa noin kalliit kengät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ihan oikeasti tiukkapipot, kyse on KENGISTÄ. Suomen säässä on todella tärkeää olla kunnon kengät. Kaupat on aivan täynnä suoraa roskaa, huonolaatuisia, huonostimuotoiltuja ja kylmiä muutaman kympin talvikenkiä. Aivan kauheaa, jos laitatte teininne valitsemaan sellaiset mieluummin kuin kunnon kengät. Ap, teit ihan oikein. Pihistele hupimenoista, älä kengistä ja takeista.
Armeija on ratkaissut tämän ongelman ajat sitten. Huopavuorikumisaapas pitää vettä ja on lämmin vaikka pakkasta on -40°.
Vierailija kirjoitti:
Ostit kengät jotka kelpaavat vielä parinkin vuoden päästä! Hienoa ettet hankkinut maks. yhden talven kenkiä.
Viime kevään alennusmyynneistä olisi saanut aivan kelvolliset kengät 20 eurolla. Tuolla aloittajan tuhlaamalla summalla niitä olisi saanut 10 vuodeksi. Kirpputorilta olisi saanut vielä halvemmalla, jos ympäristöasiat huolettavat.
En tajua tuollaista tuhlaamista. Olen katsellut kollegojen elämäntyyliä täysin ihmeissäni. Olen siis pienipalkkainen siivooja. Säästän parhaani mukaan, kun taas työkaveri laittoi huoletta melkein joka päivä kympin lounaaseen jne. Hänellä oli aina tili tyhjä. Ja tuohon tilanteeseen hän päätti hankkia lapsen.
Jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa ja jokaisella on oikeus sanoa että tuossa touhussa ei ole järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole työtön, en edes vähävarainen. Silti en maksa merkistä eikä lapseni onneksi sitä vaadi. Viime vuonna ostimme Timberlandien näköiset kengät kiinan reissulta kun tytön kanssa kävimme sielä. Niissä ei kuitenkaan ollut turkisvuoria ja tänä talvena tuntuu että se on hyvä olla. Tyttö haki viime viikonloppuna K-kengästä saman näköiset mutta lämpimämmät versiot 59,-. Nämä molemmat yhteensä nyt alle 100,-€ ja olemme molemmat tyytyväisiä.
Onneksi ei tarvinnut maksaa merkistä.
Tytär täyttää 18v ja on kolme kesää ollut töissä ja osan muitakin lomia. Ostaa jos haluaa merkkikenkiä omilla palkoillaan.
Jokainen tekee omanlaisiaan ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Noi kalliit vaatteet on oikeesti joskus tosi hyviä hankintoja. Minä hairahduin jonain heikkona hetkenä ostamaan tytölle 160€ maksavan Tom Hilfigerin toppatakin ja ruoskin siitä itseäni pitkään. Mutta se takkihan on osoittautunut sitkeäksi sissiksi! Se on ollut ahkerassa käytössä jo kuusi talvea ja vieläkin tosi siistissä kunnossa. Tytön kanssa ehdittiin jo sopia, että nyt voidaan ostaa uusi. Mutta sitten kun vähän juteltiin, millaisen hän haluaa, niin hän halusi saman tyyppisen. Ja pienen mietinnän jälkeen tajusi itsekin, ettei oikeasti tarvitse uutta. Nyt on siis startannut tuon takin seitsemäs talvi.
Omasta nuoruudestani muistan yhden popliinitakin, johon rakastuin ensisilmäyksellä, mutta joka maksoi aivan sairaasti. Olin nuori ja rahoissani kesätöiden jälkeen ja ehdin jo lähteä pois takin luota, mutta palasin alemmasta kerroksesta takaisin ja ostin sen. Se takki palveli minua kahdeksan vuotta ja tunsin itseni siinä aina jotenkin vähän fiksummaksi ja tyylikkääksi, ikään kuin olisin parempaa väkeä.
Ostin alesta 30 euron kevättakin, ei mitään hienoa merkkiä. Se kesti kovassa käytössä 12 vuotta, selvisi jopa konepesuista. Oli kivan näköinenkin, ohikulkijat kadulla kehuivat sitä montakin kertaa.
Kengistä ajatelin että pitää olla lämpimät ja sopivat Suomen oloihin. Ostin siis 130 euron suomalaiset nahkasaappaat, köyhänä opiskelijana. Elämäni kalleimmat kengät. Olivat kylmät ja liukkaat. Korkolaput kuluivat pois vuodessa, osa korkoa siinä mukana.
On ihan tuurista kiinni, miten vaatteet ja kengät kestävät. Ei se hinta mitään takaa, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloin panostaa laadukkaisiin vaatteisiin ja kenkiin vasta, kun olin aikuinen ja kykenevä kustantamaan omat menoni. Vanhemmillani ei olisi ikinä ollut varaa ostaa minulle merkkivaatteita ollessani teini ja silti lapsuuteni ja nuoruuteni ei aiheuttanut minulle traumoja.
Ihan ok valinta, ap. Lapset tarvitsevat välillä luxusta, köyhäperheessäkin. Me aikuiset (lue, vanhemmat) pärjäämme vähemmällä. Harvemmin meidän tarvitseekaan ostaa uutta. Lapset sen sijaan kasvavat ja kuluttavat.
Itse olin yksinhuoltaja lapsien kasvuaikana ja tein juuri noin, saatoin ostaa heille kalliita juttuja joita he todella halusivat. Se ei kumminkaan merkinnyt sitä etteivätkö he olisi tajunneet rahan arvoa. Tänä päivänä lapseni ovat aikuisia ja todella taloudellisia. Osaavat hoitaa raha-asiansa hurjan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat vanhempiensa armoilla. Monet vanhemmat ostavat itselleen kalliita juttuja, mutta kieltävät kaiken lapsiltaan. Luxuksen, jos sillä nimellä haluaa kutsua. Ihan oikein teit, ap, kun ostit kunnon kengät.
Itse kuljin teininä rääsyissä - yhä edelleen - mutta samaan aikaan äiti osteli merkkivaatteita. En ikinä oppinut kunnolla pukeutumaan, enkä oppinut merkkejä, brändejä. Eräässä perheessä vanhemmat syövät sisäfilettä ja kallista punaviiniä, lapsille ranskalaisia ja kalapuikkoja. Tai vaihtoehtoisesti kananuggetteja.
Tämän kenkäkeskustelun ydin taitaa olla taloudenhallinta. Monilla on tiukkaa rahasta, eri syistä. Jokainen käyttäköön rahansa miten haluaa. Toki pitkäjänteistä rahankäyttöä voi opetetella ja suunnitella, mutta tuskin 200e ostos lopullisesti ketään turmioon ajaa. Voi oppia tilanteesta: ensi kerralla olen harkitsevaisempi, tutustun paremmin tarjontaan - enkä osta ensimmäisestä kaupasta kalleinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsen pakko saada kaikki mitä haluaa?
Ei ole. Suorastaan huonoa kasvatusta, että saisi.
Mutta välillä tulee näitä ylilyöntejä. Tuntuu, ettei pysty tarjoamaan edes murto-osaa siitä mitä useimmat vanhemmat.
Siksi tingin jokaisesta omasta menosta. Tämä ei ole mitään tietoista marttyyrikruunun kiillottamista.
Varmasti pystyt. Toi on tota perus teinien mussutusta että "kaikki muutkin saa aina kaiken mitä haluaa" ja koittaa sillä saada vanhemmalle huonon omatunnon. Tein ite pentuna ihan samaa isälle, kun halusin jotain. Näin jälkikäteen hävettää, kun tiedän miten paljon turhiakin juttuja sain, vaikkei olisi ollut varaa. Onneksi isä ei ollut rikas, olisin ihan lelliperse nyt. Kun aina ei vaan saanut kaikkea, niin musta kasvoi ihan kunnollinen.
Ostin tytölle Timberlandit, vaikka olen työtön. Kyllä tuntui inhottavalta maksaa pari sataa kengistö. Kaipa ne on kestävät sitten.
Me ollaan molemmat töissä, mutta ei ikinä ostettaisi tytölle yli 200 € kenkiä. Töihin voisi mennä itse ja ostaa sitten ne haluamansa, mutta ei haluta opettaa että saa mitä haluaa, milloin haluaa. Halutaan myös että nuori ymmärtää rahan arvon, ja sen että olemme tehneet töitä sen rahan eteen. Ehkä tyttömille rahalla ei ole niin suurta merkitystä kun sitä saa aina sossusta, eikä sen eteen joudu itse mitään tekemään.
Millaisen mallin sinä annat tyttärellesi naisen ja äidin elämästä kulkemalla itse rääsyissä?
Onko sekään oikein, että tyttäresi saa hienostella itse, mutta häpeää sinua?
Jos tämä ei ole provo, niin aloittajalla menee paljon huonommin kuin hän itse huomaakaan.
Opetat lapsellesi siis tapoja, että vaikkei ole rahaa, kannattaa ostella kalliita kenkiä, kun sellaiset tahtoo.
Jos lapsesi ajautuu jossain vaiheessa rahaongelmiin, voit katsoa itseäsi peilistä.
Niinpä. Joissain perheissä pidetään yllä varakasta idylliä velkarahalla ja sinnitellään eri luottojen minimilyhennyksillä. Välttämättä lapset eivät tiedä, ettei vanhemmilla oikeasti olisi varaa hankkia kaikkea mitä lapset saavat. Pudotus ja pettymys on melkoinen siinä vaiheessa, kun joutuu itse maksamaan.