Vinkki: tee vain niin monta lasta kuin juuri sinulla on varaa elättää!

Ja vain niin monta, kuin jaksat elättää yksinkin, jos parisuhde loppuu.

Plaa plaa plaa, plaa plaa, plaa plaa...

Rakas, sossutäti 

Meillä hankittiin seitsemän lasta. Emme ole muistaneet likviä tehdä heistä ennen alulle laittoa, mutta nyt on jo neljä saatu aikuiseksi. Jokaisella on ammatti ja he elättävät itsensä. Nyt minulle jäi kolme heitä elätän suhteellisen pienillä tuloilla, mutta ainoatakaan kertaa en ole sossusta apua hakenut. Olemme nitkutellen pärjänneet, osittain jopa siksi, että asun vanhimman pojan nurkissa näiden nuorempien kanssa. Mies otti ja lähti, hän ei ole pystynyt itseään elättämään eron jälkeen, joten hän on hakenut apua sossusta. Nyt kysynkin, pitäisikö minun nyt laittaa entiselle miehellekkin hiukan evästä, jotta selviäisi. En arvannut erotessa, että hän olikin täysin riippuvainen minun tuloistani. Vai pitäisikö aikuisen ihmisen kuitenkin kyetä itsensä elättämään?

Miten tässä nyt menetellään? Vai olisiko se eutanasia nyt tällaisessa tapauksessa vaihtoehto?

Paljonko maksaa lapsi per kk? 500 vai 600 euroa? Yksi lapsi on hyvä mutta yksinäinen voi olla.

Eikö tärkeämpää ole kuitenkin se, kuinka monta lasta mielenterveys kestää (eikä sitä ole tarkoitus venyttää äärimmilleen) ja kuinka monta jaksaa kasvattaa ja huolehtia yksin, vaikka ero tulisi? Monilla olisi varmaan varaa moneenkin, mutta jo yhden jälkeen masennus iskee ja lapsi on viikot päiväkodissa ja viikonloput mummolassa... Mitäs sanot, sossutäti?

Ap, tuolla logiikalla Suomessa syntyisi 1/10 nykyisestä lapsimäärästä. Jos siis pitäisi kyetä ilman tukia ja apua elättämään kaikki lapsensa yksinkin.

Jo nyt väestö vanhenee kovaa vauhtia ja huoltosuhde on todella heikko.

Mä sanoisin pikemminkin, että "synnyttäkää lapsia ihan niin paljon, kuin jaksatte hoitaa ja lain teille takaamia tukia hyödyntäen pystytte elättämään. Ja muistakaa äänestää vasemmistoa, joka ei ole leikkamassa lapsiperheiden etuuksia."

Kuule sossutäti. Kuluta toi paska energiasi siihen että varmistat ettei yksikään tehdas siirrä tuotantoaan halpistyövoimamaihin ettei isät jää työttömäksi. Ja siihen että tarhat rupeis joustaan kun äiteet on prisman kassoilla 24/7. Ja vittu siihen että perhetyötekijöille ei olisi kahden vuoden jonot-- jotta ihmiset ja perheet saa apua jos ne tarvii!!! Aivan saatanan hyvä

huudella kun on suojatyöpaikassa veronmaksajien rahoilla!!!!

Aivan kuin omistasi joutuisit jakamaan.

Haista paska!

Me päädyttiin lopulta 7 lapseen,kolmella koulutus ja omat elämät,sossusta ei oo ikinä haettu mitään.4 nuorintakin koulutetaan niin pitkälle kuin he haluavat.tänä päivänä on hyvin epävarmaa perustaa perhettä vaikka olisi vakityötkin,avioerot tuntuu vaan lisääntyvän ja uusioperheet on tätä päivää jolloin lapsiluku lisii omien lisäksi.sitäkään ei kukaan osaa ennakoida etukäteen.meillä on ydinperhe,yrittäjiä oltu 20v.kolmea paria lukuunottamatta kaikki lapsuudenystävät ja lähisukulaiset ovat eronneet ja perustaneet uusioperheen. Lähes kaikki joiden uskoimme olevan aina yhdessä päätyi eroon.perusasiat oli useimmilla hyvin,oli työtä,yhdessä hoidetut lapset,talous asiat kunnossa.silloin päädyimme tekemään avioehdon,puolitimme omaisuutemme ,jos ero tulee ei tule riitaa omaisuudesta ja lisäksi lasten puolisot suljettiin testamentilla pois eli heillä ei ole osuutta lasten aikanaan perimiin mökkeihin taloihin tai yritykseen.jokaiselle lapselle jää joku paikka minkä on vain heidän.

Ja muistaakseni yhteiskunnassa maksetaan veroja juuri siksi että jos tulee joku hätä, täällä saa apua.. VÄLIAIKAISESTI. Tehän olette tottuneet elättämään niitä elämäntapaluusereita. Ja nähtävästi olette vajonneet niiden maailmaan.

No jopas sossutäti vaikutti sohaisevan muurahaispesään... Tulee niin kärkeviä kommentteja. Pystyn osin samaistumaan tähän näkemykseen työni puolesta ( psykiatrinen sh). Ehkä eniten ihmettelen, että uusioperheeseen pitää tehdä uusi vauva, vaikka entiset lapset ehkä suree vielä eroa ja oireilee. Yhdellä on vaikeuksia koulussa, toinen vetäytyy. Yks on Adhd jolla on oppimisvaikeuksia ja terapia 2xvkossa. Siinä vaiheessa pitäisi miettiä, onko järkevää tehdä uusi huollettava, vai suunnata aikaa ja voimia niihin jo olemassa oleviin.

No jos täällä sossutäti nimikkeellä kehtoo esiintyä, joka siis on kunnan virassa ja jonka palkan maksaa veronmaksajat, niin ehkä teillä on niin paljon kritisoitavaa siinä omassa puljussanne ettei lapsiperheiden kimppuun kannata käydä.

Toi nyt kuulostaa siltä että teillä käy jokainen suomen monilapsinen perhe kerjuulla..

Ei kiitos. Mulle riittää vaan yksi vaikka olisikin varaa enempään.

Vierailija kirjoitti:

Rakas, sossutäti 

Meillä hankittiin seitsemän lasta. Emme ole muistaneet likviä tehdä heistä ennen alulle laittoa, mutta nyt on jo neljä saatu aikuiseksi. Jokaisella on ammatti ja he elättävät itsensä. Nyt minulle jäi kolme heitä elätän suhteellisen pienillä tuloilla, mutta ainoatakaan kertaa en ole sossusta apua hakenut. Olemme nitkutellen pärjänneet, osittain jopa siksi, että asun vanhimman pojan nurkissa näiden nuorempien kanssa. Mies otti ja lähti, hän ei ole pystynyt itseään elättämään eron jälkeen, joten hän on hakenut apua sossusta. Nyt kysynkin, pitäisikö minun nyt laittaa entiselle miehellekkin hiukan evästä, jotta selviäisi. En arvannut erotessa, että hän olikin täysin riippuvainen minun tuloistani. Vai pitäisikö aikuisen ihmisen kuitenkin kyetä itsensä elättämään?

Miten tässä nyt menetellään? Vai olisiko se eutanasia nyt tällaisessa tapauksessa vaihtoehto?

Kiitos vastauksestasi. Olet selvästi kasvattanut hienosti aikuisuuteen monta lasta, eikä avaukseni siten koskekaan sinua. Sekä sosiaalitoimessa että minulla henkilökohtaisesti on todella suuri myötätunto tilanteeseesi liittyen. Et tietenkään ole vastuussa entisen miehesi elinkustannuksista, erityisestikään, ellei hän olemattomilla tuloillaan asuta luonaan ja elätä yksinään yhtäkään yhteisistä lapsistanne. Ellei hän ole ollut kotona suurimpaa osaa yhteisten lapsienne lapsuusiästä (luopuen omista tuloistaan ja tulevaisuuden uranäkymistään) ei hän tietenkään ole oikeutettu saamaan muita vastaavassa tilanteessa olevia suurempaa taloudellista tukea paitsi yhteiskunnalta.

En tietenkään kiistä kenenkään oikeutta hakea apua väliaikaiseen taloudelliseen sudenkuoppaan, juuri sellaiseen, joka sinulla on meneillään. Sinulla ja lapsillasi on täysi oikeus saada yhteiskunnan tukia. Jos niin teet väliaikaisesti, toivottavasti pystyt nousemaan ikävästä tilanteesta ja jatkamaan eteenpäin. Toivottavasti saatte asianne kuntoon ja ette joudu huolehtimaan liikaa lasten isän ja oman tilanteenne suhteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas, sossutäti 

Meillä hankittiin seitsemän lasta. Emme ole muistaneet likviä tehdä heistä ennen alulle laittoa, mutta nyt on jo neljä saatu aikuiseksi. Jokaisella on ammatti ja he elättävät itsensä. Nyt minulle jäi kolme heitä elätän suhteellisen pienillä tuloilla, mutta ainoatakaan kertaa en ole sossusta apua hakenut. Olemme nitkutellen pärjänneet, osittain jopa siksi, että asun vanhimman pojan nurkissa näiden nuorempien kanssa. Mies otti ja lähti, hän ei ole pystynyt itseään elättämään eron jälkeen, joten hän on hakenut apua sossusta. Nyt kysynkin, pitäisikö minun nyt laittaa entiselle miehellekkin hiukan evästä, jotta selviäisi. En arvannut erotessa, että hän olikin täysin riippuvainen minun tuloistani. Vai pitäisikö aikuisen ihmisen kuitenkin kyetä itsensä elättämään?

Miten tässä nyt menetellään? Vai olisiko se eutanasia nyt tällaisessa tapauksessa vaihtoehto?

Kiitos vastauksestasi. Olet selvästi kasvattanut hienosti aikuisuuteen monta lasta, eikä avaukseni siten koskekaan sinua. Sekä sosiaalitoimessa että minulla henkilökohtaisesti on todella suuri myötätunto tilanteeseesi liittyen. Et tietenkään ole vastuussa entisen miehesi elinkustannuksista, erityisestikään, ellei hän olemattomilla tuloillaan asuta luonaan ja elätä yksinään yhtäkään yhteisistä lapsistanne. Ellei hän ole ollut kotona suurimpaa osaa yhteisten lapsienne lapsuusiästä (luopuen omista tuloistaan ja tulevaisuuden uranäkymistään) ei hän tietenkään ole oikeutettu saamaan muita vastaavassa tilanteessa olevia suurempaa taloudellista tukea paitsi yhteiskunnalta.

En tietenkään kiistä kenenkään oikeutta hakea apua väliaikaiseen taloudelliseen sudenkuoppaan, juuri sellaiseen, joka sinulla on meneillään. Sinulla ja lapsillasi on täysi oikeus saada yhteiskunnan tukia. Jos niin teet väliaikaisesti, toivottavasti pystyt nousemaan ikävästä tilanteesta ja jatkamaan eteenpäin. Toivottavasti saatte asianne kuntoon ja ette joudu huolehtimaan liikaa lasten isän ja oman tilanteenne suhteen!

" en tietenkään kiistä"... Voi kettu, eikun toimeentulotukihakemusta vetämään. Onko sossun tädillä laittaa linkkiä? Eikös sen saa tulostettua netistä? Ja kuis, sanoppa, paljollako tälläisen 2+4 perheen pitää tulla toimeen teidän taulukoissa?? Et paljonko pitäisi olla tulot että me saadaan sun siunaus noille neljälle lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Ja vain niin monta, kuin jaksat elättää yksinkin, jos parisuhde loppuu.

Kyllä ne edelleen on yhteisiä lapsia, vaikka parisuhde loppuisikin. Ei ehkä kannata tehdä lapsia ihmisen kanssa, jolle tämä ei ole itsestäänselvyys. Jos mä joutuisin tosissani miettimään noin, en tekisi lapsia ko ihmisen kanssa ollenkaan. Kannattaa vähän ennakoida sen lapsen takia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Rakas, sossutäti 

Meillä hankittiin seitsemän lasta. Emme ole muistaneet likviä tehdä heistä ennen alulle laittoa, mutta nyt on jo neljä saatu aikuiseksi. Jokaisella on ammatti ja he elättävät itsensä. Nyt minulle jäi kolme heitä elätän suhteellisen pienillä tuloilla, mutta ainoatakaan kertaa en ole sossusta apua hakenut. Olemme nitkutellen pärjänneet, osittain jopa siksi, että asun vanhimman pojan nurkissa näiden nuorempien kanssa. Mies otti ja lähti, hän ei ole pystynyt itseään elättämään eron jälkeen, joten hän on hakenut apua sossusta. Nyt kysynkin, pitäisikö minun nyt laittaa entiselle miehellekkin hiukan evästä, jotta selviäisi. En arvannut erotessa, että hän olikin täysin riippuvainen minun tuloistani. Vai pitäisikö aikuisen ihmisen kuitenkin kyetä itsensä elättämään?

Miten tässä nyt menetellään? Vai olisiko se eutanasia nyt tällaisessa tapauksessa vaihtoehto?

Hyvä kun kerrot tarinaasi, ehkä se hillitsee joitakin vauvakuumeisia. Oikeasti lapset tulevat kalliiksi jos niistä hyvin haluaa huolehtia. Nykyään kun ei riitä enää vain ruoka ja peti, vaan hyvää tulevaisuutta varten pitäisi olla varaa ostaa tietotekniikkaa  ja tutustuttaa maailmaan sen kotikylän/lähiön ulkopuolellakin.

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vain niin monta, kuin jaksat elättää yksinkin, jos parisuhde loppuu.

Kyllä ne edelleen on yhteisiä lapsia, vaikka parisuhde loppuisikin. Ei ehkä kannata tehdä lapsia ihmisen kanssa, jolle tämä ei ole itsestäänselvyys. Jos mä joutuisin tosissani miettimään noin, en tekisi lapsia ko ihmisen kanssa ollenkaan. Kannattaa vähän ennakoida sen lapsen takia asioita.

Nimenomaan kannatta parhaiden kykyjensä mukaan ennakoida, mutta elämässä valitettavasti tulee tietenkin tilanteita, jossa tarkka ennakointi ja tulevaisuuden arviointi ei sinänsä ole ollut mahdollista. Pettäminen, alkoholismi, väkivalta ja henkinen kiusaaminen voivat hyvin astua kuvaan vasta lapsen syntymän jälkeen. Siksi onkin mielestäni tärkeää huomioida surullinen ja epätoivottava mahdollisuus, ettei kumppania kiinnostakaan pitää huolta lapsista, ei yhdessä tai edes eron jälkeen. Ennakointia on se, ettei tosiaan tee niitä muksuja enempää kuin on itse varaa elättää. Vaikka vaimo/mies olisi ollut täydellisen ihana partneri ennen, nykyään on suurehko mahdolisuus, että (kusipäinen ja itsekäs) entinen kumppani vain häipyy kuvioista. Valitettavasti tämähän on aina mahdollista, mikä on hyvä huomioida jo ennen lapsen tekemistä.

-ap

Höpöhöpö ei sellaista kukaan wt mieti ja jännämiehet ei mitään kumeja käytä tai edes kysele sellaisia vaan painaa aina paljaalla mansikalla ja creampie ..taas uus äpärä tulossa ja suomen valtio ( muut veronmaksajat maksavat ja elättävät ) 👍

Olisi aika vähän lapsia jos se noin olisi.

Tietysti rikkailla niitä olisi monia.

Vierailija kirjoitti:

No jopas sossutäti vaikutti sohaisevan muurahaispesään... Tulee niin kärkeviä kommentteja. Pystyn osin samaistumaan tähän näkemykseen työni puolesta ( psykiatrinen sh). Ehkä eniten ihmettelen, että uusioperheeseen pitää tehdä uusi vauva, vaikka entiset lapset ehkä suree vielä eroa ja oireilee. Yhdellä on vaikeuksia koulussa, toinen vetäytyy. Yks on Adhd jolla on oppimisvaikeuksia ja terapia 2xvkossa. Siinä vaiheessa pitäisi miettiä, onko järkevää tehdä uusi huollettava, vai suunnata aikaa ja voimia niihin jo olemassa oleviin.

Tuota minäkin olen ihmetellyt. Pojan kaverin vanhemmat erosivat, pikkupoika tuli meille leikkimään joskus silloinkin kun oma poikani oli harkoissa, ei ollut kummallakaan vanhemmalla ilmeisesti aikaa hänelle? Molemmilla heti uusiosuhteet joihin vauvat lähes peräkanaa. Nyt nuo uudet lapset ovat 3-4 vuotiaita - ja molemmat vanhemmat uudestaan eronneet. Lapet seilaavat erilaisissa kokoonpanoissa äitien ja isien välejä, kaikki näyttävät olevan yhtä hukassa.