Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vinkki: tee vain niin monta lasta kuin juuri sinulla on varaa elättää!
07.11.2016 |
Kun lastenhankintaan liittyvistä asioista on puhe, on tärkeää muistaa, että yli puolet avo- sekä avioliitoista päättyvät eroon, ja toisinaan kumppani myös ikävä kyllä menehtyy, alkoholisoituu tai käyttäytyy väkivaltaisesti ennen kun lapset on kasvatettu itsenäiseen aikuisuuteen. Lapsiluku on nykyisin pääsääntöisesti kiinni omasta valinnasta (lukuun ottamatta tahatonta lapsettomuutta) ja kaikin puolin juuri sinun vastuullasi. Käyttäkää ehkäisyä, ja jos vahinko tapahtuu, kantakaa molemmat vastuu elämäntilanteisiinne sopivalla tavalla, ja huolehtikaa ehkäisystä tarkemmin tulevaisuudessa.
Olen liian usein työssäni törmännyt aikuisiin, jotka tekevät lapsia vahingossa/ tulevaisuuden turvaksi/ liiton pelastukseksi/ varmuuden vuoksi. Ennen lapsentekoa mieti mahdollisimman realistisesti motiivejasi ja kartoita mieluusti myös toisen vanhemman edellytyksiä huolehtia jälkikasvustaan. Keskustelkaa lapsensaannista ja yhteisistä kasvatusideologioista. Huomioikaa, ettei lapsi ole välttämättä se täydellinen pikku ihminen, josta aina haaveilitte.
Kokemukseni mukaan suurin osa vanhemmista toki on kaikki nämä asiat käyneet läpi, mutta liian usein joudun tapaamaan niitä, jotka ovat toimineet fiilispohjalta. Jos olet köyhä, kouluttamaton ja työtön, älä tee ainakaan useampia lapsia, jotka joutuvat elämään yhteiskunnan vaihtelevan mielivaltaisilla tulonsiirroilla. Mieti. Suunnittele. Älä laske miehen/ vaimon/ äidin/ isän / sisaren/ yhteiskunnan varaan. Tee vain niin monta lasta, kun sinulla on varaa elättää, vaikka avioero tai työttömyys koittaisi.
Terkuin surullinen ja turhautunut sossutäti
Kommentit (77)
Juup, näin teen ja siksi meillä ei ole yhtään lasta. Lisäksi pitää aina ottaa huomioon se että työt voi loppua, voi itse sairastua tai lapsi voi sairastua. Koitan kerätä itseäni ja miestä varten hieman ylimääräistä hätätilanteita varten. Lapselle ei valitettavasti riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas, sossutäti
Meillä hankittiin seitsemän lasta. Emme ole muistaneet likviä tehdä heistä ennen alulle laittoa, mutta nyt on jo neljä saatu aikuiseksi. Jokaisella on ammatti ja he elättävät itsensä. Nyt minulle jäi kolme heitä elätän suhteellisen pienillä tuloilla, mutta ainoatakaan kertaa en ole sossusta apua hakenut. Olemme nitkutellen pärjänneet, osittain jopa siksi, että asun vanhimman pojan nurkissa näiden nuorempien kanssa. Mies otti ja lähti, hän ei ole pystynyt itseään elättämään eron jälkeen, joten hän on hakenut apua sossusta. Nyt kysynkin, pitäisikö minun nyt laittaa entiselle miehellekkin hiukan evästä, jotta selviäisi. En arvannut erotessa, että hän olikin täysin riippuvainen minun tuloistani. Vai pitäisikö aikuisen ihmisen kuitenkin kyetä itsensä elättämään?
Miten tässä nyt menetellään? Vai olisiko se eutanasia nyt tällaisessa tapauksessa vaihtoehto?
Kiitos vastauksestasi. Olet selvästi kasvattanut hienosti aikuisuuteen monta lasta, eikä avaukseni siten koskekaan sinua. Sekä sosiaalitoimessa että minulla henkilökohtaisesti on todella suuri myötätunto tilanteeseesi liittyen. Et tietenkään ole vastuussa entisen miehesi elinkustannuksista, erityisestikään, ellei hän olemattomilla tuloillaan asuta luonaan ja elätä yksinään yhtäkään yhteisistä lapsistanne. Ellei hän ole ollut kotona suurimpaa osaa yhteisten lapsienne lapsuusiästä (luopuen omista tuloistaan ja tulevaisuuden uranäkymistään) ei hän tietenkään ole oikeutettu saamaan muita vastaavassa tilanteessa olevia suurempaa taloudellista tukea paitsi yhteiskunnalta.
En tietenkään kiistä kenenkään oikeutta hakea apua väliaikaiseen taloudelliseen sudenkuoppaan, juuri sellaiseen, joka sinulla on meneillään. Sinulla ja lapsillasi on täysi oikeus saada yhteiskunnan tukia. Jos niin teet väliaikaisesti, toivottavasti pystyt nousemaan ikävästä tilanteesta ja jatkamaan eteenpäin. Toivottavasti saatte asianne kuntoon ja ette joudu huolehtimaan liikaa lasten isän ja oman tilanteenne suhteen!
" en tietenkään kiistä"... Voi kettu, eikun toimeentulotukihakemusta vetämään. Onko sossun tädillä laittaa linkkiä? Eikös sen saa tulostettua netistä? Ja kuis, sanoppa, paljollako tälläisen 2+4 perheen pitää tulla toimeen teidän taulukoissa?? Et paljonko pitäisi olla tulot että me saadaan sun siunaus noille neljälle lapselle?
En näillä kommenteillani todellakaan edusta minkään kunnan viranomaisia, enkä erityisestikään sosiaalityötä kokonaisuutena. Toimeentulotuki lasketaan tietyn, melko yleispätevän kaavan mukaan. Siihen ei voi valitettavasti vaikuttaa minä tai kukaan muukaan yksittäinen henkilö. Siunaksen neljälle lapselle saatte varmasti jostain, ehkä seurakunnan tai Jumalan kautta - kiva jos olette onnellisia. Ymmärrätehän, että lapsiluku on oma valintanne, ei muiden, joten myöskään muiden (varsinkaan seurakuntanne ulkopuolisten) ei tarvitse kantaa huolta tai vastuuta valinnoistanne.
Elämä ei ole noin yksinkertaista. Entä, jos sä vaan raskaudut. Siinä on paha pieraista, kun on jo pullat uunissa!
Perusasiat kun on kunnossa niin mielestäni voi tehdä lapsia. Surullista että joku jättää toivomansa lapsen tekemättä vain siksi, ettei elämä ole 100% täydellistä ainakin seuraavat 20 vuotta. Sellainen mielikuva sun sepustuksestas tuli.
Ovathan lapset tietysti ihania, mutta ihmsillä tuntuu olevan usein sellainen käsitys, että he voivat lisääntyä aivan holtittomaksi, ja on sitten yhteiskunnan velvollisuus elättää tuollaisen ajattelun tuotokset. Kyllä mä vähän aina ihmettelen noita perheitä, joissa vaikka molemmat vanhemmat ovat työttömiä/pienituloisia. Silti pitää hankkia vähintään 3 lasta.
Jotenkin se ei käy järkeen. Aika usein ihmiset kuvittelevat, että juuri heidän lapsensa ovat niin tärkeä voimavara koko Suomen kansantalouden kannalta, että heidän on ihan pakko lisääntyä. Valitettavasti noin ajattelevien lapset ovat todennäköisesti niitä, jotka eivät ole yhtään mikään voimavara vaan sosiaalinen kuluerä valtiolle useammaksi kymmeneksi vuodeksi.
Mun puolesta voitaisiin aivan hyvin maksaa vaikkapa kertaluontoisia maksuja ihmisille siitä, että he ottavat ehkäisimen, vaikkapa kierukan. Siinä säästettäisiin pitkä penni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perusasiat kun on kunnossa niin mielestäni voi tehdä lapsia. Surullista että joku jättää toivomansa lapsen tekemättä vain siksi, ettei elämä ole 100% täydellistä ainakin seuraavat 20 vuotta. Sellainen mielikuva sun sepustuksestas tuli.
Toisaalta pitää miettiä, onko se oma toive just se elämän oikein ja tärekin asia, joka on aivan pakko toteuttaa. Aikuisten ihmisten elämään kuuluu myös se, että hallitaan omia mielihalujaan ja kannetaan vastuuta teoistaan.
Siis, let me get this right, ensin pidät hirvittävän palopuheen, kuinka lasta ei saa tehdä parisuhteen pelastajaksi ja huonoon liittoon jne ja kuitenkin koko puheesi pointti on se, että köyhät eivät saa lisääntyä? WTF?
Ensinnäkään, kukaan ei tiedä tulevaisuudesta mitään - tiedätkö kuinka moni ihminen, jolla oli ollut rahaa, putosi tyhjän päälle vuoden 2008 romahduksessa? Sama voi tapahtua milloin tahansa.
Toisekseen, minusta rakastavat, tasapainoiset, kulttuuria ja opiskelua tukevat vanhemmat saisivat tehdä niin monta lasta kuin vain jaksavat, vaikka rahaa ei olisi yhtään. Sen sijaan rikkaat vanhemmat, jotka eivät jälkikasvustaan piittaa/ovat sadistisia saisivat jättää kaikki lapset tekemättä. Ei siihen rahaan voi tuijottaa. Siksi Suomessa on lapsilisä ja juuri se sosiaalihuolto. Tee sinä työsi paremmin ja auta niitä perheitä jaksamaan. Myönnä enemmän luistimia ja harrastusrahoja, jotta lapset pyrkivät parempaan eivätkä syrjäydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, jos kaikki tekisi lapsia aloittajan periaatteella, niin syntyvyys laskisi kyllä niin paljon, että nopeasti olisimme aikamoisessa lirissä. Ei tässä maassa loppujen lopuksi ole kovin paljoa ihmisiä, joiden palkka yksin riittäisi elättämään minkäänmoista perhettä. Eikä koskaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, hyvätuloisestakin voi tulla työtön silmänräpäyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole noin yksinkertaista. Entä, jos sä vaan raskaudut. Siinä on paha pieraista, kun on jo pullat uunissa!
Niinpä. Musta on aika julma ajatus, että tuollaisessa tilanteessa odotettaisiin pienituloisen vain tekevän abortin. Kyllä se on edelleen iso päätös ja monien arvoja vastaan (ainakin omalla kohdalla). Itsekin tiedän, että abortti satuttaisi minua varmasti hirveästi ja katuisin sitä jollain tasolla loppuelämäni, vaikka en edes halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuolla logiikalla Suomessa syntyisi 1/10 nykyisestä lapsimäärästä. Jos siis pitäisi kyetä ilman tukia ja apua elättämään kaikki lapsensa yksinkin.
Jo nyt väestö vanhenee kovaa vauhtia ja huoltosuhde on todella heikko.
Mä sanoisin pikemminkin, että "synnyttäkää lapsia ihan niin paljon, kuin jaksatte hoitaa ja lain teille takaamia tukia hyödyntäen pystytte elättämään. Ja muistakaa äänestää vasemmistoa, joka ei ole leikkamassa lapsiperheiden etuuksia."
Unohdat vaan sen, että yhä useammin se vanhempien kurjuus on periytyvää. Emme me tarvitse yhtään enempää peruskoulusta suoraan kortistoon tähtääviä sosiaalitukielättejä tähän maahan. Niistä lapsista ei ole mitään yhteiskunnallista hyötyä, jos ne eivät ole motivoituneita opiskelemaan ja tekemään töitä. Ja onhan se vaikea oppia mitään työmoraalia tai motivaatiota, jos kotona on kasvanut ajatusmaailmaan, että kyllä yhteiskunta maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuolla logiikalla Suomessa syntyisi 1/10 nykyisestä lapsimäärästä. Jos siis pitäisi kyetä ilman tukia ja apua elättämään kaikki lapsensa yksinkin.
Jo nyt väestö vanhenee kovaa vauhtia ja huoltosuhde on todella heikko.
Mä sanoisin pikemminkin, että "synnyttäkää lapsia ihan niin paljon, kuin jaksatte hoitaa ja lain teille takaamia tukia hyödyntäen pystytte elättämään. Ja muistakaa äänestää vasemmistoa, joka ei ole leikkamassa lapsiperheiden etuuksia."
Unohdat vaan sen, että yhä useammin se vanhempien kurjuus on periytyvää. Emme me tarvitse yhtään enempää peruskoulusta suoraan kortistoon tähtääviä sosiaalitukielättejä tähän maahan. Niistä lapsista ei ole mitään yhteiskunnallista hyötyä, jos ne eivät ole motivoituneita opiskelemaan ja tekemään töitä. Ja onhan se vaikea oppia mitään työmoraalia tai motivaatiota, jos kotona on kasvanut ajatusmaailmaan, että kyllä yhteiskunta maksaa.
Yhteiskunnan rakenteilla voidaan vaikuttaa kurjuuden periytymiseen ja myös koko kurjuuden määrään. Pienituloisuus ei myöskään automaattisesti tarkoita kurjuutta tai syrjäytymistä. Itse olen hyvin pienituloisesta perheestä, jossa on useita lapsia, mutta koulutusta on silti arvostettu enkä koe eläneeni missään vaiheessa kurjuudessa, vaikka rahaa olikin vähän. Tunnen myös paljon kaltaisiani nuoria aikuisia. Toki ne perheet, joissa oikeasti on elämänhallinnallisia/(mielen)terveydellisiä ongelmia ovat asia erikseen. Mutta kaikkia pienituloisia ei voida laittaa samaan kategoriaan tässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sillä logiikalla on lisäännytty että a) voimavarat ja mielenterveys riittää b) rahat riittää.
Kohdan b) perusteella lapsilukumme voisi olla realistisesti kolme lasta. Kohdan a) perusteella lapsiluku on 1-2, 2 ihan ehdoton maksimi jossa molempiin jaksaa vielä panostaa henkisesti voimavaroja.
Kaksi on ja aika sterilisaatioon.
T. Nuori äiti
Vierailija kirjoitti:
Väiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas, sossutäti
Meillä hankittiin seitsemän lasta. Emme ole muistaneet likviä tehdä heistä ennen alulle laittoa, mutta nyt on jo neljä saatu aikuiseksi. Jokaisella on ammatti ja he elättävät itsensä. Nyt minulle jäi kolme heitä elätän suhteellisen pienillä tuloilla, mutta ainoatakaan kertaa en ole sossusta apua hakenut. Olemme nitkutellen pärjänneet, osittain jopa siksi, että asun vanhimman pojan nurkissa näiden nuorempien kanssa. Mies otti ja lähti, hän ei ole pystynyt itseään elättämään eron jälkeen, joten hän on hakenut apua sossusta. Nyt kysynkin, pitäisikö minun nyt laittaa entiselle miehellekkin hiukan evästä, jotta selviäisi. En arvannut erotessa, että hän olikin täysin riippuvainen minun tuloistani. Vai pitäisikö aikuisen ihmisen kuitenkin kyetä itsensä elättämään?
Miten tässä nyt menetellään? Vai olisiko se eutanasia nyt tällaisessa tapauksessa vaihtoehto?
Kiitos vastauksestasi. Olet selvästi kasvattanut hienosti aikuisuuteen monta lasta, eikä avaukseni siten koskekaan sinua. Sekä sosiaalitoimessa että minulla henkilökohtaisesti on todella suuri myötätunto tilanteeseesi liittyen. Et tietenkään ole vastuussa entisen miehesi elinkustannuksista, erityisestikään, ellei hän olemattomilla tuloillaan asuta luonaan ja elätä yksinään yhtäkään yhteisistä lapsistanne. Ellei hän ole ollut kotona suurimpaa osaa yhteisten lapsienne lapsuusiästä (luopuen omista tuloistaan ja tulevaisuuden uranäkymistään) ei hän tietenkään ole oikeutettu saamaan muita vastaavassa tilanteessa olevia suurempaa taloudellista tukea paitsi yhteiskunnalta.
En tietenkään kiistä kenenkään oikeutta hakea apua väliaikaiseen taloudelliseen sudenkuoppaan, juuri sellaiseen, joka sinulla on meneillään. Sinulla ja lapsillasi on täysi oikeus saada yhteiskunnan tukia. Jos niin teet väliaikaisesti, toivottavasti pystyt nousemaan ikävästä tilanteesta ja jatkamaan eteenpäin. Toivottavasti saatte asianne kuntoon ja ette joudu huolehtimaan liikaa lasten isän ja oman tilanteenne suhteen!
" en tietenkään kiistä"... Voi kettu, eikun toimeentulotukihakemusta vetämään. Onko sossun tädillä laittaa linkkiä? Eikös sen saa tulostettua netistä? Ja kuis, sanoppa, paljollako tälläisen 2+4 perheen pitää tulla toimeen teidän taulukoissa?? Et paljonko pitäisi olla tulot että me saadaan sun siunaus noille neljälle lapselle?
En näillä kommenteillani todellakaan edusta minkään kunnan viranomaisia, enkä erityisestikään sosiaalityötä kokonaisuutena. Toimeentulotuki lasketaan tietyn, melko yleispätevän kaavan mukaan. Siihen ei voi valitettavasti vaikuttaa minä tai kukaan muukaan yksittäinen henkilö. Siunaksen neljälle lapselle saatte varmasti jostain, ehkä seurakunnan tai Jumalan kautta - kiva jos olette onnellisia. Ymmärrätehän, että lapsiluku on oma valintanne, ei muiden, joten myöskään muiden (varsinkaan seurakuntanne ulkopuolisten) ei tarvitse kantaa huolta tai vastuuta valinnoistanne.
No etkös sinä sossuntätinä esiintynyt, ihan itse.Ja tullut tänne jeesustelemaan ja kertomaan miten ollaan kiltisti?
Montakos lasta sulla on ja sun ikäs ja paikkas yhteiskunnassa? Noin alentavasti ei toivottavasti puhu kukaan henkilö, joka on kunnan virassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vain niin monta, kuin jaksat elättää yksinkin, jos parisuhde loppuu.
Kyllä ne edelleen on yhteisiä lapsia, vaikka parisuhde loppuisikin. Ei ehkä kannata tehdä lapsia ihmisen kanssa, jolle tämä ei ole itsestäänselvyys. Jos mä joutuisin tosissani miettimään noin, en tekisi lapsia ko ihmisen kanssa ollenkaan. Kannattaa vähän ennakoida sen lapsen takia asioita.
Nimenomaan kannatta parhaiden kykyjensä mukaan ennakoida, mutta elämässä valitettavasti tulee tietenkin tilanteita, jossa tarkka ennakointi ja tulevaisuuden arviointi ei sinänsä ole ollut mahdollista. Pettäminen, alkoholismi, väkivalta ja henkinen kiusaaminen voivat hyvin astua kuvaan vasta lapsen syntymän jälkeen. Siksi onkin mielestäni tärkeää huomioida surullinen ja epätoivottava mahdollisuus, ettei kumppania kiinnostakaan pitää huolta lapsista, ei yhdessä tai edes eron jälkeen. Ennakointia on se, ettei tosiaan tee niitä muksuja enempää kuin on itse varaa elättää. Vaikka vaimo/mies olisi ollut täydellisen ihana partneri ennen, nykyään on suurehko mahdolisuus, että (kusipäinen ja itsekäs) entinen kumppani vain häipyy kuvioista. Valitettavasti tämähän on aina mahdollista, mikä on hyvä huomioida jo ennen lapsen tekemistä.
-ap
Ehkä sulla on vähän sokeutunut todellisuus työsi takia, ei ole mitenkään normaalia että isät/äidit vaan hylkäävät täysin lapsensa. Eikä varsinkaan mitenkään "yhtäkkiä vaan".
Voisin pitää sitä yhtenä epätodennäköisimmistä asioista ja enemmänkin mietin mikä todennäköisyys on esimerkiksi säilyttää työpaikka, mitä sitten jos se menee, kuinka kauan selvitään, kuinka kauan _todennäköisesti menee_ selvitä tilanteesta, minkälaiset vakuutukset kannattaa jos jotain (tääkin onneksi epätodennäköistä) sattuukin, jaksammeko yhdessä kuinka monta lasta jne. Ei ole tarvinnut miettiä kun valitsin rinnalleni hyvän (tai siis normaalin) ihmisen. Pettämisellä lapsilta ei menisi isä tai äiti, miksi menisi?
Onpa vihamielisiä kommentteja. Se nyt tuppaa olemaan tosiasia, että jos molemmat vanhemmat ovat työttömiä niin optimaalisin lapsiluku ei välttämättä ole neljä. Kyllä näin tärkeää asiaa voisi olla aiheellista miettiä järjellä eikä tunteella.
Ehkäpä tämä " sossuntäti" voisi lakata esiintymästä milloin minäkin kuvitellen olevansa joku yhteiskunnallinen vaikuttaja?
Tää on joku teini selvästi koska kuvittelee olevansa kaikkien yläpuolella. Laskeutunut taivaista maailman päälle jakelemaan neuvojaan kaikille aikuisille ihmusille.
Tulee mieleen se nissen mainoksen likka " te ette vaan tajuu".
Sanoisin että totaaliääliö. Eiköhän kaikki tee sen verran lapsia kuin haluavat ilman jonkun teinarin saarnojakin.
Surullista ettei sitä ymmärrystä ihmiselämän arvaamattomuudesta ole "sossun tädille" siunaantunut. No mitäpä sitä muuta tekisi kuin ojentaisi köyhiä niin oma elämä tuntuu vähän ylevämmältä. Vaikka kuinka olisi laskettu varman päälle, naps, voi muuttua kaikki. Sairastuminen, työttömyys, bisnes nurin ja velkaa.. Toi hokeminen väliaikaisesta tuesta on siitä julmaa, koska entä jos sitä nousua ei oo näkyvissä? Tälläkin hetkellä hallitus leikkaa ja pitkittää lamaa. Kuka voi sanoa että seuraavat 18 vuotta tietää varmasti, ellei ole isoa perintöä? Julmaa on myös kostaa lapsille se ettei perheellä ole rahaa, kukaan ei pyydä syntyä tai valitse minne syntyy. Köyhyys lapsuudessa on kuormittavaa, joten syyllistyspuheiden sijaan sossut voisi määrätä harkinnanvaraista tukea enemmän.
Yhteiskunnalta on rahat loppu veroparatiisien vuoksi. Pidäthän myös siihen suuntaan moraalisaarnoja?
Moikka sossutäti. Ahdistaako kun ttuki siirtyy Kelaan ja yritetään poistaa häpeää hakemisesta? Nyt pitää ottaa kaikki irti onnen hetkistä kun saa halveksua puutteenalaisia. Ai että, törkeät kehtaavat hankkia lapsia! Vai ootko maho ja siksi kade?
Alue: Aihe vapaa
Ovathan ne toki. Aina vaan ei pysty ilman kristalipalloa ennakoimaan toisen ihmisen ajatuksia tai toimintaa.
Omalla kohdallani kävi niin klassisesti, että vauvakuumeista miestä ei sitten lapsen synnyttyä lainkaan kiinnostanutkaan lapsenhoito tai perhe-elämä, vaikka etukäteen oli niin perhekeskeinen, lapsirakas ja osallistuva tapaus. Hoidin siis kaiken yksin. Lisää lapsia olisi kyllä pitänyt tehdä, mielellään monta.
Älysin sentään olla hankkimatta kökköön tilanteeseen enempää lapsia, otin ainokaisen ja lähdin ennen katkeroitumista. Sittemmin sairastuin vakavasti, ja muutama vuosi meni kuin sumussa. Jos siinä kohtaa olisi ollut enemmän kuin yksi huollettava, en yksinkertaisesti olisi jaksanut.
Mutta meilläkin meni loppujen lopuksi hyvin: en joutunut tekemään enempää lapsia tahtoni vastaisesti tai uupumaan taakkani alle. Avioiduin aikanaan uudestaan velamiehen kanssa. Ex puolestaan kasvoi vastuuseen jossakin välissä ja sai myöhemmin toivomansa suurperheenkin uuden vaimonsa kanssa. Se meidän yhteinen ainokainen on nyt jo aikuistumassa ja molempien silmäterä :)