Lue keskustelun säännöt.
YH- äidit vs YH-isät
Nyymi
08.11.2016 |
Ootteko huomanneet, että vitun usein YH-isät ovat erittäin tunnollisia kasvattajia, ja suunnilleen omistavat koko elämänsä lapselleen, ja ne lapsetkin tuuppaavat menestymään elämässään? Vaikka olisi joku ryybs&narcs-mies kyseessä, niin jos niillä on lapsi vastuullaan, eivätkä voi sysätä vaivaa äidin harteille, niin tekevät yleensä lapsen takia täysmuutoksen elämässään.
Toisin kun sitten taas tiedämme täällä laudalla varsin hyvin, millaisia YH-äidit valitettavan usein ovat.
Miksi Suomi kaiken tämän LBGT-paskan, sukupuolineutraalisuuden ja muiden "vallankumouksellisten" yhteiskuntauudistusten keskellä elää vieläkin niin menneissä ajoissa, että äitien kuvitellaan olevan niitä parhaita kasvattajia, ja erotilanteessa isällä ei olekaan mitään jakoa saada lasta kasvatettavakseen?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja onhan se koti-isäkin melkein jeesuksesta seuraava verrattuna kotiäitiin.
Ei mitään väliä vaikka koti-isä ei siivoa, ei tee ruokaa eikä pese pyykkiä...
Mitä oikein ajat takaa? Että miehet, yksinelävät tai yh-isät eivät osaa pestä pyykkiä, tehdä ruokaa tai siivota?
No mun ex ei tehnyt näitä, eikä tee vieläkään kun asuu yksin. Haisee välillä kamalalle kun tiskit monta päivää ollut altaassa. En edes suostunut viimeksi jättämään lapsia sinne niiden oikeasti homeisten tiskien keskelle ja likaisten vaatevuorien, ex onneksi ymmärsi syyn.
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että kaikki miehet olisi tällaisia vaikka minun ex onkin. Ja minulle valitettiin aikanaan, että pidän exääni ilmaisena siivoajana, vaikka hän ei edes siivonnut.
Samaa pelkään täälläkin käyvän. Ainoa hidaste erolle on ollut se, että pelkään kuinka lapset pärjää isänsä kanssa, joka ei huolehdi mistään. Ei siivoa, ei yhtään. Anoppi syyttää minua sotkuisesta kodista, kun poikansa ei edes lautasta osaa pöydästä korjata syötyään.
Isäni meni oikeuteen koska halusi lapset itselleen. Lisäksi hän teki kantelun koska äitilläni oli tapana jättää 10-12 vuotiaat lapset vahtimaan 5v pikkuveljeäni kun lähti viikonloppuna ulos.
Nyymi kirjoitti:
Ootteko huomanneet, että vitun usein YH-isät ovat erittäin tunnollisia kasvattajia, ja suunnilleen omistavat koko elämänsä lapselleen, ja ne lapsetkin tuuppaavat menestymään elämässään? Vaikka olisi joku ryybs&narcs-mies kyseessä, niin jos niillä on lapsi vastuullaan, eivätkä voi sysätä vaivaa äidin harteille, niin tekevät yleensä lapsen takia täysmuutoksen elämässään.
Toisin kun sitten taas tiedämme täällä laudalla varsin hyvin, millaisia YH-äidit valitettavan usein ovat.
Miksi Suomi kaiken tämän LBGT-paskan, sukupuolineutraalisuuden ja muiden "vallankumouksellisten" yhteiskuntauudistusten keskellä elää vieläkin niin menneissä ajoissa, että äitien kuvitellaan olevan niitä parhaita kasvattajia, ja erotilanteessa isällä ei olekaan mitään jakoa saada lasta kasvatettavakseen?
Joo-o, no en ole kyllä kertaakaan nähnyt kenenkään juopon/narkin "muuttuvan totaalisesti" yh-vanhemmaksi jäätyään. Hyvä vitsi. Samoin myös viikonloppuisien/-äitien keskuudessa, kyllä ne päihteet yleensä lasten ohi ajavat. Kenellekään sekopäiselle päihdeongelmaiselle ei todellakaan mitään lapsia edes pitäisi antaa, hetkeksikään valvomatta.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas mennään... yh-äitien jokapäiväinen mollaussessio alkaa.
Pitäisiköhän sinun ap (ja muidenkin samasta ongelmasta kärsivien) käydä ammattiauttajalla juttelemassa tästä asiasta. Ei vaikuta ihan normaalin ihmisen ajatusmaailmalta enää.
Aivan, kaikki äidit on maailman parhaita äitejä :) olet sairas piästäsi jos tiedät ettei kaikki äidit ole maailman parhaita äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HenkistäPahoinpitelyäKokoElämä kirjoitti:
Samoja kokemuksia täällä. Vanhemmat erosivat koska Äitini juoksi vieraissa ja oli muutenkin todella manipuloiva sekä syyllisti Isää kaikesta. Tahdoin lapsena muuttaa Isäni luokse asumaan, koska Äitini ei koskaan ollut tukenani ja jos en palvonut häntä kuin kuningatarta niin minua haukuttiin luuseriksi josta ei tule koskaan mitään aivan kuten Isästäni. Sisarille ostettiin hienot vaatteet, uudet puhelimet ja maksettiin harrastukset, minä en saanut mitään muuta paitsi haukkuja. Jos Isä sattui ostamaan vaikka uudet luistimet tai kengät niin Äiti vei ne heti seuraavana päivänä kirpputorille ja osti tilalle pari markkaa maksaneet 10 vuotta vanhat luistimet/kengät jonka jälkeen tuhlasi rahat siskoihin tai itseensä, koska minä en muka tarvitse uusia. Yritin moneen otteeseen puhua koulussa kuraattorille/psykologille joka ei uskonut sanaakaan mitä kerroin hänelle vaan oli aina Äitini puolella. Kävin sosiaalitoimistossakin eikä sielläkään uskottu minuun, väitettiin että liioittelen asioita. Onneksi avokkini on hyvin kasvatettu, kaunis aasialainen nainen joka arvostaa minua miehenä eikä yritä tuhota minua henkisesti niinkuin jokainen muu nainen tähän mennessä on yrittänyt tehdä.
Vahvasti tämä. Oma äiti myöskin syyllisti ja haukkui. Puhuin ja käyttäydyin "ihan niinkun isä" vaatteita ei ostettu koska eihän pojat tykkää hienoista vaatteista. Kaikki oli aina oma syy. Sen jälkeen kun muutin isälle niin oli mun syy että en käynyt äitillä, ja mun syy että en keskustellut asioista. Silloin kun asuin äitillä niin jos ei ollut minun syy niin kehtasi viellä haukkua että oli isän syy, vaikka isä jätti äitille n. 150 tuhatta euroa käteisellä, velattoman talon jonka arvo oli 300 tuhatta euroa ja uuden auton. Isä oli lyhyt ja ruma. Minä olin läski kun söin niin paljon (lue: kasvavan pojan syöttäminen maksoi rahaa).
No ymmärtäähän sen että ei halunnut minun muuttavan pois kun siinä ois menny 120€/kk lapsilisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas mennään... yh-äitien jokapäiväinen mollaussessio alkaa.
Pitäisiköhän sinun ap (ja muidenkin samasta ongelmasta kärsivien) käydä ammattiauttajalla juttelemassa tästä asiasta. Ei vaikuta ihan normaalin ihmisen ajatusmaailmalta enää.
Aivan, kaikki äidit on maailman parhaita äitejä :) olet sairas piästäsi jos tiedät ettei kaikki äidit ole maailman parhaita äitejä.
Mutta turha se on täällä isien ylistystä laulaa, jos oma äiti ei ollut huippu. Sulla on kokonaisuus hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
85% käytöshäiriöisistä lapsista on yh-äidin kasvattamia.
72% murhjaajista..
60% raiskaajista..
43% vangeista..
63% itsemurhan tehneistä jne.
Nämä tilastot on rapakon takaa. Mitenhän suomessa?
Perkele. Tämän palstan perusteella mun pitäisi olla yh-isä.
t. yh-äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20v mies kirjoitti:
Anteeksi, unohdin mainita että lapsi asui tässäkohtaa 4, minä, pikkuveljeni ja kaksi siskoa.
Riippumatta perheen koosta, ei aikuisen, varsinkaan äidin kuuluisi syyllistää ja sanoa lastansa huonoimmaksi lapseksi. Vielläkin kun äitillä silloin tällöin käy niin huomaa että äiti on henkisesti lapsen tasolla, ja käyttäyy ja reagoi tilanteisiin kuin lapsi (esim. Juuri itkemään alkaminen riitatilanteessa)
Tee ite 7 lasta ja hoida niitä yksinhuoltajana, ja älä itke, ikinä.
Vanhemmat ovat vain ihmisiä hekin. Ikävää että äidistäsi ei ollut sinulle apua, mutta aikuiseksi kasvaminen alkaa siitä kun ymmärtää että niillä korteilla on pelattava mitkä on saanut. Itse.
Sen olen huomannut, että yh-isät (tai yhteishuoltajat, jotka näkevät lapsian enemmän kun se joka toinen viikonloppu) nostetaan jalustalle ja heidän asema on aivan eri kun vastaavien äitien. En tiedä yhtään tapausta jossa joku masentunut alkoholistinarkkariäiti saa lapsen täyden huoltajuuden kun täysin nuhteeton ensin koti-isänä lapset kasvattanut täydellinen superisi jää täysin ilman lapsiaan. Kuka näitä tuntee? Tiedän useamman tapauksen jossa tuollainen erittäin kunnollinen isä on yhteishuoltaja ja ei niissä äideissäkään mitään vikaa noissa tapauksissa ole. Yleensähän nämä miehet eivät ole edes tavoitelleet yksinhuotajuutta lapsista. Ei ole nyt tilastoa, mutta muistan kuitenkin jostain ihan oikeasta lähteestä napanneeni tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20v mies kirjoitti:
Anteeksi, unohdin mainita että lapsi asui tässäkohtaa 4, minä, pikkuveljeni ja kaksi siskoa.
Riippumatta perheen koosta, ei aikuisen, varsinkaan äidin kuuluisi syyllistää ja sanoa lastansa huonoimmaksi lapseksi. Vielläkin kun äitillä silloin tällöin käy niin huomaa että äiti on henkisesti lapsen tasolla, ja käyttäyy ja reagoi tilanteisiin kuin lapsi (esim. Juuri itkemään alkaminen riitatilanteessa)
Miksei varsinkaan äiti saa syyllistää? Miksi isä saisi yhtään sen enempää? Mitä nyt olen tuosta synnissä elämis-kommentista ja lapsiluvusta päätellyt on että äitisi on uskonnollinen, se selittää vähän äitisi suhtautumista (arvoja lähinnä, marttyroitumistä), se ei toki tee niistä hyväksyttäviä. Sinun kannattaa pohtia asiaa syvemmältä kun olet nyt, jos haluat kuntoutua.
Jos äitisi oli noin kykenemätön, miksette kaikki asuneet isäsi luona? Äitisihän ei millään tavoin ainakaan estellyt muuttoasi isälle, joten mistään lasten omimisesta tuskin oli kyse. Johtuisiko kenties siitä, että isäsi ei halunnut sellaista vastuuta ja työtaakkaa vaan pakotti äitisi ottamaan sen? Kun sinulla itselläsi on lapsia, ymmärrät ehkä, kuinka paljon seitsemän lapsen yh-vanhemmuus rasittaa (jo neljä on hirveä työmaa).
Olisit armollinen äidillesi, etkä itkettäisi häntä menneistä.