Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älä pilaa lapsen joulua lasillisella viiniä (sis. linkin)
Kommentit (209)
Vihaan joulua.
meillä ei juoda ikinä.
Mistä seuraavaksi valitat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hirveetä tuo asenteen muuttaminen. Teistä on ihan ok meuhkata edelleen kuinka teillä ainakin juodaan. Sen sijaan, että yritettäisiin muuttaa asenteita ja yhä useampi lapsi saisi sen joulun ilman viinaa. Tämä on niin pielessä tässä yhteiskunnassa viina on aina kaikessa tähtenä.
Minusta on ihan aiheellista meuhkata niin kauan, kun ei osata erottaa kossupulloa viinilasillisesta.
Sinulla on siis se mielikuva, että tuo meuhkaaminen on tuottanut tulosta? Vai olisiko aika koittaa ihan erilaista strategiaa? Jos vaikka koitettaisi sitä, että alkoholista lakattaisi meuhkaamasta? Esim. Portugalissa kaikkien huumeiden dekriminalisaatio vähensi huumeidenkäyttöä ja muokkasi nuorten suhtautumista niihin. Eikö voitaisi vihdoin koittaa samanlaista taktiikkaa tuohon alkoholiin Suomessa?
Yhtäkään lasta ei varmasti haittaa, jos isä ja äiti ottavat ruoan kanssa lasilliset viiniä. Eri asia, jos vanhemmat vetävät överikännit.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hirveetä tuo asenteen muuttaminen. Teistä on ihan ok meuhkata edelleen kuinka teillä ainakin juodaan. Sen sijaan, että yritettäisiin muuttaa asenteita ja yhä useampi lapsi saisi sen joulun ilman viinaa. Tämä on niin pielessä tässä yhteiskunnassa viina on aina kaikessa tähtenä.
Minusta on ihan aiheellista meuhkata niin kauan, kun ei osata erottaa kossupulloa viinilasillisesta.
Sinulla on siis se mielikuva, että tuo meuhkaaminen on tuottanut tulosta? Vai olisiko aika koittaa ihan erilaista strategiaa? Jos vaikka koitettaisi sitä, että alkoholista lakattaisi meuhkaamasta? Esim. Portugalissa kaikkien huumeiden dekriminalisaatio vähensi huumeidenkäyttöä ja muokkasi nuorten suhtautumista niihin. Eikö voitaisi vihdoin koittaa samanlaista taktiikkaa tuohon alkoholiin Suomessa?
Totta. Alkoholi ruokakauppoihin ja halvempi hinta. Juopot voisi juoda itsensä hengiltä. Niin ja tietenkin lopetettaisiin päihdehuoltolat. Oma valinta ja oma tie. Minulle sopisi oikein hyvin.
Kyllä teidän yhdet viinilasilliset tiedetään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se hirveetä tuo asenteen muuttaminen. Teistä on ihan ok meuhkata edelleen kuinka teillä ainakin juodaan. Sen sijaan, että yritettäisiin muuttaa asenteita ja yhä useampi lapsi saisi sen joulun ilman viinaa. Tämä on niin pielessä tässä yhteiskunnassa viina on aina kaikessa tähtenä.
Meillä juodaan yleensä aina vettä.
Meillä on vissiin vesi kaikessa tähtenä.
Kirjoituksesta huomaa kyllä, että se on alkoholistin lapsen kirjoittama. Sinällään kyllä tärkeä aihe, ja alkoholismin aiheuttamasta tuskasta on hyvä kirjoittaa. Valtaosa suomalaislapsista - nykylapsista tai jo aikuiseksi varttuneista - ei kuitenkaan tunnista tuosta tekstistä omia lapsuuden joulujaan, vaikka suurimmassa osassa perheitä alkoholia kohtuudella nautitaankin. Ketjun otsikko on siihen nähden aika provosoiva. Blogikirjoittaja ei ollut edes yhtä tuomitsevaa tai jeesustelevaa otsikkoa kirjoitukselleen laittanut.
Olen kyllä tuon blogitekstin kanssa eri mieltä siitä, että lapsi tunnistaisi aina pienen humalatilan. Lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt selvästi päihtynyttä ihmistä, ei välttämättä edes tiedä, mikä humala on. Jos lapsella on traumaattisia kokemuksia vanhempansa tai jonkun muun ihmisen humalasta, hän saattaa herkemmin etsiä aikuisista merkkejä humalasta (kuten puheliaisuus, hilpeys, kovaääninen nauru). Tavallisissa oloissa varttunut lapsi ei kuitenkaan ymmärrä vanhemman hilpeyden johtuvan alkoholista. Ovathan ihmiset muutenkin välillä riehakkaammalla ja välillä rauhallisemmalla tuulella. Itse esimerkiksi muistan lapsuudestani, että kun serkkuni perheineen tulivat pitkän matkan päästä kylään, se oli suurta juhlaa - me lapset olimme riehakkaita ja nauravaisia, emmekä millään olisi malttaneet lopettaa leikkimistä ja mennä nukkumaan. Myös vanhempanne olivat tavanomaista puheliaampia ja nauravaisempia. Ajattelin sen johtuvan siitä, että heistä oli niin hauska nähdä toisiaan pitkästä aikaa ja hassutella ja vitsailla porukalla, aivan samalla tavalla kuin meistä lapsista. Vasta paljon vanhempana tajusin, että osa aikuisista oli yleensä hiprakassa. Olin lapsena rinnastanut kaljan juomisen siihen, kun me joimme veljeni ja serkkujeni kanssa limsaa juhlahetkinä.
Nytkin vanhoja tyttökavereitani nähdessä meistä lähtee aikamoinen kaakatus ja suoranainen röhönauru, vaikka olisimme kahvilla eikä kukaan joisi tippaakaan. Ei ole tullut mieleenkään, että lapseni sitä pelkäisi, vaikka olenkin yleensä aika hillitty ja hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas se alkaa.
Mietin ihan samaa. Onkohan asialla ihan vain väsyneet provonvääntäjät, himouskovaiset, entinen alkoholisti vai joku lasisen lapsuuden kokenut ja siitä traumatisoitunut?
P.S. ap, minä aion juoda ainakin kolme lasillista viiniä jouluaattona, ja takaan että 3- ja 4-vuotiaat lapseni eivät asiasta välitä. Eivät ole koskaan edes nähneet ketään humalassa.
Ihan tosissasiko odotat että ne 3 ja 4 vuotiaat tulevat sinulle sanomaan milloin on syytä lopettaa juominen?
Varsinainen vanhempi taas kommentoimassa.
Vierailija kirjoitti:
On se hirveetä tuo asenteen muuttaminen. Teistä on ihan ok meuhkata edelleen kuinka teillä ainakin juodaan. Sen sijaan, että yritettäisiin muuttaa asenteita ja yhä useampi lapsi saisi sen joulun ilman viinaa. Tämä on niin pielessä tässä yhteiskunnassa viina on aina kaikessa tähtenä.
Kyllä meillä lapset saavat olla ja ovatkin ilman viinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hirveetä tuo asenteen muuttaminen. Teistä on ihan ok meuhkata edelleen kuinka teillä ainakin juodaan. Sen sijaan, että yritettäisiin muuttaa asenteita ja yhä useampi lapsi saisi sen joulun ilman viinaa. Tämä on niin pielessä tässä yhteiskunnassa viina on aina kaikessa tähtenä.
Minusta on ihan aiheellista meuhkata niin kauan, kun ei osata erottaa kossupulloa viinilasillisesta.
Sinulla on siis se mielikuva, että tuo meuhkaaminen on tuottanut tulosta? Vai olisiko aika koittaa ihan erilaista strategiaa? Jos vaikka koitettaisi sitä, että alkoholista lakattaisi meuhkaamasta? Esim. Portugalissa kaikkien huumeiden dekriminalisaatio vähensi huumeidenkäyttöä ja muokkasi nuorten suhtautumista niihin. Eikö voitaisi vihdoin koittaa samanlaista taktiikkaa tuohon alkoholiin Suomessa?
Totta. Alkoholi ruokakauppoihin ja halvempi hinta. Juopot voisi juoda itsensä hengiltä. Niin ja tietenkin lopetettaisiin päihdehuoltolat. Oma valinta ja oma tie. Minulle sopisi oikein hyvin.
Ei niitä päihdehuoltolakeja täytetä nykyäänkään, joten ihan sama. Yksi sukupolvi voisi juoda itsensä hengiltä, mutta seuraava jo oppisi.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesta huomaa kyllä, että se on alkoholistin lapsen kirjoittama. Sinällään kyllä tärkeä aihe, ja alkoholismin aiheuttamasta tuskasta on hyvä kirjoittaa. Valtaosa suomalaislapsista - nykylapsista tai jo aikuiseksi varttuneista - ei kuitenkaan tunnista tuosta tekstistä omia lapsuuden joulujaan, vaikka suurimmassa osassa perheitä alkoholia kohtuudella nautitaankin. Ketjun otsikko on siihen nähden aika provosoiva. Blogikirjoittaja ei ollut edes yhtä tuomitsevaa tai jeesustelevaa otsikkoa kirjoitukselleen laittanut.
Olen kyllä tuon blogitekstin kanssa eri mieltä siitä, että lapsi tunnistaisi aina pienen humalatilan. Lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt selvästi päihtynyttä ihmistä, ei välttämättä edes tiedä, mikä humala on. Jos lapsella on traumaattisia kokemuksia vanhempansa tai jonkun muun ihmisen humalasta, hän saattaa herkemmin etsiä aikuisista merkkejä humalasta (kuten puheliaisuus, hilpeys, kovaääninen nauru). Tavallisissa oloissa varttunut lapsi ei kuitenkaan ymmärrä vanhemman hilpeyden johtuvan alkoholista. Ovathan ihmiset muutenkin välillä riehakkaammalla ja välillä rauhallisemmalla tuulella. Itse esimerkiksi muistan lapsuudestani, että kun serkkuni perheineen tulivat pitkän matkan päästä kylään, se oli suurta juhlaa - me lapset olimme riehakkaita ja nauravaisia, emmekä millään olisi malttaneet lopettaa leikkimistä ja mennä nukkumaan. Myös vanhempanne olivat tavanomaista puheliaampia ja nauravaisempia. Ajattelin sen johtuvan siitä, että heistä oli niin hauska nähdä toisiaan pitkästä aikaa ja hassutella ja vitsailla porukalla, aivan samalla tavalla kuin meistä lapsista. Vasta paljon vanhempana tajusin, että osa aikuisista oli yleensä hiprakassa. Olin lapsena rinnastanut kaljan juomisen siihen, kun me joimme veljeni ja serkkujeni kanssa limsaa juhlahetkinä.
Nytkin vanhoja tyttökavereitani nähdessä meistä lähtee aikamoinen kaakatus ja suoranainen röhönauru, vaikka olisimme kahvilla eikä kukaan joisi tippaakaan. Ei ole tullut mieleenkään, että lapseni sitä pelkäisi, vaikka olenkin yleensä aika hillitty ja hiljainen.
Minä olen tästä omasta kokemuksesta eri mieltä. Olen siis ns. absolutisti eli en ole juonut parikymppisen jälkeen. Lapsia tuli ja edelleen ei alkoholi maistunut.
No lapset oli jo suhteellisen isoja eli kuopus 10v. Oli flunssaa ja päätinpä tekaista pari rommitotia. No pikku puna tuli poskille ja hitunen hiprakka.
Kuopus oli sanonut isollesiskolleen, että ei tykkää äitistä tommosena, mikä sillä on. Eli huomasi kyllä, vaikka ei ollut alkoholista kokemuksia. Ei ole ikinä juoppoja kohdannut, eikä suvuissammekaan viinan kanssa läträtä, vaan enemmänkin on näitä, jotka ei juo lainkaan.
Joten kyllä lapsi huomasi, että äiti on erilainen ja ei tykännyt. Ja se oli juuri se pointti, että ei tiennyt sen johtuvan alkoholista, vaan vikoi sitä, että äiti ei ollut sellainen, kuin yleensä, tuttu ja turvallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin voin ryypätä vaikka kuinka paljon, eikä lapset ole mitään valittaneet. "Raskas työ ja raskaat huvit"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesta huomaa kyllä, että se on alkoholistin lapsen kirjoittama. Sinällään kyllä tärkeä aihe, ja alkoholismin aiheuttamasta tuskasta on hyvä kirjoittaa. Valtaosa suomalaislapsista - nykylapsista tai jo aikuiseksi varttuneista - ei kuitenkaan tunnista tuosta tekstistä omia lapsuuden joulujaan, vaikka suurimmassa osassa perheitä alkoholia kohtuudella nautitaankin. Ketjun otsikko on siihen nähden aika provosoiva. Blogikirjoittaja ei ollut edes yhtä tuomitsevaa tai jeesustelevaa otsikkoa kirjoitukselleen laittanut.
Olen kyllä tuon blogitekstin kanssa eri mieltä siitä, että lapsi tunnistaisi aina pienen humalatilan. Lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt selvästi päihtynyttä ihmistä, ei välttämättä edes tiedä, mikä humala on. Jos lapsella on traumaattisia kokemuksia vanhempansa tai jonkun muun ihmisen humalasta, hän saattaa herkemmin etsiä aikuisista merkkejä humalasta (kuten puheliaisuus, hilpeys, kovaääninen nauru). Tavallisissa oloissa varttunut lapsi ei kuitenkaan ymmärrä vanhemman hilpeyden johtuvan alkoholista. Ovathan ihmiset muutenkin välillä riehakkaammalla ja välillä rauhallisemmalla tuulella. Itse esimerkiksi muistan lapsuudestani, että kun serkkuni perheineen tulivat pitkän matkan päästä kylään, se oli suurta juhlaa - me lapset olimme riehakkaita ja nauravaisia, emmekä millään olisi malttaneet lopettaa leikkimistä ja mennä nukkumaan. Myös vanhempanne olivat tavanomaista puheliaampia ja nauravaisempia. Ajattelin sen johtuvan siitä, että heistä oli niin hauska nähdä toisiaan pitkästä aikaa ja hassutella ja vitsailla porukalla, aivan samalla tavalla kuin meistä lapsista. Vasta paljon vanhempana tajusin, että osa aikuisista oli yleensä hiprakassa. Olin lapsena rinnastanut kaljan juomisen siihen, kun me joimme veljeni ja serkkujeni kanssa limsaa juhlahetkinä.
Nytkin vanhoja tyttökavereitani nähdessä meistä lähtee aikamoinen kaakatus ja suoranainen röhönauru, vaikka olisimme kahvilla eikä kukaan joisi tippaakaan. Ei ole tullut mieleenkään, että lapseni sitä pelkäisi, vaikka olenkin yleensä aika hillitty ja hiljainen.
Minä olen tästä omasta kokemuksesta eri mieltä. Olen siis ns. absolutisti eli en ole juonut parikymppisen jälkeen. Lapsia tuli ja edelleen ei alkoholi maistunut.
No lapset oli jo suhteellisen isoja eli kuopus 10v. Oli flunssaa ja päätinpä tekaista pari rommitotia. No pikku puna tuli poskille ja hitunen hiprakka.
Kuopus oli sanonut isollesiskolleen, että ei tykkää äitistä tommosena, mikä sillä on. Eli huomasi kyllä, vaikka ei ollut alkoholista kokemuksia. Ei ole ikinä juoppoja kohdannut, eikä suvuissammekaan viinan kanssa läträtä, vaan enemmänkin on näitä, jotka ei juo lainkaan.
Joten kyllä lapsi huomasi, että äiti on erilainen ja ei tykännyt. Ja se oli juuri se pointti, että ei tiennyt sen johtuvan alkoholista, vaan vikoi sitä, että äiti ei ollut sellainen, kuin yleensä, tuttu ja turvallinen.
Montako oli pari ja paljonko sitä rommia oikein oli?
Meillä on kumpikin, sekä mies että minä ottanut monestikin viinilasin tai kaksi ruoan kanssa, mies joskus vielä viskilasillisen illalla, eikä lapset ole koskaan reagoineet mitenkään. En tosin ole kokenut olevani hiprakassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse juon jouluna muovimukin halpaa etanolia.
Miksipä teeskentelisin "hyvää punaviiniä" tms latteuksien keksimisessä.
Pääosissa on etanoli ja itse aiheutettu etanoliriippuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesta huomaa kyllä, että se on alkoholistin lapsen kirjoittama. Sinällään kyllä tärkeä aihe, ja alkoholismin aiheuttamasta tuskasta on hyvä kirjoittaa. Valtaosa suomalaislapsista - nykylapsista tai jo aikuiseksi varttuneista - ei kuitenkaan tunnista tuosta tekstistä omia lapsuuden joulujaan, vaikka suurimmassa osassa perheitä alkoholia kohtuudella nautitaankin. Ketjun otsikko on siihen nähden aika provosoiva. Blogikirjoittaja ei ollut edes yhtä tuomitsevaa tai jeesustelevaa otsikkoa kirjoitukselleen laittanut.
Olen kyllä tuon blogitekstin kanssa eri mieltä siitä, että lapsi tunnistaisi aina pienen humalatilan. Lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt selvästi päihtynyttä ihmistä, ei välttämättä edes tiedä, mikä humala on. Jos lapsella on traumaattisia kokemuksia vanhempansa tai jonkun muun ihmisen humalasta, hän saattaa herkemmin etsiä aikuisista merkkejä humalasta (kuten puheliaisuus, hilpeys, kovaääninen nauru). Tavallisissa oloissa varttunut lapsi ei kuitenkaan ymmärrä vanhemman hilpeyden johtuvan alkoholista. Ovathan ihmiset muutenkin välillä riehakkaammalla ja välillä rauhallisemmalla tuulella. Itse esimerkiksi muistan lapsuudestani, että kun serkkuni perheineen tulivat pitkän matkan päästä kylään, se oli suurta juhlaa - me lapset olimme riehakkaita ja nauravaisia, emmekä millään olisi malttaneet lopettaa leikkimistä ja mennä nukkumaan. Myös vanhempanne olivat tavanomaista puheliaampia ja nauravaisempia. Ajattelin sen johtuvan siitä, että heistä oli niin hauska nähdä toisiaan pitkästä aikaa ja hassutella ja vitsailla porukalla, aivan samalla tavalla kuin meistä lapsista. Vasta paljon vanhempana tajusin, että osa aikuisista oli yleensä hiprakassa. Olin lapsena rinnastanut kaljan juomisen siihen, kun me joimme veljeni ja serkkujeni kanssa limsaa juhlahetkinä.
Nytkin vanhoja tyttökavereitani nähdessä meistä lähtee aikamoinen kaakatus ja suoranainen röhönauru, vaikka olisimme kahvilla eikä kukaan joisi tippaakaan. Ei ole tullut mieleenkään, että lapseni sitä pelkäisi, vaikka olenkin yleensä aika hillitty ja hiljainen.
Minä olen tästä omasta kokemuksesta eri mieltä. Olen siis ns. absolutisti eli en ole juonut parikymppisen jälkeen. Lapsia tuli ja edelleen ei alkoholi maistunut.
No lapset oli jo suhteellisen isoja eli kuopus 10v. Oli flunssaa ja päätinpä tekaista pari rommitotia. No pikku puna tuli poskille ja hitunen hiprakka.
Kuopus oli sanonut isollesiskolleen, että ei tykkää äitistä tommosena, mikä sillä on. Eli huomasi kyllä, vaikka ei ollut alkoholista kokemuksia. Ei ole ikinä juoppoja kohdannut, eikä suvuissammekaan viinan kanssa läträtä, vaan enemmänkin on näitä, jotka ei juo lainkaan.
Joten kyllä lapsi huomasi, että äiti on erilainen ja ei tykännyt. Ja se oli juuri se pointti, että ei tiennyt sen johtuvan alkoholista, vaan vikoi sitä, että äiti ei ollut sellainen, kuin yleensä, tuttu ja turvallinen.
Tää varmaan onkin lapselle hämmentävää. Mun vanhemmat oli samanlaisia saunaoluen jälkeen, kuin muulloinkin. Siksi en kokenut hämmentävänä. Yksi heidän tuttuotti välillä liikaa ja mä jotenkin tykkäsin, kun olihassu ( harmiton, hyväntuulinen, välillä nolo, koska vanhempani tosiaan eivät koskaan kännissä olleet).
Mutta lapset hämmentyvät erilaista asioista. Jollekin, jolla ei ehkä ollut yhtä turvallista kuin mulla, olisi tuo tutun juopottelu voinut olla pelottavaakin.
Otsikon pitäisi kuulua "Älä pilaa lapsesi joulua pullollisella viinaa". Ei kukaan pilaa kenenkään mitään lasillisella viiniä. Idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesta huomaa kyllä, että se on alkoholistin lapsen kirjoittama. Sinällään kyllä tärkeä aihe, ja alkoholismin aiheuttamasta tuskasta on hyvä kirjoittaa. Valtaosa suomalaislapsista - nykylapsista tai jo aikuiseksi varttuneista - ei kuitenkaan tunnista tuosta tekstistä omia lapsuuden joulujaan, vaikka suurimmassa osassa perheitä alkoholia kohtuudella nautitaankin. Ketjun otsikko on siihen nähden aika provosoiva. Blogikirjoittaja ei ollut edes yhtä tuomitsevaa tai jeesustelevaa otsikkoa kirjoitukselleen laittanut.
Olen kyllä tuon blogitekstin kanssa eri mieltä siitä, että lapsi tunnistaisi aina pienen humalatilan. Lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt selvästi päihtynyttä ihmistä, ei välttämättä edes tiedä, mikä humala on. Jos lapsella on traumaattisia kokemuksia vanhempansa tai jonkun muun ihmisen humalasta, hän saattaa herkemmin etsiä aikuisista merkkejä humalasta (kuten puheliaisuus, hilpeys, kovaääninen nauru). Tavallisissa oloissa varttunut lapsi ei kuitenkaan ymmärrä vanhemman hilpeyden johtuvan alkoholista. Ovathan ihmiset muutenkin välillä riehakkaammalla ja välillä rauhallisemmalla tuulella. Itse esimerkiksi muistan lapsuudestani, että kun serkkuni perheineen tulivat pitkän matkan päästä kylään, se oli suurta juhlaa - me lapset olimme riehakkaita ja nauravaisia, emmekä millään olisi malttaneet lopettaa leikkimistä ja mennä nukkumaan. Myös vanhempanne olivat tavanomaista puheliaampia ja nauravaisempia. Ajattelin sen johtuvan siitä, että heistä oli niin hauska nähdä toisiaan pitkästä aikaa ja hassutella ja vitsailla porukalla, aivan samalla tavalla kuin meistä lapsista. Vasta paljon vanhempana tajusin, että osa aikuisista oli yleensä hiprakassa. Olin lapsena rinnastanut kaljan juomisen siihen, kun me joimme veljeni ja serkkujeni kanssa limsaa juhlahetkinä.
Nytkin vanhoja tyttökavereitani nähdessä meistä lähtee aikamoinen kaakatus ja suoranainen röhönauru, vaikka olisimme kahvilla eikä kukaan joisi tippaakaan. Ei ole tullut mieleenkään, että lapseni sitä pelkäisi, vaikka olenkin yleensä aika hillitty ja hiljainen.
Minä olen tästä omasta kokemuksesta eri mieltä. Olen siis ns. absolutisti eli en ole juonut parikymppisen jälkeen. Lapsia tuli ja edelleen ei alkoholi maistunut.
No lapset oli jo suhteellisen isoja eli kuopus 10v. Oli flunssaa ja päätinpä tekaista pari rommitotia. No pikku puna tuli poskille ja hitunen hiprakka.
Kuopus oli sanonut isollesiskolleen, että ei tykkää äitistä tommosena, mikä sillä on. Eli huomasi kyllä, vaikka ei ollut alkoholista kokemuksia. Ei ole ikinä juoppoja kohdannut, eikä suvuissammekaan viinan kanssa läträtä, vaan enemmänkin on näitä, jotka ei juo lainkaan.
Joten kyllä lapsi huomasi, että äiti on erilainen ja ei tykännyt. Ja se oli juuri se pointti, että ei tiennyt sen johtuvan alkoholista, vaan vikoi sitä, että äiti ei ollut sellainen, kuin yleensä, tuttu ja turvallinen.
Niinhän se menee. Sellaista itsepetosta tuo ettei lapset muka mitään huomaisi, jos äiti vähän örveltää. Känninen aikuinen on lapsille sellainen omituinen ja pelottava, vaikka ei syytä tietäisikään. Ehkä jopa suuremmalla syyllä, kun ei tajua että sehän on vain kuningas alkoholi joka saa aikuisen käyttäytymään erikoisesti.
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuossa kirjoituksessa mitenkään arvosteltu yhden lasillisen juomista. Aina täällä kaiken maailman hellujen täytyy ymmärtää kaikki tahallaan väärin.
"Muistan vieläkin, miltä aukeavan viini- tai viinapullon korkin ääni kuulostaa. Se kuulostaa salaisuudelta, alakaapilta ja teeskennellyn reippaalta puheelta, jota jo pienestä asti harjaantunut korvani oli oppinut tulkitsemaan. Tiesin kyllä, milloin on juotu kolmasosa pullosta ja milloin kokonainen pullo. Vaivatta tunnistin myös yhden lasin aiheuttamat reaktiot."
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesta huomaa kyllä, että se on alkoholistin lapsen kirjoittama. Sinällään kyllä tärkeä aihe, ja alkoholismin aiheuttamasta tuskasta on hyvä kirjoittaa. Valtaosa suomalaislapsista - nykylapsista tai jo aikuiseksi varttuneista - ei kuitenkaan tunnista tuosta tekstistä omia lapsuuden joulujaan, vaikka suurimmassa osassa perheitä alkoholia kohtuudella nautitaankin. Ketjun otsikko on siihen nähden aika provosoiva. Blogikirjoittaja ei ollut edes yhtä tuomitsevaa tai jeesustelevaa otsikkoa kirjoitukselleen laittanut.
Olen kyllä tuon blogitekstin kanssa eri mieltä siitä, että lapsi tunnistaisi aina pienen humalatilan. Lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt selvästi päihtynyttä ihmistä, ei välttämättä edes tiedä, mikä humala on. Jos lapsella on traumaattisia kokemuksia vanhempansa tai jonkun muun ihmisen humalasta, hän saattaa herkemmin etsiä aikuisista merkkejä humalasta (kuten puheliaisuus, hilpeys, kovaääninen nauru). Tavallisissa oloissa varttunut lapsi ei kuitenkaan ymmärrä vanhemman hilpeyden johtuvan alkoholista. Ovathan ihmiset muutenkin välillä riehakkaammalla ja välillä rauhallisemmalla tuulella. Itse esimerkiksi muistan lapsuudestani, että kun serkkuni perheineen tulivat pitkän matkan päästä kylään, se oli suurta juhlaa - me lapset olimme riehakkaita ja nauravaisia, emmekä millään olisi malttaneet lopettaa leikkimistä ja mennä nukkumaan. Myös vanhempanne olivat tavanomaista puheliaampia ja nauravaisempia. Ajattelin sen johtuvan siitä, että heistä oli niin hauska nähdä toisiaan pitkästä aikaa ja hassutella ja vitsailla porukalla, aivan samalla tavalla kuin meistä lapsista. Vasta paljon vanhempana tajusin, että osa aikuisista oli yleensä hiprakassa. Olin lapsena rinnastanut kaljan juomisen siihen, kun me joimme veljeni ja serkkujeni kanssa limsaa juhlahetkinä.
Nytkin vanhoja tyttökavereitani nähdessä meistä lähtee aikamoinen kaakatus ja suoranainen röhönauru, vaikka olisimme kahvilla eikä kukaan joisi tippaakaan. Ei ole tullut mieleenkään, että lapseni sitä pelkäisi, vaikka olenkin yleensä aika hillitty ja hiljainen.
Minä olen tästä omasta kokemuksesta eri mieltä. Olen siis ns. absolutisti eli en ole juonut parikymppisen jälkeen. Lapsia tuli ja edelleen ei alkoholi maistunut.
No lapset oli jo suhteellisen isoja eli kuopus 10v. Oli flunssaa ja päätinpä tekaista pari rommitotia. No pikku puna tuli poskille ja hitunen hiprakka.
Kuopus oli sanonut isollesiskolleen, että ei tykkää äitistä tommosena, mikä sillä on. Eli huomasi kyllä, vaikka ei ollut alkoholista kokemuksia. Ei ole ikinä juoppoja kohdannut, eikä suvuissammekaan viinan kanssa läträtä, vaan enemmänkin on näitä, jotka ei juo lainkaan.
Joten kyllä lapsi huomasi, että äiti on erilainen ja ei tykännyt. Ja se oli juuri se pointti, että ei tiennyt sen johtuvan alkoholista, vaan vikoi sitä, että äiti ei ollut sellainen, kuin yleensä, tuttu ja turvallinen.
Montako oli pari ja paljonko sitä rommia oikein oli?
Meillä on kumpikin, sekä mies että minä ottanut monestikin viinilasin tai kaksi ruoan kanssa, mies joskus vielä viskilasillisen illalla, eikä lapset ole koskaan reagoineet mitenkään. En tosin ole kokenut olevani hiprakassakaan.
Tää on just sitä kamaa mistä lapset sanoo vasta aikuisena, johon vanhempi sitten vastaa että "en minä sellaista muista tapahtuneen".
Alue: Aihe vapaa
Parhaimpia on ketjut, missä mammat kiihkona raivosta kirjoittaa, että "minä ainakin juon päivällä shampanjaa, lasin valkkaria, lasin punkkua, pari pulloa olutta, kolme lasia glögiä ja illalla viisi lasia hyvää viiniä ja meillä ei olla päissään, kun koko ajan syödään ja kaikilla on hauskaa ja ei örvelletä, tiukkikset älkää tulko valittamaan"
Siis kuka miettii jo kuukautta aiemmin tarkkaan, että ihanaa, aattona saan juoda lasin shampanjaa ja niin ja niin monta lasia viiniä ja väkeviä niin monta cl ja sitten vielä niin monta tummaa olutta.