Lue keskustelun säännöt.
YH- äidit vs YH-isät
Nyymi
08.11.2016 |
Ootteko huomanneet, että vitun usein YH-isät ovat erittäin tunnollisia kasvattajia, ja suunnilleen omistavat koko elämänsä lapselleen, ja ne lapsetkin tuuppaavat menestymään elämässään? Vaikka olisi joku ryybs&narcs-mies kyseessä, niin jos niillä on lapsi vastuullaan, eivätkä voi sysätä vaivaa äidin harteille, niin tekevät yleensä lapsen takia täysmuutoksen elämässään.
Toisin kun sitten taas tiedämme täällä laudalla varsin hyvin, millaisia YH-äidit valitettavan usein ovat.
Miksi Suomi kaiken tämän LBGT-paskan, sukupuolineutraalisuuden ja muiden "vallankumouksellisten" yhteiskuntauudistusten keskellä elää vieläkin niin menneissä ajoissa, että äitien kuvitellaan olevan niitä parhaita kasvattajia, ja erotilanteessa isällä ei olekaan mitään jakoa saada lasta kasvatettavakseen?
Kommentit (33)
Enpä osaa ottaa muuta kantaa, kuin valitettavasti ainut tuntemani yh-isä teki lapsestaan lasun jotta sai rauhassa vetää kamaa ja ryypätä. Lapsi ei ole nähnyt vanhempiaan pariin vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja onhan se koti-isäkin melkein jeesuksesta seuraava verrattuna kotiäitiin.
Ei mitään väliä vaikka koti-isä ei siivoa, ei tee ruokaa eikä pese pyykkiä...
Vierailija kirjoitti:
Niin ja onhan se koti-isäkin melkein jeesuksesta seuraava verrattuna kotiäitiin.
Ei mitään väliä vaikka koti-isä ei siivoa, ei tee ruokaa eikä pese pyykkiä...
Mitä oikein ajat takaa? Että miehet, yksinelävät tai yh-isät eivät osaa pestä pyykkiä, tehdä ruokaa tai siivota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja onhan se koti-isäkin melkein jeesuksesta seuraava verrattuna kotiäitiin.
Ei mitään väliä vaikka koti-isä ei siivoa, ei tee ruokaa eikä pese pyykkiä...
Mitä oikein ajat takaa? Että miehet, yksinelävät tai yh-isät eivät osaa pestä pyykkiä, tehdä ruokaa tai siivota? [/quote
No onhan mies jumala tai vähintään jeesus jos on oman lapsensa yksinhuoltaja. Mies on joko erityisen kyvykäs tai äiti erityisen kyvytön leikkimään lapsiperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja onhan se koti-isäkin melkein jeesuksesta seuraava verrattuna kotiäitiin.
Ei mitään väliä vaikka koti-isä ei siivoa, ei tee ruokaa eikä pese pyykkiä...
Mitä oikein ajat takaa? Että miehet, yksinelävät tai yh-isät eivät osaa pestä pyykkiä, tehdä ruokaa tai siivota?
No mun ex ei tehnyt näitä, eikä tee vieläkään kun asuu yksin. Haisee välillä kamalalle kun tiskit monta päivää ollut altaassa. En edes suostunut viimeksi jättämään lapsia sinne niiden oikeasti homeisten tiskien keskelle ja likaisten vaatevuorien, ex onneksi ymmärsi syyn.
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että kaikki miehet olisi tällaisia vaikka minun ex onkin. Ja minulle valitettiin aikanaan, että pidän exääni ilmaisena siivoajana, vaikka hän ei edes siivonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai yleistyksiä?
Ennenkun joku tekee asiasta tutkimuksen niin asiaa en yleisellä tasolla kommentoi.
Voin vain kertoa oman subjektiivisen kokemukseni yh- isistä ja äideistä.
Oma äiti oli syvältä. Kiusasi henkisesti läpi lapsuuden. Kun tuli ero ja olin asunut äitin kanssa vuoden nii kokoajan tuli argumentteja. Argumentit yleensä loppu siihen että äiti sano että olen hirveä lapsi ja että kukaan muu lapsista ole koskaan sanonut noin (7 lapsen perhe) ja sitten rupesi itkemään. Tyhmäkin ymmärtää ettei tee 13v pojan psyykkeelle hyvää jos äiti käyttäytyy näin. Sitten kun halusin muuttaa isälle niin äiti ensin haukkui isän pystyyn että kuinka se ei jättänyt äitille mitään erossa ja että isä elää synnissä. Kun sanoin äitille että haluan muuttaa isälle ja ei kiinnosta miten isi elää niin sitten äiti heitti (tyhjällä)kassilla ja sanoi että lähde menemään. Isän kanssa on myöskin tullut paljon argumentteja.
Muutettuani isälle kärsin masennuksesta koko keissin seurauksena ja tätä isä ei ihan heti tajunnut joka aiheutti kitkaa arkielämässä kun luuli että olin vain laiska. Myöhemmin hän sitten tajusi tilanteen ja vei yksityiselle psykologille. Isä on opettanut niin paljon keskustelutaitoja. Aina sai kertoa isälle miltä tuntuu ja miten menee. Isän kanssa tuli samanlailla riitoja ja argumentteja mutta kaikesta päästiin aina yhteisymmärrykseen tai kompromissiin ilman lapsellisuuksia.
Isän kanssa on aina ollut hyvät välit. Äitille en ole vieläkään uskaltanut puhua vanhoista tapahtumista koska pelottaa että sanoo jotain tosi tyhmää ja pahentaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
No onhan mies jumala tai vähintään jeesus jos on oman lapsensa yksinhuoltaja. Mies on joko erityisen kyvykäs tai äiti erityisen kyvytön leikkimään lapsiperhettä.
Oikeastaan olet oikeassa, koska jos huoltajuuskiistoista 94% päätyy äidin eduksi, niin täytyy isän olla vähintään jumalolento tai äidin narkkarijuoppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on just se asenne, että huonokin äiti nähdään lapselle tärkeämpänä vanhempana kuin hyvä isä.
Tosin mielestäni ei voi verrata eri perheen isää eri perheen äitiin, vaan eiköhän se yksinhuoltaja ole lähes aina se parempi vanhempi kuin se, jolta huoltajuus on evätty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja onhan se koti-isäkin melkein jeesuksesta seuraava verrattuna kotiäitiin.
Ei mitään väliä vaikka koti-isä ei siivoa, ei tee ruokaa eikä pese pyykkiä...
Mitä oikein ajat takaa? Että miehet, yksinelävät tai yh-isät eivät osaa pestä pyykkiä, tehdä ruokaa tai siivota?
No mun ex ei tehnyt näitä, eikä tee vieläkään kun asuu yksin. Haisee välillä kamalalle kun tiskit monta päivää ollut altaassa. En edes suostunut viimeksi jättämään lapsia sinne niiden oikeasti homeisten tiskien keskelle ja likaisten vaatevuorien, ex onneksi ymmärsi syyn.
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että kaikki miehet olisi tällaisia vaikka minun ex onkin. Ja minulle valitettiin aikanaan, että pidän exääni ilmaisena siivoajana, vaikka hän ei edes siivonnut.
Tähän lisään kyllä, että tunnen kyllä myös miehen, joka tekee paljon lapsensa kanssa. On viikko-viikko isä. Aika fiksunoloinen ja koti todella siisti, tekee lapsen kanssa paljon asioita ym. Että on hyviä isiä ja hyviä äitejä, mutta myös huonoja löytyy molemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YH-isät
-enemmän työelämässä kuin äidit, joten vähemmän syrjäytyneitä
-parempi elintaso
-leikkii enemmän pihalla fyysisiä leikkejä kuten jalkapalloa
-pelaa videopelejä
-rationaalisempi ajatustapa, jota opettaa lapselle
YH-äidit
-enemmän kotona ja kyllästynyt/syrjäytynyt elämään
-pienempi elintaso
-ei kasvata fyysiseksi, joten enemmän syrjäytyneitä nörttejä
-impulsiivisempi ja ailahteleva tunteiden ja hormoneiden takia (huono esimerkki)
-enemmän irtosuhteita kun miehillä (huono esimerkki)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan mies jumala tai vähintään jeesus jos on oman lapsensa yksinhuoltaja. Mies on joko erityisen kyvykäs tai äiti erityisen kyvytön leikkimään lapsiperhettä.
Oikeastaan olet oikeassa, koska jos huoltajuuskiistoista 94% päätyy äidin eduksi, niin täytyy isän olla vähintään jumalolento tai äidin narkkarijuoppo.
Oikeudessa käsitellyissä huoltajuuskiistoissa todellisuudessa tulos on suunnilleen 50/50 huolimatta miesasiamiesten faktaan perustumattomista väitteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20v mies kirjoitti:
Ai yleistyksiä?
Ennenkun joku tekee asiasta tutkimuksen niin asiaa en yleisellä tasolla kommentoi.
Voin vain kertoa oman subjektiivisen kokemukseni yh- isistä ja äideistä.
Oma äiti oli syvältä. Kiusasi henkisesti läpi lapsuuden. Kun tuli ero ja olin asunut äitin kanssa vuoden nii kokoajan tuli argumentteja. Argumentit yleensä loppu siihen että äiti sano että olen hirveä lapsi ja että kukaan muu lapsista ole koskaan sanonut noin (7 lapsen perhe) ja sitten rupesi itkemään. Tyhmäkin ymmärtää ettei tee 13v pojan psyykkeelle hyvää jos äiti käyttäytyy näin. Sitten kun halusin muuttaa isälle niin äiti ensin haukkui isän pystyyn että kuinka se ei jättänyt äitille mitään erossa ja että isä elää synnissä. Kun sanoin äitille että haluan muuttaa isälle ja ei kiinnosta miten isi elää niin sitten äiti heitti (tyhjällä)kassilla ja sanoi että lähde menemään. Isän kanssa on myöskin tullut paljon argumentteja.
Muutettuani isälle kärsin masennuksesta koko keissin seurauksena ja tätä isä ei ihan heti tajunnut joka aiheutti kitkaa arkielämässä kun luuli että olin vain laiska. Myöhemmin hän sitten tajusi tilanteen ja vei yksityiselle psykologille. Isä on opettanut niin paljon keskustelutaitoja. Aina sai kertoa isälle miltä tuntuu ja miten menee. Isän kanssa tuli samanlailla riitoja ja argumentteja mutta kaikesta päästiin aina yhteisymmärrykseen tai kompromissiin ilman lapsellisuuksia.
Isän kanssa on aina ollut hyvät välit. Äitille en ole vieläkään uskaltanut puhua vanhoista tapahtumista koska pelottaa että sanoo jotain tosi tyhmää ja pahentaa tilannetta.
7-lapsisen perheen yh ei luonnollisesti pysty keskittymään yhtä paljon yhden lapsen tarpeisiin kuin 1 lapsen kanssa asuva yh.
7 lasta on kelle tahansa liikaa. Myös isällesi, koska ette kaikki asuneet hänen luonaan.
totuus_on_tämä kirjoitti:
YH-isät
-enemmän työelämässä kuin äidit, joten vähemmän syrjäytyneitä-parempi elintaso
-leikkii enemmän pihalla fyysisiä leikkejä kuten jalkapalloa
-pelaa videopelejä-rationaalisempi ajatustapa, jota opettaa lapselle
YH-äidit
-enemmän kotona ja kyllästynyt/syrjäytynyt elämään
-pienempi elintaso
-ei kasvata fyysiseksi, joten enemmän syrjäytyneitä nörttejä
-impulsiivisempi ja ailahteleva tunteiden ja hormoneiden takia (huono esimerkki)
-enemmän irtosuhteita kun miehillä (huono esimerkki)
Minä kun luulin, että impulsiivinen testosteronihuuruinen väkivaltaisuus on nimenomaan miesten ominaisuus, kuten taipumus irtosuhteisiin. Palstan miesasiamiehethän aina muistavat kertoa, että biologianssa vuoksi miehellä on oikeus siementää naisia vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti se riippuu aina yksilöstä, mutta olen huomannut saman. Suurin osa yh-äideistä uhriutuu siitä taakasta minkä yh-isät suorittavat kunnialla. Lisäksi mua häiritsee todella paljon se, että huoltajuus menee yleensä äidille, oli se äiti miten huono kasvattaja tahansa.
On sillä varjopuoliakin. Suomalainen mies on vähän "en puhu enkä pussaa" joten olisiko siinä ympäristössä kasvaminen hyväksi lapselle? Normaalissa perheessähän sitä isän kylmyyttä paikkaa lämmin äiti.
Yleensähän äidit ovat yh-äitejä siksi koska miestä ei kiinnostanutkaan perhe-elämä ja elatusmaksujen maksu riittää. Yh-isät sitten ovat todella halunneet kasvattaa jälkikasvunsa, harvemmin se on ainut vaihtoehto.
Mutta olen sitä mieltä että tähän asiaan pitäisi tulla muutos. Huoltajuuskiistoissa pitäisi myös ajatella enemmän miehiä, tiedän parikin tapausta jossa huoltajuus meni alkoholistiäidille vaikka raitis ja hyvä isä olisi ollut täysin kykenevä kasvattamaan lapsensa. Naisen ei pitäisi olla ensisijainen valinta, siinä pitää olla tasa-arvo.
Varmaan tapauskohtaista, on huonoja yh-äitejä ja huonoja yh-isejä
Jos isä on käyttänyt vähintään puolet hoitovapaista, ollut yhtä paljon sairaan lapsen takia pois töistä kuin äiti ja kantanut muutenkin puolet vastuusta niin ihan ehdottomasti hänellä pitää olla yhtä hyvät mahdollisuudet yksin- tai lähihuoltajuuteen kuin äidillä (nykyisin taitaa yhteishuoltajuus olla yleisempää kuin yksinhuoltajuus). Aika moni isä vaan mieluummin käy töissä kuin jää lapsen kanssa kotiin, mutta sitten eron jälkeen heillä yhtäkkiä olisikin olevinaan mahdollisuus olla kotona tai hakea lapsi ajoissa päiväkodista tai olla pois töistä kun lapsi sairastaa. Neuvola-asiatkin heitä alkavat kiinnostaa vasta, kun tapellaan huoltajuudesta.
Anteeksi, unohdin mainita että lapsi asui tässäkohtaa 4, minä, pikkuveljeni ja kaksi siskoa.
Riippumatta perheen koosta, ei aikuisen, varsinkaan äidin kuuluisi syyllistää ja sanoa lastansa huonoimmaksi lapseksi. Vielläkin kun äitillä silloin tällöin käy niin huomaa että äiti on henkisesti lapsen tasolla, ja käyttäyy ja reagoi tilanteisiin kuin lapsi (esim. Juuri itkemään alkaminen riitatilanteessa)
Ja taas mennään... yh-äitien jokapäiväinen mollaussessio alkaa.
Pitäisiköhän sinun ap (ja muidenkin samasta ongelmasta kärsivien) käydä ammattiauttajalla juttelemassa tästä asiasta. Ei vaikuta ihan normaalin ihmisen ajatusmaailmalta enää.
Samoja kokemuksia täällä. Vanhemmat erosivat koska Äitini juoksi vieraissa ja oli muutenkin todella manipuloiva sekä syyllisti Isää kaikesta. Tahdoin lapsena muuttaa Isäni luokse asumaan, koska Äitini ei koskaan ollut tukenani ja jos en palvonut häntä kuin kuningatarta niin minua haukuttiin luuseriksi josta ei tule koskaan mitään aivan kuten Isästäni. Sisarille ostettiin hienot vaatteet, uudet puhelimet ja maksettiin harrastukset, minä en saanut mitään muuta paitsi haukkuja. Jos Isä sattui ostamaan vaikka uudet luistimet tai kengät niin Äiti vei ne heti seuraavana päivänä kirpputorille ja osti tilalle pari markkaa maksaneet 10 vuotta vanhat luistimet/kengät jonka jälkeen tuhlasi rahat siskoihin tai itseensä, koska minä en muka tarvitse uusia. Yritin moneen otteeseen puhua koulussa kuraattorille/psykologille joka ei uskonut sanaakaan mitä kerroin hänelle vaan oli aina Äitini puolella. Kävin sosiaalitoimistossakin eikä sielläkään uskottu minuun, väitettiin että liioittelen asioita. Onneksi avokkini on hyvin kasvatettu, kaunis aasialainen nainen joka arvostaa minua miehenä eikä yritä tuhota minua henkisesti niinkuin jokainen muu nainen tähän mennessä on yrittänyt tehdä.
En ole huomannut.